pikapäivitys

Hello!

Hengissä ollaan! Japanin matka takana, synttärit takana, pääsiäinen takana, skräppiviikonloppu takana, viikko aikuisten uravalmennusta takana ja noin kuusi viikkoa vielä edessä. Ja toivottavasti edessä myös paljon muuta!

Kerron kaikesta lisää, ajan kanssa. Nyt olen täällä koulutuksessa ja sain jo ansioluetteloni valmiiksi, joten loppupäivä taitaa olla sisällöltään aika tyhjää. (=surffailua.)

Matka oli mainio, mutta mukavaa oli myös palata kotiin. Aikaeroväsymys on kyllä ollut melkoinen! Eilen oli ensimmäinen normaaliin verrattavissa oleva päivä, muut menneet kamalan väsymyksen kourissa. Skräppiviikonloppukin. Joka oli siis viime viikonloppuna, tapahtumapaikkana Tampere, Murikka? -opisto. Oli kivaa, melkein mitään en kyllä saanut aikaiseksi. Olin jollain kurssillakin, se oli kyllä aika turha. Tai siis hmm..ei sitä, mitä olisin halunnut. En saanut kurssityötä valmiiksi, ja tiedän etten sitä tule koskaan loppuunviemäänkään. Mikä on ihan syvältä. Ja lisäksi siellä oli koko ajan sellainen olo, etten osaa enkä ymmärrä yhtään mitään. Ei kiva olo askarrellessa. No, sai sieltä inspiraatiota tulevan varalle. Ja käytin sitten kurssin jälkeen oppimaani muissa töissä. Koko viikonloppua kuitenkin vaivasi väsymys, eikä kuvatkaan oikein inspiroineet. En ennättänyt tulostamaan tuoreita kuvia. No, sainpa tehtyä vanhempia kuvia.

Se, mistä viikonlopun aikana innostuin oli krääsän karsiminen. Skräppääjälle, ihan niin kuin minkä tahansa asian harrastajalle, kertyy kauheesti kamaa ja osa niistä "vanhenee". Näistä vanhentuneista kamoista hankkiuduin eroon. Ja radikaalisti heitin roskiin. En edes tarjonnut muille, kun oli niin kamalaa paskaa. Kirjaimista heitin kaikki setit, joissa vaan Z, X, Y ja vastaavaa jäljellä. Hittoako niillä tekee.

Vähän jatkoin karsintaa kotonakin, mutta kun ollut niin väsynyt, niin melko vähäiseksi jäänyt mikään aktiivinen tekeminen. Niin, täällä kurssilla/ohjauksessa menee siis 7 tuntia päivässä. Muuta aikaa en oikein ole ollutkaan hereillä. Ainakaan kunnolla. Horroksessa vaan.

Toiset sanoo, että on paljon helpompaa matkustaa länteen, mutta minulla asia on päinvastoin. Aina Jenkeissäkin olen ihan unessa, usein koko matkan ajan. (koita siinä tehdä hyvää vaikutusta tulevaan poikaystävään/appivanhempiin...)

No, eilen siis hyvä, hereillä oleva päivä. Sain ommeltua. Ompelu on parasta. Pian pääsen uusien kankaiden pariin. Tai siis olen uusia kankaita jo ommellut, mutta tilaustöitä. Himoitsen päästä kokeilemaan jotain ihan uutta. Mulla on ompleukoneen edessä, hyllyllä pieniä paloja uutta kangasta, tyrkyllä, kiusaamassa. Ompelen ja katselen niitä, välillä koskettelen, kun se kangas nyt vaan on niin ihanaa. (hupsu.)

Mitä mä sanoinkaan siitä matkasta jo? Se oli loistava. Tehokas, shoppailuntäytteinen ja maukas. Kävin neljästi ulkona syömässä, kolmessa eri kasvisravintolassa. Kaksi näistä oli tuttuja mestoja, kolmas oli uusi tuttavuus. Deva Deva Cafe. Tästä uudesta tuttavuudesta tykkäsin kaikista eniten! Nom nom nom! Söin Teriyaki "Chicken Burgerin, luomukolan kera, jälkkäriksi kakkua. Supermaukasta. Kuvia myöhemmin. Kaikesta.

Synttärit meni tosiaan siellä Tokiossa, yksin. Yksinäisesti. Muutenkin olin aiemmista reissuista poiketen yksinäinen. Mälsää. Perhettä oli ikävä, iltaisin ja aamuisin. Ei tietenkään silloin kun hurjana shoppailin. Ostin paljon. Mutta ainakin osittain fiksusti. Vähemmän? fiksusti ostin kolme Neo Blytheä, yhden Middien ja yhden Petiten, yhden pienen Momokon (joka poikkeaa täysin isosta, en tiedä onko niillä mitään tekoa keskenään, tietääkö joku muu?) näistäkin kuvat sit myöhemmin. Ostin myös Dambon :D

Kangasta ostin kaikista eniten. Ja muutenkin kangaskaupat oli kaikista hienoimmat! Kerroskaupalla mitä hienoimpia kankaita! Yhdessä kaupassa myytiin vaaleanpunaista kuplamuovia, jossa kuplat oli sydämenmuotoisia! Epäreilua. Muutenkin niin epäreilua, että niillä on siellä kaikkea niin paljon, ja meillä niin vähän. Vaikka riittävästi täälläkin. Eikä se tietenkään tuntuis enää niin hienolta, jos täälläkin olis kaikkea yllin kyllin.

Todella inspiroiva reissu.

Ei nyt muuta, halusin vaan pikaisesti ilmoittaa, että täällä ollaan, ja postaus tulossa jossain vaiheessa. Pikaisesti. Kohta puolin.

xoxo,
Raisa  

Tokioooooooooon!!!!!!!!

2004

Oli pakko kirjoittaa kun oon niin innoissani, etten meinaa pystyssä pysyä! Varasin ja maksoin juuri lentoliput Tokioon (ja takas). Huhtikuussa olen menossa! Ja siis vaikka olen tottunut ja tykästynytkin matkustamaan yksin, josta voisi kuvitella että olen hurjan rohkea ja kaikkee, niin en ole joten seuraava vetoni yllätti itsenikin: varasin sitten samaan syssyyn Brasilialaisen naisen pikkiriikkisen (14 neliöö) asunnon Shinjukusta. Eikä siitä ollut vielä edes kuvia! Mutta oli toimittava, sillä näytti, että kaikki (siis ne kaksi, joita ennätin katsomaan) muut vaihtoehdot olivat jo buukattuja. Oli sillä naisella muitakin kohteita (kait pari asuntoa, nekin huhtikuulle asti varattuja), ja ihan hyviä arvioita saanut.

2006

Hetki sitten sain tiedon, että varaukseni onnistunut/hyväksytty!! Jee! Aivan siis mahtavan ihanaa!! Eilen jotain liimailin ja käytin viimeisiä rippeitä liimasta, jonka olen muistaakseni ostanut ensimmäiseltä matkalta melkein 10 vuotta sitten ja tuli jotenkin niin hieno tunne. Kohta ollaan siellä taas ja kaikki on niin hienoa! Ah! Se on kyllä ihan ykkösmesta!

2007

 

Oi joi! Kaiken näköistä! Nyt vaan täytyy saada jotain tolkkua omiin shoppailuihin ennen matkaa! Normaali ihminen tietenkin alkaisi säästämään ja pystyisi siihen hyvin, matkan kiilto silmissä. Niin, siis normaali ihminen. Minä en. Mutta nyt aion tosissani yrittää!!! Eilen laskin luottokortin limiittiäkin! Hyvä minä!!

Niin, olen ommellut ihan hirveesti. Siis todella paljon, melkeinpä robotinomaisesti. Sillä tajusin, ettei ne tule valmiiksi, ellen niitä tee :) Tajusin myös, että voin saada kaiken valmiiksi, jos vaan alan hommiin. Ja nyt on vetoketjut loppu. On vielä ommeltavaa, mutta jollain tapaa helpottavaa, kun ei tarvi enää miettiä,
että tekisinkö lisää vai en. Kun ei kerta voi. Tilasin kyllä hetki sitten toistasataa ketjua. Vetskarit on ihania. Tilasin myös monta metriä karvakangasta. Ja joululahjaherkkuja Vegetukusta.

Puuvillakankaita olin just tilaamaisillani, kunnes jotenkin älysin, että mulla on vielä aika paljon kukkaroihin ja muihin pussukoihin soveltuvia kankaita ja sit taas toisaalta ehkä niihin Blythe pussukoihin ei niitä niin paljoa kannata ostaa, kun ne karvamallit menee niin paljon paremmin kaupaksi. Ja ostetaan sitten Japanista senkin edestä. Tiesittekö, että Tokiossa on kokonainen kaupunginosa varattuna kankaille?! Fabric Town! Paratiisi!

Olen muuten ihan hivenen harmissani siitä, etten aiemmista kerroista poiketen menekään Kayabacho Pearl Hotelliin. Olen ollut siellä joka ikisellä kerralla :) Joten tunnen paikan. No, aika opetella Shinjukua vähän paremmin.

Pakko mennä! Pinkkis odottaa! Ihanan paljon tilauksia :) Tulkaa viikonloppuna, siis Sunnuntaina Ofeliaan! Jos tunnistatte mukana olevan nuken saatte 10 % alennusta kaikista Pinkkis -ostoistanne!! Ofelia Market!

xoxo,
Raisa

Shoppailua Tokiossa

Mä teen tän nyt ihan vaan itteni vuoksi...taas on jossain sen verran ikävää, että olen kovaa vauhtia luisumassa kohti nettikauppojen ihanuuksia. Joten tässä muistutus itselleni, miten paljon shoppailin parisen viikkoa sitten. Kuvat ei ole järjetyksessä, mut mitä sitten. En ole minäkään ;)

Tokyu Hands,kauppa jossa luottokorttini kieltäytyi toimimasta. Suosikkini, tavaratalo josta saa ihan kaikkea! Pinja raasu istuskeli kerrosten välissä portaissa kun äiti oli taivaassa.


Tässä Daiso, 100 yenin kauppa. Eli meikäläisittäin €uro kauppa. Mutta se valikoima...pieni taivas tämäkin. Niitä on vähän joka puolella.



Tässä sellaiselta päivältä, jolloin yritettiin keksittyä johonkin muuhun kuin shoppailuun


Blythe -nukke oli mun ostoslistalla jo viime reissulla, mutten sit kuitenkaan raaskinut ostaa sitä. Nyt raaskin ♥


Tässä nämä! Minun ostokseni :) Aarteeni.

Täällä ei käyty, mutta kun liikkeellä on Tokiossa tälläinen nimi...


Kaipa mä tästä meen tilaamaan jonku T-paidan tai jotain...

♥ R

Vegaanina Japanissa

Japani ei ole kovinkaan vegaaniystäväälinen maa, sen olen todennut jo monta kertaa. Tilanne on hieman helpottunut siitä, kun siellä ekan kerran kävin, n. 7 vuotta sitten. Kasvisravintoloita, tai ainakin vege-ystävällisiä ravintoloita on tullut paljon lisää, luontaistuotekauppojakin on ilmaantunut. Mutta silti valtaosa väestöstä ei ymmärrä koko juttua, vaan jatkaa kalanjauhantaa ja lisääntyvässä määrin myös broilerin ja punaisen lihan kulutusta. Ei hyvä. Eikä englanninkielellä välttämättä kovin pitkälle pötki.
Ravintoloiden löytyminen oli kovin sattumanvaraista, sillä Tokiossa ei monellakaan kadulla ole nimeä. Enkä minä ollut tulostanut karttoja mielenkiintoiseksi katsomistani kohteista. Pöh!

Kolme ravintolaa, joista kaksi vegaanista, kokeiltiin. Brown Rice Cafe, meidän suosikki, Crayon House ja sitte Cafe 8, joka ei oikeesti ole Cafe 8, mutta kun en muista sen nimeä.

En kerro, mitä muuta me syötiin, kun se on niin noloa. Mutta työllistettiin lähikauppaa ja sen asiakakkaita kyselyillämme, ja sanottakoon, että sipsikiintiöni on melkein täynnä. Sushia söin, kaupan valmista inarizushia (muistaakseni sushi kirjoitetaan Z:lla, kun se on toisen sanan perässä). Sushibaariin ei uskaltauduttu, kun kuvastossa ei näkynyt muita kuin kalahommeleita. Että se siitä sitten.

Kasvisravintoloiden ruoka oli hyvää, mutta aika terveellistä. Tai se on siis tietty hyvä asia, mutta jos terveellisyys tulee tärkeysjärjestyksessä ennen makua, niin se ei ole niin hyvä juttu.

Reissussa teki sikana mieli suklaata, osittain siksi että tyttäreni söi sitä surutta. Japanilaisilla on kaikkia ihania suklaapäällysteisiä juttuja jotka tuoksuu hyvälle ja näyttää söpölle, mutta on tehty ällöttävästä maitosuklaasta. Yritin etsiä tummaa suklaata, jossa ei olis maitoa, mutta tuloksetta. Vähän jopa ammuin ja tein lypsyä imitoivia liikkeitä kaupassa, saadakseni asiaani ymmärretyksi - ei auttanut, mutta onneksi seuraava asiakas jonossa ymmärsi asiani ja kertoi, että haluamassani tuotteessa on maitoa. Pöh!

Tässä kuvia!
Pimpulan eka ateria


Meikkiksen eka ateria


Ekaa ravintolaa







Toka ravintola, Brown Rice Cafe (täältä sai myös jälkkäriä, sokeritonta kylläkin, mutta silti ihanaa)



Pimps tykkäs omasta purilaisestaan kovasti!

Tän ravintolan yhteydessä oli pieni herkkukauppa myös, sieltä hain pahimpaan tuskaani herkkuja, mm. tämän kaunottaren

Ja kolmas ravintola, Crayon House






Oishii! (Herkullista!)

♥ Raisa

j.k. En pärjännyt Animalian leivontakisassa, tästä sisuuntuneena aion tehdä loistavasta reseptistäni entistä paremman lisäämällä siihen maapähkinävoita!

Ai nii, mä kokeilin viikonloppuna sitä Kaislan (apua, tuliko nyt nimi oikein - joka tapauksessa viime kuisen arvonnan voittanutta vastausta) herkkua, eli vähän niinku vegaaninen rahkapiirakka. Mä pikkasen muunsin sitä, omaan makuuni (joka on siis makeaan kallellaan)sopivammaksi, ja käytin jogurtista puolet makeutettua vaniljaa ja puolet maustamatonta ja marjoina käytin vadelmaa. Ajattelin vielä, että siihen olisi lisäksi sopinut kookoksen maku. Ehkä kokeilen jotain vielä kookosjauhon tai rasvan kanssa. Oi vitsi, siinä hyvä idea, muutens! Hyvä hyvä!

Pinkkiksellä paljon uutuuksia MadeByssa!

Taianomainen Tokio.

Tokio on minun ehdoton suosikkikaupunkini. Tai siis...joo, ei ihan ehdoton, sillä Osaka on kyllä aikas ihmeellinen myös. Jollain tapaa Tokiota helpommin lähestyttävä ja lämminhenkisempi (menin sinne Tokiosta, jossa kukaan ei tarjoutunut auttamaan raahaamaan matkalaukkuani metron portaissa ja taas Osakassa tarjouduttiin). Mutta tämä postaus on siis Tokiosta. Tai minun huomioistani Tokiosta ja Tokiolaisista. Tai emmä tiiä, nyt tuli suorituspaineita.

Tokio on kaikesta huolimatta hiljainen kaupunki. Autot ovat äänettömiä, hälytysajoneuvoja ei juuri kuulunut, kukaan ei tööttäile, eikä KUKAAN puhu kännykkään, metrossa ollaan hiljaa pelaten käsikonsolipelejä tai räpläten kännykkää. Jopa vessan ovet suljetaan äänettömästi.


Tokio on valtava. 




Tokio on uskomattoman kaunis. Henkeäsalpaava.





Tokiossa on todella vaikea vältää ylipakkaamista ja muovia ylipäätään. Mä lopulta tuskastuin ja lakkasin yrittämästä, toin sitten kaikki muovipussini kotiin.


Tokiossa on kaikkea tosi kummallista, ihan kun niillä olis kokonaan omat säännöt olemassa oloon.





Minulla on iso ikävä Tokioon.


Toivottavasti mä en luonut liian isoa jännitettä tohon alkuun, joka sitten olis loppua kohden läsähtänyt.

♥ Raisa