Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvissyönti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvissyönti. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

ARVONTA!!

Menetin yhden lukijan! Ihan kamalaa! Mitä pahaa minä tein? Mitä hyvää jätin tekemättä? Kuka sinä olit? Miksi poistuit? Byäääääh!

Joop. Tästä suivaantuneena ajattelin kalastella uusia rekisteröityneitä lukijoita arvonnan avulla! Wohoo!! Kaikkien arvontaan osallistuneiden rekisteröityneiden lukijoiden kesken arvotaan mitäpä muutakaan kuin uusin kirjani! Aikaa vaikka 10 päivää, eli 15.5 on viimeinen päivä osallistua ja kaikki kommentteja jättäneet rekisteröityneet lukijat ovat arvonnassa mukan :) Ja koska mun blogger-taidot on olemattomat, en osaa tehdä erillistä *jotain* tälle arvonnalle, täytyy tehdä se tälleen yksinkertaisesti, eli tästä postauksesta lähtien kaikki kommentit, joita jätätte ovat mukana arvonnassa, aina siihen 15. päivään asti. 16. päivä suoritetaan sitten itse arvonta.

Ensimmäinen löytämäni arvostelu kirjasta. Myännettäköön, että tunnen Lotan ja Lotta tuntee minut. Mutta uskon siltikin, että Lotan arvostelu oli vilpitön. :)

 "Kasvisseikkailu poikkeaa ulkoasultaan ja idealtaan aika paljon aiemmista Puputytön herkkukirjoista. Kasvisseikkailussa tarjoillaan terveellistä, ravitsevaa ja maittavaa kasvisruokaa koko perheelle - muutama mukaan päässyt herkkukin on siitä terveellisemmästä päästä. Kasvisseikkailu onkin mitä mainioin lisä erityisesti lapsiperheitten keittokirjahyllyyn. Voi olla, että kirjan sivuilla seikkailevat piirretyt eläinhahmot ja humoristiset varoitukset jakavat lukijoiden mielipiteitä, mutta minusta ne ovat hauskoja - veikeitä mutta eivät veikisteleviä. Milja Laineen muutenkin onnistunut raikas kuvitus on pehmein, kirkkain värein toteutettu. Sympaattinen tyyli muistuttaa etäisesti Kristiina Louhen kuvituksia mutta ilman tylsää Tomppaa.



Reseptit ovat monipuolisia ja ajatuksella tehtyjä. Iso kiitos siitä, ettei niissä ole kikkailtu mahdollisimman oudoilla aineksilla mutta ei myöskään aliarvioitu lukijan kokeilunhalua. Ohjeista löytyy niin muhevaa linssimusennosta kuin yakisobaa, joka on siis yhtä kuin erittäin kokeilemisen arvoisen oloinen japanilainen kaali-spagettipaistos. Reseptien lapsiystävällisiksi muokatut nimet ovat jälleen oivaltavia, vai mitä sanotte Papan kanuunasta (baba ganoush) tai Kasvimaan mussukasta, joka on tietenkin moussakaa? Nimihassuttelusta huolimatta kaikki reseptit löytyvät hakemistosta fiksusti myös pääaineksensa mukaan, kanuunat ja mussukat siis myös munakoison alta.


Jättiplussa myös siitä, ettei kirjasta löydy pakollista "miksi ei tehotuotannolle" osuutta sen enempää kuin listaa korvaavista aineksista tai ravitsemusoppipakettiakaan. Aika usein vegaanikeittokirjojen kompastuskivenä nimittäin on se, että valtavan eläinoikeus/ravitsemustiede-osion läpi kahlattuaan lukijalle jää käsitys vain siitä mistä kaikesta vegaani kieltäytyy ja mitkä ovat mahdolliset uhkaavat puutostaudit. Tällaisista kirjoista jää silloin ikävästi sellainen fiilis, että infopakettia seuraavat reseptit ovat ihan hyviä kunhan vain muistaa ottaa huomioon, mitä kaikkea on jouduttu jättämään pois ja miten vaikea on ylipäätään pysyä hengissä moisella ruokavaliolla.

Minä puolestani olen kyllästynyt käsittelemään ruokavaliotani ja elämäntapaani negaation kautta, enkä usko että se tekee hyvää koko aatteelle noin laajemmassakaan mittakaavassa. Faktahan kuitenkin on se, että vegaanillakin voi olla hauskaa, hyvää ja nättiä niin suussa kuin ylläkin. Eikä sen pitäisi olla mikään ongelma niin kenellekään. Ja juuri tämän vuoksi me tarvitsemme lisää Puputytön tuotoksia!"


Kiitos Lotalle kauniista sanoista!


Niin, tät olisi sitten enemmänkin luvassa onnekkaalle ja aktiiviselle kommenttien jättäjälle, sillä mitä enemmän kommentoit sitä suuremmat mahdollisuudet sinulla on voittaa kirja omaksesi!


Ja vaikka oman kirjan ennättäisit ostamaan/saamaan ennen arvontaa, kannattaa siltikin osallistua - ainahan tämän sen voi antaa sitten eteenpäin lahjaksi!






keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Maailmanpelastus Operaatio, 1. viikko, 3. päivä

Heipparallaa!

Tänään pelastetaan maailma syömällä kasviksia! Eli vuorossa ehkä suurin, kaunein, tehokkain, eettisin ja herkullisin tapa tehdä ekoteko: siirtyä kasvissyöjäksi! Mikään ei ole niin mukavaa ja mukavalla tavalla pehmoista, kuin syödä lautasellinen loistavan mahtavaa ruokaa ja tietää, ettei yksikään eläin ole joutunut kärsimään nautintosi tähden. Mutta nyt meninkin jo eettisyyteen, nyt kuitenkin kyse ekologiasta. Kasvisruoka voi toki pahimmillaan olla yhtä paha, ellei pahempikin luonnonvarojen ryövääjä kuin vaikka lähellä eettisesti ja luonnonmukaisesti tuotettu sekaruoka. Mutta lähellä eettisesti tuotettu luomukasvisruoka kyllä päihittää vastaavan lihaisan/maitoisan ruoan 5-0. Johtuen siitä, että kilo eläinperäistä proteiinia vaatii 5-7 (saa korjata!) kg kasviperäistä proteiinia. Melkoinen hävikki. Toki kasvissyöjiä syytetään liiallisesta soijansyönnistä ja juonnista, aiheestakin, ja soijaahan siis (pää?)osin kasvatetaan raivaamalla sademetsiä, mutta marginaalisen pieni osa soijasta kulkeutuu meidän (ihmisten) suuhun suoraan soijan muodossa. Nimittäin valtaosa soijasta kasvatetaan eläinten rehuksi.
Tokkopa ketään saan tällä käännytettyä, mutta ehkä kuitenkin miettimään asiaa ja vaikka vähän kohtuullistamaan omaa lihan syöntiään? Nykyinen meno, jossa eläinperäiset tuotteet ovat läsnä jokaikisellä aterialla on kyllä melko lailla kestämätöntä. Enkä siis puhu terveyshaitoista taikka eläinten oikeudesta mielekkääseen, elämisen arvoiseen elämään, vaan pelkästään ympäristökuormituksesta. Ja kuten niin monessa muussakin ympäristöä säästävässä toimessa, myös tässä kohtuullistaminen (ja eettisyyden nimissä totaalikieltäytyminen eli veganismi) näkyy iloisesti rahapussissa :) Tietenkin vegaanisiin erikoisherkkuihin, jotka näöltään ja ehkä maultaankin imitoivat lihaisia versioitaan, saa uppoamaan käsittämättömiä summia, mutta pysyessään peruskasvisruoassa, joka siis koostuu pavuista, viljasta, vihanneksista, pähkinöistä, hedelmistä ja marjoista pysyy kauppalaskukin mukavan pienenä.

Soijarouhekastike pastalle taikka perunalle (en mene takuuseen määristä, heitän tämän ohjeen päästäni, en ole ikinä mitannut aineksia, mutta ainakin tästä saa käsityksen, miten soijarouhetta käyttää)
2 dl soijarouhetta
2 dl vettä
sopivasti seuraavia: soijarouhemaustetta (jauhelihamauste), paprikaa, jeeraa (juustokumina)
Aloita turvottamalla nämä.
3 rkl sinistä Keijua
2 rkl vehnäjauhoja
vettä
1 kasvisliemikuutio
ruskista jauhot rasvassa. Lisää kovasti vatkaten vettä parissa erässä, kunnes kastike sopivan koostumuksen omaavaa. (aina ei jaksa miettiä kauheen kauaa oikeita sanoja...) Lisää kasvisliemikuutio, ja kun se on sulanut lisää turvotettu soijarouhe.
Määrät on todellakin "sinnepäin" kuka nyt margariiniakaan alkaa mittaamaan?

Maailman parhaat tofuleikkeet
1 pkt maustamatonta tofua
tummaa sesamöljyä
soijakastiketta
grillausmaustetta
Purista tofustasi irtovedet pois (jos maltat niin kääri se keittiöpyyhkeeseen ja laita hetkeksi painon alle.
Viipaloi tofu ohuiksi suikaleiksi (niin, että pysyy kuitenkin vielä kasassa) ja paista (valurauta)pannulla sesamöljyssä, lorauta mukaan aimoa annos soijakastiketta (mutta kuitenkin niin, että saat kaiken kastikkeen haihdutettua pois ja leikkeistä rapeita), ennen suikaleiden kääntämistä ripottele pinnalle grilimaustetta, käännä ja paista myös toiselta puolelta rapeaksi. Toimii loistavasti sekä kylmänä että kuumana, leivän päällä, perunan seurana. Meillä lapset tykkää kovasti, vieraat lapset kyllä vierasti (mokomat!) mutta aikuisvieraat ovat kehuneet kovasti.

Sitten seuraa vielä vinkkejä niille, jotka eläimiä syövät mutta haluaisivat lisätä kasvisruoan osuutta eläinperäisen ruoan kustannuksella
* tee makaronilaatikko soijarouheesta ja myhäile mielessäsi kun kukaan ei huomaa eroa. Jos epäilyttää, voit alkuun vaikka laittaa puolet eläintä ja puolet soijarouhetta.
* tee kasvissosekeittoa. Et uskokaan mitä kaikkea olen saanut lapseni syömään kasvissoekeittoon piilotettuna!
* lihastensyöjästä kasvissyöjäksi onnistuu vaikka yhdessä päivässä, mutta useimmat hyötyvät jos etenevät pienin askelin. Ensimmäinen askel voi olla vaikka se perinteinen kasvisruokapäivä. Voit kokeilla "kasvistaa" teidän perheen suosikkiruokia, esim. Jere Niemisen Vegaanin Kotiruokakirja on todella mainio apu tässä kohtaa.
* lainaa kirjastosta muutama herkullisen oloinen kasvisruokakirja, mielellään vielä sellaisia "kotiruokakirjan" oloisia, eli ei niitä missä "hienostellaan". niiden aika tulee myöhemmin, tässä vaiheessa vielä tutustutaan kasvissyönnin ihmeelliseen maailmaan. Loistavia kirjoja alkuun on esim. juuri mainitsemani Jere Niemisen kirja, Faunan kokoama Vegaanin uusi keittokirja ja tietenkin minun oma Puputytön Juhlakirja :)
* seuraava askel voikin sitten olla suosikkikirjojen omaksi hankkiminen
* kun kasvisruoka alkaa olemaan jo tuttua kannattaa ruoanlaittoa viedä seuraavalle tasolle, ja se onnistuu helposti Elina Innasen Viiden tähden vegaani kirjan herkullisilla ja vähän fiineimmillä ruokaohjeilla.
* menipä mainostamiseksi :)
* lapsiperheissä erityisesti suosittelen ottamaan pieniä askeleita. Vaarallisia vihanneksia (ruusukaali, kesäkurpitsa, munakoiso) kannattaa tarjota vasta sitten, kun lapsi on oppinut pitämään suht harmittomista (porkkana, paprika, herne) kasviksista
* salaatti on oiva keino saada perhe syömään kasviksia, kunhan on tarjota hyvä salaatin kastike (mielellään itsetehty)
* älä ylikypsennä kasviksia
* alkuun seitanit, tempehit ja muut kummallisuudet saattavat saada pään pyörälle ja mahdollisesti pelästyttää pois kasvisruoan herkullisesta maailmasta, mutta tässäkin kannattaa edetä pienin askelin. Kyllä ne tutuksi vielä tulevat. Its een vieläkään erityisemmin pidä tempehistä. Ja mitä sitten?
* älä osta alkuun aineksia joita et tunnista, tai joihin sinulla ei ole hyvää reseptiä valmiina. Ne todennäköisesti vain jäisivät käyttämättä

Eilen leivoin kaksi älyttömän hyvää omenapiirakkaa! Ja keitin omenasosetta. Osa käyttämästäni sokerista oli vaaleanpunaista ja osa keltaista (näissä sentään värit luonnosta, kurkumaa ja punajuurta) ja se sai soseestakin kauniin väristä :) Koulussa käynnin ja Dextrein tuijottamisen lisäksi en muuta sitten tehnytkään. Dexter on kuin huume. Aina ennen kuin saadaan uusi kausi katsottavaksi teen pyhiä päätöksiä, että katsotaan vain yksi jakso päivässä, niin että siitä riittäis pidemmäksi ajaksi...ja kun sitten päästään katsomaan niin katsotaan niin paljon kuin vaan ennätetään. Ainakin kolme tuntia päivässä. Ja sit se onkin taas loppu. :(

Hei! Piti jo eilen tästä kertoa! Lukekaa!!!

Mutta nyt veren asiantuntija kutsuu!

Sydän,

Puputyttö 

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Yleisön pyynnöstä - taustoja omasta veganismistani

Minä olen ollut lakto-ovo-vegetaristi n. 12 vuotiaasta. Itseasiassa taisin syödä kalaa aika pitkään. No joka tapauksessa, vegaanius oli kiehtonut menesti, mutta aina kaatunut johonkin mielitekoon. Kunnes sitten uutena vuonna 2008 minä päätin, että nyt sai riittää riistomeininki minun osaltani. Ja niin minusta tuli vegaani. Mielestäni vegetarismi on iso askel oikeaan suuntaan, mutta vegaanius on monta isoa askelta kohti määränpäätä. Määränpään ollessa eläinten riiston loppuminen. Ja siitä se sitten lähti... :)

Aluksi laihduin monta kiloa, en oikein tiennyt, että mitä kaikkea voin syösä. Eikä niitä herkkuja oikein ollut. Tumma suklaakin tuntui liian tummalta. Mutta sitten minä aloin leipomaan! Ja kyllähän ne kilotkin tuli sitten takaisin, korkojen kera ;) Mutta leipomisesta seurasi sitten jotain muuta hyvää, nimittäin Puputyttö!

Vegaaniuden myötä meni mies vaihtoon ja uusi ihana urho löytyi amerikasta. Me ollaan nyt onnellisesti naimisissa ja kun kerta molemmat ollaan vegaaneita, ei tarvitse murehtia sitä, että mitä iljetyksiä jääkaapista löytyy, mitä ruumiinosaa grillissä kärvennetään jne. On oikeasti hyvin vapauttavaa, kun jakaa elämänsä samoilla arvoilla varustetun ihmisen kanssa.

Mun lapset (9 ja 11 v.) ovat kotivegaaneita. Isällään syövät mitä siellä tarjotaan, koulussa vanhempi syö kasvisruokaa ja nuorempi seka. Eli saavat itse päättää. Ollaan kaikki oltu todella terveitä, mielen notkahduksia ei lasketa tähän ;)

Mun suosikkikotiruokia ovat: perunamuussi, tofuleikkeet, perunavelli ja ehkä pyttipannu. Ja Chrisin Dal. Ulkona on hauskinta syödä japanilaisessa avocado sushia ja Ravintola Hermans 'issa ihan mitä vaan. Ulkomailla on ihan loistavia kasvisravintoloita ja niissä aivan ihania vegaanisia annoksia. Kur!

Leipomuksista en osaa valita suosikkia. Siinä todennäköisesti on suklaata ja maapähkinävoita. Tai sitten suklaata ja kookosta.

Suolaisia leipomuksia jännitän vielä niin kovasti, etten ole niitä uskaltautunut kokeilemaan. Ne on niin mystisiä. Eikä ne ole edes makeita!

Vegaaniudessa on mun mielestä hienointa se, etten ole omalta osaltani lisäämässä eläinten kärsimystä. Mun mielestä ihminen on täysin oikeudetta ottanut ihan sairaat oikeudet itselleen päättää kaikkien muiden elämästä.

Tää oli melko sekava postaus. Enkä mä tiedä, sainko nyt ollenkaan tyydyttävällä tavalla tuotua omaa näkemystäni julki.

Sitten vielä eilisestä koirakoulusta. Risto edelleen murisee ja irvistelee Chrisille, ja varmaan tekis sitä lapsillekkin, jos ne olis ollut maisemissa. Joten Risto joutuu nyt eristykseen. Se on kylppäri-kodinhoitohuoneessa lenkkejä lukuunottamatta kokonaisen viikon! Todella kamalaa. Mutta me teemme tämän Riston vuoksi. Riston täytyy oppia oma paikkansa. Joka ei siis voi olla minust aseuraava.

Scar face

Kyllä se tästä.

♥ R