Linkkejä ja muitten kuvia ja omia kuvia ja omia asioita.

Moip!

Eilen jatkui tämä Adhd/Add/mikälie selvitys sairaanhoitajan luona. Meinas mennä ihan pipariksi sekin juttu, tätähän on siis siirretty ja peruttu ja uudelleen järkkäilty ties kuinka pitkään ja moneen otteeseen. Mä nimittäin jostain kuvittelin (koska edellinen aika, joka siis siirrettiin oli siihen aikaan)et se olis ollut 14.30, olin alkamassa syömään 12.30, päätin kuitenkin tarkistaa tapaamisajan sitä ennen ja oltiinkin sovittu se 13.15. Damn! Söin sitte kauheella kiireellä ja poljin harhaan kauheella kiireellä. Käännyin sitte oikeaan suuntaan ja pääsin lopulta Jakomäkeen viisi minsaa myöhässä. Kysyin sitte joltain hoitsulta käytäntöä, että odotanko kiltisti, vai koputanko oveen. Se sano, et odota. Ja minä odotin. Ja lopulta, en tiedä kuinka paljon myöhemmin, nuorehko nainen tuli kysymään, et olenko mä mä. Ja kyllähän mä olin, joten sisään sitten vaan. Ja kauhiasti oli se harmissaan, etten ollut koputtanut oveen, kun nyt meillä olis vähemmän aikaa käytettävissä minuun. No, elämä on. Mä olen stressannut myöhästymisiä elämäni aikana niin kauheesti, ihan silleen fyysisen pahan olon kera, ett olen oppinut et kyllä elämä odottaa meitä mattimyöhäsiäkin. Tokihan se on epämiellyttävää ja epäkohteliasta, mut ei kaikki voi olla täydellisiä kaiken aikaa.

No niin, asiaan. Ehkä en tässä kuitenkaan käy läpi kaikkea mitä siellä, mutta nyt sitten aletaan penkomaan lapsuuden neuvolajuttuja ja koulupapereita jne. Sinänsä ihan hassua, kun ei siihen aikaan tietenkään ollut mitään vastaavia diagnooseja. Ja emmä kyllä lapsena ole ollut mitenkään ylivilkas. Tai hankala. No mutta, asia siis etenee, ainkain jollain tasolla. Edelleenkään en ole mitään apua keskittymisongelmaan saanut, joten eikö se ole vähän niinkuin (teko)syy olla lukematta koulukirjoja? Olen ihan himpun verran lukenut kemiaa päivittäin, mutta siis todella vähän. Tietenkin sekin paljon parempi kuin ei mitään, ja ehkä olen sieltä jotain oppinutkin, mutta tosiasia on se, että olen ainakin kaksi viikkoa jäljessä. Ja se on syvältä ja stressaavaa!

 Ommellut olen kuitenkin ja leikellyt kankaita. Ja jotain koruhommeleitakin aikaiseksi. Eli ihan lorvilinjalle en ole ratkennut. En oikeastaan yhtään. Melko hyvä ja aktiivinen vaihe meneillään. Ja kun on se Marie Antoinettekin ihan lopuillaan, niin en ole siihenkään niin kauheasti pistänyt aikaa. Kun se loppu on kuitenkin aika ikävää luettavaa. olen sitten alkanut jälleen lukemaan noita kuvan kirjoja. Saadakseni niistä potkua tän toiminnan kick-starttiin. Mua aina ärsyttää englanninkielisten sanontojen liiallinen viljely, mutta aika ajoin ne kyllä löytyy käyttöö helpommin kuin vastaavat suomenkieliset. eikä ihan aina edes vastaavia suomenkielisiä olekaan. On hassua, miten töissä ollessani olin ihan vakuuttunut siitä, et jos mulla vaan olis enempi aikaa, niin saisin paljon enemmän tehtyä "saadakseni nimeä".Just niin. Nyt kun on ollut aikaa, en ole saanut edes sitä vähää aikaiseksi, mitä aiemmin. En ole edes etsinyt uusia liikkeitä, jonne Pinkkista tarjoaisin. No jos totta puhutaan, niin enää en kyllä tilimyynteihin edes suostuisi. Sen verran huonoja kokemuksia kertynyt niistä. Ei tietenkään kaikista, mutta joistain, josta rahoja ei sitten tilitetäkään takaisin päin. Mikä on tietenkin minimaalisen pienelle yritykselle aika kurjasti tehty. No, ne on niitä kantapään kautta opittavia asioita! :)

En tiedä onko se toi jatkuvasti lisääntyvä valo (aamulla pystyy jo lukemaan ilman, että laittaa valot päälle, vaikka on sälekaihtimet edessä!) vai mikä, kun saa taas askeleen nousemaan kevyemmin ja ajatukset vilisemään päässä. Nyt kuitenkin taas innostais saada jotain uutta Pinkkikselle. Jotain menoa ja meininkiä. Tietenkin voi olla, että tili, joka on kiitos Ytk:n viivästyneen maksun ikävästi miinuksen puolella ja huomenna vielä lankeaisi asuntolainan lyhennys, luottokorttilyhennys ja vesilaskukin tuli ja meni jo eräpäivineen, on osallisena tähän innostukseen.  On kuitenkin vähän oheisen kuvan mukaiset tunnelmat...

Oltiin aamulla Riston kanssa lenkillä, reippaampien perheen jäsenten juoksennellessa ympäriinsä. Risto seuras taas Kenain ja C:n jälkiä j aoli ihan innoissaan menossa niiden perässä. Se oikeesti nuortuu ihan silmissä aina kun innostuu jostain; korvat nousee hörölle, tai miten ne nyt tollasella lerppukorvalla voi hörölle nousta ja askel kevenee. Ihana Risto! Ollaan pariin otteeseen nyt nähty nuori äiti ulkoiluttamassa kahta lasta ja kahta Shiba Inua (shibat on rotukoirista ehdottomia suosikkejani, ottaisin sellaisen heti paikalla, jos vaan koditon tulisi jostain vastaan), ja ne shibat saa Riston aina riehaantumaan. Yleensä Risto ei juurikaan muista koirista välitä, ohittaa ne (usein) nenä kiinni maassa, ajatukset muissa jutuissa. Mutta näille kahdelle aina antaa pienen tanssiesityksen ja ääninäytteen. Ihan hupsu! tällä hetkellä molemmat pötköttelee eri puolilla alakertaa. Välillä vaihdellen paikkaa, sillä C imuroi, eikä ainakaan Kenai uskalla olla samassa huomeessa imurin kanssa. Noi on kyllä niin mainioita koiria! Nytkin Ripalla on pää mun polvella *sydän*

Joop, kutsen otsikossakin lupailin, olis mulla tarjota teille linkkejä! koska mun kone koomailee (siis kait nykykielellä lagaa) ihan omiaan, niin osa on kadonnut johonkin bittiavaruuteen. Mutta ainakin pari on vielä jäljellä, tai löydettävissä koneen sammumisen jälkeenkin.

Ensimmäinen, tärkeämpi! on linkki Laran Blogiin!, jossa mahti postaus meikkiksen Pinkkiksestä! Toki taustalla on hienoista lahjontaa, mutta miten Lara muuten tietäisi kuinka ihania Pinkkikset on ihan käytännössä! Ja kyllä sieltä on mun mielstä ihan aidosti havaittavissa, että Lara tykkäsi saamisistaan. Eikä vaan sano tykänneensä syystä x. Mä muutenkin voin suositella Laran blogia, vaikka siellä onkin aika paljon vaatejuttuja, joihin en itse jaksa niin paneutua, mutta on siellä paljon "painavaakin" asiaa. Sinne siis! Luettuasi tämän ensin loppuun, tiätty! (hupsu.)

Toinen on linkki ihmeellisiin kuviin. Näitähän netti on pullollaan. Ja niitä on yllättävän mukavaa (ja aikalailla turhaa) katsella. Tuolla kuitenkin hienoja kuvia, tai ennen kaikkea hienosti ajoitettuja. (mun jalka on ihan puutunut tosta Ristosta, mutten raaski sitä poiskaan pistää, kun selkeästi uneksii jostain juoksuhommelista, jalat nytkyy siihen malliin). Muitten kuvat oli sit ehkä toi optimismi juttu ja sit noi linkin takana olevat kuvat.

Eilen julkaistut Teenage Mutant Ninja Turtles kuvat ovat saaneet paljon huomiota osakseen :D Tuntuu hyvältä, kun niistä ollaan niin kiinnostuneita :) Siis niistä pussukoista.

Mutta jottei tämä päivä menisi ihan pelkästään koneella roikkumiseksi on aika siirtyä muihin puuhiin! Tai edes toiselle koneelle, nimittäin ompelusellaiselle!

Moikka nyt taas tältä erää! Ainii, meillä oli eilen pizzaa, ja se kyllä ansaitsee oman postauksen. SIllä kuten jo jossain aikaisemmassa yhteydessä väitetty, meillä syödään ihan parasta pizzaa!

xoxo,

Raisa

When the pigs fly. Kirppikseltä 2 euroo.