Sain haasteen! Olen joskus aiemminkin saanut, mutta unohtanut vastata tms. Tänään tekee mieli jotain kirjotaa, mutta en jaksa sen kummemmin miettiä, että mitä, joten tämä tuli juuri oikeaan aikaan!
Haasteen sain Liioliiltä.
Tässä suoraan kopioidut ohjeet:
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
2. Pitää vastata haastajan antamiin 11 kysymykseen
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastettaville
Apua! Näihin tulee aina semmonen paine, niinko et on pakko keksiä jotain tosi kuvaavaa ja hauskaa ja uutta. Kokeillaan!
1. Mielestäni basilika tuoksuu uskomattoman hyvälle.
2. Hello Kitty on suosikkihahmoni, odotan vaan että innostus täällä laantuu, että on jotain haastetta keräilyssä. Yläkerran vessa on kuorrutettu HK krääsällä. HK oli syy ensimmäiseen Japanin-matkaanikin.
3. Toivoisin oppivani sekä virkkaamaan, että käyttämään kameraani ilman ärsyttävää opettelua.
4. Toivoisin olevani täsmällinen ja tarkka. En ole kumpaakaan.
5. Pidän teestä ja mielestäni kahvinjuojat haisevat pahalle, tai no. Jos niitä siis pussaa niiden juuri juotua kahvia.
6. En tiedä mitä eroa on iphonella, ipadilla, älypuhelimella, kindlellä, blackberryllä, mitä on appsit.
7. Tamagotchini kuoli eilen, ja olin siitä vain hyvilläni.
8. Olen allerginen pupuille ja meillä on kaksi pupua. Poikani on niille myös allerginen, samoin koirille ja meillä on kaksi koiraa.
9. Olen melkein yhtä innokas karsimaan, kuin haalimaan karsittavia tavaroita.
10. Olen mieltynyt numeroon 2.
11. Minulla on toivoton matkakuume.
Sitten vuorossa Liioliin kysymykset!
1. Minne haluaisit matkustaa kotimaassa? Tampereelle! Tampere on ihana paikka, ihananmpi kuin Helsinki. Tampereella on paljon tuttuja ja hyviä ruokapaikkoja ja Runsaudensarvi.
2. Suhteesi käsitöihin? Onko se muuttunut ajan kuluessa? Rakastan käsitöitä. Käteni eivät ole kovin tarkat ja vakaat, joten "käsialani" ei ole kovin kummoinen, mutta se ei estä minua tekemästä käsilläni koko ajan jotain. Nuorena en arvostanut käsintehtyjä asioita yhtään, iän ja oman tekemisen myötä sitäkin enemmän.
3. Mikä on lempipaikkasi? Miksi? Oma koti. Turvallisuuden. Tai Tokio. Vilinän, pysähtymättömyyden ja lentoon lähdön takia.
4. Kumpi on mieluisampi uimapaikka, meri vai järvi? Vai uima-allas? Uima-allas. Pelkään kaloja, luonnon vesien näkymätöntä pohjaa, enkä kestä kylmää vettä.
5. Onko sinulla tavoitteita? Minkälaisia? On, mutta ne vaihtelee koko ajan, enkä meinaa itse pysyä perässä. Haluan olla onnellinen, löytää paikkani ja tehdä jotain, joka tuntuu omalta.
6. Mikä on lempiruokasi ja -juomasi? Oi joi. Rakastan ruokaa! Ehkä Herman's kasvisruokaravintola Tukholmassa tarjoaa herkkuruokaani. Siis kaikki sieltä, ei niinkään pelkän maun, mutta myös tunnelman ja Tukholman ihanuuden takia. Juoma? Hyvä, japanilainen tee, tai jääkylmä vanilja-kokis, ensimmäinen hörppy heti tölkin avattua.
7. Mikä eläin kuvaa sinua parhaiten? Pupu. Arka, mutta yllättävän nopea ja sitkeä ja tarpeen tullen uskaltaa puolustaa itseään, läheisiään.
8. Suosittele minulle hyvää kirjaa. Voi voi. Niitä on niin monia. Tällä hetkellä luen Lyhyt historia lähes kaikesta, ja se on todella hyvä. Sitä ennen luin romaanin nimeltä Kimpassa, joka oli helppolukuinen ja todella mukaansa tempaava. Jompikumpi näistä? Itse haluan lukea seuraavaksi Pilluparven. Luin sen n. 10 vuotta sitten ja nyt tuntuu, että olisi jälleen aika.
9. Minkä yliluonnollisen kyvyn haluaisit? Syödä mitä vaan lihoomatta taikka ilman epämiellyttäviä terveysvaikutuksia.
10. Missä asiassa tunnet olevasi tosi hyvä? Vähän noloa, mutta olen hyvä arvioimaan esim. pussin sisällön mahtumista lasipurkkiin.
11. Uskaltaisitko hypätä benji-hypyn tai (tandem)laskuvarjohypyn? En. Jos lasten tms. henki olisi siitä riippuvainen niin silloin ehkä, muuten en missään tapauksessa. Ei pupukaan hyppäisi.
Ja minä haastan Laran ja Lotan! Ollaan muuten kaikki kolme naimisissa ulkomaailaisen kanssa :) On se kumma kun ei suomalainen mies kelpaa ;) Ja kun kerta just muistin, niin haastan Saijankin!
Niin, sitten vielä kysymykset näille rouville.
1. No, miltä nyt tuntuu?
2. Mikä Twin Peaks -hahmo olisit?
3. Kuka teillä siivoaa ja missä tilanteessa?
4. Kuka laittaa ruoan?
5. Kultainen keskitie vai laidasta laitaan?
6. Aikuinen lastenvaatteissa vai lapsi aikuisen?
7. Jos olisi lapsia, tai lapset olisivat "siinä" iässä, määräisitkö kotiintuloaikoja?
8. Liian tiukka vai hällä väliä?
9. Pidätkö mustekaloista?
10. Tunnetko sympatiaa mustekaloja kohtaan?
11. Tiesitkö, ettei mörköjä oikeasti ole olemassa?
Bonus: Miltä NYT tuntuu?
Lounas ja Twin Peaks aika!
xoxo,
Raisa
Vegaanina oloa tässä ei-vegaanisessa maailmassa, äityttä, korujen tekoa, yritystä, leipomista, pupuja, koiria, tatuointeja, vaimoutta, skräppäämistä, mielen notkahduksia - siitä tässä on kyse.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste haaste. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste haaste. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 25. elokuuta 2013
maanantai 11. helmikuuta 2013
Puputytön Suosikkituote ja muuta sälää
Moik!
Lisää niistä Merkkareista, kun olivat kerta niiiin hyviä! (ja pahoittelut karkkilakkolaisille!). Pimpula osas kertoa, että näitä mainostetaan paljon tällä hetkellä, eli ovat ihan oikeasti iso uutuusjuttu. Musta on jotenkin ihanaa, kun jotain tälläistä nostetaan "jalustalle". Amerikkalaiset ovat siinä niin mainioita, ne tekee pienistä asioista isoja puheenaiheita. Tai ainakin tekivät silloin lähes 20 vuotta sitten. Muitan kuinka M&M's karkkeihin tuli uusi väri - hitto! mikä valtava mullistus! Sitä jaksettiin toitottaa. Mutta oikeesti musta se on kivaa, ei aina tarvii olla jotain jättijuttuja, joista puhutaan. Vaan enemmänkin pitäis keskittyä pieniin asioihin. Tääkin on muuten yksi ihana piirre vegaaneissa, kun ne jaksaa vouhottaa (tulipas se sanottua jotenkin ruman kuuloisesti, en sitä silleen tarkoita) kaikista pikkujutuista. Siis vaikka uuden makuisesta maidosta, siis vaikka Alpron hasselpähkinämaidosta. On muuten hyvää. Mutta vielä parempia on ne italialaiset? makumaidot, kaikista paras niistä kookos....nom nom nom!
Joo, mutta nyt takas niihin merkkareihin. Ehkä mä kerroin niistä jo kaiken kerrottavan viimeks? Joka tapauksessa nt on kuva, ja maultaan niin mainioita (ja erityisesti just salmiakki ja se keltainen), että ansaitsevat Puputytön Suosikkituote -tittelin. Kooltaan ovat muuten paljon pienempiä kuin alkuperäiset merkkarit. Mutta niistä taiskin silloin aikanaan olla aika paljon puhetta, että ovat vaarallisen suuria. Ja kyllä muistaakseni serkkupoika meinas sellaiseen tukehtua. Nää on nyt lapsellisen pieniä, mutta siltikin kelpo karkkeja. Koostumus on melko jähmeä, mutta kun hetken aikaa lämmittää kädessä niin niistä tulee just oivia! Kelpo tuote!!
Olen tulossa kipeäksi, ja se on ihan syvältä. En tykkää yhtään. Toistaiseksi kuitenkin pystynyt välttymään siltä vatsataudilta, mikä tuntuu lähes kaikkia piinaavan. Mikään vaarattomista sairauksista ei ole yhtä viheliäinen kuin vatsatauti. Uh. Niin, siis toistaiseksi vaan kurkku vähän ärtynyt ja nuhanen olo. Kyllä tämä tästä.
On ollut tosi kivaa olla yksinään, lauantaina oli molemmat muksut yökylässä , joten minä valvoin myöhään ja katsoin varmasti ei jännittäviä elokuvia. Mm. Armageddonin. Muistan siitä sen Aerosmithin biisin, jossa se ei halua sulkea silmiään, koska ei halua missata yhtään hetkeä. Mä muistan ajatelleeni aikoinaan, että se on mun ja Hapsimakkaran biisi, koska just niin mä ajattelin Hapsin nukkuessa mun vieressä, etten olis millään raaskinut itse nukahtaa, koska sen muksun katseleminen oli niin ihanaa. :)
Nyt ajattelin mennä katsomaan japanilaisia elokuvia. Mun kyllä pitäis huolehtia yks tilaus eteenpäin ja lukea niihin kokeisiin. Huomasin, ettei mua juuri yhtään kiinnosta eliöyhteisöt. Haluan silti pärjätä hyvin kokeessa.
Mietin muuten vielä lisää sitä hyvän tekemistä. Niinko sitä, et miks siitä pitää tehdä tälläinen juttu. Miksei sitä vois vaan tehdä ilman sen kummempia toitotuksia. Ja vielä päivittäin. Mutta sit tajusin, että sen jakaminen täällä ehkä innostaa muitakin ja sit kans se, et ehkä se innostaa itseäänkin enemmän. Ja kans kun siihen oikein ajatuksella keskittyy, niin ehkä sitä enemmän tulee tehtyä? Ja ehkä siitä joskus tulis sitten sellainen automaattinen juttukin. Ja oikeesti kyllä mä teen muutakin hyvää, enkä ainoastaan luo naapurinkin puolelta kerran vuodessa lumia. Kai sitä melkein päivittäin tulee tehtyä jotain epäitsekästä, mikä taitaa olla melkeinpä sama kuin hyvän tekeminen?
Yks mikä olis musta aika ihanaa, niin just jonkun "piristyspaketin" tekeminen ja postiluukusta tiputtaminen. Siis ihan jotain yksinkertaista, mutta varmasti saajaansa ilahduttavaa. Ai nii!! Yks ihan tosi kumma juttu meistä suomalaisista - se, ettei me hitto soikoon tervehditä! Oikeesti niin älytöntä! Vaikka just jotain naapureita. En tarkoita, että kaikkia pitäis olla koko ajan tervehtimässä, mutta välillä tulee niitä hetkiä, kun vaikka kadulla kohdataan, eikä siinä ole muita, niin kyllä silloin pitäis pystyä katsomaan silmiin ja tervehtimään. Mä eilen ollessani koirien kanssa aikasin lenkillä huomasin kauhukseni, että yks naapureista teki lumitöitä ja meidän reitti meni siitä sen ohi. Päätin, että tervehdin (ja pelkäsin, että pitääköhän se mua ihan hulluna), mutta onneks se oli jsut silloin hakemassa lunta jostain kauempaa. Mut siis niin naurettavaa. Muistan kuinka Jenkeissä C:n luona ollessani se oli niin luontevaa, huomioida toinen, siinä meni sekunti ja sit se oli ohi. Eikä yhtään sattunut. Kyllä mä tietenkin ihan luontevasti pystyn ihan lähimmät naapurit tervehtimään, kunhan vaan tunnistan ne. Mulla on oikeesti kamalan vaikeeta tunnistaa ihmisiä. En tiedä miski. Ehkä mä olen vaan liiaksi tuudittautunut siihen, että kaikki kyllä tunnistaa minut, tän tukan takia. Tänään tervehdin naapurin nuorta poikaa, jota en kyllä muista nähneeni koskaan aiemmin, ainakaan ulkona, ehkä joskus sisällä, näen siis niille sisään...(ja ne meille), eikä se tervehtinyt takaisin. Ehkä se ei kuullut ja sit se oli vielä siinä iässä, jossa ei olla kamalan kohteliaita. Ihan sama.
Niin, mutta aion siis haastaa itseni olemaan entistä parempi ihminen. Josta tuli mieleeni, että tälle vuodelle jäsenyyksiä Helsingin Vihreissä Naisissa, Animaliassa, Maan Ystävissä ja olikohan viel jossain muussa. Vegaaniliiton ja Faunan peruin, kun ei niihin tullut millään lailla osallistuttua. Maan Ystävätkin olisin perunut, mutta niillä oli niin hyvä hinta vähävaraisille, joten jatkan siinä vielä. Tykkään kyllä siitä, mutten oikein ilkeä osallistua, kun olen niin epähippi kaikkine muoveineni. Välillä kyllä mietin tukan alkuperäisen värin palauttamista. Vaikkei se tohon muoviin liity.
Avasin eilen? sen C:n paketin, sain siihen luvan. Ja olen sieltä jotain jo syönytkin. Meille vegaaneille on ystävällisesti tehty maailman parhaita karkkipatukoita, ja nyt siihen sarjaan on tullut taas yksi uusi patukka. Ja mun oli ihan pakko kokeilla yhtä sellaista (C tilas niitä neljä), koska halusin olla ensimmäisten joukossa Suomessa! :D Näitä patukoita saa muuten mm.Ekolosta ja Vegetukusta, sorry ei linnkejä kun ei jaksa. Uusimpia patukoita ei vissiin vielä kyllä suomesta saa. Täytyy malttaa vielä hetki!
Ekat neljä patukkaa olivat Marsin, Bountyn, Milkiwayn ja Skickersin vegaaniset versiot. Sitten tuli vielä riisisuklaata ja mpvoikuppeja. Ja nyt tämä uusin on myös mpvoin makuinen, oliskohan butterfinger tms. vegaaninen versio. Muistan ehkä kerran elämässäni syöneeni tätä alkuperäistä karkkia ja nyt sitä siis saa myös vegaanisena. Suklaalla päällystetty kovahko mpvoisydän, sellainen rapea joka lohkee puraistessa. Todell ahyvää. Ja sit sain sitä maailman parasta suklaata, josat olen aiemmin jo kertonut ja kuvan tyhjästä pussista postannut.
Ja sit otin kuvia tytöistä, kun ne nyt vaan on niin kauniita ja ihania ja ihmeellisiä.
Palkinnoksi teille, jotka jaksoitte loppuun asti :D
Lisää niistä Merkkareista, kun olivat kerta niiiin hyviä! (ja pahoittelut karkkilakkolaisille!). Pimpula osas kertoa, että näitä mainostetaan paljon tällä hetkellä, eli ovat ihan oikeasti iso uutuusjuttu. Musta on jotenkin ihanaa, kun jotain tälläistä nostetaan "jalustalle". Amerikkalaiset ovat siinä niin mainioita, ne tekee pienistä asioista isoja puheenaiheita. Tai ainakin tekivät silloin lähes 20 vuotta sitten. Muitan kuinka M&M's karkkeihin tuli uusi väri - hitto! mikä valtava mullistus! Sitä jaksettiin toitottaa. Mutta oikeesti musta se on kivaa, ei aina tarvii olla jotain jättijuttuja, joista puhutaan. Vaan enemmänkin pitäis keskittyä pieniin asioihin. Tääkin on muuten yksi ihana piirre vegaaneissa, kun ne jaksaa vouhottaa (tulipas se sanottua jotenkin ruman kuuloisesti, en sitä silleen tarkoita) kaikista pikkujutuista. Siis vaikka uuden makuisesta maidosta, siis vaikka Alpron hasselpähkinämaidosta. On muuten hyvää. Mutta vielä parempia on ne italialaiset? makumaidot, kaikista paras niistä kookos....nom nom nom!
Joo, mutta nyt takas niihin merkkareihin. Ehkä mä kerroin niistä jo kaiken kerrottavan viimeks? Joka tapauksessa nt on kuva, ja maultaan niin mainioita (ja erityisesti just salmiakki ja se keltainen), että ansaitsevat Puputytön Suosikkituote -tittelin. Kooltaan ovat muuten paljon pienempiä kuin alkuperäiset merkkarit. Mutta niistä taiskin silloin aikanaan olla aika paljon puhetta, että ovat vaarallisen suuria. Ja kyllä muistaakseni serkkupoika meinas sellaiseen tukehtua. Nää on nyt lapsellisen pieniä, mutta siltikin kelpo karkkeja. Koostumus on melko jähmeä, mutta kun hetken aikaa lämmittää kädessä niin niistä tulee just oivia! Kelpo tuote!!Olen tulossa kipeäksi, ja se on ihan syvältä. En tykkää yhtään. Toistaiseksi kuitenkin pystynyt välttymään siltä vatsataudilta, mikä tuntuu lähes kaikkia piinaavan. Mikään vaarattomista sairauksista ei ole yhtä viheliäinen kuin vatsatauti. Uh. Niin, siis toistaiseksi vaan kurkku vähän ärtynyt ja nuhanen olo. Kyllä tämä tästä.
On ollut tosi kivaa olla yksinään, lauantaina oli molemmat muksut yökylässä , joten minä valvoin myöhään ja katsoin varmasti ei jännittäviä elokuvia. Mm. Armageddonin. Muistan siitä sen Aerosmithin biisin, jossa se ei halua sulkea silmiään, koska ei halua missata yhtään hetkeä. Mä muistan ajatelleeni aikoinaan, että se on mun ja Hapsimakkaran biisi, koska just niin mä ajattelin Hapsin nukkuessa mun vieressä, etten olis millään raaskinut itse nukahtaa, koska sen muksun katseleminen oli niin ihanaa. :)
Nyt ajattelin mennä katsomaan japanilaisia elokuvia. Mun kyllä pitäis huolehtia yks tilaus eteenpäin ja lukea niihin kokeisiin. Huomasin, ettei mua juuri yhtään kiinnosta eliöyhteisöt. Haluan silti pärjätä hyvin kokeessa.
Mietin muuten vielä lisää sitä hyvän tekemistä. Niinko sitä, et miks siitä pitää tehdä tälläinen juttu. Miksei sitä vois vaan tehdä ilman sen kummempia toitotuksia. Ja vielä päivittäin. Mutta sit tajusin, että sen jakaminen täällä ehkä innostaa muitakin ja sit kans se, et ehkä se innostaa itseäänkin enemmän. Ja kans kun siihen oikein ajatuksella keskittyy, niin ehkä sitä enemmän tulee tehtyä? Ja ehkä siitä joskus tulis sitten sellainen automaattinen juttukin. Ja oikeesti kyllä mä teen muutakin hyvää, enkä ainoastaan luo naapurinkin puolelta kerran vuodessa lumia. Kai sitä melkein päivittäin tulee tehtyä jotain epäitsekästä, mikä taitaa olla melkeinpä sama kuin hyvän tekeminen?
Yks mikä olis musta aika ihanaa, niin just jonkun "piristyspaketin" tekeminen ja postiluukusta tiputtaminen. Siis ihan jotain yksinkertaista, mutta varmasti saajaansa ilahduttavaa. Ai nii!! Yks ihan tosi kumma juttu meistä suomalaisista - se, ettei me hitto soikoon tervehditä! Oikeesti niin älytöntä! Vaikka just jotain naapureita. En tarkoita, että kaikkia pitäis olla koko ajan tervehtimässä, mutta välillä tulee niitä hetkiä, kun vaikka kadulla kohdataan, eikä siinä ole muita, niin kyllä silloin pitäis pystyä katsomaan silmiin ja tervehtimään. Mä eilen ollessani koirien kanssa aikasin lenkillä huomasin kauhukseni, että yks naapureista teki lumitöitä ja meidän reitti meni siitä sen ohi. Päätin, että tervehdin (ja pelkäsin, että pitääköhän se mua ihan hulluna), mutta onneks se oli jsut silloin hakemassa lunta jostain kauempaa. Mut siis niin naurettavaa. Muistan kuinka Jenkeissä C:n luona ollessani se oli niin luontevaa, huomioida toinen, siinä meni sekunti ja sit se oli ohi. Eikä yhtään sattunut. Kyllä mä tietenkin ihan luontevasti pystyn ihan lähimmät naapurit tervehtimään, kunhan vaan tunnistan ne. Mulla on oikeesti kamalan vaikeeta tunnistaa ihmisiä. En tiedä miski. Ehkä mä olen vaan liiaksi tuudittautunut siihen, että kaikki kyllä tunnistaa minut, tän tukan takia. Tänään tervehdin naapurin nuorta poikaa, jota en kyllä muista nähneeni koskaan aiemmin, ainakaan ulkona, ehkä joskus sisällä, näen siis niille sisään...(ja ne meille), eikä se tervehtinyt takaisin. Ehkä se ei kuullut ja sit se oli vielä siinä iässä, jossa ei olla kamalan kohteliaita. Ihan sama.
Niin, mutta aion siis haastaa itseni olemaan entistä parempi ihminen. Josta tuli mieleeni, että tälle vuodelle jäsenyyksiä Helsingin Vihreissä Naisissa, Animaliassa, Maan Ystävissä ja olikohan viel jossain muussa. Vegaaniliiton ja Faunan peruin, kun ei niihin tullut millään lailla osallistuttua. Maan Ystävätkin olisin perunut, mutta niillä oli niin hyvä hinta vähävaraisille, joten jatkan siinä vielä. Tykkään kyllä siitä, mutten oikein ilkeä osallistua, kun olen niin epähippi kaikkine muoveineni. Välillä kyllä mietin tukan alkuperäisen värin palauttamista. Vaikkei se tohon muoviin liity.Avasin eilen? sen C:n paketin, sain siihen luvan. Ja olen sieltä jotain jo syönytkin. Meille vegaaneille on ystävällisesti tehty maailman parhaita karkkipatukoita, ja nyt siihen sarjaan on tullut taas yksi uusi patukka. Ja mun oli ihan pakko kokeilla yhtä sellaista (C tilas niitä neljä), koska halusin olla ensimmäisten joukossa Suomessa! :D Näitä patukoita saa muuten mm.Ekolosta ja Vegetukusta, sorry ei linnkejä kun ei jaksa. Uusimpia patukoita ei vissiin vielä kyllä suomesta saa. Täytyy malttaa vielä hetki!
Ekat neljä patukkaa olivat Marsin, Bountyn, Milkiwayn ja Skickersin vegaaniset versiot. Sitten tuli vielä riisisuklaata ja mpvoikuppeja. Ja nyt tämä uusin on myös mpvoin makuinen, oliskohan butterfinger tms. vegaaninen versio. Muistan ehkä kerran elämässäni syöneeni tätä alkuperäistä karkkia ja nyt sitä siis saa myös vegaanisena. Suklaalla päällystetty kovahko mpvoisydän, sellainen rapea joka lohkee puraistessa. Todell ahyvää. Ja sit sain sitä maailman parasta suklaata, josat olen aiemmin jo kertonut ja kuvan tyhjästä pussista postannut.
Ja sit otin kuvia tytöistä, kun ne nyt vaan on niin kauniita ja ihania ja ihmeellisiä.
 |
| Kalenterityttö, Candy karkkikaupassa |
 |
| Nää on mun kaikista kauneimmat tyttöni. Vaikka ihan kauhiasti tykkään kyllä Ichigostakin (V-Smash) ja kaikista muistakin. |
 |
| Kalenterityttö karkkikaupassa |
 |
| Risto nukkuu äipän vieressä, nyt kun papa on poissa. |
Nyt mä meen! Moikkis!
xoxo,
maanantai 4. helmikuuta 2013
Haastetta kerrakseen
Niin, piti lukea kokeisiin...No, se Pinpulan huone kaipaakin vähän tehokkaampaa siivoojaa...
Elikkä, olen saanut blogiini parikin kappaletta haasteita tai jotain. Mä en niin hyvin näitä juttuja tiedä.
Ai niin, minut haastettiin Raindrop Dreamsin ja Ms. Foxy Bearin toimesta
Niin, mun siis pitäis kertoa 11 asiaa itsestäni, jota ette välttämättä tietäis. Mikä on tietenkin hankalaa, kun kerron täällä muutenkin aivan kaiken..
1. Mulla on kova vessahätä
2. Ensimmäisen viikon ajan värjäyksestä mun hiukset värjää aivan KAIKEN
3. Mulla on ahtaanpaikan kammo
4. Tiedän kaksi ihmistä, jolla on litteät peukalot: Uma Thurman ja yks mun kaveri
5. Yhdessä mun yöpaidassa on 21 reikää
6. Pienenä Tiimari oli ehkä maailman hienoin kauppa, vielä parempi oli kyllä Paperi ja Laukku (jäkessä), josta sisko kertoi ihan uskomattomia tarinoita. En muista, että kävinkö edes siellä koskaan.
7. Haaveilen yhdestä älyttömän hienosta kiiltokuvasta, joka mull aoli hetken aikaa lapsena, kunnes vaihdoin sen johonkin.
8. Haluaisin ihan kauheasti osata piirtää.
9. Tosi usein toivon, että saisin uudet, terävämmät aivot, sellaiset, joissa asiat myös pysyisivät.
10. Mun mielestä voileipägrilli on ehkä sata kertaa parempi kuin leivänpaahdin, enkä voi ymmärtää, miksi kaikki ostaa paahtimia, eikä niitä grillejä.
11. Mulla on tosi kova vessahätä.
Sitte niihin kysymyksiin, joita sain.
1. Mikä on paras lapsuusmuistosi? Ei ole yksittäistä muistoa, mutta se hillitön leikkiminen ja kaikki maailman ihanimmat lelut. Mull aoli ihan hirveesti (siihen aikaan hirveesti, nykylapset varmaan purskahtais itkuun jos niillä olis niin vähän) leluja, barbeja ja poneja ennen kaikkea, joilla leikin kunnea kuukahdin. Ne muistan parhaana asiana lapsuudestani.
Elikkä, olen saanut blogiini parikin kappaletta haasteita tai jotain. Mä en niin hyvin näitä juttuja tiedä.
Ai niin, minut haastettiin Raindrop Dreamsin ja Ms. Foxy Bearin toimesta
Niin, mun siis pitäis kertoa 11 asiaa itsestäni, jota ette välttämättä tietäis. Mikä on tietenkin hankalaa, kun kerron täällä muutenkin aivan kaiken..
1. Mulla on kova vessahätä
2. Ensimmäisen viikon ajan värjäyksestä mun hiukset värjää aivan KAIKEN
3. Mulla on ahtaanpaikan kammo
4. Tiedän kaksi ihmistä, jolla on litteät peukalot: Uma Thurman ja yks mun kaveri
5. Yhdessä mun yöpaidassa on 21 reikää
6. Pienenä Tiimari oli ehkä maailman hienoin kauppa, vielä parempi oli kyllä Paperi ja Laukku (jäkessä), josta sisko kertoi ihan uskomattomia tarinoita. En muista, että kävinkö edes siellä koskaan.
7. Haaveilen yhdestä älyttömän hienosta kiiltokuvasta, joka mull aoli hetken aikaa lapsena, kunnes vaihdoin sen johonkin.
8. Haluaisin ihan kauheasti osata piirtää.
9. Tosi usein toivon, että saisin uudet, terävämmät aivot, sellaiset, joissa asiat myös pysyisivät.
10. Mun mielestä voileipägrilli on ehkä sata kertaa parempi kuin leivänpaahdin, enkä voi ymmärtää, miksi kaikki ostaa paahtimia, eikä niitä grillejä.
11. Mulla on tosi kova vessahätä.
Sitte niihin kysymyksiin, joita sain.
1. Mikä on paras lapsuusmuistosi? Ei ole yksittäistä muistoa, mutta se hillitön leikkiminen ja kaikki maailman ihanimmat lelut. Mull aoli ihan hirveesti (siihen aikaan hirveesti, nykylapset varmaan purskahtais itkuun jos niillä olis niin vähän) leluja, barbeja ja poneja ennen kaikkea, joilla leikin kunnea kuukahdin. Ne muistan parhaana asiana lapsuudestani.
2. Mitä sinulla on päälläsi juuri nyt? Farkut, lempisukat, pikkarit, kirppikseltä ostettu lyhyen mekon tyylinen juttu, pinkki valkopilkkuinen neule ja lenkiltä jäänyt huivi kaulaan (en käytä huiveja sisätiloissa, mutta tämä unohtui), liian isot rintsikat
3. Mitä odotat eniten huomiselta? Että eka bilsan koe olis menestyksekkäästi ohi
4. Ripsiväri vaiko huulipuna? Huulirasva?
5. Koska piirsit viimeksi jtn.? Mitä piirsit? Bilsan tunnilla, viime viikolla vihkoon Blythelle puumajan
6. Suosikki aamupalasi on...? Jos ihan kaikesta saa valita, ja tää olis vaan yksittäinen aamupala, ei niin että söisin tätä joka aamu: kasvispekonia, tofukasta, paistettuja perunoita, papuja. Siis jotain todella paistettua ja suolaista, ja ennen kaikkea rasvaista.
7. Paras piirteesi? Silloin kun olen jotain, olen sitä aik atäysillä. En ain atykkää tästä, mutta on se parempaa kuin olla valju.
8. Elokuva joka teki sinuun vaikutuksen, miksi? Nää ei ole parhaita juttuja, mitä olen dvd:ltä katsonut, mutta ehkä isoimman vaikutuksen ovat tehneet lukuisat luontodokkarit, joita yhteen aikaan katsottiin paljon. Syy? On ihan käsittämätöntä, mitä kaikkea ihmeellistä meidän planeettaan sisältyy. Siis ihan uskomatonta.
9. Minne haluaisit matkustaa jos olisi rahaa? Japaniiiiiiiiiiiiiiin! Ja vaikkei olis rahaa, niin siltikin sinne!
10. Asia joka pännii? koko ajan yltyvä vessahätä : ) Oikeesti monikin asia, päivittäin esillä törpöt autoilijat ja väärällä puolella tietä etenevät jalankulkijat.
11. Viimeisin inspiraation lähteesi (esim. pukeutumisessa, taiteessa, elämässä yleensä..)? Rent-a-neko :) elokuva
- Kolme hyvän kirjan ominaisuutta? Sopivan pitkä, luettavuus ja hyvä tarina
- Mikä oli paras asia, joka tapahtui sinulle vuonna 2012? Irtisanouduin
- Jos voisit valita ilmaiset lentoliput loppu elämäksesi minne vain, tai unelmiesi kodin, kumman ottaisit? Lentoliput, kiitos!
- Mitä juot aina baarissa? Enää en juo mitään, tai ehkä sitten vettä
- Olisiko ikuinen kevät vai ikuinen syksy parempi`? Syksy
- Missä sadussa eläisit mieluiten? Liisa Ihmemaassa
- Opitko paremmin kuuntelemalla, näkemällä vai itse tekemällä? ehdottomasti itse tekemällä
- Lempituoksusi? Ehkä kielo
- Jos olisit eläin, mikä eläin olisit? Toivoisin olevani lintu, joku sellainen joka pystyy lentämään kauas ja korkealle.
- Millä historian aikakaudella eläisit, jos olisi pakko "muuttaa" menneisyyteen? Tykkäisin elää ajassa vähän ennen kaiken teollistumista.
- Minkä historiallisen eläimen (Dinosaurukset, mammutit, sapelihammastiikerit tms.) tahtoisit nähdä elävän vielä nykypäivänäkin? Kierrän kysymyksen, ja sanon että haluaisin nähdä vilauksen pikayasta sen omassa ajassa. Pikaya siis ensimmäisiä vähän kehittyneempiä öttiäisiä mitä maapallolla on koskaan ollut, ja se alkuaika kiinnostaa niin vietävästi.
Ja sit mun kysymykset haastamilleni blogeille, joita ovat Keidas, In-ke-rin plo-ki ja Laran Avaruusalus blogi
1. Orava, pupu vai kala?
2. Soijasuikale, soijarouhe vai tofu?
3. Jos saisit olla yhden päivän joku "merkkihenkilö" kuka olisit?
4. Suurin haaveesi?
5. Japanilainen, intialainen, vai kiinalainen?
6. Kasvatatko itse mitään ruokaasi?
7. Haaveiletko ikinä olevasi diktaattori?
8. Olisiko sinusta prinsessaksi?
9. Näetkö koskaan numeroita kirjaimina?
10. Omena, appelsiini vai mango?
11. Mitä sinulle tulee mieleen sanasta vegaani?
Menikö oikein? Huh! Kova työ! Mutta nyt on pakko mennä!
xoxo.
tiistai 4. syyskuuta 2012
Parempi olo, parempi mieli. Ja haasteen alustusta!
Eilinen meni sitten vähän poskelleen, sain kyllä omenoita kerättyä, samoin kuin lehtikaalia, nokkosta ja pinaattiakin, mutta säilömisessä en päässyt lehtikaalia pidemmälle. No, tänään sitten loput.
Eilen lintsasin koulusta, äikän tunnilta, jonne olisin halunnut ihan oikeasti mennä, mutta skräppäys hyvässä seurassa vei voiton. Ensin en meinannut millään jaksaa lähteä - onneksi lähdin, oli nimittäin tosi mukavaa ja voimauttavaa. Luulin tulevani etuajassa kotiin, etten olisi jaksanut olla loppuun asti, mutta lopulta kävikin niin että minuahan siellä jouduttiin odottamaan, että saatiin ovet lukkoon :)
Ja sitten viikonloppuun. Perjantaina poljin Kallioon/Sörnäisiin. Mentiin Veganissimoon syömään. Ihan ok ruokaa, mutta ei sellaista, jolla hurmaisi sekasyöjän. Ruokailun jälkeen Animalian toimistolle leipomaan lauantaista rescuekoira tapahtumaa varten. Leivottiin jättikasa suklaakeksejä, mun lähtiessä alettiin leipomaan tofu-pinaattipiirakoita. Oli oikein mukavaa, meitä oli sen verran pieni porukka, ettei tullut harmillista ryysistä tms. Vaikkakin se eilen mainitsemani harmistus liittyi juuri Animaliaan. Oli Chrisin viimeinen työharjoittelupäivä siellä, eikä sitä juhlittu millään lailla. C:stä näki miten sitä harmitti :( Ja kyllä muakin otti päähän aika rankasti. C kertoi miten edellinen harjoittelija sai lahjan ja juhlat. Mä en kuullut, että kukaan olis edes kiittänyt sitä, eikä kukaan tullut hyvästelemään, C itse kävi hyvästelemässä. Jotenkin tosi kurjaa.
Ennen kotiinmenoa käytiin sitten katsomassa Helunan lukittua ovea ja poikettiin Punnitse & Säästässä. Ostin vähän täydennystä tyhjyyttä kumisevaan herkkulootaani :)
Lauantaina suht huonosti nukutun yön jälkeen heräsin niin myöhään, että heti aamupalan jälkeen tulikin jo lähteä polkemaan kohti Alppilaa. Siellä olikin kova tohina päällä ja paljon koiria :) Ihanaa. Mun vuoro venyi vähän sovitusta, mutta oli sen verran mukavaa ja paljon hommaa, ettei päässyt aiemmin irtautumaan. Oli oikeesti aivan ihana tapahtuma!! En ole aiemmilla kerroilla ollut, joten katsoin kaikkea ensikertalaisen silmin. Animalian Koiraryhmä siis piti kahvilaa ja siellä minäkin sitten hommissa. ALkuun järkkäilin kaikennäköistä ja sitten olin vastuussa lämpimien voileipien paistosta. Kirkon tilat olivat aivan loistavat, keittiö SUURI ja hyvin varusteltu, tarjosivat vielä kahvit ja mehut kaikille työmyyrille. Iso kiitos heille!Oman vuoroni jälkeen jäin vielä hetkeksi nauttimaan kahvilan antimista ja nauttimaan uskomattomasta tunnelmasta. Toivottavasti jokainen joskus saa syödä ihania vegaanisia herkkuja, ihanien koirien ja hyvien ihmisten ympäröimänä :) Oikeesti niiden ihmisten määrä antoi toivoa. Kun niin usein näkee ihmisiä ulkoiluttamassa rotukoiria tulee sellainen olo, etteivätkö ihanat superpersoonalliset sekarotuiset kelpaakaan. Kyllä näille ihmisille ainakin kelpasi! Ei siellä tietenkään kaikki koirat olleet monirotuisia, mukaan mahtui myös rotukoiria, enemmistön kuitenkin ollessa "seropeja".
Sieltä poljin keskustaa, Pimpulaa tapaamaan. Yritettiin etsiä yhtä kirjakauppaa, jonka sijaintia en enää yhtäkkiä muistanutkaan. Vähän kuumottavaa, sillä olinhan käynyt siellä muutamaa viikkoa aiemmin...hmmm...ehkä se sittenkin oli Hakaniemessä?
No, käytiin Hobby Pointissa ihastelemassa nukkekotitarvikkeita, erityisesti soittimia. Mutta ne oli niin kalliita, ettei ostettu mitään. Eikä me kyllä muutenkaan oltu ostoksilla, katselemassa vain. Ostettiin kyllä savea, kun sietä ei kotona enää ollut. Ja tykätään aina välillä muovailla :)
Kotona katsottiin Corpse Bride enkä muista mitä syötiin. Paitsi että muistanpas. Makaronia ja Juustoa - nam. Ja taas nukuin huonosti
Sunnuntaina oli oikein touhukas päivä! Leivoin kolme leipää aivan liian rapeiksi. Unohdin ne uuniin kun menin puutarhaan touhuilemaan. Ja sitten tulin pelastamaan mitä pelastettavissa oli (Chrisin hälyttämänä) ja laitoin ne vielä jälkilämpöön ilman vuokiaan ja unohdin sinnekin...ei pitäis tehdä niin montaa asiaa yhtäaikaan. Ja kun uunin kerran lämmitin, niin tein myös seitankökön. (anteeksi kamala sana, en oikein keksinyt muutakaan).
Kerättiin lasten kanssa kauheesti omenia. Suurin osa meni kyllä pupujen herkuiksi, mutta melkoinen läjä saatiin myös kellariin kypsymään. Pimpulan kanssa niitä sitten keittiön lattialla sanomalehtiin käärittiin. Eilen skräppi-illassa yks nainen sanoi, ettei häntä kiinnosta omavaraisuus yhtään, omenoiden säilöminen harmittaa, hänelle riittää vallan mainiosti että kauppa on lähellä - mulla taas just päinvastoin. Omavaraisuus tuo niin hienon turvallisuuden tunteen että! Mä hykertelen mielihyvästä, kun pakastan lehtikaalia tai säilön omeniani :) Ja sekin on ihan huippua, että se ruoka ei ole matkannut paria metriä enempää, sitä ei tarvitse pakata kertakäyttöisiin kääreisiin, se ei riistä ketään eikä sitä ole lannoitettu kemiallisilla lannoitteilla eikä käsitelty torjunta-aineilla! Luksusta!
Olen suunnitellut huikean hienoa taideprojektia ja vähän alkanut sitä jo työstämäänkin. Odottakaa vain, pian näette! Pari korttiakin tein, joihin ehkäpä ensimmäistä kertaa käytin ompelukonetta paperiaskarteluun. Oli hauskaa, vaikkakin vähän hidasta - paperi kun ei anna virheitä anteeksi. Muutoin en ole (eilistä lukuunottamatta) tehnyt mitään luovaa, mutta sitäkin enemmän kaikkea käytännöllistä. Ai niin, toisen essunkin sain valmiiksi. Ensimmäinen essu onkin ennättänyt jo käyttäjlleen, pienelle hiiritytölle. Tässä kuva! Aikas söpö!
Mulla on varmaan meneillään ns. krapulavaihe kulutushysteerisen kuukauden jäljiltä ja olen taas kovasti maailmaa pelastamassa. Kirjastostakin lainasin taas monta asiaan paneutunutta innostavaa kirjaa. Ja niistä sainkin idean: Maailmanpelastus Haaste! Entä jos vaikka kuukauden ajan jokainen meistä pistäis näille asiolle vähän enemmän arvoa? Jos meillä olis vaikka teemaviikot, tyyliin 1. ruoka, 2. jäte, 3. transportaatio (ok, ei ole oikea sana, olisko liikkuminen?) ja 4. kulutus (vaikka se liittyykin kaikkii edellisiinkin, enemmänkin tarkoitan tavarashoppailua). Tähän vois osallistua joko näkyvästi (elikkä kommentoimalla) tai näkymättömästi (muille siitä kertomatta, vaikka tietenkin näin hieno asia kannattaisi jakaa muiden kanssa, vaikka oikeassa elämässä). Innostuisko kukaan? Voisitte lähettää omia vinkkejänne ja mä postaisin ne sitten seuraavana päivänä. Lukemani mukaan kaikki maailman ihmiset kuluttavat keskimäärin n. 25% yli sen, mitä maapallo pystyy vuosittain meille tarjoamaan. Eli siis neljännes kaikesta otetaan ikään kuin velaksi, eikä me kyllä sitä velkaa näillä näkymin pystytä maksamaan takaisin. Tietenkin keskivertosuomalainen kuluttaa paljon enemmän kuin ton 25%, sillä yli puolet väestöstä kuluttaa vähemmän kuin "voisi", johtuen köyhyydestä. Laskelmieni mukaan meikäläiset kuluttaa yli 50% (n. 66%) enemmän kuin olis kestävää. Aika paljon petrattavaa. Mutta jo toi neljännes olis huikeen hyvä juttu, ja sitä mä ajattelin ehdottaa teillekin! Entä jos jokainen meistä yrittäis kuukauden aikana nipistää neljänneksellä meidän ympäristölle vähemmän myönteisistä teoista ja lisätä vuorostaan niitä tekoja, mitkä eivät ympäristö silleen kuormita. Kuten vaikka jos käy kaupassa kolmesti viikossa autolla (kamalan usein, sanon minä!) niin a) vähentääkin käyntikerrat kahteen tai b) käy kahdesti autolla ja kerran pyörällä tai jos on tapana ottaa viiden minuutin suihku, niin sen sijaan suihkuttelisikin kolmessa minuutissa. Joo, tiedetään ei mene prosentit ihan oikein, mutta sinne päin ;) Ei mitään suuria uhrauksia, vaan pieniä tekoja, joista me kaikki helposti selviydyttäis :D Ja annettais meidän kauniille kotiplaneetallemme pieni hengähdystauko. (no just joo, mun blogissa käy keskimäärin 100 lukijaa, jos kaikki te lähtisitte mukaan niin ei se silti olis edes kärpäsenkakka valtameressä, mutta aina sekin parempi kuin ei mitään!Toivoa ei saa menettää!) Aika harva meistä pystyy todella suuriin yksittäisiin tekoihin, mutta kaikki me kyllä pystytään tekemään pieniä asioita ja kun meitä on paljon ja niitä pieniä asioitakin alkaa olemaan paljon, niin niistä tuleekin todella isoja ja merkityksellisiä. Uskokaa pois!
Mutta nyt tää menis taiteilemaan :)
Hauskaa tiistaipäivää kaikille! Innolla odotan josko teistä joku innostuis haasteestani! Ja kaikki ideat mitä teille tulee mieleen otetaan riemumielin vastaan!
Sydän,
Puputyttö
Eilen lintsasin koulusta, äikän tunnilta, jonne olisin halunnut ihan oikeasti mennä, mutta skräppäys hyvässä seurassa vei voiton. Ensin en meinannut millään jaksaa lähteä - onneksi lähdin, oli nimittäin tosi mukavaa ja voimauttavaa. Luulin tulevani etuajassa kotiin, etten olisi jaksanut olla loppuun asti, mutta lopulta kävikin niin että minuahan siellä jouduttiin odottamaan, että saatiin ovet lukkoon :)
Ja sitten viikonloppuun. Perjantaina poljin Kallioon/Sörnäisiin. Mentiin Veganissimoon syömään. Ihan ok ruokaa, mutta ei sellaista, jolla hurmaisi sekasyöjän. Ruokailun jälkeen Animalian toimistolle leipomaan lauantaista rescuekoira tapahtumaa varten. Leivottiin jättikasa suklaakeksejä, mun lähtiessä alettiin leipomaan tofu-pinaattipiirakoita. Oli oikein mukavaa, meitä oli sen verran pieni porukka, ettei tullut harmillista ryysistä tms. Vaikkakin se eilen mainitsemani harmistus liittyi juuri Animaliaan. Oli Chrisin viimeinen työharjoittelupäivä siellä, eikä sitä juhlittu millään lailla. C:stä näki miten sitä harmitti :( Ja kyllä muakin otti päähän aika rankasti. C kertoi miten edellinen harjoittelija sai lahjan ja juhlat. Mä en kuullut, että kukaan olis edes kiittänyt sitä, eikä kukaan tullut hyvästelemään, C itse kävi hyvästelemässä. Jotenkin tosi kurjaa.
Ennen kotiinmenoa käytiin sitten katsomassa Helunan lukittua ovea ja poikettiin Punnitse & Säästässä. Ostin vähän täydennystä tyhjyyttä kumisevaan herkkulootaani :)
Lauantaina suht huonosti nukutun yön jälkeen heräsin niin myöhään, että heti aamupalan jälkeen tulikin jo lähteä polkemaan kohti Alppilaa. Siellä olikin kova tohina päällä ja paljon koiria :) Ihanaa. Mun vuoro venyi vähän sovitusta, mutta oli sen verran mukavaa ja paljon hommaa, ettei päässyt aiemmin irtautumaan. Oli oikeesti aivan ihana tapahtuma!! En ole aiemmilla kerroilla ollut, joten katsoin kaikkea ensikertalaisen silmin. Animalian Koiraryhmä siis piti kahvilaa ja siellä minäkin sitten hommissa. ALkuun järkkäilin kaikennäköistä ja sitten olin vastuussa lämpimien voileipien paistosta. Kirkon tilat olivat aivan loistavat, keittiö SUURI ja hyvin varusteltu, tarjosivat vielä kahvit ja mehut kaikille työmyyrille. Iso kiitos heille!Oman vuoroni jälkeen jäin vielä hetkeksi nauttimaan kahvilan antimista ja nauttimaan uskomattomasta tunnelmasta. Toivottavasti jokainen joskus saa syödä ihania vegaanisia herkkuja, ihanien koirien ja hyvien ihmisten ympäröimänä :) Oikeesti niiden ihmisten määrä antoi toivoa. Kun niin usein näkee ihmisiä ulkoiluttamassa rotukoiria tulee sellainen olo, etteivätkö ihanat superpersoonalliset sekarotuiset kelpaakaan. Kyllä näille ihmisille ainakin kelpasi! Ei siellä tietenkään kaikki koirat olleet monirotuisia, mukaan mahtui myös rotukoiria, enemmistön kuitenkin ollessa "seropeja".
Sieltä poljin keskustaa, Pimpulaa tapaamaan. Yritettiin etsiä yhtä kirjakauppaa, jonka sijaintia en enää yhtäkkiä muistanutkaan. Vähän kuumottavaa, sillä olinhan käynyt siellä muutamaa viikkoa aiemmin...hmmm...ehkä se sittenkin oli Hakaniemessä?
No, käytiin Hobby Pointissa ihastelemassa nukkekotitarvikkeita, erityisesti soittimia. Mutta ne oli niin kalliita, ettei ostettu mitään. Eikä me kyllä muutenkaan oltu ostoksilla, katselemassa vain. Ostettiin kyllä savea, kun sietä ei kotona enää ollut. Ja tykätään aina välillä muovailla :)
Kotona katsottiin Corpse Bride enkä muista mitä syötiin. Paitsi että muistanpas. Makaronia ja Juustoa - nam. Ja taas nukuin huonosti
Sunnuntaina oli oikein touhukas päivä! Leivoin kolme leipää aivan liian rapeiksi. Unohdin ne uuniin kun menin puutarhaan touhuilemaan. Ja sitten tulin pelastamaan mitä pelastettavissa oli (Chrisin hälyttämänä) ja laitoin ne vielä jälkilämpöön ilman vuokiaan ja unohdin sinnekin...ei pitäis tehdä niin montaa asiaa yhtäaikaan. Ja kun uunin kerran lämmitin, niin tein myös seitankökön. (anteeksi kamala sana, en oikein keksinyt muutakaan).
Kerättiin lasten kanssa kauheesti omenia. Suurin osa meni kyllä pupujen herkuiksi, mutta melkoinen läjä saatiin myös kellariin kypsymään. Pimpulan kanssa niitä sitten keittiön lattialla sanomalehtiin käärittiin. Eilen skräppi-illassa yks nainen sanoi, ettei häntä kiinnosta omavaraisuus yhtään, omenoiden säilöminen harmittaa, hänelle riittää vallan mainiosti että kauppa on lähellä - mulla taas just päinvastoin. Omavaraisuus tuo niin hienon turvallisuuden tunteen että! Mä hykertelen mielihyvästä, kun pakastan lehtikaalia tai säilön omeniani :) Ja sekin on ihan huippua, että se ruoka ei ole matkannut paria metriä enempää, sitä ei tarvitse pakata kertakäyttöisiin kääreisiin, se ei riistä ketään eikä sitä ole lannoitettu kemiallisilla lannoitteilla eikä käsitelty torjunta-aineilla! Luksusta!
Olen suunnitellut huikean hienoa taideprojektia ja vähän alkanut sitä jo työstämäänkin. Odottakaa vain, pian näette! Pari korttiakin tein, joihin ehkäpä ensimmäistä kertaa käytin ompelukonetta paperiaskarteluun. Oli hauskaa, vaikkakin vähän hidasta - paperi kun ei anna virheitä anteeksi. Muutoin en ole (eilistä lukuunottamatta) tehnyt mitään luovaa, mutta sitäkin enemmän kaikkea käytännöllistä. Ai niin, toisen essunkin sain valmiiksi. Ensimmäinen essu onkin ennättänyt jo käyttäjlleen, pienelle hiiritytölle. Tässä kuva! Aikas söpö!
 | |
| Anteeksi, en millään saa tätä käännettyä oikein päin...siinä teille hyvä taukojumppa, kun kääntelette päätänne :) |
Mutta nyt tää menis taiteilemaan :)
Hauskaa tiistaipäivää kaikille! Innolla odotan josko teistä joku innostuis haasteestani! Ja kaikki ideat mitä teille tulee mieleen otetaan riemumielin vastaan!
Sydän,
Puputyttö
tiistai 25. lokakuuta 2011
Haaste/arvonta!
En ymmärrä miksi nyt vasta tajusin tän – Arvonta, tai paremminkin Haaste, jonka lopuksi arvotaan yksi Puputytön Juhlakirja!
Elikkä, haaste kuuluu: Marraskuun ensimmäinen päivä on Vegaani-Päivä! Vietä yksi päivä (1.11.11) vegaanina (tai vielä parempaa, koko loppuelämäsi!) ja kommentoi 2.11.11 postaustani kertomalla mitä vegaanisia herkkuja söit ja olet mukana kirjan arvonnassa!
Muistin just, että viikonloppuna kun Pinjan kanssa leivottiin, nähtiin meidän pihalla olevassa jossain tuntemattomassa marjapuussa (marjat on kuin pieniä kirsikoita, mutta jotenkin jauhoisen makuisia) n. 15 tilheä! Niin hienoja! Siinä kohtaa kun tajusin ajatella kameraa, oli parvi jo pyrähtänyt pois. Myöhemminkin samaiset kauniit linnut ovat olleet meidän lähistöllä herkuttelemassa alueen marjoilla. Ihan parhaita hetkiä tollaset! Oonko jo kertonut, mikä on ollut yksi menneen kesän parhaita juttuja? Villirucola! Toissakesänä olin jonkun onnettoman puskan ostanut kaupasta ja iskenyt sitten mun kukkapenkkiin. Ei siitä mitään tullut. Kunnes sitten tänä kesänä se puski esiin hillittömällä voimalla! Mahtava rucolapensas siitä tuli! Ja niiiiiin taivaallisen hyvän makuinen! Loppukesästä se oli tietenkin ihan liian kitkerä, kun se oli kukkinut. Mutta otin siitä ison läjän siemeniä talteen, meinaan kasvattaa niitä oikein urakalla. Samoin olen ottanut paljon muitakin siemeniä talteen, ensi kesää varten. Toivottavasti silloin tekee mieli puutarhuroida! Tänä kesänä se tuli vähän liian myöhään.
Ihan hassua! Meillä ei koko toimistossa toimi nettiyhteys, eikä puhelinkaan ole enemmälti soinut (tiedän että puhelimet oikeasti toimii), on hauskaa leikkiä, että ongelma olisi sama kaikilla. Kukaan ei pystyis kommunikoimaan muutoin kuin kasvotusten tai vanhanaikaisesti kirjeitse. Mut oikeesti on vähän avuton olo. Töitäkään en pysty tekemään, kun kaikki ohjelmat toimii netissä. Jotain papereita, joita olen hillonnut, sain järjestettyä ja muuta tollasta, mut vähän peukaloiden pyöritykseksi menee tää päivä.
Eilen tuli kolme pakettia! Tai jos ei paketteja, niin ainakin tilaamiani asioita! Eka oli Vegetukusta, ruokaa. Sen kanssa kävi taas vähän kiusallisesti; sain tekstiviestin paketin saapumisesta, menin sitä Valintatalosta (matkahuolto) hakemaan, sain myyjänkin jo vähän hätääntymään, kun mun pakettia ei löytynyt (ihmiset mun takana hermostu odottamaan ja meni toiselle kassalle) lopulta tajusin, ettei mun paketti ollutkaan tullut Matkahuollon kautta, vaan postin…pahoittelin suuresti ja menin postiin. Kotona oli Uppvegistä tilaamani Vegnews lehdet ♥ ja yksi japanilainen ”mook”, kaavakirja. Mulla on vielä tuloillaan kameralaukkuni ja ehkä joskus tulee Thaimaasta tilaamiani nukenvaate-tilpehööriä. Tilaus on tehty n. kaksi kk sitten, se on myyjän sanojen mukaan lähetetty kahdesti, mutta vieläkään ei ole mitään tietoa siitä. Myyjä kyllä lopulta perui tilauksen, eli siis palautti rahat. Mutta jossain päin maailmaa harhailee yksinäisiä pieniä solkia ja velcroa :(
Mä sain eilen ensimmäisen negatiivisen kommenttini! Sen voi käydä lukemassa tuolta Uimahallissa –postauksen kommenteista.Totta kai mua harmitti (miten joku voi olla pitämättä minusta!?!!pah!), mutta enemmän olin innoissani – hyvällä blogilla tulee olla negatiivista palautetta. Vaikkakin tämä palaute ei koskenutkaan blogiani, vaan minua. Mut silti. Mä rupesin tietenkin heti miettimään, että mistä se johtuu, mikä saa jonkun lukemaan blogiani ja lopulta kertomaan, ettei pidä minusta? Oliko se kissapaljastus liikaa? Ällöttävätkö likaiset farkkuni tätä lukijaa niin paljon? Vai liittykö se edes siihen postaukseen, jota hän kommentoi? Ja ennen kaikkea, onko tämä anonyymi kommentoija joku, jonka tunnen? Olenko tavannut hänet?
No joo, enough! Eilen innostuin taas ompelemaan. Olen tekemässä Pinkkikselle My Little Pony viirejä myyntiin, niistä tulee ihania! Lisäksi tuli Animalialta jälleen tilaus ♥ Mutta sitä en alkanut työstämään vielä, kun siihen pitää leikata kankaita ja sitä voin tehdä ahmiessani Dexteriä (jonka kolmas kausi on kohtapuoliin meidän dvd-soittimessa!) Lisäksi ompelin pari kännykkäpussia, ne on tosi hauskoja ja simppeleitä tehdä. Totesin etsiessä sopivaa kangasta, että mulla on ihan kamalasti kankaita, vieläkään en saa tilata uusia. Multa voi mennä vaikka mitä ihanuuksia nyt sivu suun, kun olen kieltänyt itseltäni uudet kankaat :(
Tänään on Animalian koiraryhmän kokous – hauskaa! On kiva alkaa suunnittelemaan seuraavaa projektia, viimeksihän vietiin sinne Viipuriin ryhmän rakentamia koppeja ja yli tuhat kiloa koiranruokaa. Mitä seuraavaksi?
Eilen syötiin riisiä ja paistettua ja maustettua tofua. Chris on edelleen suuri riisifani, vaikkakin olen vähän saanut käännytettyä ohranystäväksi.
Ei mulla muuta, kirjotan tätä nyt Wordiin, ja toivon, että saan joskus laitettua blogiini. Haa! Nyt toimii taas!
Menkää ulos haistelemaan syksyä!
♥ Raisa
Elikkä, haaste kuuluu: Marraskuun ensimmäinen päivä on Vegaani-Päivä! Vietä yksi päivä (1.11.11) vegaanina (tai vielä parempaa, koko loppuelämäsi!) ja kommentoi 2.11.11 postaustani kertomalla mitä vegaanisia herkkuja söit ja olet mukana kirjan arvonnassa!
Muistin just, että viikonloppuna kun Pinjan kanssa leivottiin, nähtiin meidän pihalla olevassa jossain tuntemattomassa marjapuussa (marjat on kuin pieniä kirsikoita, mutta jotenkin jauhoisen makuisia) n. 15 tilheä! Niin hienoja! Siinä kohtaa kun tajusin ajatella kameraa, oli parvi jo pyrähtänyt pois. Myöhemminkin samaiset kauniit linnut ovat olleet meidän lähistöllä herkuttelemassa alueen marjoilla. Ihan parhaita hetkiä tollaset! Oonko jo kertonut, mikä on ollut yksi menneen kesän parhaita juttuja? Villirucola! Toissakesänä olin jonkun onnettoman puskan ostanut kaupasta ja iskenyt sitten mun kukkapenkkiin. Ei siitä mitään tullut. Kunnes sitten tänä kesänä se puski esiin hillittömällä voimalla! Mahtava rucolapensas siitä tuli! Ja niiiiiin taivaallisen hyvän makuinen! Loppukesästä se oli tietenkin ihan liian kitkerä, kun se oli kukkinut. Mutta otin siitä ison läjän siemeniä talteen, meinaan kasvattaa niitä oikein urakalla. Samoin olen ottanut paljon muitakin siemeniä talteen, ensi kesää varten. Toivottavasti silloin tekee mieli puutarhuroida! Tänä kesänä se tuli vähän liian myöhään.
Ihan hassua! Meillä ei koko toimistossa toimi nettiyhteys, eikä puhelinkaan ole enemmälti soinut (tiedän että puhelimet oikeasti toimii), on hauskaa leikkiä, että ongelma olisi sama kaikilla. Kukaan ei pystyis kommunikoimaan muutoin kuin kasvotusten tai vanhanaikaisesti kirjeitse. Mut oikeesti on vähän avuton olo. Töitäkään en pysty tekemään, kun kaikki ohjelmat toimii netissä. Jotain papereita, joita olen hillonnut, sain järjestettyä ja muuta tollasta, mut vähän peukaloiden pyöritykseksi menee tää päivä.
Eilen tuli kolme pakettia! Tai jos ei paketteja, niin ainakin tilaamiani asioita! Eka oli Vegetukusta, ruokaa. Sen kanssa kävi taas vähän kiusallisesti; sain tekstiviestin paketin saapumisesta, menin sitä Valintatalosta (matkahuolto) hakemaan, sain myyjänkin jo vähän hätääntymään, kun mun pakettia ei löytynyt (ihmiset mun takana hermostu odottamaan ja meni toiselle kassalle) lopulta tajusin, ettei mun paketti ollutkaan tullut Matkahuollon kautta, vaan postin…pahoittelin suuresti ja menin postiin. Kotona oli Uppvegistä tilaamani Vegnews lehdet ♥ ja yksi japanilainen ”mook”, kaavakirja. Mulla on vielä tuloillaan kameralaukkuni ja ehkä joskus tulee Thaimaasta tilaamiani nukenvaate-tilpehööriä. Tilaus on tehty n. kaksi kk sitten, se on myyjän sanojen mukaan lähetetty kahdesti, mutta vieläkään ei ole mitään tietoa siitä. Myyjä kyllä lopulta perui tilauksen, eli siis palautti rahat. Mutta jossain päin maailmaa harhailee yksinäisiä pieniä solkia ja velcroa :(
Mä sain eilen ensimmäisen negatiivisen kommenttini! Sen voi käydä lukemassa tuolta Uimahallissa –postauksen kommenteista.Totta kai mua harmitti (miten joku voi olla pitämättä minusta!?!!pah!), mutta enemmän olin innoissani – hyvällä blogilla tulee olla negatiivista palautetta. Vaikkakin tämä palaute ei koskenutkaan blogiani, vaan minua. Mut silti. Mä rupesin tietenkin heti miettimään, että mistä se johtuu, mikä saa jonkun lukemaan blogiani ja lopulta kertomaan, ettei pidä minusta? Oliko se kissapaljastus liikaa? Ällöttävätkö likaiset farkkuni tätä lukijaa niin paljon? Vai liittykö se edes siihen postaukseen, jota hän kommentoi? Ja ennen kaikkea, onko tämä anonyymi kommentoija joku, jonka tunnen? Olenko tavannut hänet?
No joo, enough! Eilen innostuin taas ompelemaan. Olen tekemässä Pinkkikselle My Little Pony viirejä myyntiin, niistä tulee ihania! Lisäksi tuli Animalialta jälleen tilaus ♥ Mutta sitä en alkanut työstämään vielä, kun siihen pitää leikata kankaita ja sitä voin tehdä ahmiessani Dexteriä (jonka kolmas kausi on kohtapuoliin meidän dvd-soittimessa!) Lisäksi ompelin pari kännykkäpussia, ne on tosi hauskoja ja simppeleitä tehdä. Totesin etsiessä sopivaa kangasta, että mulla on ihan kamalasti kankaita, vieläkään en saa tilata uusia. Multa voi mennä vaikka mitä ihanuuksia nyt sivu suun, kun olen kieltänyt itseltäni uudet kankaat :(
Tänään on Animalian koiraryhmän kokous – hauskaa! On kiva alkaa suunnittelemaan seuraavaa projektia, viimeksihän vietiin sinne Viipuriin ryhmän rakentamia koppeja ja yli tuhat kiloa koiranruokaa. Mitä seuraavaksi?
Eilen syötiin riisiä ja paistettua ja maustettua tofua. Chris on edelleen suuri riisifani, vaikkakin olen vähän saanut käännytettyä ohranystäväksi.
Ei mulla muuta, kirjotan tätä nyt Wordiin, ja toivon, että saan joskus laitettua blogiini. Haa! Nyt toimii taas!
Menkää ulos haistelemaan syksyä!
♥ Raisa
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
Haaste ja polkupyörä
Yay! Pinkkis on saanut ensimmäisen haasteensa! Blogimaailmassa ne on varmaan yleisiä, mutta kun minä nyt olen tälläinen, joka ei millään eminaa ymmärtää oikein mistään mitään, niin olen näistäkin vähän ulalla. Mutta tässä siis ensimmäinen saamani haaste! Sain sen suloiselta Jasminelta, johon törmäsin kirpputorilla :)
1. Käsityö, josta olet ylpein ja jota arvostat eniten. Liitä mukaan kuva.
Huiiii...yksikö vaan? Olen askarrellut ja väkertänyt niin paljon kaikenlaista, että yhden poimiminen ja "jalustalle kohottaminen" tuntuu ihan mahdottomalta. Vaikkei haaste olekaan minun, blogi kuitenkin on, joten vähän venytän sääntöjä, vaikkei niitä ehkä edes ollutkaan.
a) Skräppitöistä : "Metrossa"
b) Ompeluksista: Pinkkis pussukat :)
c) Kaikesta muusta: Pöydän tuunaus
2. Mikä on kaunein rakennus, jonka olet nähnyt. Liitä mukaan kuva.
Voi apua! En mä tiedä! Sanotaan nyt vaikka se vaaleanpunainen Linnunlaulun Huvila, missä Minna Haapkyläkin asuu. Vaikka on varmasti kauniimpiakin ja silleen. Mut tää on ainakin hieno.
3. Mikä laulu koskettaa sinua syvästi. Liitä linkki tai sanoitus.
Hargs! Kamalia kysymyksiä, eihän näihin ole yhtä absoluuttista vastausta! Ööh...nyt nolottaa...Lady Gagan Born this way :)
Whether life's disabilities
Left you outcast, bullied or teased
Rejoice and love yourself today
'Cause baby, you were born this way
No matter gay, straight or bi
Lesbian, transgendered life
I'm on the right track, baby
I was born to survive
No matter black, white or beige
Chola or orient made
I'm on the right track, baby
I was born to be brave
4. Minkä asian koet arjessasi raskaaksi?
Arvatkaa! Epätyydyttävän työpaikkani, siis siellä käynnin.
5. Mistä asioista nautit erityisesti arjessasi?
Nyt tulee lässyn lässyn vastauksia, mutta minkäs teet... perheen kanssa hengailu, elokuvissa käynti (eikä vähiten niiden popcornien takia), kavereiden tapaaminen, koirien silkkikorvien silittely, Pinkkiksen pyörittäminen, uusien projektien työstö ja siitä aiheutunut innostus, puput, syöminen, lukeminen.
Mä laitan nyt haasteen eteenpäin! Maijalle! ja Nupulle!
Sitten vielä polkupyörästä. Mä varmaan täälläkin kertonut siitä, kun on ollut jarrut rikki :( Viikonloppuna ja alkuviikosta ollut korjattavana, eilen C haki sen, korjaus ja osat makso yli satasen!!! Hittolainen! Yhtä kallista kuin joku tosi kallis! Ärsyttää kun nykyajan pyöriä saa koko ajan olla hoivaamassa! C jatkuvasti öljyää ja rasvailee ja kiristelee jotain mun pyörässä, kun se narisee tai krohisee. Nykyajan pyöriä ei sais pitää sateella ulkona, kurat pitäis poistaa, jarruja käyttää molempia yhtäaikaisesti, vaihteita vaihtaa tietyllä tapaa, sääntöjä sääntöjä SÄÄNTÖJÄ! Ennen vanhaan ei tarvinnut tollasista murehtia, pyörät kesti mitä vaan ja ennen kuin se ennätti hajoomaan, joku olikin jo vienyt sen parempaan talteen (siis pöllinyt). Toi mun nykyinen pyöräni makso enemmän kuin aikasemmat pyöräni yhteensä (ei nyt ihan mutta melkein) ja silti se on ihan romu. Vaikka C koko ajan väittääkin, että vika on minussa. Pöh ja pöh.
No, nyt se on kuitenkin kotona ja ihan niinkuin autokorjaamolla, siihenkin täytyy tehtä nyt tosi paljon kaikkea sellaista, mistä minä en tiennyt yhtään mitään, siis kaikkea pitää vielä uusia, vaikka jarrut onkin nyt kunnossa. En tiedä viekö C sen uudestaan sinne korjaamolle nyt viikonloppuna vai koska, mut ärsyttää jokatapauksessa. Tänään pääsin taas pyörällä töihin. Ihanan syksyistä! Tuoksuukin niin hyvälle! Ja jarrut toimii moitteettomasti! Vaikka edestä jotain kolinaa kuuluukin.
Eilen käytiin Jumbossa, kun C tartti oleskelulupahakemukseensa passikuvan. Jäin jumittaa lelukauppoihin ja leluosastoille. Uudet Monsterit on vaan niin hienoja! Nii, eilen tuli koruosia (aivan ihania!), nukeille lipasto lampulla ja Pinjan joululahja. En avannut, vaan annoin C:lle piilotettavaksi! Ja tänään aamulla P sanoi, ettei ehkä vielä haluakkaan Blytheä joululahjaksi...että silleen.
Lasten kanssa edelleen toiminut tämä palkitsemisjuttu, eilen taas pelattiin ja oli oikein kivaa, huoneet siistinä ja lapset ojennuksessa ;) Vaikka vähän kiire tulikin, kun me oltiin Jumbossa niin pitkään, eikä kotona lapsia hoputtamassa.
Silitin vielä lasten nukkumaan mentyä, muuta en oikein jaksanut. Mutta kyllä siltikin askarteluvirtaa vielä on!
Tänään pitäis leipoa! Ajattelin tehdä Hävyttömiä. Ja koska ainakaan ihan kaikki teistä ei varmaankaan pääse paikalle, niin voisin jakaa reseptin :)
Hävyttömät
4,5 dl jauhoja
2,5 dl sokeria
2,5 dl fariinisokeria
1,5 dl kaakaojauhetta
1 dl kookoshiutale
150 g tummaa suklaata rouhittuna (saa jäädä melko isoiksi, n. 0,5 x 0,5 cm, paloiksi)
0,5 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
2,5 dl kookosmaitoa
2 dl sinistä Keijua sulatettuna
1 tl vanilja-aromia
Lämmitä uuni 175 asteeseen.
Sekoita jauhot, sokerit, kaakaojauhe, kookoshiutaleet, suklaarouhe, leivinjauhe ja suola keskenään isossa kulhossa. Kaada sekaan kookosmaito, sula margariini ja vanilja. Sekoita kunnes kaikki ainekset kunnolla sekaisin. Kaada seos suorakaiteen muotoiseen vuokaan (n. 20 x 30 cm).
Kypsennä n. 30-40 min. Leivonnaisesta ei tule kiinteää, eikä kypsyyttä voi testata tulitikulla tms. Sen kuuluu olla sisältä ihanan pehmeää. Tai sitten kypsennä vähän pidempään, kiinteämmäksi. Kummasta nyt satut tykkäämään enemmän. Tee kaksi niin voit vertailla.
Jäähdytä ritilällä ennen paloittelua.
Nam!
Moikka!
♥ Raisa
1. Käsityö, josta olet ylpein ja jota arvostat eniten. Liitä mukaan kuva.
Huiiii...yksikö vaan? Olen askarrellut ja väkertänyt niin paljon kaikenlaista, että yhden poimiminen ja "jalustalle kohottaminen" tuntuu ihan mahdottomalta. Vaikkei haaste olekaan minun, blogi kuitenkin on, joten vähän venytän sääntöjä, vaikkei niitä ehkä edes ollutkaan.
a) Skräppitöistä : "Metrossa"
b) Ompeluksista: Pinkkis pussukat :)
c) Kaikesta muusta: Pöydän tuunaus
2. Mikä on kaunein rakennus, jonka olet nähnyt. Liitä mukaan kuva.
3. Mikä laulu koskettaa sinua syvästi. Liitä linkki tai sanoitus.
Hargs! Kamalia kysymyksiä, eihän näihin ole yhtä absoluuttista vastausta! Ööh...nyt nolottaa...Lady Gagan Born this way :)
Whether life's disabilities
Left you outcast, bullied or teased
Rejoice and love yourself today
'Cause baby, you were born this way
No matter gay, straight or bi
Lesbian, transgendered life
I'm on the right track, baby
I was born to survive
No matter black, white or beige
Chola or orient made
I'm on the right track, baby
I was born to be brave
4. Minkä asian koet arjessasi raskaaksi?
Arvatkaa! Epätyydyttävän työpaikkani, siis siellä käynnin.
5. Mistä asioista nautit erityisesti arjessasi?
Nyt tulee lässyn lässyn vastauksia, mutta minkäs teet... perheen kanssa hengailu, elokuvissa käynti (eikä vähiten niiden popcornien takia), kavereiden tapaaminen, koirien silkkikorvien silittely, Pinkkiksen pyörittäminen, uusien projektien työstö ja siitä aiheutunut innostus, puput, syöminen, lukeminen.
Mä laitan nyt haasteen eteenpäin! Maijalle! ja Nupulle!
Sitten vielä polkupyörästä. Mä varmaan täälläkin kertonut siitä, kun on ollut jarrut rikki :( Viikonloppuna ja alkuviikosta ollut korjattavana, eilen C haki sen, korjaus ja osat makso yli satasen!!! Hittolainen! Yhtä kallista kuin joku tosi kallis! Ärsyttää kun nykyajan pyöriä saa koko ajan olla hoivaamassa! C jatkuvasti öljyää ja rasvailee ja kiristelee jotain mun pyörässä, kun se narisee tai krohisee. Nykyajan pyöriä ei sais pitää sateella ulkona, kurat pitäis poistaa, jarruja käyttää molempia yhtäaikaisesti, vaihteita vaihtaa tietyllä tapaa, sääntöjä sääntöjä SÄÄNTÖJÄ! Ennen vanhaan ei tarvinnut tollasista murehtia, pyörät kesti mitä vaan ja ennen kuin se ennätti hajoomaan, joku olikin jo vienyt sen parempaan talteen (siis pöllinyt). Toi mun nykyinen pyöräni makso enemmän kuin aikasemmat pyöräni yhteensä (ei nyt ihan mutta melkein) ja silti se on ihan romu. Vaikka C koko ajan väittääkin, että vika on minussa. Pöh ja pöh.
No, nyt se on kuitenkin kotona ja ihan niinkuin autokorjaamolla, siihenkin täytyy tehtä nyt tosi paljon kaikkea sellaista, mistä minä en tiennyt yhtään mitään, siis kaikkea pitää vielä uusia, vaikka jarrut onkin nyt kunnossa. En tiedä viekö C sen uudestaan sinne korjaamolle nyt viikonloppuna vai koska, mut ärsyttää jokatapauksessa. Tänään pääsin taas pyörällä töihin. Ihanan syksyistä! Tuoksuukin niin hyvälle! Ja jarrut toimii moitteettomasti! Vaikka edestä jotain kolinaa kuuluukin.
Eilen käytiin Jumbossa, kun C tartti oleskelulupahakemukseensa passikuvan. Jäin jumittaa lelukauppoihin ja leluosastoille. Uudet Monsterit on vaan niin hienoja! Nii, eilen tuli koruosia (aivan ihania!), nukeille lipasto lampulla ja Pinjan joululahja. En avannut, vaan annoin C:lle piilotettavaksi! Ja tänään aamulla P sanoi, ettei ehkä vielä haluakkaan Blytheä joululahjaksi...että silleen.
Lasten kanssa edelleen toiminut tämä palkitsemisjuttu, eilen taas pelattiin ja oli oikein kivaa, huoneet siistinä ja lapset ojennuksessa ;) Vaikka vähän kiire tulikin, kun me oltiin Jumbossa niin pitkään, eikä kotona lapsia hoputtamassa.
Silitin vielä lasten nukkumaan mentyä, muuta en oikein jaksanut. Mutta kyllä siltikin askarteluvirtaa vielä on!
Tänään pitäis leipoa! Ajattelin tehdä Hävyttömiä. Ja koska ainakaan ihan kaikki teistä ei varmaankaan pääse paikalle, niin voisin jakaa reseptin :)
Hävyttömät
4,5 dl jauhoja
2,5 dl sokeria
2,5 dl fariinisokeria
1,5 dl kaakaojauhetta
1 dl kookoshiutale
150 g tummaa suklaata rouhittuna (saa jäädä melko isoiksi, n. 0,5 x 0,5 cm, paloiksi)
0,5 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
2,5 dl kookosmaitoa
2 dl sinistä Keijua sulatettuna
1 tl vanilja-aromia
Lämmitä uuni 175 asteeseen.
Sekoita jauhot, sokerit, kaakaojauhe, kookoshiutaleet, suklaarouhe, leivinjauhe ja suola keskenään isossa kulhossa. Kaada sekaan kookosmaito, sula margariini ja vanilja. Sekoita kunnes kaikki ainekset kunnolla sekaisin. Kaada seos suorakaiteen muotoiseen vuokaan (n. 20 x 30 cm).
Kypsennä n. 30-40 min. Leivonnaisesta ei tule kiinteää, eikä kypsyyttä voi testata tulitikulla tms. Sen kuuluu olla sisältä ihanan pehmeää. Tai sitten kypsennä vähän pidempään, kiinteämmäksi. Kummasta nyt satut tykkäämään enemmän. Tee kaksi niin voit vertailla.
Jäähdytä ritilällä ennen paloittelua.
Nam!
Moikka!
♥ Raisa
keskiviikko 9. maaliskuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)