Rakkautta myynnissä!

Kuulkaa! Mulla oli eilen sen verran vmäinen päivä klo viidestä lähtien, että ajattelin tehdä jotain tosi radikaalia. Mä aion laittaa osan mun tytöistä maailmalle. Mutta ennen kuin alan niitä täällä kaupittelemaan ajattelin kysyä, et kiinnostaako ketään? Siis kannattaako mun nähdä vaivaa, kuvata ja kuvailla niitä teille? Se, että kiinnostaa ei tarkoita sitä, että sitoutuis ostamaan yhtään mitään, mutta jos ei ole Blytheistä kiinnostuineita yhtään liikkeellä, niin turha mun on mitään myyntitarjouksia tehdä tähän suuntaan. Kotia vaihtamassa olis Simply Vanilla (75), Cousin Olivia (100), Precocious Candy's Mushroom (175) ja Night Flower (100), tytöt tulee "nudena", ei alkuperäisiä vaatteista siis mukana, mutta kyllä mä ne joihinkin vaatteisiin puen kuitenkin, ettei nakkena tarvii matkustaa. Cousin Olivian ja Precocious Candy's Mushroom mahdollista saada stockeineen, silloin Olivia 120 euroa ja PCM 200. Mutta mä laitan näistä lisää tietoa, kuvia ja muuta jos jotakuta kiinnostaa. Kaikista mieluiten laittaisin ne uuteen kotiin täällä Suomessa, niin ei tarttis niin suureellisia postitusjuttuja tehdä.
Kaikki mun nuket (Kenneriä lukuunottamatta) on hyvässä kunnossa, Night Flowerilla ei yks silmien väri/asento vaihdu narusta vetämällä, ne täytyy pyörittää, muuten kaikki niin kuin pitääkin.

Mutta ei nukeista nyt sit sen enempää. Ottakaa yhteyttä jos heräsi kiinnostus, kerron mielelläni lisää :)

Pitikö mun kertoa lisää siitä kirjasta? Kasvisseikkailusta? Emmä tiedä mitä siitä kertoisin, teidän täytyy itse käydä jostain se katsomassa :) Mulla on tietenkin oma auto ojassa tässä jutussa, niin jos mä sitä kauheasti täällä kehun niin ei se ole ehkä ihan niin uskottavaa, kuin että joku puolueeton sen tekis. Ehdottomasti kuitenkin älyttömän hieno kirja kyseessä. Miljan piirokset on niin kauniita, reseptit helppoja ja herkullisia ja ne hahmotkin tosi hauskoja. Eikä se ole vaan pikkulapsiperheen kirja, kun ne ruoat sopii vallan mainiosti kaiken ikäisille.

Sain eilen vihdoin ja viimein tehtyä ne 24 kuukuppi-pussukkaa! Mikä helpotus! Niissä olikin yllättävän paljon työtä! Vaikka olen saanut hiottua sen käsinompelunkin jo pois. No, ehkä se on vaan se määrä mikä uuvuttaa :) Mutta nyt saa taas ommella mitä sattuu. Mä ajattelin, et jos vihdoin ja viimein saisin aloitettua myyjäisten kartoittamisen, niin että vois osallistua useammille kuin vain muutamiin vuodessa. Ihan tyhmää noita aarteita täällä kotona makuuttaa, kun ne vois siedä jonnekinulkoilemaankin. Niin ja tää nyt sit liittyy siihen myyjäisten kartuttamiseen, kun ajattelin, et jos alkais myös kartuttamaan puhtaasti kierrätysmatskuista tehtyjä Pinkkiksiä, että vois joskus osallistua noihin kierrätysmyyjäisiinkin. Mutta nää nyt on näitä mun juttuja, joita mun on vaikee saada koskaan valmiiksi.

Tässä aarteet. Kuka muistaa ton nuken?

Eilen samalla kun käytiin viemässä ne pussukat uuteen kotiinsa poikettiin Kierrätyskeskuksessa. Vietiin meidän pihalta kaikki pyöränromut ja jotain metallinpätkiä sinne ja mä sit tietenkin haalin kaikkea itselleni. Pieni pusseja, jotka oli tungettu täyteen hylättyä muovia, joiden seassa oli pieniä aarteita, jotka mun oli pakko saada. Ärysttävää. Ja myös pienoismalli-maailma-aineksia. Siis niitä nöyhdillä täytettyjä pusseja. Joita saattaa joskus tarvita...(oikeestikin).


Sit postiin, jossa mun päivä menikin pilalle. Oli kiire, siellä pitkä jono ja yksi kassa auki, ja just kun oli mun vuoro, kassat vaihtu niin, että mä jäin

Tässä muut, mitkä jää. Roskista ei kuvaa.

yksinään seisomaan sille miehittämättömälle kassalle. Ja mä vittu vihaan tota! Yhden asiakkaan annoin mennä hämmennyksen piikkiin, mut sit kun se alkoi seuraavaa palvelemaan mä huomatin olleeni jonossa ekana. Ja sit mun lähettämäni paketti maksoikin ihan kauheesti. Ei suomeen menevä, vaan jenkkilään. Koska olin itse paketoinut sen liian tuhdisti ja se postikissa ei suostunut tunkemaan sitä, vaikka mä sanoin et saa rutistaa. Mulla oli siinä jo kaksi postimerkkiä ja niiden lisäksi se velotti 9 euroa!! Suurin piirtein sen, mitä mä niiden korvisten myynnistä sain...ihan kiva. Veikkaan ettei se tyyppi edes huomannut, että siinä oli jo ne kaksi merkkiä, kun ne oli niin tarramaiset. Joo, katoin just postin sivuilta, niin maksi kirje jenkkeihin maksaa 9 euroo. Ja minä sain kunnian maksaa siitä 10,60. Kiitos posti, arvostan tätä todella. Ja Vapun takia en pystynyt jättää postittamista seuraavaan päivään, niin että olisin ottanut sen kotiin ja paketoinut uudestaan ja postittanut sit seuraavana päivänä. Kun en siis kehdannut, kun se oli meidän juhlapyhän takia jo yhden päivän myöhässä luvatusta lähettämisestä. Ja jostain syystä mä olin tosta sitten ihan käsittämättömän kiukkunen. Siis oikeesti ihan järkyttävän. C parka sai kuunnella mun raivoomista heittäessään mut kouluun. siinä kohtaa olin jo sen verran myöhässä, etten voinut enää mennä kotiin ja otta apyörää, vaan oli tosiaan mentävä kyydillä. Kävelin kotiin.

Koulussa sitten keksin, että selviytyäkseni tästä kamalasta vastoinkäymisestä mun tulee myydä niitä huomiotta jääneitä nukkeja. Ei ole vielä ihan lääkitys kohdillaan :) Oikeesti ei ole vielä mitään lääkitystä. Olkapäähän kyllä tarttisin jotain, kun se on ollut jo viikon ihan tosi huonona. Ärsyttävää.

No mutta, nyt tää tahtois mennä yläkertaan Tehtailemaan. Nyt on taas ihan eri ääni kellossa kun ei tarvii ommella. Mä rakastan tilauksia, ja mitä isompia niin sitä parempi tietenkin, mut sit se totautusvaihe on aina niin uh...raskasta. Kun täytyy tehdä jotain.

Voi pojat! Melkein unohdin! Alpo! Sen krääsän seassa, jonka olin pakotettu ostamaan saadakseni niitä aarteita oli myös Tamagotchi! mun eka! C sai sen auki, vaikka joku olis aika lailla vääntänyt ruuvin sen kolon pyöreäksi. Ja uusi patterikin meillä siihen oli ja nyt mulla on sitten lemmikki. Alpo, niminen tyttötipu. En tiennyt että se oli tyttö. Muuten se olis saanut tyttömäisemmän nimen, vaikka Raisuli tms. Olen nyt opetellut hoitamaan sitä, se kakkaa vähän väliä lattialle, sitä pitää syöttää ja sille pitää ostaa krääsää. Mokoma, Se on aikas kivaa kuitenkin hoitaa sitä. Se nukku koko yön, vaikkakin mä hermoilin sitä, et entä jos se herää ja alkaa huutaa. C sano, et sen pitäis nukkua yläkerrassa. Alpon siis. Mun yöpöydällä se nukku, Tietty.

Ei mulla sit muuta! Paitsi lukekaa alta vielä kuvatekstit! Ja kattokaa kuvat!

Ihan hassua kun on taas perjantai. Luksusta. Ja huomenna Blythe miitti!!! Ihanaa nähdä E:iä ja S:aa ja ehkä M:aakin!

xoxo,

Raisa

Tuliaisia Mamilta, Mint Julep-blogittarelta. Japanista! Maailman ihaninta!

Vappupiirakka. Mies teki!

Tosi armelias kuvakulma: saa keskikehoni näyttämään kompaktilta, mutta hassu heijastus saa näyttämään siltä, että yöpaidassani olisi n. 23 reikää

Lisää "mukamas" reikiä

En ole aikoihin nauranut niin makeasti kun näitä kuvia facebookkiin ladatessani. Että voi joku tälläsellä asialla leijua! No, hullut on hulluja. Ja onhan se vähän hassua, eikö totta. Kunhan tulee vähän lämpimämpi niin mä luovun tosta paidasta.

Tapahtumarikas päivä.

Eilen oli jälleen mainio päivä! Aamupäivällä menin kaverin luokse syömään "martha stewart tyylisesti" valmistettua ruokaa. Joka oli siis viimeistä piirtoa myöten tarkkaan mietitty ja loppuun asti hiottu. Amerikkalainen menu: Hampurilaisia älyttömän hyvällä linssipihvillä, ranskalaisia, kokista (pilleillä!) ja jälkkäriksi brownies ja jäätelöä - kaikki tietenkin vegaanisena, vaikkei kaverini vegaani olekaan :) Oli oikein mukavaa. Vein kolme pussukkaa, jotka toimivat osamaksuna Simply Chocolate nukesta, jonka sain!! kaveriltani. (näitten nimien kanssa muuten, mä en tiedä miten ihmiset yleensä suhtautuvat siihen, että mainitsen niiden nimiä, joten yritän parhaani mukaan olla ketään manitsematta, paitsi niitä, jotka bloggaa omalla nimellään. Ne on sitte ihan vapaata riistaa :) Ja kotiinviemisinä sain loput pihvit ja neljä palaa brownieseja :)

Kotiuduttuani lähettiinkin heti Kierrätyskeskukseen, kun meidän piti viedä sinne meidän vanha telkkari, jossa ei ollut yhtään mitään vikaa. Mutta kun C oli saanut vanhalta kurssikaveriltaan paljon littanamman tv:n, jossa on jotain vikaa...Niin, samalla sitten vietiin kartongit ja metalliromu ja jotain muuta krääsää (kamalaa miten sitä kertyykään!) ja tietenkin tarkastettiin, josko sitä syntynyttä vajetta vois jollain täyttää. Ja kun minä olen kyseessä niin totta kai voi! Pihan ilmaislaareista löysin vuorikangasta meikkipussukoihin ja niihin kuukuppipusseihin, sillä niihin tarvii sellasta kosteutta hylkivää matskua (joka on väistämättä jotain muovia, eli uutena ostettuna iso paha mörkö). ELi aivan loistavaa!! Sisältä löysin vähän lisää kangasta, Barbien jolla balettitossut, Karvis -kellon! (Karvinen on niin kamala, että se on jo vähän ihana, ikään kuin tekee melkein kokonaisen kamaluuskierroksen, mut pysähtyykin just ennen kuin päätyis siihen kamalaan), kokeshinuken tapaisen, jonka sisällä oli vielä pienempi nukke, sekä yhden japanilaisen posliinitytön. C osti kaksi kirjaa ja yhteensä kaikki maksoi alle 7 euroa :)



Eikä tässä vielä kaikki. Kotona ompelin vielä hetken, mut sit hyppäsin pyörän satulaan ja karautin keskustaan. Siellä oli Kohtaamispaikalla pienten tuotemerkkien joku promoomisjuttu. Johon mut oli kutsuttu :) siellä oli muistaakseni neljä puhujaa, joista ainoastaan yksi jäi mieleeni: OutsaPop. Se puhu sosiaalisesta mediasta ja siitä kuinka käyttää sitä hyväkseen. Ja hitto soikoon, se on just sitä et pitää olla koko ajan ja kaikkialla. Mä sitten vielä kysyin, et pitääkö silti, vaikka kokee sen epämiellyttäväksi. Tai siis eihän mullakaan ole mitään täällä blogissa hillumista vastaan, ja mä tykkään tuoda itseäni esille, kunhan se tapahtuu tälleen "verhojen takana". Mutta just Pinterest, Tumblr, Twitter, kun ei vaan jaksa! Niin, mutta siis se vastaus oli, et kyllä pitäis. No Pinterestin mä kyllä oikeasti skippaan, kokeilin sitä eikä se tunnu yhtään mielekkäältä. Ehkä mä sitten olen vaan ihan liikaa materialisti, ettei kuvien katsominen tee muuta kuin kiukkuseksi. Mä en oikeen edes muista mistä ne muut puhu. Mut ehkä se oli sit enempi niille muoti-ihmisille. Mä aloin siellä kyllä miettimään, et mikä ihme mä sitten ole, kun en ainakaan ole muoti-ihminen. Asusteihminen? Pussukkaihminen? Ei sellaisia kukaan ota tosissaan? No, mä oon Pinkkis :) Ja Pinkkiksellä on lupa olla ihan mitä vaan.

Kotiinlähtiessä olisin halunnut syödä ainakin osan Ruohiksesta ostamastani manteli-sesamtofustani, sillä en ollut syönyt mitään sitten Jenkki -lounaani, mutta en hitto soikoon saanut sitä tofupakettia millään auki. Vatsa kurnien 17 km kotiin. Mutta oli jälleen ihanaa pyöräillä.

Tapahtumarikkaus jatkuu vielä tänäänkin! Mennään pitkästä aikaa treffeille ton siipan kanssa. Vähän niinko hääpäivää juhlimaan, jok aoli siis helmikkuussa...Meidän alun perin piti mennä Farangiin, mut pöydän saaminen oli liian haastavaa, jätettiin sinne pyyntö, että ottavat yhteyttä kun seuraava viikonloppuvaraus onnistuis, mut ollaan odoteltu sitä n. kuukausi. Ja sitä paitsi, ne tarjoaa siellä vasikanlihaa, eikä ne pystynyt lupaamaan, että se on aina kotimaista. Vasikanlihasta sen verran, että suomessa niitä ei saa kasvattaa ihan järjettömän epäinhimillisissä oloissa (paikoilleen kytkettyinä, eristyksissä valottomassa kopissa, ja kyse siis pienistä järjettömän leikkisistä poikasista), mutta ei se siltikään niiden elämä mitään herkkua ole, vaikka niistä tapettuina jotain erikoisherkkua tehtäisikin. (ei niin, että me sitä vasikanlihaa syötäis vaikka se olis kotimaistakaan.) Joo, mutta meillä oli aika paljon rahaa varattuna meidän hääpäivän juhlistamiseen, kiitos Amerikan sukulaisten, ja nyt me sit mennäänkin syömään Silvopleehen ja törsätään sitte ylimääräset Helunassa ja Ekolossa :)

Eli sinne päin kaupunkia ollaan menossa. Ja samalla käydään Animalian toimistolla, viemässä herkkuja Viipuriin vietäväksi. Mulla on siellä koiratarhalla kummikoira jota haluan erityisesti muistaa. Suloinen pikku Tsernishka. 

Illalla sitten vielä Malmitalolla musaluokkien konsertti, jossa tyttäreni esiintyy :) Sillä on kitarasoolokin. Olin pitkittänyt ja pitkittänyt lippujen hakua ja kun lopulta sain sen aikaiseksi vein kaksi viimeistä lippua!

Mutta nyt tahtoo ompelemaan! Vien ison satsin pussukoita Helunaan, joten se tarkoittaa sitä että on taas lupa ommella lisää :)


Oikein hauskaa ja tapahtumarikasta päivää!!

xoxo,

Raisa

to ja pe.

Eilen oli etäpäivä. Siis ainoastaan ajattelin blogia ja teitä. Mutta pysin poissa koneelta. Olin liian kiireinen raakapopcornini kanssa. Söin ehkä noin puoli kiloa kuivattua kukkakaalia, vaikkei yhtään edes tehnyt mieli, mutta kun oli niin koukuttavan hyvää. Tein siis torstaina (kun kaupassa oli kerta niin halpaa kukkista!) kukkakaalista, öljystä, oluhiivahiutaleista, suolasta ja sit sellasesta tujusta japanilaisesta mausteseoksesta kasvikuivurilla huikeen hyviä snäksejä. Jotka seuraavana päivänä söin kaikki yhdellä kertaa, sängyllä makoille. Makoilu jatkui pitkään sen jälkeen, kun tuli vähän huono olo. Ja koska oli huono olo piti lohduttaa itseään suklaalla, Heikä siihen riittänyt ihan pieni määrä. Ja kierre oli valmis. Lopulta katsoin älyttömän hauskaa piirrettyä (kohta siitä lisää) ja nukahdin. Herättyäni muistin C:n tulevat synttärit ja innostuin miettimään herkkuja. En muista enää mitä päätin tehdä. Pöh.
En ravannut postilaatikolla, sillä lähes kaikki paketit ovat nyt saapuneet. Vielä puuttu kaksi paria kenkiä ja silmälasit (ostin, kun superhalvalla sai) sekä jotain pieniä pulloja ja muutama miniatyyri. Mutta nää on niitä jälkirippeitä, iso läjä on nt saapunut, eikä laatikolla täydy ravata entiseen malliin. Jatkossa sinne ilmestyy ainoastaan laskuja...

Luin Haruki Murakamin Sputnik- Rakastettuni, enkä kauheesti tykännyt siitä. Liikaa höpinää ja liian vähän toimintaa. Sorry Lara! :) Suuri lammasseikkailu edelleen paras :) Tällä hetkellä ei ole luettavaa kirjaa, orpo olo, Joten joudun lukemaan kirjahyllystä kaikkea sekalaista. Kirjastossa olis kyllä noudettavissa pari varausta. En kauheesti odota niiden lukemista, mutta nekin oli suosituksia, joten eiköhän ne ihan ok ole.

Eilen aamupäivällä tai joskus tein sitten kukkakalaipopcornin onnistumisesta innostuneena myös lehtikaalichipsejä. Tässä kohtaa oluhiivahiutaleet olivat loppu, joten laitoin muita mausteita. Tuli oikein hyviä näistäkin, ehkä vähän liian rasvaisia. Mutta syötävän hyviä kuitenkin.

Torstaina tuli japanintunnilla taas epätoivo. En meinannut enää osata lukea niitä merkkejä, en ymmärtänyt lauserakenteita enkä muistanut omaa nimeänikään. Tästä sisuuntuneena unohdin edes ajatella japanin opiskelua vapaa-ajalla. Joten se siitä. Toinen spontaani lause. Inu wa ookii desu. koira on iso. Nää on suurinpiirtein niitä asioita joita ollaan ekoilla tunneilla käsitelty...

Ollaan edelleen iltaisin katseltu luontoelokuvia, ehkä yksi jakso vielä jäljellä. Toistaiseksi kaikista hellyttävin eläin ollut kääpiömerihevonen. Niin paljon kaikkia huikeita juttuja nähnyt. Eilen katsottiin matalista meristä kertovaa jaksoa ja siinä oli kohta jossa 30 - 50 käärmettä saalisti meressä kaloja. Mitä vittua, vesi (mizu japaniksi) on jo ihan tarpeeksi pelottava elementti pelkkien kalojen kanssa, saati sitten että siellä ui hillitön lauma käärmeitä. Tosi kuumottavaa.

Joo, siihen hauskaan elokuvaan. Meidän koko perhe, ulosluettuna Chris, tykkää kovasti Studio Ghiblin elokuvista. Viime viikolla ostin meiltä puuttuneet Kätkijät ja Naapurini Yamadat (meiltä puuttu myös se Panda elokuva, mutta ollaan lainattu se kirjastosta eikä tykätty, joten turha sitä on kotiin hankkia). Kätkijät käytiin katsomassa elokuvissa, joten ainoastaan Yamadat (eee...Tonari no Yamada jotain?) oli näkemättä. Muksut olivat sen jo ennättäneet katsoa, eivätkä olleet tykänneet yhtään. Sanoivat, että ehdottomasti huonoin Ghiblin elokuvista, nopeasti piirretty jne. Joten kauheen suurella innolla en alkanut sitä katsomaan, mutta kun oli niin huono olo niin ei haitannut kuinka huono elokuva olis...tai jotain. Mutta se olikin tosi hauska! Multa jäi ehkä n. 45 min katsomatta, kun nukahdin, joita innolla odotan nähtäväksi myöhemmin. Melko kuivaa huumoria, en osaa oikein sanoa kenelle sitä suosittelisin, itseeni se kolahti melkoisesti! Näillä näkymin Ghiblin parhaimmistoa :) Niinkuin melkein kaikki Ghibliltä...

En ole saanut ommeltua sitten liian ison kimonon. Lopulta väsyin koko kimonon pähkäilyyn niin, että puin sen yhdelle Pinjan laatikossa olleelle barbielle ja hautasin näin ongelman sinne laatikkoon. Kaavoja täytyy ilmeiseti pienentää, mutta itse vaatetta en kyllä ala korjailemaan. Onneksi olin niin samperin viksu, että tajusin tehdä ensimmäisen kimonon (vaikka olen kyllä toisella kaavalla tehnyt ainakin 6 kimonoa) ei parhaimmast akankaastani. mulla on yksi japanihenkinen hellokittykassi, jonka aion uhrata kimonotehtaalleni, mutta siitä riittää just ja just yhteen kimonoon. onneksi en tuhonnut sitä!

Eilen illalla leikkelin vähän kankaita, tänään aion jatkaa sitä, kunhan ennätän. Ollaan menossa kierrätyskeskukseen viemään taas kaikkea kertynyttä pois (ja varmaan haalimaan jotain uutta tilalle...) ja kaupassa pitäis käydä hakemassa ainekset herkkuihin, joita teen huomisille kekkereille. Kerroin siipalle ainoastaan kutsuneeni äitini ja veljeni, mutta oikeasti olen kutsunut lähes 10 hlöä, joista en kyllä yhtään tiedä että kuka on tulossa ja kuka ei.

Mulla olis kuvia, mutta ne on kamerassa ja kamera on yläkerrassa ja minä alakerrassa enkä kyllä jaksaisi hakea sitä kameraa tänne ja sitten vielä etsiä piuhaa ja kaikkea. Joten jääkööt ne ensi kertaan.

Voi kauhistus. Näin kaupassa härkäpapuja paloissaan...ne oli n. kolme kertaa isompia kuin mun syömät (ja kasvattamat) pavut...ehkä annan niiden vielä vähän kasvaa...vai kaipasikohan ne jotain ravinnetta? No, seuraava satsi pupunpapanoita heivataan härkäpavuille.

Eipä kai tässä sitten muuta. Heissuliveissuli! Aurinkoista viikonloppua! Pahoittelut kaikista kirjoitusvirheistä. Yritin niitä vähän matkan varrella oikoa, mutta varmasti sinne melkoinen määrä niitä vielä jäi.

Sydän,

Raisa

Nukkeilua ja vähän muutakin.

Kerroinko jo, että nyt mulla on kaikista hiuksistani friikeimmän väriset? Ihan super hienot. Täytyy pyytää, että Chris ottais tänään kuvia. Mulla on muitakin kuvajuttuja mielessä, mitä haluaisin sen ottavan. Ja nyt se sanoo, että sillä on liikaa ylpeyttä niiden kuvien ottoon...mokoma amerikaano!
Olen taas ahdistunut kaikesta. Tai en kaikesta, mutta siitä miten mä vaan haaskaan aikaa, enkä saa mitään aikaseksi, siitä miten mua ei yhtään huvita tehdä mitään "pakollisia" asioita, kuten laittaa ruokaa, pyykät, ommella Pinkkistä, käydä töissä, pukeutua, peseytyä jne. Mä haluaisin vaan ----.

Perjantaina siis olin kampaajalla, mulla oli tytöt mukana, koska halusin kuvata niitä. Vähän sama juttu kuin aikoinaan MLP:n kanssa: töihin pyöräillessäni näin paikkoja, joissa vois ottaa hienoja kuvia poneista ja sitten joskus vapaalla poljettiin siitä ohi ja mulla oli ponit mukana ja pysähdyttiin vähän väliä, että mä sain kuvattua niitä.

Kampaajlata menin silvopleehen, jouduin pummaamaan rahaa, koska olin liian ahne. Ruoka oli hyvää ja kirja jota luin karmea. Luin "Vain tytär" nimistä kirjaa. Norjaan muuttaneen intialaisen tytön kertomusta siitä, kuinka kivaa on syntyä tytöksi...siitä, että on tyttölapsen oma vika, jos ja kun oma isä ja serkut raiskaa...

Kevennyksesksi nöihin synkkiin tunnelmiin nyt niitä kuvia. Suosikkini heti kärkeen :)





Eilen pääasiassa työstin Mimin kotia, laitan nyt kuvan siitä mistä lähettiin, mulla ei ole kuvaa tän hetkisestä tilanteesta, laitan joskus sitten kun saan sen suht valmiiksi. Mimi sai Bambin keittiön ja Bambille tilasin uuden Chrisin rahoilla, kun oma korttini ei tosiaankaan toimi. Kumpikaan puoli...


tässä vähän valmiimpana, tai ainakin vähän vähemmän keskeneräisenä.


Tyyliltään tästä tulee ihan erilainen kuin Bambin kodista, tämä on "tyylikkäämpi" ja haen siihen jotain sellasta japanilaista tunnelmaa, siis perinteistä japanilaista, en sitä modernia "kaikki paikat täynnä krääsää" -juttua. Tänne muuttaa vielä Bunny, Mimin sisko. Hän on vielä Japanissa. Yläsänky ja lelut ovat hänen.

Sitten kun mulla on rahaa ja jostain löydän niin ostan Guavan ja Mangon ja siinä kohtaa mun täytyy sitten miettiä kokonaan uusiks asumisjärjestelyt, sillä en usko ihan heti kolmea keittiötä ja kolmea kylppäriä saavani kasaan. Ehkä osalla ainakin olis yhteinen vessa (ihan yleistä japanilaisissa pienissä asunnoissa) mutta keittiöt...

Eilen herkuteltiin ja katottiin leffoja. Kävin myös Tikkurilan kierrätyskeskuksessa, en siis jaksanutkaan mennä sinne isoon, kun maanantaina kuitenkin menen siitä ohi. Jos ne haluamani jutut ovat myyty ni sitten ne on myyty ja mun elämä ei ole enää entisellään, mutta sellasta se on...;) Ei löytynyt mitään ihmeellistä. Mutta nyt vihdoin ja viimein pääsen hyödyntämään vauvan vaatteiden ihania kuoseja, kun teen niistä vaatteita nukeille :) Pinjan nukkekotiinkin löysin jotain, mistä Pimpula ilahtu. Jollain tapaa olen kateellinen Pinzan nukketalosta, kun sillä ei ole niin tarkkaa ja nöpönuukaa se, mitä sinne taloon tulee, ihan niinkuin itelläkin pienenä. Mutta nytte kaikkien mittasuhteiden ja tyylien ja muun kanssa on semmonen riehakas vapaus mennyt tosta jutusta. Mutta haluan taloni olevan niiden täydellinen kun se vaan voi olla. :) Toista elokuvaa katsoessa leikkasin samalla kankaita, että pääsen tekemään sukkahousuja/trikoita tytöille. Ja Mimille yökkärin. On ihana miettiä kankaita ja muuta, että ne tyylillisesti sopii "omistajalleen". Minkähän laisia niistä Guavasta ja Mangosta tulee?!

Yhden tutun kanssa ollaan sähköpostitse keskusteltu myös muista kuin ihmisasukkaista. Ennen kaikkea Sylvanian Families tyypeistä. Mua itteäkin vähän houkuttais ottaa joku sivuprojekti, ihan siis vaan tehdä joku asumus ja sinne tuunata kaikkee...ehkä se vois olla se riehakkaan vapaa kökkö? Siis semmonen mihin ite tekis kaiken, viis siitä miltä se näyttää.

Jotta mua ei alkais entisestään ahdistamaan ajan haaskaus alan nyt tekemään itselleni listaa tälle päivälle. Hauskaa Äitienpäivää! (Lapset on Mikolla, mutta onneks Kenai tuli herättämään pusuin ja tuomalla minulle pahviputkilon lahjaksi <3

Raisa