Arvonnan suoristus, ruokaa ja arkihöpinää. (Huom! ei tiukkaa asiaa!)

Sorry! En vieläkään osaa laittaa tota pelkkää arvontapalkkia tänne, saitte siis melkein koko sivun! Arvonta on nyt sitten suoritettu, pari päivää myöhässä kunonollutkaikkeeyouknow...

Laskin kahteen kertaa kaikki arvontaan osallistuneet kommentit, sain molemmilla kerroilla 19 kommenttia, joten päätin, että se on sitten se maksimi, jonka tohon laitteeseen syötän. Kone (?) arpoi sattumanvaraisesti luvun 8, ja sitten kävin tarkistamassa, et kuka on jättänyt kahdeksannen kommentin (jtäin laskuista pois Hannan, joka liittyi kyllä lukijaksi, muttei osallistunut arvontaan. Onnetar, tai Random.org suosi tällä kertaa Valeriinaa, joka ehkä tästä sai lisäintoa blogien ymmärtämiseen :). Ja sitten kuulkaa, te muut voitte halutessanne tilata kirjan suoraan minulta :D Pystyn sattuneista syistä myymään sitä halvemmalla kuin useimmissa kaupoissa siitä pyydetään. Minä myyn postikuluineen 23 eurolla, ei pöllömpi hinta. Ja kaupan päälle saa ihanat paketoinnit ja omistuskirjoituksen - tähän ei kirjakaupat pystykään :). Ottakaa yhteyttä, niin hoidetaan käytännön asiat ja saadaan Kasvisseikkailu teillekin. Onnea vielä kerran kuitenkin Valeriinalle! Ota sinäkin yhteyttä minuun, joko jättämällä kommentin, jossa osoitteesi (kaikki kommentit tulee ensin ainoastaan minun tietooni, enkä tietenkään julkaise sellaista kommenttia muiden nähtäville!) tai sitten sähköpostilla pinkkisfun(at)gmail.com. Samoin voivat toimia ne, jotka kirjansa minulta tilaamalla haluavat. (niin, arvonta on sitten suoritettu, toivottavasti meni oikein mun laskut ja muut ja kuulkaa, vaikkei mennytkään niin se on nyt sit kuitenkin tässä tämä)

Hei! Ne pupuhommelit, jotka mulla olis viimeisimmässä postauksessa! Ne ei olleet mun tekemät! Pahoittelen, etten huomannut mainita asiasta heti! Ja olen tietenkin älyttömän hyvilläni, että ajattelitte että ne vois olla. :) Olen vaan säilönyt kuvan itselleni muistutukseksi, että täytyis joskus tehdä sen muotoisia leipiä. Googletin bunny shaped bread hetki sitten, ja sillä löytyy paljon youtube videoita ja reseptejä. Niin, ja anteeksi mulla alkaa taas sähköpostit ja kommentit täällä kasaantumaan. Nyt vaan on niin kamala kiire tms. Pari kolme päivää sitten olin sitä mieltä, et jos ne meinaa siellä lääkärissä tätä hyvää oloa jotenkin multa viedä pois niin mä kyllä kieltäydyn siitä ilosta. Mieli on muuttunut. Kaikista pahimmalta tuntuu se, kuinka koen että lapsetkin syyllistää mua. (enkä edes kertonut niille tilanneeni postimerkkejä reilulla seittemällä kympillä! Ainoastaan aloin innoissani kertomaan tarroista ja postikorteista ja heti tuli sellainen tyrmäys että oksat pois. Oikeesti ne tilaamani jutut oli kyllä ihan huippuja! Ja ihan erilaisia mitä aiemmin olen tilannut. Se ultrasöpökausi on tosissaan väistymässä ja antamassa tilaa aikuisemmalle, vähän kummalliselle söpölle. Mä teen näistä sit erikseen postauksen, kun ne on mun uusia suosikkeja). Hitto! Ei tälläisistä asioista tulis "julkisesti" puhua. Oikeesti. Syövästä ja polvivammoista kyllä, mut ei nyt sentään "näistä jutuista". Niin, että koitas nyt taas vähän ryhdistäytyä! Joo joo, yritetään.

Mulla on ollut ihan mahdotonta matalalentoa ruokien suhteen viimeiset öö...sanotaanko vaikka pari kolme kuukautta. Olen tehnyt pääsääntöisesti ihan älyttömän tylsiä ruokia ihan käsittämättömän innottomasti. Ja nyt taas paljon enemmän innostusta osoittaen. Just vaikka ne riisiannokset, ja sit eilenkin ruoka oli aivan ihanaa. Tälle päivälle en vielä tiedä mitä tulossa, itse ajattelin kyllä päivemmällä käydä kaupungilla, kun on ravintolapäiväkin ja sitten on vielä lisäksi Sörnäisissä Hämeentie 39:ssä (missä kohtaa se muuten on? Mä tiedän missä on 12 ja 152 -- Kääk! Mä olin hämeentiellä töissä, mut mä en enää muista mikä se osoite oli!! Ihan parasta! Mä kyllä vieläkin muistan, miltä ne kolme kaikista kauheint aihmistä näyttää.) Arts Exposed myyjäiset, jossa on ihana Emmi. Emmi on mun tämänhetkinen muusani.  Ai kauheeta, mä en olis ikinä uskonut sanovani tota ääneen! Mut Emmi on just sellanen aikuisempi, vähän kummallinen söpö. Ja aikuisemmalla tarkoitan vaikka sitä, ettei pukeuduta niinkuin alle kouluikäiset (esim. niin kuin minulla on ollut tapana), vaan ollaan vähän asiallisempia, ei kuitenkaan aikuismaisia. (Emmi välillä lukee mun blogia, joten tää on entistä kuumottavampaa.) Mä ajattelin myö syrittää ujuttaa siihen käynnin roihuvuoressa katsomassa niitä kirsikankukkia, kun huomenna Hanamijuhlapäivänä melko varmasti sataa :( Mut emmä kyllä niitä kaikkia kolmea pysty pyörällä hoitamaan. Enhän? No täytyy katsoa.

Haa! Siis ruoista. Mä tykkään texmexistä ihan todella paljon. Sitä ei kyllä juurikaan vegaanisena ravintoloista saa, kyllähän siis joitain juttuja, mut aika paljosta jäädään paitsi, jos meinataan ravintolassa sitä syödä. Joten melkeinpä aina texmexit syödään kotona. Ja niin eilenkin. (kaupassa sattu muuten tosi hassu juttu. En huomannut, että mun takaa oli tulossa joku nopeammin etenevä henkilö, vaan olin väistämässä käytävällä ollutta kärryä ihan normaalisti. Takaa kuitenkin sujahti joku otus, joka sanoi hyi helvetti ja mulkaisi perään pahasti. Mä sitten sattumalta lähdin seuraamaan sitä, ihan siis vaan joitakin metrejä, kun se meni samanaan suuntaan kuin mihin minäkin olin menossa. Tiukasti katsoin siihen, niin että kahdesti kuin se katsoi taakseen, minä tuijotin sitä suoraan silmiin. Ja sitten kävi niin, että se kääntyi juuri samalle käytävälle, kuin mille minäkin olin kääntymässä ja mä sit vielä vähän nopeutin tahtia ja kävelin vähän niinko robottimaisesti sitä tiukasti tuijottaen ja se meni ihan paniikkiin. Se ei siis ollut muutenkaan ihan tasapainossa (no, kukapa olis?) Se oli hassua.
Eilen kaupassa muistin aiemman postauksen vaahtoamisen ruoasta ja sen alkuperästä, puhtaudesta jne. Joten olin "pakotettu" ostamaan joko luomua tai sitten kalliimpia kotimaisia tuotteita. Paitsi tortillachipsit ostin kyllä Rainbow? merkkisinä, kun ne luomut oli niiin paljon kalliimpia. Yleensä pidän rajana sitä, että saa maksaa korkeintaan kaksi kertaa niin paljon kuin tehotuotettu. Riisi ja Reilun Kaupan tuotteet sitten eri asia, ne saa olla vielä kalliimpia. Mutta siis ruokana oli tortillachipsejä ja kaikkia niitä herkullisia lisukkeita mitä nyt niidne kanssa tulee nauttia. Ihanaa!

Olen useamman päivän jättänyt ompelut väliin, kun on mennyt koko päivä johonkin ihan muuhun, pääsääntöisesti kai koneella. Läksyjään en ennättänyt tekemään, kun koko ajan kauhee säätö päällä. Olen siis ainakin käymässä niitä kaikkia (melkein 16 000) japanista myynnissä olevia tuotteita Etsyssä. Se on siis tosi hauskaa, mutta aikaa vievää ja tietenkin ihan älyttömän tyhmää. Toistaiseksi en ole kuitenkaan tilannut muuta kuin leimasimia ja eiliset printtituotteet, joista lupasinkin jo postata sitten enemmän, kunhan ne saapuu. Ja olen kuitenkin jo yli puolet käynyt läpi. Tokihan sinne koko ajan tulee uusia tuotteita, niitäkin aika ajoin käyn läpi. mutta ennen kaikkea etenen uusimmasta vanhimpaan. Ehkä olis muuten pitänyt aloittaa vanhimmasta? No, ihan sama.

Tollanen kuin toi vasemmalla oleva.

Mä olen tilannut yhden mekonkin, mutta se on Planet Idalta, eli ompelijattarelta täältä suomesta. Olen Idalta aiemminkin tilannut ja aina ollut oikein tyytyväinen. Ekaks olin tilaamassa jotain vähän lolitaan vivahtavaa härpäkettä, kun olin niillä japaniseikkailuillani törmännyt ihan älyttömän ihanaan kankaaseen, mut onneks Ida ei ollut ennättänyt vastata, niin mä ennätin aikuistua vähän ja tajusin tilata jotain muuta, käytännöllisempää. Joten tilasin trikoomekon. Aina kangaskaupassa ihastelen trikookankaita, mutku emmä osaa tehdä niistä yhtään mitään. Joustavat kankaat vaan venyy mun koneen alla. Pitäis olla saumuri? Tai kaipa tossakin jotain jousto-ommelta olis, mutku...

Mulla on ikuisuuden kirjahyllyn päällä notkunut yks hassu kultainen kaularengas. Oikeesti, rengas eikä ketju. Oon inhonnut sitä ihan alusta asti, vaikka sinä killuvasta sydämestä tykkäsinkin kovasti. Sydämen olen ottanut talteen jo aika päivää sitten, mutta se typerä rengas on vaan töpeksinyt siellä hyllyssä. Kunnes tajusin, että ei hemmetti! Se on kultaa! Laitoin sen ja jotain nuorempana ostamiani kultaisia kolapulloja ja saksia turvapussiin ja turvapussin lähetin Verkkokultaan. Niillä kun nettisivuilla lupailtiin todell ahyvää hintaa kullalle. Tänään sian tiedon siitä, et mitä ne maksaa siitä mulla. Puolet vähemmän, mitä nettisivuilla sanottiin. Eli ihan yhtä paskaa hintaa kuin kaikkialla muuallakin, ja ne kuitenkin kauheesti sitä mainosti, että ne pystyy pitämään hinnat niin korkeina, johtuen listasta erinäisiä syitä. Joten siistä ihan oikeesti sai sen käsityksen, että ne maksais niistä enemmän kuin muut. Mut ei ne mitään oikeesti maksaneet. Siis ei sen enempää kuin muutkaan. Laitoin niille viestiä siitä, et miten olisin ollut siihen summaan ihan tyytyväinen, jos se olis ollut yhdenmukainen niiden ilmoittaman hinnan kanssa. Niin, että alusta asti olisin tiennyt, mitä siitä suurin piirtein maksetaan. Tietenkin pienet heitot on mahdollisia, mut puolet on jo liikaa! Eli sitä lafkaa en ainakaan voi suositella. Mä tosiaan punnitsin ne täällä kotona, en tietenkään millään älyttömän tarkalla vaa'alla, mut suuntaa antavasti kuitenkin.

Joku toinenkin firma lupaili samoja, yhtä lailla korkeita hintoja. Mutta kun tarkemmin tutustu niihin ehtoihin (tällä verkkokullalla ei ollut mitään vastaavia ehtoja), niin huomas että ne hinnat alkoi pätemään vasta 180 gramman jälkeen. 180 grammaa ei kuulosta paljolta, mutta kullassa se on helvetisti! Ja sillä naurettavan pienellä aloitushinnallakin se on jo jotain neljä tonnia, riippuen tietenkin kullan puhtaudesta. Mut toikin hinta on aika pienikaraattiselle kullalle. Kamala huijauksen maku! Eli sun pitäis myydä niille hillitön määrä kultaa tosi halvalla, että saisit sitten sen hinnan, mitä ne mainostaa. Ja siihenkin tuli vielä sellainen ehto, että se pätee ainoastaan kuuteen tonniin asti. Eli loppujen lopuks aika pienestä määrästä ne maksaa sen hyvän hinnan. Ei kannata myydä kultakorujaan. En kyllä tiedä, et mitä niille sitten pitäis tehdä. Mut just ton kusettamisen takia ei kannata.

Pesulappu ja kaksi rintamerkkiä

Keittiön seinällä olevia itsetehtyjä asioita.

Jossain kohti tuolla mainitsin, etten ole liiemmälti ennättänyt ompelemaan. Eilen sitten kun ei tarvinnut kouluunkaan mennä niin pääsin koneelle. Ja mitä hauskoja juttuja keksinkään! Ilman, että niille olis sen kummempia jatkosuunnitelmia. Kun mä siis yleensä kaikesta mitä teen mietin heti uutta tuotetta Pinkkikselle. Näistä en mieti. Paitsi ehkä noista rintakoruista. Kunhan niitä vähän hio. On ihanaa ommella "turhuuksia". Ja turhuuksia on siis omaan käyttöön tai muille lahjaksi tehtävät asiat, jotka siis ei päädy myyntiin. Ei tarvii olla niin huolissaan jostain saumoista tai langanväreistä. Illalla sitten kun katsottiin Kaivosmiehen Tytär elokuvaa puuhasin C:n otsalamppu päässä kaikkea uutta kivaa. :D käsityöt on kyllä sellainen ääkkääk...voimavara?! Ja aina tulee niin hyvä mieli, kun saan jotain nurkissa lojuneita, ikuisuuksia säästettyjä asioita käyttöön. Kuten nyt vaikka tossa pienessä (kasvojen)pesulapussa sisällä oleva synteettinen vanu:se on kotoisin vauvojen pehmokirjasta, josta kangassivut käytin pussukoiden tekemiseen. Yks päivä tein muuten C:n tulevalle tabletille sellasen suojapussin (josta C ei ilmiselvästi tykännyt yhtään :( , jonka sisään pehmusteeksi laitoin kadulta löytyneen vanulevyn!

Muuten, jos teillä menee sateenvarjo rikki, niin mulla olis käyttöä sille  kankaalle! Otan niitä riemumielin vastaan, tietenkin jos teillä ei itsellä ole niille käyttöä. Mutta tämä siis tiedoksi. Sen kankaan saa suht helposti irti siitä kehikosta, eli postituskin onnistuu ihan kirjekuoressa :) Se kangas on todella mainiota vuorikangasta meikkipusseihin ja penaaleihin.

Mutta eipä tässä muuta! Täytyy alkaa valmistautumaan päivän aktiviteetteihin! Saattoi tulle muutos kulkupeleihin, kun mies ehkä lähteekin mukaan, ja se ei suostu kuitenkaan pyöräilemään. Mokoma.

Onnea vielä arvonnan voittajalle! Ai niin!!! Sain nukkeni myytyä! Tai toinen oli kyllä Pinzulan, siitä on tulleet rahatkin ja postitettukin on jo, toisesta vielä odottelen. Yllättävän helposti ja kivuttomasti sit kuitenkin meni. Ehkä saatan laittaa lisää tyttöjä sinne, ne rahat on kuitenkin aika kivat omalla Paypal tilillä :) Ja loppujen lopuksi postituskaan ei ollut niin kallista kuin olin etukäteen pelännyt. 13 euroa englantiin, maksikirjeenä meni. Kuinka luotettavaa, sitä en osaa sanoa. Portugaliin, jonne oma nukkeni päätyy, kunhan saan rahat, yhteisymmärryksessä ostajan kanssa käytämme postivakuutettua lähetystä, eikä sekään maksa kuin reilu 18 euroo. Ei paha ollenkaan! Hyvin tyytyväinen. Toki myymäni nuket oli sieltä halvimmasta päästä, niin että jos vaikka jotain vähän arvokkaampaa (yli satasaen) meinaisin saada maailmalle niin se vois olla jo vähän vaikeampaa. Mun tytöissä on kyllä se hyvä puoli, että ne on kaikki alkuperäisessä kunnossa. Kauheesti on nyt myynnissä kustomoituja nukkeja. Mut ei näistä nyt sen enempää. Lapset häiriintyy, kun äitillä ei ole housuja jalassa. Ainoastaan sukkikset.

Kesken jätetty kirjontatyö. Sillä keskeneräinen on kaunista.

 xoxo,
Raisa
 

ARVONTA!!

Menetin yhden lukijan! Ihan kamalaa! Mitä pahaa minä tein? Mitä hyvää jätin tekemättä? Kuka sinä olit? Miksi poistuit? Byäääääh!

Joop. Tästä suivaantuneena ajattelin kalastella uusia rekisteröityneitä lukijoita arvonnan avulla! Wohoo!! Kaikkien arvontaan osallistuneiden rekisteröityneiden lukijoiden kesken arvotaan mitäpä muutakaan kuin uusin kirjani! Aikaa vaikka 10 päivää, eli 15.5 on viimeinen päivä osallistua ja kaikki kommentteja jättäneet rekisteröityneet lukijat ovat arvonnassa mukan :) Ja koska mun blogger-taidot on olemattomat, en osaa tehdä erillistä *jotain* tälle arvonnalle, täytyy tehdä se tälleen yksinkertaisesti, eli tästä postauksesta lähtien kaikki kommentit, joita jätätte ovat mukana arvonnassa, aina siihen 15. päivään asti. 16. päivä suoritetaan sitten itse arvonta.

Ensimmäinen löytämäni arvostelu kirjasta. Myännettäköön, että tunnen Lotan ja Lotta tuntee minut. Mutta uskon siltikin, että Lotan arvostelu oli vilpitön. :)

 "Kasvisseikkailu poikkeaa ulkoasultaan ja idealtaan aika paljon aiemmista Puputytön herkkukirjoista. Kasvisseikkailussa tarjoillaan terveellistä, ravitsevaa ja maittavaa kasvisruokaa koko perheelle - muutama mukaan päässyt herkkukin on siitä terveellisemmästä päästä. Kasvisseikkailu onkin mitä mainioin lisä erityisesti lapsiperheitten keittokirjahyllyyn. Voi olla, että kirjan sivuilla seikkailevat piirretyt eläinhahmot ja humoristiset varoitukset jakavat lukijoiden mielipiteitä, mutta minusta ne ovat hauskoja - veikeitä mutta eivät veikisteleviä. Milja Laineen muutenkin onnistunut raikas kuvitus on pehmein, kirkkain värein toteutettu. Sympaattinen tyyli muistuttaa etäisesti Kristiina Louhen kuvituksia mutta ilman tylsää Tomppaa.

Reseptit ovat monipuolisia ja ajatuksella tehtyjä. Iso kiitos siitä, ettei niissä ole kikkailtu mahdollisimman oudoilla aineksilla mutta ei myöskään aliarvioitu lukijan kokeilunhalua. Ohjeista löytyy niin muhevaa linssimusennosta kuin yakisobaa, joka on siis yhtä kuin erittäin kokeilemisen arvoisen oloinen japanilainen kaali-spagettipaistos. Reseptien lapsiystävällisiksi muokatut nimet ovat jälleen oivaltavia, vai mitä sanotte Papan kanuunasta (baba ganoush) tai Kasvimaan mussukasta, joka on tietenkin moussakaa? Nimihassuttelusta huolimatta kaikki reseptit löytyvät hakemistosta fiksusti myös pääaineksensa mukaan, kanuunat ja mussukat siis myös munakoison alta.

Jättiplussa myös siitä, ettei kirjasta löydy pakollista "miksi ei tehotuotannolle" osuutta sen enempää kuin listaa korvaavista aineksista tai ravitsemusoppipakettiakaan. Aika usein vegaanikeittokirjojen kompastuskivenä nimittäin on se, että valtavan eläinoikeus/ravitsemustiede-osion läpi kahlattuaan lukijalle jää käsitys vain siitä mistä kaikesta vegaani kieltäytyy ja mitkä ovat mahdolliset uhkaavat puutostaudit. Tällaisista kirjoista jää silloin ikävästi sellainen fiilis, että infopakettia seuraavat reseptit ovat ihan hyviä kunhan vain muistaa ottaa huomioon, mitä kaikkea on jouduttu jättämään pois ja miten vaikea on ylipäätään pysyä hengissä moisella ruokavaliolla.

Minä puolestani olen kyllästynyt käsittelemään ruokavaliotani ja elämäntapaani negaation kautta, enkä usko että se tekee hyvää koko aatteelle noin laajemmassakaan mittakaavassa. Faktahan kuitenkin on se, että vegaanillakin voi olla hauskaa, hyvää ja nättiä niin suussa kuin ylläkin. Eikä sen pitäisi olla mikään ongelma niin kenellekään. Ja juuri tämän vuoksi me tarvitsemme lisää Puputytön tuotoksia!"


Kiitos Lotalle kauniista sanoista!


Niin, tät olisi sitten enemmänkin luvassa onnekkaalle ja aktiiviselle kommenttien jättäjälle, sillä mitä enemmän kommentoit sitä suuremmat mahdollisuudet sinulla on voittaa kirja omaksesi!


Ja vaikka oman kirjan ennättäisit ostamaan/saamaan ennen arvontaa, kannattaa siltikin osallistua - ainahan tämän sen voi antaa sitten eteenpäin lahjaksi!

Rakkautta myynnissä!

Kuulkaa! Mulla oli eilen sen verran vmäinen päivä klo viidestä lähtien, että ajattelin tehdä jotain tosi radikaalia. Mä aion laittaa osan mun tytöistä maailmalle. Mutta ennen kuin alan niitä täällä kaupittelemaan ajattelin kysyä, et kiinnostaako ketään? Siis kannattaako mun nähdä vaivaa, kuvata ja kuvailla niitä teille? Se, että kiinnostaa ei tarkoita sitä, että sitoutuis ostamaan yhtään mitään, mutta jos ei ole Blytheistä kiinnostuineita yhtään liikkeellä, niin turha mun on mitään myyntitarjouksia tehdä tähän suuntaan. Kotia vaihtamassa olis Simply Vanilla (75), Cousin Olivia (100), Precocious Candy's Mushroom (175) ja Night Flower (100), tytöt tulee "nudena", ei alkuperäisiä vaatteista siis mukana, mutta kyllä mä ne joihinkin vaatteisiin puen kuitenkin, ettei nakkena tarvii matkustaa. Cousin Olivian ja Precocious Candy's Mushroom mahdollista saada stockeineen, silloin Olivia 120 euroa ja PCM 200. Mutta mä laitan näistä lisää tietoa, kuvia ja muuta jos jotakuta kiinnostaa. Kaikista mieluiten laittaisin ne uuteen kotiin täällä Suomessa, niin ei tarttis niin suureellisia postitusjuttuja tehdä.
Kaikki mun nuket (Kenneriä lukuunottamatta) on hyvässä kunnossa, Night Flowerilla ei yks silmien väri/asento vaihdu narusta vetämällä, ne täytyy pyörittää, muuten kaikki niin kuin pitääkin.

Mutta ei nukeista nyt sit sen enempää. Ottakaa yhteyttä jos heräsi kiinnostus, kerron mielelläni lisää :)

Pitikö mun kertoa lisää siitä kirjasta? Kasvisseikkailusta? Emmä tiedä mitä siitä kertoisin, teidän täytyy itse käydä jostain se katsomassa :) Mulla on tietenkin oma auto ojassa tässä jutussa, niin jos mä sitä kauheasti täällä kehun niin ei se ole ehkä ihan niin uskottavaa, kuin että joku puolueeton sen tekis. Ehdottomasti kuitenkin älyttömän hieno kirja kyseessä. Miljan piirokset on niin kauniita, reseptit helppoja ja herkullisia ja ne hahmotkin tosi hauskoja. Eikä se ole vaan pikkulapsiperheen kirja, kun ne ruoat sopii vallan mainiosti kaiken ikäisille.

Sain eilen vihdoin ja viimein tehtyä ne 24 kuukuppi-pussukkaa! Mikä helpotus! Niissä olikin yllättävän paljon työtä! Vaikka olen saanut hiottua sen käsinompelunkin jo pois. No, ehkä se on vaan se määrä mikä uuvuttaa :) Mutta nyt saa taas ommella mitä sattuu. Mä ajattelin, et jos vihdoin ja viimein saisin aloitettua myyjäisten kartoittamisen, niin että vois osallistua useammille kuin vain muutamiin vuodessa. Ihan tyhmää noita aarteita täällä kotona makuuttaa, kun ne vois siedä jonnekinulkoilemaankin. Niin ja tää nyt sit liittyy siihen myyjäisten kartuttamiseen, kun ajattelin, et jos alkais myös kartuttamaan puhtaasti kierrätysmatskuista tehtyjä Pinkkiksiä, että vois joskus osallistua noihin kierrätysmyyjäisiinkin. Mutta nää nyt on näitä mun juttuja, joita mun on vaikee saada koskaan valmiiksi.

Tässä aarteet. Kuka muistaa ton nuken?

Eilen samalla kun käytiin viemässä ne pussukat uuteen kotiinsa poikettiin Kierrätyskeskuksessa. Vietiin meidän pihalta kaikki pyöränromut ja jotain metallinpätkiä sinne ja mä sit tietenkin haalin kaikkea itselleni. Pieni pusseja, jotka oli tungettu täyteen hylättyä muovia, joiden seassa oli pieniä aarteita, jotka mun oli pakko saada. Ärysttävää. Ja myös pienoismalli-maailma-aineksia. Siis niitä nöyhdillä täytettyjä pusseja. Joita saattaa joskus tarvita...(oikeestikin).


Sit postiin, jossa mun päivä menikin pilalle. Oli kiire, siellä pitkä jono ja yksi kassa auki, ja just kun oli mun vuoro, kassat vaihtu niin, että mä jäin

Tässä muut, mitkä jää. Roskista ei kuvaa.

yksinään seisomaan sille miehittämättömälle kassalle. Ja mä vittu vihaan tota! Yhden asiakkaan annoin mennä hämmennyksen piikkiin, mut sit kun se alkoi seuraavaa palvelemaan mä huomatin olleeni jonossa ekana. Ja sit mun lähettämäni paketti maksoikin ihan kauheesti. Ei suomeen menevä, vaan jenkkilään. Koska olin itse paketoinut sen liian tuhdisti ja se postikissa ei suostunut tunkemaan sitä, vaikka mä sanoin et saa rutistaa. Mulla oli siinä jo kaksi postimerkkiä ja niiden lisäksi se velotti 9 euroa!! Suurin piirtein sen, mitä mä niiden korvisten myynnistä sain...ihan kiva. Veikkaan ettei se tyyppi edes huomannut, että siinä oli jo ne kaksi merkkiä, kun ne oli niin tarramaiset. Joo, katoin just postin sivuilta, niin maksi kirje jenkkeihin maksaa 9 euroo. Ja minä sain kunnian maksaa siitä 10,60. Kiitos posti, arvostan tätä todella. Ja Vapun takia en pystynyt jättää postittamista seuraavaan päivään, niin että olisin ottanut sen kotiin ja paketoinut uudestaan ja postittanut sit seuraavana päivänä. Kun en siis kehdannut, kun se oli meidän juhlapyhän takia jo yhden päivän myöhässä luvatusta lähettämisestä. Ja jostain syystä mä olin tosta sitten ihan käsittämättömän kiukkunen. Siis oikeesti ihan järkyttävän. C parka sai kuunnella mun raivoomista heittäessään mut kouluun. siinä kohtaa olin jo sen verran myöhässä, etten voinut enää mennä kotiin ja otta apyörää, vaan oli tosiaan mentävä kyydillä. Kävelin kotiin.

Koulussa sitten keksin, että selviytyäkseni tästä kamalasta vastoinkäymisestä mun tulee myydä niitä huomiotta jääneitä nukkeja. Ei ole vielä ihan lääkitys kohdillaan :) Oikeesti ei ole vielä mitään lääkitystä. Olkapäähän kyllä tarttisin jotain, kun se on ollut jo viikon ihan tosi huonona. Ärsyttävää.

No mutta, nyt tää tahtois mennä yläkertaan Tehtailemaan. Nyt on taas ihan eri ääni kellossa kun ei tarvii ommella. Mä rakastan tilauksia, ja mitä isompia niin sitä parempi tietenkin, mut sit se totautusvaihe on aina niin uh...raskasta. Kun täytyy tehdä jotain.

Voi pojat! Melkein unohdin! Alpo! Sen krääsän seassa, jonka olin pakotettu ostamaan saadakseni niitä aarteita oli myös Tamagotchi! mun eka! C sai sen auki, vaikka joku olis aika lailla vääntänyt ruuvin sen kolon pyöreäksi. Ja uusi patterikin meillä siihen oli ja nyt mulla on sitten lemmikki. Alpo, niminen tyttötipu. En tiennyt että se oli tyttö. Muuten se olis saanut tyttömäisemmän nimen, vaikka Raisuli tms. Olen nyt opetellut hoitamaan sitä, se kakkaa vähän väliä lattialle, sitä pitää syöttää ja sille pitää ostaa krääsää. Mokoma, Se on aikas kivaa kuitenkin hoitaa sitä. Se nukku koko yön, vaikkakin mä hermoilin sitä, et entä jos se herää ja alkaa huutaa. C sano, et sen pitäis nukkua yläkerrassa. Alpon siis. Mun yöpöydällä se nukku, Tietty.

Ei mulla sit muuta! Paitsi lukekaa alta vielä kuvatekstit! Ja kattokaa kuvat!

Ihan hassua kun on taas perjantai. Luksusta. Ja huomenna Blythe miitti!!! Ihanaa nähdä E:iä ja S:aa ja ehkä M:aakin!

xoxo,

Raisa

Tuliaisia Mamilta, Mint Julep-blogittarelta. Japanista! Maailman ihaninta!

Vappupiirakka. Mies teki!

Tosi armelias kuvakulma: saa keskikehoni näyttämään kompaktilta, mutta hassu heijastus saa näyttämään siltä, että yöpaidassani olisi n. 23 reikää

Lisää "mukamas" reikiä

En ole aikoihin nauranut niin makeasti kun näitä kuvia facebookkiin ladatessani. Että voi joku tälläsellä asialla leijua! No, hullut on hulluja. Ja onhan se vähän hassua, eikö totta. Kunhan tulee vähän lämpimämpi niin mä luovun tosta paidasta.

Puputytön suosikkituote!

 Paljon kaikkea! Kaikkea paljon! Melko paljon luvattu.

Ihan ekana otsikkoon! Mä en tiedä olenko tämän jo joskus aiemmin postannut, jos olen niin on tämä tuote kyllä useamman postauksen arvoinen :D

Oluthiivahiutaleet!
En tiedä mitä varten nää on alunperin kehitetty, siis kait ne jotain terveysjuttuja on, sillä niitä myydään myös puristeina, tai siis niinko pillereinä. Puriste on paljon hienompi sana, joten käytän sitä. Puristeina siis myös myydään, mutta älkää te nyt niitä ainakaan puristeina ostako! Ostakaa siis hiutaleina.

Käyttökohteita: Molemmissa ruokahjeita sisältävissä kirjoissani on aika paljon ruokaohjeita, joissa hiutaleita käytän. Ne sopii loistavasti hienoksi jauheeksi jauhettuna popcornien päälle siroteltaviksi, samoin useiden ruokien päälle, ne tuo ruokaan vähän sellaisen juustoisen maun, tekevät mausta ruokaisamman, tuovat siis umamia.On iso sääli, josta tätä ostaa laatikollisen/purkin ja sit se jäis käyttämättä, ihan vaan sen takia ettei jaksa kokeilla sitä eri juttuihin. Sillä kun sitä on aikansa kaikkialle ripotellut pääsee siitä jyvälle ja sit sen käytöstä tuleekin ihan jokapäiväistä.
 

Massu Kattinen, Herra Hankala, Lettu Kettutyttö ja Kani Kamala.

Mistä niitä saa: Toistaiseksi ainoastaan eko- ja "terveys"kaupoista (Ekolo, Ruohonjuuri, Ikivireä?, Punnitse ja Säästä, Heluna, Runsaudensarvi ja Vegetukku). Ehkä kohta jo isoimmista ruokakaupoistakin, kunhan saadaan vähän enemmän kysyntää niille.
Näitä on ainakin neljää merkkiä, juuri yhtään en tykkää siitä Ekolon tuotteesta, siihen on lisätty suolaa ja vaikka suolasta tykkäänkin, niin mieluummin lisään sen ihan itse omiin hiutaleisiini. Helunasta saatava Marigold -merkkinen, joka on rikastettu B12 vitamiinilla on mielestäni paras. Marigold merkkistä on myös rikastamattomana, ja sekin on hyvää.  Vegetukun uutuudesta mulla ei ole kokemusta. Sit se kotimainen, jonka merkkiä en nyt millään muista (valioravinto?) on kans hyvää, mut se on paikasta riippuen välillä ihan kamalan kallista.

On harmillista, että isoin osa jättää tän tuotteen huomioimatta, harmillista siksi, että tää tuote on ihan TÄHTI! Mun mielestä tää on isompi tähti kuin pikkukakkuset tai kakkutikkarit tai Lady Gaga. Ostakaa ihmiset oluthiivahiutaleita ja kurruttakaa maailmanne niillä!


Se siitä kohkaamisesta sitten. Eilen oli hieno päivä. Sain siis tiedon siitä kirjan valmistumisesta. Ja ennätin tekemään ainakin toisen kotitehtäväni, joten koin oikeutetuksi hurauttaa autolla Moreenin toimistolle hakemaan omia kirjojani! Ihan kamalalla kiireellä sitten maisemareittiä etanavauhtia kotiin, jossa Kerttu vaihtui pyörään, jolla ei ole nimeä, ja Pinpulan kanssa poljettiin hiiveellä vauhdilla poliisilaitokselle. Oltiin siellä kaks min. ennen kuin ne laitto ovet kiinni! Jee! P sai passinsa ja minä lähdin kouluun. Koulussa tein vielä loput läksyt ja leikin aamupäivällä tulleilla uusilla tarroillani! Tarroista, tai ennen kaikkea niiden ostamisesta tulee todella pöljä olo, mutta musta on kivaa olla pöljä. Tarrat on ihania. Ja musta on maailman ihaninta koristella Pinkkis -paketteja mun uusilla tarroilla :D

Tarroja *sydän*

Koulussa oli mälsää, en kerinnyt ottamaan eväitä mukaan, joten söin merkkareita niin, että maha tuli kipeeksi. 


Luen tällä hetkellä Madonnan elämänkertaa, ja kävi ihan samoin kuin aina kaikkien muidenkin elämänkertojen, varsinkin musiikkiin liittyvien, päädyin tilaamaan ko. artistin tuotantoa. Onneksi kaiken haluamani musiikin sain kirjastosta. Emmä niitä kuitenkaan jaksais kauaa kuunnella, sitten taas palaan Dresden Dollsien ja Shonen Kinfen pariin. Mutta nyt siis kuitenkin levylautasella Madonnaa. Toistaiseksi ei ole niitä levyjä vielä tullut, tunti sitten niitä vasta varailin. Joten kuuntelen Immaculate

Tilasin myös vihkoja.

Collectionia, joka on kyllä varsin hyvä läpileikkaus Madonnan tuotannosta. Ja siitä (onneksi) puuttuu nää viime aikojen flopit. Mutta elokuvia, tai siis kahta elokuvaa, jotka olisin halunnut katsoa ei Helmetistä löytynyt :( Joten olin pakotettu tilaamaan Playstä kolmen elokuvan boxin. Ja siinä oli Desperatly seeking Susan ja In bed with Madonna. Oli siinä joku kolmaskin, mut ei välitetä siitä :) Se ei siis kuitenkaan ollut Evita, joka on kait ihan ok.

Elämänkertojen luvun tai jonkun hahmon ympärille tehdyn elokuvan takia olen joutunut ostamaan mm. Ramonesin, Kissin, Lady Gagan, Martha Stewartin, Henry Fordin (vitsi! Vaikkakin Japanilaisautoputkeni katkesikin tämän kirjan lukemisen aikoihin ja sain alleni elämäni uusimman ja hienoimman auton, Fordin) , RHCP:n  ja Janis Joplinin tuotantoa. On vaan niin tärkeä päästä sitten itse kuuntelemaan/kokemaan mistä oikein on kyse. Tykkään elämänkerroista tosi paljon. Varsinkin kun on kyse joistain vaikutusvaltaisista naisista. Enää en varmaankaan jaksais noita Törkytehtaan tai Heroiinipäiväkirjojen tyylisiä äijien känni-huumesekoiluja, enemmänkin kaipaan inspiroivia naisjuttuja. Martha Stewartista kun olin lukenut pari kirjaa jaksoin jonkun aikaa olla täydellinen emäntä: kutsuin kavereita asiallisille päivälliskutsuille, oli hienot lautaset otettu käyttöön ja tuoreita kukkia ja lautasliinatkin pesty ja silitetty. Nyt ei enää jaksa. Tosta vaikutuksille alttiudestani ....äää... siis koska olen niin altis niille vaikutuksille mitä kirjoista saa, niin en Martha Stewartin jälkeen uskaltautunut lukemaan Patti Smithin elämänkertaa, vaikka olinkin sen ostanut. Pelotti, että se vie minulta täydellisyyden. Lopulta se kirja päätyi kirppiskasaan.

Joop, ei kai tässä sitten muuta. Toivottavasti Kasvisseikkailusta tykätään! Kamalan noloa myöntää, mutta mä itse koen sen ihanan hassuksi. Tällä hetkellä mun suosikkikohtani löytyy perunavellin kohdalta. Se menee pilkulleen näin: Jos Massu Kattisen pitäisi valita yksi asia, jonka ottaisi mukaan autiolle saarelle, niin se olisi ehdottomasti perunavelli. Tai ehkä perunavelli, jonka sisään on kätketty pullo aurinkorasvaa, Massu Kattinen kun palaa niin herkästi.

Vaan ehkä kaikki ei tuollaisesta hupsuttelusta tykkää. Välillä on niin vaikea ajatella asioita muiden kantilta. On niin outoa, ettei kaikillä ole pinkki, tai vihreä tai sininen tukka. Että suurin osa ihan oikeasti haluaa olla sen värisiä kuin ovat, ja että ajatus jostain "shokki"väristä olis yhtä vastenmielinen kuin minulle ajatus jostain maantien eri sävyistä. Niin, ehkä mä yksin tykkään Massu Kattisen perunavelliin piilotetusta aurinkorasvapullosta. Mutta ainakin mun mielestä olis ihan mahdottoman tylsää jos kaiken pitäis olla tylsää! 

Mä varmaan huomenna kirjoitan lisää tosta uudesta kirjasta. Nyt pitää mennä metsästämään koirille ruokaa ja laittamaan Kertun kesäkenkiin lisää ilmaa (heliumia näin vapun kunniaksi).

Roskatonta Vappua!! Me ollaan kahdestaan kotona ja syödään ylimääräinen annos sipsejä! Lälläslää!

xoxo,

Kuva huomiotta jääneistä tytöistäni :(

Raisa
 

Pyttipannu

Eilen olin tehokas. Unohdin kyllä opiskella, mutta onhan mulla vielä tänään aikaa. Vaikkakin pitää kyllä hakea Pinpulan passi ja viedä muksujen rahat pankkiin ja siirtää ne mun tilille ja mun tililtä siirtää ne luottokortille ;) Kun ei itse pysty hoitamaan raha-asioitaan niin otetaan lasten rahat käyttöön ;) (ja sit teille, joilta meni jo herne nenään ja kahvi väärään kurkkuun tiedoksi, että laskin leikkiä, osittain. Lentolippujen ostoa varten tämä kikkailu.)

Niin, mutta siis siihen tehokkuuteen. Sain ison askeleen eteenpäin niitä tilattuja kuukuppipusseja! Se tilaus kyllä pitää piakkoin saada valmiiksi, että saan sen myös eteenpäin! Lisäksi tein hedelmäpusseja. Mä en ihan tiedä syytä sille, tai siis mua harmittaa ihan hirveesti se miten huoletta ihmiset ottaa niitä hedelmäpusseja kaupasta ja sit ne heti hajoo, niitä menee tuolla tuulen mukana, ne päätyy järviin ja jokiin, ja toisaalta ne kestokäyttöiset on niin ihania :) Niin mä sitten päädyin tekemään niitä. Olen niitä tehnyt aiemminkin, joskus ihan tehtaillutkin, mutta emmä tiedä haluanko mä niitä Pinkkikselle laittaa myyntiin. Aika paljon olen kyllä niitä kankaita haalinut, kaikki kyllä siis kierrätyskamaa, etten sentään mitään uusia materiaaleja niitä varten hanki.

Lisäksi leivoin, tein seitanmakkaraa ja papupihvejä (uunissa noi kaikki) ja muutenkin hyvää ruokaa tein (pyttipannua) ja lisäksi sain Tehtaan suht siistiksi. Pinpulan avustuksella (maksoi euron) sain myyjäiskamatkin purettua. Hyvä hyvä! Ja illalla vielä katsottiin elokuva, josta oikein opettelemalla opettelin nimen ulkoa: Beasts of southern wild. Oli erilainen! Ja hyvä!

Isä kävi tuomassa mun veropaperit. Ei sanaakaan siitä, että melkein viikon odotin sitä synttärikahveille jemmaillen herkkuja sitä varten niin, että lopulta syötiin melko ilmaantuneita keksejä sitten keskenämme. Sovittiin sen kanssa hyvissä ajoin päivämääriä, joita siirreltiin viikon edetessä ja lopulta sitte se ei vaan ilmaantunut. No, ehkä se ei kerinnyt. Tai sillä oli parempaakin tekemistä. Yritän olla välittämättä. Kuitenkin paperita tuodessaan se sanoi, että mähän saan kivat palautukset. Ainahan mä olen saanut, kun maksan liian isolla veroprosentilla, ihan vaan sen takia kun olen muuten niin huono säästämään. Niin ajattelin että se oli jotain arvioinut, siis täyttäessään niitä papereita. Mut sit kun mä ite kävin niitä läpi, kun piti laittaa allekirjoituksia, niin huomasin, että siellähän se palautus summa olikin ihan kokonaisuudessaan, ja oli ollut jo iät ja ajat, mä en vaan veroahdistuksissani ollut sitä älynnyt. Ja hittolainen, se ei ollutkaan mikään ihan pikkusumma, vaan just sen verran että mä pääsen kuin pääsenkin Japaniin ens vuonna. Olen siitä haaveillut ihan kauheesti ja yrittänyt onnettomasti säästää siihen rahaakin (tällä hetkellä siihen kassaan kertynyt ehkä n. 50 euroa...), sillä ens vuonna tulee 10 vuotta mun ekasta matkasta ja ens vuonna olis myös Hello Kittyn 40 v. synttärit! Ekalta reissulta ostin sitä 30 v. sälää ja nyt olis kyllä hienoa ostaa jatkoa! Vaikken Kittyjä erityisemmin enää keräilekään.

En uskalla elätellä toiveita kirsikankukkien näkemisestä, mutta keväällä aion sinne sitten mennä. Olen ollut kahdesti kesällä, kerran  alkutalvesta ja kerran talven ja kevään kynnyksellä. Kevät siis kokematta :) Joo, mut leijutaan tästä sitte myöhemmin :) Ja kyllä mä joudun siitä osan käyttämään lainan lyhennykseen, mutta aion kyllä mennä sinne matkallekin! Kunpa vaan saisin järkeistettyä tota rahankäyttöä arjessa.Fiksu ja kurinalainen tietenkin käyttäis koko summan lainojen maksuun.

Päivälliseksi tein pyttipannua. Pyttipannu on niin hyvää! Olin Faunan ohjeilla tehnyt makkaran, hitto pitääkö hakea nyt se kirja ja kirjoittaa tarkat mitat? Plääh! Olette tylsiä!
Murea perusseitan gluttenijauhoista:
4 dl gluteenijauhoja
1 dl kikhernejauhoja
1 tl mustapippuria
3 tl savupaprikajauhetta
3 valkosipulinkynttä
reilu 3 dl vettä
0,5 dl öljyä
2 rkl soijakastiketta (mun mielestä kolme rkl ja siltikin vielä ripaus suolaa)

Sekoita kuivat aineet keskenään ja nesteet keskenään, yhdistä. Vaivaa muutama min. Muotoile siitä vaikka metso, ihan sama ja pistä folioon käärittynä uuniin 175 asteeseen ja paista muodosta riippuen 45 min-1,5 tuntia (mieluummin vähän liian kypsä kuin raaka, sellanen ranteen paksuinen käärme oli meillä uunissa reilun tunnin)

Sitä sit käytettiin pyttipannuun  vähän reilu puolet. Loput viipailoin ohueksi, leivänpäälle laitettavaksi.

Pyttipannuun paljon keitettyjä perunoita, sipulia, grillimaustetta, suolaa, kookosöljyä paistamiseen, tarjolle bbq kastiketta, kurkkusalaattia, ketsuppia ja sinappia. Älyttömän hyvää!!

Tässä samalla kun tätä postausta kirjoitan luin sähköpostiani ja siellä oli tieteo, että kolmas kirjani on tullut painosta ja joko noudettavissa toimistolta tai sitten odotettavissa postiin! Mä olin tietenkin ryntäämässä hakemaan sitä, mut sit muistin et mun on ihan aikuisten oikeesti tehtävä ensin läksyt. Hitto, pitääkö mun odottaa et se tulis postiin? Ei kyllä pysty! Tää on muuten mun kuudessadaskuudeskymmeneskuudes postaus. Melko perkeleellistä menoa! ;)

Aamulla olin taas siellä sen hoitsun luona, kerroin siitä kuinka paljon lapsena leikin. Barbeilla ja poneilla. Ihan koko ajan. Enkä vaan yksien kavereiden kanssa, vaan oli kahdet eri leikit kaksien eri akvereiden kanssa ja sit vielä yhdet leikit erikseen, yksin leikittäviksi. Kun ei kaverit aina jaksanut. Tai saanut. Mä sain leikkiä kunnes tipahdin. (...)

Nyt sitä kemian työselostusta tms. väsäämään.

xoxo,
Raisa

Vatsataudin jälkitunnelmia

Kyllä se siitä sitten yltyi ihan oikeaoppiseksi vatsataudiksi, jopa niin että yöllä ajattelin jos en ihan kuolevani niin ainakin vaipuvani koomaan kaikesta siitä kurjuudesta. Kävi sitten vielä niin, että menin hyvänä hetkenä syömään joululahjaksi saamaani superhyvää suklaata ja nyt en kyllä varmasti pysty syömään sitä enää ikinä.

Tämän päiväiset treffitkin siirtyivät sitten jonnekin tulevaisuuteen. Enkä päässyt eilen matikantunnille. Mutta! On tässä jotain hyvääkin! Paino on hyvin lähellä sitä mihin se kuuluisikin! Toki ymmärrän, että se on vaan väliaikaista, mut kyllä siitäkin saa ilakoida :D

Eiliseltä ei ole mitään muuta kerrottavaa, pelkkää lojumista koko päivä. Olen ihan kiitettävästi saanut luettua sitä Italo Calvinon "Jos talviyönä matkamies" kirjaa. Taisin siitä jotain eilen kirjoitttaakin. Sitä on vähän erilaista lukea kuin jotain ihan perusromaania. Kun lukee tavallista kirjaa niin siihen syventyy ja uppoutuu ja kiintyy. Tähän kun yrittää samaa niin pian huomaakin, että on ihan jumissa eikä etene minnekään ja sit onkin jo tarina vaihtunut. Eli tätä lukiessa saa kerrankin olla "pinnallinen" eikä kaikkea tarvitse koko ajan sisäistää ja ymmärtää. Helpotus! Eikä missään tapauksessa voi kiintyä, kun koskaan ei tiedä milloin tarina katkeaa.

Mulla on aika paljon taas kaiken maailman muita kirjoja, joita haluaisin ihan kamalasti lukea, mutta kun ei nyt missään nimessä sais, kun on kaikki noi koulujutut. (joita siis en ole lukenut siltikään)

Tänään aamusta, jo puoli yhdeksän aikoihin ovikello soi. Siellä oli maakotka. Se raapaisi minua käteen. Ei vaineskaan, vaan siellä oli postimies sylissään kaksi pakettia, jotka olivat molemmat Japanista ja osoitettu minulle! Olinkin niitä jo odottanut, mutten silti uskonut, että ne näin pian olisivat tulleet. Siellä oli siis uusin nukkeni, ensimmäinen Middieni sekä lisää Blythe kangasta. Kangas, joka siis voisi lähettää vaikka kirjekuoressa, kun ei sitä tarvitse suojata särkymiseltä, oli tukevassa pahvilaatikossa, jossa oli neljä arkkia pinkkiä silkkipaperia ja vielä varmuuden vuoksi käärittynä kuplamuovipussiin...Tokihan minulla on käyttöä niille kaikille, mut silti olis vähempikin riittänyt.
Suloinen Vicky on siinä antamassa vähän käsitystä kuinka paljon pienempi Middie on. En ole ainakaan tällä hetkellä ottamassa sitä laatikostaan, kun olen siis aikeissa myydä sen. Mutta saa nyt nähdä, ei ole punatukkaisen sanaan aina luottaminen... ;)

Sain eilen myös tuoreen version Kasvisseikkailu kirjasta. On tietenkin kamalan noloa myöntää, mutta mun mielestä jotkut mun kirjoituksista on tosi hauskoja :D Ymmärrän, ettei ne varmaan ole kaikkien mieleen, mutta kaltaiseni hauskat ja kepeät tyypit varmaan tykkäävät :) Vai mitä mieltä olette näistä? No voihan rähmä! Ei ihan kamalan selkeinä tulleetkaan näytille. Enkä mä osaa kyllä muutenkaan niitä laittaa, joten kirjoitan alle mitä niissä sanotaan. Sorry!

Erityisesti kotimaisia omenoita syömällä voi ainakin hetkeksi vaientaa äitejä ja isiä, sillä mitä kovempaa rouskutat, istä vähemmän harmilliset äänet kuuluvat!

Syömällä paljon salaattia voi lapsi tai lapsenmielinen kepeytyä niin, että kovalla tuulella saattaa päästä lentoon!

Kestävyyden lisäksi kaali rikastuttaa mielikuvitusta! Välillä liian mielikuvituksellisilla lapsilla ja lapsenmielisillä voi olla aivan liian hauskaa, niin että ulkopuolista saattaa hieman kismittää!

Ja mikä parasta, kirjassa ei ole kirjoitusvirheitä!! Ihan loistavaa!

Mutta nyt mä meen kokeilee, miltä ruoka tuntuu suussa. Jännittää.

xoxo,

Raisa

 

Vihdoinkin!

Olen "aina" salaa ihaillut/haaveillut kollaaseista, en ikinä niitä oikein ymmärtänyt, enkä koskaan kokeillut. Ainakaan tietoisesti. Vaikka onhan skräppäyskin aika pitkälti just sitä. Muttei kuitenkaan. Skräppäys ei ole taidetta. Ja se on kait se erottava tekijä sitten.

Niin, olen aina tykännyt paperisilpusta, kerroksellisuudesta, oudosta taiteesta ja sekavuudesta = kollaaseista. Mutta jostain syystä en ole niitä tehnyt. Ja muutenkin multa on aika pitkälti jäänyt taiteellinen puoli itsestäni käyttämättä. Koska en osaa piirtää, maalata, muovata, oikeastaan oikein mitään, mihin vaaditaan käsiltä jotain kurinalaisuutta. Multa ei mene aivoista suoraa linjaa käsiin, vaan se on sellaisella mutkalla, että tekee minusta kuumottavan huonon piirtäjän. Mun käsialakin on aikas kammottavaa verratuna peruskauniiseen käsialaan. Kesti aika pitkään se hyväksyä, nythän siitä on tullut jo iso osa minua. Varsinkin kiemuraisesta ja haparoivasta kaunokirjoituksestani :) Olishan se ihan tylsää, jos käsiala ei vastais ihmistä muuten ;) Niin, mutta siis se taiteellisuus. Tää on tosi kummaa, mutta mä aika ajoin haaveillen sellaisesta rajattomasta taiteesta. Siis ehkä niinku sellasta omien rajojen yli menevää, ei mitään kehyksiin ripustettavaa, vaan ehkä enemmän terapeuttista, vaikka käsillä maalin levittämistä isolle alueelle. Siis sellasta purkamista. Niin, en ole kuitenkaan sellaista tehnt. Joskus lasten ollessa pieniä antanut kyllä niiden tehdä sitä kylppärissä. Ei ihme, että Hapzista on tullut niin taiteellinen. Not. No, ehkä se on saanut lapsena taiteilla niin paljon, ettei enää teininä tarvitse ;)

Koen, että Pinkkiskin on ollut sellaista sievää ja rajojen sisällä pysyvää. Kyllähän niihinkin saa tekemisen tarvetta purettua, ja hyvin saakin. Mutta se taiteellisuus, omaleimaisuus. Ehkä joissain koruissa saattaa olla jotain häivähdyksiä siitä, mut enimmäkseen ei.

Kollaaseista haaveilun ohella olen harmitellut jäykkyyttäni ompelijana. En skräppäyksessäkään käytä ompelukonetta hyödykseni, vaikka se ainakin jossain kohtaa oli kovinkin trendikästä. Ei, minä pysyn tiukasti laatikossani, enkä muuta kuin vähän kurkin sieltä ulos. Jonkin aikaa sitten tein pikkusieviä onnittelukortteja ommellen, huopalintuja kartongilla. Wohoo! Miten omaperäistä ja räiskyvää!

Kunnes sitten lainasin jonkin aikaa sitten kirjastosta vapaakirjonnasta (?) kertovan kirjan. Muistan ajatelleeni kirjan lainausta tuumiessani, että just jostain tälläisestä mä voisin tykätä. Kirja on ollut Tehtaalla kohta kuukauden, enkä kertaakaan ole sitä avannut. Siellä se vaan nököttää, ja odottaa saavansa vähän huomiota. Mutta jo ihan pelkkä olemassa olonsa sai aikaan sen, että vihdoin ja viimein viimeistelin mun Pinkkis -pupuprojektin. Siis se uusi pupu, jonka ihana Emmi mulle piirsi, niin siitä olin tekemässä kolmiulotteista pehmoa. Pehmo epäonnistui surkeasti, se näytti vielä littanana hyvälle, oikeinkin lupaavalle. Mutta 3d:nä ei sitten yhtään. Pitäis muokata sitä kaavaa jotenkin, mutta ei minusta ole sellaiseen, ainakaan nyt. Koska se altistaisi taas uusille epäonnistumisille. Joten pupu tyhjäksi, takakappale irti, etukappaleen nurjalle puolelle vähän liimaharsoa ja pupu kiinni Pinkkiksen pöytäliinaan. Ja siksakkia päälle. Näitä tarvitaan ehdottomasti lisää, jos ei pupuja niin ainakin niitä muita koristeita, mitä Emmi piirsi. Pupujakin, jos vaan jaksaisin/viitsisin. Tämä oli siis alku. Muttei vieläkään sytyttänyt kunnolla.

Eilen sitten ommellessani suoraa viivaa, suh, suh, suuh osui katseeni pöydänkulmalla keikkuvaan sydämeen. Joku leimasinharjoitelma kankaalle. Ja koska mulla oli ikävästi rullastaan irronnut lankamöykky koneessa, jota ei voinut enää siirtää yhtään mihinkään, oli pakko saada vihreä lanka johonkin käytettyä, joten ompelin sen sydämen ympäri. Ensin kerran, ja koska se ei näyttänyt silleen oikeen miltään, mut silti kiehtovalta, niin aloin sitten ompelee oikein sydämeni kyllyydestä. Ees taas, ees taas. Kylläpä tuli hieno sydän! Ja koska lankaa oli vieläkin jäljellä kirjoitin omalla ihanalla käsialallani sydämen päälle IDIOT ja ompelin senkin ees taas, ees taas. Tsäk tsäk tsäk sanoi omeplukone. Ja mulla oli niin hauskaa! Sydämelle en kuitenkaan keksinyt mitään käyttöä, joten mietin, että mitä voisin tällä uudella harrastuksellani tehdä. Siis jotain hyödullistä, sillä hyödyllisyys on päivän sana. Ja sitten sen keksin! Kävin läpi jämäkankaita, valkkasin niistä sopivia, leikkelin, silittelin liimaharsot, sommittelin ja hitto soikoon! Jostain vielä keksin ainkain viisi pitkää vetoketjua! Ja tsadaa! Tein älyttömän (saako niin sanoa?) ihanan meikkipussin!!

Olen tuotokseeni hyvin tyytyväinen ja aion ehdottomasti tehdä näitä lisää! Flickerissä ne sai heti huomiota osakseen, samoin Facebookissa löytyi jo ostajia :D

Ai niin, lisäksi ISO uutinen, eiliseltä sekin. Pian ilmestyvä kirjani on nyt saanut alustavan taiton, eli pääsin kurkistamaan kirjan tulevaan sisältöön. Siis siihen, että miltä se tulee näyttämään. Ja ei voi muuta sanoa, kuin että Miljan kuvat ovat niin kauniita!! Vai mitä sanotte esim. tästä ----->

Hieno!!

Mutta tässä nyt kaikki tältä erää. Yläkerrasta kuuluu ompelukoneen yksinäistä ulinaa, täytyy mennä pitämään sille seuraa!

Intoa ja piykeyttä sinne teillekin! Koko viikonlopuksi! Ai niin, se alun pitkä kollaasiintro liitty siis tohon ompelukollaasiin. Vaikkakaan en ole ihan varma täyttääkö se kollaasin tunnusmerkit :) Ja eilen oli niin hyvää ruokaa (kerrankin minun tekemää), että siitä pitää postata. Ehkä huomenna? Oli siis BLT (bacon, lettuce, tomato) leivistä maukas vegeversio.

xoxo,

Raisa
 

Kirja-arvostelu ja tunnustus

Voi rähmä, tuli tosta tunnustuksesta mieleen, että mulla on odottamassa kaksi haastetta/jotain muuta blogijuttua! En ole unohtaJnut niitä, olen vaan vähän huono muistamaan niitä silloin kun pitää ja ohjeiden lukeminen on niin vaikeaa ja seli seli. Kyllä niihin joskus vielä tartun.

No, nyt ihan alkuun kuitenkin kirja-arvostelu, jota olen lupaillut (itselleni) jo jonkin aikaa. Tässä on voimakkaasti oma lehmä ojassa, mutta koittakaa kestää ;)

Puputytön Juhlakirja

Puputytön juhlakirja.

Sain kirjan käsiini ensimmäisen kerran ennen kuin se oli ilmestynyt kauppoihin (kirjailijan etuuksia) ja täytyy myöntää, että vähän säikähdin. Jopa minun makuuni vähän liian hörhelöinen ulkoasu. Ongelmana ehkä eniten se, että taittaja jatkoi samalla linjalla kuin ensimmäisen Puputyttö kirjan kanssa, jossa taas oli täysin erilaiset kuvat, kun oli eri kuvaajakin eikä huippuhienoa studiota käytettävissä, niin kuin siis ekassa kirjassa.

Kuvistakin olin ensi alkuun vähän kauhuissani, kun ei ollutkaan Sarin (Tammikari) ottamia superkauniita, viimesen päälle viilattuja kuvia (Saria mm. häiritsi peukaloitteni asento ja niitä väänneltiin kunnes kaikki oli kunnossa. Juhlakirjan kuvaaja Sami Perttilä taas ei kertaakaan korjaillut mitään, asiat kuvattiin niin kuin ne oli. Kumpaakaan en siis sano pahalla, vaan korostaakseni näiden erilaisuutta), vaan huomattavasti ronskimmin räiskittyjä vauhdikkaita otoksia. Ja sitten keksin, että sehän on vaan hyvä asia! Sillä vegaanit eivät yleisestä sopimuksesta saa olla liian söpöjä tai hörhelöisiä ilman että uskottavuus kärsii. Joten Samin ottamat kuvathan toisivat kirjalle katu-uskottavuutta. Mutta sitten taitto tehtiinkin mukailemaan ensimmäistä kirjaa, eikä kuvien mukaan, joten osaset ei ihan loksahtaneet kohdille.

Joka tapauksessa, se kirjan ulkoasusta. Paitsi että vielä kannesta. Katsokaapa kuinka kauniisti rintakehän luut kuultavat :) Mutta älkää katsoko, kuinka kulahtaneet rintsikkani näkyvät (Sarilta ei ikinä, koskaan olis päässyt tuollainen kuva läpi! ;)

Itse sisältöön! Kirja on hyvä! Reseptit ovat hyviä! Ja niitä on helppo seurata. Reseptit siis mukailevat vuoden juhlakiertokulkua. Alkaen Ystävänpäivästä ja päättyen Uuden Vuoden kekkereistä Juhlan jälkeen (krapulaosio), joka jäi tilanpuutteesta melko tyngäksi, tavallaan ei edes kunnolla omaksi osiokseen.

Vaikka kyseessä on juhlakirja, ei se tarkoita sitä, että reseptit olisivat liian juhlallisia arkikäyttöön. Melkeinpä kaikki sopivat kyllä ihan tavalliseen arkikäyttöön, vaikke niitä makeita juttuja kannata ehkä ihan päivittäin väännellä. Mutta vaikka joku Joulun Kunkkukin sopisi vallan mainiosti kesällä syötäväksi, ei ehkä ihan perusarkipäivänä, mutta viikonloppuna kun on vähän enemmän aikaa ruoanlaittoon.

Pikniksalaatti

Salaatteja kirjassa on aika paljon, siis sellaisia öö...niinko perunasalaattia ja einessalaatin tyylisiä, vaikkakin on ihan kamala sana. Ja ne on aikas kivoja.

Halloween Herkkuja

Lisäksi kovasti tykkään kirjassa olevista lämpimistä ruoista. No onhan ne meillä paljon syötyjä, joten aika lailla automaattisesti niistä tykkään. Erityisesti haluaisin mainita Kissa vieköön, että on hyvää! (Soijasuikalepastavuoka), Koska olet sen arvoinen (Paistetut soijaleikkeet, jos ette mitään muuta niin kokeilkaa näitä!) ja T.O.F.U (paistetut tofuleikkeet). Muista resepteistä haluaisin nostaa  esille Limonaadin, Päivänsäteen (porkkanahummus), Tuhti (valkosuklaa-maapähkinäkeksit), Marjahuttu (marjajälkkäri), Tonnikalatttoman Salaatin sekä Lumipallot (kookospallo) ai niin ja ehdottomasti Ranskattaren Paahtoleivän ja Tofukkaan (munakasta parempi).

Ensimmäisen Puputyttö kirjan tyyliin tässäkin on aika paljon kertoilevaa tekstiä. Se johtuu siitä, että itse tykkään lukea keittokirjoja, ihan siis vaikka iltalukemisena. En tietenkään niitä ainesosaluetteloita, vaan niitä tarinoita reseptien synnystä tms. Ja siksi halusin niitä omaankin kirjaan. Sillä kyllä keittokirjaan kuuluu pieni kepeyskin, ja minultahan se tulee aina huumorin kautta ulos.

Ranskattaren Paahtoleipä

Huumorista tulikin mieleeni, että lupaus kirjan alussa siitä, että ainakin osa kirjan tuotoista käytetään vegaanisten juhlien järjestämiseen ja uusiin tatuointeihin oli vitsi. Siis ihan oikeesti tästä on joku jo herneen nenäänsä vetänyt. No, toivottavasti meni syvälle ja jäi sinne ;)
Näissähän siis kuuluisi olla mainostus siitä, kuinka luovutetaan osa tuotosta eläinten suojelutöhön. No, minä olen vitsiniekka ja väänsin siitä tälläisen jutun. Enkä ole kirjan tuotoilla ottanut uusia tatuointeja, eikä niistä oikein juhliinkaan tainnut mennä. Hyväntekeväisyyteen meni kuitenkin. Että silleen.

Kirjan ulkoasusta huolimatta antaisin kirjalle 9-. Ja ostaisin, jos en olis sitä ilmaiseksi saanut :D

Eläinten Päivän herkut on kaikki nimetty mua koskettaneiden eläinten mukaan. Tässä Hyrrä.

Kirjassa kerrottu kaikista juhlista vähän jotain taustatietoa.

Tunnustukseen.

Pari päivää sitten kirjoitin siitä, kuinka elämä on harmaata jä väritöntä koska olen ollut tilailematta mitään. Ja sen postauksen jälkeen menin sitten ostamaan yhden nuken. Ja olin siitä koko päivän ja vähän eilisestäkin ihan kikseissä. Ja vieläkin innoissani. Saan sen viikon päästä. Ostin sen siis kaverilta, ja nehän on vähän eri asia kuin netistä tilaaminen. Ja sit ihan vähän vastoin omaa tahtoani tilasin myös (tai laitoin huudon, joka voitti) yhden teesetin, siis teeastiaston. En tiedä miksi. Mutta sitä ihan oikeasti pähkäilin ja olin sitä mieltäkin, etten sitä tarvitse. En sitten tiedä mitä tapahtui kun se kuitenkin minulle on nyt tulossa. Ehkä ton viimeisimmän nuken ostaminen on kuitenkin jollain tapaa hyväksyttävämpää, koska siitä ei tullut sitä hullua jännitystä, että saanko vai en saa, vaikkakin vähän odottelin sähköpostin äärellä, että mitä siitä tytöstä pyydetään. Ja saattaa olla että myyjää vähän hoputtelin.

Eilen olin taas opiskelemassa kemiaa ja nyt oikeasti uskon, että olen niitä asioita oppinut. En niin, että uskaltaisin alkaa sitä hehkuttamaan, mutta silleen nöyrästi kuitenkin. Pystyn ainakin joitain laskuja itsenäisesti laskemaan ja olen oppinut jotain matikan perusjuttuja siinä samalla. Tuntuu silleen hyvältä, mutta samalla kyllä vähän hirvittää alkaa laskemaan niitä laskuja oikein urakalla itsenäisesti. Ja tiedän, että pitäis. JA pian. Kohta on koe ja sitä ennen täyty kyllä ehdottomasti saada varmempi pohja tähän ja sit vielä sekin, että en ole lähimainkaan lukenut koko kurssialuetta, niin että korvautumisreaktiot ja sublimoitumiset ja sen sellaiset ovat ihan pimennossa.Pitäis siis vielä paljon lukea. Ja laskea. Ja arvatkaa huvittaako yhtään!?! 

Meikäläinen aamupuurolla.

Ja tänään oli svielä Nanan synttärit! Niistä pitää ottaa paljon kuvia, koska olen aika paljon nähnyt vaivaakin niiden eteen.

Eilen illalla puettuja juhlavieraita. Melkoinen homma kaikissa sukissa ja sukkahousuissa!

Aamulla sattu yks hauska juttu kun oltiin Riston kanssa kävelyllä. C ja Keani olivat meenneet jo aiemmin juoksemaan ja Risto haisto ne, siis niiden jäljet. Risto innostui siitä niin, että alkoi juoksemaan ja haukkumaan. Niin me sitten juostiin aina sillalle asti, Risto koko ajan innosta haukkuen. Ja siitä me sitten jatkettiin eri matkaa kuin mitä C ja Kenai olivat menneet. Ja koko loppumatka Risto-reppana yritti etsiä niiden jälkiä, jotka sitten jatkuivat taas kotipihalla, kun pojat oli tulleet kotiin ennen meitä. Täytyis joskus tehdä niin, että C jäiskin meitä jonnekin odottamaan, niin että Risto sais etsiä ja löytää ne.

Risto on niin ihana. Tekisin sydämen, mutta tää on heti sitä mieltä, että joku html koodi on rikki ja kaikki menee ihan vnksin vonksin.

Ai niin! Pinaj on tehnyt oman bloginsa!! Käykää ihmeessä katsomassa, ja olis tosi kiva jos sille lukijoitakin tulis :D Jos vaan ketään jaksaa noi nukkejutut kiinnostaa :)

Pinjan Blythe-linna

Muistakaa Pinkkiksen huikea alennusmyynti!! 


xoxo,