Päivitys

Kukkuluuruu!

Tarkkaavaisimmat teistä ovat ehkä huomanneet, että olen ottanut tavaksi postata maanantaisin (enkkublogia päivitän melkein päivittäin, yritän olla päivittämättä viikonloppuisin, erityisesti sunnuntaisin, jolloin yritän olla poissa koneelta kokonaan.). Maanantaisin siksi, koska aloin postaamaan niistä ruoista, joita olen viikonloppuisin kokannut. Ja niihin käyttämistäni rahoista.

Tämä tulee nyt muuttumaan, sillä vaihdettiin vuoroja niin, että mä laitankin ruoan viikolla, ja herra C v.loppuisin. Enkä mä enää edes muista koska olisin viimeksi käynyt kaupassa, kun mulla ei ole yhtään rahaa. Siis oikeesti ei yhtään. Se on aika metkaa.  Ei tarvii miettiä mitä ostais, kun ei voi ostaa yhtään mitään. Onneksi tolla siipalla on työpaikka, niin se on hankkinut sitten ruoat.

No voi rähmä! Yritän korjailla valokuvia, mutta typerä Flickr jälleen kerran temppuilee, enkä saa korjattuja kuvia tallennettua. Olen lukenut, että hyvässä blogissa tulee olla megahienot kuvat, ja automaattinen oikeinkirjoitustarkistus...No nyt onnistu! Plääh! eikä onnistunut. No ei ne kyllä mitään hienoja kuvia ollutkaan, siis ei silleen mitään kauniita kuvia, joiden kuuluis olla täydellisesti fixattuja, joten laitan ne nyt vaan sellaisena, kuin kamerani on ne (hämärässä) ikuistanut.

Olen ollut aika toimelias koko viikon, tai ainakin haluan uskotella itselleni näin. Yhtään mitään valmista ei vielä ole, mutta hyvää vauhtia tulossa 11 nukkepussukkaa ja 24 kuukuppipussia. Ne kuukuppijutut multa tilattiin viikko sitten viikonloppuna. Olen ne nyt saanut painettua ja itse asiassa jouduin niihin uuden kaavankin tekemään, kun olin edellisen kadottanut. On sen verran pitkä väli edellisen satsin ja nyt tän tuoreen tilauksen kanssa, että olen ikävästi unohtanut miten ne tehtiinkään tehokkaasti...Yhden olenkin jo painovaiheessa ehtinyt tuhoamaan, sen takia niitä onkin enää vain 24.

Mä ensin leikkasin kankaan sen uuden kaavani mukaan (ja kuten huomaatte, kyseessä on todella monimutkainen kaava! Heh!) ja sitten sabluunan avulla töpötin siihen tuon tekstin. Maalin kuivuttua rajaan kirjaimet vielä mustalla tussilla. Olen tehnyt jo melkein kaikki tähän pisteeseen, se rajaaminen on uskomattoman työlästä. Oikeesti ei, mutta kamalan yksitoikkosta, joten se tuntuu työläältä. Joten olen yrittänyt tehdän niitä aina silloin tällöin, ja vaihdellen kirjainjärjestystä. Sen jälkeen maali kiinnitetään silittämällä ja sitten pääsenkin ompelemaan. :D

Ja kuten sanottua, näiden lisäksi olen tehnyt nukkepussukoita. Niiden kanssa olen ihan loppusuoralla, mikä on aivan ihanaa! Ja sen jälkeen pääsen taas aloittamaan uuden satsin. On taas lepakoita tilauksessa. Ja tämä on kaikki siis tietenkin ihanaa, mutta välillä kyllä raskastakin. On hassua, että kun saa tehdä sitä mistä oikesti tykkää, niin silti välillä joutuu pakottamaan itsensä ryhtymään työhön, eikä aina todellakaan huvittais.

Mun nukenvaateprojektini ei ole edistynyt juuri yhtään. Nyt oon keksinyt sen mekon, mutten vielä tiedä mistä kankaasta sen tekisin. Olen muutamia kokeillut, mutten ollut niihin tyytyväinen. Liivitkin molempiin asuihin olen keksinyt, mutten ole saanut niitä aikaiseksi. Toisen liivin kyllä tein, useiden vesiperien jälkeen onnistuin tekemään sen, jonka halusinkin! On vaan noita pussukoita niin paljon tehtävänä, ettei tälle projektille liikene aikaa. Pöh!

Auto on viime viikolla viety korjattavaksi, ja se olis nyt jo valmiina. Huomenna käyn hakemassa, sillä huomenna olis myös Lassilan Tilan puoti avoinna, ja mä tarvitsen pupuille paalin heinää ja olkea.

Joo, mutta niistä ruoista vielä. Niin, ja pointti miks mä niitä teille listaan on se, että hyvässä lykyssä tätä lukee joku sellainen, joka olis kiinnostunut lisäämään kasvisruoanosuutta omassa ruokavaliossaan, muttei oikein tiedä että mitä ihmettä söis. Niin, että vinkkejä. Ja myös jonkinlainen osoitus siitä, että melkeinpä mitä vaan voi tehdä vegaanisena.

Joo, eli en ole näitä vielä kokannut, mutta tulen tässä viikolla kokkaamaan. Tälle päivälle olen ajatellut riisiä, (silken)tofua, merilevää, höystettynä margariinilla, soijakastikkeella ja kevätsipulilla. Nam!

Tiistaille, kun on taas lapsetkin kotona ajattelin tacoja, pitkästä aikaan! Rakastan meksikolaista ruokaa, tai no, texmexiä. Keskiviikkona taas japanilaista: karee raisua, curry-riisiä. Olen ehkä kertonut yrittäneeni tehdä tätä alusta alkaen itse, ilman niitä natriumglutamaattikuutioita, muttei onnistu. Meillä myytävä curry on aivan liian "intialaista", josta tulee aivan liian vääränlaista. Joten ei auta muu kuin käyttää niitä kuutioita. Curry sekaan laitan porkkanaa, ehkä perunaa ja tofua. Todella hyvää. Riisi ei tietenkään ole mikään ekologinen valinta, mutta kun ohra on niin pahaa!! Siis ei aina, mutta näissä japanilaisissa ruoissa se ei kyllä toimi yhtään. Muuten kyllä. Torstaina varmaan kokataan yhdessä, joten siihen en ole vielä keksinyt mitään.

Yksi iloinen asia vielä! Kolmen matkatoimiston loppuunmyytyjen Studio Ghibli retken lippujen jälkeen meinasin luovuttaa, mutta sitten löysin paikan, mistä sain ostettua pelkän lipun Studio Ghibli museoon. Eli tämä tarkoittaa sitä, että mun täytyy yksin löytää sinne. Olen kahdesti siellä siis käynyt, ja molemmilla kerroilla opas on vienyt ja tuonut pois. Käyttäen ainakin kahta eri bussia, ja se bussin käyttö on melko kuumottavaa. Ghiblin omilta sivuilta hoksasin, että suht lähelle pääsee myös junalla, joten uskaltauiduin sitten ottamaan pelkän museolipun. Saa nyt nähdä tuleeko siitä mitään :D. Totta kai tulee!

Niin joo, viikonloppuna oli meidän PKS ryhmän "Ysäri" bileet. Olin pukeutunut mun 90-luvun asuuni (ohutolkaiminen mekko, t-paita alla, verkkosukkikset (näitä ei mulla kyllä tainnut silloin olla?), hiukset saparoilla, banaanivarjostukset - ja mulle kehdattiin sanoa, että olen pukeutunut ihan niin kuin normaalistikin! Pöh! Tai no, niin hän mä olinkin, mutta siitä oli n. 15-20 vuotta kun mä noin pukeuduin. Kuva olis kiva, mut ku ei ole niin ei ole.
 Meillä oli hyvää ruokaa, ja juomaa joka sai mut röyhtäilemään. Kiva! Kivaa oli, vaikkakin meitä oli vaan meidän "oma porukka". 

Torstaina vaihdoin kaksi keittokirjaani näihin ihanuuksiin! Jos haluat samanlaiset, ei muuta kuin yhteys Sashaan, Paperplane Stationeryn pyörittäjään!

Ja koska aion saada tänään paljon aikaiseksi, on nyt mentävä!

xoxo,
Raisa

Välineurheilua

Hitto! Pitää lopettaa leivän syönti, tai ainakin vähentää. Olen siitä aina ihan turvoksissa loppupäivän. Lauantaina järkeilin, ja oli siinä vähän vahinkoakin mukana, että kun ollaan menossa kylään syömään vähän myöhäisempi lounas, niin syön tukevan aamupalan. Ja kun kerta C oli jättänyt pöydälle leipää sen enempää ajattelematta voitelin kaikki ne palat. Viidennen leivän jälkeen tajusin, että palakin vielä niin räjähdän. Ei kerennyt pallomaha laskemaan ennen kyläilyä, mutta kyllä mä silti reippasti kylässäkin söin, kun oli niin hyvää ruokaa. Blinejä! Joita söin ensimmäistä kertaa ikinä. Oikein hyvää, kaikkien lisukkeiden kera. Vähän niinko suolasia (amerikkalaisia) pannukakkuja. Kurnauskis!

Niin, nyt taas ihan tuhti olo. Söin siis aamupalaksi leipää, kun ei ollut tarpeeksi kaurahiutaleita. Ei pitäis ostaa sitä ihanaa juustoa, kun se aiheuttaa lisääntynyttä leivänkulutusta. Niin, ei olla nyt varmaan kuukauteen ainakaan tehty enää tattariraakapuuroa, vaan C on tehnyt kaurapohjasta, keittämätöntä puuroa. Eihän se raakaruokaa ole, kun ne hiutaleet on höyrytetty, ja taitaa se sinne sokeriakin laittaa. Whatever.

Joo, hyvä mutta vähän väsynyt viikonloppu takana! Olen jotain ommellut, mutten kuitenkaan saanut oikein mitään aikaiseksi. Vihdoin ja viimein, oikeesti todella pitkän työstön jälkeen olen saamassa nukenpaidoista sellaisia kuin haluankin. Tajusin myös, että niistä ei koskaan tule sellaisia, joita on oikeasti mukava tehdä. Toisin kuin vaikka Pinkkiksen peruspussukoissa tai niissä nukkepusseissa, näissä ei tule suuria onnistumisen riemuja. Jokainen sauma on kamalaa näpertelyä. Mutta suurin oivallus, sillä tuon edellisen oivalluksen jälkeen kävi mielessä ajatus koko roskan hylkäämisestä, oli kuitenkin se, että vaikka kuinka tykkäisi työstään, niin osa siitä on myös ihan perseestä. Olkoon siis nämä paitojen väkertämiset ne minun elämäni perseet! :)

Se, etten kauheasti jaksanut viikonloppuna ommella ei tietenkään estänyt minua innostumasta tilaamaan lisää kankaita! Tässä kävi vielä niin onnekas sattuma, että lauantai-iltana muistin, että mulla on Kangastukkuun lahjakortti. No, etsin sitten tuon kortin käsiini ja huomasin, että se erääntyy sunnuntaina! Hups! Ei muuta kuin aamulla tilaus menemään! Olen tulevista uutuuksistani aika innoissaan! Tilasin mm. paksua valkaisematonta flanellia, pyrin sillä mahdollisuuksien mukaan korvaamaan käyttämäni fleecen. Ihan ympäristösyistä. Toivottavasti se onnistuu! Sen lisäksi tilasin uutta karvaa, uudella tarkoitan uutta väriä. Ja helpottaakseni niiden paitojen väkertämistä tilasin vesiliukoista tukikangasta! Olen sitä Eurokankaasta kysellyt, mutte i ne olleet sellaisesta kuulleetkaan. Siellä on kyllä ihan oikeasti aika sekalainen joukko ihmisiä töissä. Osa on ihan päteviä, ja osa taas ei erota loimea kuteesta. Mutta kun siellä on niin ihania kankaita!

Välillä tässä "työssä" on parasta uusien kankaiden haaliminen. Joka ehkä vähän muistuttaa välineurheilua. Hankitaan ja haalitaan, mutta sitten työhön tarttuminen, sen tekeminen ei olekaan aina se pääasia. Välillä jopa niin, että se on pakollinen paha, mikä on tehtävä. Mutta kyllä mulle usein käy niin, että vaikka onkin vaikea aloittaa, niin kun vauhtiin pääsee ei meinaakaan malttaa lopettaa. Ja oikeassa urheilussakin on niin, että aloitus on hankalaa, mutta jälkeenpäin olo ihan mahtava. Ei siinä, että mulla olis enää minkäänlaisia muistikuvia urheilun jälkeisestä hyvästä olosta. Ellei hupipyöräilyä lasketa. Siitä kyllä tykkään, jo liikkeellelähdöstäkin.

Mutta joo, eipä mulla sitten muuta. En ole yhtään jaksanut innostua mistään ruokajutuista, enkä ole juurikaan käyttänyt ruokaan rahaa, kun ei sitä yhtään ole! C on ostanut mitä on ollut pakko ostaa. Mä käytin silloin torstaina sinne Ekoloon aika paljon. C:n rahoja. :D Parjantaina, kun lapset oli pitkän tauon jälkeen taas isällään me syötiin tofu-juustoleipiä ja sipsejä, ja samalla katsottiin ekaa Sherlock Holmes elokuvaa. Ekalla tarkoitan Guy Ritchie elokuvaa. Lauantaina syötiin illalla sitten vaan jotain ihan vähäsen, tais olla vaan popcornia, kun oli lounaalta (ja ne aamuiset viisi leipää!) vieläkin masu täynnä. Sunnuntaina ankeesti se hernekeitto, jota keittelin viikko sitten tuntikaupalla. On niin hassua, miten saatan välillä innostua ruoanlaitosta niin, että täytyy kutsua ihmisiä syömään, ihan vaan sen takia kun on jostain uudesta tekeleestä tai teemasta niin riemastunut. Ja sit välillä (useimmiten?) se on niin kamalaa, eikä millään jaksais keksiä yhtään mitään vähänkään innostavaa. Siippa onneksi melkein aina jaksaa tehdä jotain herkullista. Mä usein teen sitten jotain tosi tylsää, kuten soijarouhekastiketta ja makaronia, jotain kamalaa risottoa tms.Mut silloin kun on pakko niin ei kyllä yhtään mikään huvita! Ei edes lukeminen. Biologiakin on ihanaa, mut jos sitä on pakko lukea, niin sehän on aivan kamalaa.

Mut nyt tää menee!! Melkoinen lista tällepäivälle kaikkea! Ai niin, mun blogi tulee siis piakkoin muuttamaan jonnekin muualle. Seuratkaa sinne sitten! Kerron lisää kun tiedän tarkemmin!

xoxo,
Raisa

Pizza, jonka tein reilu viikko sitten. Se, mistä en meinannut löytää kuvaa. Tai jotain.

Päivitys

Heips!

Mies kielsi kirjoittamasta blogiin, kun se on siirtämässä sitä jonnekin muualle. Mutta kun siinä kestää niin en jaksa odottaa. Ei siinä, että olis mitenkääne rityinen hinku kirjoittaa, mutta ettette ihmettele, että missä mennään.

Olen ommellut kuin viimeistä päivää. Ihan täyspitkiä työpäiviä tehnyt, ja vähän päälle. Hidasta puuhaa on. Mutta kun tekee listoja, joihin melkein sauman tarkkuudella merkitsee tehtävät ompelukset, niin tulee tunne saavutuksistakin. Kyllä minä ihan oikeasti etenen. Ja siitä huomaa erityisen hyvin, kun ensin minä olen piirtänyt kaavat kankaalle, ja sitten C leikkaa ne ja sen jälkeen mulla onkin Tehdas täynnä kangaspinoja. Siis niitä leikeltyjä kapppaleita. Tämä tapahtuu viikonloppuna, sillä C:llähän on viikolla töitä, eikä se silloin ennätä auttaa mua. Viikon mittaan sitten kasat alkaa kummasti hupenemaan. :D

Varasin juuri Studio Ghibli kierroksen. Ensin yritin Suomalaisesta matkatoimistosta, josta olen sen kaksi kertaa aiemminkin varannut - ei onnistunut. Huhtikuun kaikki retket jo menneet (hitto siellä tulee olemaan turisteja huhtikuussa, kun on oletettavasti kirsikankukinnan aika, vaikkakin joku paikanpäältä arveli, että puut kukkisikin jo maaliskuun puolella.), joten yritin sitten ulkomaista matkatoimistoa. Niiden valikossa ei ollut koko huhtikuuta, eli sielläkin kaikki retket jo menneet. No, kolmannesta (ehkä) tärppäsi, ja retki museoon on nyt alustavasti varattu. Jee!!

Muutenkin alan olemaan valmis matkaa varten! On ostettu aamupaloiksi annospuurot ja välipaloiksi vegenakkeja ja kaurapatukoita. Noms. Vielä tarviin suklaata ja lisää niitä nakkeja (Vegetukusta oli loppu, siksi vielä vähän lisää). On tietty vähän tylsää ottaa noin paljon ruokaa mukaan kun menee Japaniin. Eniten maailmassa tykkään japanilaisesta ruoasta. Kunhan se on Suomessa ja saan tasan tarkkaan tietää mitä annokseni sisältää...Mä vaan haluan syödä ilman mitään kuumotuksia. Ilman, että siitä nousee kauhee numero. Hyvässä muistissa on ne ravintolan päydässä vietetyt kauhun hetket, kun mun "Puutarha Salaatissa" on pinnalla iso läjä mahdollisesti puutarhassa kasvanutta sikaa silputtuna. Ei kiitos. Ja se, että niillä on englanninkielinen menu ei todellakaan tarkoita sitä, että ne puhuis englantia. Onneksi Tokiossa alkaa olemaan jo paljon vegaanisia ravintoloita, joita etsimällä saankin hyvin päiväni kulumaan :D

Mulla oli jotain ruokakuvia, mut en tiedä mihin ne on joutuneet. Ja oikeesti - Ketä kiinnostaa miltä meidän syömä ruoka näyttää, jos olen kerta niin laiska etten jaksa reseptejä kirjoittaa? Viime perjantaina kuitenkin syötiin "lihapiirakoita" ja salaattia. Oli ihan älyttömän hauskaa! Ostin niitä Asematunnelin Kotikonnusta. Myös kaksi possumunkkia. Sieltä siis tosiaan saa ihan ilman mitään ihmettelyä j apäivittelyä vegaanisia munkkeja!! Ja niitä soijarouhepiirakoita myös. Lauantaina oli älyhyvää pizzaa!! Ihan mahdottoman maukasta! Tein kaiken itse:pohjan, kastikkeen, "pekonin" (joka pizzasta tekikin niin hyvän) ja juuston.

Sunnuntaina keitin ikuisuuden (vahingossa!) hernekeittoa, jonka sitten pakastinkin saman tien, kun ei yhtään tehnyt mieli. Keitolle melkein kävi kuten noille paahtoleiville, joille kävi "feisbookit". Eli elämä tuli ja kokkailut unohtui. Onneksi oli kansi päällä ja paljon vettä, ja levy pienellä. Ja kerrankin tuli varmasti kypsää, kun yleensä en millään meinaa malttaa keittää niitä herneitä kypsiksi asti.

Sunnuntaina sitten syötiin marinoituja ja leivitettyjä soijamedaljonkeja ja valkosipuliriisiä kermakastikkeella. Melko tuhtia! Mutta niin hyvää!! Noihin soijamedaljonkeihin löytyy respti Puputytön Juhlakirjasta. Jos kiinnostaa kokeilla.

En juurikaan käynyt kaupassa, mitä nyt ne lihikset ostin. Ne olikin sinäänsä aika kalliita, tai verrattuna siihen, miten edukkaasti yleensä kokkaan. En ole enää kytännyt rahankäyttöäni, se tällä hetkellä pysyy hyvin kurissa ilman kyttäämistäkin. Pinkkiksen puolella sitäkin enemmän. Päivittäin merkkaan kaiken, kun aiemmin se on ollut sitä, että kerran vuodessa raahaan kaiken isälle, toivoen, että se selvittää kaiken ja tekee veroilmoitukset ja muut. Kankaisiin on mennyt viime aikoina todella paljon rahaa. Vaikkei kankaita juurikaan edes pitänyt ostaa, Japanin takia. Mutta enhän mä sieltä mitään turkiksia ala raahaamaan, ainoastaan niitä maailman söpöimpiä puuvilloja.

Joo, eipä tässä kait sitten muuta. Kalenteri on taas ihan täynnä kaikkee ja koko ajan pitäis olla jonnekin menossa. Ylioppilaskirjoituksetkin tässä kuussa. Hah! Arvatkaa mitä kävi mun bilsan lukemiselle! Mähän aloitin sen jo joulukuussa, tosi järjestelmällisesti ja mikä se sana nyt on - kunnianhimoisesti? Ja sit tuli kirjastosta yksi kirja, jota olin odottanut pitkään, ja annoin itselleni vapaan viikonlopun bilsan pänttäämisestä. Sen jälkeen en ole lukenut sanaakaan bilsaa. Ei vaan pysty kun sen kerran on lopettanut. Mälsää. En tiedä meinaanko sitä tehdä uudestaan sitten ollenkaan. Ehkä mulle riittää se C. En mä sillä arvosanalla kuitenkaan mitään enää tee. Että silleen. Saa nyt nähdä. Olen mä johonkin preppausiltaan menossa ens viikolla.

Hei nyt!

xoxo,
Raisa

Säännöllinen postaus

Koska mikään ei ole bloggaamisessa niin tärkeää, kuin säännöllisyys tässä on teille jokamaanantainen Raisa-pläjäyksenne.

Mulla on kyllä järkky kiire, kun yritän saada xmäärän tilauksia kasaan ennen kuin tytär saapuu koulusta vaatimaan jotain peliä tietokoneelle. Joka pitää siis käydä ostamassa. Onko muuten vähän ihanat pyöräilykelit!! Helmikuussa! ihan huikeeta.

Mulla on ollut niin paljon kaikkee puuhaa viikonloppuna, ja sit olin vielä vähän kipee perjantainakin, joten ruokalistan suunnittelu jäänyt tekemättä. Ihan hyvin syötiin silti. Ja halvalla, sillä en käynyt kaupassa ollenkaan. C kävi kait hakemassa leipää, kun en ole jaksanut leipoa (edelliset epäonnistu ja sekös minua masensi).

Perjantain ruokaa en millään saa mieleeni. Lauantaina kokeiltiin medium hot "Karee raisu"a, ja ei ollut niin hyvää kuin mild. Meidän mielestä siihen ruokaan ei sovi tulisuus. Mutta se onkin vaan meidän mielipide.

Sunnuntaina päivällä keitin vehnänuudeleita, tein pekonia ja lisäsin vielä mukaan herneitä ja se oli siinä. Vähän jäi kyllä kuivaksi. Mutta maukasta oli! illalla sitten linssikeitto (ohje Kasvisseikkailusta) ja leipää. Nam.

Olen viikonlopun enimmäkseen ommellut, leikellyt kankaita ja siivonnut/järkeistänyt Tehdasta. On ollut oikein kivaa. Silti toimeliaisuudestani huolimatta tuntuu, että vähän saan aikaiseksi. Tahtoisin saada enemmän. Mulla on töihin ryhtyminen aina vähän hankalaa, se venyy pitkälti yli puolen päivän, kun nettiasiat (jotka kyllä isolta osin myös ne on Pinkkikseen liittyviä) vie niin paljon aikaa. Ja kun lopulta pääsen yläkertaan, Tehtaalle, niin sielläkin sitten se järkkäily ja kaikki vie ajan ja huomion. Lopulta kun pääsen oikeasti ompelemaan kestää oma aikansa uppoutua siihen ja just silloin kun se tapahtuu niin C alkaakin jo huhuilemaan alakertaan...ja mä en millään malttais lopettaa just siihen kohtaan. Ja sit se hermostuu kun joutuu odottamaan niin kauan.

Sitten on vielä ne uudet projektit, joiden kimpussa työskentelen. Niissä menee tuplasti aikaa, kun yritän selvittää miten se kannattaa tehdä. Multa yksi asiakas tilasi lepakon ja mä olin että voi itku. Miten mä sille lepakon teen? Ja sit mä keksin ne siivet! Ja nyt siitä on tuloillaan yksi hienoimmista tekeleistäni ikinä! Mutta kyllä siihen onkin aikaa mennyt! Siivet on kevyesti pehmustettu mun vanhan talvitakin (sen minkä vetoketjun rikkoutumisesta kerroinkin!) hihojen pehmusteella (ei se oikeasti kai pehmustetta ole mitä takeissa on, täytettäkö?)

No, joka tapauksessa on ollut mukavaa ja piristävää tehdä uusia juttuja! Ja uudenlaista itseluottamustakin niiden onnistumisesta saanut. Mä osaan sittenkin jotain! Niin, ja sitten kun noiden haastavempien projektien ja ennen kaikkea materiaalien jälkeen palaa johonkin peruspuuvillapussukkaan niin silloin sitä vasta jotain osaakin! Niiden tekeminen on niin ihanan helppoa kaikkien pitkin turkisten ja venyvien fleecien jälkeen! Eilen illalla just aloin ompelemaan muutamaa peruspussukkaa, ja ne valmistuukin niin nopeasti! kun vaikka vertaa tohon Totoroon, jota olen kasannut tunteja...

Tänään on vielä mahdollisuus hyödyntää Pinkkiksen juhlakoodia, jos jotakuta kiinnostaa! PINKKIS300 syötetään sopivaan kentään ja sillä saa iloiset 30%tilauksen loppusummasta hus pois! Melko mahtavaa!! Onnistuu tuolta Etsyn kautta.

Nyt täytyy kyllä rientää! Puputkin riehuvat siihen malliin, että parasta mennä katsomaan!

Loppuun vielä ihanan värikäs kuva, jonka tyttäreni eilen otti.

xoxo,
Raisa

Halvalla syöminen katkolla

Hahahhahah! Perusruokakauppaan ei mennyt kuin jotain alle 7 euroo, mut Ekoloon, Tokyokaniin, Viivoaniin, Silvopleehen, Behnfordsiin ja Ravintolapäivän ravintoloihin sitten hurjasti paljon enemmän. Että silleen. Mut silti, säästäminen ainakin jollain tasolla on edelleen pop! Olen onnistunut säästämään käyttötilille! rahaa Japanin reissua varten. Mikä on siis ihan uskomatonta, siellä ne rahat köllöttelee. Enkä ole käyttänyt. Tai no, olenpas. Mutta ensi tilassa sitten palauttanut. Ja kuulkaa, vielä lisäksi olen lyhentänyt, siis pienentänyt luottokorttirajaa tonnilla! Mitäs siihen sanotte! Ha! Ette uskoneet että pystyisin siihen! En minäkään!

Perjantaina oli Ystävänpäivä, oltiin Animalian porukalla jakamassa karkkeja, esitteita sekä keräämässä rahaa. Minä pupupuvussa, tietty. Yleensä noi on jotenkin masentavia tempauksia, kökkiä siellä kylmässä ja katsella kun ihmiset kiertää meidät kaukaa. Erityisesti nuorten naisten (tyttöjen) välinpitämättömyys tuntuu pahalta. Sillä just ne on niitä "jatkajia". Tai niin mä kuvittelen. Mut ehkä niitä ei kiinnosta. No, jok atapauksessa tällä kertaa ihmiset oli paremmalla tuulella, saatiin kivasti rahaa ja jopa niiltä nuorilta naisilta. jopa turisteilta!! Ja mikä hassuinta, naisilta joilla turkispuuhka tai -reunus takissa.

Oli kivaa. Etukäteen olin käynyt Tokyokanissa törsäämässä kaikkeen herkulliseen. Ostin pitkästä aikaan lempiteetäni, jota sitten lauantai aamuna onnessani join. Kävin myös Stockalla ostamassa pupunruokaa ja heinää, mikä oli aika hassua, kun mulla oli sitten myöhemmin sen pupuasu päällä ja omat eväät mukana :)

Päivän päätteeksi ostin vielä Lushilta jonkun kylpypökäleen. (anteeksi)

Lauantaina öö....joo! C vei mut ulos! Vähän niinko myöhästynyt hääpäivän juhlinta + ystävänpäivä. Ekaks Ekoloon, josta juustoa (meistä on tullut ihan juustohulluja! Kiitos sen W.burgerin) ja vielä vähän lisää teetä. Ekolosta Silvopleehen. Nom nom nom. Ihanaa ruokaa! Ja ihanaa seuraa *sydän*. Kupu ravittuna keskustaan, Tennispalatsiin. Katsomaan Wolf of Wall Street. Tosi hyvä! Suosittelen!

Eilen, eli sunnuntaina heräsin varhian, kun halusin saada ompelujuttuja tehtyä ennen Ravintolapäivän rientoja. Olin lupautunut järkkäämään Ravintolapäivän kierroksen. Myöhästyin dösästä, joten olin aikataulusta jäljessä. Juoksin pitkin askelin Hesaria pitkin Kaarlenkadulle. Olin ehkä muutaman minuutin myöhässä. Paikalla ei ollut ketään meidän porukasta. Söin yksinäni pizzaa ja menin sitte yksinäni Hakaniemeen jälkkärille. Ihan kiva. No, pääsin ainakin ajoissa kotiin. Viivoanin kautta.

Ompelin kaikki viisi, kuusi keskeneräistä pussukkaa, joka tuntui ihan älyttömän hyvälle. On kumma miten mielialan lasku voi vaikuttaa niin isosti myös meikäläisen aikaansaavuuteen. Sillon kun menee lujaa saan usien ihan hirveesti aikaseksi, myös siis ihan valmiiksi asti. Mut kun ajetaankin tunneliin, jonne ai valo kauheesti kajasta, niin plop, lopsaahtaa kaikki tehokkuuskin. Vaikka ainakin tuntuu, että ihan yhtä paljon ompelisin kuin muutoinkin. Päivästä toiseen siirtelen To Do -listan tehtäviä eteenpäin, tyyliin, no tänään en saanut näitä tehtyä, mut huomenna sitten. Ja sit taas sama juttu seuraavana päivänä. Mun salainen projektikin vaan seisoo, kun ei riitä enää taidotkaan. On tää kyl melkosta vuoristorataa.

Eilen siis kuitenkin sain valmiiksi paljon, ja se lisäsi itseluottamusta. Nyt pitää ne vielä koristella, kuvata ja sit listata.

Ei muuta. Aloitin siivoamaan Tehdasta, sitä projektia voitte halutessanne seurata tuolla meikäläisen englanninkielisessä blogissa :)

Moikka! Mahtavuutta maanantaihinne!

xoxo,
Raisa

Pohjat!

Lauantaina kävin kaupassa, siinä ankeemmassa ja halvemmassa. Listalla olis ties mitä, ja sit toi äijä vielä lisäs manteleita ja appelsiineja ja inkivääriä ja punajuuria. Kääk. Ja mulla ei ollut juuri yhtään rahaa, kun pitää säästää ja sit vielä kustantaa lapset ja mies Heseen. Kaikesta huolimatta mä ostin viikonlopun ruoat alle 15 eurolla! Tokihan siitä puuttui perjantai, ja lauantain lounas (joka siis oli se Hese). Niin, ja tiettyhän meillä on kaapissa soijasuikaleita ja vaikka mitä, et emmä väitä kokonaan kokanneeni muutamalla eurolla koko viikonlopun safkoja. Mut melkein.

Perjantaina oli siis spaghettia ja soijarouhekastiketta, porkkanaraateella mehevöitettynä.

Lauantaina oli itsetehtyä "Karee raisua" Curry riisiä, japanilaista curryruokaa (currykastike, tofua, porkkanaa, perunaa, herneitä). Tämä(kään) "karee raisu" resepti ei toiminut. Olen siis kokeillut kahta "made from scratch" reseptiä, sekä kaupan natriumglutamaatilla höystettyä puolivalmista kastiketta. Ja se kaupan on kyllä ihan ehdoton ykkönen. Jälkkäriksi oli köyhän miehen hedelmäsalaatti, eli mandariinia ja ananasrenkaita.

Sunnuntaina oli C:n tekemää mac&"cheeseä". Ja kun se kerta lämmitti uunin, oli mun pakko alkaa leipomaan. Ja kun se uuni nyt kerta oli päällä, tein saman tien päivällisenkin. Leivoin siis kolme vuokaleipää. Taas tyyliin mitä kaapista sattuu löytymään. Lisäsin taikinaan myös taatelipurkin pohjalta kaikki ne hiutaleet, joita sinne kerääntynyt. Todella mukava lisä! Päivälliseksi tein Soijasuikale-peruna-sipulivuoan. Ja ihan ilman pakasteperunasuikaleita. Se sai olla tosi miedolla lämmöllä, ja tosi pitkään uunissa, sillä kello oli siinä kohtaa vasta jotain kolme. lisänä oli ituja, joita ianoastaan kyllä minä söin.

Jälkkäriksi oli limetti-kookospiirakkaa, joka oli tarkoitettu vieraille, jotka eivätkään päässeet tulemaan. Jälkkärin jälkkärinä oli joku C:n kokeilu: maapähkinävoipallo, joka koostui suklaasta, mpvoista, kermajuustosta/tuorejuusto?/mikä se nyt on? ja tomusokerista. Se oli niinko kekseillä dipattavaksi tarkoitettu. Joku meni vikaan, sillä sillä siitä tuli vaan sellanen kökkö, eikä ollenkaan pallo. Liian makeeta minun makuuni. Ei siinä, ettenkö tykkäis makeesta, mut pitää olla myös makua.

Ruoanlaiton ohessa olen hoitanut pyykit ja ommellut. Ommellut ihan sikana. Olen omast amielestäni keksinyt ihan hirmu hyvän tuotteen myyntiin, ja olen sitä koonnut päiväkausia. Tehnyt erheitä ja ottanut niistä opikseni. 

Ei ihme, että mulla on jatkuvasti pää kipeänä, jos kerta jännitän olkapäitä noin!

Tässä huippusalaista projektiani ;)

 Viikonloppuna olin myös "pakotettu" avaamaan Nekogatsu Zukin nukkeni. Se on siis tuo pienempi noista. Middie. Eli keskikokoinen Blythe. mulla on ollut se jo melkein vuoden, en vaan halunnut ottaa sitä laatikosta, sillä en ollut varma,e ttä halusinko pitää sitä laisinkaan. Ja sit pelkäsin myös sitä, et mitäs sitten jos tykkäänkin siitä...eihän yhdellä vielä leikkejä tee, siihen tarvitaan ainakin kaksi, ja niille vaatteita ja kaikkee...No, nyt odotan, että pääsen Japaniin ja sieltä hnakin "Harajuku Girl"in, Puchippa Chappu Pepan, tai jotain sinne päin. Niin, pakotettu koska asiakas kyseli Middie Sleepsackin perään :D

Viikonloppuna sain nämä kaikki valmiiksi, plus yhden jota ei näy kuvassa. Sekä listattua, että myytyä :)No, ei siiä ollut kuin yksi myytäväksi, loput oli jo etukäteen varattuja. 

.

Olen myös kuvannut tuotteita Etsyä varten, ja listannut niitä. Tämä on mainitsemisen arvoista siksi, että yleensä se on ollut siipan hommia. Mutta harmistuin tahtiin ja intoon, tai sen puutteeseen, jolla homma hoidettiin, ja kimpaantuneena päätin tehdä sen(kin) itse. Kamala homma. Ei ehkä muussa, mutta kuvien käsittelyssä. En osaa käyttää mitään muuta kuin Flickrin kuvankäsittelyohjelmaa, ja se ainakin on kamalan hidas. No, ihan sama.

Olen päättänyt, että joka viikko täytyy tehdä myös jotain "tuottamatonta". Siis jotain ns. hyödytöntä askartelua. Toissaviikolla oli se hurja skräppimaraton, viime viikolle väkisin änkesin vanhojen farkkujen silpomista. Olen lasten korjauskelvottomia, ja omia kans, farkkuja säilönyt, ja nyt vihdoin ja viimein keksinyt niille käyttökohteen. Leikkaan niistä tilkkuja ja ompelen ne yhteen ja lopulta tyynynpäällisiksi. Täytteeksi olen kerännyt kaiken silpun mitä Tehtaalta tulee. Kunnon roskatyynyt.

Nyt kun on niin hyvä vauhti päällä, ja noi ompelut hyvässä iskussa, on vaikea irtautua niistä ja tehdä jotain "hömppää". Mut sitäkin tärkeämpää!

Nyt kuitenkin mentävä! Paketteja postitettava Australiaan, Norjaan, Singaporeen ja Jenkkeihin :D

xoxo,
Raisa

Päivitys

Snip snap. Tänne ei kuulu mitään ihmeempää, kaikki yllättävän hyvin. Viikonloppu oli mainio - lauantaina vein C:n ulos, ensiks Mayaan syömään ja sieltä yllätyksenä Harjun nuorisotalolle katsomaan kun Pinzan bändillä oli keikkasimulaatio :) Mäkään en ollut koskaan nähnyt Pimpulan bändin esiintyvän, tai no siis eihän ne koskaan edes olleet esiintyneet. Tää oli eka kerta, eikä tääkään ollut oikea keikka. Mut ihanaa oli silti. Olin niin ylpeä, ja se koko bändi oli ihana.

Niin, ja ennen kun edes C:n kanssa treffattiin olin mä jo kaupungilla shoppailemassa. Oli niin hauskaa katsoa ilosia ihmisiä kauppakassejensa kanssa ja itse iloisena liittyä niihin. Vaikkei mulla ollutkaan vaatekauppojen kasseja, niin kuin useimmilla. Mulla itse asiassa oli oma kassi, mut ihan sama :) Kävin Hobby Pointista hakemassa lautoja uuden nukketalo ulkolaudoitukseen, sekä pienen pientä jalkalistaa (ihanaa!). Lisäksi ostin sieltä jotain kiinalaista makrame -lankaa, jonka toivoin sopivan sleepsackien vetimiksi (en tiedä mitä silloin oikein ajattelin, ei se todellakaan sopinut, kun eihän siitä men yksikään pienimmistä helmistä läpi. Pöljä.). Hobby Pointista Sinelliin, josta ostin, sleepsackeihin myöskin, ihania nauhoja. Ja kun vielä kerta aikaa oli kävin vielä Eurokankaassa, josta ostin (vaikkei pitänyt) trikoota sukkahousuihin ja trikoisiin, puuvillaa mekkoihin ja flanellia sleepsackeihin. Ihan(an) turhat ostokset. Mutta oli kivaa :)

Sen jälkeen olikin aika tavata komea aviomieheni. Saatiin jonkin aikaa odottaa pöytää, kun eivät ota lauantaisin lainkaan varauksia. Ja melkeinpä heti kun oltiin saatu pöytä ravintola tyhjenikin yllättäen. Ei siis kokonaan, mutta paljon oli tyhjiä pöytiä. Je mun mielestä me oltiin vielä tosi aikasessa liikkeellä. No en tiedä. Ehkä muutkin?

Sunnuntaina ompelin hurjasti. Ja leikkelin kankaita. Mulla on niin ihanat ompelukset meneillään, että kaikenlainen keskeyttäminen on harmillista. Mutta reippaasti olen kuitenkin laittanut ruokaa, tehnyt jälkkäreitäkin j aleiponut. Sunnuntaina Pinpu teki Rhino-muffineita, minä makaronilaatikon ja jättiläismäisen leivän. Harmittaa, etten ottanut siitä kuvaa. Se oli kuitenkin tosi hieno. Ja maukas. olen nyt parina viikonloppuna taas leiponut leipää/sämpylöitä. Ja ihan ilman ohjeita tai mittaamisia. Veden ja hiivan määrän olen laittanut tarkasti, mut kaiken muun vaan kaatanut suoraan sekaan. Ja hyvää on tullut :) Makaronilaatikkokin oli niin hyvää, että syötiin kerralla pois, viimeiseen makaroniin.

Maanantaina ilmoitin lopettavani Espanjan kurssin. Valtava helpotus. Oon jäänyt niin pahasti jälkeen siinä, aina lupaan itselleni, että tänään opiskelen sitä, mut sit en kuitenkaan opiskele. Motivaatiotakaan ei ole. Ja ihan oikeasti bilsaan menee niin paljon energiaa, etten vaan jaksa. No nyt olen kyllä muutaman päivän pitänyt vapaata bilsastakin, kun sain pitkän odotuksen jälkeen kirjastosta Alice Munron Dear Life novellikokoelman. C oli ihan ihmeissään, etä mitä mä luen novelleita, ja vielä englanniksi. Luen kyllä paljon kirjoja englanniksi, mutta melkeinpä kaikki on jotain "tietokirjoja". Siis tyyliin oppaita tms. Tai elämänkertoja. Niitä luen eniten, suomeksi ja enkuksi. Novelleita runojen jälkeen vähiten. Ne on niin lyhyitä, että just kun on vauhtiin päässyt, niin se jo loppuukin ja alkaa jo uusi. Mutta nää on olleet todella koukuttavia, ja see uusi on aina korvannut sen vanhan, niin ettei ole jäänyt kuumeisesti kaipaamaan sitä edellistä.

Olen samalla työstänyt valokuvia Flickrissä ja myynytkin kolme!! sleepsackiä. Normaalisti ei mene kyllä yhtä hyvin kaupaksi, tai siis tollasta vauhtia, mutta kuten sanottua olen viime aikoina ommellut paljon ja eilen ja tänään saanut ne uutukaiset kauppaan. Nyt ne ovatkin sitten melkein jo menneet. Kolme on vielä varattuna, kunhan ne ostetaan, niin kaikki kahdeksan jotka saanut tehtyä ovat menneet. Ja juuri näin sen pitäisi ollakin! Ei niin, että ne jää nurkkiin pyörimään.

Mitkä nyt menneet kaupaksi erityisen hyvin/vauhdikkaasti on ne eläinhahmoiset pussukat. ALuksi tein nalleja, nyt sitten uutuutena pupuja. Pari muuta eläintä olis vielä tulossa, kunhan saan oikeat kankaat niihin.

Hmm..mitähän vielä. Välillä naurattaa kun mietin meidän perheen toimintaa. Siis kaikkea "kummaa" mitä me tehdään. Tai siis niinko oikeastaan se, että asiat joita me tehdään, tekee meistä kummia. Kun loppupeleissä ennemminkin muiden toiminta on kummaa. Kuten vaikka se, että me etsitään kaupasta ne hedelmäpussit, jotka muut ovat pudottaneet lattialle, ja käytetään niitä. Kun muuten ne vaan heitettäis roskiin. Tokihan meillä on myös kestopusseja, mutta kun tarvitaan koirien kakkapusseiksi niin paljon pieniä pusseja, että on pakko käyttää myös hedelmäpusseja. Vaikka on äitikin valjastettu pusseja keräämään. Ei silti riitä. Niin, miks me ollaan kummia, mut ei ne, jotka pakkaa ostoksensakin pieniin hedelmäpusseihin ja sit kotona heittää ne roskiin? Miks me ollaan kummia, kun me pyöräillään talvellakin, mut ei ne, jotka ajaa autolla ihan muutaman kilometrin matkatkin?

Mut nyt tällä kummalla on nälkä, ja tekee ihan tosissaan mieli saada mun Twin Peaks sleepsack valmiiksi, samoin kuin se avaruusaiheinen ja kaikki ne muutkin, mitä Tehtaalla odottavat!

Illalla olen menossa Etsy tapaamiseen. Sillä tiedän mitä haluan tehdä isona, mutten millään keksi miten sillä tekis myös rahaa :D

Ei muuta, täytyy mennä. Moottoritie on kuuma. Tossa kun etsin noita kuvia, niin myin vielä kaksi. Hyvä hyvä! Ekolossa oli taas juustoa kaupan, hiukan tekis mieli. Ja te, joilla on rahaa, niin Palonissa (googleta) olis loppuunmyynti. Ja jos jaksatte, niin etsikää se blogikirjoitus, jossa se kertoo miksi lopettaa liikkeen. Taas tuli sellanen olo, et me suomalaiset ollaan ihan paskoja kun annetaan tollasten aarteiden kuolla. No, mulla ainakin on aivan liian kallis harrastus, että mulla olis varaa ostaa uusia ja kotimaisia vaatteita. Mutta ehkä te muut ette harrasta nukkeja, te varmaan voisitte mennä ostoksille. Niin, mutta siis en mä niitä halpoja rytkyjään ostele, siis tyyliin kaikki ketjut mitä tuolla keskustassa on. Pääsee helpolla, kun ei osta ollenkaan :D

Ihan pakko vielä vähän! Olen edelleen elänyt hyvin säästeliäästi, jopa niin, että Paypal tilini, joka on siis minun leikkirahojani. Tai siis luvalla saan käyttää ne rahat hömpötyksiini, niin ettei luottokortilla ostettais enää oikeastaan mitään. Niin sieltä tililtä olen jopa kotiuttanut rahaa (ihan vähän vaan, mut kuitenkin) omalle tililleni, niin että ainakin nyt ne viikonlopun nukketalon puutavara ja Pinkkiksen nauhat ja kankaat sain niillä katettua. Enkä siis ostanut uusia vaatteita nukeilleni, vaikka mieli teki. Älyttömän hyvä minä. Ja olen myös tehnyt viikonlopun ruokalistan ja kauppalistan etukäteen, ja pysynyt siinä. Tiesittekö, että nelihenkinen perhe voi syödä (hyvin) pe, la ja su reilusti alle 10 euroa/pvä. :D Eipä siinä, että ruoasta alkaisin tinkimään, en ennen kuin on pakko. Luomua ja reilun kaupan niin paljon kuin mahdollista. Ja silti pääsee noin halvalla, kun ei osta turhuuksia :)

xoxo,
Raisa

T-paidasta tehty

Puputytön Suosikkituote - Yotsuba&!

Olen kuulkaa odottanut tämän postauksen tekemistä kuin kuuta nousevaa, vaikken kuun nousua kyllä oikeasti olekaan odottanut.

Plääh! Miten must atuntuu, että olen hiljattain tästä kuitenkin kirjoittanut? Nimittäin Yotsubasta. Kyllä mä taisin jotain siitä postata silloin kun "huijasin" ja ostin englanninkielisen, kun suomennetussa versiossa meni ihan liian kauan. Viikonloppuna ostin sen suomenkielisenkin. Kuvassa, jonka ehkä postannutkin jo? sen englanninkielinen.

Yotsuban lukemisen aloitin siitä mihin Azumanga Daioh jäi. Siis ensiks luin sitä, ja sit kun sitä ei tullutkaan enempää kuin nelja pokkaria ja muistaakseni 6 DVD:iä/:tä oli pakko ottaa tilalle jotain. Pitkän aikaa luin myös Wallfloweria, mut en siitä koskaa ihmeemmin innostunut. Olen myös joitain muita sarjoja lukenut, mm. Love Hinan (olisko ollut mun eka, tai sitten Ranma?), Peach Girlin ja Othellon. Mut kaikki olleet vaan sellasia ajanvietteitä.

Aikansa meni, ennen kuin Yotsuba alkoi tuntumaan omalta, oli vaan ikävä Azumanga Daiohin tyttöjä. Mutta kirjan tai pari luettuani olin kyllä päässyt suurimmasta ikävästä yli ja onnistunut nauttimaan Yotsuban hauskasta seurasta.

Yotsuba on jotain ehkä 5? vuotias tyttö, ikä on epärelevantti, tai siis niin, ettei tää ole kuitenkaan mikään lapsellinen sarja. Yotsuba vaan on niin ihmeissään ja innoissaan kaikesta, erittäin hauskalla tavalla. Niin, nää on siis hauskoja tarinoita. Mun suosikki on varmaankin se, kun Yotsuba menee maatilalle ja näkee lampaita. Tietenkin sille sattuu aina ja kaikkialla jotain kommelluksia ja sitten myös kaikki hahmot ovat erittäin sympaattisia. Tykkään naapureiden äidin ja isosiskon (anteeksi, olen tosi huono muistamaan nimiä, kysykää mun lapsilta, jos nippelitietoa kaipaatte) laiskuudesta. Ja siitä, miten se äiti on ikään kuin huomaamatta laiska ja aika ajoin paheksuu esikoisensa laiskuutta, ja on ite ihan samanlainen.
Sivuhnkilöistä kuitenkin mun suosikki on naapurin keskimmäinen tyttö. Se vaan on niin kiltti ja innokas ja jotain.

Tässä sarjassa on niin paljon hyvää. Ilmestymisnopeutta vois kyllä vähän kiristää. Keskimäärin tulee yksi pokkari vuodessa. Se on melko turhauttavaa.

Tää oli ehkä huonoin arvostelu ikinä, mut mulla on kylmä ja koneestakin meinaa akku loppua ja pitäis mennä ompelemaankin.

Vähän vielä säästämisestä.

Tämän ostin, se on vielä matkalla.

Olen edelleen aika hyvä siinä. Luottokorttirajaa on nyt ihan oikeasti laskettu 500 euroa, ja ens kuussa aion tehdä saman jutun. Lisäksi olen saanut yhden tileistäni pois netikäytöstä, näen kyllä edelleen sen saldon, mikä ei ole hyvä asia, mutta ehkä mun ihna oikeesti pitää vähän yrittää kehittää tota itsehillintääkin? Ja sitä voi kontrolloida myös puhelimitse. No, onneks mun halukkuuteni asioiden hoitamiseen puhelimitse on aika niukkaa. Mutta ehkä noikin saa hoidettua pois, jos tuntuu siltä, ettei muuten onnistu.Olen myös myynyt kaksi nukkea, toisen arvokkaan ja toisen vähemmän arvokkaan, mutta ostanut kyllä yhden uuden tilalle. Niillä rahoilla, jotka sain sen arvokkaan myynnistä. Jäi siitä kyllä ylikin. Vähemmän arvokkaan myyntihinnan otan mukaani Japaniin. Ajattelin ehkä vielä yhden nuken myydä, en vaan osaa päättä kenet. Kaksi on mielessä, mutta vähän kyllä kirpasee. Saa nähdä.

Momoko yrittää estää minua ompelemasta.

Sekin vielä, että kun meillä oli viime sunnuntaina miitti, niin kun kaveri oli myymässä yhtä nukkea, niin en ostanut sitä! Yks toinen höppänä kyllä osti. Mut tuntuu ihan oudolta olla ostamatta. Siihenkin pitää totutella! Ostin kyllä kaksi mekkoa, jotka eivät kuuluneet suunnitelmiini yhtään. No, käytin niihin myymästäni sleepsackistä saamani rahat.

Sometimes my arms bend back - Laura Palmer

Uusia kankaita!! Huomaatteko Twin Peaks innoituksen?

Tälläisiä aloin sitten tekemään :D

 Viimeksi taisin niistä To Do listoistakin puhua? Olen niidne avulla saanut arjesta paljon jäsennellymmän! Tai siis itsestäni arjessa tehokkaamman. Turhan usien kyllä läksy -kohdat jää ruksimatta...

Pitäkää huolta!

xoxo,
Raisa

EMMA, Espoon Modernin Taiteen Museo

Heipsis!

Perjantaina kaveri kutsui, ja lauantaina kaverin kanssa mentiin EMMAan. Siellä oli "Jotakin sinistä, jotakin söpöä" minilelunäyttely, jonka oli pistänyt kasaan aikuisten keikistä väitöskirjan tehnyt Katriina Heljakka. Samaan aikaan siellä oli myös mekkopaja nukeille, sinne me ennen kaikkea oltiinkin menossa. Tai no, sitä lelutohtoria tapaamaan.

Oli oikein mukava, ja nopeasti vierähtävä kaksituntinen vakavasti otettavan leikkijän seurassa. Kiittelinkin häntä siitä, että oli tehnyt meidän "hömppäjutusta" vakavasti otettavan, ihan oikean asian.
Mekkopajan jälkeen (olin muuten ainoa, joka sai kolttunsa valmiiksi, tai sai yksi toinenkin, mutta se ei huolitellut, ja minä tietenkin huolittelin, ja tein vielä sellaisen olkalämmittimen, jonka nimeä en millään muista) kierreltiin vielä näyttelyitä, ja kuvattiin nukkeja. Oli oikein hauskaa. Siellä oli myös jonkun edesmenneen naisen "matkamuisto" näyttely, tai siis museo. Jossain ohikiitävässä videopätkässä se kuului arvostelevan länsimaita kulutuskeskeisyydestä. Ja kun katsoi niitä kamoja, mitä se oli ympärimaailmaa roudannut ei voinut muuta kuin todeta sen naiseen olleen tosi länkkäri ;)

Tää on nyt kamalan lyhyt ja persoonaton postaus, mulla on monta tilausta paketoitavana ja matikan läksyt tehtävänä, ja Homelandin finaali katsomatta. Katsomisesta tuli mieleen, että katottiin ehkä perjantaina elokuva, jonka nimi saattoi olla Prisoners (tarkistin, oli se). Se oli ihan sairaan hyvä. Suosittelen.

Ai nii, on pitänyt jo pitkään mainostaa, että mun kautta saa taas ostaa kaikkia kolmea kirjaani. Keskimmäistä, eli Puputytön Juhlakirjaa en laita postin kautta. Tai voin laittaa, mut sen postikulut ei sisälly hintaan ;)
Pehmeäkantinen Puputyttö ja Vohvelisankari 13,40 postitettuna (10 € ilman)
Juhlakirja 15 €
Kasvisseikkailu 20 € postitettuna tai ilman
Ilman=nouto tms.

Olen taas ommellut paljon, enimmäkseen, tai siis ainoastaan sleepsackejä. Ja nyt niitä on ihan kivasti valmistumassa useita kerralla :D Eilen sain kolme valmiiksi. Tänään ehkä toiset kolme. Tai sitten en :)

Moi ny! Huomenna Animalian Pikkujoulut ja täysin turha tatuointi!

xoxo, Raisa

Nukkemiitti, myyjäiset ja "Back to School" -postaus

Taas paljon kaikkea takana! Lauantaihin mennessä olin saanut kaikki aloittamani pussukat ommeltua, mikä on oikeesti aika kuumottavaa ja sit kuitenkin ihan älyttömän hienoa. Mulla siis yleensä on niitä ainakin kolmessa eri vaiheessa menossa. Värien ja joskus kokojen mukaan kasoissa. Mut nyt ei ole "sleepsackeja" lukuunottamatta mitään! Eikä ole niitä vetskareitakaan. Eikä kyllä vähään aikaan tulossa mitään myyjäisiäkään, ja taas toisaalta Ofeliasta jäi tarpeeksi Etsyyn laitettavksi pidemmäksi aikaa, niin ei vaan yksinkertaisesti ole tarvetta ommella. Kummallista.

Joo, eli oli kaikki pakkaamista lukuunottamatta tehty, joten saatoin hyvillä mielin lähteä joululahjashoppailemaan ja sit vähän myöhemmin kaverille nukkemiittiin. Keskustassa oli tietenkin kamala ryysis, mutta sain asiani hoidettua ja tarvittavat lahjat hankittua. Teellekin Manga Cafeen ennätin, ja Pinzagon siitä lähes naapurista isältään seurakseni usutin. Pinpulaa odotellessa puin yhdelle mukanani olleelle nukelle (mukana miitin takia!) juuri postista hakemani, kaverilta lahjaksi saadun mustan "nahka"minihameen kaikkine härpäkkeineen. Oli ihanaa kun se oli siinä kahvilassa ihan ok, ilman tunnetta siitä, että mua tuijotetaan tms. Hörhöt on kyllä siinä suhteessa ihan parhaita! Hörhöillä tarkoitan siis niitä nuoria "japani-faneja". Ihan sama.
Ekolon kautta (116 euroa juustoon, makkaraan, nakkeihin ja "joulusukka" lahjoihin) Soi Soihin syömään, sinne koska oli vielä puoli tuntia aikaa ennen miitin alkua. Kävin kyllä vielä parissa paikassa siinä välillä. Mun bataattiranskalaisissa oli hius ja se kyllä vähän vei ruokahalua.

No, miitti oli ihana. Emäntä oli tehnyt suklaapikkareita, joulutorttuja ja lisäksi oli mun tuomia snäksejä, ja Neiti K:n tuomia sipsejä. Nom nom nom. Meillä oli tosi kivaa! Kaikki kilvan ihailtiin Neiti E:n uutta nukkea. En kerro siitä sen tarkemmin, mutta pitkästä aikaan on tullut markkinoille jotain uutta ja se toimi! Olin siitä hyvin ihastuksissani ja omaksi ihmetyksekseni pystyin järkeilemään asian niin, että mulle riittää, että Neiti E:llä ja Neiti S:lla on se. Mun ei tarvii sitä hankkia. Ehkä tulen tätä vielä katumaan, jos sen arvo kauheesti kohoaa nykyisestä. Mutta ei saa ajatella nukkeja sijoituskohteina, ainoastaan niitä voi muille puolustella sillä, että hinnat saattaa tuplaantua, joskus jopa triplaantua. Ehkä enemmänkin. Ihan sama.

Huikea lintulauta! Helppo täyttää, vaikkei sitä kovin tiheään tarvii täyttääkään.

Joo, vietettiin koko iltapäivä siellä, tutustuen samalla pupuihin, joita oli neljä kappaletta :) Puput on ihania! Lopulta sitten oli aika lähteä kotiin. Mulla oli pyörän selkään melkoiset kantamukset, mutta narulla sain köytettyä kaiken tukevasti kiinni. Poljin lähimmälle juna-asemalle, ja sieltä junalla kotiin. Kotona sainkin sitten pian iloisen yllätyksen. Eräs ihana blogin lukija, joka on kanssani harmitellut lintulautojeni täydennystiheyttä toi minulle isänsä tekemän valtavan lintulaudan! Siis aivan mahtavaa!!! *iso sydän!*Nyt se on tuolla pihalla, maassa niin että isot linnut ja oravatkin saavat kupunsa ravittua. Kiitos vielä kerran!!!

Sunnuntain vastaisen yön nukuin vähän huonosti, kun jännitin myyjäisiä. Näin unta, että olin pahasti myöhässä. Sekä Japanin lennolta, että Ofeliasta. Heräsin todella hyvissä ajoin, joten ei syytä huoleen. Ja olin sitten lopulta yli tunnin myöhässä...Ei hätää, mulla oli siinä sitten vähän alle tunti laittaa pöytä kuntoon, ja ihan ok se meni. En ollut valmis kun ovet avattiin, mut mitä sitten.

Ofelia oli jälleen kerran ihana. Ne asiakkaat! Koska olin yksin en päässyt kiertelemään muiden pöytiä, mut mitä omalta pöydältäni näin, niin ihania asioita oli muillakin myynnissä. Asiakkaita oli omasta, ja muidenkin, mielestä vähemmän kuin edellisinä vuosina, kertaakaan ei tullut kunnon ryysistä, mutta silti myynnit olivat hyvät ja ihmiset tykkäsivät tuotteista :) Kaksi tuli kertomaan kuinka paljon olivat tykänneet Mollyn tarinasta! Ihanaa!

Seisoin ihan koko päivän. Pelkäsin, että jos istun en enää jaksa nousta ylös, joten vessakäyntejä lukuunottamatta seisoin klo 11-19. Olin aika uupunut ovien sulkeuduttua. Mulla kesti tuhottoman kauan pakata kamani, kun kaikki kaulakorut piti pakata erikseen. Suurin osa oli jo lähtenyt kun mä vielä väkertelin niiden kanssa. Ei muuta, mut mulla oli huutava nälkä!

Kotona nuokuin Incredible human body -dokumentin äärellä syöden viisi palaa leipää.

Maanantaina C kertoi Eurokankaassa olevasta alesta. Wohoo! -20% kaikista kankaista! Äkkiä sinne! Ostin melkoisen läjän kankaita, valitettavasti? ei ollut söpöjä kankaita, mutta sleepsackeihin kyllä hyvät vuorit ja muutamia päällikankaitakin. Ja kaikestä viideosa pois! Poljin sitten vielä postiin (niin, meidän auto on korjauksessa, ja tulee olemaan vielä jonkin aikaa, kun korjaaja oli juuri silmäleikkauksessa) ja vaikka oli melko lailla pakkasta, niin nautin suunnattomasti talvisesta matkastani. Olin oikein hyvin pukeutunut, joten en palellut yhtään. Elämän pieniä iloja :). Postista hain kolme pakettia, pakkausteippejä, jotka olivat olleet melkein 6 viikkoa matkassa..., joululahjoja ja yhden aarteen itselleni. Kotimatka olikin sen kuorman kanssa vähän hankalampaa, sillä kangaskassi, joka roikkui tangosta oli niin iso, etten meinannut mahtua polkemaan. Enää ei ollutkaan niin nautinnollista. Silti pyöräily on ihanaa!

Illalla menin kahdelle perättäiselle matikan tunnille. Aika ällöttävä maanantai. Siis noiden koulujuttujen osalta. tiistaille on espanjaa. Ja etänä, eli aika ajoin perjantaisin! on bilsan vitoskurssi. Ke sitten taas matikkaa ja to espanjaa. Rankka rutistus näin loppuvuodelle ja tietty sitte vuoden alkuun kans. Erityisen rankan siitä tekee se, että ehdin jo vähän tottua/tykästyä siihen, ettei ollut koulua ollenkaan. No, matikka on jotenkin jaksettava, että pääsee läpi kirjoituksista! Vaikka ehkä mä tällä osaamisella jo pääsisin. Ongelmana on se, etten muista mitään sääntöjä ja laskujärjestyksiä, siis sitä teoriaa ja vierasperäisiä termejä en ymmärrä yhtään. Osaan vaan tosi hyvin sanallisten laskujen ratkomisen. Ja prosenttilaskut.

Nyt pitäis mennä vähän siivoilemaan tehtaalle. Viime aikoina on ollut niin kova kiire ja paljon uusia kankaita ja muita jätetty vaan ovelle, nyt pitäis mennä purkamaan sitä sumaa. Ja vähän katsomaan, että missä vaiheessa siellä mikäkin asia on. Ofeliasta tulossa kans kuvia, mut ne on miehen kamerassa. Loppuun vielä kuvia itsenäisyyspäivä illalliselta. En jaksanut keksiä pyörää uudelleen, joten syötiin suoraan Puputytön Juhlakirjasta :D

Son moro!
xoxo,
Raisa

Rento Päivä

Tänään otan rennosti, ilman rintsikoita! Hupparissa, joka on ainakin 20 vuotta vanha. Ommellen ja toivoen, ettei kukaan huomaa, etten poistu talosta kertaakaan, koko päivän aikana. Sellaiset päivät on välillä ihan parhaita. Ei masennuksesta johtuva sisällä kyyhöttäminen, vaan sellainen "kun kotona on kerta niin mahdottoman mukavaa" nysvääminen.

Pitää ommella, ja paljon! Huomenna on Blythe juttuja, ja shoppailua, silloin ei niin kerkiä. joten kaikki on saatava valmiiksi tänään! Pidän stressistä! Kunhan sitä on sopivan vähän. Olen kyllä ihan todella paljon saanut jo aikaiseksikin, johtuen juuri tuosta myyjäisten aiheuttamasta paineesta. Mulle tulee kyllä kerrassaan niin mainio olo aina kun saan paljon aikaiseksi. Miksiköhän sitten on kuitenkin niin vaikea irtautua kaikesta turhasta ja alkaa oikeasti tekemään jotain, kun se on kert aniin palkitsevaa?

Kaikki asiat on kyllä hienosti. Olen ehkä hivenen innoissani suunnitelmastani säästää rahaa matkaa varten. Ja innoissaan oleminen voi ehkä kenties tarkoittaa sitä, että myös pysyisin suunnitelmassa. Ajattelin kaikessa viisaudessani, että tästä hetkestä lähtien nukke- ja Pinkkisostot hoidetaan vaan ja ainoastaan Pinkkiksen ansaitsemilla rahoilla. Se tarkoittaisi siis sitä, että luottokortti saisi 123 päivää lepoaikaa. Kyllä, arvasitte ihan oikein, matkaan on 123 päivää :D On niin mahtavaa, kun on jotain noin hienoa odotettavaa. Aina pitäis olla jotain tulevaisuudessa, joka tekis nykyhetkestäkin niin paljon mielekkäämpää. Niin, ja säästämistä ehkä myös hitusen helpottaa se, että kitkuttelen nyt nämä 4 kk ja kaksi päivää ja sitten ostan haluamani asiat paikan päältä. Normaali ihminenhän pystyis tohon helposti, mutta kaltaiselleni epänormaalille se ei todellakaan ole mikään pala kakkua! Kun niitä houkutuksia on niin paljon ja joka puolella. Ja kaikki on tietenkin sellaisia "kerran elämässä" tilaisuuksia. Tietty.

Mutta, nyt tää lähtee ompelemaan. Ajattelin, että ainakin puolet myyjäistuotosta menis matkakassaan ja vielä niin, että antaisin ne jollekin luotettavalle säilytettäväksi matkan odottelun ajaksi.

xoxo,
Raisa

Ginzassa (tyyris kaupunginosa) pyhitetään muistaakseni lauantaisin yksi pääkaduista jalankulkijoille.

Tokioooooooooon!!!!!!!!

2004

Oli pakko kirjoittaa kun oon niin innoissani, etten meinaa pystyssä pysyä! Varasin ja maksoin juuri lentoliput Tokioon (ja takas). Huhtikuussa olen menossa! Ja siis vaikka olen tottunut ja tykästynytkin matkustamaan yksin, josta voisi kuvitella että olen hurjan rohkea ja kaikkee, niin en ole joten seuraava vetoni yllätti itsenikin: varasin sitten samaan syssyyn Brasilialaisen naisen pikkiriikkisen (14 neliöö) asunnon Shinjukusta. Eikä siitä ollut vielä edes kuvia! Mutta oli toimittava, sillä näytti, että kaikki (siis ne kaksi, joita ennätin katsomaan) muut vaihtoehdot olivat jo buukattuja. Oli sillä naisella muitakin kohteita (kait pari asuntoa, nekin huhtikuulle asti varattuja), ja ihan hyviä arvioita saanut.

2006

Hetki sitten sain tiedon, että varaukseni onnistunut/hyväksytty!! Jee! Aivan siis mahtavan ihanaa!! Eilen jotain liimailin ja käytin viimeisiä rippeitä liimasta, jonka olen muistaakseni ostanut ensimmäiseltä matkalta melkein 10 vuotta sitten ja tuli jotenkin niin hieno tunne. Kohta ollaan siellä taas ja kaikki on niin hienoa! Ah! Se on kyllä ihan ykkösmesta!

2007

 

Oi joi! Kaiken näköistä! Nyt vaan täytyy saada jotain tolkkua omiin shoppailuihin ennen matkaa! Normaali ihminen tietenkin alkaisi säästämään ja pystyisi siihen hyvin, matkan kiilto silmissä. Niin, siis normaali ihminen. Minä en. Mutta nyt aion tosissani yrittää!!! Eilen laskin luottokortin limiittiäkin! Hyvä minä!!

Niin, olen ommellut ihan hirveesti. Siis todella paljon, melkeinpä robotinomaisesti. Sillä tajusin, ettei ne tule valmiiksi, ellen niitä tee :) Tajusin myös, että voin saada kaiken valmiiksi, jos vaan alan hommiin. Ja nyt on vetoketjut loppu. On vielä ommeltavaa, mutta jollain tapaa helpottavaa, kun ei tarvi enää miettiä,
että tekisinkö lisää vai en. Kun ei kerta voi. Tilasin kyllä hetki sitten toistasataa ketjua. Vetskarit on ihania. Tilasin myös monta metriä karvakangasta. Ja joululahjaherkkuja Vegetukusta.

Puuvillakankaita olin just tilaamaisillani, kunnes jotenkin älysin, että mulla on vielä aika paljon kukkaroihin ja muihin pussukoihin soveltuvia kankaita ja sit taas toisaalta ehkä niihin Blythe pussukoihin ei niitä niin paljoa kannata ostaa, kun ne karvamallit menee niin paljon paremmin kaupaksi. Ja ostetaan sitten Japanista senkin edestä. Tiesittekö, että Tokiossa on kokonainen kaupunginosa varattuna kankaille?! Fabric Town! Paratiisi!

Olen muuten ihan hivenen harmissani siitä, etten aiemmista kerroista poiketen menekään Kayabacho Pearl Hotelliin. Olen ollut siellä joka ikisellä kerralla :) Joten tunnen paikan. No, aika opetella Shinjukua vähän paremmin.

Pakko mennä! Pinkkis odottaa! Ihanan paljon tilauksia :) Tulkaa viikonloppuna, siis Sunnuntaina Ofeliaan! Jos tunnistatte mukana olevan nuken saatte 10 % alennusta kaikista Pinkkis -ostoistanne!! Ofelia Market!

xoxo,
Raisa

Varpuset on fiksumpia kuin sinitiaiset ja pari sanaa elämästä

Joudun päivittäin täyttämään kaksi lintulautaa, kun meillä käy niin paljon lintuja ja oravia syömässä. Ehkä tämä olis sittenkin se mun vegaaninen diner?

Nytkin siellä on yks fasaani, kymmenkunta varpusta, orava ja muutama rastas. Varpuset on siitä fiksuja, että niistä yksi on lintulaudalla ja viskoo siemeniä alas, ja maassa sitten odottelee nälkäinen parvi taivaalta tulevaa siemensadetta, siinä kun tali- ja sinitiaiset käy hakemassa yksi kerrallaan siemenen ja pyrähtää kauemmas sitä syömään ja sitten odottelevat taas vuoroaan.

Mä en tiedä mikä on mulla meneillään, mutta olen aika *jotain*. Tässäkö tää elämä nyt on? Jotenkin musta tuntuu, että elämää olis ihan kamalasti mainostettu, silleen et tulee tunne, et sen olis oltava jotain ihan älyttömän hienoa. Sellaista kuin elokuvissakin, lämpöistä ihanaa ja kodikasta. Kylmäkin tuntuis raikkaalta ja sellaiselta, joka antais luvan käyttää (mukamas) ihania huiveja ja hattuja, eikä koskaan sellaiselta joka vaan ja ainoastaan vituttaa.

Kaikki päivät on suht samanlaisia, mielekkyydestä ei tietoakaan. CD-soitin ei toimi, eikä radiokanava pysy kohillaan. Tulevaisuus ahdistaa. Radiosta, silloin kun ei mene hermot siihen rätinään kuuluu välillä biisi, jonka sanoissa puhutaan siitä, kuinka elämässä on tärkeintä tehdä listoja Hämähäkkimiehen vihollisista. Ja just tohonhan se on mennyt. Ei siinä, emmä tiedä mitä sitten pitäis tehdä, mut ei nyt ainakaan jotain noin älytöntä. Ihmiset rakentelee jotain musiikkilistoja päivät pitkät, aakkostaa niiden DVD elokuvia, pätee jollain nippelitiedoilla. Ja sitä kutsutaan elämksi. Ja edelleen korostaisin sitä, ettei tämä missään tapauksessa ole hyökkäys ketään kohtaan. Paitsi ehkä elämää. Omani nyt on ihan joku surkeuden huippu. En edes kehtaa kertoa miten omaa elämääni välttelen.

 Siis ihan aikuisten oikeesti - Tässäkö tää nyt on?

Olen kuitenkin ommellut, aika paljonkin viimeaikoina. Ja hyvin järjestelmällisesti, jopa tehdasmaisesti. Ja saanut paljon aikaiseksi. Ennen kaikkea siis niitä Blythe pusseja. Ne menee kuulkaa hyvin kaupaksi :) Ja mikä parasta, usein ihmiset ostaa niidne mukana sitten jotain muutakin :D Mä kerroin siitä nukesta, jota en aio ostaa. Mutta kerroinko siitä toisesta, josta olen haaveillut jo pitkän aikaa, Goldiesta. Se olis nyt myynnissä, Euroopassa vielä. Ja kelpo hintaankin. Pari päivää vielä odotettava ja sit nähdään kuinka kävi.

Eipä tässä sitten muuta. Kiitos kun jaksoitte lukea.

Raisa

Kamalaa tyytymättömyyttä taas

Hassua, olen omasta tyytymättömyydestäni vähän innoissani. Sillä vanhastaan tiedän, että tästä (ehkä) seuraa jotain. Ei kukaan tälläisenä tylsimyksenä ikuisuuksia jaksa. Joten jonkin muutoksen on jossain kohden tultava.

Työttömyys on ihanaa, mutta en kyllä millään jaksais tätä enää. Pitää olla jotain tekemistä. Vaikka kyllähän mä paljon teen ja silleen, mut silti. Tahtois elämälle taas jonkun tarkoituksen. Työn, jolla olis jotain merkitystä. Eikä niin, että istuis jossain yhdeksästä viiteen vaan palkan takia.

 Kuva löyty kun googletin diner. Riittääkö creditiksi?

 

Jos mulla olis rahaa, tai jos en pelkäis (mitä?) niin kamalasti, niin arvatkaa mitä haluaisin!!! Arvatkaa! Amerikkalaistyylisen dinerin. Sen mä haluaisin. Ja siellä tarjottais tosi perinteisiä amerikkalaisia ruokia. Vegaanisisina, tietty. Ja siellä tarjoilijat hymyilis.

En tiedä tarjottaisko siellä arkiaamuisin aamupalaa, mut viikonloppuisin ainakin! PAnnukakkuja ja ranskattaren paahtoleipää. Ehkä raakapuuroa Mr. C:lle ja muille kaltaisilleen. Lounaaksi keittoja, hampurilaisia, ranskalaisia ja mitä muuta amerikkalaista sitten keksisinkään. Jälkkäriksi Twin Peaks tyyliin kaupungin parhaat piirakat. Pirtelöitä ja jäätelöannoksia. Päivällistä siellä ei ehkä tarjottais ollenkaan? Niin, että ehkä se olis auki vaikka seitsemästä kolmeen. Eikä, kun eihän nuoret vois sitten siellä notkua juomassa kolajuomia pillillä. Täytyy hioa tätä vielä.

Mutta ei. Sehän voisi epäonnistua. Ja mitä sitten tapahtuisi. Maailma vähintään loppuisi. Menisi talo alta ja ihmiset pilkkaisivat.

Niin, mutta siis kamalan tylsää täällä taas ja jotain ajatusleikkejä pitää kehitellä. Oikeasti tyytymättömyydestä voi kummuta paljon hyvääkin. Enkös siitä just eilen kirjottanut, että jos me vaan tyytyväisinä möllöteltäis kaiket päivät, niin ei maailmassa mikään muuttuis. Eipä siinä, että kaikki meidän aikaan saamat muutokset aina niin hyviä olis...

Eilen vähän selvittelin raha-asioitani.Sain jotain ihmetemppuja tehden raavittua kaikilta tileiltäni kasaan sen verran, että lainanlyhennys on nyt turvattu. Seuraavana päivän lankeavat vesi ja sähkö ovatkin sitten eri juttu. Mutta ainkain C:lle pitäis tulla rahaa ennen kuin niitä aletaan karhuamaan, joten eiköhän nekin saada hoidettua. Laitoin kaiken paperille, velat ja tulevat rahat. Kyllä se tästä oikeaan suuntaan on menossa, kunhan pysyttelen hyvin kaidalla, nukettomalla polulla. Mutta aikuisten oikeasti mun ei edes tee uutta nukkea nyt mieli. Ompeluissa, koulussa ja lukemisessa menee niin paljon aikaa, etten oikein edes ennätä leikkimään nykyisillä nukeillani. Eds Goldie, se "viimeinen" nukke, joka minun on ihan pakko saada, ei vaikuta tällä hetkellä yhtään niin himoittavalta.

Yleensähän tässä vaiheessa, kun on näin kamalan tylsää viihdytän itseäni tilailemalla netistä ties mitä, uutta ja ihanaa. Joita odotellessa saakin mukavasti jännitettä ihan tavallisen tylsäänkin päivään. Nyt ajattelin ihan vaan kärvistellä tämän tylsän kauden läpi, ilman shoppailua.

On muuten hyvä, ainakin siellä kaaoksen keskellä, kirjata menoja, velkoja ja tuloja ylös. Vaikka se olisi kuinka masentavaa. Ainakin niin pysyy vähän kärryillä, ja jos jotain katastrofaalista on tapahtumassa on siihen paremmat mahdollisuudet vaikuttaa etukäteen, esim. soittamalla vaikka laskun lähettäjälle ja pyytämällä lisää maksuaikaa tms.

Mutta hei, nyt tää lälläri menee yläkertaan ompelemaan. Eilen sain valmiiksi neljän Blythe pussia, joista kaksi päätyi epäonnistuneina omaan käyttöön! Hargs! Miten tylsää!! Fleece on kamala materiaali (ommella ja työstää)! Ennen kaikkea harmittaa, kun niiden tekeminen on niin hidasta ja sit käy noin, että ihan siinä viime metreillä huomaan, että tää on kyllä ihan vinossa. Ei auta. Purkaminenkin on niin mahdottoman hidasta, että aika pian tulee se raja vastaan, missä on nopeampaa tehdä kokonaan uusi kuin korjata. Mutta on ne hienoja! Sitten kun ovat hienoja! Mua pelottaa täällä kerskua myynneillä, kun ties kuka lukee, mutta sanotaanko, että nyt valehtelen, yritän tehdä vaikutusta teihin: 5 min sitten myin kaksi Blythe pussia Australiaan (niitä oli kolme myynnissä), yksi tilaus odottaa, että C kuvaa sen ja laittaa myyntiin, eilen tuli mittatyötilaus kannettavalle kaiuttimelle, samoin eilen meni yksi tilaustyö kaupaksi ja lisäksi oli tullut vielä kyselyä teepussi lompakosta :). Ai nii, ja vielä yksi Blythe pussukka on tilattu eilen :D, ei suoraan kaupasta ostettu, vaan tietystä kankaasta pyydetty.

Ei se tietenkään aina ole näin vilkasta, mutta välillä tää tuntuu ihan oikealta työltäkin. No, jotta jatkossakin tulisi tilauksia ja saisin jotain uutta ja ihanaa kauppaankin myyntiin, niin nyt täytyy jo mennä!

xoxo,
Raisa

Dexter ja muuta soopaa

Ei mulla mitään oo! Se oli se toinen joka otti! En mä!

En tiedä onko kukaan kiinnittänyt huomiota siihen, etten ole Dexteriä maininnut täällä viime aikoina. Vaikka viimeinen kausi ja kaikkee. En muista oliko se viimestä edellinen vai sitä edeltänyt kausi, kun siinä alkoi taas pitkästä aikaan oleen ihan pirusti jännitettä ja muisti syyn sille, miksi se oli niin älyttömän hyvä sarja. Joten tota vikaa kautta odotti melkoisesti, ihan vaan sen takia, kun siihen olis mahdollista ladata sitten niiin paljon kaikkee.

Pari viikkoa sitten tuli vika jakso ja siis vittu mikä mahalasku. Ei Dexteristä sitten sen enempää.

Mulla on ollut paljon ommeltavaa ja olen siis paljon ommellutkin. Viikonloppuna tuli sitten iso takaisku, kun mun oikee käsi alkoi vihottelemaan jostain oikein todenteolla. En tiedä mikä sitä vaivaa, mutta samanlaista ongelmaa mulla on ollut aika ajoin ranteissakin. Mutta tää on nyt enemmänkin lihaksessa. Esim. saksilla leikkaaminen tapahtuu niin, että vasemmalla kädellä avaan sakset, oikealla laitan ne oikeaan paikkaan kankaalla ja sitten molemmilla käsillä leikkaan. Aika syvältä tommonen. Jotai pystyn tekemään ihan normaalisti ja sit taas toiset asiat vihloo ihan perkuleesti. Olen silti ommellut ja leikellyt. Hah! Mutta yrittänyt välillä myös lepuuttaa kättä. Ja lepuuttaminen yleensä tarkoittaa meidän perheessä elokuvien katsomista. Mutta! Mulla on kirjastosta niin älyttömän mielenkiintoinen kirja, ettei millään malttais C:n elokuvia katsella. Se on hassu, se tosi usein on valkkaavinaan elokuvat silleen, et mitä mä haluaisin katsoa, ja sit ne on aina jotain synkkiä äijäleffoja, tai muuten jotain ankeita. Ja jos jotain, niin mun elokuvien tulee olla kirkkaanvärisiä ja kauniisti kuvattuja. Sisällöstä viis. Mutta semmonen ankeus ja likaisuus. Ei kiitos. Niin, no siis asiaan. Eilen katsottiin Bling Ring. Tähän liittyi yksi hauska juttu. Katsottiin se jo kerran aiemmin, ja C huomasi (en minä!! Mitä kertoo minusta?) että tässä on nyt kyllä jotain häikkää. Niin, vahingossa katsottiin (puoleenväliin) TV elokuvaa, joka oli tehty pari vuotta sitten, eikä ollenkaan Sofia Coppolan ohjaamaa elokuvaa...Hups! Niin, eilen sitten isolla rahalla tehty pätkä. Olihan niissä toki eroa, vaikka tarina oli tietenkin sama. Mutta paljon ylellisempi oli tämä uusi versio. Ja aika ilo silmälle. Vaikka niitten nuorten elämän sisältö vähän kummastutti. Mutta mitä tälläinen vanhus tietää?

Minä olen täydellinen, ala rakastua.

Eilen illalla sitten alettiin katsomaan, ennen nukkumaan menoa, The Great Gatsbya. Vaikken Toby Maguiresta kovasti pidäkään, niin tässä elokuvassa ainakin on paljon väriä ja lennokkaita kohtauksia. Nukahdin kyllä melko pian, mutta se johtui väsymyksestä, ei elokuvan tylsyydestä. Vaikkakin C kysyi jossain vaiheessa, että tykkäänkö tästä, siihen tyyliin että voitais kyllä lopettaa katsominen. Mutta kyllä tykkäsin. Mä tykkään tosi paljon siitä, kuinka eri aikakausilla leikitellään. Siis vaikka tää elokuva tapahtuu jossain 1920-luvulla, niin siellä kuuluu modernia räppiä ja Sofia Coppolan Marie Antoinettessa jossain kohdin vilahtaa Converset.

Niin, siis jälleen ei mitään järkeä tässä postauksessa. Halusin vaan kertoa mielipiteeni tosta Dexteristä ja jottei jäis postaus ihan mahdottoman lyhyeksi ajattelin kertoa noista muista tuijotuksista, mutta enhän mä niistä osaa mitään kertoa. Mutta kuin että hyvä taikka huono. Eikö se riitä? Eikö teille riitä mikään? ;)

Välillä haluan syödä fiinejä aikuisten ruokia.

Huomenna Animalian PKS ryhmä järjestää Kiina-illan! Olettehan tulossa?! Illan aikana Animalian toiminnanjohtaja Salla kertoo Kiinan eläinsuojelutilanteesta. Musta aihe ihan älyttömän mielenkiintoinen!! Koska itse en ainakaan koe mitään maata yhtä "vaar allisena" eläinten oikeuksien kannalta kuin juurikin Kiinan. Johtuen siitä, että niitä on siellä niin jumalattoman paljon, niillä on niin paljon ihmisoikeuksiinkin liittyviä ongelmia, että tietenkin eläimet tulee vasta siellä hännän huippuna, ja nyt vielä kun ne on vaurastumassa, niin kalliimpiin eläinperäisiin tuotteisiin on entistä enemmän varaa. Mutta!! Samalla kun vauraus lisääntyy tuntuu myös tietynlainen toisista välittäminenkin lisääntyvän, eikö totta? Joo, mutta se siis huomenna. Tänään toisenlaiset kuviot. Jotain mekkoja haluaisin ommella, olen onnistunut ne leikkaamaan jo valmiiksi, eli enköhän ne pysty tällä kipeällä kädelläkin tekemään.

Että sellaista!

xoxo,
Raisa

j.k. Veropäätöslappunen tuli! Tämä tyttö lähtee, ellei nyt asioitaa onnistu ennen istä totaalisesti sotkemaan, ensi keväänä Japaniin!!! 

Välillä en :)