Rosollia

Silppua, sekalaista.

Eilen polkiessani hammaslääkäriin (valitsin hammaslääkärikseni halvimman naisen. Sukupuolesta jouduin maksamaan melkein 50 euroa, mutta ajatus miehen sormista suussani - ei kiitos!) näin menomatkalla jotain, mikä näytti suihkuverhon renkaalta. Yläkerran vessa, joka on pieni koppero, jossa aikanaan ollut liukuovi, joka suistunut raiteeltaan korjauskelvottomaan? kuntoon, on saanut ovekseen suihkuverhon ja tuosta verhosta lapset ovat onnistuneet saamaan kaksi rengasta rikki. Joten ehkä tämän takia ylipäätään bongasin sen renkulan.

Hammaslääkärissä oli hirveetä. Oikeesti, ihan kamalaa. Piti puuduttaa alaleuka, sieltä takaata. Mikään ei taida olla niin kauheeta. Tarvittiin kaksi puudutuspiikkiä, eikä siltikään vienyt kaikkea vihlontaa pois. Ekan puudutuspiikin vielä vanhingossa tunsin kielelläni niin, että kun se piikki oli siellä lihassani liikutin kieltäni ja se osui siihen neulaan. Ihan todella kuvottavaa. Ja jotta se ssamperin leuka puutuis se lääkäri joutui survomaan sitä neulaa ties kuinka syvälle ja se oli kamalaa. Ja siltikin poraaminen sattui!

Kotiin poljin Viivoanin kautta. Tarvittiin maapähkinävoita, ja mukaan tarttui paljon kaikkea muutakin. Mikä oli harmillista, sillä mulla ei ollut reppua, enkä uskaltanut laittaa lasisia purkkeja tarakalle, vaan jouduin roikottamaan niitä 15 km ohjaustangosta, joka haittas ajamista melkoisesti. Ja kun vielä muutenkin oli ihan tosi unelias (uuden lääkityksen syytä) ja surkea (hammaslääkärin syytä) olo, ei kotimatkassa ollut juurikaan hurraamista. Ja sitten vielä joku mulkku meinas liikenneympyrään tullessaan ajaa mun päälle. No, onneksi sillä oli ikkuna auki...

Niin, kotimatkalla taas näin sen renkulan, ja arvatkaapas mitä! Nyt se on yläkerran vessassa! Aika hassua!

Kotiinpäästyäni vaan voivottelin ja nuokuin, kunnes ruoka oli valmista. En pystynyt juurikaan syömään, sillä puudutus oli enimmäkseen pois ja leuan liikuttaminen, siis suun aukaiseminen sattui. Plääh. Ei muuta kuin kouluun. Mun pitää koulumatkakin valita tarkkaan, että tulee mahdollisimman vähän kohita, joissa pyöräilijöillä etuajo-oikeus autoilijoihin nähden. Esim. Lidln parkkipaikan ulosajoaukko on yks vältettävistä kohdista. Siellä tuntuu käyvän täsyin ajotaidotonta porukkaa, jotka eivät ole kuulleet siitä, että parkkipaikalta tultaessa kuuluu viheliäisiä pyöräilijöitä väistää. Toinen on tietenkin iso liikenneympyrä heti Helsingistä Tikkurilaan mentäessä. Hassu juttu muuten, että kun pyöräilijä ajaa sääntöjen mukaan, ja osoittaa mieltään siitä, kun joku toinen ei tätä tee, vaan holtittomalla ajollaan vaarantaa pyöräilijän terveyden, se on pyöräilijä joka on mulkku. Ei se mulkku autoilija. Eilen sitten nautiskelin ajatuksesta, että otettais käyttöön uusia liikennesääntöjä. Herkullisin oli mielestäni se, että autoilijoiden tulee pysähtyä AINA nähdessään pyöräilijä. Jos näin ei tapahdu, on pyöräilijän oikeus, ei, velvollisuus! ampua autoilijaa. Aaah! Menikö jo vähän överiksi? Pistetään liiallisen Twin Peaksin piikkiin.

Mä olin jotenkin kuvitellut, että mulla on koko viikon tunnit maanantaina, mut eihän näin tietenkään ollut. Ainoastaan bilsaa oli eilen. Bilsa on ihanaa. Vaikka olinkin ihan tokkurassa. Aloitin kouluvuoden loistokkaasti. Olin siis tunnilla ihan ässä. Varmaan muiden mielestä todella ärsyttävä. Annettuani yhden nerokkaan vastauksen enemmänkin kemiaan liittyvästä kysymyksestä etupenkissä istuva tyttö kääntyi katsomaan, että kuka siellä takapenkissä on niin viisas! Ha! Minä! Yleensä istun etupenkissä, kun muuten alan touhuamaan kaikkea muuta, mutta nyt minun paikallani istui jo joku lukio-opintonsa vasta aloittanut. Pöh. Taas tein sitä viivytysvastaustekniikkaa, niin että odotan josko joku muukin tietäisi vastauksen, ja jos koko luokka on hiljaa, niin sitten ikään kuin pelastan muut pinteestä oikeine vastauksineni :) Ah! Tätä itsevarmuutta! No, kuten jo aiemmin mainitsin, tänään on espanjaa ja matikkaa. Ei tarvite loistaa enää.

En ole muuten varmaan vähään aikaan mitään tästä sanonut, mutta edelleen jatkan mun karsintaprojektiani. ELi tavara päivässä lähtee pois. Enimmäkseen, ehkä jopa 90%, menee kirppiskasaan, osa roskiin tai kierrätykseen. Se tuntuu tosi kivalle. Mä en tiedä auttaako se yhtään, mutta ainakin ajtuksena joo, siihen, että ei tekis niin paljon mieli ostaa uutta, kun saman aikaisesti pistää koko ajan vanhaa pois. Pinpula, jonka huone on usein myös kuin kaatopaikka, ennen kaikkea minun kaatopaikkani, on otettu (väkisin?) tähän mukaan. Välillä laitetaan pois joku pieni koru, välillä isompia asioita. Tärkeintä, että koko ajan jotain. Ja aikaa myöten helpottuu myös "tunteellisten" tavaroiden poislaitto. Mulla ainakin on ihan kauheesti sellasta tunnelatautunutta krääsää, jota vaan ei raaski laittaa pois. Vaikka eihän ne ihmiset niissä tavaroissa ole. Eikä siis kuitenkana ole tarkoitus mitään rakasta/tärkeää/itselle arvokasta laittaa pois, vaan niitä turhia tilavarkaita.

Mutta nyt lentokentälle! Kuopus lähtee leirikouluun!!

Sain hetki sitten maksettua vikä erän yhdestä "Graalin Maljasta"!! Wohoo!

xoxo,
Raisa

Tapahtumarikas päivä.

Eilen oli jälleen mainio päivä! Aamupäivällä menin kaverin luokse syömään "martha stewart tyylisesti" valmistettua ruokaa. Joka oli siis viimeistä piirtoa myöten tarkkaan mietitty ja loppuun asti hiottu. Amerikkalainen menu: Hampurilaisia älyttömän hyvällä linssipihvillä, ranskalaisia, kokista (pilleillä!) ja jälkkäriksi brownies ja jäätelöä - kaikki tietenkin vegaanisena, vaikkei kaverini vegaani olekaan :) Oli oikein mukavaa. Vein kolme pussukkaa, jotka toimivat osamaksuna Simply Chocolate nukesta, jonka sain!! kaveriltani. (näitten nimien kanssa muuten, mä en tiedä miten ihmiset yleensä suhtautuvat siihen, että mainitsen niiden nimiä, joten yritän parhaani mukaan olla ketään manitsematta, paitsi niitä, jotka bloggaa omalla nimellään. Ne on sitte ihan vapaata riistaa :) Ja kotiinviemisinä sain loput pihvit ja neljä palaa brownieseja :)

Kotiuduttuani lähettiinkin heti Kierrätyskeskukseen, kun meidän piti viedä sinne meidän vanha telkkari, jossa ei ollut yhtään mitään vikaa. Mutta kun C oli saanut vanhalta kurssikaveriltaan paljon littanamman tv:n, jossa on jotain vikaa...Niin, samalla sitten vietiin kartongit ja metalliromu ja jotain muuta krääsää (kamalaa miten sitä kertyykään!) ja tietenkin tarkastettiin, josko sitä syntynyttä vajetta vois jollain täyttää. Ja kun minä olen kyseessä niin totta kai voi! Pihan ilmaislaareista löysin vuorikangasta meikkipussukoihin ja niihin kuukuppipusseihin, sillä niihin tarvii sellasta kosteutta hylkivää matskua (joka on väistämättä jotain muovia, eli uutena ostettuna iso paha mörkö). ELi aivan loistavaa!! Sisältä löysin vähän lisää kangasta, Barbien jolla balettitossut, Karvis -kellon! (Karvinen on niin kamala, että se on jo vähän ihana, ikään kuin tekee melkein kokonaisen kamaluuskierroksen, mut pysähtyykin just ennen kuin päätyis siihen kamalaan), kokeshinuken tapaisen, jonka sisällä oli vielä pienempi nukke, sekä yhden japanilaisen posliinitytön. C osti kaksi kirjaa ja yhteensä kaikki maksoi alle 7 euroa :)



Eikä tässä vielä kaikki. Kotona ompelin vielä hetken, mut sit hyppäsin pyörän satulaan ja karautin keskustaan. Siellä oli Kohtaamispaikalla pienten tuotemerkkien joku promoomisjuttu. Johon mut oli kutsuttu :) siellä oli muistaakseni neljä puhujaa, joista ainoastaan yksi jäi mieleeni: OutsaPop. Se puhu sosiaalisesta mediasta ja siitä kuinka käyttää sitä hyväkseen. Ja hitto soikoon, se on just sitä et pitää olla koko ajan ja kaikkialla. Mä sitten vielä kysyin, et pitääkö silti, vaikka kokee sen epämiellyttäväksi. Tai siis eihän mullakaan ole mitään täällä blogissa hillumista vastaan, ja mä tykkään tuoda itseäni esille, kunhan se tapahtuu tälleen "verhojen takana". Mutta just Pinterest, Tumblr, Twitter, kun ei vaan jaksa! Niin, mutta siis se vastaus oli, et kyllä pitäis. No Pinterestin mä kyllä oikeasti skippaan, kokeilin sitä eikä se tunnu yhtään mielekkäältä. Ehkä mä sitten olen vaan ihan liikaa materialisti, ettei kuvien katsominen tee muuta kuin kiukkuseksi. Mä en oikeen edes muista mistä ne muut puhu. Mut ehkä se oli sit enempi niille muoti-ihmisille. Mä aloin siellä kyllä miettimään, et mikä ihme mä sitten ole, kun en ainakaan ole muoti-ihminen. Asusteihminen? Pussukkaihminen? Ei sellaisia kukaan ota tosissaan? No, mä oon Pinkkis :) Ja Pinkkiksellä on lupa olla ihan mitä vaan.

Kotiinlähtiessä olisin halunnut syödä ainakin osan Ruohiksesta ostamastani manteli-sesamtofustani, sillä en ollut syönyt mitään sitten Jenkki -lounaani, mutta en hitto soikoon saanut sitä tofupakettia millään auki. Vatsa kurnien 17 km kotiin. Mutta oli jälleen ihanaa pyöräillä.

Tapahtumarikkaus jatkuu vielä tänäänkin! Mennään pitkästä aikaa treffeille ton siipan kanssa. Vähän niinko hääpäivää juhlimaan, jok aoli siis helmikkuussa...Meidän alun perin piti mennä Farangiin, mut pöydän saaminen oli liian haastavaa, jätettiin sinne pyyntö, että ottavat yhteyttä kun seuraava viikonloppuvaraus onnistuis, mut ollaan odoteltu sitä n. kuukausi. Ja sitä paitsi, ne tarjoaa siellä vasikanlihaa, eikä ne pystynyt lupaamaan, että se on aina kotimaista. Vasikanlihasta sen verran, että suomessa niitä ei saa kasvattaa ihan järjettömän epäinhimillisissä oloissa (paikoilleen kytkettyinä, eristyksissä valottomassa kopissa, ja kyse siis pienistä järjettömän leikkisistä poikasista), mutta ei se siltikään niiden elämä mitään herkkua ole, vaikka niistä tapettuina jotain erikoisherkkua tehtäisikin. (ei niin, että me sitä vasikanlihaa syötäis vaikka se olis kotimaistakaan.) Joo, mutta meillä oli aika paljon rahaa varattuna meidän hääpäivän juhlistamiseen, kiitos Amerikan sukulaisten, ja nyt me sit mennäänkin syömään Silvopleehen ja törsätään sitte ylimääräset Helunassa ja Ekolossa :)

Eli sinne päin kaupunkia ollaan menossa. Ja samalla käydään Animalian toimistolla, viemässä herkkuja Viipuriin vietäväksi. Mulla on siellä koiratarhalla kummikoira jota haluan erityisesti muistaa. Suloinen pikku Tsernishka. 

Illalla sitten vielä Malmitalolla musaluokkien konsertti, jossa tyttäreni esiintyy :) Sillä on kitarasoolokin. Olin pitkittänyt ja pitkittänyt lippujen hakua ja kun lopulta sain sen aikaiseksi vein kaksi viimeistä lippua!

Mutta nyt tahtoo ompelemaan! Vien ison satsin pussukoita Helunaan, joten se tarkoittaa sitä että on taas lupa ommella lisää :)


Oikein hauskaa ja tapahtumarikasta päivää!!

xoxo,

Raisa

Post title - Postaa itte tittelis!

Emmä tiedä miks mä nyt mitään kirjotan, kun olen niin kamalan väsynyt. Ehkä suojelen vaan itseäni Etsyn houkuttelevalta kutsulta. Mun niin älyttömän kamalasti tekis mieli yhtä kissa-suojaruukkua. Sanotaanko niitä suojaruukuiksi, mitä käytetään niinko tavallisten kukkaruukkujen ympärillä. Jos ei tykkää siitä miltä se saviruukku näyttää. Tai ei sen tarvii sitäkään olla, ettei siitä saviruukusta tykkäis, vaan ehkä enemmän sitä, et tykkää jostain muusta vielä enempi. Niinko just tässä tapauksessa. Musta kyllä ihan ne saviruukutkin on nättejä. Anteeksi. Tää nyt on vaan tällästä. Kyllähän sen jo tietää miten tässä tulee käymään. Mutta on myös se mahdollisuus, että saan kissaruukun ostoa pitkitettyä niin, että sen tarve(?) väljähtyy.

Melkoinen päivä ollut tänään. Heräsin 6.30 ja aloin heti kun sain silmät auki ni leipomaan. Luulin, et siinä olis mennyt ihan tuhottomasti aikaa, mut yllättävän sutjakkaasti se loppupeleissä menikin, niin että kerkesin käymään suihkussa, meikata, siivota ja pyykitkin ripustaa ja sit vielä lastata pyörän pullilla, ja melkein ajoissa ennätin perillekin. En kuitenkaan ihan, kun en ollut sitten malttanut ihan koko matkaa opetella ulkoa. Mut silti kaiken kaikkiaan ihan älyttömän hyvin. Niin, oli siis Vegan Bake Sale Sosiaalifoorumissa. En edes tiennyt mikä on sosiaalifoorumi. Sorry. Olin siellä sitte kuusi tuntia, piti olla vaan neljä, mut kun joku etukäteen paikalle lupautunut ei tullutkaan niin mä ystävällisesti jäin paikkaamaan. Se oli kyllä oikeesti ihan mieluista, kun siellä oli niin kivaa :)

Melkein parasta päivässä oli pyöräily. Mies oli ottanut talvinakit pois ja laittanut ihanan kepeät kesärenkaat alle. Pyörä liikkui melkein ajatuksen voimalla. Ja niin hieno sääkin oli. Aivan mahtavaa! Ja mulla oli hyvää musiikkia mun musavempeleeseen ladattuna, kyllä kelpas polkea.
Mutta ehkä silti vielä parempaa nähdä tuttuja ihmisiä. Tykkään mun hcaktivistikavereista ja -tutuista :) Mut nyt mä taidan luovuttaa. En ihan vielä kuitenkaan sille kissalle, mut tälle väsymykselle. Ehkä jos jotain tarroja tilais?

Ah! olen varmasti kertonut kaikista niistä viimeaikaisista tilailuista. Siis kun nyt kannattaa tilata kaikkea sinne anopille. Tossa vieressä yks niistä kankaista :) Vähänkö söpö.  Nyt oon siis tilannut kankaat, ketjut ja viimeksi koruosat. Kankaat on ainakin jo perillä. Innolla odotan, että mekin oltais. C varmaan tilaa jotain Vegan Essentialsista. Niiltä tulee aina kaikista herkullisismmat paketit. Sit mull aon paikan päällä käytettäväksi paksu nippu lahjakortteja, mm. Michaelsia, Whole Foodsia, Trader Joe's...Ihanaa ihanaa Ihanaa!

Moi. ny. Huomenna kyläileen Keitaan Lotan luokse :)

xoxo,
Raisa

Linkkejä ja muitten kuvia ja omia kuvia ja omia asioita.

Moip!

Eilen jatkui tämä Adhd/Add/mikälie selvitys sairaanhoitajan luona. Meinas mennä ihan pipariksi sekin juttu, tätähän on siis siirretty ja peruttu ja uudelleen järkkäilty ties kuinka pitkään ja moneen otteeseen. Mä nimittäin jostain kuvittelin (koska edellinen aika, joka siis siirrettiin oli siihen aikaan)et se olis ollut 14.30, olin alkamassa syömään 12.30, päätin kuitenkin tarkistaa tapaamisajan sitä ennen ja oltiinkin sovittu se 13.15. Damn! Söin sitte kauheella kiireellä ja poljin harhaan kauheella kiireellä. Käännyin sitte oikeaan suuntaan ja pääsin lopulta Jakomäkeen viisi minsaa myöhässä. Kysyin sitte joltain hoitsulta käytäntöä, että odotanko kiltisti, vai koputanko oveen. Se sano, et odota. Ja minä odotin. Ja lopulta, en tiedä kuinka paljon myöhemmin, nuorehko nainen tuli kysymään, et olenko mä mä. Ja kyllähän mä olin, joten sisään sitten vaan. Ja kauhiasti oli se harmissaan, etten ollut koputtanut oveen, kun nyt meillä olis vähemmän aikaa käytettävissä minuun. No, elämä on. Mä olen stressannut myöhästymisiä elämäni aikana niin kauheesti, ihan silleen fyysisen pahan olon kera, ett olen oppinut et kyllä elämä odottaa meitä mattimyöhäsiäkin. Tokihan se on epämiellyttävää ja epäkohteliasta, mut ei kaikki voi olla täydellisiä kaiken aikaa.

No niin, asiaan. Ehkä en tässä kuitenkaan käy läpi kaikkea mitä siellä, mutta nyt sitten aletaan penkomaan lapsuuden neuvolajuttuja ja koulupapereita jne. Sinänsä ihan hassua, kun ei siihen aikaan tietenkään ollut mitään vastaavia diagnooseja. Ja emmä kyllä lapsena ole ollut mitenkään ylivilkas. Tai hankala. No mutta, asia siis etenee, ainkain jollain tasolla. Edelleenkään en ole mitään apua keskittymisongelmaan saanut, joten eikö se ole vähän niinkuin (teko)syy olla lukematta koulukirjoja? Olen ihan himpun verran lukenut kemiaa päivittäin, mutta siis todella vähän. Tietenkin sekin paljon parempi kuin ei mitään, ja ehkä olen sieltä jotain oppinutkin, mutta tosiasia on se, että olen ainakin kaksi viikkoa jäljessä. Ja se on syvältä ja stressaavaa!

 Ommellut olen kuitenkin ja leikellyt kankaita. Ja jotain koruhommeleitakin aikaiseksi. Eli ihan lorvilinjalle en ole ratkennut. En oikeastaan yhtään. Melko hyvä ja aktiivinen vaihe meneillään. Ja kun on se Marie Antoinettekin ihan lopuillaan, niin en ole siihenkään niin kauheasti pistänyt aikaa. Kun se loppu on kuitenkin aika ikävää luettavaa. olen sitten alkanut jälleen lukemaan noita kuvan kirjoja. Saadakseni niistä potkua tän toiminnan kick-starttiin. Mua aina ärsyttää englanninkielisten sanontojen liiallinen viljely, mutta aika ajoin ne kyllä löytyy käyttöö helpommin kuin vastaavat suomenkieliset. eikä ihan aina edes vastaavia suomenkielisiä olekaan. On hassua, miten töissä ollessani olin ihan vakuuttunut siitä, et jos mulla vaan olis enempi aikaa, niin saisin paljon enemmän tehtyä "saadakseni nimeä".Just niin. Nyt kun on ollut aikaa, en ole saanut edes sitä vähää aikaiseksi, mitä aiemmin. En ole edes etsinyt uusia liikkeitä, jonne Pinkkista tarjoaisin. No jos totta puhutaan, niin enää en kyllä tilimyynteihin edes suostuisi. Sen verran huonoja kokemuksia kertynyt niistä. Ei tietenkään kaikista, mutta joistain, josta rahoja ei sitten tilitetäkään takaisin päin. Mikä on tietenkin minimaalisen pienelle yritykselle aika kurjasti tehty. No, ne on niitä kantapään kautta opittavia asioita! :)

En tiedä onko se toi jatkuvasti lisääntyvä valo (aamulla pystyy jo lukemaan ilman, että laittaa valot päälle, vaikka on sälekaihtimet edessä!) vai mikä, kun saa taas askeleen nousemaan kevyemmin ja ajatukset vilisemään päässä. Nyt kuitenkin taas innostais saada jotain uutta Pinkkikselle. Jotain menoa ja meininkiä. Tietenkin voi olla, että tili, joka on kiitos Ytk:n viivästyneen maksun ikävästi miinuksen puolella ja huomenna vielä lankeaisi asuntolainan lyhennys, luottokorttilyhennys ja vesilaskukin tuli ja meni jo eräpäivineen, on osallisena tähän innostukseen.  On kuitenkin vähän oheisen kuvan mukaiset tunnelmat...

Oltiin aamulla Riston kanssa lenkillä, reippaampien perheen jäsenten juoksennellessa ympäriinsä. Risto seuras taas Kenain ja C:n jälkiä j aoli ihan innoissaan menossa niiden perässä. Se oikeesti nuortuu ihan silmissä aina kun innostuu jostain; korvat nousee hörölle, tai miten ne nyt tollasella lerppukorvalla voi hörölle nousta ja askel kevenee. Ihana Risto! Ollaan pariin otteeseen nyt nähty nuori äiti ulkoiluttamassa kahta lasta ja kahta Shiba Inua (shibat on rotukoirista ehdottomia suosikkejani, ottaisin sellaisen heti paikalla, jos vaan koditon tulisi jostain vastaan), ja ne shibat saa Riston aina riehaantumaan. Yleensä Risto ei juurikaan muista koirista välitä, ohittaa ne (usein) nenä kiinni maassa, ajatukset muissa jutuissa. Mutta näille kahdelle aina antaa pienen tanssiesityksen ja ääninäytteen. Ihan hupsu! tällä hetkellä molemmat pötköttelee eri puolilla alakertaa. Välillä vaihdellen paikkaa, sillä C imuroi, eikä ainakaan Kenai uskalla olla samassa huomeessa imurin kanssa. Noi on kyllä niin mainioita koiria! Nytkin Ripalla on pää mun polvella *sydän*

Joop, kutsen otsikossakin lupailin, olis mulla tarjota teille linkkejä! koska mun kone koomailee (siis kait nykykielellä lagaa) ihan omiaan, niin osa on kadonnut johonkin bittiavaruuteen. Mutta ainakin pari on vielä jäljellä, tai löydettävissä koneen sammumisen jälkeenkin.

Ensimmäinen, tärkeämpi! on linkki Laran Blogiin!, jossa mahti postaus meikkiksen Pinkkiksestä! Toki taustalla on hienoista lahjontaa, mutta miten Lara muuten tietäisi kuinka ihania Pinkkikset on ihan käytännössä! Ja kyllä sieltä on mun mielstä ihan aidosti havaittavissa, että Lara tykkäsi saamisistaan. Eikä vaan sano tykänneensä syystä x. Mä muutenkin voin suositella Laran blogia, vaikka siellä onkin aika paljon vaatejuttuja, joihin en itse jaksa niin paneutua, mutta on siellä paljon "painavaakin" asiaa. Sinne siis! Luettuasi tämän ensin loppuun, tiätty! (hupsu.)

Toinen on linkki ihmeellisiin kuviin. Näitähän netti on pullollaan. Ja niitä on yllättävän mukavaa (ja aikalailla turhaa) katsella. Tuolla kuitenkin hienoja kuvia, tai ennen kaikkea hienosti ajoitettuja. (mun jalka on ihan puutunut tosta Ristosta, mutten raaski sitä poiskaan pistää, kun selkeästi uneksii jostain juoksuhommelista, jalat nytkyy siihen malliin). Muitten kuvat oli sit ehkä toi optimismi juttu ja sit noi linkin takana olevat kuvat.

Eilen julkaistut Teenage Mutant Ninja Turtles kuvat ovat saaneet paljon huomiota osakseen :D Tuntuu hyvältä, kun niistä ollaan niin kiinnostuneita :) Siis niistä pussukoista.

Mutta jottei tämä päivä menisi ihan pelkästään koneella roikkumiseksi on aika siirtyä muihin puuhiin! Tai edes toiselle koneelle, nimittäin ompelusellaiselle!

Moikka nyt taas tältä erää! Ainii, meillä oli eilen pizzaa, ja se kyllä ansaitsee oman postauksen. SIllä kuten jo jossain aikaisemmassa yhteydessä väitetty, meillä syödään ihan parasta pizzaa!

xoxo,

Raisa

When the pigs fly. Kirppikseltä 2 euroo.

Paketteja ja ei paketteja :D ja :(

Eilen, vai toissapäivänä? mun puhelin alkoi toimimaan. Pääsin lukemaan kaikki tekstiviestit ja soittamaan ihmisille, joille en ole pystynyt soittamaan sen tähden, etten ole pystynyt käyttämään puhelimen numeromuistia. soitin yhdelle ihmiselle, akku loppu kesken ja sit seuraavana päivänä juteltiin vähän aikaa ja koska mun piti mennä tunnille lopetettiin kesken kaiken ja kun mun piti myöhemmin illalla soittaa uudelleen, ei mun puhelin enää toiminutkaan :( Oli niin mukavaa, kun oli kaikki numerot käytössä ja ihmiset siinä käden ulottuvilla. Ulkopuolisuuden tunne ei ollut niin voimakas, kun mitä sen on tässä puhelittomana ollut. Tai siis onhan mull apuhelin, mutta se toimii niinko lankapuhelimet toimi, eli siihen voi vastata ja voi soittaa niihin numeroihin mitkä sulla on jossain ylhäällä. Nyt se aina välillä näyttää joitain elpymisen merkkejä, hetkittäin. Eilen sain sen tuunin ajaksi äänettömälle ja sit en saanutkaan enää ääniä takas. Ja se vasta syvältä oli sollut, että se olis jäänyt vielä äänettömäksikin. Eli pystyisin vastaamaan ainoastaan silloin, kun näen että se soi...

Tänään aamulla se toimi sen verran, että sain äänet takas päälle. Ehkä se ei muuten tykkää kylmästä ilmasta, ihan niinko mun pyöräkään! Olenko siitä jo vinkunut täällä? Mun pyörä on ihan paska. C suuttuis jos tietäis että haukun sitä täällä. Siis pyörääni. On kuulemma hyvä pyörä, minä vaan pidän siitä huonoa huolta. Katinkontit. Silloin kun mulla on ollut ns. yksinkertaiisa pyöriä, en muista että ne olis koskaan tolleen jäätynyt. Nyt mun pyörä tekee siis sitä, että se jäätyy ja jäätyessään polkee vaan tyhjää.  Pääsen sillä kouluun (koska olen ottanut pyöräni hyvissä ajoin sisälle sulamaan) ja koulusta pääsen tuurilla kotiin, jos onnistun polkemaan tauotta koko matkan. Se nimittäin ensimmäisen polkaisun toimii, mutta jos hetkeksikään pysähtyy polkemasta se aloittaa sen tyhjän polkemisen. Kuulostaa paljon helpommalta kuin oikeasti on. Ja must aon tullut siinä mestari. Enkä ihan kauheasti mene edes punaisia päin, vaan ennakoin ja pyörin ympyröitä ja vaihtelen reittiä. Yhdessä kohtaa on todell ahaastavaa, kun siinä on melkoinen pomppu. On vaikeaa mennä pompun yli, tai laskeutua sitä samalla polkien koko ajan, mutta olen oppinut tekemään senkin.
Välillä se tyhjän polkeminne on alkanut jo koulun pihalta, siihen ei siis oikeasti vaadita kuin lähdössä epäonnistuminen ja sit mun pitää taluttaa koko kotimatka (n. 2,5 km?) ja se on tosi mälsää. Ja silti menen sillä joka ilta kouluun. Pitäis viedä se korjattavaks, mutta kun kaikki rahat mennyt noihin nukkeihin ja siihen samperin lämmityssoktuun. Ärsyttävää.

Paketeista. Tänään tuli yllättävä paketti Vaasasta!! *sydän* Nämä oli oikeasti Pinkkikselle, mutta paketin sisältöä ryntäs heti lauma pieniä isopäisiä tyttöjä tutkailemaan ja omiansa viemään...että voipi olla , että osan tulette näkemään muissa yhteyksissa otetuissa kuvissa. Ne miniatyyrit, joita mulla yleensä nukketalossa käytössä on ihan hivenen pienempää kokoluokkaa ja nää on ihanan kookkaitta, sopii just hyvin tollasiin amerikkalaistyyppisiin herkkuihin. Hampurilaisen kuuluu olla iso! Kiitos Inkeri!!

Tuli myös pakettikortti jostain, mikä on tulossa Taiwanista. En yhtään muista mitä siellä vois olla. En siis yhtään. Ihan kummaa. Tällä viikolla tullut siis melkeinpä päivittäin jotain tosi kivaa, mutta ei siltikään sitä yhtä, jota kaikista eniten olen odottanut. Eilen ja tänään aamulla käyttänyt vielä kaikki silmäripsi-toivomukset ja tikkaiden kiertämiset (jouduin tekemään melkoisen mutkan, kun tien yli kurottautui sellainen nosturikori, ja kun ei tikkaiden, joksi se tietenkin luetaan, ali saa mennä), että Martha saapuisi tänään (niin olisin halunnut ottaa sen mukaan huomiseen Blythe miittiin), mutta ei. Ei auttanut. Nyt täytyy miettiä huomiset seuraneidit uusiksi. Tietenkin otan Nanan (koska on sen kuukausikin) ja Alexin, koska se on niin upea, mutta kenet muut?? Niin, siinäpä vasta pulma.

Sain just sähköpostia Animals Asialta. Ovat tässä kuussa saaneet tarhalle kuusi uutta asukkia. Mikä on aina tietenkin ihan maailman paras asia. Mutta ne kuusi uutta eivät tietenkään tulleet sinne mitenkään erityisen hyvässä kunnossa. Ja nyt olen sitten itkusta turvonneena ja silmät kirveltävinä täällä puhumassa teille nukkeongelmastani. Ehkä se on vaan sitä, kun maailma on niin kamalan synkkä paikka niin täytyy suojata itseään muovimuurilla?

Jos joku blogini lukijoista haluaa osallistua keräykseen näiden ihmeellisten eläinten auttamiseksi, tässä linkki Animals Asia Käytössä täytyy olla Paypal tili. Ja jos jollain ei ole sitä tiliä, mutta haluais tehdä lahjoituksen, niin voin kyllä auttaa asiassa. Ottakaa silloin yhteys sähköpostitse pinkkisfun(at)gmail.com. Mä en tiedä miks, mutta siitä lähtien kun näistä karhuista olen ensimmäisen kerran lukenut, on niiden asia mennyt ykköseksi Viipurin Koirien ohella.

Loppuun jotain vähän kepeämpää. Eilen aloin tekemään ehkä maailman hienoimpia koruja. Niissä siis vielä paljon hiomista, mutta alku jo hyvin lupaava. Ja näistä korujutuista mulle tuli mieleen, että luoko luovuus levottomuutta, vaiko luoko levottomuus luovuutta? Mulle nimittäis tulee aina niin sellainen levoton olo näistä kaikista innostuneimmista jutuista. Siis kun vaikka jotain Pinkkistä teen oikein tunteella (siis tosi innostuneesti - uudet kankaat tai koruosat usein aiheuttaa tätä), luovuus kukkii ja silleen, niin silloin mulle tulee kaikista voimakkaimmin sellainen olo, että meen niin lujaa, ettei jalat muuta kuin hipaise maata, ajatukset laukkaa ja törmäilee pään sisässä toisiinsa. Niinä hetkinä muuten noi nuket auttaa, siis uusi nukke vähän pysäyttää. (miten ihmeessä musta on tullut tälläinen, näin materialistinen) Vaikka ehkä kyse ei olekaan just materiasta, vaan siitä innostumisesta, johonkin pitää suunnata kaikki tämä energia ja sit kun se oikein läiskyy yli, niin silloin tarvitaan jotain muuta ankkuriksi? No, ihan kohta mulla on se lääkäri.

Tää on ihan superhieno! Kuvassa liima on vielä märkää, kuivuttuaan se asettu paremmin tohon alustaan ja noi pallot erottuu paremmin. Aivan mielettömän ihana. Tein toisenkin, lumimaiseman, mutta siinä on kaksi peuraa ja ehkä niille tuli sit vähän ahdasta tai jotain.

Taas tätä! Blogger itse kääntelee näitä kuvia. Grr. Sormuksista on tulossa ehkä maailman hienoimmat. Nyt ne on siis vasta pohjat, mutta tohon kimalteeseen aion liimata ainakin pupuja. Noista isommista tulee tod.näk. kaulakoruja, mietin, että pitäis keksiä toisenlaiset ketjut, ehkä jotain nauhaa?, eikä niitä aplloketjuja, joita yleensä käytän.

Kuukauden kalenterityttö Nana pelaa pleikkarilla Skipperin kanssa. Skipper on ihan ylivoimainen ja sekös Nanaa kismittää. Huomatkaa sen (nanan uusi mekko! Vaikka huomionarvoista on kyllä myös Skipperin asu, se on yksi hienoimmista stock -vaatteista, eli siis nuken mukana tulleista asuista. Tuli toisena vaatteena Marabelle Melodyn mukana, sillä oli siis kaksi asua, kun se oli Anniversary nukke)

Tänään tulossa mielenkiintoinen päivä! Yhdet kemian tehtävät tulee tehdä palautuskuntoon, sitten Kallioon/Alppilaan/Sörnäisiin, ensin kirppikselle, Punnitse & Säästään, minikauppaan, Animalian koiraryhmän kokoukseen ja sit vielä neiti Salaman kanssa syömään :D

Kaikkea kivaa myös teille!! Pahoittelut kaikista kirjoitusvirheistä. Tiedän, että ne on tosi ärsyttäviä.

xoxo,

Maailmanpelastus Operaatio, 2. viikko, 8. päivä (liiku fiksusti, osa 1)

Tänään jaksan taas pauhata pyöräilyn ylivoimaisuudesta vrt. mikä tahansa muu tapa liikkua. Tietenkin pyöräilyssä on omat puutteensa, esim. katto puuttuu, lämmitys ei aina pelaa, vauhti ei alamäkiä lukuunottamatta päätä huimaa, nastoista huolimatta talvella voi olla tosi liukasta, pitkillä matkoilla kuski väsähtää helposti. Mutta n. 9 kk vuodesta pyörä on kyllä mainio vempele, sanoisinko aina 20 km matkoihin saakka. Siitä pidemmät kestää liian kauan. PRKL. Mun tietokoneeni on todellinen -piip-pää! Olin taas kirjoittanut ties kuinka ja paljon ja sit yks kaks yllättäen se pomppas melkein alkuun ja kaikki kirjoittamani pyyhkiyty pois. Ja nyt ketuttaa niin, ettei tee mieli kirjoittaa mitään.

Pyöräily on purjehtimisen jälkeen energiatehokkain tapa liikkua ja kun ei purjehtimalla pitkälle maalla pötki, jää maakravuille ykkösvaihtoehdoksi juurikin pyöräily. :D

Pyöräily vs. autoilu
Pyörät                                                     Auto
Kauniita                                                   Rumia
Pieniä ja käteviä                                      Isoja ja hankalia
0-päästöisiä                                            xxx -päästöisiä
Edullisia                                                  Kamalan kalliita
Kannettavia                                            Aivan liian painavia kannettaviksi
Käteviä kaupungissa                               Hankalia ja vaarallisia kaupungissa
Helppo parkkeerata                               Parkkipaikan löytäminen on vaikeaa, taskuun parkkeeraus                                                               on vaikeaa
Väärään suuntaan ajettaessa                   Moottoritietä tms. ajettaessa suunnan vaihto kamalan vaikeaa
helppo kääntää oik. suuntaan
Käyttökustannukset edulliset                  Käyttökustannukset järkyttävät
Hyväksi terveydelle                               Terveydelle haitallisia

Vakuutuitteko pyöräilyn ylivoimaisuudesta?



Eilen vietiin Hesylle äitiltä kahden siivouskerran aikana kertyneet kamat ja meiltä karsinnan seurauksena irtaantunet roinat. Samalla tarkastettiin valikoimat - ei mitään sykähdyttävää. Ostin farkut 50 sentillä, mutta kokeiltuni niitä kotona en enää halunnutkaan niitä. Saivat pyllyni näyttämään aivan liian isolta. Laitoin ne odottamaan seuraavaa kuormaa Hesylle. Meiltä puhkes myös autosta rengas :( Mutta onneksi mulla on niin kätevä mies, joka ei ainoastaan osaa korjata minua vaan myös autoja. Tai siis ainakin vaihtaa renkaan. Mä en olis yksinäni löytänyt edes vararengasta.

Eilen kävi hassu/kumma juttu. Löysin inspiraatioihastuksen. Pitkästä aikaan. Edellisestä kerrasta taitaa olla pari kolme vuotta. En kerro vielä tässä vaiheessa sen tarkemmin. Nolottaa ehkä vähän. Vaikkei syytä. Mutta jotain. Ja sen takia mun vähän tekis mieli meikata.

Eilen käytiin kaupassa ja ostin jälleen kotimaisen vesimelonin! Nyt ne oli euron halvempia kilohinnaltaan! Jätin myös riisin ostamatta, kun muistin että kotona on kyllä ohraa. Ostettiin kotimaista tattaria raakapuuroihin edullisemman ulkolaisen sijaan. Ja lisäksi ostettiin kotimaista tofua ulkolaisen sijaan. Siinä haasteeseen osallistumiset.
Tänään aion polkea kirjastoon ja kouluun autoilun sijaan.

Huomenna junaillaan jotain ihan muuta ;)

Hauskaa alkanutta viikkoa! Menen nyt katsomaan Mad Menin viidennen kauden viimeisen jakson! JA sitten on kaikki katsottavat katsottu! Helpotus! Tekee mieli tehdä jo jotain muutakin!

xoxo,

Puputyttö (aka Pink Lightning)

Huikea päivä kirpputorilla!

Eilen poljin yksinäni Hietsuun kirppikselle. Aika mukava ilma polkea. Mulla oli Ichigokin mukana, jos vaikka haluaisin pysähtyä ottamaan kuvia. Otin kyllä, mutta ne on Chrisin kamerassa, joten niitä sit myöhemmin. Yritin kyllä siis houkutella C:iä moneen otteeseen mukaan, muttei se halunnut lähteä. Ehkä hetken mietin itsekin lähteäkkö vai ei. Onneksi lähdin - oli yks ihan parhaista kirppiskäynneistä ikinä! Siellä oli melko paljon porukkaa, joka harmitti kylläkin, mutta siellä oli myös paljon sellaista tavaraa, jota olisin etukäteen halunnut, jos vaan olisin uskaltanut haaveilla niin korkealla! Haluatteko kuulla/nähdä?
No, jätetään toiseen kertaan sitten.
Yks hassu juttu kävi: Tutkiskelin joitain nuken vaatteita, mietin yhdestä paidasta mahtaisko se olla sopivan kokoinen, joten kysyin myyjältä saako sitä sovittaa ;) Sai sovittaa, joten kaivoin Ichigon laukustani ja kyllähän se sopi. Mulla oli pyöräntarakka ja reppu täynnä tavaraa kun lähdin, kävin vielä Ruohiksen kautta, kun halusin ostaa kauranjyviä kauramaidon tekoon ja kookosöljykin oli loppu. Jotenkin sain ne vielä sovitettua kyytiin. Kotimatkalla sitten tuli vielä Valtterikin vastaan, jonne en erityisemmin halunnut mennä, mutta menin kuitenkin. Löysin sieltä lisää krääsää ja sit aloinkin olemaan jo vähän pulassa. Onneksi olin ostanut Hietsusta kassin, johon sain jotain tungettua ja Valtterista ostin laatikon, johon sain lisää kamaa tungettua. Sain kaiken kotiin asti. Ai nii, Hietsusta vielä. Siellä oli yks pöytä, jonka äärelle olisin halunnut päästä penkomaan suht uusia poneja, mutta siinä oli itse myyjä ja pari asiakasta (jotka ei edes olleet ostamassa mitään) tukkimassa tietäni, joten luovutin ja jatkoin matkaani. Ponit oli kuitenkin niin uusia, ettei mua juurikaan hetkauttaneet. Poislähtiessä kuljin kuitenkin saman pöydän luota ja nyt vaan puskin itseni läpi (se myyjä oli taaskin tukkimassa tietä), laitoin käteni johonkin laatikkoon ja vedin ulos MLP korurasian, jota olen etsinyt Ebaystä! Hiphei!! Oliko vähän maailman paras juttu! Se maksoi 50 senttiä! Ei siellä ollut enää niitä alkuperäisiä klipsejä sisällä, mut ei haitannut! Superhienoa!

Ja sit perjantaihin. Ja Batmaniin. Mulla oli siis Ruotsista ostettu Batman paita ja Nickyllä oli Etystä ostettu samanmoinen paita ja me näytettiin hetken aikaa tältä:
 
Aika hassuja!
Ja sit me näytettiin tältä:
 

Ja sit Nicky jäikotiin ja mä menin mun aviomiehen kanssa elokuvateatteriin katsomaan uusinta Lepakkomies -elokuvaa. Ja lipuntarkastaja noteerasi paitani ja siitä tuli hyvä mieli, koska sille miehellekin tuli hyvä mieli. Se sanoi toivoneensakin, että joku laittais Batman-paidan päälleen. En kertonut, että kotona nukellakin on samanmoinen paita päällään.
Elokuva oli hyvä, mutta mua häiritsi pahiksen ulkomuoto, joka liian usein toi mieleeni entisen ISON pomoni. Enkä olisi halunnut ajatella entistä työnantajaani yhtään siellä elokuvateatterissa. Pöh. Mutta itse leffa oli siis hyvä ja loppu vielä parempi. Kissakurnauskis.
Lauantai tais mennä haahuillessa. EIKÄ! Hitto! Pitkän juoksulenkin ja nopean suihkun jälkeen tein jälleen loistavan aamupalan ja sen jälkeen aloin keittämään tomaattikastiketta ja mansikkahilloa. Oikeesti tein sitä koko samperin päivän. Illalla olin seisomisesta niin väsyksissä. Mutta onpahan nyt ainakin mansikkahillot tehty ja edes osa tomaattikastikkeista jo valmiina. Niitä on nyt 10 purkkia, muttei se riitä.
Eilinen meni siis kirpputoreillessa ja vähän tyhmiä mekkoja ommellessa. Olen lopen kyllästynyt kurittomaan ompelukoneeseeni, joka tekee tikkauksia ihan minne sattuu. Ehkä kuitenkin luovun joustavan kankaan ompelusta? Ehkä alan tekemään vuorin kaikkiin paitahommeleihin? Niin se olis ehkä helpointa.

Nukketalo elää koko ajan. Laitoin sitä järjestykseen lauantaina, laitoin osan tytöisä iltapuuhiin






Hitto, että on tosi väsähtänyt olo. Heräsin aamulla viideltä savun hajuun. Kävin tarkistamassa koko talon, en paikallistanut hajun lähdettä, menin takasin nukkumaan. Mietin vaan miten kamalaa se olis jos talo palais. Varsinkin, kun Sokeri on niin sairaan vaikee saada kiinni. Ja sit olis kaikki tavarat, joihin olen aivan liian kiintynyt. No, savu tuli jostain muualta.
Se lukemani kirja, Kafka rannalla on toistaiseksi osoittautunut oikeinkin hyväksi! Suosittelen!
Pahus, pitäis siivota, että voi hyvillä mielin mennä tekemään huonoja nukenvaatteita.


 
Tässä siis eiliset löytöni. Hyllyssä olevat legoukkelit tuli hyllyssä olevan legoukkelihevosen mukana, muuten en olis niitä halunnut. Siis halusin sen hevosen.

<3 Raisa

Raha-asiaa ja Hyvis-postaus

Vaikken asuntolainaa ylimääräistä lyhentelekkään, voin silti hehkuttaa sen olevan nyt alle 150 000 euroa. Aika kamalaa siltikin. Eikä raha-asioista varmaan näin sais puhua. Soo soo.
Luottokortissa nyt vähemmän kuin kuukausirajani on. Ihan käsittämättömän hienoa. Paitsi. Just rapsahti reilu sadan euron meno sinne, kun sponsoroin aivan ihanaa Suzette-pupua. Oli niin kiukkuisen ja sitä kautta meidän Hyrrän näköinen, etten voinut vastustaa kiusausta :)

Siihen meni reilu 80 euroa ja Petan jäsenmaksuun sit reilut 20 euroo. Pinkkis ei voi antaa mitään, kun ainoa asiakas viime kuussa ei ole vielä maksanut laskuaan. Pinkkis antaa toistaiseksi 10 % rahoista, jotka tililleen päätyy, ei siis voitoista (kun eihän niitä edes ole!! hahaha - säälittävää), vaan rahasta, joka tilille maksetaan. Ja tämä alkoi vasta viime kuussa. Muistaakseni. Ihan sama. Haluaisin antaa hyväntekeväisyyteen amerikkalaisten oppien mukaan 10 % tuloistani, mutta se tuntuu kyllä ihan mahdottomalta, en siis millään raaski. Mutta on minulla tähän puolusteluja, haluatteko kuulla? Jos ette, niin hypätkää seuraavan yli. Hop!

1. Me täällä suomessa maksetaan veroja paljon enemmän kuin jenkeissä, ja ikään kuin niillä rahoilla tehdään hyväntekeväisyyttä, kuten vaikka tuetaan lihateollisuutta ja maksetaan kansanedustajien taksikulut.

(miks tää teksti jää näin?)

(ihan sama)

2. Jenkeissä saa jotain verohelpotuksia tehdessään lahjoituksia hyväntekeväisyyteen, suomessa ei tod.

3. Yritän kasvattaa omaa auttamispottiani myös antamalla aikaani ja yrittämällä värvätä muita mukaan (täällä plokissa: olen saanut ainakin yhden teistä tekemään lahjoituksen Save a Bunny järjestölle ja Mirrin ja Satun liittymään Animalian jäseniksi! Hip hei! Hyvä minä! Oikeesti toivon, että joskus nää mun hyvis-postaukseni innostais muitakin tekemään lahjoituksia.)

Siinä mun kootut selitykseni.



Huh! Pääsin eroon siitä! Ahdistavaa. Eilen taas hetkena ikaa väkertelin yhtä skräppisivua. En saanut valmiiksi. Enkä löytänyt mitään, jolle olisin voinut tarjota uuden, ehkä paremman elämän kirppiksellä. Tulen töistä nykyisin niin myöhään ja nälkäisenä kotiin, että syön aina ihan liikaa ja loppu illan pyörin maha turpeana, enkä saa mitään aikaiseksi ja sitten onkin jo mentävä nukkumaan. Onneksi saan nykyiisn nukuttua taas normaalisti, eli todella hyvin.

Pyöräilin tänään todella kiukkuisena töihin, rähisin ainakin kahdelle tampiolle, jotka kävelivät (huom! Kävelivät) pyörätiellä (huom! Pyörätiellä). Samperi soikoon, niin ku tuolla ei olis muutenkin tarpeeksi vaikeeta edetä, ilman että taliaivoit lompsii missä sattuu. Muistutus kaikille: Suomessa on oikean puoleinen liikenne, poikkeus tähän jos jalankulkija etenee maantietä pitkin, silloin ja vain silloin tulee hänen kulkea tien vasenta reunaa. Kun taas kulkiessaan kevyelle liikenteelle tarkoitetulla tiellä, tulee jalankulkijan kävellä oikeaa reunaa. Usein kevyenliikenteen väylät on jaettu niin, että pyöräilijät käyttävät ulointa reunaa (eli siis autotietä lähinnä olevaa) ja jalankulkijat (joihin myös koiranulkoiluttajat lasketaan) taas sitä reunaa, joka autotiestä kauempana. Ja näillä pienoisteillä noudatetaan myös perussääntöä, eli kuljetaan oikeaa reunaa. Näillä ohjeilla kaikkien on huomattavasti mukavampi ja turvallisempi liikkua Suomen tuhansilla teillä. Mitä enemmän kulkijoita, sen tärkeämpi on muistaa nämä säännöt. Ja kyllä, arvon nuoriso, tämä ohjeistus koskee myös teitä.

Mä en tiedä miks mä oon aina niin kiukkunen. Tai sen tiedän miks tänään olin niin erityisen kiukkuinen, mutta noin yleensä. Ehkä mä vaan olen sellainen kiukkuinen luonne.

poistettu jotain-------------------FB:sta tulikin mieleeni - luin hesarin nyt liitteestä jostain Parviasesta. En muista enää etunimeä. Se on joku julkkis? Mä oon niin kaikesta tärkeestä ja merkittävästä pimennossa! No, onneks mä sentään Tuksun tiedän. Mut nyt kun ei ole telkkaria, ei ole facebookissa, ei käy kampaajalla, jonne tulis 7-päivää lehti niin ei tiedä tärkeistä tapahtumista yhtään mitään. Eikä mulla ole sellasia kavereitakaan, jotka näistä julkisuuden valokeilassa viihtyvistä nuorista ja kauniista naisista puhuis, ni mä en oikeasti kuule niistä mitään. Mä vaan skräppään ja kasvatan ituja.

Moi nyt. Unohdin ottaa herkkuja mukaan, nyt olen syönyt jo kaikki pähkinäni ja kuivatut hedelmät. Ankeeta. Kotona olis ollut suklaata ja ameriikasta asti lähetettyjä yli 400 kalorin keksejä.

ONNEKSI ON PERJANTAI!!!

Säästövinkki: Peruuta lehtitiluaksesi ja lue kaikki oleellinen Pinkkiksen plokista.

♥ Raisa

Uusien ilta, menopelit ja Bunny ♥

Eilen poljin töistä suoraan Animalian toimistolle, siellä oli jo pöytä koreana Tanjan herkuista ja minä sitten iskin Hävyttömät tiskiin. Kyllä meidän kelpasi!

10 yli 5 paikalla oli mulle 4 ihan uutta kasvoa ja enemmän sitten niitä joita olin jo tavannut. Siinä sitten ensin tehtiin lyhyt esittely, syöpöteltiin ja kuunneltiin ensiks Kanervan esittely vapaaehtoistoiminnasta, toiminnanjohtajan esittely ööh...tais olla ylipäätään Animalian toiminnasta ja sit vielä lopuks Sallan esittely PKS:n toiminnasta. Kaikki oli oikein kelpo esityksiä :) Minä ainakin alkaisin niiden perusteella vapaaehtoiseksi :) Hauskasti Salla vielä kertoi yhden esimerkin, miten voi olla mukana: Salla oli ite Naisten 10 juoksussa Animalian paita päällä, vaikkei ollutkaan erikseen "Animalian ryhmää" kirmaamassa. Mutta että se voi siis olla jotain noinkin simppeliä.
Mä itse haluaisin vielä lisätä, että itse pitkään epäilin, että onko minusta yhtään mitään hyötyä, koska pöydänpitäjäksi minusta ei ole, mihinkään minua ei saa puhumaan, en ole kovin kummoinen ryhmätyöihminen tms. mutta minä olen pystynyt tuomaan oman korteni kekoon leipomalla Animalian tapahtumiin ja ompelemalla koiraryhmälle omia pussukoita. Ei kovin kummoista ja maata järisyttävää, mutta sellaista mitä teen mielelläni. En usko, että olsiin toiminnassa kovinkaan kauaa mukana, jos joutuisin tekemään itselleni vastenmielisiä asioita. Ja kyllähän mä olen lupautunut joihinkin tapahtumiinkin mukaan, avustamaan :) Eli tällä haluaisin rohkaista kaikkia, jolla olis halua/mielenkiintoa olla mukana, muttei ole ihan vakuuttunut omasta tarpeellisuudestaan - kyllä teitä tarvitaan, ja jokainen tekijä on älyttömän tärkeä. Mulle itelle toi tärkeänä olemisen kokeminen on todella tärkeää :) Että edes jossain kokee olevansa tärkeä :)

Mulla oli sieltä vähän hoppu kotiin, sillä tiesin ison paketin kotiutuneen...

Matka taittui sukkelasti pyörällä



Eteisessä, tai verannalla, odotti tämä


Ja paketista kuoriutui tämä


Ja minä olin ihan haltioissani!


Lopulta Bunny tapasi Bambin ja yhdessä he menivät Bambin kotiin tutustumaan


Tässä Bunnyn, eli Marabelle Melodyn koko setti


♥♥♥

Tässä iloinen kuva meidän keittiöstä, joka on siis kosteusvaurion riivaama...ihan sikamageeta




Siellä me sitten syödään ja kokataan ja hengaillaan, keittiökasvaimen seurana.

Mulla on vielä kuvat niistä (koska tiedän, että olette niitä ihan älyttömästi odottaneet!) uusista vaatteista (hassua! vähän niinko sellasia vaatepostauksia, mitä joillakin bloggereilla on, mulla ne vaan on nukenvaatteita)

Näistä olen tehnyt ton Bambin paidan ja Mimin mekon (Mimi on tossa edessä)


Näistä en ole tehnyt mitään, maksanut vaan :)


Tässä yks projekti, jota olen työstänyt. Prototyyppi.


Tänään äiti ja ehkä veli naisystävineen tulevat n. kk myöhässä juhlimaan C:n syntymäpäivää! Otin mustikkapiirakan pakastimesta. Vaikka hävyttömiä jäikin, mutta koska C on melkein koko viikonlopun yksikseen, niin pitäähän sillä jotain lohduketta olla :)

Huomenna aamulla super aikaisin lähtö! Jännää! Ihan tiedoksi, että todellakin otan nuken mukaan. En tiedä vielä kenet. En voi ottaa uusinta, kun se olis epäreiluu. Eikä se muutenkaan sovi Venäjälle. Pitää ottaa joku maanläheisempi.

Ihan hassu ja vähän pelottavakin asia. Mulla vaihtu työkaveri viikko sitten. Alkuun sitä jännitin ja vähän pelkäsinkin, että mitä tästä tulee jne. Mut mä tykkään mun työstä nyt tän uuden kanssa enemmän kuin vuosiin! Mitäs siihen sanotte?! Nyt mä koen itseni ihan pikkiriikkisen tärkeäksi töissäkin! Tänäänkin ollut niin kiire, etten ole edes syömään kerinnyt. Kaikenlaisia uusia asioita ja aivojakin joutunut käyttämään.

Mulla oli ihan varmasti muutakin, mutta ne on tässä päivän aikana unohtuneet tai laantuneet...

Moi vaan! Hauskaa viikonloppua! Olkaa ihmisiksi!

♥ Raisa

Haaste ja polkupyörä

Yay! Pinkkis on saanut ensimmäisen haasteensa! Blogimaailmassa ne on varmaan yleisiä, mutta kun minä nyt olen tälläinen, joka ei millään eminaa ymmärtää oikein mistään mitään, niin olen näistäkin vähän ulalla. Mutta tässä siis ensimmäinen saamani haaste! Sain sen suloiselta Jasminelta, johon törmäsin kirpputorilla :)

1. Käsityö, josta olet ylpein ja jota arvostat eniten. Liitä mukaan kuva.

Huiiii...yksikö vaan? Olen askarrellut ja väkertänyt niin paljon kaikenlaista, että yhden poimiminen ja "jalustalle kohottaminen" tuntuu ihan mahdottomalta. Vaikkei haaste olekaan minun, blogi kuitenkin on, joten vähän venytän sääntöjä, vaikkei niitä ehkä edes ollutkaan.
a) Skräppitöistä :  "Metrossa"
b) Ompeluksista: Pinkkis pussukat :)
c) Kaikesta muusta: Pöydän tuunaus

2. Mikä on kaunein rakennus, jonka olet nähnyt. Liitä mukaan kuva.

Voi apua! En mä tiedä! Sanotaan nyt vaikka se vaaleanpunainen Linnunlaulun Huvila, missä Minna Haapkyläkin asuu. Vaikka on varmasti kauniimpiakin ja silleen. Mut tää on ainakin hieno.


3. Mikä laulu koskettaa sinua syvästi. Liitä linkki tai sanoitus.
Hargs! Kamalia kysymyksiä, eihän näihin ole yhtä absoluuttista vastausta! Ööh...nyt nolottaa...Lady Gagan Born this way :)

Whether life's disabilities


Left you outcast, bullied or teased

Rejoice and love yourself today

'Cause baby, you were born this way



No matter gay, straight or bi

Lesbian, transgendered life

I'm on the right track, baby

I was born to survive



No matter black, white or beige

Chola or orient made

I'm on the right track, baby

I was born to be brave




4. Minkä asian koet arjessasi raskaaksi?
Arvatkaa! Epätyydyttävän työpaikkani, siis siellä käynnin.

5. Mistä asioista nautit erityisesti arjessasi?


Nyt tulee lässyn lässyn vastauksia, mutta minkäs teet... perheen kanssa hengailu, elokuvissa käynti (eikä vähiten niiden popcornien takia), kavereiden tapaaminen, koirien silkkikorvien silittely, Pinkkiksen pyörittäminen, uusien projektien työstö ja siitä aiheutunut innostus, puput, syöminen, lukeminen.

Mä laitan nyt haasteen eteenpäin! Maijalle! ja Nupulle!

Sitten vielä polkupyörästä. Mä varmaan täälläkin kertonut siitä, kun on ollut jarrut rikki :( Viikonloppuna ja alkuviikosta ollut korjattavana, eilen C haki sen, korjaus ja osat makso yli satasen!!! Hittolainen! Yhtä kallista kuin joku tosi kallis! Ärsyttää kun nykyajan pyöriä saa koko ajan olla hoivaamassa! C jatkuvasti öljyää ja rasvailee ja kiristelee jotain mun pyörässä, kun se narisee tai krohisee. Nykyajan pyöriä ei sais pitää sateella ulkona, kurat pitäis poistaa, jarruja käyttää molempia yhtäaikaisesti, vaihteita vaihtaa tietyllä tapaa, sääntöjä sääntöjä SÄÄNTÖJÄ! Ennen vanhaan ei tarvinnut tollasista murehtia, pyörät kesti mitä vaan ja ennen kuin se ennätti hajoomaan, joku olikin jo vienyt sen parempaan talteen (siis pöllinyt). Toi mun nykyinen pyöräni makso enemmän kuin aikasemmat pyöräni yhteensä (ei nyt ihan mutta melkein) ja silti se on ihan romu. Vaikka C koko ajan väittääkin, että vika on minussa. Pöh ja pöh.

No, nyt se on kuitenkin kotona ja ihan niinkuin autokorjaamolla, siihenkin täytyy tehtä nyt tosi paljon kaikkea sellaista, mistä minä en tiennyt yhtään mitään, siis kaikkea pitää vielä uusia, vaikka jarrut onkin nyt kunnossa. En tiedä viekö C sen uudestaan sinne korjaamolle nyt viikonloppuna vai koska, mut ärsyttää jokatapauksessa. Tänään pääsin taas pyörällä töihin. Ihanan syksyistä! Tuoksuukin niin hyvälle! Ja jarrut toimii moitteettomasti! Vaikka edestä jotain kolinaa kuuluukin.

Eilen käytiin Jumbossa, kun C tartti oleskelulupahakemukseensa passikuvan. Jäin jumittaa lelukauppoihin ja leluosastoille. Uudet Monsterit on vaan niin hienoja! Nii, eilen tuli koruosia (aivan ihania!), nukeille lipasto lampulla ja Pinjan joululahja. En avannut, vaan annoin C:lle piilotettavaksi! Ja tänään aamulla P sanoi, ettei ehkä vielä haluakkaan Blytheä joululahjaksi...että silleen.

Lasten kanssa edelleen toiminut tämä palkitsemisjuttu, eilen taas pelattiin ja oli oikein kivaa, huoneet siistinä ja lapset ojennuksessa ;) Vaikka vähän kiire tulikin, kun me oltiin Jumbossa niin pitkään, eikä kotona lapsia hoputtamassa.

Silitin vielä lasten nukkumaan mentyä, muuta en oikein jaksanut. Mutta kyllä siltikin askarteluvirtaa vielä on!

Tänään pitäis leipoa! Ajattelin tehdä Hävyttömiä. Ja koska ainakaan ihan kaikki teistä ei varmaankaan pääse paikalle, niin voisin jakaa reseptin :)

Hävyttömät



4,5 dl jauhoja


2,5 dl sokeria

2,5 dl fariinisokeria

1,5 dl kaakaojauhetta

1 dl kookoshiutale

150 g tummaa suklaata rouhittuna (saa jäädä melko isoiksi, n. 0,5 x 0,5 cm, paloiksi)

0,5 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

2,5 dl kookosmaitoa

2 dl sinistä Keijua sulatettuna

1 tl vanilja-aromia



Lämmitä uuni 175 asteeseen.

Sekoita jauhot, sokerit, kaakaojauhe, kookoshiutaleet, suklaarouhe, leivinjauhe ja suola keskenään isossa kulhossa. Kaada sekaan kookosmaito, sula margariini ja vanilja. Sekoita kunnes kaikki ainekset kunnolla sekaisin. Kaada seos suorakaiteen muotoiseen vuokaan (n. 20 x 30 cm).



Kypsennä n. 30-40 min. Leivonnaisesta ei tule kiinteää, eikä kypsyyttä voi testata tulitikulla tms. Sen kuuluu olla sisältä ihanan pehmeää. Tai sitten kypsennä vähän pidempään, kiinteämmäksi. Kummasta nyt satut tykkäämään enemmän. Tee kaksi niin voit vertailla.

Jäähdytä ritilällä ennen paloittelua.

Nam!

Moikka!

♥ Raisa

Kuvia ja vmäisiä autoilijoita

Pahoittelun näin kärkeen, etti mulla ole hienoja kuvia niistä hienoista asuista viime viikonlopulta. Mua ujostutti pyytää ketään kuvattavaksi, vaikka oikeesti se todellakin kuulu siihen koko touhuun, että asuja kuvataan. Niillä oli ihan omat poseerauksensa, parhailla useampia :) Ida kerto, että siltä oli pyydetty kuvauslupaa ja sitte vielä kysytty, että olisko sulla muita asentoja tai jotain :) Hassua!

Mutta tässä meidän pöytä ja me, erotuttiin kyllä ihan eduksemme myyjien joukosta :) Jotkut kerto huomanneensa meidän pöydän jo toiselta puolelta salia, kun se oli niin pinkki :)


Mulla oli sitten ne korkkarit ja reippaana köpöttelin niillä melkein koko viikonlopun. Tai kyllä mä aika paljon olin sukkasilleen, kun ei vaan yksinkertaisesti jaksanut.

Nii, mulla on taas tarve avautua autoilijoista...maailman runkuimmat kuskit oli samaan aikaan liikenteessä perjantaina Tampereelle mentäessä... ainakin kaks idioottia (miehiä, tietenkin!) oli ihan takapuskurissa kiinni mun ohittaessa (lievää ylinopeutta ajettaessa) joitakin hitaampien kaistalla olevia. Mä sitten piruuttani laskin nopeutta oikein huolella. Mutta kuitenkin silleen, ettei ne päässyt myöskään hitaammalta kaistalta ohi. Siitäs saitte, sontiaismolottajat. Vähän samaa oli aistittavissa takasinpäin tullessa, mutta sellasia, jotka kyllä tajus sitte jättää jotain rakoa väliin, kun huomas, että hiljennän tahallaan.
Sitte eilen luin jostain vanhasta Hesarista kuinka kaksi jalankulkijaa oli joutuneet väistämään hurjastelevaa autoa suojatiellä ja sitten oikeutetusti näyttäneet keskari perään, tämä runkkuautoilija olikin siitä vetänyt herneen todella syvälle nenäänsä, kääntynyt takaisin ja kaverinsa kanssa hakannut toisen niistä jalankulkijoista... että silleen. Osalla porukasta viiraa niin pahasti, ettei niiden pitäis olla olemassa ollenkaan. Ehkä ajokorttia varten tulis suorittaa myös joitain psykologisia testejä...
Mä leikkasin sen jutun talteen, muistutuksesi itselleni, että vähän yrittäisin hillitä sitä suuttumustani liikenteessä, mä kun en valikoi, että kenelle sormeni nostan tai syljellä kostan. Kerranhan mustalaiset pysäytti autonsa ja sieltä alko joku häiriintynyt äijä huutelee, kun mä osoitin sormella heidän tehneen väärin.
Vaikka pyöräilijä jääkin melkein aina kakkoseksi auton ja pyörän törmäyksessä, on pyöräilijöillä silti yksi etu, nimittäin aina voi ottaa rekkarin ylös ja selvittää omistajan henkilöllisyyden...sen mitä sillä tiedolla sitten tekee on ihan jokaisen oma asia...

Eilen oli kotiutunt Heluna Fashionin paketti, kaks vaatepakettia ja vielä toinen painos Puputytöstä! Ihanaa! Mutta vieläkään ei vetskareita :( Yks vaatepaketti uupuu myös, sekin jenkeistä. Siellä on ihan varmaan taas joku tukos ulkomaan posteissa. Tylsää. Mut toisaalta olin ihan tyytyväinen, sillä mun pitäis ommella isoja meikkipusseja Ofeliaa varten, mutta nyt en voi, kun ei ole niitä vetoketjujakaan. Sit mulla on yks pieni tilaus, jota en myöskään pysty viimeistelemään, kun ei ole pitkiä vetskareita. Sen kyllä haluaisin saada tehdyksi.
En onnistunut saamaan kauheen kivoja kuvia myöskään nukeista, kun C karju mua alkaertaan kattoon elokuva loppuun, mutta tässä nyt jotain kuvia niiden uusista vaatteista.






Ja tässä lisää Tracon kuvia.






Viime viikolla kun olin lääkärissä käymässä kävin samalla Ruohonjuuressa, vaikken siitä niin kauheesti tykkääkkään, kun se on niin kallis ja pyörii niin kovasti kaiken super foodin ympärillä, mutta kun se siinä matkan varrella oli, niin hain sieltä evästä Tampereelle. Ja herkkuja kotiin. Ostin "lihapullia"! Se oli niin hassua! Ostaa lihapullia! Siis tietenkin ne oli 100% vegaanisia, mutta ihan lihapullien näköisiä. Ne pyörykät mitä peruskaupoista saa, ei ole vegaanisia :( Siis ne soijarouhepyörykät, niissä on kananmunaa :(
No, Chris oli kiltti ja säästi pyörykät minun avattaviksi. Eilen sitten avasin sen, kun tehtiin pizzaa. Söin muutaman ihan kylmänä, suoraan paketista. Se oli hassua. Ne oli todella hyviä. Puolitettiin niitä sitten pizzan päälle. Tosi herkulliset pizzat tuli :) Otin kuvan, mutta latausvaiheessa kadotin sen jonekkin :(

Syödessä katottiin elokuvaa "Voittamaton" (tms.) Mä olinkin sitä jo vähän odottanut, nähtyäni trailerin jossain. Se oli tosi hyvä. Välissä käytiin yläkerrassa, mä selvitin kaaosta ja C teki läksyjään.

Kenai on taas kovin hätääntynyt meidän poissaoloista. Se tekee ihan käsittämättömiä tuhoja sillä aikaa kun ollan pois...eilen se oli aukassut jääkaapin ja pakastimen, levitellyt ruokia ympäriinsä, rikkonut vähän pakastimen ovea, repinyt tiskikoneen vesiletkua, repinyt vaatteet ulos vaatekaapista ja muuta kivaa pientä...

Tänään töistä Jumboon ostaan pupunruokaa ja flaieripaperia. (toivottavasti ne vetskarit ei vieläkään tulis ;)

moikka.

♥R