Puutarhassa!

Heips!

Arvatkaa mitä meillä syötiin lauantaina päivälliseksi! Oluthiivahiutalekuorrutettua tofua, perunaa ja -tadaa! - nokkoskastiketta! Kevät on täällä! Ihanaa! Olin kitkemässä kukkapenkkiä, josta meinaan kyllä tehdä kasvimaan tämän kesän aikana - sorry vaan kukkivat kasvit ja naapurit! Niin, kitkemässä olin ja törmäsin nokkoseen. Kuvitteellisesta naapureiden painostuksesta napsin ne pois, ja totesin sitten, että kamalaa haaskausta heittää ne kokonaan pois, joten mehän syötiin ne! Hip hei! Kauan eläköön nokkonen ja hyötyajattelu!

Pitkä viikonloppu meni puutarhuroidessa ja ommellessa. Puutarhuroiminen oli ihanaa ja niin palkitsevaa. Ompelu oli alkuun nihkeää, mutta pienen tauon jälkeen se maistuikin makealta ja lopulta innostuin niin, että oli hankalaa keskeyttää.

Todella tehokas ja kaikin puolin hieno viikonloppu! Sain alkuun aivan loistavia pussukoita, nyt ne odottelee että postissa tulisi uudet tagini, jotka ompelen kiinni ennen seuraavaa vaihetta. Loistavia niistä tekee yllättävät kngaskombinaatiot, nauhat ja applikaatiot, siis sellaiset silitettävät ja päälle ommeltavat kuviot. Josta tuli mieleeni, että eilen illalla keksin (omasta mielestäni) loistoidean "kiitoslahjaksi" asiakkaille. Silitettävä kangasmerkki jostain minun hienosta kankaasta! Ja mielellään vielä samasta kankaasta, kuin mistä asiakas on tilannut pussukkansakin! Loistavaa!

Puutarhassa sain kitkettyä todella paljon, ihastelin (omast mielestäni) loistavaa multaani, kaivelin ja kuopsuttelin oikein sydämeni kyllyydestä. Istutin myös juureksia, sekä lähes tulkoon kaikki omistamani siemenet pistin purkkeihin itämään. Olen pitkään kerännyt vessapaperirullan hylsyjä, mutta nehän loppui kesken heti alkuunsa. Jatkoin sitten kaikilla paperipusseilla ja pahvikoteloilla jotka löysin. Jossain kohden havahduin siihen, että eihän mulla riitä pihalla maata näille kaikille! Kääk! No, katsotaan miten ongelma ratkaistaan sitten kun sen aika on. En kylvänyt hervottomia määriä oikeastaan mitään, ei ole tulossa viittäkymmentä tomaatintainta tms. Sopivasti kaikkea. Toivottavasti riittävästi. Liitän vähemmän kauniin kuvan kylvöistäni. Ei mitään kuvakirja laatua, mutta söpö! Sisällä, niin nämä siis puolikylmässä (lämmittämättömässä) eteisessä, on vielä joitakin arempia kasveja. Mm. ananaskirsikka, jonka istutin tieteämättömänä 2 kk liian myöhään.

Sitten oli yksi vähemmän fiksu nukkeosto. Oikeesti se oli fiksuveto, sain nuken n. satasen halvemmalla mitä se normaalisti halvimmillaan liikkuu : D Mut ei mun pitänyt mitään uusia nukkeja kyllä ostaa. Eikä kankaitakaan, mutta ostin niitäkin. Ei voinut mitään, kun oli niiiin hienoja! Kankaat ja nukke! :) Sitten sain tänään nähdä kauneushoitolassa olleen nukkeni valmiina. Tämä oli siis se epäonninen tapaus, joka murskautui kuljetuksessa. Itella korvasi siitä vähän, mutta ei suinkaan koko nuken arvoa. Niillä on joku kolmenkympin maksimikorvaus kirjatuille kirjeille, jona tämä oli postitettu. Mutta nukkeni sai siis uuden kasvo-osan (faceplate), ja tälläinen siitä sitten tuli!

Eikö ole ihana!?!

Olikohan vielä jotain? Muistaako kukaan? Keksin mitä ehkä haluan tehdä isona, mutten kyllä kerro siitä vielä yhtään mitään. Ei tähän päähän ole luottaminen! Tuuliviiri.

Selkärankahaaste hakusessa

Mä en kestä tätä enää. En saa mitään aikaseksi, kovasti vaan toivon että asiat järjestyis, mutta mitään en viittis tehdä niiden eteen. Menen vaan mieliteosta toiseen. Arvatkaa luinko eilen yhtään kemiaa. No en lukenut. Ja siinä on nyt, tai siis olen nyt sellaisessa kohtaa, josta ei pääse eteenpäin lukematta. Tai siis on opiskeltavia asioita, ei niinkään opittavia (niinko vaikka ne reaktiolaskut). Ja mä en niinko millään viittis, vaikka koe on ens viikolla ja mulla on vielä kaksi kappaletta kokonaan käymättä läpi. *todella ruma sana* Enkä ole tehtäviäkään palauttanut. Mulla herkästi jää asiat ihan viime tinkaan, mutta tässä se ei nyt kyllä riitä. Mikä mua vaivaa?? Vastenmielisyys lukemista (kemian lukemista, siis) kohtaan on ihan järkkyä.

Entäpä sitten rahankäyttö? Täytyykö sitä edes kysyä? -Ihan tolkutonta. Kaikki se kurinalaisuus ja järjestelmällisyys, asioiden selkeys ja sen tuoma turvallisuuden tunne - hus pois kaikki jonnekkin kadonneet. Ja mä kaipaan niitä takaisin. Mä haluaisin mennä verkkopankkiini voittajan elkein, enkä luikkia "ovesta" sisään mahdollisimman huomaamattomana, kädet silmien edessä, kun en kestä katsoa sitä tyhjyyttä tai vielä pahempaa, hylättyjen laskujen riviä. Oikeesti hoidan kyllä raha-asiani melkoisen hyvin, tai siis hyvin siihen nähden millaiseksi tämä tuhlailu välillä yltyy, hylätyistä laskuistakaan ei ole koskaan riviä syntynyt.

Aaa! Pihalla on punatulkku!!! Olen asunut täällä nyt reilut seitsemän vuotta ja tämä on otinen kerta kun näen meillä punatulkun!! Autuutta! En ole lintubongari, enkä edes tunnista kovin monia lintuja, mutta osaan kyllä arvostaa näitä harvinaisia vieraita, kuten vaikka tilhiä ja just punatulkkuja. Hassu juttu muuten, C:n äiti kun oli täällä viime kesänä käymässä, se ei tunnistanut harakkaa, kun ei niillä päin ole harakoita. Ja minä taas kun olin siellä päin olin ihan puulla päähän lyöty kun niillä on siellä villikalkkunoita. Ja ne oravat!! Ne muhkeat harmaaturkkiset oravat! Ostin muuten Hesyltä eilen Linnut värikuvina -kirjan :) Ja kyllä, lintu meidän pihalla oli juuri punatulkku, eikä vaikka punavarpunen taikka taviokuurna.

Sitä ei oikeasti tapahtunut, jos siitä ei ole kuvaa :)

 joo, takas ongelmiini. Isoin, tällä hetkellä kaikista haitallisin asia on siis tuo kemian lukemattomuus. On se rahakäyttö tietenkin myös iso ongelma, jolle pitäis tehdä jotain. Ja koska mun on niin kamalan hankala innostua mistään, ellen tee siitä jotain projektia tai haastetta tms. niin ajattelin, että tästäkin täytyisi sellainen taas tehdä. Mutta en meinaa millään keksiä jotain tarpeeksi inspiroivaa. Mietin, että jos pitäis vaikka saada säästöön joku tietty summa, tai ehkä luottokortin takaisinmaksu olis fiksumpaa? Säästöilleen ei koskaan saa sellaista korkoa, mitä itse joutuu velasta maksamaan. Entä jos mä kertoisin täällä paljonko mulla on luottokorttivelkaa ja tekisin jonkun suht kipakan suunnitelman ja täällä kertoisin sen etenemisestä? Oliskohan siinä mulle tarpeeksi kimmoketta? Kehtaisinko mä tehdä sen täällä julkisesti?

Entä sitten se opiskelu? Argh. En keksi siihen mitään. Hahaa! Bongasin pihalta toisenkin uuden linnun!! Ilmiselvä urpiainen! Laitan siitä kuvan huomenna tai joskus. Lisäksi siellä on jotain vihertävän keltaista, mutta sitä en ole vielä tunnistanut.

Tänään olis vuorossa mini miitti, tavataan ihan vaan muutaman harrastajan kesken kaupungilla. Odotan todella innoissani! Enkä vähiten siksi, että saan uuden tytön perheeseeni! Sitä ennen pitäis vielä ommella kolmelle kuolapupulle silmät ja suut, sekä pukea ja paketoida mukaan tulevat tytöt.

Nyt pihalla on pelkästään urosfasaani. Tänään aamulla kun oltiin Riston kanssa kävelyllä lensi kaksi urosfasaania sitä samaa tietä pitkin mitä me käveltiin. Ne oli niin koomisen näköisiä! Mä taisin ääneen hihkaista, kun ne oli niin hienot!

Miitin jälkeen olis hyvää aikaa lukea ja ennen kaikkea tehdä niitä tehtäviä. Niiden kanssa kiire, huonosti menneen kokeen voi aina uusia, mutta tehtävien tulee olla palautettuna keskiviikkoon mennessä. Jaiks!! Illalla C vie mut ulos *sydän*

Tiiättekö, on muuten oikeesti hieno asia puhua opiskelusta ja opintomenestyksestä "julkisesti" näin paljon, se nimittäin saa aikaan opiskeluinto -aallon. Kun siitä paljon puhutaan ihmiset myös innostuu siitä enemmän ja kohta kaikki ollaan niin viisaita, ettei millään enää pystytä syömään muita eläimiä. Hah! Ette nähneet tuon tulevan! Yllätin itse itsenikin! Isku vyön alle!

Ai niin, eilisen hienot suunnitelmat meni sitten vähän myttyyn. Mä lähdin kotoota liian myöhään, en ennättänyt kuin kahdelle kirppikselle (kolmannen kiersin läpi tosi nopeesti), minikauppa oli mennyt kiinni minuutin ennen kuin ennätin sinne, Heluna ei ollut auki ja treffiseuranikin oli estynyt tulemasta. No, pari kirppistä ja Punnitse ja Säästä, ja tietenkin koiraryhmän kokous. Mietittiin siellä vähän toimintasuunnitelmaa tälle vuodelle. oikein hyvältä vaikuttaa tän vuoden kuviot. Mietittiin, että otettais aina yks isompi juttu kullekin vuodelle, tänä vuonna se olis rescue koirat, toinen vaihtoehto olis ollut kovasti pinnalla ollut koirien koulutus. Onneks ei menty siihen suuntaan. Koirat on niin paljon kivempia :D

Menin sitten kotiin syömään armaani laittamaa pizzaa.

Mutta nt menen ompelemaan ne silmät! Ai nii!! Hahha! Ette arvaa miksi pääsin eilen lähtemään myöhässä. Koska leikin nukeilla. Ihan oikeesti. Olin ikään kuin lähtemässä, tai ainakin tekemässä lähtöä ja sit jostain kummasta syystä muistin kaapissa olevan arvokkaan nukkeni ja se alkoi harmittamaan, joten puin sille nätit vaatteet ja laitoin tukan kiinni. Ja niin se pääsi mukaan talon hulinaan. Ongelmia kyllä tuottaa sen alavartalon irtoaminen, johtuen siitä vyötäröllä olevasta halkeamasta. olen miettinyt josko sen teippais washi teipillä, niin että pysyis paremmin. Ja koska sillä on toista jalkaa joku aikoinaan syönyt? niin mietin josko sille pitäis tehdä kipsi. Niin, että se olis vähän Frida Kahlon tyylinne kovia kokenut kaunotar?

No nyt niitä silmiä ja jos aikaa jää ennen kuin pitää lähteä tapaamiseen, niin sitten vaikka vähän kemiaa.

xoxo,

Mihin katosi kohtuus?

Ho! Ho! Ho! Hauskaa joulua!

Laspet lähti sunnuntai-iltana isälleen, sitä ennen oltiin tehty lähtöä Järvenpäähän lahjoja vaihtelemaan n. neljä tuntia. Lapsista ei ole mihinkään, jos niiden joka ikistä askelta ei ole vahtimassa. Ja minusta voi kyllä sanoa ihan samaa. Asiat jää kesken, kun muistuu joku toinen, kiireellisempi asia mieleen. Pyykitkin jäi märäksi mytyksi koriin, kun jotain muuta mielekkäämpää tuli...illalla sitten ihmettelin, että mitäs tänne onkaan jäänyt. En edes muistanut pyykänneeni!

Kotiin päästyämme oli aika tehdä perunavelliä ja yrittää mitata ainekset. Olin tosi tarkkana, ja silti lorahti maitoa ilman, että se oli käynyt ensin mittakupissa. On se niin vaikeeta.

No, nyt on siis lapset isänsä kanssa jossain ja me C:n kanssa keskenämme kotona. Ollaan avattu lahjoja ripotellen, aina jossain sellaisissa siirtymäkohdissa. Ollut hauskaa, eikä ollenkaan niin ylitsepursuavaa, kuin kerralla kaikkien pakettien avaaminen. Sain ihania asioita, C oli tehnyt mun tytöille todella hienon keittiön pöydän ja yhden penkin *sydän* Sain myös paljon herkkuja! Basic Kanji -kirjan, lapsilta pikkueläimiä (joita olin pyytänytkin), limua (joka tuli todella tarpeeseen - teki ihan superisti kokista mieli eikä millään olis jaksanut lähteä huoltoasemalle) ja lakua. Joulusukat, jotka avattiin kaikkien sukkasääntöjen vastaisesti jo aaton aattona, oli täytetty kaikilla ihanilla herkuilla. Mä olin kyllä panostanut niiden sisältöön melkoisesti, englannista asti tilannut vegaanisia herkkuja sekä C:lle että lapsille (vaikkei ne vegaaneita olekaan), sit oli joitain kosmetiikkajuttuja, Pinpu oli tehnyt mun tytöille pienen laukun ja ilmoitustaulun - ne olivat aivan ihania. Ja se, että se on oikeesti ihan itsekseen niitä tehnyt *sydän* Hapzi taas vei pullot kauppaan ja osti mulle ja C:lle Marianneja ja reilun kaupan suklaata. Älkää kysykö mitä C laitto sukkiin, koska en muista. Koirille ja pupuille oli yhteinen sukka.

Eilen ollaan katsottu Batmania, C sai trilogian lahjaksi, syöty ihan turkasesti: uunijuureksia (piti tehdä ranskalaisia, mutta unohdettiin ostaa öljyä), seitanpihvejä, kermakastiketta, salaattia ja C teki ihan hullun monimutkaisen piiraan. En ole vielä koskenutkaan herkkulootan herkkuihin. Mulla on todennäköisesti juhannukseen asti siinä sisältöä. Se ei mahdu edes kiinni, ja iso osa on ulkopuolella.

Jos olisin tiennyt, että saan näin ihania joululahjoja ja niin paljon vielä, niin ehkä en silloin olisi ostanut itselleni aivan hillittömän hienoa lahjaa. Mutta siis ostin itselleni hillittömän hienon lahjan, josta mulla ei ole kuvaa, koska lasivitriinissä olevia nukkeja lukuunottamatta kaikki nukkeihin liittyvä on tilapäisesti käden ulottumattomissa (en voi kertoa miksi, kun se liittyy lasten joululahjaan). Mutta ostin itselleni Kennerin. Siis Blythe nuken, joka on niitä alkuperäisiä, 40 vuotta vanhoja nukkeja. Tyttöni kaipaa asiantuntevaa huoltoa, tai ei mitenkään kauheasti mutta sen oma kroppa on kahdessa osassa, eikä sillä ole vetonarua takan, joten haluaiisn avata sen pään, vaihtaa sille toisen kropan ja samalla laittaa sen narun, mutta en uskalla avata sitä, ettei se vaan hajoa. Täytyy kysyä asiantuntevimmilta nukkeystäviltä mitä tehdä sen kanssa. Näistä pikkuvioista johtuen minulla ylipäätään oli siihen varaa. No, nyt kokoelmani on melkoisen mahtava. Ja siltikään en usko, että kaikki kolot minussa olis nyt täytetty. Mun Kennerillä on tumman ruskea tukka, punatukkainen olis varmaan ollut kaikist ahienoin, mutta upea on tämäkin. Omat, alkuperäiset vaatteetkin sillä oli mukana. 40 vuotta, ajatella.

Joo, otsikkoon ja tämänkertaiseen aiheeseeni. Muistatteko kuinka puoli vuotta sitten melkeinpä kaikki postaukset liityivät kohtuuteen, karsintaan ja yksinkertaistamiseen? Mihin se on nyt kadonnut? Onko nää jotain syklejä, jotka kiertää ja tulee aikanaan takaisin, vai onko kesän jälkeen tapahtunut jotain (tyttömyyskö tämän hulluuden aiheuttaa?), joka laukaisi taas tämän hillittömyyden?

Olette varmaan kuulleet niistä hamstraajista, joiden kotoa (tai kodin ulkopuolelta vuokratuista varastoista!) löytyy tavaraa avaamattomina myyntipakkauksissaan. Vaikka olenkin itse melkoinen hamsteri, olen silti aina jaksanut kummastella niitä, sillä tavaroiden hypistelyhän on niin ihanaa. Mutta nyt mulla on nuken vaatteita pakkauksissaan, odottamassa että kaaos kotona (vai pään sisällä?) laantuis ja olis enemmän aikaa "turhaan" (eli nukkeihin) samoin pakkauksissaan on edelleen ne kaksi huutonetin tyttöä, eikä se Kenner parkakaan ole juuri auringonvaloa nähnyt, vaikkakin oli kerran mukana kaupungilla, kun peruukkiliikkeestä hain apua sen tukan selvittämiseen. Kaikkea on taas ihan liikaa, ja silti heti kun mua vähänkin tylsistyttää eksyn joko Etsyyn tai Ebayhin tutkimaan tavaratarjontaa. Ja mistään karsinnasta ei tulis just nyt yhtään mitään, kun kaikki mun tavarat on niin ihania ja tärkeitä ja vaikka mitä. Kohtuudesta en ihan edes muista että mitä se tarkoittaa. Mutta kyllä mä täältä suosta vielä nousen.

Yritän ihan pikapuoliin saada aikaiseksi kirja-arvostelun. Multa on yksi tärkeä kirja jäänyt aivan liian vähälle huomiolle. Ja kunhan se kaaos talttuu ja on aikaa ja energiaa panostaa ruokiin, niin otan käsittelyyni sen Vegestaninkin. Yhtään en ole muuten kemiaa lukenut. En yhtään. Mutta reseptejä koneelle kirjoittanut, muutaman päivässä - ei ihan taida riittää. Ja joitain pitäis vielä kokeillakin, kun niitä aina vaan päästä heittelee, eikä mitään mittaile. Ei sellaisia voi kirjaan laittaa.

Sitten luvassa iso pläjäys kuvia, epäjärjestyksessä. Ihan niin kuin minäkin :D

Ninja taistelu, Taustalla helikopteri pikaista pakenemista varten. Maassa makaavan pään ympärille piti laittaa tähtiä, mutta Hapsi epähuomiossa söi ne...

Koirapuisto

C:lle, Pinzalle ja Hapzille omat nimipiparit, lisäksi Barbie ja Blythe - tietty ;)

Skipper, yksi uusimmist atytöistä. Todella hurmaava tapaus.

Yläkerran tyttöjen kuusi

Bunnyn kauriskuusi

Bakan joulukoristeet

Piparitytöt

Kuorrutteiden herkulliset värit. Vihreä on tehty vihreä tee jauheella.

Täydellisen kaunis vihreätukkainen prinsessa, Kat

Shh!

Jouluvalmisteluja yläkerran tyttöjen asunnossa.

Risto kävi koirapuistossa ja söi yhdeltä koiralta pään.

Hauskaa joulua!!

xoxo,

Vakavia asioita

Tai siis ei. tuli vaan äsken mieleen, miten kaikki on aina jotenkin niin kamalan vakavaa. Pitäis olla paljon enemmän pilkkuja ja rusetteja. Tuntuu, että kaikkialla käydään läpi suuria muutoksia, yt-neuvotteluita ja maansa myymistä. Kun me vaan tarttettais lisää pilkkuja ja rusetteja. Ilmaston muutos ja arktisten jäiden sulaminen? ei kiitos. Pilkkuja ja rusetteja? Kyllä vain!

Maanantaina erääntyy asuntolaina, plus puolisen tusinaa muuta laskua. Mulla on niihin irtolaskuihin rahat, mutta lainaan ei. Hiukanko kiertää mahassa. Mutta yritän Gwen Stefanin sanoin aion keskittyä "big fat roses" ja jättä kaiken ikävän mielestäni.

Mulla ei ole mitään oikeaa asiaa, irtojuttuja vain. Olen ihan supertympääntynyt minuun ja C:iin. Molemmat lorvitaan kotona kaiket päivät, tokihan siis kummallakin on projekteja meneillään ja sellaista, mutta silti meillä on huomattavatsi enemmän aikaa olla kotona, kuin perusaikuisilla, mutta hittolainen! me ei saada pidettyä tätä taloa siistinä. Yleensä ottaen minä olen meillä se sotta, en millään malttais siivota silloin kun on vauhti päällä ja silloin kun ei ole, en millään jaksaisi. C on melko hyvä siinä, se on aika tehokas, eikä jää jynssäämään minun tavoin jotain yksityiskohtaa, se saa suuria pintoja siivottua siinä missä minä järjestän cocktailtikkuja kauniiseen muodostelmaan. Mutta tänään aamulla kun aloin tekemään meidän joka-aamuista raakapuuroamme, jouduinkin aloittamaan siivoamisella. Todella tylsää. Kaikkialla oli likaisia astioita, pannuja ja kaikki pinnat oli ihan tahraiset. Astioita ja likaa myös olohuoneessa. Ärsyttävää. Eikä lapset edes ole kotona, niin ei voi niitäkään syyttää. Kaksi aikuista ihmistä saa aikaiseksi sellaisen sotkun. Nyt ajattelin ehdottaa, että aina ennen kuin aletaan katsomaan elokuvia (lainasin taas kirjastosta niitä luontodokkareita ja ne on niin koukuttavia) siivottais tehokas vartti.

En kyllä käsitä miten me saadaankin niin paljon sotkua aikaiseksi, vaikka olen niin paljon karsinut ylimääräistä tavaraakin pois. Ehkä pitäis karsia astioita, niin niitä ei vois jättää lojumaan niin paljoa? (en raaski). Meillä on tiskikonekin, niin ei sen puutteeseenkaan voi vedota. En ymmärrä. Mä kyllä myönnän, että piilevä laiskuuteni tulee juuri tässä esiin. En millään jaksais/viitsis laittaa edes puurokulhoani aamuisin koneeseen, vaan jätän sen C:n hoidettavaksi. 

No joo.

Lupailin sitä koostetta kuluneista neljästä viikosta. Ai niin, sitä ennen vielä yksi käyttökohde vanhoille vaatteille, tämä vinkki tuli lukijalta - Kiitos!! Blogger veti ihan vituralleen pitkän pätkän tekstiä, koska laitoin sen sydänmerkin. Ihme ärsytys. Niin, matonkuteet ja niistä kudotut ja virkatut matot. Mun äiti virkkaa paljon mattoja just vanhoista vaatteista ja muista tekstiileistä. Sen takia meillä olikin makkari täynnä niitä pikkumattoja.

Neljän viikon maailmanpelastus operaatio tiristettynä muutamaan lauseeseen. Kuluta vähemmän. Kaikkea. Aina hammastahnasta ja paperiklipsuista lähtien. Koko ajan ja kaikkialla. Pian siitä tuleekin jo tapa ja sitä tekee huomaamatta.
Kuluta paikallisesti. Osta läheltä, lähellä tuotettuja. Suosi sesonginmukaisia tuotteita. Syö enemmän kasviksia.
Liiku pyörällä, kävellen, julkisilla.
Korjaa, tee itse, huolla ajoissa, käytä uudelleen, vältä kertakäyttöistä.
Kierrätä.

Eilen olis pitänyt mennä sinne matikankokeeseen, mutta tajusin onneksi ajoissa, ettei mulla millään riittäis aika siihen, kun Pinpulan konsertti alkais kahden tunnin päästä kokeen alkamisesta. Ja koe on Tikkurilassa, konsertin ollessa Musiikkitalossa. Joten katsoin vielä yhden jakson maailman ihmeistä. (mulla siis ei ole velvoitetta suorittaa näitä kursseja, eikä siis osallistua kokeisiin. Kursseille osallistun oppiakseni ja kokeisiin uteliaisuuttani, testatakseni kuinka hyvin oppinut. En tarvitse arvosanoja todistusta varten). Pukeuduin siististä, meikkasin ja menin autolla(!) juna-asemalle. Keskustassa kävin ostamassa pulleimmat ruusut (mietin reilun kaupan ruusuja tai kotimaisia kukkia, mutta kun näin nämä hyvät aikeeni unohtuivat :( jotka kaupassa oli. Ne oli kyllä todella muhkeat ja hennon vaaleanpunaiset, muttei kuitenkaan liian pikkutyttömäiset. Hain eksältä lippuni ja menin paikalleni istumaan. Konsertti kesti tunnin ja siitä oli kuulemma uutisissakin. Pinjan luokka oli "ainoastaan" kuorossa. En tiedä minkä koulun 5. luokka siellä oli soittamassa kaupungin orkesterin seassa. Ihan sama. Hyviä muusikoita olivat. Katselin suurella mielenkiinnolla sitä kapellimestaria. Kaikkihan meistä on joskus sellaista imitoinutm hiudellut käsiään musiikin tahtiin. Mutta eihän se viuhokaan niitä musiikin tahtiin, vaan yhden pienen askeleen edellä. Aika mielenkiintoista. Sillä oli oma pieni koroke, korokkeessa vielä takakaidekin, josta se aina välillä piti kiinni. Sitä maallikkona ajattelee, että mikäs homma toi nyt on, mutta kyllä se saattaa sittenkin olla aika haastava pesti.

Konsertin jälkeen kukitin pienen, mutta niin kauniin kuorolaiseni ja poistuin illan pimeyteen ;) Kävin pakosta Stokkalta ostamassa headsetin etäopiskelua varten. Aika kuumottavaa. En tiennyt, että meidän tulee olla yhteydessä opeen sillä lailla.  Stokkalla oli todella tyhjää. Kaikki varmaan tietääkin jo, että minkä takia. No Hullut Päivät alkaa tänään. Ja siellä tietenkin oltiin tekemässä tilaa kaikille niille supartärkeille asioille, joita jokainen meistä tarvitsee ihan hullun lailla. Mä en oikeasti keksis nyt tähän hätään yhtään mitään mitä tarvitsisin hulluilt apäiviltä, mutta antakaapas mulle se kataloogi, niin aivan varmasti saisin sieltä ympyröityä tuotteen jos toisenkin, jonka ostamalla nyt super hulluilla hinnoilla!, säästäisin läjäpäin rahaa. Nurinkurista. Miten ostamalla voi säästää rahaa?

Säästökirjasta (se on oikeasti sen kirjan nimi) luin jotain sen suuntaista, että yltäkylläisyys turruttaa ihmistä, kun taas jos ei ihan joka päivä hemmotteliskaan itseään kaikella sillä hyvällä, joka "me kyllä ansaitaan", niin niistä luonnollisista hemmottelukerroista pystyis nauttimaan ihan eri tavalla. Kirjassa mainittiin 0,33 litran limupullot, jotka jaettiin! ja pienen pienet karkkirasiat, joita saatiin yksi viikossa. Kyllä mä muistan sen limun jakamisen. Nythän lapset ostaa 1,5 litran pullon kokonaan itselleen, sipsipussit on n. 3 kertaa isompia kuin minun lapsuudessani, karkkipusseista puhumattakaan. Eikä niitä jaeta, korkeintaan vaihdetaan. Aikoinaan herkuteltiin synttäreillä ja muissa juhlissa, nykyään kodeissakin leivotaan herkkuja, pikkukakkusia ja muita hävyttömyyksiä harva se päivä. On hassua jatella, että vegaanisessa kotileivonnassa olis jotain pahaa, mut ei se kyllä ihan hyväkään ole, että koko ajan olis herkkuja saatavilla. Veganismi on muuten mielestäni yksi ihan parhaita kohtuullistajia. Tai en tiedä johtuuko se just veganismista, mutta siis se, että jos sä haluat nakkeja, pyöryköitä tai muuta "tuhmaa einestä" niitä ei löydykään lähimarketista, vaan niiden hankinta pitää oikein suunnitella. Automaattisesti isoin osa ruoasta on alusta alkaen "from scratch" kotitekoista. Ja ainoastaan aika ajoin herkutellaan eineksillä. Ja niitä osaa sitten arvostaa paljon enemmän, kuin mikä olisi tilanne, jos söisimme niitä päivittäin. Niin, että ihan takuuvarmasti yltäkylläisyys ei olekaan "se juttu", vaan onni ja tyytyväisyys voikin piillä kohtuudessa. Ehkä jopa ihan pienessä puutteessa. Ei kai sentään puutteessa, mutta ehkä siihen tyyliin, kun joulussakin parasta on just ennen joulua, tavallaan se pieni joulun puute, se on ihan siinä, muttei kuitenkaan ihan vielä. En tiedä. Ehkä joku toinen tietää paremmin. Ehkä kuitenkin ymmärrätte mitä yritän sanoa. Ehkä minäkin sain parhaimmat kiksini toisesta ja kolmannesta nukestani, ainakin paremmalta ne tuntuivat kuin 17. ja 18. nukkeni. Vaikka hyvältä nekin tuntuivat :)

Joopa joo. Ehkä menen tästä nyt siivoamaan. Loppuispa jo sade. Ja tulis lämmintä

Heitin aamulla Ristoa vessapaperirullan hylsyllä silmään ja Risto-parka vinkaisi. Tuntui pahalle.

Moikka nyt. Eilen aloin muuten maalaamaan Bambin kodin puolipaneelia :)


Suosikaa kimppakyytejä!

xoxo,
Puputyttö (tuli mieleeni, että sanasta nukkekoti löytyy sana eko ;)

Ahomansikoita

Heräsin (nähtyäni "tuhmaa" unta) ajoissa, varmaan jo tokalla torkulla, joten pääsin töihinkin lähtemään ajoissa, joten oli aikaa poimia ahomansikoita mysliini. Ihanaa aloittaa päivä syömällä kesää!!

Eilen poljin Vihdintietä Varistoon, meni aika kauan kun jotain kikkailin ja olin vähemmän reippaalla tuulella. Mutta mukavaa se oli silti. Pyöräily on oikeesti niin mun juttu! :) Hyödyllinen niin monella tapaa! Liikunta, transportaatio (pöljä sana, mut ihan sama), ekologisuus, edukkuus, hauskuus, hermot ei mene siihen malliin kuin autoillessa, voi pysähtyä poimimaan marjoja, näkee marjoja ja paljon muuta, pääsee suht sukkelaan. Melko täydellistä. Paitsi silloin kun ajokelit ei ole niin mukavat kuin ne esim. nyt on. Kerran ajoin kaatosateessa tosi ruuhkasen tien viertä, missä autot mateli ja minä vaan suhahdin niiden ohi. Vahingoniloisena naureskelin niille peltilaatikoissaan jököttäville palleroille, kunnes tajusin, et jos joku jollekin nauraa, niin se on kyllä ne jotka mulle nauraa, koska minä olin läpimärkä ja kylmissäni ja ne kuivina lämpimissä autoissaan...mutta kuivalla kelillä on ihanaa kiitää autojen ohi :)

Sinellissä en saanut juuri mitään aikaseks, ainakaan noin niinku skräppäämisen saralla, mutta kuvia otin ja kauppaa kiersin, kun olisin niin halunnut jotain ostaa. Onneks siellä ei ollut mitään ihmeellistä, niin ei tarvinnut juurikaan ostoksia tehdä. Mutta mulla oli kyllä edelliset ostokset maksamatta...täytyy taas yrittää jotain kikkailla, että pystyn laskuni maksamaan. Joudun ottamaan Seikkailu -säästöistäni :( Mutta toisaalta, eksä ei ole maksanut elatusmaksuja ajallaan.

Aloin tekemään albumia, joka on siiven muotoinen. Maalasin siitä kannet, ja siihen meni kamalasti aikaa. Liimasin parit paperitkin, ja kimalleliimoitin ne kannet. Mutta muuta en sitte tehnyt. Paitsi nämä :)









Seura oli ihanaa, mutta vähäistä. Meitä oli vaan kolme ja ope. Tuulan (ope) kannalta aina ikävää, jos meitä on niin vähän :( Mutta kesä on aika hiljasta aikaa, kun kaikki on kaikkialla...

Eilen tilasin (kirjostinko tästä jo??) Mimille, eli sille tytölle jota olen kustomoimassa, uudet silmät! Sitten olen kovasti yrittänyt etsiä "meikki" materiaalia, ope kehoitti käyttämään oikeita meikkejä, mut en mä kyllä ole ihan vakuuttunut...katsotaan nyt. Lisää surffausta, niin eiköhän se sillä selviä. AInakin mä nyt osaisin tehdä pisamia. Ne ei kyllä ehkä Mimin tulevaan tyyliin mene. Mutta Bambille kyllä.

Illalla kun tulin kotiin (polkemista päivän aikana n. 40 km!) oli kaksi pakettia odottamassa! Niitä tilaamiani poneja!!


Vielä on viisi ponia tulematta! Chrisin pitää tehdä mulle pari hyllyä lisää.

Eilen katottiin yks jakso vielä Madmeniä, meillä taitaa olla pari vielä jäljellä. Se tulee jäämään jotenkin taas niin kuumottavaan kohtaan...nyt jo tietää sen. Meillä on muuten siis amerikkalainen dvd, jota meidän soitin kyllä pyörittää, koska minä Koodaaja-Kettunen olen koodannut soittamaan kaikkia maakoodeja :) Mutta tässä ei siis ole suomenkielistä tekstitystä, englantilainen vaan huonokuulosille. Se Madmenin kieli ei ole ihan sitä englantia mihin meikkis on tottunut, välillä aina saa sitten kysyä Chrisiltä, että mitä hittoo tässä nyt tapahtuu.

Tänään töistä kirjastoon, mulla on todella paljon varattuja kirjoja ja leffoja! Ihanaa! Osa vaikutti ihan helmiltä! Kotimatkalla saatan kyllä pysähtyä poimimaan lisää mansikoita :)

Kerroinko jo, että luin sen "Moneyless Man" kirjan, kerto brittimiehen täysin rahattomasta vuodesta? Oikein hyvä, suosittelen sellasille, joita ei haittaa kirjan kieli (englanti). Se oli hyvin helppolukuista, eli ei britti-englantia (joka on mun mielestä tosi kummaa), vaan sellasta tavallista.

Yks juttu vielä, joka on ihan irrallaan kyllä kaikesta. Ehkä vois ajatella jotenkin olevan kytköksissä tohon em. kirjaan. Asioiden hinnasta...käsitöistä saa usein maksaa enemmän kuin teollisista tuotteista, luomu on kalliimpaa kuin epäluomu jne. Tämä johtuu hyvin pitkälti öljyn hinnasta/käytöstä. Öljy, jota me tavallaan ryövätään meidän lapsilta on xxx määrä energiaa, joka vastaa samaa määrää xxx ihmistyövoimaa. Jos vaikka ajatellaan ruohonleikkureita...semmonen istuttava malli ajaa päivässä melkosen pläntin nurmikkoa, ja siihen tarvitaan vaan yksi ihminen ja tietty määrä bensaa (joka tehdään just siitä öljystä, joka me ollaan pian pumpattu tyhjiin - mitä sitte tapahtuu? Eikö sillä öljyllä ole jokin tarkoitus? Tehtävä?) kun taas jos saman pläntin ajaiskin sellasella työnnettävällä, lihaskäyttöisellä leikkurilla, tarvittais joko paljon enemmän ihmisiä tai paljon enemmän aikaa. Yksinkertaistettuna aina kun me ostetaan jotain "halpaa" me ryövätään meidän lapsilta (siis tulevaisuudesta).

Mä olen tosi paljon miettinyt (tähän heti alkuun täytyy myöntää, että tuloksetta) mikä saa meidät ostamaan. Mikä se on se vipu tai nappula, minkä teollisuus/mainostajata/kuka? on meissä keksineet ja toimillaan aktivoineet, että me halutaan niin kovasti uusia juttuja? Minäkin, joka tosi pitkälle tiedostan näitä juttuja (olen melko analyyttinen, lääkärikin sanonut, ettei mun tarvitsis analysoida niin paljoa ;) ) olen ihan kamala mitä tulee kohtuullisuuteen ja jonkinlaiseen pidättyväisyyteen. Onneks tykkään niin paljon kirppareista ja käytetyistä tavaroista, koska muuten olisin vielä kamalampi, jos ostaisin vastaavalla vimmalla uutta tavaraa.
Miten sen vimman sais poiskytkettyä?

Ai nii, vitsi! Eilen soitti isä kun olin skräppäämässä. Se kysy, että koska tulen autoa hakemaan, se on korjattu ja katsastettu! Onko maailman paras isä!!!

Äitinkin kanssa juttelin. Se on tehnyt ainakin viisi hattua ja yhden neuletakin tytöille!! Vitsi kun osaisin itsekin virkata! Mun täytyy nyt kyllä mennä!

Kiitos ajastasi!! Hauskaa kaikkea!

♥ Raisa

kohtuus kateissa

Eilen söin yhdeltä istumalta 11 Ballerina keksiä :(
Mutta kun ne on niin hyviä! :)

Tänään tilasin ison läjän kankaita, niin kuin ne mitä tilasin eilen eivät riittäisi:(
Mutta kun ne on niin ihania!! :)