Kaupunkiverstas

Heipparallaa!

Olen täällä aiemminkin hehkuttanut kirjaston ihanuutta, mutta nyt tulee oikein tuutin täydeltä! Tiesitte varmaan, että kirjastosta voi kirjojen lisäksi lainata luistimia, lautapelejä, kasseja(!), sauvakävelysauvoja taikka ompelukoneen(!!). Mutta tiesittekö sitä, että aivan Helsingin keskustassa on kirjasto, jossa ei ole kirjoja? Kirjojen sijaan siellä on jos jonkinmoista vekotinta, aina saumurista 3D tulostimeen. Oikeesti!

Kaupunkiverstas on paikan nimi, ja sijaintina Lasipalatsi. Sen lähemmäs keskustaa ei kai voi edes päästä. Itse olen tähän paikkaan tutustunut vasta hiljattain, ystäväni Keidas-blogittaren kautta. Ekaa kertaa olin Kaupunkiverstaalla viime kesänä, kuuntelemassa öö...no nyt en kyllä millään saa päähäni mikä se juttu oli, ainakin siellä kerrottiin pienyrittämisestä ja bloggaamisesta. Oli hyödyllistä ja mielenkiintoista, tein paljon muistiinpanoja, jotka olen jo onnistunut hukkaamaan. Sen jälkeen olen käynyt siellä vuoden alussa Etsy ryhmäni tapaamisessa (sieltä voi siis varata myös kokoustiloja!!) ja nyt vihdoin ja viimein uskaltauduin kokeilemaan vinyylileikkuria.

Minulle oli varattu kaksi tuntia aikaa leikellä etukäteen valitsemiani, ja muistitikulle tallentamiani kuvia vinyylileikkurilla. Alkuun leikeltiin muutamat kuviot/teksit väärinpäin, tai väärälle puolelle, mutta kunhan päästiin vauhtiin (mua siis alkuun opastettiin ihan kädestä pitäen, kun en yhtään tiennyt mitä tehdä) niin johan lähti! Ja tuli kuulkaa niin hienoa jälkeä!!! Tää oli niin iso juttu mulle, joka niin tykkää kankaan painannasta! Siinä ei ollut kauheen montaa kohtaa missä sössiä! Enkä mä sössinyt! Mahtavaa! Kaksi tuntia meni ihan sujauksessa, onneksi mun jälkeen ei ollut ketään varannut aikaa, joten sain toiset kaksi tuntia heti putkeen ja saatoin jatkaa onnistuneita kokeilujani! Se oli ihanaa! Enkä edes huomannut, että mun vatsalaukku huusi täytettä! Sain paljon aikaiseksi, ens kerralla saan kyllä vielä enemmän, kun osaan paremmin, ja yritän olla siellä nyppimättä niitä tarroja auki, vaan jätän sen aikaavievän vaiheen kotiin. Täytyy tietenkin katsoa, että miten se mun omalla prässillä onnistuu, kun ei mun Elna Pressissä ole niin kovaa puristusvoimaa. No, se jää nähtäväksi!

Tein myös muutaman vinyylitarran, mutta niitä täällä kotona kiinnitellessä en ollut ollenkaan niin innoissani, sillä siinä on heti suuremmat mahdollisuudet asioiden mennä mönkään, kun "vapaalla kädellä" yrittää jotain tekstiä saada suoraan ja samaan tasoon. Tarkoituksena on myös kokeilla käyttää tarran "ylijäämäosaa" sabluunana kotikankaanpainannalle. Aion myös leikellä kuvioleikkureilla kotiin tuomiani ylijäämäpaloja siitä kankaalle tarkoitetusta vinyylistä. Niin monta mahdollisuutta!!

Mulla oli mukana kankaasta vaan sellaisia raakapaloja, tai siis yksi iso pala fuksiaa kangasta, joka oli alunperin ollut meillä häissä pöytäliinana :). Paikan päällä revin sen sopiviksi paloiksi ja kotona sitten ompelin kasseiksi. Tai olen ompelemassa, sillä siinäkin on aika paljon hommaa. Tai ei siis ole jos vaan yhden tekisin, mutta enhän minä yhteen tyydy, kun pitää saada ainakin 12! Joo, kaksi on nyt valmiina, toisesta sain kuvan ennen kuin kameran akku hyytyi. Niin, ja onhan siellä kirjastossa ne ompelukoneetkin! Olis voinut jäädä sinne ompelemaan! Siis ihan mahti paikka!!

Jossain kohti mun avustajan piti mennä muihin puuhiin, ja minä jäin yksi siihen suoriutumaan, mutta ei hätää, sillä aina pulman ilmaantuessa apu oli heti siinä selän takana, sillä paikalla oli koko ajan kuitenkin erittäin ystävällistä ja avuliasta henkilökuntaa! Miksei muuallakin voi olla näin hyvin! Oikeesti, miten nurinkurista! Jossain, missä asiakas oikeasti tuo sen rahan (kirjastohan ei pelkästään meidän sakkorahoilla ja varausmaksuilla kovinkaan pitkään pyörisi, vaan raha toimintaan tulee jostain muualta - ISO kiitos siitä, veronmaksajat!), ja leivän pöytään saattaa asiakaspalvelu olla jotain aivan muuta, jotain käsittämättömän huonoa, ja sitten tälläinen paikka, jossa ilmaiseksi annetaan käyttää älyttömän hienoja laitteita (niin, vinyylileikkurin, prässin ja muiden käyttö on ilmaista, asiakas maksaa käyttämänsä materiaalit, ja niistäkään kirjasto ei "vedä välistä", vaan laskuttaa asiakasta sen mitä itsekin maksaa) panostaa siihen, että palvelu pelaa ja asiakkaat tyytyväisiä. Mulla olis kyllä kertoa niin monta huonon asiakaspalvelun esimerkkiä, mutta koska haluan tämän olevan täynnä nostetta ja tekemisen riemua, jätetään se parjaus toiseen kertaan (varo vaan Kangastukku! Kyllä minä sinut vielä mollaan!).

Koko sen ajan kun olin siellä työstämässä hienoja ideoitani oli paikalla myös paljon muita asiakkaita. Siellä oli senioreita opiskelemassa netin käyttöä(?) senioreiden avustuksella (?), ja sit paljon puuhattiin niillä tietokoneilla, mutta niistä en ymmärrä kyllä kertoa yhtään mitään. Jotain editointia tms. Ihan sama.

Niin, haluatte varmaan nähdä, että mistä minä tässä oikeen vouhkaan? No tästä!

Alakuvassa näkyy paremmin kassin oikea väri, mutta tässä kassi siis valmiina! Tein näitä vaan muutaman, huomattavasti enemmän tein printtejä tulevaa Blythe Conia varten, ajattelin tehdä kaupanpäälliskassit niille, jotka ostaa kaksi tai useamman sleepsackin. Siihen kassiin tulee Pinkkis -teksti ja suoraan conin sivuilta otettu kuva, jossa Blythe nukke ajaa pyörällä ja pitää tulppaania kädessä. 

Sain eilen paljon aikaiseksi, ja toivottavasti tänään myös! Joten Heipsis!

xoxo,
Raisa

Kesäkauden lopetus

Mun piti tehdä tää postaus jo ainakin kolme viikkoa sitten, mutta en millään saanut yhtä tiettyä kirjaa luettua. Ja kesän lopetus liittyi siihen kirjaan. Ja sen piti tietenkin olla vähän hassua silloin kun kesä melko selvästi oli vielä meneillään. Nythän ei enää kukaan pistä kampoihin, jos väitän kesän päättyneen. Niin, se hauskuushan liittyi siihen, että minä määrittäisin kesäkirjojeni lukemisen loppumisella vuodenaikojen vaihtelun. No, en kai sitten määritä, seuraan lampaan tavoin kaikkia muita, ja vielä vähän jälkijunassa!

Joka tapauksessa, joskus tuossa kesän alkumetreillä julistin kesäkauden alkaneeksi, ja kehuin lukevani läjän kirjoja, joilla ei ole mitään tekemistä koulun kanssa. Kesän tuli aloittaa en muista enää edes nimeä, sukunimi! Muistanpas! Caitlyn Moran! Ehkä ei ihan oikein kirjoitettuna, mutta ymmärrätte kenestä kyse. Kirjan nimi saattoi olla naisena olemisen taito. Tms. Ja kesäkauden tuli lopettaa Bill Brysonin Lyhyt historia lähes kaikesta. Jolla itse asiassa hyvinkin paljon tekemistä koulun kanssa, ainakin biologian.  Vähän kiusallista tässä on se, etten millään muista, mitä muita kirjoja luin. Ainakin kaksi kirjaa oli siitä lukiolaisten kirjaston lukulistalta, mutta enhän mä muista tekijöitä tai kirjojen nimiä. Toisen kirjan nimi oli Kimpassa ja sillä oli ranskalainen kirjoittaja. Auttaako? Toisen oli kirjoittanut japanilainen, ja se kertoi pariskunnasta, jonka toinen osapuoli oli juoppo ja toinen homo. Auttoko?

Ai nii, Marilyn! Ehkä kuulkaa se kesän, eikä kun piti mennä siitä Moranista Marilyniin ja lopulta sitten mutkien kautta siihen historiaan. Anteeksi, tämä sekoilu on ihan älytöntä. Joo, kesän alkuun luin paksun fiktiota ja faktaa sekoittavan kirjan Marilynistä. Ja siitä syttyi kunnon MM roihu, jota tyydytin kirjaston runsailla antimilla. Katsoin paljon MM:n elokuvia, luin ihan oikean elämänkerran ja paljon sellasia faktapitoisia kuvakirjoja ja lisäksi hänen itsensä kirjoittamia juttuja. Yritin jotain äänihommeleitakin kuunnella, mutta joku oli tuhonnut sen levyn täysin.

Niin, Marilynistä sitten siirryin vähän korkeampaan kulttuuriin, eli siihen lukiolaisten listaan. :)

Tavallaan MM tuttavuus oli suurinta antia, mutta kuitenkin isoimmat elämykset tuli Bill Brysonin kirjasta. Siis siitä lyhyestä historiasta lähes kaikesta. Jos kirja ei ole tuttu, älkää antako nimen hämätä! Se ei ole siis sodista ja muusta yhtä kutkuttavasta, vaan maailmankaikkeuden synnystä, biologiasta, fysiikasta ja kemiasta ennen kaikkea; ja erittäin kansantajuisesti kirjoitettu. Ja mä olen sieltä jotain ihmeellisyyksiä merkinnyt lapuillakin, ihan kuulkaa teitä varten!!

Joten, sen  pidemmittä jaaritteluitta, saanko esitellä, omavalitsemiani kutkuttavimpia kohtia Bill Brysonin Lyhyestä historiasta lähes kaikesta:Atomeista: "Jokainen atomi meissä kaikissa on ollut lähes varmasti useissa tähdissä ja miljoonissa eri organismeissa ennen kuin se on tullut osaksi meitä. ---meissä on runsaasti atomeja, jotka ovat olleet aikanaan osa Shakespearea - on väitetty että jopa miljardi atomia itse kussakin. ---ja ketä tahansa mieleen tulevaa historiallista hahmoa. (Tämä tosin pätee vain historiallisiin henkilöihin, sillä ilmeisesti atomien kierrätys kestää muutamia vuosikymmeniä:vaikka kuinka toivoisimme, emme voi olla yhtä Elvis Presleyn kanssa.)"
Atomeista vielä lisää, vähän selvennöstä niiden koosta:" atomin mittakaava:kymmenesmiljoonasosa millimetristä. --- yhden atomin suhde yllä mainittuun millimetrin pituiseen viivaan on sama kuin paperiarkin paksuuden suhde 381 metriä korkeaan Empire State Buildingiin." (siis Empire State Building olis se millimetri ja atomi paperiarkki. Huh huh. Mistä kukaan voi tollasta edes tietää?)

Ilmamolekyyleistä ja auringonsäteilystä: "Auringonvalo antaa atomeille puhtia. Sen säteily panee atomeihin vauhtia ja kiihtyneessä tilassaan ne törmäilevät toisiinsa vapauttaen lämpöä. Kun kesäpäivän aurinko lämmittää niskaamme, tunnemme itse asiassa riehaantuneiden atomien lämmön." Ajatus siitä, että lämpö on riehaantuneita atomeita törmäilemässä toisiinsa on vaan niin ihana! Välillä minäkin haluasin riehaantua ja törmäillä toisiin kaltaisiini.

Salamoinnista ja ukonilmasta: "Salama etenee 435 000 kilometrin tuntinopeudella ja se voi kuumentaa ympäröivän ilman 28 000-asteiseksi, mikä ylittää auringon pintalämpötilan moninkertaisesti. Maailmassa on joka hetki käynnissä 1 800 ukkosmyrskyä ja vuorokaudessa niitä kertyy noin 40 000. Öin ja päivin ympäri maailmaa maahan iskeytyy joka sekunti noin sata salamaa."

Sumusta tai pilvistä, mutta sumun takia tästä tykkäsin: "Pilvien aineettomuudesta saa jonkinlaisen käsityksen kävelemällä sumussa - joka on itse asiassa pilvi, joka ei jaksa kohota lentoon." Söpöä.

Soluista olin myös tehnyt jonkun merkinnän, mutta mun mielestä siinä tekstissä ei ollut enää mitään sellasta Oho!-tekijää. Joten viimeiseen, eli todistukseen siitä, että kaikki me ollaan täällä itseämme varten. Meillä on arvo ja elämisellemme oikeutus, joka ei tule siitä, että joku toinen siitä hyötyisi. Eli viimeistään tähän sitten sopisi eläinten hyväksikäyttö päättää.

Jäkälistä ja elämän tarkoituksesta: "Kuten useimmat muutkin karuissa oloissa viihtyvät elämänmuodot, jäkälät kasvavat hyvin hitaasti. Jäkälän kasvaminen paidannapin kokoiseksi saattaa kestää puolivuosisataa. ---Vähäeleisempää olemassaolon muotoa on vaikea kuvitella. "Ne vain ovat", Attenborough jatkaa. "Ja olemassaolollaan ne todistavat, että yksinkertaisimmatkin elämänmuodot elävät pelkästään itsensä tähden." On helppo unohtaa, että elolliset olennot yksinkertaisesti elävät. Ihmisinä olemme taipuvaisia ajattelemaan, että elämällä täytyy olla tarkoitus. Meillä on suunnitelmia, tavoitteita ja haaveita. Haluamme ottaa kaiken irti juovuttavasta olemassaolostamme. Mutta millaista on jäkälän elämä? Sen elämänhalu on yhtä vahva kuin meidänkin. Perustellusti voidaan väittää, että se on jopa vahvempi. Jos saisin kuulla, että minun pitäisi viettää seuraavat vuosikymmenet repaleisena kasvustona kiven kyljessä keskellä metsää, luultavasti en haluaisi enää elää."

Mun mielestä ton valossa on jotenkin entistä rankempaa se, että me koetaan oikeudeksemme riistää niin monen muun eliön oikeus omaan elämäänsä. Eikä edes niin se tappaminen, vaan kaikki se mikä sitä edeltää. Vankeus ja huono kohtelu, kaikkien oikeuksien riisto. Me ollaan yksi eliölaji muiden joukossa, mutta me ollaan otettu, tai siis pyritään ottamaan, ihan kaikki haltuumme ja hyödynnettäväksemme. Meitä on täällä ihan liikaa, me vaaditaan koko ajan ihan liikaa, mikään ei meille riitä.

Mutta joo, lukekaa se kirja! Tosi tosi hyvä!

Syyskauden aloituksesta? Ideoita? Siis luettaviksi kirjoiksi?

xoxo,
Raisa

Nuolen kärjessä pilkottaa maa. Ei ole oma kuva ;)

Wreck this blog!

Tilasin viime viikolla, kaiken muun ohella!, Playltä kirjan nimeltä Wreck this journal. Siellä on mm. seuraavanlaisia sivuja: A page for four-letter words, Hang the journal in a public place. Invite people to draw here, Collect fruit stickers here, drawkcab etirW, Rub here with dirt ja niin edelleen. Eli se täytetään itse ja melko lailla hulvattomasti. Vähän niinko tää blogikin...
Eilen tuli yksi asusetti Nanalle. Nana on siis se, joka sai uuden kropan. Toi on kyllä kooltaan sellainen, että menis perus-Blythellekin, mutta tyyliltään kyllä tosi pikkutyttömäinen.

Joop. Eilen myös Coco Collette ja Stella Savannah. Niin, ja poljin keskustaan, Minimaailman kautta -- todetakseni että se on maanantaisin suljettu -- Hobby Pointiin, Kampin -kauppaan, joka on valikoimiltaan kyllä melkoinen super! sekä Tokyokaniin. Käytin aivan liikaa luottokorttiani. Mutta minulla oli hauskaa. Ostin mm. tulevaan nukkekotiin ikkunoita ja joitain listoja. Ja uudet, pienet sakset. Mulla on nyt yhdet todella hyvät (pinkit!) kangassakset, yhdet kohtalaisen hyvät (niissä ruuvi löystynyt) ja yhdet kelvolliset kangassakset, muttei yksiäkään todella hyviä pikkusaksia. Tai ei siis ollut, nyt on. Rakastan saksia. Pitäis kyllä laittaa pois niitä onnettomia askartelusaksia, sillä mikään ei ole niin ärsyttävää, kun tökkiä jotain tylsien saksien kanssa. Tai siis enhän mä niillä mitään töki, vaikka olen kyllä kerran saanut kärjen aika syvälle peukalon ja etusormen väliin, mutta siis kaikki leikkely olkoon nyt siis tökkimistä.

Tokyokanin edessä huomasin Ikaron (ekan tamagotchini sen hetkisen tyypin) poikasen kuolleen. Siis voi vittu! Siinä meni taas kaikki kerätyt items! Lentolippukin! Noita pieniä on niin ärsyttävä hoitaa, kun sais olla ihan koko ajan ruokkimassa ja paijaamassa. No, Tokyokanin edessä huomasin myös näyteikkunassa, jo pois lähtiessäni, panda-mukin! Mä otan siitä varmaan jossain vaiheessa kuvan, eikä kun löysinkin sen netistä :) Mulla ei ole panda-innostusta, mutta myönnettäköön, että Panda-tytön (terveisiä Tampereelle) tunteminen varmasti vaikutti mukin ostamiseen :) Join mukista ekaa kertaa tänään aamulla, ja kyllä tee maistui hyvälle pienestä pandakupposesta hörpittynä :)

Sekä etu- että takamatkalla. Hahhahha! Siis meno ja takastulo. pysähdyin ottamaan valokuvia. Mulla oli Skipper mukana, kun sillä oli ehkä iloisimmat vaatteet. Tykkään Skipperistä todella paljon. Mulla on niin monta nukkea, joista tykkään todella paljon. Ne on vaan niin hienoja.

Illalla kun katsottiin jotain ajanhaaskaus elokuvaa samlla veivasin Big Shotilla muutaman tarran ostamastani tarrarullasta. Siis kaksipuoleista teippiä rullana. Ei sano mitään? voi voi. Ja leikkelin vähän kankaita, niitä uusia mitä olin tilannut anopille. Pitäis taas alkaa ompelemaan. Ja kyllä mua huvittaakin, mutta kun on niin paljon asioita, jotka huvittais. Mut mikään ei ole silleen imaissut ihan täysin mukaansa. Ehkä eniten nuket, mutta niissä on kuitenkin vähän se, ettei se uudistunut Flicker jaksa silleen innostaa. Pitäis keksiä jotain uutta. No, nyt sain kutsun Coco Collette -ihmiseltä FB ryhmään, ehkä siitä jaksais sitten innostua. Ja ihan varmasti siitä kun päästään tekemään sitä taloa. Kunhan nyt vaan joskus sinne asti päästäis!

Tänään pitäis käydä kirjastossa ja hakemassa sipulia kastikkeeseen: Tiedossa on 10 kilon tomaattisatsin keittäminen kastikkeeksi ja sen tölkitys. Huh huh! Ja ehkä C alkaa tekemään vanilja-aromiakin. mä mietin, että tekisin minttuetikkaa. Käytetään siis etikkaa huuhteluaineena ja kaikkia hajuöljyjä, joita mulla vielä jonkin verran saippuantekoajoilta jäljellä, pyykin tuoksuttamiseen. Niin, entä jos tekiskin pihalla kasvavasta mintusta tuoksuvaa etikkaa? Mitähän muuta siitä vois tehdä? Teetä tietenkin, mutta mulla on sitä niin paljon, että pitää muutakin keksiä. Samoin sitruunamelissasta.

No mutta, nyt menen. Kellekkään ei tullut mitään                  hemmottelujuttuja mieleen? Mitens nää alla olevat? Ruokakuvat sieltä Pure Bistrosta. Suklaa Jenkeistä, eikö olekin hieno? Merisuolalla maustettu!

 xoxo,
Raisa

Kirjasto! (ja paljon muuta kivaa.)

Näin ihana olin eilen!

Hipsula! Eilen oli äitienpäivä ja mä lupasin omille ryökäleilleni, etten kerro mitään omasta päivästäni täällä. Mutta omasta, hyvin hoidetusta osuudestani voin kyllä kertoa. Siis niistä lahjoista mitä itse vein äidilleni. Olin ommellut sille lasinalustoja ja kaksi isompaa alustaa. Ne ei olleet ihan sitä parasta Pinkkis -laatua, joten niitä paketoidessa mietin, että pitää sanoa äitille, että ajattelee saavansa ne ihan "tavalliselta" tyttäreltä, ei siis sellaiselta ompeluun hurahtaneelta. Silloin ne vaikuttaa paljon hienommilta. Aloin sitten miettimään sitä asiaa pidemmällekin, kuinka itse jotenkin vähättelee omia taitojaan ja sitä vaivannäköä, jota jokaiseen tekemäänsä asiaan on laittanut. Just sitä, miten käsintehdyt asiat on ihan oikeasti sen ihmisen itsensä tekemiä, eikä vaan jossain tehtaassa liukuhihnalla tuhatta ja sataa kiitävä esine. Niin, että kun seuraavan kerran saatte multa jotain käsintehtyä, niin osaatte arvostaa sitä sitten :). Toi ei kyllä oikeesti ollut mun pointtini, vaan just ennen kaikkea se käsintehtyjen tuotteiden hienous. Mutta sit taas se, että kyllä sen käsintehdynkin täytyy olla hyvin tehty. Ei riitä, että joku on ihan itse tehnyt vaikka hameen, kyllä sen hameen täytyy myös pysyä päällä ja vähän mallistaja tyylistä riippuen peittää tiettyjä kohtia vartalosta ja muutenkin olla omistajalleen mieluisa.

Näin onnellisisa oltiin eilen!

Niin, lisäksi vein Tuju snäkki -naposteltavia (Puputytön juhlakirjasta). Uunitin niitä vahingossa vartin liian pitkään ja se sopikin niille vallan mainiosti! Tuli entistä parempia. Ja niiden lisäksi kukan ja uusimman kirjani. C oli leiponut kahvikakun. Siis se on niinku kuivakakku mutta tehty vuokaan ja oikeasti hyvän makuinen. Kuivakakut on kieltämättä vähemmän hyvän makuisia. Vaikka siitä onkin yli 10 vuotta kun olen sellaisia maistellut. Silti. Lapset oli tehneet jotain tarinoita. Minä puolestani sain äidiltäni koruja :) Hienot korvikset! Aikuisten kimaltelevat korvikset. Ja mikä hassuinta, mä tykkään niistä. Vaikken sitä toista meinaa millään saada korvaani. Sain myös mummini vanhan Lotta -sormuksen. Siinä on ilmavoimien hakaristi. Must aon ihan superhassua, että mulla on sormessa sormus, jossa on hakaristi.

Bling bling!

Äitillä grillattiin tofua, seitania ja vino pino kasviksia. Oli todella hyvää. Vaikkakin mun seitan oli vähän liian raakaa. Jouduttiin sitten pilkkomaan se pienemmiksi paloiksi ja kypsentämään siten. Tuli ihan hyvää, varsinkin kun laittoi paljon itsetekemääni grillauskastiketta. Nykyään on niin helppoa, kun voi netistä katsoa ohjeet vaikka mihin, jos jotain sattuu puuttumaan. Meillä ei siis ollut grillauskastiketta, joten keitin neljässäkymmenessä minuutissa itse sellaisen :D Seitan pihvit olin muotoillut sydämiksi ja palloiksi. Tietty! 

Kun lopulta päästiin mahat hyvästä ruoasta pullollaan kotiin ihastelin sitä kuinka hyvälle meillä tuoksuu. Se oli varmaan se C:n leipoma kakku kun vieläkin vienosti tuoksui. Ja sitten säikähdin sitä, kuinka Kenai oli laittanut lieden päälle. Mutta mitä hittoa, miten se oli saanut sekä uuniin virran, että vielä lämmötkin siitä päälle. Ja sitten muistin, että olinkin tehnyt mysliä ennen kuin lähettiin...ja unohtanut koko jutun. Siellä ne oli, melkoisen hyvin paahtuneet myslini. No onneks ei ollut sentään mitään kunnon paahtomeininkiä meneillään, vaan melko matalassa lämmössä tapahtuvaa toimintaa niin ei sitten käynyt sen kummemmin. Mutta täytyy varmaan liittää toi uuninkin tarkastus tarkistettavien asioiden listaan ennen kuin uskaltaa kotoota poistua.

Voi ei! Niin siis sinne kirjastoon! Kun mä halusin aloittaa vähemmän hörhöttömän blogini jollain positiivisella. Ja mikä olis sen positiivisempaa kuin kirjasto! Kirjasto on varmasti taas yksi niistä asioista, jotka me otetaan aika lailla itsestäänselvyyksinä. Siis totta kai meillä on julkiset kirjastot, joiden palveluja kaikki saa käyttää.
Mutta kun asiaa lähtee vähänkään syvemmältä tutkimaan, niin äkkiä tajuaa kuinka älyttömän hieno juttu se on. Jopa niin, että tulee sellainen olo, että tää on jotain liian hyvää, kohta ne varmasti poistaa sen meiltä, tai ainakin rajoittaa sitä jotenkin. Mutta ei, tuntuu kuin kirjastot vaan paranis ja paranis! Koko ajan järjestetään jotain ohjelmaa, näyttelyitä ja pienten lasten läksyjenlukuiltapäiviä ja siellä on mukana vielä joku koirakin! Siis voi että! Meinasin sanoa, että kyllä mäkin tekisin läksyjä ihan mielelläni, jos sais samalla rutistella jotain koiraa. Mutta meillähän on kaksi koiraa, joit arutistella, enkä mä siltikään saa läksyjä tehtyä. Mulla on esitelmän etko enkun tunnille ja joku psykologinen essee kirjoitettavana täksi iltapäiväksi! Wääää! Ei tahdo!! (olenkin keksinyt etsiä Etsystä avoimella haulla kaikkia Japanissa tehtyjä tuotteita. Niitä on 250 sivua. Olen sivulla 38 ja jo onnistunut tilaamaan leimasimia. Hmph. Josta tuli mieleeni, että miksi ihmeessä tavarat, joita haluat mutta et siis vielä omista, on ihan käsittämättömän haluttavia ja susta tuntuu, että koko maailma on just sen yhden tuotteen perässä ja sun on pidettävä kovaa kiirettä saadaksesi sen, ennen kuin muut ennättää ja sit kun olet sen saanut ja vähän aikaa kulunut niin susta tuntuu, ettei kukaan enää haluakaan sitä. Vaikka siis just noi leimasimet, mulla on niitä hm..paljon. Mutta ei ne leimasimet mitä mulla kotona jo on, niin ole niin kovin hienoja. Enää. Ja eikai kukaan nyt sellaisia leimasimia enää ostais, kun nyt pitää olla sellaisia toisenlaisia. Joten turha niitä on yrittää mihinkään tunkea. kun ei niistä kukaan kuitenkaan tykkäis. Mutta ne mitä just tilasin, niin niistä tykkää koko maailma. Kunnes ne tulee postissa kotiin.
Niin, ja takas kirjastoon. Anteeksi, vielä yksi sivuhyppäys. Mutta se liittyy aiheeseen. Siis sivuhyppäyksiin. Mä itse joskus ääneen nauran itselleni sitä, kuinka pompin asiasta toiseen. Siis itsekin sen jo tiedosta, kuinka hupaisaa se on. Elävä esimerkki: Ompelin jotain nauhakujaa ja sit olis pitänyt ottaa nauhaa sitä kujaa varten, mutta laatikon, jossa ne nauhat oli, päällä olikin keskeneräisiä hedelmäpusseja. Omepelin sitten ne pussit sitten osittain valmiiksi, kunnes tulikin nälkä ja piti mennä syömään. En siis saanut nauhaa nauhakujaan... Tokihan tollainen voi olla jossain työelämässä tosi rasittavaa ja muita harmittavaa, mutta täällä kotona se on aika emmä nyt tiedä sanoisko hauskaa mutta ainkain harmitonta. Tehdään sitä mikä hyvältä tuntuu.  Niin, kirjasto. Kirjat on kamalan kalliita, ainakin kotimaiset, kun meillä otetaan niin paljon pienempiä painoksia ja tosi usein ne vielä painetaan suomessa, niin kaikki kulutkin on paljon isommat. Ja sit taas kun jostain Playltä tai Amazonista tilaa, niin tiedät varmasti, että siinä kohtaa kirjailijalle itselleen ei siitä kovin montaa roposta irtoa. Eli vähän sellaista hyväksikäytön makua. Paitsi jotkut isot, nimekkäät kirjailijat. Niillä taitaa olla rahaa vaikka muille jakaa. Mutta just jotkut käsityökirjat, joista tietää ettei ne mitään miljonäärien kirjoittamia ole. Niidne ostamisesta Amazonista tulee vähän paha maku suuhun. Ja just niitä mä kaikista mieluiten ostan. Mutta siis kirjastosta, jossa nyt ei tietenkään ole kaikkia samoja kirjoja kuin Amazonilla, mutta ihan hillittömät valikoimat kuitenkin, saat kaiken lähikirjastoosi tilattuna -- ilmaiseksi! Enää ei peritä edes varausmaksua! Luksusta! Ja kirjastossa käymällä löytää aina pilvin pimein sellaisia kirjoja, joidne olemassa olosta sä et tiennytkään! Ja kaikki elokuvat! Ja musiikki! Lehdet! Hitto, menkään nyt jo kirjastoon siitä!! Siellä varmasti sata kertaa tasokkaammat tekstit kuin täällä!! (tulkaa sit kuitenkin takas jossain vaiheessa!)

Olen muuten vastannut kaikkiin kommentteihin, eli jos jäi sellainen olo, että olis kiva jos jättämääni kommenttiin olis jotain sanottu takas, niin nyt olis oikea aika käydä omat jätöksensä tarkastamassa!

Hitto että ahdistaa noi koulujutut! Ja vielä enkuksi! Plääh!

xoxo,
Raisa
 

Vastaleikatut hiukset ja muuta yhtä kedehdittavaa. Prkl.

Meni vähän pipariksi toi jääkaappipostaus, kun se piti laittaa jo perjantaina, mut kun siinä kesti niin kauan. Innostuin nimittäin sulattamaan pakastimenkin, enkä malttanut tehdä sitä passiivisesti, vaan vaihtelin pakastimen sisään kulhoihin kiehuvaa vettä, että sulais nopeammin. Ja sit me lähettiinkin kirjastoon. Ja koska lainasin niin kiehtovia kirjoja, etten enää malttanutkaan olla koneella. Olen vaan lukenut. No, ainakaan en ole katsonut niin paljoa huonoja elokuvia. Vaikka elokuvissakin kylä kävin.

Mausteet ja muut töhkät.

Mutta joo, pahoittelut siis tuosta mönkään menneestä jutusta.
Tässä kuitenkin meidän jääkaappi.  Tai siis ennen kaikkea sen sisältö.

Juomat. Mehua, koska C on kipee.

Kauhukseni huomasin, että kaikki toisiksi alimman kuvan tuotteet olivat ohittaneet parasta ennen päiväyksensä. Tai purjossa sitä ei tietenkään ole, mutta sen verran nahistunut se jämäpala oli, että luokittelin sen niihin. Mutta ainoastaan tumman mison ja merileväsalaatin heitin pois. Molemmat erikoistuotteita, jotka herkästi unohtuu. Enkä siitä merileväsalaatista edes  tykännyt. Äiti sen sitäpaitsi toi meille. Sinapille en tiedä mitä tehdä. Se oli parasta ennen 2/2013. Ja siitä on melkein kaikki jäljellä. En oikein edes muista mihin me sitä käytetään. En kyllä raaskis sitä poiskaan heittää, ainakaan vielä.

Melkein kaikki vaaravyöhykkeellä olevat vihannekset käytin salaattiin, loput sitten muihin ruokiin. Kaikki jämäruoat on tullut syötyä.

Säilykkeet.

Parjantaina syötiin Curry riisiä (karee raisu ;), siihen käytin jämänä olleen riisin (ja keitin kyllä lisääkin, kun ei riittänyt) ja loput bataatista. Lauantaina syötiin paistettua riisiä (taas loput edellisen päivän ruoasta, ja taas jouduin keittämään lisää, ja sitäkin jäi!) ja loput kurrysta, sekä pähkinä-bulgursalaattia, johon käytin loput purjosta (ja jouduin ostamaan myös paljon lisää), ja sit oli kans misokeittoa, josta kukaan ei tykännt. Mutta sainpahan ainkin käytettyä loput vaaleasta misosta, jossa päiväys mennyt n. viikko sitten. Sitä on kyllä pakastimessa aika paljon, kun ostin sen aika lähellä viimestä käyttöpäivää. Pöh.

Toi juusto muuten on parasta juustoa jota olen koskaan syönyt. Leivän päälle sitä, kurkkua ja yrttisuolaa ja jo pyörii sukat jaloissa! Aivan ihanaa! Ja kamalan kallista! :(

Oltiin just käyty Ekolossa, siks meillä on nakkeja ja juustoa.

Mitähän muuta? No vaikka mitä, mut mitä oleellista, kun pitäis päästä kirppikselle. Lääkräissä kävin ja sit vielä labrassakin. Nyt pitäis soittaa jollekin erikoissairaanhoitajalle, en enää muista miksi. Ja lääkri ottaa asioista lisää selvää ja soittaa mulle keskiviikkona. En ole tilannut lisää nukkeja. Olisin kyllä, jos vaan voisin. Taas ihan villinä niihin. Ne on niin hienoja. Kumpa vaan mis ei syyllistäis niistä niin kamalasti tai kumpa minä en reagois siihen niin kovasti.

Jämät, tän lisäks oli vielä riisiä "sinisessä huoneessa". Vaaravyöhykkeellä.

Eilen vein lapset ensin Hoploppiin ja kun sinne ei saanut jättää lapsia yksin ni sitten naurusaareen ja itse rynnin kamalalla kiireellä leffaan. Olin jo kyllä hakenut lippuni, mut tarvitsin vielä veden ja popcornit. En muista elokuvan nimeä, mutta se oli kuitenkin oikein hyvä. Kertoi kahdesta "hullusta" jotka sekoilee ja sit rakastuu. Ne olis kyllä saaneet olla vähän vielä hullumpia ja "sekoilla" enemmän.

Sieltä kauppaan, ja nyt meidän jääkaappi ei enää näytä noin siistiltä ja kliiniseltä.Mut ei se silti mikään pahakaan ole.

Tämän postauksen kirjoittaminen vähän venynyt. Tultiin just Jäähallin kirppikseltä.

Vihannekset. Melkein kaikki "vaaravyöhykkeellä".

 Kamalasti ihmisiä, sekä myyjinä että asiakkaina. Löysin tytöille auton ja kuntopyörän! Toivottavasti ovat sopivan kokoiset. Siellä oli aika paljon nukkeja, mutta niin oli myös paljon ihmisiä, jotka etsivät barbien kamoja! Kilpailijoita!

Eeek! Kaikissa päiväys mennyt!

Olen paljon miettinyt kateutta viime päivinä. Kun tuntuu, että olen kaikesta kaikille kateellinen. Aloin erittelemään tätä ajatusta (yleensä en pahemmin muita kadehdi, ja pystyn jopa käyttämään kadehtimista "polttoaineena". Niin, ja näistähän ei tietenkään sais puhua, koska onhan sussa silloin oltava jotain vikaa, jos kadehtii muita, ainakin niissä, jotka ilkeävät myöntää sen). Niin, kaikki kulminoituu yhteen lenkillä nähtyyn nuorehkoon naiseen. En siis yhtään tiedä kuka se oli, mutta sillä oli hyväkuntoinen ulkoilupuku (housut ja takki vielä samaa sarjaa tms.), se oli hoikka ja tää on pahin! sillä oli hiljattain leikatut hiukset! Älytöntä, mutta kokonaisuus oli ihan sietämätön. Mä sitä siis kadehdin. Kun jättäisin yhden nuken ostamatta, voisin siitä säästyneellä rahalla ostaa hienon ulkoilupuvun ja vielä leikkauttaa hiuksetkin. Ja sitte ei enää tarttis kadehtia ventovieraita lenkkipolulla. En muuten ollut virallisesti lenkillä, vaan Riston kanssa ulkoilemassa. Onneks se tyttökään ei juossut, vaan käveli. En olis ehkä kestänt jos se olis vielä ollut niin täydellinen, et olis juossut.

Ihana, puhdas jääkaappi.

 Tietenkään se ei ole ihan noin yksinkertaista. Kadehdin siis tietenkin jotain, mitä se mulle edusti. Ja tässä tapauksessa se on kaikkea uutta, puhdasta, hallittua ja ennen kaikkea tavallista. Mä en kestä. Siis just tällä hetkellä. Useimmiten musta on kivaa olla just mä, ja just tälläinen. Mut nyt vaan kausi, jolloin joku paljon tasaisempi olis niin paljon mukavampaa. Olis ihanaa toimia koneen tavoin, ennakoiden ja jotenkin varmasti. (oikeesti en tälläisenä kestäis sitä varmaan päivääkään, mutta kai sitä saa ajatuksesta nauttia).


Muistatteko sen mun karsimisinnon? Mitäköhän sille kävi? Loppu kuin seinään, ja nyt harmittelen joitakin tavaroita, jotka laitoin pois (aika vähän kyllä, ehkä joitain kirjoja) ja kuumeisesti olen täyttämässä kotia entistä ahtaammaksi. Mä haaveilen, tai siis osa minusta haaveilee, kodista, jossa on tilaa ja tarkkaan harkittuja, merkityksellisiä tavaroita. Ja sit totuus on kuitenkin se, että rakastan krääsää, mitä enemmän sen parempi. Sen turvallisempaa. Niin, että mitä ihmettä mä syyllistän itseäni kaikesta tästä roinasta, jos se on sellaista mistä minä tällä hetkellä pidän? Ei musta ikinä tule sitä ulkoilupukuista naista vastaleikattuinen hiuksineen. Emmä ensinnäkään raaskis laittaa satoja euroja johonkin vaatteisiin, varsinkin johonkin niin tylsään kuin ulkoilupukuun. Mullahan on noi Burtonin ikivanhat toppahousut, joista toppaukset tursuaa Kenain puremista rei'istä. Ennemmin mä ostan sillä rahalla jotain hauskaa.  Säästän ne siihen pian ilmestyvään Middieen. Ja jos hiuksia on koko ajan leikkaamassa niin eihän ne millään kasva pitkiksi. Nää on oikeesti kasvanut huomattavasti paljon pidemmiksi nyt kuluneen vuoden aikana, kun en ole kertaakaan käynyt kampaajalla niitä leikkauttamassa. Aiemmin kävin kahden tai kolmen kk:n välein, ja silloin tutnu ettei ne millään kasva takas pitkiksi.  Nyt kyllä pitäis oikeesti mennä pikkuhiljaa leikkauttamaan. Haluaisin otsatukan. Mut sit sitäkin pitäis olla koko ajan leikkelemässä.



 





Loppuun laitoin vielä kaksi kuvaa Candystä, yhdestä kauneimmista (no niinhän ne kaikki!) nukestani, mutta joka ei jostain syystä vaan "iske". Ent iedä mikä siinä on, kun se on just sellainen kun pitääkin. Mun ehdottomat suosikkityttöni on just tota samaa mutrusuu -sarjaa (Nuppu ja Alex, ja ehkä nyt sit Pennykin, eli Miss Sally Rice, Margo ja Phoebe Maybe). Mulle tulee tästä, vaikkei näistä kuvista, mieleen Mad Men sarjasta se Don Draperin uusi vaimo. Tykkään myös pukea sen siihen 60-luvun tyyliin.

Taidan nyt mennä tekemään jotain ihan muuta. Harmittaa kun olen päästänyt hiihtoloman menemään opiskeluiden suhteen ihan pipariksi. Tulee mieleen joku semmoinen, joka tekee suuria suunnitelmia ja sit kaikki menee ihan mönkään laiskuuden tai tyhmyyden takia. Mun joillain kursseilla on yks sellainen poika, joka antaa sellaisen vaikutelman, että olis kova opiskelemaan, palauttaa tehtäviä etuajassa ja sit se kerto, ettei päässyt kemiasta läpi eikä äikän ope tykkää siitä. Mä olen kohta sellainen. Täällä toitotan hienoja suunnitelmia opiskeluista ja sit tosiasiassa luen ihan muita kirjoja ja leikin nukeilla. Ja katson vielä huonoja leffojakin.

Kauheeta valitusta taas. On paljon kivempaa, kun puhkun itseluottamusta ja olen pää pyörällä omasta erinomaisuudestani.

Moikkis!

xoxo,

Ystävänpäivän aaton tunnelmia

Hihoo!! Kokeet nyt ohi! Niin helpottavaa! Oli ihanaa kun sai lukea mitä huvittaa! Joten luin...kemiaa :) Ihan kyllä vaan vähäsen, sitä ekan kurssin kirjaa. Ja hops! Sieltä tuli vastaan niitä reaktiolaskuja, joiden kanssa viime kurssissa taistelin oikein urakalla. Eli meille on ne (ehkä?) jo opetettu. Mä olin kyllä yhden tunnin poissa, ja koska mulla oli vanha painos siitä kurssilla käytetystä kirjasta, meni ne aiheet eri järjestyksessä enkä tiennt mitä missasin. Mulla on kyllä jo ainakin kolmelle tunnille asiaa, jotka olen siis mielstäni missannut. En ymmärrä. No, ihan sama. Nyt siis käyn itsekseni niitä asioita läpi uudelleen. Jospa ne vähän paremmin sieltä kolhatelis omille paikoilleen, nyt kun ymmärtääkin niistä jo jotain. Oikeesti ette voi uskoa (tai siis kyllä varmaan voitte) kuinka hienolta tuntuu sanoa ymmärtävänsä kemiasta jotain. Mutta siis ihan vaan vähän.

Nii, lukasin myös uuden kurssin sisältöä vähän tarkemmin. Ei se ollutkaan pelkkää metallia. Myös muita materiaaleja. Ja ennen kaikkea niitä muita, siis varmaankin siitä miten niitä syntyy. Ei kuulosta enää niin jähmeeltä ja helpolta. Pöh!

Eilen oli kaikista surkein päivä, mitä sairasteluun tulee. Todella heiveröinen ja tukkoinen olo. Sain kuitenkin bilsan koealueen luettua, mikä kyllä oli multa niin älytön veto jättää sekin noin viime tinkaan, varsinkin kun sain vielä monta päivää lisälukuaikaa. Ehkä se johtu just siitä. Mä nimittäin luulin, että koe olis ollut jo viime to, mut olin ymmärtänyt väärin (yllätys!) ja koe olikin vasta tän viikon ti. Joten monta lisälukupäivää. Jotka haaskasin.

En mennyt kokeeseen kovin suurin odotuksin, mutta yllättävän hyvin tunnuin osaavan. Sain myös viime viikkoisen kokeeni takaisin. On hassua sanoa, mutta olin hienoisen pettynyt 9+:aani. Olis nyt edes ollut 9½.

Koulun jälkeen kävin kirjastossa, lainasin yhden elokuvan, jonka sitten illalla vielä katsoin. Kirjastoon mennessäni pihalla haukkui surkea pieni koira ja pois tullessani samainen koira haukkui siinä edelleen, ja kyllä mulla ainakin 10-15 minuuttia siellä meni. Kävin sitten sanomassa kirjasto-tädille, että jos ne pystyy vaikka kuuluttamaan omistajaa, tollanenhan on ihan törkeetä, että jätetään kirjastossakäynnin ajaksi toinen ulos odottamaan. Se olis vielä ihan ok, että käy nopeesti palauttamassa jotain tms. mutta noin pitkäksi aikaa. Muistan kyllä joskus nähneeni Jäähallin kirppiksen oven edessä koiran...sillä varmaan ollut todella mukava odotus.

Toissapäivänä ihmettelin sitä, kuinka Nai-Nain entiset omistajat ovat antaneet sille niin hassun nimen, kunnes muistin että sen nimihän on Kenai ja me kutsutaan sitä nainaiksi...

Yks mitä olen todella paljon ihmetellyt yksin ollessani on se, kuinka sinkut ja lesket jne. saavat yhtään mitään aikaiseksi! Ennen kaikkea ruoan suhteen. Mä en ainakaan viitti tehdä yhtään mitään pelkästään itselleni. Oikeesti. Ihan kamalaa. Varsinkin nyt kun on pakastinkin niin täynnä, etten voi pakastaa loppuja ruokia, enkä varmasti osais tehdä ruoka-annosta vain yhdelle. Joten olen syönyt karjalanpiirakoita liian pitkä aika sitten tekemälläni munavoilla ja illalla nuudeleita, joiden pinnalle kyllä tehnyt herkkutofupaistoksia. Herkkutofu tehdään näin: 1 rkl sakea, 1 rkl soijakastiketta, 1 rkl misoa, vajaa 1 rkl sesamöljyä (eilen laitoin myös 1 rkl miriniä, mutten ole varma oliko se yhtä hyvää kuin ilman, sillä en maistanut eilistä ruokaa yhtään) kaadetaan pannulle, sekaan puoli pakettia tofua suikaleina, paistetaan hetki, lisätään esim. porkkana paloiteltuna, kypsennetään hetki kannen alla, lisätään lisää vihanneksia esim. mung pavun ituja, kypsennetään vielä hetki ja kipataan sitten keitettyjen ja valutettujen nuudelien päälle. Aika erikoisia aineksia, mutta jos tykkää japanilaisesta ruoasta niin noita ehkä löytyy kaapista. Mä muuten käytän sakea pelkästään ruoanlaittoon ja vaikka ostan sitä aina pieneimmän pullon niin ainahan sitä jää. Järkeilin sitten, että sen voi käyttää riisiviinietikkana jos se ennättää mennä "huonoksi", olin jo edellisen pullon kanssa tehnyt niin, mutta sain sitten alkosta siihen vielä varmistuksen, että se on ihan "turvallista". Sama varmasti toimii myös muiden viinien kanssa, et jos teillä menee viiniä "vanhaksi" siis alkoholi muuttuu (palaa?) etikaksi (hapen vaikutuksesta, eikö totta?) niin sen vois sitten käyttää ruoanlaitossa etikan tapaan.

Luin suomen luonnonsuojeluliiton lehteä ja siinä oli oikein mielenkiintoinen artikkeli kulutusmyyteistä. Kerron siitä joskus lähitulevaisuudessa lisää, mutta haluan tässä sanoa, että ne mun nukkeostot ei tätä palloa pilaa! Päivittäinen kulutus on paljon painavampaa, siis esim. autoilu ja ruokaostokset. Ja niistä molemmista saan varmasti oikein hyvät pisteet, siis niiden suhteen toimin hienosti :D Ainakin melkein aina. Tämä ei silti tarkoita sitä, että voisin nyt heti paikalla mennä tilaamaan uuden nuken. Vaikka mieli tekis piristää itseään jollain mukavalla.

Mulla saattais olla jotain virtaa siivoamiseen. Ehkä. Parasta mennä kokeilemaan. Hei nyt. Ai niin!! Tulevana sunnuntaina, siis nyt sunnuntaina, Ravintolapäivänä Animalian toimistolla eläinystävällinen kahvila. Mä olen ainakin leipomassa sinne Tuhteja, valkosuklaa-maapähkinäkeksejä, sekä koirankeksejä. Lisäksi siellä on hampurilaisia ja pikkukakkusia.

Joop, eipä sitten muuta tällä kertaa. Mies on muuten jo vähän innoissaan Etsy kaupan uudelleen avaamisesta, mikä on tosi hyvä juttu, sillä se tekee kuitenkin niin paljon sen eteen töitä. Tai siis joutuu tekemään, kun mulla menee hermot kuvaamiseen ja latailuun.

xoxo,

Samperin sipuli! Ja paljon sälää opiskelusta. Nii, ja Puputytön Suosikkituote!

Hitto! Olen taas leikannut aamupalahedelmäni sipulisella veitsellä ja/tai leikkuulaudalla! Yökky! No, se ei kuitenkaan ollut mun asiani, vaikka otsikoihin asti päätyi ;)

Uusi lukija!!!! Tervetuloa! Olen oikeasti tosi innoissani tästä! Pitkiin aikoihin ei ole tullut uusia rekisteröityneitä lukijoita ja jotenkin ajattelin, ettei niitä enää voikaan tulla. Mutta yllätyksekseni tuli sittenkin! Wohoo!!

Koeviikko on nyt ohi! Eilen oli vielä äikän koe, siihen kertaalleen luin koealueen. Joka ei siis ollut kuin jotain alle 20 sivua. En tiedä miten meni, tuntuu että ihan hyvin , mutta niin oli viimeksikin ja sain kasin. Inhoan kaseja, ne on niin keskinkertaisia. No, itsestähän sekin on kiinni. Kaikista raskainta tän kurssin aikana, hillittömästä kemian pänttäämisestä huolimatta, oli Kari Hotakaisen Human Part. Kerroin varmaan, että samassa jaksossa olevan enkun kurssin (jota en kyllä millään jaksais opiskella!) vuoksi luin kirjan englanniksi. Ei olis kannattanut. Varmasti ainakin osa syys kirjan raskaudelle oli just "väärässä" kielessä. Ehkä se olis ollut parempi suomeksi? Koska tiesin, että opettaja laittoi meidät lukemaan krijan jostain tietystä syystä,ja mä en millään saanut siitä kirjasta mitään irti etsin netistä arvosteluita ko. kirjasta, ja kaikki vaan toitotti kuinka hyvä se oli ja kuinka ne olivat tykänneet Halmesta vaimikäsenytolikaan ja musta se oli karsee ja koko kirja ihan tosi puuduttava. Pyysin C:äkin lukemaan kirjan, eikä sekään tykännyt. Mutta osas sitten kertoa mulle kohtia mihin kiinnittää huomioita ja jotain. Siltikään ei kellot soineet ja olin tosi harmeissani. En tiedä vaikuttaako se kirjaosuus numeroon (jolla ei oikeasti mitään merkitystä mun loppuelämän kannalta, mutta haluan edes kerran elämässäni olla hyvä koulussa. Hitto, kun lukiossa vois saada hymytyttöpatsaan. Mä niin hengailisin sitten muidenkin kanssa ja olisin niin kaveria. No, toisaalta onneksi ettei voi, kun ei musta oikein ole sellaiseen. Mutta pojat! Mä haluaisin sellaisen patsaan! Saispa edes toinen mun lapsista, mut ei nekään ole sellaisia super reiluja ja kivoja ja tunnollisia. Samperi! Pitäiskö tehdä vielä yksi lapsi, ja kasvattaa se hymytyttö/poikapatsaan kiilto silmissä?

Luin eilen sen kirjan, tiikeriäidin taistelulaulun, loppuun. Tosi mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Jotenkin sitä ajatteli, että se nainen on ihan hullu, mutta kyllä niissä sen jutuissa jotain järkeäkin oli. Kuten siinäkin, että (tästä nyt melko hatara muistikuva, voi olla että menee yksityiskohdat vinoon, mutta itse asia oikein) Intiassa (vai missä?) järjestetyt avioliitot ovat pitkäikäisempiä ja onnellisempia kuin meille tutummat "rakkausavioliitot". Mielenkiintoista!

Aloin sitten lukemaan Jonathan Frantzenin (tai jotain sinnepäin) Vapaus -kirjaa, mutten päässyt toista sivua pidemmälle, kun aloin kaipaamaan jo jotain hyödyllisempää. Olen jäänyt opiskelukoukkuun!!! Otetaan tästä ilo irti niin kauan kuin sitä kestää! Mullahan ei nämä villitykset ole välttämättä kovin pitkäikäisiä :) Illalla luin sitten opiskelutekniikoista ja oppimisesta kertovaa kirjaa. Olenkin sieltä oppinut tekemään kaavioita kokeisiin harjoitellessa. Kuulemma kaavioita tekevät opiskelijat pääsevät suuremmalla todennäköisyydellä pääsykokeista läpi kuin ne, jotka eivät tee taulukoita :)

Hassu juttu. Tärkeiden koepäivien (ja muidenkin tärkeiden päivien) aamuna puen aina suosikkialusvaatteeni, uskoen että niiden avulla saan parempia numeroita. Kaikkeni olen tehnyt! Kaikkeni antanut! Loput laitetaan suosikkipikkareiden ja -sukkien taikavoimien nojaan! (sanotaanko se nojaan? vai jotenkin muuten?)

Illalla vielä Helmetistä (niin, siis nettikirjasto, en tiedä onko se ympäri suomea samanniminen?) hain opiskeluun liittyviä kirjoja. Muistitekniikat on sellainen, joka mulla ei ole hallussa, kun olen liian perinpohjainen opiskelija siihen ja perinpohjaisuus on liian hidasta. Sain nyt itseni kuulostamaan paljon paremmalta kuin oikeasti olenkaan. Tietenkin perinpohjainen opiskelu on hyvä asia, mutta mulla se tapahtuu aivan liian hitaasti, eikä se oikein toimi. Jotain pitäis pystyä kyllä oppimaan ulkoakin, ilman että kaiken ymmärtää atomitasolta lähtien. Tässä muuten kemian opiskelu on hyväksi, kun se lähtee atomitasolta ;)

Eilen muun ohella leikkelin pupuja. En siis niitä Pinkkis -pupuja vieläkään, vaan niitä Naperoita. Tänään aion ommella niitä, kunhan tästä koneelta pääsen. Paljon ommeltavaa, mutta onneksi ompelu on kivaa. Tänään aion viedä lapset kirjastoon. Pinja lukee kyllä ahkerasti, mutta Lassi ainoastaan mangaa. Ehkä aika saada se lukemaan myös kirjoja ilman kuvia. Ajattelin ainakin ehdottaa sille Harry Pottereita. Onkohan ne jo liian lapsellisia? Ehkä kirjastotädit ja sedät osaa auttaa valkkaamaan niitä kirjoja? Molemmat saavat yhden ylimääräisen tunnin koneella aina luettuaan yhden kirjan. Pinjalle tämä ei tuota mitään vaikeuksia, mutta Lassi...

Sota oravia vastaan on päättynyt. Oravat voittivat, minä luovutin. Syökööt lintujen ruoat. Ajattelin, että jos rakentelis lisää ruokintajuttuja, niin vois kaikki kolme oravaa syödä omistaan ja linnuillekin olis sitten omansa? Nyt linnut vaan pyrähtelee tossa katsomassa, josko orava 1 olis lähtenyt, eikä oravat 2 tai 3 tulleet vielä paikalle. Vois niitä kookosravapalleroitakin niille tehdä. Viime vuonna (?) tein Hello Kittyn muotoisia :)

Ai nii, mulla oli (haha! hassua, että muistan tän vasta tässä vaiheessa, kun tää oli se mun "asia") mielessä tehdä tuotearvostelu. Tai siis halusin kertoa teille yhdestä tän hetkisestä suosikistani. En oikein uskalla sanoa, että kuukauden tuote, koska voi olla että kerron seuraavasta jo ens viikolla, tai en koskaan enää, kun ei musta oikein tiedä. Mutta kyseessä siis "Viikon Tuote" tyyppinen juttu. Vaikken aiokaan systemaattisesti näitä tehdä. Ehkä se voisi olla "Puputytön Suosikkituote!" Ja kirjoitan niistä silloin, kun joku on niin hyvää, että ansaitsee oman tilansa blogissani. Joo, tämä voisi toimia.

Saanko esitellä: Puputytön Suosikkituote!

Anthon Bergin Minttu-Kaakaocrispi Suklaa! Taivaallisen hyvää, vegaanista (no tietty!) ja Reilua! (tämänkin pitäis olla "no tietty!"). Plussaa vielä se, että tätä saa ostettua ainakin Citymarketista, eli ei tarvitse erikoiskaupoista hakea. Vaikkakin niissä mielelläni asioin, mutta kun ne on kaikki niin kaukana! Tämä on siis tällä hetkellä ehdoton suosikkisuklaani. Aikaisemmin ostin paljon Pandan Hurmaavaa Tummaa, jonka mausta tykkään myös paljon, lisäksi se oli tosi halpaa ja helposti saatavilla. Mutta sen osto loppui siihen Kaakao-kirjaan (jota en koskaan lukenut!!). En halua olla mukana tukemassa toimintaa, joka pitää pienet lapset viidakkoveitsineen kaakaopuissa kiipeilemässä, työpaikoilla joissa niitä pahoinpidellään yms. En siltikään aio sulkea kaikkia epäreiluja suklaita suuni ulkopuolelle, mutta ainakin suklaalevyt ja kaakaojauheet ovat siitä kirjasta lähin olleet reiluja (jätin itselleni tämän raon, jotta voin vielä mussuttaa kaikkia vegaanisia erikoisherkkuja, kuten Go Max Go:n patukoita ja Vegan Essentialsista tilattavia suklaapretzelsejä jne. nom nom nom. Ehkä voisin kirjoittaa niille valmistajilla ja ehdottaa siirtymistä Reilun Kaupan suklaaseen? Ainakin Pandasta olen lukenut, ettei niitä kauheesti hotsittanut siirtyä reiluun suklaaseen, kun sitten joku toinen ostais sen niiden muutoin ostaman epäreilun suklaan. Maku meni Pandasta. Mutta tämä suosikkituotteeni on siis hyvinkin maukas!

 Lisäksi mulla olis näyttää jotain tosi söpöä! Sain nämä A:lta T:n synttäreillä. Ihanat!

Origamisydämiä!( Siis täh?! Miten niin sydämiä! Ihan selviä tähtiähän nämä ovat. Sorry! Ehkä mä vaan toivoin saavani A:lta sydämiä.) Mä en usko, että kukaan muu sai enempää kuin yhden, mutta mä ilkesinkin pyytää kolme :) Ehkä tälläisellä ei pitäis leveillä, mutta niin. Joo. Mulla on kuitenkin kolme :D Ja ne on ihania, vähän sellaisia hypisteltäviä. Oi joi, nyt tekee mieli mennä tekemään origameja. No, eiköhän tässä ollutkin aika paljon taas. Tajusin muuten, että mun ei kauheesti tee mieli kirjoittaa sitä enkkublogia, kun yritän siinä oll akarsitumpi kuin tässä oikeassa blogissani, missä koen voivani rönsyillä ihan miten ja mihin sattuu. Siinä yritän olla jotenkin asiallisempi ja pysyä yhdessä asiassa. Hassua, kun se on kuitenkin mun blogi. Ehkä ajattelen, ettei ihan koko maailman tarvitse tietää *kaikkea*. Mutta nyt siis ompelemaan ja etsimään mansikkaorigamipapereitani. On muuten melko lailla hieno ilma!! Olkaa varovaisia liikenteessä! Siellä on monta idaria, jotka eivät ymmärrä, että lumi hankaloittaa ajamista, vaan entiseen malliin ajavat päin punaisia ja ylinopeutta. Varokaa siis näitä! Yleensä ne ajaa liian isoilla autoilla, eivätkä käytä vilkkua.

Moikka nyt! Hauskaa Myräkkää!

xoxo,

Maailma pelastettu, mitäs nyt?

Hurraa! Hurraa! Hurraa! Hyvä me! Yhdessä teimme sen! Pelastimme maailman!

Ja nyt kohti uusia haasteita! Ei kyllä oikeasti ainakaan vähään aikaan mitään yhtä sitovaa (ja lukijoita karkoittavaa). Vaikka mietin kyllä jotain oikeaa haastetta itselleni, esim. viikko pelkästään kotimaisella ruoalla. Mutta kun jo aamu alkaa taateleilla, kaakaonibseillä ja banaanilla, niin aika vaikeaksi menis. Vaikkakin olen sitä mieltä, että suomalaisten tulisi pystyä elämään ja voimaan hyvin suomalaisella ruoalla. No, ehkä joskus myöhemmin.

Pieni kooste myyjäisistä. Pinkkiksen ehdottomasti vihreimmät myyjäiset! Menin sinne pyörällä, Chris auttoi viemään tavarat perille, mutta itse toin kaiken takaisin, jopa tuolin raahasin pyörän kyydissä! Aika reipas tyttö! Käsityöbasaari oli katetussa, mutta lämmittämättömässä tilassa, valaistusta ei ollut, mutta lasikatto päästi kaiken luonnonvalon sisään. Päästöjä siis nolla! Yay! Itse markkinat veti ihmisiä puoleensa mielettömät määrät, mutta aika väljää oli itse käsityöbasaarissa. Ja niistäkin kävijöistä suurin osa iäkkäämpää mummelia, joita överipinkki pöytäni ei houkutellut erityisemmin. Mutta mitä ympärilleni katsoin, kyllä minulla silti kauppa kävi paremmin kuin monilla muilla. Vastapäinen pöytä ei saanut myynneillään edes pöytävuokraa katettua, viereinen pöytä taisi just ja just päästä omilleen. Korujani ja kankaitani ihasteltiin, hiplailtiin ja taas oli niitä saumojen tarkkailijoita. Viereisen pöydän myyjätär ihmetteli sitä, miten ohikulkijat niin käänteli ja väänteli pussukoitani. Tuskin ne kaupoissakaan joka ikistä kiinalaisnaisen tai -lapsen ompelemaa saumaa samalla lailla tiirailee. No, onneksi mun saumat kestää lähemmänkin tarkastelun :D

Kuten saatoitte lauantain postauksesta ja sunnuntain postaamattomuudesta päätellä, myyjäiset vei kaikki mehut. En tiedä mikä siinä on, kun niin uuvuttaa. Mutta aina sama juttu. Ehkä se on se sosiaalisuus ja jollain tapaa esillä olo. En tiedä, raskasta se on. Mutta samalla myös niin hauskaa. Hauskointa on kun ihmiset tykkää :)

Myyjäisten aikana C teki yksinään makuuhuoneen lattiaremontin. Siirsi kaikki huonekalut, väsäs sen lattian ja pisti vielä huonekalut takaisin paikoilleenkin.

Hyvältä näyttää! Samalla päästiin eroon kaikista yksittäisistä pikkumatoista, joita meille kertynyt makkariin melkoinen läjä. Sängyn viereen kyllä jätettiin molemmille omat.

Makkarin jälkeen olis tarkoitus uusia vielä olkkarin lattia, ja varmaan samalla vaihtaa siellä järjestystä. Siitä mä tykkään, varsinkin kun on joku siirtelemässä niitä huonekaluja.

Koirien kanssa kaikki hyvin, Kenain suuri ongelma saattaa ihan oikeasti olla historiaa. En vieläkään ihan voi uskoa sitä todeksi. Välillä mua itkettää kun ajattelen miten lähellä sen lähtö oli. Ainakin kuvittelisin niin, että oltiin oikeasti siitä luopumassa. Ja sit kuitenkin loppujen lopuksi ratkaisu oli niin helppo ja tehokas. Mä usein täällä puhun Ristosta (josta yksi lukija jopa on nähnyt unta! Aivan mieletöntä!!) ja Kenaista on kerrottu ainoastaan niitä kauhujuttuja. Mutta oikeasti Kenai on ehkä maailman hienoin koira. Poika tietenkin oli maailman hienoin koira, mutta... siinä oli niin kauheasti kaikkea ei niin hyvää, että väistämättä rokottaa vähän sen pisteitä. Kenai taas nykyisellään, ilman yksinjäämisahdistustaan, on aivan mieletön. Se on älykäs, jopa vähän pelottavalla tavalla. Ja se on niin siistikin :) Ja terve. Vitsi, mua on kyllä siunattu hienoilla koirilla! Ja niin varmasti teitä kaikkia muitakin koirallisia :) Ollaan me onnekkaita!




Lastenkin kanssa kaikki hyvin. En millään kyllä raaskis päästää niitä isälleen, tuntuu että ne olis koko ajan siellä, kun niiden oikeasti pitäis olla kotona. Pinpulalla oli nimpparit, onneksi äiti muistutti. Mun Aasian Karhu -kalenterissani ei ole suomalaisia nimipäiviä, joten olen aina äitini varassa niiden suhteen :)

Eipä tässä muuta. Tuli kova ikävä Poikaa, kun kävin tossa katselemassa koiravalokuviani.

 

Haluaiisn vielä mainita yhdestä blogista, josta olen kovasti innoissani. Mun on pitänyt jo pitkään kertoa teille, että mun blogilla on myös japanilainen lukija. Tapsin hänet Vegfesteillä viime kesänä. En meinannut uskoa sitä todeksi, mutta uskokaa pois! Totta se on! Ja nyt samainen lukijani on pistänyt pystyyn oman bloginsa!   Mint Julep!  Mimi kertoo Japanilaisista kasvissyöntiin liittyvistä asioista ja paikoista! Super mielenkiintoista! Niin, ja siis suomeksi!!

Tässä se postisettini! Vielä en ole yhtäkään kirjettä kirjoittanut, vähän arastelen, ettei vaan mene pilalle. Mutta kyllä aion nukkeystäviäni kirjeillä muistaa! Sanomalehti rulla on pakkausmateriaalia, siis vähän kuin ne styroksihelmet, siihen tarkoitukseen siis. Ajattelin kyllä ehkä tehdä siitä tytöille lehtiä.

Tässä C! Kumma ja komea. Osallistuu puolimaratoniin tulevana viikonloppuna! *ylpeänä rintaansa pörhistää*

Eipä kait sitten muuta tällä kertaa. Paitsi, että eilen oli äikän koe. Tuntuu, että meni hyvin, mikä aina tarkoittaa, että meni huonosti. Kirjoitin kyllä todella paljon. Jouduin terottamaankin ainkain kolme kertaa ja sitten mun terotin putos lattialle ja vieri kauas pois :(

Kokeen jälkeen kävin vielä kirjastossa ja lainasin taas niin paljon kaikkea josta olen ihan innoissani. Aiemmin olen lainannut kaakaopapujen viljelijöiden vähemmän makeasta elämästä kertovan kirjan. En uskalla lukea sitä, sillä olen varma että se muuttaa suhtautumiseni suklaaseen kertaheitolla, enkä ole vielä syönyt tarpeeksi suklaata. Olenpas kamala. Nyt lainasin kirjan säästämisestä, kulutushyödykkeistä, kolme luontodokkaria ja jotain muutakin, mutten muista mitä. Kirjastossa on ainoastaan se paha puoli, että ne kirjat pitää joskus palauttaa. Mä kun niin mielelläni vaan piehtaroisin niissä enkä ikinä antais pois. Paitsi seuraavan karsinnan osuessa kirjahyllyyn.

Mutta nyt! Moikkis! Tänään matikankoe ja Pinzan konsertti uudessa musiikkitalossa.

xoxo,

Puputyttö

ai hitto. mähän lupailin eilen jotain koostetta. No, ehkä huomenna sitten?

Itku pitkästä ilosta ja pari sanaa veganismista.

Ihan alkuun, töttöröö! Huomenna, lauantaina on LÖYTÖKOIRALAUANTAI!!! täällä Helsingissä. Kaikki sinne siis :) Itse olen paikalla 11-13.15, se kyllä alkaa vasta klo 12, eli tulkaa vasta puolen päivän jälkeen :) En tiedä mitä kaikkea ohjelmaa siellä on, mutta varmasti paljon kaikkea kivaa! Ja meillä, edustetaan siis Animalian Koiraryhmää, on ainakin ihan superihania leivonnaisia, vohveleita ja muita herkkuja myynnissä. Tämä siis huomenna, Lauantaina 1.9 klo 12 alkaen, päättyy klo 16, Helsingissä Alppilan kirkon hollilla, kotkankatu 2.
Tänään leivontatalkoot Animalian toimistolla. Tottapuhuakseni en tiedä mihin aikaan, sillä olen taas omasta päästä keksinyt sähköposteja, joissa osallistuja kertoneet mihin aikoihin tulevat, eikä näin ole oikeasti kuitenkaan tapahtunut...hmmm...Ainakin sinne on joku menossa klo 16. Itse pyrin menemään jo klo 12, mutta jos siellä ei olekaan muita, niin ei minusta varmaan mihinkään yksin ole. Täytyy nyt katsoa.

Sitten itkuun ja pitkään iloon. Muistatte varmaan kesän alusta herkkurasiani. Hmm...siis...niin, siis sen peltisen laatikon, joka oli täynnä toinen toistaan ihanampia herkkuja ympäri maailmaa (tai no, suomesta, ruotsista ja amerikasta). Nyt se rasia on tyhjä :( Eilen söin viimeset lakut (yllätys, että lakut jääneet viimeisiksi)

Vähän on kyllä tyhjä olo. Mitä nyt? Mitä tämän jälkeen?
No, ei syytä huoleen! Tänään on (viimeinen) tilipäivä (vaikkei erorahani varsinaisesti palkkaa olekaan), ja olen menossa Kallio-Hakaniemi suunnalle, jossa on ehkä Helsingin paras vegaanisten herkkujen keskittymä. Eiköhän sieltä löydy lohduketta tähän suruun ja tyhjyyden tunteeseen.

Eiliseen! Käytiin Tikkurilan kirjastossa. C käy melkein aina siellä, ja minä taas Suutarilassa. Suutarilan kirjaston on ihan minikokoinen j aTikkurilan taas valtava. En ole koskaan käynyt Tikkurilassa ajan kanssa, tälläkään kertaa en päässyt muutamaan hyllyriviä pidemmälle, sillä C hoputti palaamaan autoon, koirien takia. Eipä siinä mitään, sylini oli jo täynnä kirjoja! Tikkurilan kirjasto on niin ihana! Tuntuu kuin niillä olis aina esillä ja oikein tyrkyllä kirjoja just mua varten! Nytkin yks pöytä oli varattu japanilaiselle kauneudelle!
Lainasin ennen kaikkea askartelukirjoja. Aivan ihania, innostavia askartelukirjoja. Nyt jo pää pursuaa ideoita! Mutta edelleen harmittaa, että suomesta puuttuu sellainen "isojen tyttöjen" askartelukirja. Enkä nyt siis tarkoita XL tai XXX -askartelukirjaa, vaan sellaista jossa olis munaa! Nytkin lainaamani olivat kyllä enimmäkseen ihania, mutta tavattoman tavanomaisia. Tai siis sellaisia pikkusieviä, vähän pöljiä. Siis minun mielestäni. Aivan varmasti enemmistö askartelukirjojen lukijoista tykkää niistä kovasti, eikä ajattele niitä yhtään pöljinä. Yhden askartelukirjan lainasin vähän vasten tahtoani, mutta uteliaisuudesta. Kasatessa kirjoja syliini  ja lainauskoneen viereen pöytätasolle pidin tarkkaan huolen, ettei ko. kirja ollut koskaan päällimäisenä, ettei kukaan vaan näkisi minun lainaavan A.H:n tekemää yhtään mitään. En voi sietää A.H.a. Ei saa kysyä miksi, sillä en itsekään tiedä, enkä ainakaan kehtaisi myöntää, että sen johtuvan minkäänlaisesta kateudesta sitä kohtaan, että hän on onnistunut (?) siinä, mistä minä en uskalla edes unelmoida. !
Mutta takaisin kirjastoon! Siellä oli niin ihanaa. Ja se johtui siitä, että ne kirjat olivat minulle niin uusia ja niitä oli niin paljon ja niin moni oli niistä supermielenkiintoinen! Oikeastaan vielä parempaa kuin kirjakaupassa (vaikka ehkä Akateemisessa vois päästä samaan tunnelmaan, kun siellä on niin paljon myös ulkomaisia kirjoja), sillä valikoima oli niin suuri. Eikä ne maksa mitään! Ja virhelainaukset voi palauttaa tosta noin vaan, vaikka seuraavana päivänä. Ja jos joku kirja oikein kolahti sen voi sitten hankkia omaksi kirjakaupasta tms.

Aamusta ompelin kolikkokukkaroita. On se vaan niin mukavaa puuhaa :) Sain melkoisen läjän taas ommeltua! Hyvä hyvä! Vaikkakin olin jostain syystä tosi väsynyt. Niin väsynyt, etten jaksanut tehdä oikeaa lounasta, vaan söin ensiksi luumun. Sitten ison kattilallisen popcornia katsoessani Maameren tarinoita (kolmas? kerta kun aloitin, en koskaan ole pysynyt hereillä loppuun asti), nukahdin . nukuin n. tunnin, heräsin, söin loput lakuni ja katsoin elokuvan loppuun. (ihan ok, muttei minkään erikoismaininnan arvoinen, kuten vaikka Totoro tai Yamadat). Päikkäreitten jälkeen en ollut enää niin väsy. Inhoan kyllä päiväunia. Mutta tykkään nukahtaa silloin kun tilanne on vähän sopimaton, mutta väsymys on niin suuri, ettei sille voi mitään. Kun yrittää taistella vastaan ja lopulta luovuttaa, kun tajuaa että nukahtaminen on väistämätöntä. Taisteluvaiheesta en kyllä tykkää, mutta luovuttamisesta kovasti :)

Ei kai muuta. Täytyy lopettaa lyhyeen (?) tänään, kun on niin aikainen lähtö sinne Animaliaan. Olen aikeissa viedä C:n syömään joko Veganissimoon tai sitten Silvopleehen ennen leipomaan ryhtymistä.

Loppuun pari sanaa veganismista. Syylliset saa tehdä mitä vaan, mutta syyllistää EI saa!
Keksin ton eilen polkiessani koulusta kotiin, ja omasta mielestä se on tosi nerokas, mutta nyt en ole ollenkaan varma ymmärtääkö sitä muut. Ymmärtääkö?

Sydän,
Puputyttö

j.k. Tästälähin kirjoitan Puputyttönä (vaikka kuka haluaisi tulla kutsuttavan puputytöksi? kysyi Vegaia lehden toimittaja, kun toisen kirjani pystyyn haukkui...Kuka kumma EI haluaisi tulla kutsutuksi puputytöksi???! on oma vastakysymykseni)

j.k.2 Yleensä kun nousen sängystä tms. odotan hetken, että se huippaus menis ohi, mutta tänään aamulla kävelinkin siinä sumussa aina keittiöön asti ja se olikin tosi hauskaa! Tietenkin tulee varoa, ettei satuta itseään tai muita, mutta suosittelen kokeilemaan reipasta kävelyä pää huippauksesta sumeana :) Mutta nyt askartelemaan!

PRKL

Hitto! Arvatkaa, olinko tehny himopostauksen ja sitte jotain koomasin ja sitä ei enää ollutkaan :(

Ei enää mitään intoa kirjottaa sitä uusiksi.

Pöh! ja Pöh!


No, yritetään nyt edes jotain.

Kiitos kaikille nyt jo kommentoineille!! Ajattelin että on helpompi mulle suorittaa arvonta, jos en kommentoi niihin teidän kommentteihinne kommentoi toiminnolla, vaan täällä itse blogissa. Joten tässä näitä:
chrissie ehdottomasti suosittelen, jos Lady Gagasta muutenkin tykkää. Se ei vielä mun korvaan kovin kummoiselta kuulosta, mutta Lady Gagamaisen raikkaalta ja jotenkin puhtaalta.
Kaisla toivottavasti pääset minne pääsykokeilla haitkin!
Misu Kiitos toiveen esittämisestä! Otan sen varmasti huomioon, leimasimia on kertynyt ihan liikaa omiin tarpeisiin!

Kirjastossa on vino pino varaamiani kirjoja noudettavissa - ihanaa! Olin tosi ovela, ja Amazonilta hain mielenkiintoisia kirjoja, luin niistä kommenteja ja sitten etsin jos kirjastosta sattuis joitain niitä löytymään - ja kyllä osan ainakin löysin. Mulla ei olekkaan tällä hetkellä mitään ahmittavaa lukemista. Yhtä hortoilukirjaa luen ja just alotin silmäilemään siviilijuhlista kertovaa kirjaa, mutta kumpikaan ei sytytä ilmiliekkeihin. Ja sitä just kaipaan.

Pinkkiksellä menee tällä hetkellä oikein kivasti! MadeBy on herännyt talviunilta ja sitten yksi liikkeenpitäjä on ilmaissut kiinnostuksensa Pinkkistä kohtaan! Ihanaa! Oeln ommellut tosi paljon, eilenkin oikein urakalla pieniä penaaleita. Josta tulikin mieleeni, että muistakaa ihmeessä kun ostatte koululaisille ja opiskelijoille penaaleita ens syksyä varten, että ostamalla pieneltä kotimaiselta yrittäjältä raha menee ilman välikäsiä oikeaan osoitteeseen, eikä johonkin megakorporaation  pohjattomaan  kirstuun :) Eli ostakaa minun tekemiä Pinkkis penaaleita :)

Mun täytyy mennä - moido! Kommentoikaa!

♥ Raisa

Kirjasto ja silleen.

Töissä meni sen verran pitkään, että päätin mennä nyrkkeilemään suoraan, aikaa oli kuitenkin sen verran, että ennätin käymään kirjastossa. Musta on ihana haahuilla siellä, vaikka meidän kirjaston on kyllä oikeesti sen verran pieni, ettei siellä paljoo mahdu haahuilemaan. Chris itseasiassa on alkanut käymään Tikkurilan isossa kirjastossa, ja mäkin kävin siellä kerran. Mutta se on niin iso ja sillä on niin paljon mielenkiintoisia kirjoja, ettei siitä tulis yhtään mitään. Eihän siellä henkilökuntakaan tuntis mua!

Niin, tänään siis haahuilin kirjastossa hetken aikaa. Lainasin kirjoja, joita mun olis hyvä lukea. Joita toivoisin lukevani. Kyllä mä lainasin sellasiakin, jotka ihan varmasti luen, mutta muutama olis myös ihan puhtaasti toiveajattelua. Kuten yks juhlakirja. Avuksi oman juhlakirjan kirjoittamiseen....mutta sitte lainasin, hetken mielijohteesta Natascha Kampuschin 3096 kirjan. Miksi ihmeessä?? Enhän mä sellasta kirjaa halua lukea! Ahdistaa jo ajatuskin. Ja nyt se kirja on sitte täällä, kauheine sisältöineen.
Välillä miettii, kun lukee joitain kamalia tositarinoita, että hittoako mäkin täällä vingun, mullahan on loppujen lopuks asiat ihan super hienosti verrattuna niiiin moneen muuhun...

Mua väsyttää, eikä mulla oikeesti ollut edes mitään asiaa. Kirjastot on vaan niin ihania. Ja mun uusi työ vaikuttaa 100 x paremmalta kuin edellinen, kunhan vaan sais sen nyt kunnolla käyntiin, toistaiseksi on ollut melko tylsää, kun en oikein tiedä mitä voisin tehdä. Tänään oli toisen työkaverin synttärit ja se oli tehnyt vegaanista mustikkapiirakkaa! Oliko vähän ihanasti tehty!!

Mä meen nyt lukemaan villivihanneksista.

Mui.
<3 R