Ystävänpäivän aaton tunnelmia

Hihoo!! Kokeet nyt ohi! Niin helpottavaa! Oli ihanaa kun sai lukea mitä huvittaa! Joten luin...kemiaa :) Ihan kyllä vaan vähäsen, sitä ekan kurssin kirjaa. Ja hops! Sieltä tuli vastaan niitä reaktiolaskuja, joiden kanssa viime kurssissa taistelin oikein urakalla. Eli meille on ne (ehkä?) jo opetettu. Mä olin kyllä yhden tunnin poissa, ja koska mulla oli vanha painos siitä kurssilla käytetystä kirjasta, meni ne aiheet eri järjestyksessä enkä tiennt mitä missasin. Mulla on kyllä jo ainakin kolmelle tunnille asiaa, jotka olen siis mielstäni missannut. En ymmärrä. No, ihan sama. Nyt siis käyn itsekseni niitä asioita läpi uudelleen. Jospa ne vähän paremmin sieltä kolhatelis omille paikoilleen, nyt kun ymmärtääkin niistä jo jotain. Oikeesti ette voi uskoa (tai siis kyllä varmaan voitte) kuinka hienolta tuntuu sanoa ymmärtävänsä kemiasta jotain. Mutta siis ihan vaan vähän.

Nii, lukasin myös uuden kurssin sisältöä vähän tarkemmin. Ei se ollutkaan pelkkää metallia. Myös muita materiaaleja. Ja ennen kaikkea niitä muita, siis varmaankin siitä miten niitä syntyy. Ei kuulosta enää niin jähmeeltä ja helpolta. Pöh!

Eilen oli kaikista surkein päivä, mitä sairasteluun tulee. Todella heiveröinen ja tukkoinen olo. Sain kuitenkin bilsan koealueen luettua, mikä kyllä oli multa niin älytön veto jättää sekin noin viime tinkaan, varsinkin kun sain vielä monta päivää lisälukuaikaa. Ehkä se johtu just siitä. Mä nimittäin luulin, että koe olis ollut jo viime to, mut olin ymmärtänyt väärin (yllätys!) ja koe olikin vasta tän viikon ti. Joten monta lisälukupäivää. Jotka haaskasin.

En mennyt kokeeseen kovin suurin odotuksin, mutta yllättävän hyvin tunnuin osaavan. Sain myös viime viikkoisen kokeeni takaisin. On hassua sanoa, mutta olin hienoisen pettynyt 9+:aani. Olis nyt edes ollut 9½.

Koulun jälkeen kävin kirjastossa, lainasin yhden elokuvan, jonka sitten illalla vielä katsoin. Kirjastoon mennessäni pihalla haukkui surkea pieni koira ja pois tullessani samainen koira haukkui siinä edelleen, ja kyllä mulla ainakin 10-15 minuuttia siellä meni. Kävin sitten sanomassa kirjasto-tädille, että jos ne pystyy vaikka kuuluttamaan omistajaa, tollanenhan on ihan törkeetä, että jätetään kirjastossakäynnin ajaksi toinen ulos odottamaan. Se olis vielä ihan ok, että käy nopeesti palauttamassa jotain tms. mutta noin pitkäksi aikaa. Muistan kyllä joskus nähneeni Jäähallin kirppiksen oven edessä koiran...sillä varmaan ollut todella mukava odotus.

Toissapäivänä ihmettelin sitä, kuinka Nai-Nain entiset omistajat ovat antaneet sille niin hassun nimen, kunnes muistin että sen nimihän on Kenai ja me kutsutaan sitä nainaiksi...

Yks mitä olen todella paljon ihmetellyt yksin ollessani on se, kuinka sinkut ja lesket jne. saavat yhtään mitään aikaiseksi! Ennen kaikkea ruoan suhteen. Mä en ainakaan viitti tehdä yhtään mitään pelkästään itselleni. Oikeesti. Ihan kamalaa. Varsinkin nyt kun on pakastinkin niin täynnä, etten voi pakastaa loppuja ruokia, enkä varmasti osais tehdä ruoka-annosta vain yhdelle. Joten olen syönyt karjalanpiirakoita liian pitkä aika sitten tekemälläni munavoilla ja illalla nuudeleita, joiden pinnalle kyllä tehnyt herkkutofupaistoksia. Herkkutofu tehdään näin: 1 rkl sakea, 1 rkl soijakastiketta, 1 rkl misoa, vajaa 1 rkl sesamöljyä (eilen laitoin myös 1 rkl miriniä, mutten ole varma oliko se yhtä hyvää kuin ilman, sillä en maistanut eilistä ruokaa yhtään) kaadetaan pannulle, sekaan puoli pakettia tofua suikaleina, paistetaan hetki, lisätään esim. porkkana paloiteltuna, kypsennetään hetki kannen alla, lisätään lisää vihanneksia esim. mung pavun ituja, kypsennetään vielä hetki ja kipataan sitten keitettyjen ja valutettujen nuudelien päälle. Aika erikoisia aineksia, mutta jos tykkää japanilaisesta ruoasta niin noita ehkä löytyy kaapista. Mä muuten käytän sakea pelkästään ruoanlaittoon ja vaikka ostan sitä aina pieneimmän pullon niin ainahan sitä jää. Järkeilin sitten, että sen voi käyttää riisiviinietikkana jos se ennättää mennä "huonoksi", olin jo edellisen pullon kanssa tehnyt niin, mutta sain sitten alkosta siihen vielä varmistuksen, että se on ihan "turvallista". Sama varmasti toimii myös muiden viinien kanssa, et jos teillä menee viiniä "vanhaksi" siis alkoholi muuttuu (palaa?) etikaksi (hapen vaikutuksesta, eikö totta?) niin sen vois sitten käyttää ruoanlaitossa etikan tapaan.

Luin suomen luonnonsuojeluliiton lehteä ja siinä oli oikein mielenkiintoinen artikkeli kulutusmyyteistä. Kerron siitä joskus lähitulevaisuudessa lisää, mutta haluan tässä sanoa, että ne mun nukkeostot ei tätä palloa pilaa! Päivittäinen kulutus on paljon painavampaa, siis esim. autoilu ja ruokaostokset. Ja niistä molemmista saan varmasti oikein hyvät pisteet, siis niiden suhteen toimin hienosti :D Ainakin melkein aina. Tämä ei silti tarkoita sitä, että voisin nyt heti paikalla mennä tilaamaan uuden nuken. Vaikka mieli tekis piristää itseään jollain mukavalla.

Mulla saattais olla jotain virtaa siivoamiseen. Ehkä. Parasta mennä kokeilemaan. Hei nyt. Ai niin!! Tulevana sunnuntaina, siis nyt sunnuntaina, Ravintolapäivänä Animalian toimistolla eläinystävällinen kahvila. Mä olen ainakin leipomassa sinne Tuhteja, valkosuklaa-maapähkinäkeksejä, sekä koirankeksejä. Lisäksi siellä on hampurilaisia ja pikkukakkusia.

Joop, eipä sitten muuta tällä kertaa. Mies on muuten jo vähän innoissaan Etsy kaupan uudelleen avaamisesta, mikä on tosi hyvä juttu, sillä se tekee kuitenkin niin paljon sen eteen töitä. Tai siis joutuu tekemään, kun mulla menee hermot kuvaamiseen ja latailuun.

xoxo,

Kertakäyttökamaa.

Mä keitin sunnuntaina kasvisten jämistä liemen, josta käytin eilisessä ruoanlaitossa puolet ja toisen puolen pakastin. Hyödynsin siis porkkanan päät, kevätsipulin ja purjon jämät, aterialta jääneen soijakastikkeenkin, ihan vaan sen takia, että ärsyttää se miten me heitetään niin paljon kaikkea käyttökelpoista pois. Mä oon jostain lukenut, että aikoinaan nappikauppias kiersi kylissä hakemassa ihmisiltä jääneet luut (siis ei ihmisen, vaan syötyjen eläinten) tehdäkseen niistä nappeja. Kaikki hyödynnettiin. Musta siinä on jotain tosi hienoa. Me vaan heitetään kasvavalla vauhdilla kaikkea roskiin, koska * se on rikki * se on vanhanaikainen * kaupassa on hienompi * ei tarvita sitä enää. Ällöä. Mitään ei viittitä eikä edes osata korjata ja monien asioiden korjaus maksaa enemmän kuin uuden ostaminen, joten roskiin vaan. Jäteauto pitää huolen siitä, ettei meidän tarvitse enää niistä murehtia, uutta tilalle vaan.

Enkä mä ole itse yhtään sen parempi. Välillä tulee niitä vimmoja, kun heittää roskiin kaikkia niitä juttuja, joita oli tarkoitus joskus korjata/uudistaa tms. mut sit vaan tajuu, ettei sitä kuitenkaan saa aikaseksi ja ne krääsämäärät harmittaa ja niistä on päästävä eroon. Mutta harjoittelen tavaroiden ja muiden tarkempaa ja pitkäikäisempää käyttöä kyllä, oikein hyvä sekin. Tärkeintä tietenkin on rajoittaa sen krääsän pääsyä kotiin. Ja ne mitkä kotona jo on, niin ottaa niistä ilo kunnolla irti. Farkkujakin olen kiitettävästi alkanut paikkailemaan J

Ehkä tämä vaivaa vähän Pinkkiksenkin puolella. En tiedä. Ehkä. Siis en oikein halua tehdä niin aktiivisesti, kun kaikkialla muuallakin on sitä krääsää niin paljon. Olenkin yrittänyt etsiä kirppiksiltä kankaita ja muuta pientä ”kertaalleen käytettyä”, josta tehdä vaikka koruja. Kankaasta tietenkin pussukoita. Mutta aika vähän on liikkeellä sellaista, joka näyttää Pinkkikseltä. Toisaalta taas, ehdottoman tärkeää on käyttää kaikki ne kankaat, joita mulla jo on. Eli Pinkkikseenkin pätee se, että uusia ei nyt osteta, vanhat materiaalit käytetään ensin alta pois. Ja niitä edelleen on vaikka muille jakaa…voi minun kanssani…huoh.

Chis on opettanut tai opettaa Kenaita hakemaan kengät kun se sanoo Kenai Shoe! Shoe! Ja melko hyvin Kenai on sen oppinutkin. Se on niin fiksu ja innokas, että oppis vaikka mitä. Paitsi olemaan yksin kotona… Risto taas on niin jäykkä jo pöljä, ettei opi yhtään mitään. Se on ihan mielettömän hieno koira, vaikkei yhtään sellainen kun mä voisin etukäteen ajatella ”ihannekoirani” olevan. Niin on elämä yllätyksiä täynnä. Risto on vähän semmonen jyrä, joka ottaa haluamansa, varsinkin jos kyseessä on makuupaikka. Se saattaa hypätä ihan älyttömän pieniin koloihin ja sit vaan puskea itselleen sen oman tilansa. Eilen illalla Risto oli sängyllä mun vieressä, Kenai nojatuolissa (josta joka ilta käydään sama tuijotustaistelu, jonka Kenai aina häviää) ja Chris tulossa nukkumaan. Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että Riston pitää poistua. Risto hyppäs sitten sängyltä suoraan nojatuoliin, Kenain päälle! Kenai reppana urahti, siihen varmaan sattui kun semmonen jätti loikkaa päälle. Kyllä Risto sit saman tien jatkoi matkaa lattialle, nojatuolin viereen vinkumaan. Ja lopulta Kenai luovutti ja Risto pääsi omalle paikalleen.

Ruokana oli Myllyn Paras Luomukarjalanpiirakoita (pakaste, vegaanisia) ja Puputytön Juhlakirjasta se Pepin Kurrekurredut saaren keitto. Tosi hyvää. Ja ne karjalanpiirakat on ihan maailman parhaita. Me lämmitetään niitä sellasessa toasterovenissa ja niistä tulee niin rapeita mmmmmm! Keiton tein siksi, että mulla oli korianteria vielä jäljellä niistä sunnuntaisista pihveistä. Taloudellista ja järkevää J Pinjan kanssa vielä keitettiin riisiä tehdäksemme lisää onigirejä. Harmittaa tämä japani-innostuksen aiheuttama riisinkulutus! Mutta ehkä tämä menee pian ohi. Ehkä yritän entisestään jostain ”nipistää”, jolla oikeuttaa riisinkäyttö?

Eilen tuli sähkön tasauslasku. Olen sitä pelännyt melkoisesti ja tarkoitus oli siihenkin säästää rahaa ennakkoon, mutten tiennyt koska se tulee enkä ole siis vielä ennättänyt. Ollaankin käytetty vähemmän kun ennalta arvioitu. Varmasti talven viivästyminen iso syy tähän. Mutta saadaan kuitenkin ens lasku ”ilmaseksi” ja sit ne vielä palauttaa vähän J Säästöön! Aina aiemmin kaikki ylimääräinen raha oli nimensä mukaisesti ylimääräistä ja sen saattoi käyttää huoletta mihin vaan, siis törsätä mitä ihmeellisempään hömppään. Mutta ei enää, nyt iloitsen siitä, että saan rahaa säästöön! Turvakseni kaikelta hirveältä ja kauhealta!  On se niin mukavaa. Mut täytyy myöntää, et nyt mulle on tullut vähän huoli siitä, että riittääkö mun rahat säästöön,  siis siihen tyyliin kun murehtii joskus, et miten rahat riittää laskuihin, niin nyt mä pähkäilen miten rahat riittää kaikkiin näihin mun säästökohteisiin.

Hiraganoista: enää ei uuden oppiminen ole ollenkaan niin mukavaa. Pelkästään vaivalloista. En millään jaksais vaivata pientä vaaleanpunaista päätäni niitä merkkejä muistelemalla. Kolme viimestä opettelen tänään ja sit vaan kertaan niitä tämän viikon. Ens viikolla sitte katakanoja. Jotka kuulemma on kehitetty naisia varten, yksinkertaisemmat merkit. Kerroinko jo, että pystykseen lukemaan sanomalehteä täytyy osata 46 hiraganaa, 46 katakanaa ja n. 2000 kanjia. Tämän verran opitaan peruskoulussa. Ja noiden merkkien lukumäärästä ja monimutkaisuudesta  huolimatta, japanissa lukutaito on 100%. (sanotaanko se noin?)

Taidan tänään hankkia dösäkorttiini arvon lisäksi aikaa, on tota lunta sen verran paljon tullut ja tulossa, etten taida vähään aikaan päästä pyörällä töihin. Jos pari viikkoa ottais. Ehkä se on ihan ok.

Illalla sain viimeiset sängyt tehtyä. Siis patjat ja peitot. Taidan vielä joitain vilttejä tehdä. Ja sit teen kaikille yökkärit. Osalla on jo, mutta suurimmalla osalla ei. Tiedän, että teitä kiinnostaa.

Kerroinko jo, että nyt meidän toisetkin naapurit muuttaa pois?!! Saadaan kokonaan uudet naapurit. Luksusta!  Toivottavasti myös ne toiset uudet on mukavia, ainakin nämä ensimmäiset uudet olivat, mies on virolainen, puhuu englantia australialaisella aksentilla ja vaimokin oli jostain muualta kuin suomesta, nämä on aina C:n kannalta kivoja asioita. Uudet uudet naapurit ovat lapsettomia, viiskymppisiä.

Työasiat ja niiden ajatteleminen vääntää vatsaa. Ai nii! Eilen tuli vihdoin ja viimein se Kissafani –lehti, jossa artikkeli meikäläisestä! Se oli tosi iso juttu! Monta sivua! Ja monta valokuvaa! Mutta mä en osaa laittaa sitä tänne, kun se on pdf-tiedosto. Siis kun skannasin sen. Ehkä mä jonkun keinon keksin.

 Eläinlääkäri soitti, tai siis se brittiläinen spesialisti. Mä ymmärsin ehkä 75% siitä mitä se sanoi, aiemmin ymmärsin n. 20% siitä mitä britit puhuu. Kehitystä. Ja niissä kohdissa joissa en ymmärtänyt, ymmärsin kuitenkin sen, ettei kokonaisuuden ymmärtäminen siitä juurikaan kärsinyt.

Moi nyt.

♥ Raisa

...ja maailma pelastui. Sen pituinen se.

Toivottavasti lukijat ovat jo oppineet minusta ja kirjoitustyylistäni sen verran, että ymmärtävät minun laskevan leikkia tosta maailman pelastamisesta, ihan vaan siksi koska mun on niin hankala olla "vakava" kun on vakavista asioista kyse. Ja huumorin avulla jaksaa taas paremmin. Tai jotain. Ihan sama. Mut siis se, että pilkkaa en tee.

Ihan eka muistustus vielä Eettisistä!

Ite olen kerran ollut siellä asiakkaana (vai kaksi kertaa?) ja tykkäsin ihan hurjan paljon! Joulussa, samoin kuin matkoilta kotiin palatessa, on kuitenkin vähän semmonen lahjomisen pakko, tai siis ihan joku voi oikeastikin haluta ostaa ja ostetaan tarpeeseen ja silleen. Mut jokatapauksessa, tuolta Eettisiltä ostaessa ostaa pieneltä, eettiseltä yritykseltä, eikä joltain jätiltä joka voittoa tavoitellessaan ryövää ja raiskaa kaiken mikä tielleen osuu. Ja siellä on myös Pinkkis ♥. Sinne siis!

Ja sitten, kun ei mulla ole oikein kerrottavaa mistään tekemisistäni (ompelua, silitystä ja tilauksien tekoa -  Madebyssä isoin kertatilaukseni! Kiitos Mirri!) niin ajattelin takertua yhteen tai kahteen eilen lukemaani asiaan. Nimittäin Helen -lehdessä (Helsingin Energian asiakaslehti) oli mielenkiintoisia faktoja. Epäsuoria lainauksia niiden uusimmasta lehdestä: suomalainen liikkuu keskimäärin 42 km vuorokaudessa, tästä 32 km ajetaan henkilöautolla. Keskim. työmatka on reilut 13 km yhteen suuntaan. Jotenkin ihan järkkyä! Olen kyllä tästä lähtien sitä mieltä, että bensa sais olla tuplasti kalliimpaa. Me ei näköjään yhtään viittittäis vaivautua ja mennä pyörällä/bussilla/junalla. Mun työmatka on reilu 15 km yhteen suuntaan ja mä oon oikeesti maailman laiskin ihminen liikkumaan ja silti mä pyöräilen sen. En tykkää erityisemmin pyöräilystä, mutta kun sillä pääsee nopeesti, ekologisesti ja kuitenkin suht vähällä vaivalla paikasta toiseen, niin sehän alkaa olemaan jo todella ihanteellinen kulkuväline. Ja kun sen voi uupumuksen iskiessä ottaa myös junaan! siinä artikkelissa oli vielä, että ihanteellista olis, jos vois asua työpaikkansa lähellä. Mulla on vähän outo elävä esimerkki tästä...yhdet meidän naapureista (oikein mukava ja semmonen liikunnallisen oloinen perhe) lähteen aamuisin aina autolla, joskus oon nähnyt sen naisen kyllä kävelevän. Ei siinä mitään, niin tekee keskimäärin kaikki. Mut sit chris kertoi nähneensä minne ne ajaa...ne on töissä samalla kadulla, n.100 metrin päässä olevassa autoliikkeessä! Mä en todellakaan uskonut, mut C sanoi nähneensä niiden menevän sinne usein. Mitä ihmeen järkee? ei kukaan voi olla noin laiska, oikeesti!

Samaisessa lehdessä oli (tää on vähän hassua!) ammattijärjestäjän ei haastattelu vaan miksikä sitä sanotaan, artikkeli semmoisesta. Se siis pistää ihmisten asioita ja tavaroita järjestykseen, kun ne ei ite enää pärjää tavarakaaoksessaan...(osta! osta! osta!) Se mistä mä haluan täällä mainita oli se mitä itekkin aika paljon teen, nimittäin tavaramäärän tiedostaminen. Käy vähän läpi niitä varastojaan ja käyttääkin niitä uuden ostamisen sijaan. " Kun ihmiset tajuavat, kuinka paljon heillä on tavaraa jo ennestään, heidän ostoskäyttäytymisensä muuttuu. Usein shoppailu vähenee silminnähden." Mulla ainakin toimii :)

Mutta joo, ei sitten muuta. Toivottavasti kaikki myös ymmärtää, etten mä saarnaa, enkä missään tapauksessa ajattele, että olisin itse näissä asiossa jotenkin ylitse muiden. En tod! Haparoiden otan sellasia "kukonaskelia" (muistaako kukaan, joskus lapsena näitä oli, ehkä ne liitty johonkin peliin, kukonaskeleet on kuitenkin niitä, kun toisen jalan kantapää laitetaan kiinni toisen jalan varpaisiin :)

♥ Raisa