Puputytön Suosikkituote - Yotsuba&!

Olen kuulkaa odottanut tämän postauksen tekemistä kuin kuuta nousevaa, vaikken kuun nousua kyllä oikeasti olekaan odottanut.

Plääh! Miten must atuntuu, että olen hiljattain tästä kuitenkin kirjoittanut? Nimittäin Yotsubasta. Kyllä mä taisin jotain siitä postata silloin kun "huijasin" ja ostin englanninkielisen, kun suomennetussa versiossa meni ihan liian kauan. Viikonloppuna ostin sen suomenkielisenkin. Kuvassa, jonka ehkä postannutkin jo? sen englanninkielinen.

Yotsuban lukemisen aloitin siitä mihin Azumanga Daioh jäi. Siis ensiks luin sitä, ja sit kun sitä ei tullutkaan enempää kuin nelja pokkaria ja muistaakseni 6 DVD:iä/:tä oli pakko ottaa tilalle jotain. Pitkän aikaa luin myös Wallfloweria, mut en siitä koskaa ihmeemmin innostunut. Olen myös joitain muita sarjoja lukenut, mm. Love Hinan (olisko ollut mun eka, tai sitten Ranma?), Peach Girlin ja Othellon. Mut kaikki olleet vaan sellasia ajanvietteitä.

Aikansa meni, ennen kuin Yotsuba alkoi tuntumaan omalta, oli vaan ikävä Azumanga Daiohin tyttöjä. Mutta kirjan tai pari luettuani olin kyllä päässyt suurimmasta ikävästä yli ja onnistunut nauttimaan Yotsuban hauskasta seurasta.

Yotsuba on jotain ehkä 5? vuotias tyttö, ikä on epärelevantti, tai siis niin, ettei tää ole kuitenkaan mikään lapsellinen sarja. Yotsuba vaan on niin ihmeissään ja innoissaan kaikesta, erittäin hauskalla tavalla. Niin, nää on siis hauskoja tarinoita. Mun suosikki on varmaankin se, kun Yotsuba menee maatilalle ja näkee lampaita. Tietenkin sille sattuu aina ja kaikkialla jotain kommelluksia ja sitten myös kaikki hahmot ovat erittäin sympaattisia. Tykkään naapureiden äidin ja isosiskon (anteeksi, olen tosi huono muistamaan nimiä, kysykää mun lapsilta, jos nippelitietoa kaipaatte) laiskuudesta. Ja siitä, miten se äiti on ikään kuin huomaamatta laiska ja aika ajoin paheksuu esikoisensa laiskuutta, ja on ite ihan samanlainen.
Sivuhnkilöistä kuitenkin mun suosikki on naapurin keskimmäinen tyttö. Se vaan on niin kiltti ja innokas ja jotain.

Tässä sarjassa on niin paljon hyvää. Ilmestymisnopeutta vois kyllä vähän kiristää. Keskimäärin tulee yksi pokkari vuodessa. Se on melko turhauttavaa.

Tää oli ehkä huonoin arvostelu ikinä, mut mulla on kylmä ja koneestakin meinaa akku loppua ja pitäis mennä ompelemaankin.

Vähän vielä säästämisestä.

Tämän ostin, se on vielä matkalla.

Olen edelleen aika hyvä siinä. Luottokorttirajaa on nyt ihan oikeasti laskettu 500 euroa, ja ens kuussa aion tehdä saman jutun. Lisäksi olen saanut yhden tileistäni pois netikäytöstä, näen kyllä edelleen sen saldon, mikä ei ole hyvä asia, mutta ehkä mun ihna oikeesti pitää vähän yrittää kehittää tota itsehillintääkin? Ja sitä voi kontrolloida myös puhelimitse. No, onneks mun halukkuuteni asioiden hoitamiseen puhelimitse on aika niukkaa. Mutta ehkä noikin saa hoidettua pois, jos tuntuu siltä, ettei muuten onnistu.Olen myös myynyt kaksi nukkea, toisen arvokkaan ja toisen vähemmän arvokkaan, mutta ostanut kyllä yhden uuden tilalle. Niillä rahoilla, jotka sain sen arvokkaan myynnistä. Jäi siitä kyllä ylikin. Vähemmän arvokkaan myyntihinnan otan mukaani Japaniin. Ajattelin ehkä vielä yhden nuken myydä, en vaan osaa päättä kenet. Kaksi on mielessä, mutta vähän kyllä kirpasee. Saa nähdä.

Momoko yrittää estää minua ompelemasta.

Sekin vielä, että kun meillä oli viime sunnuntaina miitti, niin kun kaveri oli myymässä yhtä nukkea, niin en ostanut sitä! Yks toinen höppänä kyllä osti. Mut tuntuu ihan oudolta olla ostamatta. Siihenkin pitää totutella! Ostin kyllä kaksi mekkoa, jotka eivät kuuluneet suunnitelmiini yhtään. No, käytin niihin myymästäni sleepsackistä saamani rahat.

Sometimes my arms bend back - Laura Palmer

Uusia kankaita!! Huomaatteko Twin Peaks innoituksen?

Tälläisiä aloin sitten tekemään :D

 Viimeksi taisin niistä To Do listoistakin puhua? Olen niidne avulla saanut arjesta paljon jäsennellymmän! Tai siis itsestäni arjessa tehokkaamman. Turhan usien kyllä läksy -kohdat jää ruksimatta...

Pitäkää huolta!

xoxo,
Raisa

Puputytön Suosikkituote

Mua on alkanut vähän pelottamaan, tai siis ei nyt ihan pelottamaan, mutta olen alkanut suhtautumaan tietyllä varauksella eläinperäisten tuotteiden syrjäyttäjistä puhumiseen, niiden ihanuudesta hehkuttamiseen ja sellaseen. Kun kuulemma se voi olla merkki (tai ennen kaikkea ase meitä eläinmyönteisiä vastaan) siitä, että jotenkin salaa himoittais eläinperäisiä juttuja, että meidän ruokavaliossa olis jotain pielessä tms. Mun mielestä kyse on kuitenkin vaan siitä, että niistä mauista on hiottu vuosisatojen kuluessa niin jotenkin meikäläisten makunystyröiden mukaisia, niistä energia irtoaa helposti, ne on täyttäviä ja melkeinpä aina jollain tapaa epäterveellisempiä kuin se, mitä suoraan puissa (ja maassa, ja pensaissa ja missä lie) kasvaa. Ja epäterveellisyyshän on aina kiehtovaa :)

Jotenka siis, tehdään nyt selväksi. Osa vegaaneista ja muista viherpiipertäjistä kyllä himoitsee eläinperäisiä tuotteita, ihan niin kuin ne saattaa himoita vaikka ihan täysin kasviperäisiä sipsejä. Mutta johtuen erinäisistä seikoista vegaanit ja muut idunkasvattajat jättävät ne silvotut ruumiit ja toisen eläimen tissimaidosta juoksutteen (usein samaisen eläinlajin mahalaukussa esiintyvä entsyymi - sinäänsä hassua, että lehmähän, ihan samoin kuin kaikki muutkin imettävät eläimet, elimistössään valmistaa sen maidon vasikalleen. Mutta ihminen tulee tässä kohtaa väliin, koska on sitä mieltä, että se maito kuuluukin hänelle. No, ihminen lypsää maidon, tappaa vasikan, jolle maito oli alunperin tarkoitettu ja ottaa sieltä vasikan mahalaukusta sen entsyymin, jonka avulla sitten valmistaa juuston. Eihän se tietenkään käytännössä noin mene, mutta vois mennä) avulla hyydytetyt juustokiekot ostamatta, ja käyttävät rahansa sitten muihin asioihin. Vaikka just niihin ituihin tai vaikka lehtikaaliin. Vaikka kunnon vihernatsit tietenkin kasvattavat itunsa ja lehtikaalinsa itse. (voi juma! Mun oli pakko tarkistaa, et onko toi vihernatsi sana, ja päädyin kaksplussan keskustelupalstalle. Pitää antaa kaikkien kukkien kukkia, ja monipuolisuus vaan rikastuttaa. Mut rajansa kaikella. Jotkut kyllä elää sellaisissa harhoissa että. Tai sit se kaikki oli vaan nerokasta provoamista. Äh! Onko provoaminen oikea sana? En ala ettimään.)

Asiaan!! Sorry meni toi johdanto vähän pitkäksi.

Torstaina käytiin päivätreffeillä miehen kanssa. Ehkä enemmänkin hoitamassa asioita (run errands - joka on mun mielestä yksi ihanimmista englannin kielisistä ilmaisuista. Ehkä.), mut kuiteskin. Ensiks Silvopleehen syömään. Sairaan hyvää ruokaa. Sit Ekoloon. Ekolosta juustoa. Olen joitakin kertoja tehnyt juustoni itse ja siitä on tullut oikein kelpoa, mutta jo pitkään olen haikaillut savustetun cheddarini perään, eikä sitä enää ollut Tammiston Cittarissa, joten olen joutunut olemaan ilman. No, Ekolossa sitä oli. Tarkkaavaisimmat saattavat muistaa, että olen jo aiemmin tehnyt Puputytön Suosikkituote postauksen em. juustosta, joten eihän tämä nyt siitä kerro! Vaan toisesta juustosta!

MAHTIJUUSTO

Wilmersburger Cheddar-Style juustosiivuista. Voi pojat, että on hyvää!! Tästä puuttuu kaikki miinukset, mitä muissa vegaanisissa juustoissa olen huomannut. Paitsi hinta. Mutta hinnasta viis, jos kerta saa näin hyvää juustoa. Tavallaan parasta on se, että tämä on huomaamatonta. Se ei kauheesti maistu, ei tunnu hampaissa jauhoiselta tai tahmaiselta. En ole vielä malttanut käyttää muotoleikkureita sen työstämiseen, siis leikellyt siitä vaikka Hello Kittyjä tms. kun oon toistaiseksi vaan syönyt sitä niin vauhdilla, mutta koostumus on hyvin napakka, eli just loistava sellaiseen. Tätä kun sais muualtakin kuin vaan EKolosta! Ei siinä, että mulla olis mitään Ekoloa vastaan, ne on Tampereen Runsaudensarven jälkeen mun suosikki-hippimestojani, mutta kun sinne on matkaa ja minä haluaisin juustoa usein ja paljon. Tätä pakettia jonka ostin olen piiloitellut jääkaapin alimmalla hyllyllä, ihan perällä, muiden ruokien takana...Siellä sen savujuuston kanssa :)

Suosittelen ostamaan!!! Hintaa en muista, mut ketä kiinnostaa. Loistojuusto!

Sitä kaksplussan palstaa lukiessani törmäsin taas siihen, kuinka vihreitä ja eläinaktivisteja syytetään jatkuvasti siitä, että ollaan niin omahyväisiä ja jotenkin olevinamme parempia kuin muut. Ihan kuin "muu maailma" olis alkoholisteja ja "me" kuivilla. Tai jotain vastaavaa. Minen ymmärrä.
Mulla ei vegeilyssä ole ikinä ollut kyse minusta, vaan niistä eläimistä. Oonko mä nyt jotenkin pihalla tän asiani kanssa? En hehkuttele täällä vegaanisia juustoja, korostaakseni teille pyhyyttäni ja uhrautuvaisuuttani, enkä osta kolme kertaa kalliimpia tiskiainetabletteja, jotta voisin osoitella niitä sormella, jotka eivät sitä tee.
Minä teen näin, koska koen, ettei minulla ole vaihtoehtoja. Välillä mua suoraansanoen vituttaa, kun kaupassa on uusia (Nestlen) superhypersokerimuroja, jotka on vielä vaaleanpunaisia ja yksisarvisenmuotoisia ja maistuvat unelmilta ja hattaralta, enkä minä "voi" ostaa niitä. En voi, kun en halua olla mukana Nestlen toiminnassa (vaikkei Nestle sen kummempi, kuin kymmenet muutkaan, joita tuen rahoillani - näitä mielen oikkuja...), en voi, kun ovat niin kaukana "oikeasta" ruoasta, en voi kun väriaineena on käytetty hyönteisiä. Joskus, kun on oikein vähän rahaa, olis ihanaa ostaa se kaikista halvin tiskiaine, eikä just tosiaan sitä koko kaupan kalleinta!, jättää ne 30,90 €/kg leikkimetwurstit hyllylle, ja ostaa lapsille jotain, mihin on silvottu ties mitä, mut hintaa olis äääh! Auttakaa! Mitä halpa eläin maksaa?

Mut emmä voi! Tekeekö se sitten minusta "paremman"? Tuskinpa! Ehkä se on vaan sitten siellä toisessa päässä, kun mennä porskutetaan ehkä toisin kuin haluttais, tai toisin kuin omatunto ehkä sanois, mut ei olla vielä päästy sanoista tekoihin, ei olla halukkaita luopumaan kaikista niista sokerikuorrutetuista ja edullisista asioista. Kukin tyylillään. Ja mielellään myös muut eläimet, kuin vaan ihmiset. Annettaispa me niidenkin mennä tyylillään.

Moi nyt! Menkäähän ostamaan sitä juustoa! Ai niin, se toimii parhaiten todella hyvän vaalean leivän kanssa.

xoxo,
Raisa

Alkoholistinukke! Tämä on siis Goldie, josta olen kuolannut. Tiedän ettei sanota noin. Välillä on kivaa olla tuhma.

Hauskaa!!!

Puputytön Suosikkituote (todella paskoin kuvin!)

Snipety snap!

Oltiin siipan kanssa Kierrätyskeskuksessa, kun oli joku älyttömän iso vempele, joka piti sinne viedä ja marjoista niitä pahvilaatikoitakin. Ja tietenkin samalla käytiin katsastamassa tavaratarjonta. Aika huono. Ostin jotian ihan pientä, ei mitään mainitsemisen arvoista. Paitsi ehkä sellainen kampauspää. Sellainen, jota parturi-kapmaaja opiskelijat käyttää. Mies. Halloweenia varten. Mutta mua alkoi kauheasti naurattamaan, kun vein sen Pinpulalle ja sanoin, että tää on sen meikkipää. Että olis just sellainen äiti/isä (minun tapauksessa tietenkin äiti, kun olen kerta äiti), joka haluaa ostaa lapselleen samoja "trendi"leluja/vaatteita kuin muillakin lapsilla on, mutta aina menee vähän vikaan. Aina säästää väärissä kohdissa. Kun muilla on Bratz/Barbie -meikkipäät, niin meidän lapsella onkin paljon laadukkaampi parrakas miehenpää, jota meikata...

Pahoittelen näitä kamalia kuvia

Kun mä koulusin kaikki lelulaatikot tuote kerrallaan läpi oli siippa kerennyt kiertämään koko paikan kahteen kertaan. Ja hitto soikoon löytänyt MINUN suosikkituotteeni. Ette usko! Tempur -tyynyn! Jumalauta! Minun unelmieni tyynyn! Mä olin siitä niin kiukkunen. Tai siis en tietenkään siitä tyynystä, vaan siitä että mies niin hanakasti pisti vastaan, kun yritin tehdä vaihtokauppoja ja vaikka mitä villejä liikkeitä tyynyn saamikeksi itselleni. Ja ei! millään ei tuntunut olevan yhtään mitään vaikutusta. Se halus vähintään viikon ajan kokeilla sitä itse ja kyllähän sen tietää, että jos se sitä niinkin pitkään kokeilee, niin ei se sitä sen jälkeen enää mulle anna. Ja minä aivan välttämättä halusin sen tyynyn itselleni. Ihan ehdottomasti. Ja mies melkein
yhtä ehdottomasti oli sitä antamatta. Samperi soikoon, mikä yhtälö!

No, tässä näkyy sentään vähän Ristoa.

Ja sitten mentiin koirien kanssa kävelylle ja yht'äkkiä se tyynymies sanoi, että mä saan sen. Olen kuulemma niin paljon tehnyt sen hyväksi, että ansaitsen sen :D

Ja niin minä sain Täydellisen Tyynyn. Eka yö oli täysin häiriötön. Ei levottomia unia, ei heräilyä eikä jäykkää niskaa aamulla. Toinen yö myöskin, vaikkakin taisin pitää sitä väärin päin.

Ihana, vaaleanpunainen Tempur-tyynyni. C yrittää aika ajoin sillä kiristää jotain erityiskohtelua, mutta tuloksetta. Tyynyn on minun.

Sachiko ja Michiko uusissa mekoissaan

Varmaankin siksi, että olen nukkunut noin hyvin olen innostunut ompelemaan nukeillenikin! Eilen suitsait sukkelaan surautin kaksi mekkoa. Ehdottomasti tarvitsin yhteensointuvat mekot kaksosilleni, enkä millään olisi halunnut ryhtyä niitä Etsystä tilailemaan, kun on ihan liikaa taas viime aikoina tilailtu kaikennäköistä. Joten kaivoin nukenvaatekaavat esiin ja tein ensimmäiset hyvin onnistuneet mekkoni! yvin onnistuneet siksi, että ensimmäistä kertaa älysin laittaa vuoren koko yläkappaleeseen. Siten saa niin miljoona kertaa siistimmät pääntiet!

Kolmas mekko on tuloillaan, mutta se on malliltaan aivan erilainen ja olen sitä enemmän purkanut kuin ommellut...mutta en ole luovuttanut tai kypsynyt koko touhuun. Aamulla selailin kaavakirjoja ja löysin paljon kaikkea kokeiltavaa. Ja lisäksi muistin jälleen, että aina ei tarvits etyytyä valmiiksi kuvioituihin kankaisiin, vaan että kangast avoi koristella itsekin! Wohoo! On se vaan mukavaa!!

Ostin kaupasta hodari-sämpylöitä, mutta mistä niihin nakit? Kun ei täällä ole yhtään kauppaa, mistä niitä saisi. Pahus! Huomenna olis joku Animalian kokous, taidan mennä sinne nakinkiilto silmissä :)

Mutta nyt ompelemaan! Monta asua odottaa tekijäänsä!!

xoxo,
Raisa

Vietiin eilen toinen pupuist aulos.  Vain toinen koska toiset valjaat oli käyneet liian pieniksi! P ei jaksanut olla kauaa, joten minä jäin kahden pupun kanssa ulos. Pupu söi hyväälä ruokahalulla rukolaa.

Nana kouluasussaan.

Puputytön suosikkituote!

 Paljon kaikkea! Kaikkea paljon! Melko paljon luvattu.

Ihan ekana otsikkoon! Mä en tiedä olenko tämän jo joskus aiemmin postannut, jos olen niin on tämä tuote kyllä useamman postauksen arvoinen :D

Oluthiivahiutaleet!
En tiedä mitä varten nää on alunperin kehitetty, siis kait ne jotain terveysjuttuja on, sillä niitä myydään myös puristeina, tai siis niinko pillereinä. Puriste on paljon hienompi sana, joten käytän sitä. Puristeina siis myös myydään, mutta älkää te nyt niitä ainakaan puristeina ostako! Ostakaa siis hiutaleina.

Käyttökohteita: Molemmissa ruokahjeita sisältävissä kirjoissani on aika paljon ruokaohjeita, joissa hiutaleita käytän. Ne sopii loistavasti hienoksi jauheeksi jauhettuna popcornien päälle siroteltaviksi, samoin useiden ruokien päälle, ne tuo ruokaan vähän sellaisen juustoisen maun, tekevät mausta ruokaisamman, tuovat siis umamia.On iso sääli, josta tätä ostaa laatikollisen/purkin ja sit se jäis käyttämättä, ihan vaan sen takia ettei jaksa kokeilla sitä eri juttuihin. Sillä kun sitä on aikansa kaikkialle ripotellut pääsee siitä jyvälle ja sit sen käytöstä tuleekin ihan jokapäiväistä.
 

Massu Kattinen, Herra Hankala, Lettu Kettutyttö ja Kani Kamala.

Mistä niitä saa: Toistaiseksi ainoastaan eko- ja "terveys"kaupoista (Ekolo, Ruohonjuuri, Ikivireä?, Punnitse ja Säästä, Heluna, Runsaudensarvi ja Vegetukku). Ehkä kohta jo isoimmista ruokakaupoistakin, kunhan saadaan vähän enemmän kysyntää niille.
Näitä on ainakin neljää merkkiä, juuri yhtään en tykkää siitä Ekolon tuotteesta, siihen on lisätty suolaa ja vaikka suolasta tykkäänkin, niin mieluummin lisään sen ihan itse omiin hiutaleisiini. Helunasta saatava Marigold -merkkinen, joka on rikastettu B12 vitamiinilla on mielestäni paras. Marigold merkkistä on myös rikastamattomana, ja sekin on hyvää.  Vegetukun uutuudesta mulla ei ole kokemusta. Sit se kotimainen, jonka merkkiä en nyt millään muista (valioravinto?) on kans hyvää, mut se on paikasta riippuen välillä ihan kamalan kallista.

On harmillista, että isoin osa jättää tän tuotteen huomioimatta, harmillista siksi, että tää tuote on ihan TÄHTI! Mun mielestä tää on isompi tähti kuin pikkukakkuset tai kakkutikkarit tai Lady Gaga. Ostakaa ihmiset oluthiivahiutaleita ja kurruttakaa maailmanne niillä!


Se siitä kohkaamisesta sitten. Eilen oli hieno päivä. Sain siis tiedon siitä kirjan valmistumisesta. Ja ennätin tekemään ainakin toisen kotitehtäväni, joten koin oikeutetuksi hurauttaa autolla Moreenin toimistolle hakemaan omia kirjojani! Ihan kamalalla kiireellä sitten maisemareittiä etanavauhtia kotiin, jossa Kerttu vaihtui pyörään, jolla ei ole nimeä, ja Pinpulan kanssa poljettiin hiiveellä vauhdilla poliisilaitokselle. Oltiin siellä kaks min. ennen kuin ne laitto ovet kiinni! Jee! P sai passinsa ja minä lähdin kouluun. Koulussa tein vielä loput läksyt ja leikin aamupäivällä tulleilla uusilla tarroillani! Tarroista, tai ennen kaikkea niiden ostamisesta tulee todella pöljä olo, mutta musta on kivaa olla pöljä. Tarrat on ihania. Ja musta on maailman ihaninta koristella Pinkkis -paketteja mun uusilla tarroilla :D

Tarroja *sydän*

Koulussa oli mälsää, en kerinnyt ottamaan eväitä mukaan, joten söin merkkareita niin, että maha tuli kipeeksi. 


Luen tällä hetkellä Madonnan elämänkertaa, ja kävi ihan samoin kuin aina kaikkien muidenkin elämänkertojen, varsinkin musiikkiin liittyvien, päädyin tilaamaan ko. artistin tuotantoa. Onneksi kaiken haluamani musiikin sain kirjastosta. Emmä niitä kuitenkaan jaksais kauaa kuunnella, sitten taas palaan Dresden Dollsien ja Shonen Kinfen pariin. Mutta nyt siis kuitenkin levylautasella Madonnaa. Toistaiseksi ei ole niitä levyjä vielä tullut, tunti sitten niitä vasta varailin. Joten kuuntelen Immaculate

Tilasin myös vihkoja.

Collectionia, joka on kyllä varsin hyvä läpileikkaus Madonnan tuotannosta. Ja siitä (onneksi) puuttuu nää viime aikojen flopit. Mutta elokuvia, tai siis kahta elokuvaa, jotka olisin halunnut katsoa ei Helmetistä löytynyt :( Joten olin pakotettu tilaamaan Playstä kolmen elokuvan boxin. Ja siinä oli Desperatly seeking Susan ja In bed with Madonna. Oli siinä joku kolmaskin, mut ei välitetä siitä :) Se ei siis kuitenkaan ollut Evita, joka on kait ihan ok.

Elämänkertojen luvun tai jonkun hahmon ympärille tehdyn elokuvan takia olen joutunut ostamaan mm. Ramonesin, Kissin, Lady Gagan, Martha Stewartin, Henry Fordin (vitsi! Vaikkakin Japanilaisautoputkeni katkesikin tämän kirjan lukemisen aikoihin ja sain alleni elämäni uusimman ja hienoimman auton, Fordin) , RHCP:n  ja Janis Joplinin tuotantoa. On vaan niin tärkeä päästä sitten itse kuuntelemaan/kokemaan mistä oikein on kyse. Tykkään elämänkerroista tosi paljon. Varsinkin kun on kyse joistain vaikutusvaltaisista naisista. Enää en varmaankaan jaksais noita Törkytehtaan tai Heroiinipäiväkirjojen tyylisiä äijien känni-huumesekoiluja, enemmänkin kaipaan inspiroivia naisjuttuja. Martha Stewartista kun olin lukenut pari kirjaa jaksoin jonkun aikaa olla täydellinen emäntä: kutsuin kavereita asiallisille päivälliskutsuille, oli hienot lautaset otettu käyttöön ja tuoreita kukkia ja lautasliinatkin pesty ja silitetty. Nyt ei enää jaksa. Tosta vaikutuksille alttiudestani ....äää... siis koska olen niin altis niille vaikutuksille mitä kirjoista saa, niin en Martha Stewartin jälkeen uskaltautunut lukemaan Patti Smithin elämänkertaa, vaikka olinkin sen ostanut. Pelotti, että se vie minulta täydellisyyden. Lopulta se kirja päätyi kirppiskasaan.

Joop, ei kai tässä sitten muuta. Toivottavasti Kasvisseikkailusta tykätään! Kamalan noloa myöntää, mutta mä itse koen sen ihanan hassuksi. Tällä hetkellä mun suosikkikohtani löytyy perunavellin kohdalta. Se menee pilkulleen näin: Jos Massu Kattisen pitäisi valita yksi asia, jonka ottaisi mukaan autiolle saarelle, niin se olisi ehdottomasti perunavelli. Tai ehkä perunavelli, jonka sisään on kätketty pullo aurinkorasvaa, Massu Kattinen kun palaa niin herkästi.

Vaan ehkä kaikki ei tuollaisesta hupsuttelusta tykkää. Välillä on niin vaikea ajatella asioita muiden kantilta. On niin outoa, ettei kaikillä ole pinkki, tai vihreä tai sininen tukka. Että suurin osa ihan oikeasti haluaa olla sen värisiä kuin ovat, ja että ajatus jostain "shokki"väristä olis yhtä vastenmielinen kuin minulle ajatus jostain maantien eri sävyistä. Niin, ehkä mä yksin tykkään Massu Kattisen perunavelliin piilotetusta aurinkorasvapullosta. Mutta ainakin mun mielestä olis ihan mahdottoman tylsää jos kaiken pitäis olla tylsää! 

Mä varmaan huomenna kirjoitan lisää tosta uudesta kirjasta. Nyt pitää mennä metsästämään koirille ruokaa ja laittamaan Kertun kesäkenkiin lisää ilmaa (heliumia näin vapun kunniaksi).

Roskatonta Vappua!! Me ollaan kahdestaan kotona ja syödään ylimääräinen annos sipsejä! Lälläslää!

xoxo,

Kuva huomiotta jääneistä tytöistäni :(

Raisa
 

Puputytön Suosikkituote x 2!!! + muuta roinaa

Kyllä! Luit aivan oikein!! Tällä kertaa kaksi suosikkituotetta!! Yhdellä luvulla!! Uskomatonta! Näin hyvää tarjousta ette muualta saa! Ja kirjoitusvirheet vielä kaupan päälle!!

Suurin osa teistä varmaan hyvin tietoisia huimaa vauhtia lähestyvästä pääsiäisestä. Jos minulta kysyttäisiin, niin henkilökohtainen mielipiteeni pääsiäisestä on varsin tyly: paska pyhä. Varsinkin nyt kun olen työtön ei saa edes ylimääräisiä vapaapäiviä, kun koko elämä on yhtä vapaapäivää. Tietenkin on muutaman päivän tauko iltaopinnoista. Mutta joudun silti opiskelemaan melkoisesti vapaapäivinäkin, kun olen niin pahvi. Niin. Siis pääsiäinen. Aivan turha pyhä. Paitsi jos sen keikauttaakin kevään juhlistamiseksi. Silloin se onkin aikas mukava. Ruokien laita on vähän kiikun kaakun. Pääsiäisruat perinteisesti on ihan tosi eläimellisiä. Suklaamunienkin kanssa käy vegaanin vähän heikosti - pelkkiä tuhkamunia on tarjolla vegeille. Plääh. Mutta!!


 Onneksi on Panda, tuo omintakeisten namusten ehtymätön lähde (joka ei kylläkään käytä missään tuotteissaan reilun kaupan suklaata, ja on siellä joku johtohahmo tästä jotain typerää kommenttiakin johonkin haastatteluun heittänyt)! Panda valmistaa pääsiäisen ja joulun tienoilla todella herkullisia suklaalla päällystettyjä marmeladimakeisia. Keväällä ne on Tipuja ja talvella olisko ollut Tonttuja? Ja ne on kuulkaa todella hyviä! Mikä parasta! niissä on pitkä säilyvyysaika, joten niitä voi ostaa ison satsin varastoon (uhkarohkeat jättävät tämän pyhien jälkeen, ja tuurilla saavat ne puoleen hintaan, tai sitten jäävät kokonaan ilman) ja käyttää pitkin vuotta, kunnes tulee uudet karkit kehiin. Tai sitten ostaa niitä hillittömän määrät ja syö itsensä niistä niin pahaan ähkyyn, ettei todellakaan tee mieli ennen kuin vasta seuraavana jouluna ;)

Puputyttö siis epäreiluudesta huolimatta suosittelee Pandan Tipu makeisia! Ehkä voisitte käydä vaikka Pandan facebook sivuilla jättämässä toivomuksen reilun kaupan suklaasta. Minä ainakin olen jo jättänyt. Siihen ei kyllä kukaan vaivautunut vastaamaan...mutta jos niitä toivomuksia alkais tulvimalla tulvia niin eihän sitä koskaan tiedä, voi olla että nekin taipuis ja pian saatais Pandalle reilua suklaata. Aikoinaan, ei varmasti pidä enää paikkaansa, yksi postitettu kommentti vastasi viittäsataa asiakasta! Facebookin aikakaudella se on ehkä enemmänkin 100 tms. Mut silti. Eli kannattaa esittää toivomuksia, yksittäiselläkin on aika iso painoarvo.

Suosikkituote nro 2. Tiskikoneen pesuaine. Tai siis miksikä niitä sanotaan? Tiskiaine? Konetiskiaine? Astianpesukoneeseen laitettavat tabletit kuitenkin kyseessä. Vegaaneilla on tässä kohtaa vaihtoehdot aika vähissä. Varsinkin, jos ei asu jonkin ekokaupan läheisyydessä. Vaan kaipa niitä vois tilata nettikaupoistakin. Joop. Mutta isoimmista marketeistakin saa onneksi kahta vegaanista konetiskiainetta, joista toisen vegaanisuudesta ei sitten olekaan ihan takeita. Periaatteessa joo, mut jotain pientä eläimellistä niillä sit kait kuitenkin meneillään. Kyseessä siis Ecover, joka ymmärtääkseni näistä ympäristöystävällisimmistä, yleensä ekokaupoista ostettavista, merkeistä kaikista "epäilyttävin". Ja ainakaan meidän käytössä se ei ole edes ollut mitenkään erityisen hyvä. Ollaan kokeiltu joitain muitakin merkkejä, Ekolosta ostettuja, ja ollaan oltu niihin aika pettyneitä. Kalliita ja tehottomia. Joten käytettiin Ecoveriä. Ja kun sitä sai sit vielä meidän lähellä olevista kaupoistakin. Kunnes sitten täällä blogissa joku mainitsi Attituden. Ja sitäkin sai meidän lähellä olevasta kaupasta! Wohoo! (täällä H:gin perukoilla ei ole Ruohonjuuria eikä Ekoloita) Ostettiin siis Attitudea. Siinä oli kyllä vähän harmillinen iso muovipakkaus. jostain luin niiden puolustelua siihen, et sitä itse pesutablettia ei ole sitten kääritty muoviin...seli seli. No, niitä sai myös ostettua pussissa, siltikin muovissa. No, nyt on kuitenkin kaupan hyllyille ilmaantunut myös kartonkinen pakkaus!  (ja taas toisaalta, mitä välii? Tai no, ehkä kun on kyse kansainvälisestä firmasta niin sillä pakkauksellakin alkaa olemaan merkitystä?) Ja koska tässä on ainakin meidän käytössä ollut pesutehotkin kohdallaan (varsinkin jos minä täytän koneen, jota kyllä harvemmin teen, koska olen pyykkivastaava) voi Puputyttö suositella tätä lämmöllä. On tässä kyllä yks melko ärsyttäväkin puoli, on nimittäin varmaan kalleinta tiskiainetta mitä markkinoilla on...mut eikös se ole tosi hip ostaa kaikista kalleinta? Eikö ihmisillä ole tapana rehvastella sillä, et kattokaas hei! Meillä on rahaa kun ostetaan tätä kaikista kalleinta. Ei kyllä ehkä ihan päde tiskiaineiden suhteen. Entä jos aloitettais joku uusi trendi. Oltais tosi cool pesuaineinemme?

Ei ollut Akateemisen kynät näin hienoja.

Mulla oli eilen tosi ihana päivä. Työttömän ei tietenkään pitäis rehvastella ihanilla päivillään, kun se on tietenkin työssäkäyvien selkänahasta revittyä. Sorry! Mut mulla oli siltikin ihana päivä! Treffasin kaupungilla Keidas -blogin Lotan. Käytiin syömässä ja suunniteltiin kaikkea kivaa. Haettiin vielä Niia's Cupcakesta pikkarit ja tungettiin ne naamaamme. Oli ihan älyttömän hyvät porkkanakakkupikkarit! Mutta liikaa kuorrutetta. En olis ikinä uskonut sanovani tollaista, mut sitä oli vaan liikaa. Sit käytiin vielä Ruohiksessa ja sit Lotta-raukan olikin mentävä takas töihin. Ja minä jatkoin humputtelua. Kävin Tokyokanissa. Niillä ei ollut sitä mun oikeaa teetä, mutta jotain "korviketta" sille kuitenkin. Ja se oli myyjän sanojen mukaan luomua, vaikken siitä tunnistettavaa luomumerkintää löytänytkään. Ainakin se oli kamalan kallista! Ostin siis sitä. Ja vihreä tee karkkeja. Sieltä jatkoin matkaa Akateemiseen. Ostin kyniä, vaikkei niilläkään ollut mitään söpöjä hahmoja tai muuta.  Sieltä kävelin Kangaskaupan kautta Manga Cafesen. Ensiks kuitenkin vielä sinne kangaskauppaan. Muistin, että mulla oli joku kiva paikka mihin mennä, mut sit aika ajoin unohdin sen. Ja sit kun taas muistin alkoi hymyilyttää, niin iloinen olin ajtuksesta sinne menosta :) Ja siellä oli ihanaa *sydän*
Manga Cafessa kävin juomassa Sencha Sakuran. Älyttömän hyvä tee!! Nom nom nom!Luin hetken uutta mangaakin, vaikka piti lukea bilsaa. Sieltä kävelin Hakaniemeen, kävin Ekolossa ja Viivoanissa. Ostin ihan liian painavia asioita, joita jouduin raahaamaan sitte loppumatkan Sörnäisiin, ANimalian toimistolle. Olin etuajassa, joten aloin syöttämään kirjoja koneelle. Tein sitä koko meidän kokouksenkin ajan. Paitsi sitten kun alettiin katsomaan Huippuälykkäiden eläinten toista osaa. Ja se oli hieno!!

Pöh! Mies otti just joulukortit seinältä. Mun mielestä ne olis voinut ihan hyvin olla siinä ens jouluun asti. Kun olivat kerta olleet näinkin pitkään.

Mutta nyt mä haluan mennä ompelemaan! Pää pursuaa ideoita, joiden toteuttamisessa menettää hermot ja ompeluhalut!

Olen ehkä ihan pikkasen ymmrätämässä nukleiinihapoista/soluista/valkuaisaineista. Ihan pikkasen siis vaan, mutta oikein hyvä alku, varsinkin kun oli pitkään sellainen aika, etten meinannut ymmärtää mistään mitään.

Moi nyt!!

xoxo,

Raisa

Puputytön Suosikkituote

Taas! Mutta tämä olkoon merkkinä siitä, että olen hyvällä tuulella ja siksi innokas jakamaan jotain :D

Tällä kertaa vuorossa jotain melko epäraisamaista. Nimittäin juusto. Epäraisamaista siksi, etten ole mikään suuren suuri juuston ystävä. Tai siis en ole ollut moneen vuoten. En muista kuinka innoissani olin juustosta ennen vegaaniaikojani, kyllä sitä ostin ja tykkäsin leivän päälle ja pizzaan laittaa, mutta juustojen syönti juustona, niinko sellaset maistelujutut: aikuisten illat, jolloin syödään juusto ja viinirypäleitä ja juodaan viiniä; niistä juustoista en ole koskaan oppinut tykkäämään. Tykkäsin siis miedoista juustoista. Siinä vähän taustaa.

Todella monelle (lacto-ovo)vegetarismin ja veganismin rajoilla häilyvälle juuri juusto on se ratkaiseva tekijä, joka saa vaakakupin kallistumaan pois veganismista. Ja onhan se totta, ettei soijajuustoja ole kuin murto-osa siitä, mitä lehmäntissimaitojuustoja on. Eikä ne soijajuustot ole maultaan ihan sitä tervävintä kärkeä. Ruoanlaitossa toimii hyvin, mutta leivänpäälle en esim. Cheezlyä laittais, ainakaan enää. Joskus Asokasta (rip) sai sitä "pekoni"hipuilla terästettynä, ja se oli hyvää! Joten juustoa meillä käytettiin pitkään ainoastaan ruoanlaittoon. Ja leivänpäälle laitettiin muita juttuja.

Kunnes raaskin ostaa Sheesen punaista cheddaria. Se oli niiiiin hyvää!! (ja kallista :( Sitten luin Lotan blogista Sheesen savustetusta juustosta. Että se oli kuulemma ihan parasta. Uskoin kyllä Lotan puheita, mutten siltikään ollut ihan vakuuttunut. Kun se juusto on kuitenkin niin kallista (n. 5,50 pieni kiekko - onhan se kallista? vaikka on kai juustot muutenkin kalliita.), enkä ollut savustetuista jutuista ihan kauheen innoissani. Entä jos oliskin virheostos. Viime viikonloppuna kuitenkin isossa Citymarketissa oli tätä myynnissä (muuten en muista nähneeni kuin Ekolossa) ja olihan mun sitten kannatuksen vuoksi sitä ostettava. Siellä oli muuten myös paljon Cheezen makuja, meillekin ihan uusia. C osti sitten jonkun melko tuhdisti maustetun, joka oli kuulemma hyvää, mutta tulista.

Niin, se mun savustettu cheddar. Se oli kuulkaa niin hyvää!!! Siinä ei se savun maku ole ollenkaan vallitsevana, vaan sitä on käytetty säästeliäästi ja taidokkaasti. Todella hyvä juusto jota voin lämmöllä suositella aivan kaikille.   Ja sopii siis hyvin erityisesti leivän päälle höystettäväksi. Tämä ei itse asiassa taidakaan sulaa, että sellaiset pehmeän lötköä juustoa vaativat ruoat voivat sitten käyttää vaikkapa juurikin sitä punaista cheddaria, joka siis sulaa.

Muita ihanan juustoisia juttuja vegaaneille, ja miksei muillekin ovat Teesen juustopötkylät. Niitä kait saa myös Ekolosta, en ole ihan varma. Me ollaan toistaiseksi ostattu ne aina Vegetukusta, kun niitä pystyy postittamaan. Säilyvät siis avaamattomina huoneenlämmössä. Niistä saa aika herkkuja ruokia.

Miksi olen hyvällä tuulella?

No ehkä noi koulujutut, joihin olen panostanut niin minimaalisesti nyt viime aikoina, ovat alkaneet taas vähän kiinnostamaan. Ja ehkä ihan hivenen saanut muutenkin joitain asioita hoidettua. Eilen mm. otin asiakseni soittaa entiseen kouluuni, tilatakseni kopion päättötodistuksesta. Että vois jälleen pyrkiä sinne yliopistoon. Nyt täytyis kyllä työkkäristä varata aikaa, jollekin opintoneuvojalle. Kun oikeesti se ravitsemusneuvojan koulutus alkaa vähän epäilyttämään. Kemian takia. Vaikka oikeasti syöminen on niin luonnollinen juttu, et en tajua miksi se pitää pilkkoa ihan atomitasolle asti. Oikeesti. Vaikkakin tykkään kyllä perehtyä asioihin ihan perin pohjin. Kemia vaan on koko ajan niin vaikeaa. Kemiakin muuten yhtenä syynä siihen, että olen hyvällä tuulella. Sain ekat tehtävät palautettua. Ei siinä, että yhtään!! niitä osaisin, (ei saa kertoa kenellekään, katsoin aivan kaikki vastaukset kirjan lopusta, vakaana aikomuksena kyllä nyt tästä stressistä päästyäni, opiskella ne asiat kunnolla), mutta ainakin nyt on vähän enempi tilaa hengittää. Ja uuden laista intoa opiskella niitä. Edes vähän.

Matikan laskuja sain tehtyä, ne oli jopa helppoja, paitsi heti tyssäs kun tuli yhtälöitä. Ei vaan pysty. Tunnilla loistin, kun oli sanallisisa laskuja. Ope laittoi vinon pinon laskuja meille laskettavaksi, ja sanoi ettei ole tarkoitus että kaikkia lasketaan, mutta jos joku on oikein nopea, ei lopu laskut sitten kesken. Minä laskin ne kaikki ja olin joutilaana lopputunnin. Paitsi siinä kohtaa kun piti jostain tehdä yhtälö, siis kirjoittaa se lasku numeroilla ja x -kirjaimella. Mitä hittoo? Mä pystyin kyllä itse laskun laskemaan vaikka miten päin, mutta tehdä siitä yhtälö. Ja sama juttu funktion kanssa, suorastaan nautin itse laskutehtävän suorittamisesta, mutta kun se piti laittaa muotoon f(x)= jotain niin en enää osannutkaan. Ent iennyt mitkä oli niitä yitä. Ja lasken muuten ihan eritavalla kuin mitä tunnilla opetetaan. Ja tipahdan aina kärryiltä kun ope selittää niitä taululla. En voi käsittää miksi sen pitää tunkea niitä äksiä sinne niin paljon, kun paljon helpommallakin selviäisi.

Enkun tunneilla (jota ei ollut eilen, sitä on ti-to)ja nyt matikankin, olen tullut siihen johtopäätökseen, että minun on lähes mahdotonta oppia uutta, jos vanhaa tietoa on paljon. Just jonkun kielen opiskelu. Miten se tapahtuu? Musta ainakin tuntuu, että mun aivojen ympärillä on joku kalvo, jonka läpi ei mitkään uudet asiat mene. Joku japani vielä saattais mennä, kun se tulee kokonaan uutena, mutta lisätietoa enkusta? Ei pysty. Eikä näköjään matikastakaan. Mahtaako enää siitä kemiastakaan? Enkä mä pysty opettelemaan puhelinnumeroitakaan ulkoa. C:n numero, jota tarvitsen päivittäin, ja jota mulla ei ollut siis käytössä silloin kun puhelin oli rikki. Alkuun jouduin soittamaan äidille ja pyytää sitä soittamaan C:lle, että se soittais mulle...ihan naurettavaa. Sit mä sain pariks viikoks sen numeron pysymään mun muistissa, ja nyt se on taas kadonnut. Milläköhän muistia sais silleen suht oman mukavuusalueen sisällä pysyen aktivoitua/parannettua. Jos mä kirjottais joskus itsestäni kirjan, sen nimi olis tyttö, joka ei poistunut mukavuusalueeltaan. Tai jotain. Ja toi "tai jotain" olis osa sitä nimee.

Vielä muistutus teille kaikille, että Arvonta! on edelleen tuolla käynnissä. Teette aivan liian helpoksi niille kolmelle, jotka toistaiseksi vasta osallistuneet, tuon ihastuttavan miniatyyrisäilyketölkin voittamisen. Tai miten se nyt sanotaankaan. Ei jaksa. Arvonta -postaukseen siis tulisi kommentoida, ja vaikkei haluaisikaan osallistua arvontaan, on silti loistava tilaisuus käydä esittämässä toiveita blogin sisällön suhteen, tai muuten vaan antamassa ruusuja (reilun kaupan, ja ehkä ennemmin vaikka tulppaaneita, kun niitä ei tarvii lennättää mistään, kun ovat kotimaisia, vaikkakin kavihuoneissa kasvatettuja) tai risuja. Risuillekin hyvä aika nyt, kun on ollut niin tuulista, niin niiät on paljon maassa :D

Ai niin, pyydettiin lisää ruokaa. Tässä sitä olis :) Kuten kerroin on C innokas kokkaamaan kirjoista, tämän kyllä heitti päästään. Oli oikein hyvää!

Tofu Curry, riisiä ja älyttömän hyvä leipänen.

1 tölkki luomukookosmaitoa
1 tölkki soijamaitoa (siis mittaa tölkillä soijamaito)
3 tl curry tahnaa
0,5-1 tl garam masalaa
suolaa

Sekoita kaikki ylläoleva, kuumenna, keitä hiljalleen 10 min.

1 kuutio tofua kuutioituna, paista miedolla lämmöllä kunnes ruskistunut ja saanut rapsakkaa pintaa.

1 Sipuli kuutioituna
1 kourallinen pakasteherneita
1 kourallinen (tai jotain) vihreitä papuja

Lisää kaikki maitojen sekaan, keittele hiljakseen 5-10 min. Tarjoa riisin kera. Kastike jää aika ohueksi, sitä vois halutessaan vähän paksuntaa vehnäjauhoilla. Hyvää oli kyllä ihan sellaisenaankin!




Moikka nyt! Kauheesti kaikkia hommia!

xoxo,

Raisa

Mitä sä juot? Puputytön Suosikkituote

Tässä Tokyokanin kuvassa suosikkini näky ylärivissä, kolmas 

vas.

No, en mitään. Kun ei teillä kuitenkaan ole mitään mistä mä tykkäisin. Vaikka tykkäänkin miljoonista asioista. Ihmiset, jotka ei juo kahvia, (mustaa) teetä tai viinejä on aika pulassa jossain perus keskitien syömäpaikoissa. Tokihan jostain kahviloista nykyisin saa laajan valikoiman erilaisia teitä, mutta turhan usein niissäkin vihreä tee on sitä kiinalaista. Joka ei ole ellenkaan niin hyvää kuin japanilainen. Vaikkei kaikki "japanilainenkaan" tee ole oikeasti japanilaista, vaan kiinalaista. Mutta kiinalaiset ovat tehneet (kasvattaneet, poimineet, kuivanneet???) sen japanilaisittain. Kaikista japanilaisista teistä parhainta on genmaicha! Se ei suinkaan ole hienolaatuisinta teetä, vaan itse asiassa siihen käytettävä tee on keskinkertaista.  Mutta se on niin maukasta! Mä olen tästä kyllä puhunut jo aiemminkin. Perus teen lisäksi siinä on mukana vihreä tee jauhetta (matcha) ja ennen kaikkea paahdettua riisiä, josta osa saattaa olla paahtunut tolleen popcornimaisesti :) Todella somaa!
Tokyokanissa, josta teeni pääsääntöisesti ostan (en ole jostain syystä vielä eksynyt oikeaan teekauppaan, muuta kuin japnaissa), ei valitettavasti ole genmaichaa luomuna, joten ostan sitä vain satunnaisesti. Arkiteeni on luomua. Ja oikein valmistettuna sekin ihan älyttömän hyvää. Tämän aamuinen teeni ei ollut oiekin valmistettu. Kuulostaa kamalalta snobbailulta, jota ei näillä täysin lapsellisilla makunystyröillä oikein edes psty harrastamaan, mutta teetä kyllä voidaan valmistaa hyvin, huonosti ja hyvin huonosti. Aika usein multa itseltänikin tulee ihan keskinkertiasta, välillä pahaakin teetä. Kun unohdan sen siivilän veteen liian pitkäksi ajaksi. Tänään se tais olla puoli tuntia liian pitkään...sen verran kitkerää tuli.

Vihreästä teestä sanotaan lisäksi, että sillä olis paljon terveysvaikutuksia. Niistä en tiedä,e ikä niitä tarvitse minulle todistella (niin, Lipton! jo oli aikakin lopettaa eläinkokeet sen asian tiimoilta!), sillä minä juon teeni ennen kaikkea sen ihastuttavan maun vuoksi! 

Eilen ostin kaupasta uutta levitettä. Kuulkaa, vaikka vegaanit on vähän sellaisia, tai ainakin niillä on sellainen maine, että ne on kamalia tiukkiksia ja ärsyttäviä kyttääjiä jne. (kyllä te tiedätte mitä itsekin vegaaneista ajattelette, minäkin!) niin yksi ihan mahdottoman ihana piirre niissä on. Kun markkinoille tulee uusi tuote, niin siitä rummutetaan kovaa ja kauas. Ennen kaikkea ehkä facebookissa. Varmaan muissakin medioissa, mutta mä en ole niin niissä mukana, en kyllä tuolla fesessäkään, ainakaan en myönnä olevani.

Pimpulan ottama kuva sen kauniista äidistä!

Katsoin äsken, kun piti hakea tuo linkki, yhden niin voimauttavan videon. Mulle kaikki tommonen teatraalisuus, tai siis miksikäs sitä kutsuis? Itsensä likoon laittaminen, ihmisiin luottaminen ja avun pyytäminen on niin hurjan pelottavia asioita. Haluaisin osata piirtää ja haluaisin osata noita asioita. Mä aika ajoin täällä blogissakin sitä pähkäilen, että mikä tän tarkoitus on. Kun tuntuu, että blogilla pitää olla joku tietty "juttu", punainen lanka. Pitää olla kiinnostava, kaunis ja selkeä. Höpö höpö! Minä en ole mitään noista ja siltikin saan pitää blogiani! Tämä on blogi minusta! Mikäs sen mukavampi aihe! Elämä on epätäydellistä, joten miksi blogin pitäis olla jotain muuta? No onhan se totta, että on paljon kivempi katsoa kuvia kauniista huonekaluista kauniissa valaistuksessa, kuin minun huonosti valaistuja kuvia eilisistä nuudeleista. Mutta käykää hakemassa silmän ruokaa muualta ja tulkaa täältä sitten hakemaan ne säröt ;)

Tulin tuosta Palmerin tytöstä kyllä aikas hyvälle tuulelle!

Whew! Edes jotain mielekästä puuhaa!

Mutta nyt täyty mennä laittamaan asioita valmiiksi, kaverit tulevat kahden tunnin päästä ja mulla on sämpylät leipomatta, piirakka kokonaan tekemättä ja myslikin odottaa, että se tehtäis. Onneksi on sentään nukketalossa valmista :D




Siitä levitteestä lisää. Unohdin sen! Hups! No, en kyllä edes vielä maistanut. Huomenna sit?

Jesus, Bunny! Älä aina mäkätä! Annan nyt toisen vähän edes rentoutua!

Menkäähän nyt tekin siitä rentoutumaan!

xoxo,

Raisa 

Puputytön Suosikkituote ja muuta sälää

Moik!

Lisää niistä Merkkareista, kun olivat kerta niiiin hyviä! (ja pahoittelut karkkilakkolaisille!). Pimpula osas kertoa, että näitä mainostetaan paljon tällä hetkellä, eli ovat ihan oikeasti iso uutuusjuttu. Musta on jotenkin ihanaa, kun jotain tälläistä nostetaan "jalustalle". Amerikkalaiset ovat siinä niin mainioita, ne tekee pienistä asioista isoja puheenaiheita. Tai ainakin tekivät silloin lähes 20 vuotta sitten. Muitan kuinka M&M's karkkeihin tuli uusi väri - hitto! mikä valtava mullistus! Sitä jaksettiin toitottaa. Mutta oikeesti musta se on kivaa, ei aina tarvii olla jotain jättijuttuja, joista puhutaan. Vaan enemmänkin pitäis keskittyä pieniin asioihin. Tääkin on muuten yksi ihana piirre vegaaneissa, kun ne jaksaa vouhottaa (tulipas se sanottua jotenkin ruman kuuloisesti, en sitä silleen tarkoita) kaikista pikkujutuista. Siis vaikka uuden makuisesta maidosta, siis vaikka Alpron hasselpähkinämaidosta. On muuten hyvää. Mutta vielä parempia on ne italialaiset? makumaidot, kaikista paras niistä kookos....nom nom nom!

Joo, mutta nyt takas niihin merkkareihin. Ehkä mä kerroin niistä jo kaiken kerrottavan viimeks? Joka tapauksessa nt on kuva, ja maultaan niin mainioita (ja erityisesti just salmiakki ja se keltainen), että ansaitsevat Puputytön Suosikkituote -tittelin. Kooltaan ovat muuten paljon pienempiä kuin alkuperäiset merkkarit. Mutta niistä taiskin silloin aikanaan olla aika paljon puhetta, että ovat vaarallisen suuria. Ja kyllä muistaakseni serkkupoika meinas sellaiseen tukehtua. Nää on nyt lapsellisen pieniä, mutta siltikin kelpo karkkeja.  Koostumus on melko jähmeä, mutta kun hetken aikaa lämmittää kädessä niin niistä tulee just oivia! Kelpo tuote!!

Olen tulossa kipeäksi, ja se on ihan syvältä. En tykkää yhtään. Toistaiseksi kuitenkin pystynyt välttymään siltä vatsataudilta, mikä tuntuu lähes kaikkia piinaavan. Mikään vaarattomista sairauksista ei ole yhtä viheliäinen kuin vatsatauti. Uh. Niin, siis toistaiseksi vaan kurkku vähän ärtynyt ja nuhanen olo. Kyllä tämä tästä.

On ollut tosi kivaa olla yksinään, lauantaina oli molemmat muksut yökylässä , joten minä valvoin myöhään ja katsoin varmasti ei jännittäviä elokuvia. Mm. Armageddonin. Muistan siitä sen Aerosmithin biisin, jossa se ei halua sulkea silmiään, koska ei halua missata yhtään hetkeä. Mä muistan ajatelleeni aikoinaan, että se on mun ja Hapsimakkaran biisi, koska just niin mä ajattelin Hapsin nukkuessa mun vieressä, etten olis millään raaskinut itse nukahtaa, koska sen muksun katseleminen oli niin ihanaa. :)

Nyt ajattelin mennä katsomaan japanilaisia elokuvia. Mun kyllä pitäis huolehtia yks tilaus eteenpäin ja lukea niihin kokeisiin. Huomasin, ettei mua juuri yhtään kiinnosta eliöyhteisöt. Haluan silti pärjätä hyvin kokeessa.

Mietin muuten vielä lisää sitä hyvän tekemistä. Niinko sitä, et miks siitä pitää tehdä tälläinen juttu. Miksei sitä vois vaan tehdä ilman sen kummempia toitotuksia. Ja vielä päivittäin. Mutta sit tajusin, että sen jakaminen täällä ehkä innostaa muitakin ja sit kans se, et ehkä se innostaa itseäänkin enemmän. Ja kans kun siihen oikein ajatuksella keskittyy, niin ehkä sitä enemmän tulee tehtyä? Ja ehkä siitä joskus tulis sitten sellainen automaattinen juttukin. Ja oikeesti kyllä mä teen muutakin hyvää, enkä ainoastaan luo naapurinkin puolelta kerran vuodessa lumia. Kai sitä melkein päivittäin tulee tehtyä jotain epäitsekästä, mikä taitaa olla melkeinpä sama kuin hyvän tekeminen?

Yks mikä olis musta aika ihanaa, niin just jonkun "piristyspaketin" tekeminen ja postiluukusta tiputtaminen. Siis ihan jotain yksinkertaista, mutta varmasti saajaansa ilahduttavaa. Ai nii!! Yks ihan tosi kumma juttu meistä suomalaisista - se, ettei me hitto soikoon tervehditä! Oikeesti niin älytöntä! Vaikka just jotain naapureita. En tarkoita, että kaikkia pitäis olla koko ajan tervehtimässä, mutta välillä tulee niitä hetkiä, kun vaikka kadulla kohdataan, eikä siinä ole muita, niin kyllä silloin pitäis pystyä katsomaan silmiin ja tervehtimään. Mä eilen ollessani koirien kanssa aikasin lenkillä huomasin kauhukseni, että yks naapureista teki lumitöitä ja meidän reitti meni siitä sen ohi. Päätin, että tervehdin (ja pelkäsin, että pitääköhän se mua ihan hulluna), mutta onneks se oli jsut silloin hakemassa lunta jostain kauempaa. Mut siis niin naurettavaa. Muistan kuinka Jenkeissä C:n luona ollessani se oli niin luontevaa, huomioida toinen, siinä meni sekunti ja sit se oli ohi. Eikä yhtään sattunut. Kyllä mä tietenkin ihan luontevasti pystyn ihan lähimmät naapurit tervehtimään, kunhan vaan tunnistan ne. Mulla on oikeesti kamalan vaikeeta tunnistaa ihmisiä. En tiedä miski. Ehkä mä olen vaan liiaksi tuudittautunut siihen, että kaikki kyllä tunnistaa minut, tän tukan takia. Tänään tervehdin naapurin nuorta poikaa, jota en kyllä muista nähneeni koskaan aiemmin, ainakaan ulkona, ehkä joskus sisällä, näen siis niille sisään...(ja ne meille), eikä se tervehtinyt takaisin. Ehkä se ei kuullut ja sit se oli vielä siinä iässä, jossa ei olla kamalan kohteliaita. Ihan sama.
Niin, mutta aion siis haastaa itseni olemaan entistä parempi ihminen. Josta tuli mieleeni, että tälle vuodelle jäsenyyksiä Helsingin Vihreissä Naisissa, Animaliassa, Maan Ystävissä ja olikohan viel jossain muussa. Vegaaniliiton ja Faunan peruin, kun ei niihin tullut millään lailla osallistuttua. Maan Ystävätkin olisin perunut, mutta niillä oli niin hyvä hinta vähävaraisille, joten jatkan siinä vielä. Tykkään kyllä siitä, mutten oikein ilkeä osallistua, kun olen niin epähippi kaikkine muoveineni. Välillä kyllä mietin tukan alkuperäisen värin palauttamista. Vaikkei se tohon muoviin liity.

Avasin eilen? sen C:n paketin, sain siihen luvan. Ja olen sieltä jotain jo syönytkin. Meille vegaaneille on ystävällisesti tehty maailman parhaita karkkipatukoita, ja nyt siihen sarjaan on tullut taas yksi uusi patukka. Ja mun oli ihan pakko kokeilla yhtä sellaista (C tilas niitä neljä), koska halusin olla ensimmäisten joukossa Suomessa! :D Näitä patukoita saa muuten mm.Ekolosta ja Vegetukusta, sorry ei linnkejä kun ei jaksa. Uusimpia patukoita ei vissiin vielä kyllä suomesta saa. Täytyy malttaa vielä hetki!
 Ekat neljä patukkaa olivat Marsin, Bountyn, Milkiwayn ja Skickersin vegaaniset versiot. Sitten tuli vielä riisisuklaata ja mpvoikuppeja. Ja nyt tämä uusin on myös mpvoin makuinen, oliskohan butterfinger tms. vegaaninen versio. Muistan ehkä kerran elämässäni syöneeni tätä alkuperäistä karkkia ja nyt sitä siis saa myös vegaanisena. Suklaalla päällystetty kovahko mpvoisydän, sellainen rapea joka lohkee puraistessa. Todell ahyvää. Ja sit sain sitä maailman parasta suklaata, josat olen aiemmin jo kertonut ja kuvan tyhjästä pussista postannut.  

 Ja sit otin kuvia tytöistä, kun ne nyt vaan on niin kauniita ja ihania ja ihmeellisiä.

Kalenterityttö, Candy karkkikaupassa

Nää on mun kaikista kauneimmat tyttöni. Vaikka ihan kauhiasti tykkään kyllä Ichigostakin (V-Smash) ja kaikista muistakin.

Kalenterityttö karkkikaupassa

 Palkinnoksi teille, jotka jaksoitte loppuun asti :D

Risto nukkuu äipän vieressä, nyt kun papa on poissa.

Nyt mä meen! Moikkis!

 xoxo,

 

Puputytön Suosikkituote - Naksut

Heips!

On pitänyt tehdä tämä postaus jo jonkin aikaa, mutta kun en millään muistanut, et millä nimellä olen näitä aiemmin tehnyt, tai aikonut tehtäväksi. Yleensähän ne on jotain tyyliin viikon/kuukauden (vegaaninen) tuote, mutta muistan että vähän epäröin jonkun noin säännöllisen kanssa, kun ei musta ole mihinkään pitkäjänteiseen :) Mutta Puputytön Suosikkituote on jotain sellaista mihin pystyn :)

Kerroin jo siitä suklaasta, ja ehkä kookosöljystäkin. Ja Ole Hyvä -tuotteista, vaikkei ne olleetkaan tolla otsikolla.

Nyt on vuorossa Blue Diamond Almonds -naksut, siis mantelit. Söin näitä ekan kerran jossain skräppitapahtumassa viime vuonna, kun yhdellä kaverilla oli niitä mukana. En ollut koskaan aiemmin kiinnittänyt niihin mitään huomiota, mutta sen jälkeen aloin kyllä kiinittämään - olivat sen verran hyviä. Ekalla kerralla söin maustamattomia, tai siis ainoastaan suolattuja ja jo nekin olivat niin hyviä että! Sen jälkeen olen kokeillut Maui Onion & Garlic sekä Smokehouse. Maui Onion...on ihan ehdoton suosikkini! Ne on niin hyviä! Todella maukkaita, eikä niissä ole edes ylenpalttisesti kummallisia ainesosia, vaan ihan turvallisen oloisia aineksia. Metallinen purkki on hyvin kierrätettävissä (kansi muovia jota ei ainakaan H:gissä kerätä), näitä saa laajalti mistä vaan ja niistä saa mukavasti proteiinia erityisesti reissun päällä tms.  (miks vegaanit aina vaahtoaa siitä proteiinista? No siksi, kun kodin ulkopuolella meille tarjottava ruoka aniharvoin sisältää mainittavia määriä proteiineja, vaikka joku seisova pöytä on ihan painajainen, siellä on niitä keitettyjä perunoita ja vetisiä pakastevihanneksia, ja tietenkin vihersalaattia - nom nom nom. Sen takia meillä on niin usein just proteiinipitoisia patukoita jne. mukana, hiilarit ja rasvat hoituu yleensä helposti ihan pikkusiwankin antimilla)
 Puputyttö suosittelee!

Mitäs muuta? Olen huomannut, että mitä kurinalaisemmin elän (tiettyyn pisteeseen) sitä paremmin voin, mitä enemmän saan aikaiseksi, olen tehokas, sitä tyytyväisempi olen, mutta siltikin vajoan johonkin tylsyyden suohon ja katson elokuvia/tuijotan oravia/vaan unohdun jonnekin päivät pitkät. Töissäollessa oli niin hyvä se (kamala) pakotettu rytmi. Sillon ei ollut vaihtoehtoja, kaikki piti vaan suorittaa ripeästi, ja kun pääsi illalla kotiin oli aikaa niin vähän, ettei siitä juuri liiennyt hukattavaksi. Ja ehkä silloin oli se hyvä vauhti jotenkin päällä, niin että touhuamista tuli jatkettua kotonakin. Älkää nyt vaan kuvitelko, että mä olisin viimeiseen kahteen vuoteen ollut mitenkään erityisen touhukas töissä, mutta siis kaikki se töihin meno ja sellainen en tiedä mikä. Ihan sama. Mut miksei sitä touhukkuutta voi jatkua "vapaaehtoisesti"? Kyllähän mä ompelen ja kaikkea väkerrän, mut en todellakaan mitään kahdeksaa tuntia päivässä, kun niin paljon aikaa menee just kaikkeen tyhjään, mitä ei tapahtunut silloin kun oli töissä. Tai no, silloin sitä tyhjää teki tietenkin sen kahdeksan tuntia ;) Ehkä vois taas palata niiden listojen tekemiseen, niin että olis etukäteen mietittynä mitä päivän aikana tulis saada aikaseksi.

Koulussa on jotenkin ihan toivotonta. Mulla ei ole mitään hajua esim. siitä, mite eilisellä hissan ja yht.kuntaopin tunneilla olis käsitelty, ja mä kuitenkin olin molemmilla tunneilla. Hissa meni siinä, että yritin pysyä hereillä (ja uskokaa pois, mua kyllä kiinnostaa se) ja yht.kuntaoppi siinä, että yritin keskittyä opetukseen ja kaikki aika ja energia meni siihen yritykseen. Ihan tuskaa. Onneks aika ajoin kirjoitettiin jotain vihkoon, et oli edes se tekeminen. Tykkään kyllä siitä opettajasta todella paljon. Se tulee luokkaan, aloittaa puhumisen, puhuu kunnes aloittaa kirjoittamisen (se kirjoittaa taululle liidulla ja sne sormet on sitten lopputunnin ihan liidussa ja se pitää niitä hassusti, on siis varmasti oppinut vuosien saatossa että ne suttaa jos ei pidä varaansa). Se ei kysy meiltä mitään, pitää vaan sitä omaa showtaan ja on niin liikuttava. Sillä on muutamia (tän vois muuten ottaa loukkaavana, ja mä en missään nimessä tarkoita sitä niin, että tekisin pilkkaa, päinvastoin, musta se on oikeasti ihana ja sellainen, joka herättää suojelunhalun.) perus asentoja ja todella herttainen tapa liikkua ja yks sellainen vähän huolestunut/harmistunut ilmekin. Niin mun tunti meneekin opettajaa seuratessa, eikä sen puheita kuunnellessa. Oon mäkin varsinainen oppilas. Onneks kumpikaan noista aineista ei ole muuta kuin yleissivistävää, niin ettei muihin asioihin keskittyminen niin haittaa noiden kohdalla. Tänään on bilsaa, sen kanssa onkin sitten ihan toinen juttu. Mutta siellä on onneksi toisenlainen opettajakin. Ette ikinä usko kuinka paljon mä luen kemiaa ja bilsaa "omalla ajalla", siis kotona. Siis ette uskois siihen lisääntyneeseen tiedon määrään nähden, että kuinka paljon olen lukenut. Tuntuu, että mitä tärkeäpää oppiminen olis sitä vähemmän yhtään mikään menee jakeluun. En millään tunnu pääsevän siihen tilaan, missä jotain lukemastani menis myös jakeluun tai jäis muistiin. Ehkä ainoa keino olis kirjoittaa niitä juttuja omin sanoin vihkoon, mut en mä kaikea jaksa kirjoittaa. Jotain oli skyllä keksittävä. Ehkä siellä lääkärissä löytyy tähän ratkaisu.

Mulla on muutama ruokakuva. Mä en ihan tiedä, että pitäiskö niitä laittaa, ruoka on kuitenkin (huippuravintoloita lukuunottamatta) aika rumaa, sellaista mössöä. Tehdään niin, että laitan ne ihan loppuun, katotte jos haluatte. (miks ne sit pitää ylipäätään postata? no kun ruokaplokit on niin suosittuja ;)

Otin muutaman kuvan uusitusta lastenhuoneestakin. Mua vähän naurattaa näiden kuvien postaamisen kanssa. Koska kirjoittamaton (?) sääntöhän blogeissa tuntuu olevan, että kun kuvataan koteja kaiken pitää olla just eikä melkein ihan -piip- täydellistä. Ja arvatkaa onko meillä koskaan yhtään mikään täydellistä? No ei ole. Joten miks nää kuvatkaan olis. Ei mulla ole mitään tarvetta uskotella teille, että me elettäis jotenkin täydellisesti. Seli seli. Lastenhuone.

Pinzulan puoli. P:n sänky, yöpöytä ja lipasto on tuolla seinässä olevassa kolossa.

Hapzimakkaran puoli

hieno vihreä seinä, jonka MINÄ maalasin!Seinästä mennään minun askarteluhuoneen kautta portaisiin. Hahhah! Siis seinässä olevasta ovesta :)

Fasaanineitoja takapihalla

Meidän kaikki kolme oravaa samassa kuvassa!! *sydän*

Mun huone lasten ovelta kuvattuna. Aiemmin ikkunan ääressä oli ompelupöytä, nyt siinä on askartelupöytä ja askartelupöydällä maalauksessa oleva nukketalon pöytä ja penkki. Sain ne joululahjaksi maailman hienoimmalta mieheltä.

Sitten vielä niitä ruokakuvia, kun mun alkaa tekeen jo mieli ompelemaan. Aloitin eilen vai toissapäivänä ompeleen pieniä penaaleita ja meikkipusseja, niissä on vielä paljon tekemistä. Niin, ja kuolapupuistakin on tilaus, joka pitäis tehdä.
Ah, saatiin just lasku putkimiehiltä, jotka siis viettivät aamupäivän meidän lattiakolossa, ilman että pystyivät korjaamaan yhtään mitään :( Melkein 500 euroa. Hip hei! Sata kolikkokukkaroa! Enkä sano kuinka monta, tai kuinka hieno nukke.

Tulossa piakkoin: Pinkkis Ale Madeby:ssä, Inspiraation lähteitä ja kirja-arvostelu

xoxo,

Trallalallalaa....trallalallalaa...ruokakuvia tuloillaan...

Pari päivää sitten aamupalan marja-hedelmäosuus muodosti näin kauniin kuvion :)

Nom nom nom! Redwood (?) kala(ttomia)puikkoja, guacamolea ja Herra Hankalan parhaita papuja, ikinä! Syödään noita kalapuikkoja ehkä kerran vuodessa, kun ovat niin naurettavan hintaisia, mutta niin hyviä. Sillä toisella merkillä (soyatoo??), jolla isompi ja edullisempi paketti on ihan kalattomat puikot, siis ihan vaan puikot ilman mitään merellistä. Toi lautanen muuten EI ole vegaaninen!! Kaikki ruoka kyllä, mutta itse lautanen ei!