Nyrkkeilyä

Mä olen pohjimmiltani todella epäliikunnallinen, tai siis uh...kaukana siitä perusliikkujasta, joka innolla harrastaa ja kokeilee uusia lajeja. Mä en pidä liikunnasta, en oikeestaan osaa edes sanoo, että miksi en. Rakenteeltani sopisin kyllä liikunta-ihmiseksi.

Mä olen aikanani harrastanut lumilautailua ja ratsastusta, niistä molemmista tykännyt tosi paljon, mutta sitte vaan kyllästynyt ja ton ratsastuksen kanssa tuli sit kans muita syitä, joista ei sen enempää näin julkisesti :) Kävin kyllä aivan ihanalla tallilla, jossa ihania ihmisiä ja hevosia, joista pidettiin hyvää huolta. Kuntosalilla jaksoin joskus parikymppisenä käydä muutaman kuukauden, mutta se oli aivan liian tylsää. Ja tylsyys on se mitä mä en kestä. Tai yks niistä asioista.
Juossutkin olen, ja varmaan sitä jatkan kunhan saan itseäni niskasta kiinni ;)

Viime kesänä sitten menin fysioterapeutille lääkärin lähetteellä, kun mulla oli jatkuvasti pää kipeenä. Se f.terapeutti sitte suositteli mulle joko kuntosalia (ei kiitos!) tai kuntonyrkkeilyä...minä valitsin kuntonyrkkeilyn. Enkä päivääkään ole katunut, niitä super kipeitä, lihaksiin sattuu niin perkeleesti -päiviä lukuunottamatta. Mutta nekin on kyllä oikeesti aika nautinnollisia.

Mun mies on ihan ihmeissään, kun mä olen tosta niin innoissani. Ei kuulemma ole yhtään mun tyylistä. Eikä se olekkaan, ainakaan ne lihasharjoitteet, kun olen niin heikkolihaksinen rääpäle ja ehdottomasti joka ikisen tunnin onnettomin kaikissa kordinaatiota vaativissa jutuissa. Mutta se lyöminen ja potkiminen! Niin nautinnollista! Siinä pystyy hetkeksi unohtamaan itsensä ja sen, kuinka hölmöltä näyttää. Ja aivan varmasti näytän super hölmöltä isoissa punaisissa hanskoissani, hassuissa t-paidoissa, hikisenä ja totisena. Mutta mä en välitä!!! Aina kun saa iskun/potkun osumaan tulee niin hieno ja voimakas olo. Ja sitten ope, jumalaisen kaunisvartaloinen atleetti, laittaakin meidät punnertamaan tai tekemään vatsoja, enkä mä tunne itseäni enää yhtään hienoksi tai voimakkaaksi :(

Tänään syömään (nepalilaista) ja sitten leffaan (Black Swan) Satun kanssa ♥!

♥ Raisa

helou

hengissä ollaan! Toimisto on muuttanut loistopaikalle kurviin, koneet saatiin tänään käyttöön. Lähistöllä on vegaaninen ravintola, Punnitse & Säästä, Asoka, Vegemesta ja Fidan iso kirppis. Mitäs siihen sanotte?! Loistokasta!

Mä kerron myöhemmin lisää.

Aion kertoa siis toimistosta, uusista poneista, eläinlääkärikäynnistä ja meidän uudesta perheenjäsenestä!! Meille tuli super kiukkunen tyttöpupu!! Iso kääpiöluppa.:D

Ja sitte haluan kertoa eilisestä leffasta. Leffa-arvostelu siks, että mä oon siinä hyvä. Katottiin Greenberg. Todella erilainen elokuva. Erilainen siks, että se oli tosi kökkö, tai siis ne hahmot oli kökköjä. Ilman, että se olis ollut sen leffan pointti. Siis ne hahmot oli ihan kuin oikeita ihmisiä, jotka on aina välillä kökköjä. Sanoo vähän hassuja asioita jne. Kannattaa katsoa ihan ton erilaisuuden takia.

Yritän nyt syömisissä (jotka on siis olleet ihan päin helvettiä) keskittyä syömiseen, enkä yhtään sen välttelyyn. Mulla karkaa mopo harva se päivä käsistä ja silloin syön tauotta niin kauan kunnes täytyy jonnekki lähteä. Ja kaikki varmaan tietää kuinka kurjaa on vaikka juosta ähkyllä vatsalla. Ratsastuksesta ja kuntorääkkinyrkkeilystä puhumattakaan. Nyt mä syön just niin paljon kun mieli tekee, mutta koitan siinä valintatilanteessa tehdä ne ratkaisut ja annan liikunnan pitää kropan kuosissa. Katotaan mitä tästä tulee. Ja yritän päästä järkyttävästä itsevihasta, joka seuraa noita syöpöttelyitä.

Olen ihana ja kaunis!

♥ R
jk. ja vähän hullu!

torstai 16.9

Vitsi, olen tässä nyt jonkin aikaa yrittänyt päästä Ravintokoodi -palveluun, mut joku hitto siinä tökkii. Eikä ole eka kerta. En ymmärrä mikä siinä on. Ihan sama!

Eilen oli tullut mun uusi käsilaukku ja omenakello.♥ Laukku on ihana ja kello tosi söpö. On mukavaa laittaa uusi lompakko uuteen käsilaukkuun :) Kuvia sitte joskus...

Tässä yks mun etukäteen miettimistä aiheista: Elämänlaadun parantaminen!

Eikö ole aika iso juttu! Ihan oikeasti olen siihen taas viime aikoina panostanut oikein kunnolla. Jokaisella siihen kuuluu tietysti itselle ne tärkeät asiat, eikä ole oikeanlaista listaa, vaikka mun listani on kyllä varmasti oikeampi kuin muiden, mikäli niiden listat mun listoista poikkeaa ;)

Mun muutostyölistalla on:
* autoilu
* ruoka
* työ
* liikunta
* kiire

Ja näille niitä muutosjuttuja on suunnitteilla/tekeillä/tehty:
* autosta luopuminen (tapahtuu tämän kuun lopussa!)
* entistä enemmän panosta tuoreeseen ja ravintorikkaaseen ruokaan kevyttuotteiden, vehnäjauhojen ja sokereiden kustannuksella (noi luonnottomat kevyttuotteet tekee kyllä taas tuloaan, kun olen semmonen mussuttajapossu)
* kuumeisesti pähkäilen, miten tästä työkurimuksesta pääsis, eikä siihen oikein ole mitään kovin toimivaa ratkaisua. Olen kuitenkin omaa ahneuttani saanut kukistettua sen verran, että pidän kaksi palkatonta vapaapäivää kuukaudessa. Eihän se paljoa ole, mutta ihan hirveästi kuitenkin :)
* entisenä sohvaperunana mun oli hyvin hankalaa kuvitella, että saisin itseäni liikkeelle, mutta toisin siinä kävi. Kyse ei ole siitä, että olisin erityisen laiska. En vain pidä liikkumisesta sen itsensä vuoksi. Mutta asioiden hoitaminen liikkuen on minun juttuni. Mieluusti kävelen portaat hissin sijaan jne. Ja nyt poljen 30 km päivässä töihin ja takas. Ja harrastan kuntonyrkkeilyä pitääkseni selkäni kunnossa. Ja se on ratsastuksen tavoin niin hauskaa, ettei se tunnu liikunnalta.
* hidastaminen on mulla ollut sellanen ikuisuusprojekti. En usko, että musta koskaan tulee sellasta tasasen rauhallista ihmeihmistä, mutta yrittää aina voi. Aamuisin syön kuitenkin aamupalani aivan kaikessa rauhassa ja työmatkallekkin jätän riittävästi aikaa, ettei tarvitse polkea verenmaku suussa. Kyllä nekin on mun mielestä parantanut mun päiviäni. Mutta kyllä mulle viikonlopuiks kerääntyy todella paljon hoidettavia hommia, joita en viikolla ennätä kaikkien kiireitteni takia hoitaa loppuun. Lapsiinkin olis hienoa taas panostaa, mutta ku...

Mutta siis mun pointti on se, että myös itse matkasta täytyy pystyä nauttimaan, eikä vaan tähdätä siihen määränpäähän. Tehdä niitä asioita mistä sinulle tulee hyvä olo. Välillä ehkä joutuu tekemään asioita, joista kaikki ei tykkää, mutta tämä on sinun elämäsi. Tai siis tämähän on minun elämäni ja tuo toinen on sinun...ymmärsit varmaan.

Panosta itseesi ja nauti elämästäsi!

♥ Raisa

Keskiviikko 15.9.2010

Kylläpä musta on tullut reipas postailija! Ehkä tää, kun luovuin kuvien, tai itseasiassa kuvattomuuden aiheuttamasta stressistä, on auttanut asiaan. Kuvissa on niin kova työ. Kyllä mä niitä silti tännekkin laitan, mutta myöhemmin.

Eilen töiden jälkeen kävin reippaana pyörällä hakemassa 15 kg koiranruokasäkin. Yllättävän hyvin sain sen tasapainoteltua kotiin. Kävin samalla kirppiksellä. Löysin suloisen kuutiopalapelin sekä kolmen palapelin setin - kaikki tarkoitettu ihan pienille lapsille, mutta kun kuvat oli niin söpöt...sitte ostin hupsun venetsia aiheisen matkamuiston, vaaleansinisen posliinikoiran ja orava -kanava?työn. Ihan hyvä reissu siis oli. Vaikken löytänytkään poneja (olin ihan varma, että löytäisin!)

Kotona äkkiä ruoanlaittoon, ruoka kitaan ja nyrkkeilemään :) Nyrkkeilyn jälkeen oli vielä pilates. Olin kyllä ihan puhki ja mietinkin jo luovuttamista, mutta jaksoin kuitenkin loppuunasti. Tuntien välillä kävin matkahuollosta hakemaan mulle tulleen paketin. Olin siitä ihan ihmeissäni - en ikinä tilaa mitään matkahuollon kautta, tai muutenkaan ole tuttu niiden kanssa. Tyhmänä toivoin, että joku tuttu tai tuntematon olis laittanut mulle ison läjän poneja...mutta siellä olikin jotenkin kummallisesti mun tarra, lompakko ja säläpakettini. Ihania juttuja, mutta ponit olis ollut vielä ihanampia.

Paino jotenkin mystisesti vaan nousee. Se on nyt kaksi kiloa enemmän kuin olis soveliasta. Väli reisienkään välissä ei ole niin selvä kuin aiemmin. En ihan oikeasti ymmärrä mitä teen väärin. Ruokapäiväkirjakaan ei paljasta mitään. Ja liikunnan puutteesta se ei voi johtua. Nestettä on aamulla melkoisesti, mutta ei sekään hitto soikoon voi lisääntyä melkein päivittäin. Täytyy nyt vähän pitää tätä silmällä.

Koti on ihan kamala kaaos, kun ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa harrasteilta järjestellä tavaroita. Teen vaan kamalia kasoja. Hyi minua.

Kuivasin kuivurillani päärynöitä ja ne on ihan superhyviä! (mun mielestä sana super muistuttaa jotenkin sateenkaarta)

Ai nii, mä en ole muistanut yhtään tehdä postauksia niistä mun hienoista etukäteen mietityistä aiheista...ehkä tässä joskus lähitulevaisuudessa.

Toivottavasti mä en ole säikäyttänyt/ärsyttänyt ketään pois näillä laihdutus/kiukuttelu -jutuillani.

Madeby:ssä myynnit tällä hetkellä (siis kuun puolivälissä) enemmän kuin koko viimekuussa! Ihanaa, kun ihmiset tykkää ♥. Eilen tuli uusia koruosia - aivan ihania! Ja sitten on edelleen ne valumuovikorut! Vitsi, viikonloppuna panostan kuviin ja muihinkin asioihin. Lupaan!

♥ Raisa

torstai 9.9.2010

Vitsi, ei kai mulla mitään ole.

Eilen olin nyrkkeilemässä ja se oli ihanaa. Tälle päivälle ei ole mitään merkintöjä. Ihanaa! Mennään kait kirjastoon. Lapsetkin menee isälleen.

Mun painossa on joku kumma juttu. Se vaan nousee vaikka pitäis laskea. Naama on aamuisin kyllä sen verran puffy, että nestettä on melkoisesti, mutta silti. Ei sen nousta pitäis. Ehkä ne onkin ne lihakset mitkä siellä painaa...varmaan.

Kirjotin Chrisille eilen Kiitos -kirjeen. Kirjasin siihen asioita, joista olen hänelle kiitollinen. Siltä melkein pääs itku kun se sitä luki. Ehkä tollasia asioita vois tehdä useamminkin.

Tänään pyöräillessä mietin, että vois kirjoittaa itsestään paperille. Ihan vaan lista siitä mitä mä olen. Se vois olla hauskaa.

Oikeasti olen ihan mukava ihminen, kunhan minut oppii tuntemaan. Enkä mä koko aikaa pyöräile keskisormi pystyssä. Vaikka tosi vittumainen olenkin. Nyt mulla vaan on semmonen oman navan ympärillä pyöriväinen kausi meneillään. Ja hyvä niin. Mä oon usein töissäkin hissun kissun tietyille ihmisille, kun jotain. Nyt en jaksa keskittyä muihin niin paljoa. Kun itsessäkin on vaikka muille jakaa.

Eikä mulla vieläkään mitään kuvia ole.

Silti olen monessa muussa asiassa ahkera. Heip!

R

-

Joo, tein eilen elokuvaa katsellessa vatsoja 3x 70 tai 80. Pyöräilin 2x14,5 km. Sain kuulla, että tärkeällä ihmisellä on syövän esiaste.

Elämä on kummallista. En ala tolla syövällä nyt mässäilemään, tarttuu vielä minuunkin. Ihan oikeesti, en kirjoita täst edes mitään synkkiä postauksia sen takia, että tämmönen juttu on nyt meneillään. (mulla oli niin hyvä viikonloppu, että haluan siitä hehkuttaa - mutta teen sen vähän myöhemmin)

Tänään alkaa kuntonyrkkeily. Sen jälkeen olis mahdollisuus jäädä pilatekseen, saa nähdä jäänkö.

Rhino lähetti kaikille teille terveisiä.

r