Halvalla syöminen katkolla

Hahahhahah! Perusruokakauppaan ei mennyt kuin jotain alle 7 euroo, mut Ekoloon, Tokyokaniin, Viivoaniin, Silvopleehen, Behnfordsiin ja Ravintolapäivän ravintoloihin sitten hurjasti paljon enemmän. Että silleen. Mut silti, säästäminen ainakin jollain tasolla on edelleen pop! Olen onnistunut säästämään käyttötilille! rahaa Japanin reissua varten. Mikä on siis ihan uskomatonta, siellä ne rahat köllöttelee. Enkä ole käyttänyt. Tai no, olenpas. Mutta ensi tilassa sitten palauttanut. Ja kuulkaa, vielä lisäksi olen lyhentänyt, siis pienentänyt luottokorttirajaa tonnilla! Mitäs siihen sanotte! Ha! Ette uskoneet että pystyisin siihen! En minäkään!

Perjantaina oli Ystävänpäivä, oltiin Animalian porukalla jakamassa karkkeja, esitteita sekä keräämässä rahaa. Minä pupupuvussa, tietty. Yleensä noi on jotenkin masentavia tempauksia, kökkiä siellä kylmässä ja katsella kun ihmiset kiertää meidät kaukaa. Erityisesti nuorten naisten (tyttöjen) välinpitämättömyys tuntuu pahalta. Sillä just ne on niitä "jatkajia". Tai niin mä kuvittelen. Mut ehkä niitä ei kiinnosta. No, jok atapauksessa tällä kertaa ihmiset oli paremmalla tuulella, saatiin kivasti rahaa ja jopa niiltä nuorilta naisilta. jopa turisteilta!! Ja mikä hassuinta, naisilta joilla turkispuuhka tai -reunus takissa.

Oli kivaa. Etukäteen olin käynyt Tokyokanissa törsäämässä kaikkeen herkulliseen. Ostin pitkästä aikaan lempiteetäni, jota sitten lauantai aamuna onnessani join. Kävin myös Stockalla ostamassa pupunruokaa ja heinää, mikä oli aika hassua, kun mulla oli sitten myöhemmin sen pupuasu päällä ja omat eväät mukana :)

Päivän päätteeksi ostin vielä Lushilta jonkun kylpypökäleen. (anteeksi)

Lauantaina öö....joo! C vei mut ulos! Vähän niinko myöhästynyt hääpäivän juhlinta + ystävänpäivä. Ekaks Ekoloon, josta juustoa (meistä on tullut ihan juustohulluja! Kiitos sen W.burgerin) ja vielä vähän lisää teetä. Ekolosta Silvopleehen. Nom nom nom. Ihanaa ruokaa! Ja ihanaa seuraa *sydän*. Kupu ravittuna keskustaan, Tennispalatsiin. Katsomaan Wolf of Wall Street. Tosi hyvä! Suosittelen!

Eilen, eli sunnuntaina heräsin varhian, kun halusin saada ompelujuttuja tehtyä ennen Ravintolapäivän rientoja. Olin lupautunut järkkäämään Ravintolapäivän kierroksen. Myöhästyin dösästä, joten olin aikataulusta jäljessä. Juoksin pitkin askelin Hesaria pitkin Kaarlenkadulle. Olin ehkä muutaman minuutin myöhässä. Paikalla ei ollut ketään meidän porukasta. Söin yksinäni pizzaa ja menin sitte yksinäni Hakaniemeen jälkkärille. Ihan kiva. No, pääsin ainakin ajoissa kotiin. Viivoanin kautta.

Ompelin kaikki viisi, kuusi keskeneräistä pussukkaa, joka tuntui ihan älyttömän hyvälle. On kumma miten mielialan lasku voi vaikuttaa niin isosti myös meikäläisen aikaansaavuuteen. Sillon kun menee lujaa saan usien ihan hirveesti aikaseksi, myös siis ihan valmiiksi asti. Mut kun ajetaankin tunneliin, jonne ai valo kauheesti kajasta, niin plop, lopsaahtaa kaikki tehokkuuskin. Vaikka ainakin tuntuu, että ihan yhtä paljon ompelisin kuin muutoinkin. Päivästä toiseen siirtelen To Do -listan tehtäviä eteenpäin, tyyliin, no tänään en saanut näitä tehtyä, mut huomenna sitten. Ja sit taas sama juttu seuraavana päivänä. Mun salainen projektikin vaan seisoo, kun ei riitä enää taidotkaan. On tää kyl melkosta vuoristorataa.

Eilen siis kuitenkin sain valmiiksi paljon, ja se lisäsi itseluottamusta. Nyt pitää ne vielä koristella, kuvata ja sit listata.

Ei muuta. Aloitin siivoamaan Tehdasta, sitä projektia voitte halutessanne seurata tuolla meikäläisen englanninkielisessä blogissa :)

Moikka! Mahtavuutta maanantaihinne!

xoxo,
Raisa

Uusi, uljas Silvoplee.

Heips! Eilen oli aika hoitaa taas asioita kaupungilla, kankaiden hakua ja viimeisten joululahjojen haaliminen. Matikan kurssien kirjat sain pois listalta kirjaston avulla. Ihanaa, kun sai silläkin säästettyä parikymppiä. Kaikki tämän jakson kirjat, lukuunottamatta espanjaa, jonka kaksi tuhtia kirjaa kattavat kaikki lukion kuusi kurssia, ja ne järkisysitä ostin omaksi, tulevat kirjastosta. Mitä turhaa ostaa omaksi, kun en niitä varmasti jälkeen päin lueskele :)

Joo, ensiksi siis Matkahuoltoon. Kuvittelin hakevani jonkun keskikokoisen, helposti kannettavan paketin, mutta mua odottikin jättiläismäinen pahvilaatikko! Uh huh! No, onneksi se oli kevyt ja mulla C mukana, niin se sai kantaa :) Ruohiksesta ostin vahingossa käsirasvan, jossa olikin mehiläisvahaa :( Tai siis ostin sen rasvan ihan tarkoituksella, mutta kuvittelin merkin olevan vegaaninen, muttei siis ollutkaan. No, elämä on. Tajusin tämän Ekolossa, jossa oli samaa rasvaa, eikä siinä ollut vg merkkiä. Pahus soikoon! Ekolossa vaihdoin vahingossa ostamani väärän teen oikeaan. Olen löytänyt uuden suosikkiteen, juurikin Ekolosta. Se on luomutuotettua reilun kaupan japanilaisen perinteen mukaan valmistettua vihreää teetä kiinasta. Les Jardins De Gaia -merkkistä. Sencha Zhejiang. Tokyokanin luomuteetä en millään saa maistumaan oikein miltään. Tämä maistuu :)

Joop, mutta ennen Ekoloa mentiin uuteen Silvopleehen. En ollut varautunut tekemään siitä

www.steffit.com ? Kuva "lainassa" tuolta, ehkä.

blogipostausta, joten mulla ei ollut kameraa mukana. Joten mulla ei ole esittää teille mitään todistusaineistoa. Huomasin juuri, että ravintolalla myös uudet kotisivut ja ennen kaikkea pidennetyt aukioloajat! Mahtavaa!! Iltaisin voi tehdä myös pöytävarauksia!

Entisessä Silvopleessä käyneet muistavat varmasti tilan ahtauden ja "aistillinen ja henkevä nainen" aiheiset maalaukset seinillä, vai oliko ne vaan niissä pilareissa? Uudesta puuttui onneksi molemmat. Paikka on paljon avarampi, siltikin oli kyllä ihan täynnä. Kuitenkaan ei tullut tunnetta, että täytyy pitää kyynärpäät tiukasti kyljissä kiinni, ettei estä sohimisellaan muita syömästä. Tätäkin ihastuttavampaa oli paikan selkeys, se miten seinät oli maalattu ja niille maalatulle seinille oli maalattu tietoa ravintolasta, niiden ruoista jne. Tosi trendikäs, olematta yhtään hipsterimäinen. Ei siis viiksiä ja taikka paksuja silmälaseja maalattuna yhtään minnekään. Thank god! Sanoisin, että ulkoasultaan oikein onnistunut muutos!!

Mutta entä sitten ruoka? En tiedä oliko vain hyvä päivä kokeilla, vai mikä, mutta oli ehkä parasta Silvopleessä syömääni ruokaa. Todella hyvää. En tiedä onko hinnat nousseet vähän, mutta taisi olla myös kallein lautaseni siinä paikassa. Yli 17 euroa. Yleensä olen jossain siinä 15 € kieppeillä. No, ei paha tuokaan, varsinkin jos lupauksensa luomun ja lähiruoan suosimisesta pitää paikkansa.

Kaiken kaikkiaan oli erittäin miellyttävä kokemus. Kerran kolautin oikean reiteni ikävästi naapurin pöydänkulmaan, mutta minnekäs minä en päärynävartaloani kolauttelisi?

Lämmöllä susittelen! Ja aion mennä uudestaankin! Vegaaniset ruoat löytää suht helposti, kunhan välttää vaan juustoja ja hunajaa. Raaka-aineet merkitty kaikissa annoksissa. Niin, ja uusi paikka on samalla kadulla kuin vanhakin, parikyt metriä eteenpäin Hämeentien suunnasta katsottuna.

Illalla oli koulua, kaksi matikan tuplatuntia putkeen....aika kamalaa. No, selvisin niistä hengissä ja poljin kotiin järkeistämään Tehtaan kaaosta. Uusia kankaita, ja vielä sellaisia supermuhkeita fleeceja ja turkiksia on kaikkialla, eikä ne mahdu mihinkään! Nukkien joulukoristeet on hujan hajan ja plääh! En saa mitään tehtyä, kun kaikki on ihan mullin mallin. Ja sit kun yritän siivota, niin törmään vaan sinään, kun koko ajan on jossain jotain, mille ei olekaan paikkaa ja sit vaan siirtelen sitä ees taas. No, eilen kuitenkin tungin kaikki hujan hajan olleet kankaat just siihen isoon pahvilaatikkoon, jossa ne turkiksetkin tulivat, pistin ylim. joulukoristeet laatikkoon ja laatikon pois. Pikkuhiljaa lakoi taas näyttämään ihan toimivalta työtilalta.

Eipä muuta, taidan mennä ompelemaan ja tekemään loppuun aloittamani joulukortin. Osallistuin yhden ryhmän joulukorttivaihtoon ja olen tekemässä tosi hauskaa korttia :D

xoxo,
Raisa

Tuokaa mulle (uutta ja parempaa, tai ainakin erilaisempaa) ruokaa!

Olikohan tää joku mureke? Mureketta ja herneitä? Just joo.

Kaikki tavallinen ja supertylsä kyllästyttää taas oikein toden teolla. Päivittäin haaveilen jostain *muusta*. Paremmasta, erilaisesta. Kyllästyttää tehdä aina vaan samaa ja samaa. Syödä samoja ruokia, käydä samoissa kaupoissa, lukea netistä samoja sivuja, koulukin on joka ilta aina vaan se sama. On niin mälsää kun aamulla herätessä tietää tasan tarkkaan miten päivä siitä etenee. SAman tien pystyy koko viikon ennustamaan - aina vaan sitä samaa.

Ikinä ei tapahdu mitään. Ikinä ei mennä mihinkään. Ikinä ei syödä ulkona.

Kaikk toi yllä oleva on tietenkin vaan korvien välissä. Ei tartte kuin ikkunasta katsoa ulos ja jo ihan omalla takapihalla on sellainen kuhina, ettei tästä tarttis ikinä poistua tekemisen puutteessa. Ahneet oravat syö ensin kaikki pähkinät ja sitten siemenet. Linnut nokkii maassa oravalta tipahtaneita jyviä. Välillä reviirille tulee toinen orava ja silloin alkaa kiivas hännän heiluttelu ja takaa-ajo. Eilen näin, kuinka harjaantumaton lintulaudalta roikkuja tipahti alas. Ei sille mitään käynyt, sai kuusiaidasta kiinni ennen kuin mätkähti maahan.

Tilhiä saa vielä odotella jonkin aikaa. Mutta joku toinen lintu on alkanut marjoja jo syömään.

Mutta ei se riitä!!! Minä haluan jännitettä! Äksöniä! Ennen kaikkea ravintolaruokaa!! Ihan oikeesti, tää on nyt se isoin juttu tällä hetkellä. Päivittäin poljen jonkun ravintolan ohi, jonka sisältä leijuu ihania tuoksuja. Tahtoo syödä muiden tekemää ruokaa!

Tänkin mun mies teki - hups! Tosta noin vaan!

Ja ei saa ymmärtää väärin, mun mies on ihan aikuisten oikeesti todella kokeileva kokki, usein laittaa keittokirjoista ruokaa, eikä aina vaan sitä samaa (niinko mä, joka tosi harvoin jaksan ohjeen mukaan tehdä). Mutta joku siinä vaan on, että ravintolassa syöminen on niin ihanaa!

Onneksi C vei mut viime la ulos. Mentiin Helsingin parhaaseen (saako näin sanoa, jos ei ole kaikkia kokeillut?) kiinalaiseen, eli Dong Bei Hu:un. Sinne ei muuten kannata lounasaikaan mennä, kun ei saa valita listalta. Mutta illalla kyllä! Olen aina syönyt yhtä ja samaa ruokaa, olen silleen vähän tylsä, että kun löydän jonkun hyvän en siitä juurikaan sitten muualle poikkea. Niin, syön aina sellaisen tulisen tofuannoksen. Siinä on niin käsittämättömän hyvä se kastike! Syötiin se tälläkin kertaa, ja myös kevätkääryleitä. Jotka oli ehkä parhaat syömini ikinä. Mutta se johtui todennäköisesti siitä, että mulla oli aivan järkyttävä nälkä. Sanoinkin mun miehelle, että meidän pitäis alkaa tekemään tätä useamminkin, syömään siis supernälissämme. Ruoka on silloin ihan taivaallisen hyvää! Paitsi, että mun on usein silloin hankala lopettaa syömistä, jos on syystä taikka toisesta joutunut "paastoamaan" liian pitkään.

Ravintolasta mentiin vielä katsomaan, kuinka Manga Cafe sulkisi ovensa puolen tunnin sisään. Niillä taas on H:gin paras tee :) Sence Kirsikka. Enkä sielläkään ole ikinä mitään muuta juonut, kun aina vaan sitä...oon mäkin! Just tuolla huutelin muutoksen perään, ja sit itse aina vaan valkkaan niitä samoja asioita.

Mentiin sitte Steam Coffeeseen. En ollut järin innoissani niiden tee-valikoimasta, mutta otin sitten jotain jasmiinihelmiä. Se oli ihan ok. Makso vitosen!! Mut oli siinä paljon juotavaa. Muistan kuinka olin tokaa kertaa Japanissa ja käytiin kaverin kanssa kahvilassa, joko sen kahvi tai mun tee makso vitosen, ja se jäi ikuisiksi ajoiksi mieleen, että voi saateri, kyllä japanissa voi olla kallista. Nykyään kun kaikki kahvit on jotain erikoissuperihmeellisiä taikajuomia, niin ne taitaa automaattisesti olla vitosen. Ja jengi maksaa.

Mutta joo, meillä oli ihanat treffit. On kivaa käydä kaupungilla. Olispa rahaa käydä useammin ulkona syömässä. Tekis mieli intialaista ja japanilaista myös. Italialaistaki.


 xoxo,
Raisa

Hola amiga!

Ehkä meni ihan persuuksille toi otsikko, mut empä ole vielä espanjaa opiskellutkaan, niin että saa mennäkkin. Muttei enää kauaa, sillä meikäplikka osti lukion espanjan oppikirjat. Makosin niistä maltaita, vaikka olivat sitä surkeinta kuntoluokkaa, mutta näidenpä pitäis riittää kaikkieb meidän koulussa tarjottavan espanjan kurssien ajaksi!

Mulla on tän suhteen tosi päättäväinen olo. Ennemmin olisin kuitenkin jatkanut japania, mut en oikeen voi ilmoittautua millekään kurssille, kun ne on aina iltaiisn ja minä taas olen silloin koulussa.

Niin, tohon voi sitten suhtautua ihan niin kuin huvittaa, kyllähän nää mun hienot päätökseni tiedetään. Vähän mietin istäkin, et entäpä jos yrittäis sitä ruotsiakin opiskella? Entä jos must atuliskin näin vielä vanhalla iällä kielinero?

Just joo...

Tänään vein siipan treffeille. Silvopleehen syömään, matkalla käytiin myös Helunassa. Haalin sieltä melkoisesti lahjoja tulevalle synttärisankarille. (C:llä siis kohtapuolen synttärit) "Päälahja" on jo hankittu, mutta pikkulahjoja pitää myös olla. Juup. Ruoka oli hyvää, vaikkakin tultiin sinne niin myöhään, ettei lämmintä ruokaa ollut enää tarjolla. Pöh. Sieltä mentiin vielä Ekoloon ja sit Viivoaniin. Ja lopulta keskustaan. Piti ostaa häälahja piakkoin naivalle kaverille. No eihän sitä noin sanota! Mut kyl te tiiätte.

Ja sit vielä ihan väsyneinä Kamppiin, kun sieltä saa sitä pro soijamaitoa, johon C on kiintynyt.

Mun täytyy mennä nukkumaan, olen kamalan väsynyt kun viime yön nukuin todella huonosti. On kiusallista kertoa mistä tämä johtui, mutta nukeistahan se. Mutta hyvin kävi! Ja lisäksi olen myymässä kaksi vähemmällä huomiolla ollutta nukkea hyvään kotiin, joten kyllähän se oikeuttaa yhden uuden ostamisen, eikö vain? Varsinkin sellaisen "Graalin maljan". Sellaisen, josta olen aina uskotellut itselleni etten pidä. Iahn väärän värinen minun makuuni. Ilman, että oikeasti olisin sitä mieltä. No, enää ei tarviste "esittää" mitään, se on tulossa meille. Keksin siitä vitsinkin: Knock knock. - Who's there? - Mrs. Retro Mama.

Että sellaista. Tai tälläistä. Olen hyvällä tuulella ja saanut aikani tehokkaasti kulumaan, ilman että yhtän liitelisin maanpinnan yläpuolella. Tälläisenä sais aina pysyä :) Tehokasta ajankulua on muuten ollut mm. polttariskräppialbumin väkertäminen. Saaja on tyylillisesti vastakohtani, joten melkoinen haaste on ollut pitää albumin enemmän hänen, kuin minun näköisenä. No tokihan siinä saan myös minä näkyä, minähän sen teenkin, mutta olen kuitenkin hyvin onnistunut.

Yhden Tamankin taas täss tapoin, eilen. Oltiin kaverilla pelaamassa Walking Dead lautapeliä ja unohdin hoitaa niitä sinä aikana ja siitäkös toinen otti siipeensä. Veivinhän se sitten heitti, mokoma. Ja taas jouduin aloittamaan alusta. Rasittavaa. Ne vauvavaiheet on kaikista ärsyttävimmät.

No, tässä loppuun jotain vähemmän ärsyttävää.

Kaksoset Michiko ja Sachiko.

Ja niiden uskomattoman ihanat hiukset

Vuoden 2013 saalis (toistaiseksi)

...ja sit se apina istuis tähän...

Ewwww! Homeisia marjoja!!

xoxo,

Raisa

Hemmottelua

Oltiin eilen viettämässä kaverin polttareita, ensin Hakaniemessä, laiturilla piknikillä (mansikoita, herneitä, patonkia, kirsikoita [saan muuten edelleen kirsikan varren solmuun suussani ;)] ja kuohuvaa juomaa, holitontakin), sitten vähän vilvoittelemaan sisätiloihin, mattimyöhäsiä odotellessa katsottiin videoita ja kuvia Uudesta Seelannista delfiinien kanssa kajakoinnista, benji hypyistä, koskista jne. Sieltä sitten Casinolle, jossa innostuin ihan kauheesti kun kysyttiin henkkareita, mutta ei se ollutkaan iän takia :/ Muut pelaili rulettia, ensin voitokkaasti ja lopulta kukaan ei voittanut mitään. Minä en pelannut, kun en yhtään tykkää tuollaisesta jännityksestä. Mulle on ihan tarpeeksi huutokauppajännitykset netissä...
Kasinolta Pure Bistroon syömään. Keittiötä oli infottu yhdestä lakto-ovovegestä ja yhdestä vegaanista. Sain parasta pastaa ikinä. Oikeesti, en ole ikinä syönyt niin hyvää pastaa. Alkuun olin jopa vähän harmissani siitä, että mulle oli ajateltu pastaa, kun on vaan jotenkin niin tylsää mennä "hienoon" ravintolaan syömään pastaa. Pasta on pastaa ja sitä voi tehdä kotonakin. Mutta ei näin hyvää pastaa kyllä. Ihan siis älyttömän hyvää. Niin, ja se oli vielä sienipastaa...sitä just aina kotonakin tehdään, kun ei mitään muuta keksi. Mutta ei kyllä tälläistä. Vo pojat. Oli älyttömän hyvää! Koitan huomiseksi saada kuvia, siitä ja alku- ja jälkiruoastanikin. Oli vaan niin hyvää. Oiken miellyttävä kokemus, vaikkakin oli aika meluisa ja yllättävän pahan hajuinen paikka. Välillä tuntu, ettei saanut kunnolla hengitettyä, kun ne hajut oli jotenkin niin tukkosia. Mut joku toinen meidän seurueesta oli sit taas sitä mieltä, että oli ihana tuoksu ja yritti arvuutella mikä ruokalaji oli kyseessä, että olis omalle lautaselleen saanut hajun lähteen. Onneks ei saatu sitä kuitenkaan meidän pöytään. S eoli siis kait joku juusto joka löyhkäs.

Tiiättekö, viime yönä menetin sen nuken, jonka varassa olen tässä joitakin päiviä liihotellut. Niin perseestä. Mut ei silti syössyt mua tältä hyvältä raiteelta mihinkään epätoivoon. Harmittaa vaan. Ja sit keksin oikein neronleimauksen: Milläs sitä itseään paremmin lohduttais kuin jollain toisella nukella! Ja jos ostais halvemman, niin vois sit ostaa jotain muutakin siihen lisäksi! Tuskassa alkoin penkomaan nettiä, etsien ja verraten eri hintoja. Onneks tuli vessahätä siinä tohinassa ja sain sen huuman katkaistua sillä. Nyt suljin kaikki muut ikkunat, enkä aio olla kauaa tässä koneella enää, ettei vaan taas ajatukset lähde harhailemaan. Ihan kamalaa. Mut onneks ainakin hetkeksi järkiinnyin.

Muutama yöhän sitten heräsin kolmelta, kun tunnin päästä oli ilmoitettu alkavaksi pinkkitukkaisen unelmien nuken ennakkomyynti. Vartin siinä jouduin odottelemaan, tai siis tunnin ja vartin. Ekan tunnin odottelin et se tulis myyntiin, olin siis etuajassa siksi, kun pelkäsin et ne olis etuajassa (aiempi yöllinen ennakkomyynti, johon olin osallistunut alkoi jo yhdeksältä, joten ajattelin, että jos ilmoituksesta poiketen tämäkin olisi alkanut jo tuntia aiemmin. No ei alkanut, ja tunnin siis latailin kuvia kamerasta, ostelin vähän jotain muuta ja aloinkin päivittelemään istä sivua satojen? muiden tavoin, sillä alko oleen melkoisesti trafiikkia siellä. Kesti siis vartin saada se tilattua, kun oli niin tukossa niiden sivu. Onnistuin siis kuitenkin saamaan sen, ja jälkeen päin totesin, että herääminen kannatti -- nukke oli myyty loppuun alle tunnissa. Toi on just se kaikista halutuin ihotyyppi, joka menee kuin kuumille kiville. No, minä sain tilaukseni tehtyä ja olinkin sitten aivan liian täpinöissä nukahtaakseni ainakaan tuntiin. Ja seitsemältä soittelikin jo Pinpula, kun se kaipiali uimapukuaan. Sovittiin, että lähtis vasta kahdeksalta sitä junalla hakemaan ja minä siis asemalle sitä tuomaan. En saanut kuitenkaan enää nukuttua, vaan pyörisn siinä sitten vähän vajaan tunnin. Vähän ennen kahdeksaa nousin, viisi tuntia unta mittarissa, viemään uimapukua Puistolan asemalle. No, saipa Risto samalla mukavan aamulenkin. Olin aamupäivästä ihan jumalattoman väsynyt, ihan sellanen krapulainen olo. Siitä huolimatta aloin leipomaan ja tekemään mysliä, jälleen kerran onnistuin unohtamaan myslin uuniin, tällä kertaa vielä niin, että lämpöä oli tulevia kesäkurpitsaleipiä varten nostettu melkoisesti. Sehän sitten paloi siitä pinnalta iloisesti. Prkl! No, kuorin pahimmat pois ja pistin muut talteen. Leipomisen ohella valmistelin päiväruokaa, sillä halusin tarjota tulevalle vieraallemme jäähdytettyjä nuudeleita dippikastikkeella. Kastikkeesta ei kuitenkaan tullut niin hyvää kuin toivoin, enkä muistanut laittaa sitä ajoissa jääkaappiin, niin ettei se ollut niin kylmää kuin olis pitänyt. Whatever. Ihansama. Illalla menin kymmeneltä nukkumaan ja nukuin 9½ tuntia.

Ja nyt taas jostain syystä viimeyönä nukuin kuusi tuntia. Se johtu kylläa inakin osittain siitä jännityksestä, nukkejännityksestä siis. Näin siitä jotain uniakin. Oikeesti, viikko sitten niitä nukkeja oli kolme myynnissä. Minä tartuin parhaaseen tarjoukseen, ja jäin siihen roikkumaan. Ja sitten kävi niin, että ne kaksi muuta nukkea myytiin (Buy it now) ja minä olin edelleen korkein huutaja siinä ekassa nukessa. Ja viime yönä joku sitten huusi kympin enemmän kuin mun maksimihuutoni. Ja nyt niitä ei sitten taas ole missään. No, ehkä joskus vielä onnistaa. Osa minusta oli kyllä ihan hyvillään, on se melko iso säästö.

Mutta tohon hemmotteluun, josta mun ei enää edes tee niin mieli kirjoittaa. Kun väsyttää niin. Eilen multa kysyttiin, että miten C hemmottelee mua. Ja mä en keksinyt mitään! Ihan kauheeta. Kun se on kuitenkin niin kiltti ja hieno ihminen, huomaavainenkin. Ja mä en keksinyt mitään. Illalla, kun tulin kotiin niin kysyin siltä sitten itseltää, ja kyllähän se alkoi hieman pahastuneena luettelemaan vaikka mitä, mut jotenkin ne oli kaikki sellaisia, et myös se itse hyöty niistä jotenkin. Ehkä se, että se antaa silloin harvoin kuin ylimääräistä unta tarvitsen, mun nukkua pitkään ja hoitaa koirat ja kaiken. Mut ei meillä oikein ole sellaista, et se vaikka leipois just mulle. Kyllähän C paljon leipoo, mutta itselleen. Ja se hieroo mun hartioita tosi paljon, mutta sekin aina maksaa. Sit mä eloin itse miettimään, et mitä mä sit muka teen. Emmäkään oikein keksinyt muuta, kuin että ostan sille usein kahvia, kun jossain jotain erikoisen reilua tms. näen. Ja joo, kyllä mä tykkään ostaa sille lahjoja. Onhan mulla kyllä enempi rahaa käytettävissäkin kuin sillä, mut kyllä mä myös enempi maksan kaikkea. Mut ehkä ne herkut (kahvi, suklaa) on niitä mun keinoja sen hemmotteluun. Mut aika paljon enempikin vois kyllä tehdä, ja just ennen kaikkea sellaista, mikä olis vaan sille. Tavallaan niinko multa pois ja sille lisää. Mietin niitä meidän treffi-iltoja. Niihinkin on vähän tullut se, et sit mä vien sut nyt ulos, mutta odotan sit kans, et sä viet mut seuraavaksi. Ja se, että ihan turhan usein C vie mut katsomaan elokuvia, jotka se itse haluaa nähdä ja vaan uskottelee mulle, että kyllä säkin tästä tykkäät.

Onko meistä tulossa mälsä pari? Sellainen, joka koostuu kahdesta, omaa etuaan tavoittelevasta yksiköstä? Ehkä tähänkin vois vähän panostaa? Välillä vois yrittää olla toiselle tosi kiva.


Miten teillä, hemmotellaanko? Kuinka usien? Miten?

Moi!! Oon Nana, ja oon just saanut kokonaan uuden kropan!

Katsokaa kuinka nätisti taivun malkoilemaankin!

Moi. Oon Alex. Oon täydellinen ja kaikki haluu mut.

Moi! Oon Pepper, kiipijä!

Kaksi nukkea, jotka tulossa ovat saamassa nimet Marilynin roolihahmojen mukaan. Disco Boogie, joka on tulossa täyttämään EBL kolosta saa nimeksi Pola (How to marry a millionare) ja pinkkitukkainen prinsessa Sugar Kane (Some like it hot). Polan sukunimeksi jattelin kyllä Sugarin sukunimea Kowalczyk, mut emmä taida osata edes lausua sitä. AIka harvalla mun nukella on sukunimeä, joten eiköhän Polakin pärjää ilman. Niin, eihän mulla edes ollut valmiina nimeä sille, jonka viime yönä menetin ;)

Moikkaloikka nyt tältä viikolta!

xoxo,
Raisa

Pari leffa-arvosteluu

Oltiin eilen siipan kanssa treffeillä. Ensin vein sen syömään Mayaan. Samperin hyvää ruokaa! Otettiin tuttuun tapaan alkupalaksi paistettuja/paahdettuja/? tortillloja, salsaa ja avocadokastiketta. Listat oli vaihtuneet sitten viime käynnin -- onneksi olivat säästäneet ton! Pääruoaksi nro 25, eli kasvissalaatti. Kuulostaa ihan köykäseltä, mutta siinä oli proteiinia naapuripöytäänkin jaettavaksi. Oli tofua, cashew pähkinöitä ja papuja. Ja tietenkin salaattia, marinoituja? kasviksia, siivu ihan parasta ananasta, kurkkua nätisti rullattuna ja mitähän vielä? (avocadoa.) Todella hyvää ja täyttävää!

Ja sit mentiin elokuviin. C ei yhtään tiennyt mitä katsomaan, kielsin salin ulkopuolellakin katsomasta oven yläpuolella olevaa näyttöä, jossa se nimi luki. Melkoinen yllätys oli, kun se tajus että vein sen katsomaan homodokkaria. Se oli kyllä aika pitkäveteinen. Ei ollenkaan niin hyvä kuin odotin. Eikä C myöskään siitä ollut järin innoissaan. Sit mentiin kotiin. Antaisin 7,5. Hyvä yritys. Kuten C sanoi: "Library movie", eli sellainen, jonka olis voinut lainata kirjastosta sitten aikanaan.

Viime viikolla C vei mut lähiteatteriin, josta tykkään tosi paljon. Kun siinä on vaan yksi sali ja se ei ole mikään mahtipontinen ketju. On kiva jakaa rahojaan vähän tasapuolisemmin, tuumin minä. Niin, katsottiin Teräsmies. Niin paska elokuva kuin voi olla. Siis sellasta kuraa, et olin ihan valmis lähteen kotiin alkuminuuteilta lähtien. Oikeen suuren luokan taistelukohtauselokuva. Tavallaan se oli kuin pornoa, mutta seksin sijaan oli taisteluita. Juonesta ei tietoakaan. E suosittele. Ei edes "kirjastoelokuvaksi". Arvosanaksi 5. Sorry.

Kaikkea paskaa ollaan kotonakin katsottu, mutta enhän mä niiden nimiä muista. Olen myös itsekseni katsonut pari Marilynin elokuvaa: Piukat paikat ja Kuinka miljonääri naidaan. Molempia voin suositella. En todellakaan ole mikään klassikoiden ystävä, mutta kyllä noissa vanhemmissa elokuvissa oma viähätyksensä on. Ja sitä paitsi noi molemmat oli myös ihan elokuvina hyviä. Jotenkin kummaa, et Marilynin rooli kuitenkin aika pieni ja jotenkin niin passiivinen. Niinko se olis niissä mukana vaan koristeena, Marilyninä.

Eilen myös skräppäsin parit synttärisivut, tyyliin: kunhan nyt saan alta pois...Eli ei mitään mestariteoksia, mutta tulipahan tehtyä ja synttärikansio päivitettyä ajan tasalle. Kamala, miten viime vuodet menneet ilman hillitöntä kuvien räpsintää, tai sitten olen vaan niin epäjärjestelmällinen, etten löytänyt tilaushetkellä kaikkia kuvia. Whatever.

Tilasin myös hammaslääkäriajan! Ihan naurettavaa, mutta olen todella tyytyväinen itseeni tämän johdosta. Facebookissa joku sitten sanoikin jo, että seuraavaksi aika gynekologilta. Siihen en ihan vielä kyllä kykene, vaikka aika olis jo. Hitto. Pitikin muistuttaa! Melkoinen remontti suussa tulossa. EI yhtään huvittais. No, onneks on toi palvelusetelikokeilu, ettei tarvii puolta vuotta odottaa, vaan voi itse listasta valita yksityisen, ja saada jopa edullisemmin kuin terveyskeskuksesta. Mulle se kone sanoi, et olis kunnallallisessa hammashoidossa maksanut n. 200, mikä kyl oikeastaan aika vaikee uskoa, kun ei sitä työtä nyt niin kamalasti ollut. No, joka tapauksessa, mä valkkasin sellaisen, jolla työn hinnaksi tulis n 158 euroo. Vielä halvemmallakin olis päässyt, jos olis mennyt mieshammaslääkärille, mut mähän en mene.

Tiiättekö, silloin kolme? vuotta sitten, ko sairastuin siihen masennukseen ja sain lääkityksen, niin mulle tuli niistä lääkkeistä ihan kamala olo, silleen et mun mielialat heitteli yhden päivän sisällä ylös ja alas. Se oli todella kuumottavaa. Ja se lääkäri kieltäytyi vaihtamasta, sanoi vaan että kokeillaan nyt vielä jonkin aikaa, kyllä se siitä tasaantuu. Onneks siinä tuli sit vielä jotain nukahtamisvaikeuksia tai jotain, ja siihen se sit reagoi, niin että vaihdettiin johonkin toiseen. Ja nyt sit toi uus lääkäri sanoi, et bipolaariset ihmiset reagoi tavallisiin masennuslääkkeisiin usein kovin sahaavilla mielialan muutoksilla, ja kun mä kerroin omistani, niin ne oli just sellasia. Ei siinä, se mun eka lääkäri oli ihana, vaikkakin ihan perustyöterveyslääkäri, eikä silleen perehtynyt näihin asioihin, mut kyl mun tekee mieli sanoa, et lääkärit vois kyllä joskus kuunnella niitä potilaitaan, ei me aina olla väärässä tuntemuksinemme.

Viime yönä näin unta, et oltiin tosi rikkaita. Rikastuttiin mun tekemillä lasisilla kissavaaseilla...hmmm...

Mulla on pikkuhiljaa lakanut kerääntymään nukke-energiaa. Se ei vielä ole puhjennut ihan kukkaan, niin että tekis mieli kaivaa niitä esiin pölykerrosten alta, mut ehkä vielä pian :)

Ei muuta! Suloista suvea!

xoxo,
Raisa

Treffeillä ja muuta

Nyt vähän hävettää...luin eilen illalla ykköskurssin kemian kirjaa ja siellä tuli vastaan sana empiirininen...ei se tarkoittanutkaan sellaista pitkäaikaista ja/tai tosi tarkkaa, vaan kokeellista. Pahoittelen noloa mokaani! (Eilisessä postauksessa siis väitin tehneeni empiiristä tutkimusta, vaikken oikeasti siis ollutkaan tehnyt.)

Voi rähmä, en millään meinaa saada päähäni mitä tehtiin eilen. No hitsiläinen, oli niin iso juttu ettei meinannut mahtua päähäni. Eilenhän mentiin treffeille siipan kanssa! Mentiin ensiks Helunaan, C osti kengät (amerikkalaisilla on joku juttu kenkien kanssa! Siellä on ihan sikana kenkäkauppoja, kengät on halpoja ja ne tuntuu ostavan uusia tosi herkästi, enkä puhu mistään naisten korkokenkäkokoelmasta vaan käyttökengistä, lenkkareista jne. C:kin tuntuu ostelevan kenkiä koko ajan, vaikkei se ehkä niin teekään) ja vyön, mä ostin shampoota ja hoitoainetta, oluthiivahiutaleita ja jotain muuta ruokaan liittyvää. Helunasta saa muuten ihan älyttömän edullisia shampoita ja hoitoaineita, ja tietysti vegaanisina. Harvoin törmää niin moneen plussaan samassa paketissa:hinta, vegaanisuus, tehokkuus, hyvä tuoksu, kotimaisuus. Niiden ekologisuudesta en tiedä. Kaikkea ei voi saada.

Ai nii, ennen Helunaa poikettiin Punnitse & Säästä -liikkeeseen. Sieltä ei saa enää Animalian jäsenkortilla etuja :( Suuri pettymys. En ymmärrä miksi ne lähti siitä pois, sillä se etuyrittäjyys ei maksa mitään, ja muistaakseni se etu oli niin, että vilauttamalla korttia sai niiden omaan kanta-asiakaskorttiin leiman 10 e ostoksista, kun normaalisti saa leiman 15 e ostoksista. joku fiksu vois tosta pikaisesti laskea että se etu on muutaman prosentin luokkaa. Niin, siis täyden kortin (10 leimaa) arvo on 10 euroa, eli sillä saa mitä, 7-8 % alennusta, kun Animalialaiset saa 10%. En ymmärrä miksi jättäytyivät pois siitä. Ehkä Animalia on liian radikaali liike niille ;)

Helunasta käveltiin Silvopleehen, matkalla poikettiin Jamerassa, suosikkikirjakaupassani :) Ostin jo aiemmin mainitsemani ekan kemian kurssin kirjan. Silloin aikanaan mulla oli se kirjastosta lainattuna, ja nyt on tullut vähän ikävä helpompia asioita, tarvitsin pikkuisen itsetuntobuustia. Vaikken kyllä edes kaikkiin sen kirjan kysymyksiin osannut vastata...Kertaus on paikallaan.

Silvopleessa ruoka oli ihanaa. Söin ihan hirveästi, kuten aina siellä. En vaan pysty hillitsemään itseäni kaiken sen ihanuuden keskellä. Loppuvaiheessa sinne tuli myös ihana Emmi :)

Sieltä mentiin vielä Ekoloon, ostettiin herkkuja. Matkalla bussille (joka vaihtuikin kyllä ratikkaan, kun pysäkillä ei ollutkaan merkittynä meidän dösää) pysähdyttiin vielä Fidan kirppiksellä. Ostin My Little Pony maton! Ok, kuulostaa hienommalta kuin mitä oikeasti on. Se on sitä toisiks uusinta (?) mallia, eikä siinä ole yhtään ponia, se on enemmänkin sellainen ponileikki -alusta, mutta ihan oikea matto kuitenkin. Otan siitä varmaan lähiaikoina kuvan, kun muutenkin kuvaan Tehtaalla tapahtuneita muutoksia. Niistä kohta lisää. Ratikalla mentiin vielä yhdelle kirppikselle, sieltä löyty jotain pientä krääsää, ei mitään mainitsemisen arvoista (voi vaan ihmetellä että miksi sitten ylipäätään ostin mitään...)

Kotona jatkoin opiskelua, onnistuin saamaan ainakin yhden laskun lisää oikein laskettujen listaan! Ja sitten tyssäs pahemman kerran. Nyt vahvasti uskon, että kirjassa on painovirhe. Sain vastaukseksi 9,09% ja kirjan mukaan se on 9,9%. En millään, vaikka miten väänsin jä käänsi laskua saanut siitä tota lopputulosta. Isällekin soitin, mutta aika hankala on mooleista ja muista alkaa puhelimitse kertomaan sellaiselle, joka ei niitä ehkä ole koskaan edes opiskellut. Vaikka käsittämätön laskupää sillä onkin.

Sitten vielä aika myöhään vaihdoin Tehtaalla järjestystä. Olen uudistuksesta aikas innoissani. Jäljellä on kyllä vielä se aik aärsyttävä osuus, kaiken sen kaaoksen purkaminen ja paikoilleen taltuttaminen. Olen kyllä onnistunut aika paljon (oikeasti ihan tosi vähän, mutta karsiminen ei ole ihan päässyt vauhtiin, niin siksi pienikin tuntuu suurelta) tavaroita karsimaankin, ja ehkä ennen kaikkea saamaan kymmenen pikkukasaa puretua omille paikoilleen. Mulle aina kertyy sellaisia rasioita ja purkkeja, joihin jostain kumman syystä aina kerääntyy tavaroita (tyyliin ruuveja, pieniä nauloja, korunosia, kumeja, helmiä jne.)  ja näitä siis sain purettua ja laitettua omille paikoilleen. Ihan kamala kaaos siellä on edelleen, mutta mulla on aika hyvä ote siihen nyt :D

Ja taidankin tästä juuri sitä nyt lähteä työstämään. Ja pitäis Nanaakin vähän kuvata siihen Flickerissä olevaan Calendar Girls juttuun.

Kuulkaa, vielä yksi asia. Mä sain täältä blogin välityksellä itselleni apua niiden kamalan vaikeiksi kokemieni kenmian laskujen kanssa. Ja vielä sellaiselta ihmiseltä, joka ei varmaan menetä hermojaan ihan hetkessä (sillä on siis kaksi lasta) vaan kestää ehkä jopa minun puupäisyyttäni. Tuntuu hyvälle ja lohdulliselle. Kyllä tämä tästä. Ja ihan oikeasti, sitten kun olen tästä suosta noussut, minä selviän mistä tahansa!

Eipä sitten muuta tällä kertaa! Voikaa hyvin!

Loppuun vielä Pinpula aiheisia kuvia.

Osa Pinzan kuvaamaa Blythe -tarinaa

Tämäkin Pinpun ottama kuva. Aivan ihana.

xoxo,
 

Superelämää!

Viime viikko on ollut sellaista menoa, että heikompia hirvittäis! Viime viikko oli myös koulusta vapaa ja vaikka olenkin lukenut kemiaa suihkua lukuunottamatta joka tilanteessa (bussissa, junassa, vessassa, ruokapöydässä, sängyssä), on silti taas pieni kiriminen tossa kouluasiassa nyt kun se jälleen tänään illalla vierähtää käyntiin. Etälukiossa kurssi alkoi jo viime viikolla, mutta se on näin alkuun stressitöntä. Siis tähän päivään saakka. Tämän kurssin aiheena (koska te kaikki kuitenkin janoatte tietää) on reaktiot. Ja siihen kuuluu myös laskut. Kukaan ei varmaan meinaa uskoa, mutta mä olen matikassa oikeasti ihan hyvä. Niin kauan kun pysytään sellaisessa päättelymatikassa. Mut sit kun otetaan mukaan kirjaimia ja laskukaavoja olenkin ihan pihalla ja solmussa ja lukossa. Ja mä pahoin pelkään, ettei kemian laskut ole päättelytehtäviä tai prosenttilaskuja. No, en anna tämän latistaa! Innolla luin kurssin kuvausta, innolla siksi, kun mietin, että kohta minä ymmärrän nämäkin asiat. Ja olen oikeastikin jo miettinyt, että tulenko jossain kohti ymmärtämään reaktioita niin hyvin, että pystyisin niitä ennustamaan. Ehkä tämän kursiin jälkeen. Kerroinko (kerroin, ainakin kerran, ehkä jopa kaksi! Tämä sitten kertauksena) siitä, kun tykkään pienistä asioista, eikä siis vaan miniatyyreistä ja niiden helposti hallittavasta maailmasta, vaan tähän liittyen ennen kaikkea asioiden pilkkomisesta pieniin osiin ja niiden pienten osien hoitamisesta, ennemmin kuin isoista kokonaisuuksista. No, tästä kemiasta pienemmäksi asioita ei voi enää pilkkoa. Kuulostaa siis ihan minun hommaltani.  (yritän siis tällä valaa itseeni uskoa kyvyistäni)

Niin, siis um...joo! Viime viikkoon. Viime viikolla tuli rahaa. Ensin ihan vähän ja sitten vähän enemmän :) Veronpalautukset! joten joululahjaostoksille! Ensin Pinjan kanssa keskiviikkona. Oltiin myös Mayassa Maijan kanssa syömässä. Eli Tampereelta tuli kutsu tulla Helsingin keskustaan! Ensin syötiin ja sitten kierrettiin Helunan ja Jameran (lukiokirjakauppa) takas keskustaan, Ruohikseen (josta ostin epävegaanisia hammasharjoja!!!!), Forumiin ja sit Maijan pitikin lähteä katsomaan jotain tanssijuttua. Pinpula ja minä mentiin vielä Hobby Pointiin, josta ostin sellaisen silkkipainoseulan, jota en osaa veilä käyttää. Melkein koko päivä meni siinä, kotona taidettiin olla joskus puol kasin aikoihin. Melkoista menoa.

Torstain loikoiltiin. Perjantaina pakotin lapset kävelemään parin kilsan matkan kirjastoon ja sit takas kotiin. Sen jälkeen vein Hapsimakkaran kaupungille lahjaostoksille. Hapzikin halus Mayaan syömään, joten mentiin suoraan sinne. Pöytään päästyämme vitsailin, että entä jos olisinkin unohtanut rahapussin kotiin. Ja samassa tajusin, että rahapussi on siinä kirjastokassissa, joka on kotona. Paniikki! No, muutamia hätäisiä puheluita myöhemmin oli P matkalla C:n kyydittämänä junalle, ja junalla kohti keskustaa, rahapussini matkassa mukana. Me oltiin jo syöty siinä kohtaa kun rahat saapui, mutta mitään noloja tilanteita ei ollut kuitenkaan syntynyt. Pinja lähti sitten heti kotiin ja me jatkettiin Hapsin kanssa hummailua. Käytiin Ruohiksessa palauttamassa ne sianharjaksiset hammasharjat, tai siis vaihtamassa ne synteettisiin. Mullahan on ollut jo pitkään pelko siitä, miten maailman pelastuksen kanssa käy, kun vaihtopäähammasharjat katos kaupoista. Löysin Helunasta kierrätysmuovista tehdyn harjan, mutta ongelmaton ei sekään. Ja sitten löytyi uudet vaihtopääharjat! Ja nyt voin taas nukkua yöni rauhassa (vaikkakaan jostain kumman syystä näin en teen. Herään herkästi ja sit vaikea saada unta. Ja mitään murehdittavaa en kyllä keksi. Paitsi tietenkin sen, että olen umpihullu rahan ja nukkien suhteen, mutta mitäs sitä murehtimaan). Lauantaina menin kavereitten kanssa perinteiselle joululahjaostoskierrokselle, josta olen kyllä jo joitakin vuosia sitten pudottanut sen ostososuuden pois ja vain nauttinut syömis- ja seuraosiosta. Oltiin jossain kiinalaisessa syömässä ja oli ehkä parasta kiinalaista mitä koskaan syönyt. Tosi maukasta. Sieltä lähdin sitten kotiin jatkamaan ompelua ja myyjäispakkailuja. Ei olis kyllä yhtään huvittanut, ei siis että olisin halunnut jäädä shoppailemaankaan, varsinkin kun tiedän, että se on muiden osalta varsin vaatekauppapainoitteista, mutta kun en tykkää pakkaamisesta ja siitä kaiken sen järkeistämisestä. No, iltaan mennessä oli kaikki valmista ja aamulla ei tarvinnut muuta kuin raahata kamat Ofeliaan. Vähän jotain valmisteluja piti kyllä aamullakin tehdä.

 

 Mutta sit autolla, junalla ja taksilla Gloriaan. Todella kiva päivä oli, Ofelia on kyllä mainio! Näin tuttujakin, ihana Emmikin tuli käymään :D (Emmi siis vastuussa tuosta uudesta Pinkkis -ilmeestä). Mä en paljoa ennättänyt siellä kiertämään, just ennen sulkemista kiersin alakerran salin pöydät, löytämättä mitään ostettavaa. Olinkin kyllä vähän asennoitunut niin, etten ostais mitään. Koska tapahtuma oli yksipäiväinen riitti ihmisiä ihan alusta loppuun saakka tasaisesti, vika tunti jäi kyllä melko hiljaiseksi. Mutta siis tosi kivaa oli. Pinpula, joka mulla avustajana mukana nautti täysin siemauksin ohjelmasta, osallistui reippaana myös workshoppiin, jossa teki Kuolleiden Päivä -aiheisia koruja ja naamioita. Oikein hienoja. Lopulta sitten pakattiin tavaramme ja oltiin jo kävelemässä ulos, kun huomasin jollain myyjällä mukanaan nuken! Pyysin Pinjaakin katsomaan ja kysyin myyjältä, että "mikäs sulla on täällä mukana" ja se sanoi sen olevan myynnissä. Kertoi kuka on kyseessä, hinnan ja myös tekemästään re-roottauksesta (eli siltä oli päänahka irrotettu ja laitettu uutta tukkaa) ja mainitsi, että mukana on myös jotain muuta. Mä en oikein enää edes kuunnellut, enkä varsinkaan nukkea enää edes katsonut. Olin jo tehnyt päätökseni. Jos kerta joku on tuonut tytön myytäväksi Ofeliaan ja se oli siltä jäänyt myymättä ja mä uloslähtiessäni sen satun huomaamaan, varsinkin kun se oli jo kerinnyt pakkaamaan lähes kaiken muun tavaransa pois, niin eikö se ole jo melko selvä merkki siitä, että se tyttö on tulossa meille? No, raahattiin P:n kanssa kaks matkalaukkua, reppu ja pöytä! juna-asemalle (nyt ei otettu taksia, kun toivoin, ettei laukut painais enää niin paljoa - mut kyllä ne raskaat oli raahata siellä sohjossa!) ja junassa sitten tarkistin, että mitä olikaan tullut ostettua. Rainy Day Parade!

 Kaikki alla oleva tuli sen mukana. Ebaystä katsoin, sen saappaista ja sadetakista pyydetään 50 dollaria, ja sateenvarjosta 40 dollaria. Tytöstä vaatteineen halvimmillaan 280 dollaria. Melko hyvät kaupat tein! :) Vaikkakin jälkeenpäin laitetut pinkit raidat joudun poistamaan ja päänahan liimaamaan. Et ei se ihan uuden veroinen ole. Mutta loisto-ostos. (niitä on kyllä omastakin mielestä tullut taas vähän liikaakin viimeaikoina tehtyä...)

Katsokaa nyt kuinka monet kengät!!!! Kumpparit oli sen omat.

Kaikki nämä vaatteet, plus paita ja shortsihaalari. Valk. mekko taitaa olla sen oma.

Näissä hienoissa pikkulaatikoissa on ilmeisesti tullut noita kenkiä.

Nämä kuuluu kans tytölle alunperin. Aivan ihanat!!

Saatiin viimeisillä voimilla kamat raahattua autolle, ajoin huoltoasemalle, jossa C ja L jo odottivatkin, mentiin Heseen (eli muutaman päivän sisään neljäs kerta kun syön ulkona!) syömään. Ja sit kotiin ja super väsyneenä nukkumaan.

Tälle päivälle luvassa kemian ekojen tehtävien teko ja palautus, hissaa ja yhteiskuntaoppia. Ne on mulla täysin vapaaehtoiset ja "turhat" mutta kun kiinnostaa, löysin kirjat kirjastosta eikä ma-ke päiville ollut muitakaan aineita, niin ajattelin sitten paineettomasti osallistua näihin. En siis aio stressata kokeista tai muusta, tiedon käyn sieltä vaan nappaamassa. Käyn myös hakemassa kokeeni, kirjastossa ja yritän saada C:n menemään kauppaan. Kaikkien pakollisten menojen jälkeen, velkojen maksun ja sit ulkona syömisten ja nukkejenkin, ei ole enää kauheasti tilin saldossa juhlimista. Ai niin, onhan tälle päivälle lisäksi Dexter ja Homeland. Pyöriikö telkkarissa Homeland -sarja? Katsooko sitä kukaan? Mun mielestä se oli alkuun aika ärsyttävä, mutta nyt tykkään siitä, vaikkakin siinä on ehkä kaikista tv-sarjoista ärsyttävimmät päähenkilöt. Kokeista vielä, jos tuli huonot numerot en niistä varmaan kehtaa täällä kertoa. Mutta voi olla myös, että tuli hyvät ja vaan unohdin. Eli ette voi tietää!

Uuden tytön nimeksi taitaa tulla Pepper.  C:n mielestä mä paikkaan jotain reikiä itsessäni näillä nukeilla. Melkoiset reiät kyseessä, kun niihin näin monta nukkea tarvitaan! :)

Loppuun vielä viikon varrelta joitain kuvia.

Okonomiyaki, vähän köyhillä täytteillä. Viimeks laitettiin jotain salamimakkaraa ja oli kyllä niin maukkaat, mutta nyt oli "vaan" tofua, eikä ollenkaan niin maukasta. Mut aika nätti ruoaksi.

Tässä niitä hammasharjoja. Vasemmalla n. 10 vuotta palvellut vaihtopääharjani, joka nyt siis jäi eläkkeelle, kun ei niitä vaihtopäitä tehdä enää. Keskellä nyt käytössä oleva jogurttipurkki-harja, joka kyllä kivan värinen, mutta iavan liian kova. Ja oikealla uusi vaihtopääharja, joka "natural", eli harjakset sian karvoja. Vaihdoin nämä synteettisiin.

 xoxo,

Supersuloinen Pinkkis-puputyttö

Hyvä ruoka parempi mieli II

Moikkaloikka!

Sen verran taas kaikkea, että tarvetta ja mielekkyyttä kirjoittaa tänne. Viime päivinä, tai siis ennen pienen pientä taukoani oli vaan semmoinen olo, että kaikki päivät on toistensa kaltaisia, koskaan ei tapahdu mitään. Pystyin täysin ennustamaan millaine päivä edessä, kaikki ihan mautonta ja tylsää. Ja koko ajan kaikki asiat tekemättä. Kunnes sitten ensimmäisenä taukopäivänäni, heti koneelta lähdettyäni pakkasin (huolella) kaikki halloween kamat pois, siivosin ja olin normaalin reipas. En siinä hetkessä sitä tajunnut, mutta viime aikoina tajunnut jotain aika suurta. Jos haluaa jotain sen saa, jos on valmis tekemään töitä. Tietyllä tapaa kaikki on mahdollista. Ei niin, että musta vois koskaan tulla vaikka Miss Universum, tai astronautti, mutta en mä sellaista kyllä haluaiskaan. Mutta jos mä haluan että olis siistiä, niin ei auta muu kuin siivota. Jos mä haluaisin, että mun lapset siivoais jälkensä, niin sitten ei auta muu, kuin olla taukoamatta niitä paimentamassa. Jos mä haluan osata ja ymmärtää kemiaa, niin sitten auta muu, kuin opetella. Lukea, lukea ja lukea. Tehdä uhrauksia.
Mä en esim. osaa juurikaan käyttää mun kameraa. Toki mä osaan sillä ottaa kuvia, mutta en yhtään osaa käyttää hyödykseni kaikkia niitä nappuloita mitä siinä on. Enkä osaa yhtään atk-juttuja. Ja olen kokenut ne asiat (niin monen muun asian lisäksi) "mahdottomiksi", sellaisiksi, joista muut saavat pitää huolen. Nyt olen tajunnut, että jos minä oikeasti haluaisin niitä asioita oppia, se on mahdollista. Mutta siihen täytyy paneutua. Ja tälläiselle pahville paneutuminen ei ole niin helppoa, kuin se jollekkin vähemmän pahville saattaisi olla. Mutta taas toisaalta, minulla on lahjoja muualla. Nyt olen kuitenkin päättänyt, että hitto soikoon luen niitä kemian oppikirjoja sitten vaikka ilta-, aamu-, vessa- ja ruokalukemisena, jos muuten ei meinaa mennä oppi perille. (oikeesti en aio kyllä luopua kaikesta "turhasta" lukemisesta) Olen kyllä aika paljon lukenut "ylimääräisiä" kemian tekstejä, mutta nyt aion pistää siihen vähän painetta.

Toissailtana mies kysyi mikä on kovalenttinen sidos. Ja mä en tiennyt. Mä oikeesti en osannut kertoa. Ajattelin asiaa ihan kummalliselta kantilta, jostain avaruuden halki hain sitä vastausta. Ja sit katoin kirjasta ja kovalenttinen sidos on kahden atomin välillä, jotka jakaa yhden (tai useamman?) elektroniparin. Tää on niin perusjuttuja, ja mä en sitä osannut. koska ajattelin sen niin hankalasti. Onneksi, se mitä me kemiassa nyt opitaan onkin sellaista syventävää tietoa, eikä niinkään koko ajan uusia asiota. Vaikka onhan ne uusia, mutta ne opettaa niistä ekan kurssin asioita vaan syvällisemmin, ja se on mun oppimisessa ärysttävän tärkeää. Että mä en oikein meinaa oppia, jos mä en ymmärrä jotain juurta jaksain. Ja nyt meille opetetaan koko ajan samoista asioista enemmän ja enemmän. Eli kaiken järjen mukaan mun pitäis oppia, ja mun pitäis oppia hyvin. Vielä se ei ole ihan uponnut minuun, mutta kyllä se tästä. Bilsan opettaja kertoi jostain tuttunsa lapsesta, joka osas soittaa pianoa hyvin ja sit se ihmettelei sitä, että miten sä osaat soittaa sitä niin hyvin. Johon se lapsi vastas, että hän on harjoitellut niin paljon. Mut aikuiset vaan on jotenkin niin a)  laiskoja ja b) vakuuttuneita, siitä ettei ne enää mitään opi, ettei ne oikeasti jaksa opetella mitään. Kaiken pitäis tulla helpolla. Oikeesti, on niin hienoa olla koulussa ja oppia ennen kaikkea itsestään tälläisiä asioita. Mä en ole toivoton tapaus, vaikka olenkin näin "toivoton" ja höhlä. Vaikeiden asioiden oppiminen vaatii kaltaiisltani vaan vähän enemmän. Mutta onneks mulla on motivaatio siihen oppimiseen! Eikä se ole edes semmoinen "pakko" vaan enemmänkin halu. Ja vitsi sitä tunnetta, kun jotain mielestäni vaikeaa oivallan!

Muita iloisia asioita: olen parinkymmenen sivun päästä vikasta sivusta kirjassa, jonka lukemista olen inhonnut ekasta sivusta lähtien. Äikän tunnille on pitänyt lukea Kari Hotakaisen Ihmisen Osa. Enkun kurssin takia olen lukenut sitä englanniksi, ja olen ajatellut, että sen kirjan huonous johtuis siitä kielestä, mutta juteltuani kurssikavereiden kanssa, tajusin, että se kirja on huono myös suomeksi. Mutta! elättelen vielä toiveita, että ne viimeiset 20 sivua kääntää mielipiteeni kirjast apäälaelleen. Ainakin viimeiset 50 sivua on ollut helpompaa lukea, kuin ekat 170. Vaikkakin juuri uhosin, että aion uhrata kaiken lukuaikani kemialle, odotan siltikin innolla kirjastosta lainaamaani tositarinaa, joka kertoo aasialaista syntyperää olevasta amerikkalaisäidistä, joka aikoo tietoisesti kasvattaa lapsistaan hillittömiä suorittajia. Siis loisto-oppilaita, pianisteja jne. Kuulostaa hurjanmielenkiintoiselta. Ehkä saan siitä pientä kimmoketta itselleni vähän kurinalaisempaan elämään.

Jottei menis ihan liirumlaarum kerron vielä eilisestä, jossa vähän silmilläkin havaittavaa actionia. Eilen oli siis Ravintolapäivä, jolloin Animalia yhdessä Ekolon kanssa järkkäs "snägärin". Oli ihan huippua! Meillä oli tarjolla sellaisia old school "lihiksiä", joiden siään laitettiin iso kasvisnakki. En tiedä onko sellaisia lihapiirakoita oikeasti vielä myynnissä, mut muistan että meillä oli niitä usein kotona, kun olin pieni. Isä toi niitä pussitolkulla tukusta. Semmonen munkkipossun muotoinen, jonka sisällä oli jauhelihaa ja riisiä. Ja mausteita. Muistaako kukaan? Tosi rasvasia. Koulussa oli paljon parempia, pienempiä, eikä niin einesmäisiä. Hui vitsi, ne lihikset oli kyllä kaameita. Mutta nyt ne olikin ihania. Samoin olivat meidän karjalanpiirakat "munavoilla". Ihan hävyttömän hyviä. joku sanoi, että maistuu ihan siltä, että sopiiko tästä nyt edes nauttia. Vähän sellaista vegehuumoria. Mutta oikeesti just sellaista, mitä vegaanina niin harvoin saa, ja ehkä haluaakaan, että nyt se oli sitten jotain paljon enemmän kuin vegaaninen lihapiirakka nakilla tai karjalanpiirakka munavoilla. Ja taas päästään siihen, miten onneaan rajoittamalla saavuttaakin niin paljon enemmän. (kumpa sisäistäisin tämän myös lorvimisen kohdalla!) Eilen oli taas loisto päivä olla vegaani :D

Meillä oli paljon asiakkaita, mielestäni hoidettiin homma tyylillä alusta loppuun. Vaikkakin olin myöhässä ja ravintolakin aukes myöhässä. Mut mitä sitten? Kaikki saivat kuitenkin mahansa täyteen ja hyvän mielen. Ennen Ekoloon menoa kävin heittämässä skräppikamat naapuriin, Tyttöjen Taloon. Siellä meinas vähän mennä hermot, kun oli kiire eikä kukaan tullutkaan heti paikalla samalla sekunnilla ottamaan niitä kamoja talteen, vaan siinä parveili joitain teinejä (joita varten ne kamt siis oli) eikä kukaan tehnyt elettäkään kutsuakseen paikalle henkilökuntaa. Lopulta laitoin kassini sohvalle ja sanoin, ettei ole aikaa odottaa ja sit siihen tulikin aikuinen kiittämään jne. Tuntui hyvälle :)

Iltapäivällä lajoitettiin vielä lihiksiä Elokololle tai jollekin sellaiselle. En ihan tiedä niiden otiminnasta, mutta maailmaa nekin omalta osaltaan parantaa. Joten kolmessa hyvässä mukana yhden päivän aikana - ei hassumpaa :)

Ostin kotiin pyöränsivulaukullisen lihiksiä ja karjalanpiirakoita. Ja vielä tarakallisen munavoita. En tiedä miten se pakastuu, kerron viikon parin päästä :) Mutta nyt on ainakin vähäksi aikaa lapsille jotain epäterveellistä ja täyttävää välipalaa, ettei aina tarvitse nakertaa porkkanoita ;)

Olen myös ommellut paljon. Senkin tajusin, että ei auta vinkua, lorviminen sivuun ja ompelukoneen ääreen hommiin.

Ja vähän sama juttu alkaa nyt olemaan tämän postauksenkin kanssa. Aika ottaa hienot puheeni ja suunnitelmani käyttöön ja pistää kone sivuun. PAITSI! ette usko! Kerroin joskus siitä logosta ja Emmistä ja graafikoista. Pinkkiksellä on nyt sellainen logo, joka on ladattu täyteen pupuenergiaa ja kaikkea hyvää, pinkkiä ja makeaa. Kunhan ei ole näin paljon muuta asiaa, niin uppoudun niihin enemmän ja näytän teillekin ja varmasti C pian laittaa tänne uuden bannerin ja Madebyhin kans ja printtaa mulle niitä Emmin tekeleitä ja mä väännän niitä kaavoiksi ja teen ehkä ennen kaikkea itseni iloksi niistä kolmiuloitteisia ja varmasti myyntiinkin sellaisia Pinkkis-pupuja, että kaikki haluavat sellaisen omaksi virtapupukseen ja maailmasta tulee hyvä paikka ja minusta sen kuningatar, eikä kukaan halua enää puhua ruotsia kun kaikki haluavat puhua samaa kieltä, kuin kuningattarensa, eikä kenenkään edes tee mieli syödä mitään eläimiä.

Ja sitten loppuhuokaus. Venäjällä on koiria, joita metsästäjät ampuvat syödäkseen ja sitten siellä on koiria, joille ostetaan turkkeja, kun mikään muu ei riitä. Onkohan ne turkit tehty niistä vähemmän halutuista koirista?

Ja jotta kuitenkin jäisi hyvä maku suuhun; valokuvia.

Tänne kodittomat nuket päätyvät. Aikas ihanat, eikö totta!

Uusin tyttöni, Alex  koulupöytänsä ääressä. Niin ihana.

Alex ja Mimi, siskokset. Näiden innoittajana Modern Family sarjan Alex ja Hailey.

Nämä sain Keidas -blogin kirjoittajalta eilen Ekolossa :) Kiitos Lotta!!

Tässä niitä Pinkkis uutuuksia, jotka halusin pitää piemennossa. Enää en ymmärrä miksi. Niitä hassuja juttuja mitä aina välillä tulee... silitettäviä merkkejä kuitenkin. Nämä siis.

Näitä olen ommellut. Raipas minä.

Moikka nyt sit taas!

xoxo,

Puputyttö

Askaa

Uusi viikko taas alkanut. Enkkua, äikkää, bilsaa ja kemiaa. Ompelua, siivousta, pyykkäystä. Juoksua, koirien ulkoilutusta ja pyöräilyä. Kaupassa käyntiä, ruoanlaittoa ja syömistä. Tää on jotenkin niin tylsää. Kaikki on aina samanlaista. Plääh. Onneks lauantaina on Ravintolapäivä ja olen lupautunut avustamaan Animalian ravintolassa. Ollaan Ekolossa ja ne käytännössä katsoen järjestää kaiken meidän puolesta. Ihanaa! Kiitos Ekolo! *iso sydän*

Viikonlopusta. Perjantaina käytiin ruokakaupassa tuhlaamassa mun Japanin matka -säästöjäni :( Samoin myöhemmin mentiin sitten vielä treffeille niillä rahoilla. Käytiin syömässä (Hesessä! Todella romanttista!) ja sit leffaan katsomaan uusinta Bondia. Todella hyvä! Suosittelen. Ennen leffaa sain tietää isoäitini kuolleen. Isä soitti ja sanoi, että äiti on kuollut. Meinasin hajota siihen paikkaan (Jumbon rullaportaisiin), mutta isä tais huomata se ja pikaisesti korjasi, että hänen äitinsä on kuollut. Onneksi kävin katsomassa silloin muutama viikko sitten, niin tiesin miten huonossa kunnossa se oli. Yöllä näin unta, jossa itkin mummoa, muuten yllättävän helpolla päässyt.

Lauantaina koitti päivä, jota olin odottanut ihan älyttömästi. Skräppimaraton! Wohooo! Kerrankin olin ajallaan paikalla, joten pääsin heti aloittamaan. Olin pikkutyttöjen tapaan varaillut paikkaa "bestiksien" vierestä ja nyt pääsinkin itse varaamaan paikkaa niille :) Varotoimeni olivat aivan turhat, sillä meitä ei tullutkaan oman porukan lisäksi muita. Järjestäjän kannalta tietenkin kurjaa, mutta omasta mielestä näin parempi :)

Oli aivan ihanaa, skräppäsin klo 11-23, eli kellon ympäri. Sain monta rästissä ollut sivua tehtyä, ja vielä sivuja, joihin olin tyytyväinen. Viime aikoina tyydyttävien sivujen tekeminen on ollut vähän haastavaa, sillä en ole ostanut uusia skräppitarvikkeita aikoihin, vaan joudun niitä vanhoja käyttämään uusin tavoin. Kehittää tietenkin luovuutta. Ja luovuus on aina hyvä asia :D

Jossain vaiheessa tuli myös ekan Puputyttö -kirjan upeat kuvat ottanut Sari Tammikari paikalle ja hänellähän oli minulle nukke mukana! Simply Chocolate vaihtoi kotia ja kuuluu nyt minun nukkeperheeseeni :D Ja sille, joka kyttää rahankäyttöäni, tiedoksi, että teimme vaihtokaupan, jossa raha ei liikkunut. Voit olla aivan tyynenä ja hyvillä mielin siellä nyt vaan.

Ostin kylläkin jotain aivan pöljää, nimittäin pom-pom -koneen! Tai ei se kone ole, mutta semmoinen härveli kuitenkin :) Ja sillä siis tehdään langasta tupsukoista. Ja mitähän niillä tupsukoilla sitten tehdään? Sitä en ole vielä keksinyt :) Mutta kaikkihan tupsukoista tykkäävät! Olen nyt muutamia tupsukoita sillä laitteella tehnyt ja oivaltanut, että käytössäni on vääränlaista lankaa. Eli pitää jostain metsästää pörheämpää lankaa ja säästää nyt jo olemassa olevat langat kirjontatöihin. Niistäkin aina välillä innostun.

Kuten jo mainitsin, sain paljon sivuja tehtyä, seura oli ihanaa ja ihanat ihmiset olivat pitäneet huolen myös minun ravitsemisestani, vaikkei pitsapaikasta saanutkaan mitään vegaanista (säästin rahani ja söin muiden tuomia vegaanisia herkkuja - lurjus!), muutamia ostoksia tein ja nukenkin sain - ihan loistopäivä siis. Ennen kaikkea kyllä seuran johdosta!

Sunnuntaina mentiin äitille syömään, oli tarkoitus sitä ennen käydä Käsityömessuilla, mutta enhän mä sinne ennättänyt, kun piti menettää hermot lasten kanssa. En ollut käynyt äitillä ainakaan kahteen viikkoon siivoamassa, ja kauhukseni ja pettymyksekseni sen kyllä huomas. Keittiö ja eteinen, jotka olin siis saanut siivottua ja osittain tavarakaaoksesta esiin kuorittua, olivat aivan kamalan näköiset. Siis ihan hirveät. Roskia ei oltu viitsitty laittaa roskiin, vaan ne oli jätetty keittiön tasoille. Sanomalehtiä ja papereita kaikkialla levällään, likaisia astioita ja törkyä jokapuolella. Harmitti vietävästi. Äiti selitteli, ettei se ollut ennätäänyt pariin viikkoon muuta kuin kääntymään kotonaan. Oli sillä kuitenkin kääntyessää ollut aikaa myös tehdä melkoinen sotku. Ruoan jälkeen (joka oli kyllä ihan hyvää) aloin siivoamaan. Eikä aikaakaan, kun sain seurakseni Katinan (veljen avovaimo) ja sitten vielä C:kin auttoi ja Hapsimakkarakin osallistui viemällä pahveja ja laseja keräysastioihin. Saatiin keittiö ja ruokahuone takaisin siistiksi. Tuntui hyvältä.

Kotona jatkettiin hermojen menetystä. Onneksi Hapsi sentään oli aika hyvällä tuulella, Pimpulalla aika voimakkaasti huono päivä. No, se kuuluu ikään.

Olen laiskanletkeästi työstänyt nukketaloa, kaksoset muuttavat sieltä pois ja Dream Girl siskoineen muuttavat tilalle ja niille pitää sitten tehdä sopiva huone, enkä millään meinaa saada siitä niiden näköistä. Pukemiset edelleen kesken enkä ole vielä oikein päättänyt, että mitä teen kaikkien nukkejeni kanssa. Halauaisin ne jonnekin esille, ainakin ne "kodittomat" poloiset. Hahaa! Löysin Ikean nettisivuilta tosi halvan vitriinikaapin! Pahus! C ei halua mennä sinne tänään, vaan huomenna. En tykkää odottamisesta! No, nyt kuitenkin keksin mihin laitan tytöt kauniisti esille :D

Korujakin tein, kamala säätäminen niiden kanssa. Leikkelin Barbeilta silmiä ja suita ja upotin niitä glitteriin ja sellaiseen pehmeään tuhnuun. Hienot tuli, mutta silti hirvee työ niiden irtileikkaamisessa, kun joutui vielä sitä muovia ohentamaan. Barbiet on ihan oikeasti aika hyvin tehtyjä, tai ainakin ne, mitä mä raaskin leikellä, ja nehän on siis niitä vanhempia nukkeja, mitä kirppiksille päätyy. Ehkä ne uudet olis pehmeämpiä.

Ei kai sitten muuta. Dextre ja The Walking Dead odottavat, samoin kemian ja bilsan läksyt. Enhän mä sinne Ikeaan kerkiäsikään.

Terkkuja Bambilta, Mimiltä, Nickyltä, Vickyltä, Lolalta, Angelinalta, Nupulta, Candyltä, Bakalta, Bunnyltä, Trixieltä, Ichigolta, Emilyltä, Nanalta, Meiltä, Tuulilta, Meriltä, Lilalta, Alexilta ja Cocolta!

xoxo,

Puputyttö (joka oli slaittanut kuvia, muttei löytänyt kameraansa)

Työttömän turinoita, vanilja-aromia ja vähän nukkeja.

Superterveellinen aamupalani, tehoseikoitittomuudesta huolimatta.

Ensimmäinen arkipäiväni TYÖTTÖMÄNÄ. Oikeastaan en ole ajatellut entistä työpaikkaani juuri ollenkaan enää viime aikoina, enkä aio sitä painajaista mieliini enää jatkossakaan palauttaa, joten se siitä työttömyyshöpötyksestä. Mutta siis kesälomani on nyt päättynyt ja työttömyys alkanut.

Hietsu-löydöt

 Eilen oltiin siis Hietsussa, vanhukset eivät löytäneet mitään, minä kuvan pikkuaarteet sekä häälahjaksi saamiini lautasiin kuuluvan ison vaasin ja kulhon (Concetta Gallo)

kuva netistä

Kirppiksen jälkeen mentiin keskustaan syömään, Santa Fe:hen. Todella onneton kokemus. Palvelu oli (ainakin terassilla) todella huonoa, ruoasta puuttui pavut (vaikka menussa ne oli mainittu) ja kun asiasta huomautettiin tarjoilijalle hän totesi vaan: ai jaa. Keittiön mokaa ei huomioitu laskussa eikä mitenkään muutenkaan. Ruoka oli laatuun nähden kallista, suht saman hintasta kuin Mayassakin, mutta Mayassa se oli 100 kertaa parempaa. Mayan tortillalastut lisukkeineen oli ainakin minun mielestäni kaikkea muuta kuin kaupan purkki/pussitavaraa, mutta Santa Fe:ssä tarjoiltu alkupala oli selkeästi suoraan purkista. En mene toiste, toivottavasti ette tekään! Kaikki vaan Mayaan! :)

Lauantaina, kun oli vähän "vapaata" vanhuksista tein vihdoin ja viimein vanilja-aromini! Alla kuvia.

Pahoittelen, että tämä on väärinpäin! Tarvikkeet: 1 l luomu! vodkaa, iso ruskea lasipullo, suppilo, 120 g luomu bourbon vaniljaa, terävä veitsi, tylsä veitsi ja leikkuulauta

Pitkän uurastuksen (vaniljatankojen halkaisu, "kaviaarin" riipiminen, tyhjien tankojen paloittelu, pullotus) jälkeen aromi on valmis kypsymään. Kypsyminen vie puoli vuotta.

Eiliseen vielä. Lounaan jälkeen mentiin Temppeliaukion kirkkoon. Hassua, että olen alueella asunut, mutten koskaan siellä kirkon alueella käynyt. 

Koska eilen loppui myös kuukauden kestänyt sokeriton kauteni, yritin etsiä jäätelökojua, josta saisin mieluista jäätelöä. Ei onnistunut. Ärsyttävää. Ja lopulta ei jäätelöä tehnytkään mieli, olikin vaan jano.Tämän kuukauden ajattelin viettää normaalia paljon vähäsokerisemmin, se selkeästi sopii minulle paremmin, kuin yletön sokerin rouskuttaminen. Ajattelin myös radikaalisti vähentää meidän perheen valkoisten jauhojen käyttöä. You know, ravinneköyhät jauhot. 

Vitsi, en nyt meuista kerroinko jo voittaneeni ebayssä niitä Sindyn huonekaluja. Puutarhasettiä ja makuuhuoneen kalustoa. Odotan niitä innolla. Laitan Bambin kodin uuteen uskoon. Aion ehkä uskaltautua maalaamaan ne kalusteet. Saa nähdä. Ei ehkä kannattais. En tiedä. Nukketalo aika paljon taas ajatuksissa, mikä on hyvä. Eilen Pinzan kanssa katsottiin Blythe uutuuksia netsistä, mikä ei ole hyvä. Aika ihania. Mutta täytyy keskittyä olemassa oleviin tyttöihin. 

Bambi kirjoituspöytänsä ääressä

Baka jälleen verenhimoisena

Oh! No!!

 Pinpula haki eilen Monsterinsa kaveriltaan pitkäaikaisesta lainasta. Oikeastaan ne unohtui sinne, eikä P ennättänyt/muistanut hakea niitä takaisin ennen kuin P:n kaveri oli lähtenyt kesäloman viettoon. Eilen kaveri oli palannut kotiinsa, joten P haki nuket takaisin, jotta saatais C:n äidillekin näytettyä mistä oikein on kyse (se oli ostanut P:lle lahjaksi jonkun Monster High puuhakirjan tms. eikä ollut koskaan nähnyt itse nukkeja).  Pyysin P.aa näyttmään nuket, P vältteli ja sanoi näyttävänsä huomenna. Tiesin, että jotain oli vialla, mutten alkanut vänkäämään. Kunnes Lassi möläytti myöhemmin, että kaveri oli rikkonut yhden nuken jalan... ja niin P sitten näytti nuket, joista yhden jalan hän oli joutunut liimaamaan kiinni. Tosi kurjaa. No, elämä on.

Ei muuta. Hauskaa alkanutta heinäkuuta!

<3 Raisa