Puutarhassa!

Heips!

Arvatkaa mitä meillä syötiin lauantaina päivälliseksi! Oluthiivahiutalekuorrutettua tofua, perunaa ja -tadaa! - nokkoskastiketta! Kevät on täällä! Ihanaa! Olin kitkemässä kukkapenkkiä, josta meinaan kyllä tehdä kasvimaan tämän kesän aikana - sorry vaan kukkivat kasvit ja naapurit! Niin, kitkemässä olin ja törmäsin nokkoseen. Kuvitteellisesta naapureiden painostuksesta napsin ne pois, ja totesin sitten, että kamalaa haaskausta heittää ne kokonaan pois, joten mehän syötiin ne! Hip hei! Kauan eläköön nokkonen ja hyötyajattelu!

Pitkä viikonloppu meni puutarhuroidessa ja ommellessa. Puutarhuroiminen oli ihanaa ja niin palkitsevaa. Ompelu oli alkuun nihkeää, mutta pienen tauon jälkeen se maistuikin makealta ja lopulta innostuin niin, että oli hankalaa keskeyttää.

Todella tehokas ja kaikin puolin hieno viikonloppu! Sain alkuun aivan loistavia pussukoita, nyt ne odottelee että postissa tulisi uudet tagini, jotka ompelen kiinni ennen seuraavaa vaihetta. Loistavia niistä tekee yllättävät kngaskombinaatiot, nauhat ja applikaatiot, siis sellaiset silitettävät ja päälle ommeltavat kuviot. Josta tuli mieleeni, että eilen illalla keksin (omasta mielestäni) loistoidean "kiitoslahjaksi" asiakkaille. Silitettävä kangasmerkki jostain minun hienosta kankaasta! Ja mielellään vielä samasta kankaasta, kuin mistä asiakas on tilannut pussukkansakin! Loistavaa!

Puutarhassa sain kitkettyä todella paljon, ihastelin (omast mielestäni) loistavaa multaani, kaivelin ja kuopsuttelin oikein sydämeni kyllyydestä. Istutin myös juureksia, sekä lähes tulkoon kaikki omistamani siemenet pistin purkkeihin itämään. Olen pitkään kerännyt vessapaperirullan hylsyjä, mutta nehän loppui kesken heti alkuunsa. Jatkoin sitten kaikilla paperipusseilla ja pahvikoteloilla jotka löysin. Jossain kohden havahduin siihen, että eihän mulla riitä pihalla maata näille kaikille! Kääk! No, katsotaan miten ongelma ratkaistaan sitten kun sen aika on. En kylvänyt hervottomia määriä oikeastaan mitään, ei ole tulossa viittäkymmentä tomaatintainta tms. Sopivasti kaikkea. Toivottavasti riittävästi. Liitän vähemmän kauniin kuvan kylvöistäni. Ei mitään kuvakirja laatua, mutta söpö! Sisällä, niin nämä siis puolikylmässä (lämmittämättömässä) eteisessä, on vielä joitakin arempia kasveja. Mm. ananaskirsikka, jonka istutin tieteämättömänä 2 kk liian myöhään.

Sitten oli yksi vähemmän fiksu nukkeosto. Oikeesti se oli fiksuveto, sain nuken n. satasen halvemmalla mitä se normaalisti halvimmillaan liikkuu : D Mut ei mun pitänyt mitään uusia nukkeja kyllä ostaa. Eikä kankaitakaan, mutta ostin niitäkin. Ei voinut mitään, kun oli niiiin hienoja! Kankaat ja nukke! :) Sitten sain tänään nähdä kauneushoitolassa olleen nukkeni valmiina. Tämä oli siis se epäonninen tapaus, joka murskautui kuljetuksessa. Itella korvasi siitä vähän, mutta ei suinkaan koko nuken arvoa. Niillä on joku kolmenkympin maksimikorvaus kirjatuille kirjeille, jona tämä oli postitettu. Mutta nukkeni sai siis uuden kasvo-osan (faceplate), ja tälläinen siitä sitten tuli!

Eikö ole ihana!?!

Olikohan vielä jotain? Muistaako kukaan? Keksin mitä ehkä haluan tehdä isona, mutten kyllä kerro siitä vielä yhtään mitään. Ei tähän päähän ole luottaminen! Tuuliviiri.

Viikonloppu!

Ihanaa, kun ollut näin lyhyt työviikko! Vaikkakin aika raskas sellainen, kun on ollut kipeenä ja saanut tiedon työttömäksi jäämisestäkin :) Mä nyt varmaan jaksan vielä vähän aikaa jauhaa tästä työasiasta, mutta koittakaa kestää. On se kuitenkin aika iso asia mun elämässä. Tietääkseni tänään olis pitänyt olla toisen työkaverini viimeinen päivä tässä toimipisteessä. Meillä oli sitten tämän jäljelle jäävän työkaverin kanssa kuplaviinit laitettu jo jäähtymään ja party-hatutkin hyllyllä odottamassa, mutta aamulla tulikin viesti, että sillä poisjäävällä olisi lapsi kipeenä. Ei tullut vikaa päivää, kun se meni jo! Hip hei! Ei ikinä enää tartte kytätä selkänsä taakse, että mistä puukko milloinkin isketään sen naisen toimesta. En muuten kyllä hetkeäkään usko, että sen lapsi oikeasti olis sairas. Se ei vaan tykkää tehdä perjantaisin töitä. Oon tässä niiden kuukausien aikana mitä sen touhuja seurannut todellakin oppinut sen. Milloin on pää kipeä (!), milloin koko päivän kestäviä neuvotteluja (joista ei tehdä pöytäkirjoja), milloin mitäkin - kunhan vaan ei tarvitse perjantaisin tulla töihin. Kerran se oli putkeen kolme päivää poissa, kun piti viedä lapset elokuviin. Musta on aina niin hupaisaa, miten tiettyjen työntekijöiden lapset "ansaitsevat" niin paljon enemmän kuin meidän "rivityöntekijöiden". Ei me voida pitää "etäpäiviä" ja viedä jälkikasvuamme metsään samoilemaan. Ei, meidän pitää olla töissä ja anoa vapaamme kirjallisesti, kolmena kappaleena puoli vuotta aiemmin. Ja silloinkin täytyy etukäteen varmistaa, että se nyt varmasti sopii myös postinjakajalle ja esimiehen koiralle. Mut ihan sama, kohta saan vapailla sydämeni kyllyydestä.

Huomasin muuten itsessäni yhden hassun jutun: Olen jo vuosia haaveillut viimeisistä päivistäni kiinteistösihteerinä; siitä mitä kaikkea jäynää vois tehdä koston nimissä. Kaikkea sellaista katkeraa höpinää. Ja nyt kun nää päivät oikeesti on käsillä, mulla ei enää olekaan minkäänlaista mielenkiintoa "kostaa". Ei ole mitään kostettavaa. Aika tylsää. Mut varmasti hyvä näin. Kauna ja katkeruus on melkoista myrkkyä, katsokaa vaikka mun xxx! Päinvastoin, olen yrittänyt hoitaa asioita täällä siihen malliin, ettei minusta jäisi jälkeäkään, siis tarkoitan sitä, ettei jälkeeni jäis tekemättömiä hommia. Mokomakin aikuinen!

Eilen pääsin töistä lähtemään aivan liian myöhään, joten olin kotonakin aivan liian myöhään, kerkesin vaihtamaan vaatteet, en löytämään kemian kirjaa, hotkasemaan pari palaa Chrisin tekemää pizzaa ja sit olikin jo lähdettävä. Hiivee kiire! Mutta kerkisin ajoissa kouluun kuulemaan, että meillä on etäopiskelua, sillä ope on sairaana. Että silleen. Takaisin kotiin. Katottiin pari kolme jaksoa Mad Meniä, neljättä kautta muistaakseni. Ollaan se kyllä siis katottu, mutta katotaan nyt uudestaan. Käytiin koirien kanssa kävelyllä ja siinä se torstai sitten olikin. Aika tapahtumaköyhä päivä. Välillä hyvä näin.

Hitto, pitäis opiskella, muttei millään viittis. Kemian lukeminen aktivoi mun aivot tekemään aivan kaikkea muuta, muttei vahingossakaan keskittymään itse asiaan. Hankaloittaa melkoisesti oppimista.

Oikeesti, ei mitään asiaa. Ihanaa, kun on perjantai, eikä viikonlopulle velvollisuuksia. Huomenna poljetaan Animalian toimistolle, että Chris osaa sitten mennä sinne työharjoitteluun. Ja samalla poljetaan keskustaan asti, käymään Tokyokanissa tuhlaamassa mun lahjakorttini. Ainakin haluan teetä! On jo kova ikävä kunnollista vihreää teetä. Ehkä myös vähän puutarhuroin. Ja ompelen, kun täytyy aika kiireellä jo saada asioita valmiiksi Vegfestiä varten. Ens viikonloppu menee siellä Viipurissa. Meillä on sterilointikampanja meneillään, olen siitä varmaan puhunutkin jo. Ollaan saatu jo kahdenkymmenen koiran jono steriloitavaksi!! Mahtavaa! Pelättiin, että tuleeko yhtään. 10 pystytään hoitamaan nyt tämän viikonlopun aikana. Meillä on siis paikallinen eläinlääkäri tekemässä operaation, me maksetaan sille ja kai joku on hoitanut kaiken maailman käytännön juttujakin. Mä en ole niistä selvillä. Tosi mutkikasta ollut kuitenkin, ja me kun vaan halutaan auttaa!

Oonko kertonut jo, että lähes kaikki kylvämäni siemenet ovat lähteneet hyvin kasvuun, ainoastaan tulsi antaa edelleen odottaa itämistään. On niistäkin muutama pikkiriikkinen taimen alku noussut, mutta enemmänkin sais olla, jos mä niistä herkkuteetä mielin saada. Kunpa pian pääsis istuttamaan niitä jo pihalle, ei  tulsia, mutta niitä muita.

Loppuun vielä lisää skräppikuvia, tällä kertaa Pinjan ja mun reissusta.

Unelmista (lukee läpinäkyvillä kirjaimilla pilven päällä) totta






Yksityiskohta otsikosta.


Ostoksil²a. Kirjoitusvirhe siis sivussa :) Toisella sivulla oleva kuva, jossa minä rojujen keskellä on itseasiassa kaksi valokuvaa liitetty yhteen. Se on hauska :) Aukeaman välissä kapea muovitasku, jossa shoppailuun liittyviä papereita.








Hauskaa 2012-vko 18 loppua!

♥ Raisa

Hiragana, katakana ja höpsistärallaa

Kukkuluuruu!

Olen niin mahdottoman ylpeä itsestäni! Olen oppinut jo 10 hiraganaa ja tänään ajattelin opetella viisi lisää! Tunnistan tekstistä a, i, u, e, o, ka, ki, ku, ke, ko ja nyt melko varmasti myös sa merkin. Että sitä vanhoilla päivillään oppii jotain uutta! Sanoja en kyllä ole oppinut. Että mitään en siis tiedoillani vielä tee J Mutta ensiksi pitää oppia ryömimään, ennen kuin voi nousta seisomaan ja alkaa ottaa ensi askeleita. Kerroin jo, miten iltaisin etsin merkkejä japaninkielisestä kirjasta. Siis ainoastaan tunnistan niitä, en tiedä yhtään mitä kirjassa sanotaan, kuvista päätellen kyseessä on shiba inu kirja. Ostin kun halvalla sai käytetyn. Noin euron kustansi. Kivoja kuvia. Ja nyt käytän sitä opiskeluun. Olen tästä hyvin innoissani. Tiedän, etten jaksa kauaa olla, ellei oppimisessa tapahdu isoja edistyksiä. Annan tämän itselleni anteeksi, koska uskon, etten oikein voi sille mitään. Mutta edelleenkään en ole ostanut mitään aiheeseen liittyvää! Eilenkin Chris melkein tuputti yhtä kirjaa, joka hänen luokkakaverillaan oli, siinä oli japania, suomea ja englantia sekaisin, järjestyksessä. Enkä siltikään ostanut. Nyt harjoittelen hiraganoja. Japanilaiset muuten käyttävät hiraganoja, katakanoja ja kanjeja kaikkia sekaisin, joten vaikka oppisinkin, tai siis tietenkin opin, siis sitten kun olen oppinut kaikki 46 hiraganaa, niin on vielä saman verran katakanoja, kaiken maailman yhdistelmiä ja muutoksia ja aivan liikaa kanjeja. Ei tämä mikään yhden kevään projekti taidakaan olla ;) Mutta olen ymmärtänyt, että lukemista (ja tietty kirjoittamista) lukuun ottamatta japani on suhteellisen helppo kieli oppia. Katsotaan.

Näin ensimmäisen Dexter uneni. Katottiin niitä murhajuttuja, öljytynnyreihin säilöttyjä naisia puoleen yöhön saakka ja nyt ekaa kertaa se tuli uneen mukaan. Se oli enemmän sellasta sivusta katsomista ja mä tiesin, ettei tämä ole painajainen. Vaikkakin se meinas jossain kohti muuttua ahdistavaksi. Mutta jotenkin sain itselleni kerrottua, että tämä on vain Dexteriä.

Kun kerta muistan niin kerron: Arki –manga on todella huono. Aivan liian sekava, eikä yhtään hauska. Olen tästä helpottunut, sillä en halunnut kahta seurattavaa mangaa. Vaikkei ne niin kalliita olekaan, mut silti. Olen viime aikoina lukenut paljon kaiken maailman talousoppaita, kotimaisia voimakkaasti asiasisältöisiä ylitylsiä sijoitusoppaita (ei kiinnosta ainakaan vielä pätkän vertaa) sekä amerikkalaisia ”kaikki on mahdollista” yltiöpositiivisia itsensämuutosoppaita. Nyt veikkaan lukeneeni kaiken vähänkään laadukkaan ja loput on moskaa. Uusia odotellessa olen alkanut lukemaan kirjaa, jonka olen joskus teininä lukenut. Yhtäkkiä jostain se muistui mieleeni ja kovasti halusuin lukea uudestaan. Muistaako kukaan Christine F., huumeasema zoota? Kirjastosta sitä hain, kappaleita oli 5, joista 2-3 kadonneet/jääneet palauttamatta ja jonossa 56…eli hyvässä lykyssä olisin odottanut kirjaani vuosia. Ei kiitos. Englanninkielistä versiota ei ollut ketään kärkkymässä. Sain sen parissa päivässä. Siinä ei kyllä ollut kuvia, muistaakseni kovakantisessa oli. Vähän kauhulla odotan, miltä tuntuu lukea se äitinä. Pikaisesti googletin sen päähenkilön, sillä on kuulemma vieläkin ongelmia huumeiden kanssa. Ei käyny niin kuin elokuvissa, ensin ollaan pohjalla, sieltä ponnistetaan, saadaan kirjasta ja elokuvasta (ja levyistä!) mukavat rojaltit, eletään leveästi ja ollaan onnellisia. Harmi. Lukusessa myös paljon Martta-Liiton kirjoja (ne on niin ihania, ja monissa on Sarin, joka siis otti myös ekan puputytön kuvat, ottamat loistavat kuvat) sekä edelleen Naomi Kleinin tuhokapitalismin nousu. Mutten ole varma aionko lukea sitä loppuun. Jotenkin kyllästyttää vähän toikin asia, siis se, että kaikki on niin hirveen pahoja, mihinkään ei voi luottaa, kaikki ajaa vaan omaa etuaan. Vaikka niinhän se taitaa nykypäivän yrityselämässä ja politiikassa olla. Mut ei sitä loputtomiin jaksa kuunnella. Välillä tarvitaan vähän puutarhavinkkejäkin. Josta tuli mieleen eilinen ”ei niin tarkkaan harkittu” –tilaukseni! Mopo ei missään tapauksessa lähtenyt käsistä, mutten myöskään malttanut odottaa, että olin tarkistanut mitä mulla jo on. Eli tilasin siemeniä! N. 35 euroa maksoi yhteensä, kaikista kalleinta oli postittaminen L 12 € meni siihen. Mälsää. Mutta tilasin 0,5 kg nurmikon paikkaussiemeniä ja sen postitus siinä maksoi. Muuten oli pieniä parin gramman paketteja. Tilasin avomaankurkkua, pientä ja satoisaa kirsikkatomaattia, basilikaa, tulsia (kasvatan itse omat kovasti himoitsemani teet! Kerroinko kuinka työkaveri toi todella hyvää teetä töihin, se loppui aikanaan, otin maahantuojaan yhteyttä, sain tietää H:gissä olevia kauneushoitoloita, joista sitä vois ostaa. Netistä katoin, että purkki maksais n. 12-15 euroo. En kuitenkaan koskaan päässyt niitä hakemaan ja sit minusta tulikin säästäväinen ja tajusin, etten tarvitse noin kallista teetä, varsinkin kun mulla on kotona niin paljon ihan kelvollisia teeaineksia. Niin, nyt sitten tilasin tulsin siemeniä ja se työkaverin tuoma tee oli just tota tulsia), joitain salaatteja, timjamia, lehtikaalia…hmm…olikohan muuta. Kotona mulla on korianteria, rucolaa ja jotain muuta, mutten muista mitä. Ne on siis kerätty omista kasveista. Eli ihan huippuja. Kaikista parhaimmat ja tärkeimmät. Ehkä laitan myös hernettä ja paprikaa. Niihinkin on siemenet jo olemassa, ei kylläkään itse kasvatetut. Mietin chiliä, mutta eipä meillä sitä juurikaan mene. Jos olis kasvihuone niin laittaisin myös tomaattia ja kurkkua. Mut ei ole, niin en laitan. Koitan tänä vuonna olla maltillisempi kuin ekoina vuosina, jolloin laitoin vähän kaikkee, eikä juurikaan mitään tullut. Käytin Plantagenista ostettuja ulkolaisia siemeniä, ehkä ne kasvais paremmin jossain lämpimämmässä. Nyt ostin meillä testattuja, hyväksi todettuja siemeniä. Viiem kesänä innostuin vähän liian myöhään, eikä kasvit kerinnyt kauheesti kasvamaan. Ja taas oli ulkolaisia siemeniä. Maassa on jo syksyllä/alkutalvesta istutetut valkosipulin kynnet, joiden toivon kovasti tuottavan satoa. Niistä pitäis raaskia jättää seuraavaankin istutuskertaan, saa nähdä miten käy. Perunaa ja muita juureksia en viitsi, kun niitä saa sit kuitenkin niin edullisesti kaupasta ja toreilta. Marjapensaita aion ostaa lisää. Nyt mulla on kaksi ihan pienen pientä karviaista. Vadelmaa haluaisin ja lisää karviaista. Mansikoita mulla on myös, mutta todella huonoilla paikoilla, ei niistä ole tullut vielä yhtäään mitään ja on ne siinä pari kolme vuotta jo kökkinyt. Niitäkin pitäis ehkä jotenkin hoitaa? Raparperia myös on.  Mulla on kaksi pienen pientä kasvimaata, nekin varmaan ihan huonoihin paikkoihin perustettuja, mutta en oikein noistakaan ymmärrä. Meidän ruokahuolto ei kuitenkaan ole minun kokeilujeni varassa J

On ihan pakko vähän hehkuttaa Chrisiä. Se on tänä vuonna ottanut arkikokkauksen vähän vakavammin. Siis panostanut siihen enempi. Se tulee sille kyllä vähän kalliiksi, kun se ei osaa vielä soveltaa, ja ne keittokirjat mitä se pystyy käyttämään, ovat kaikki tietenkin amerikkalaisia, ja raaka-aineet ei niitä kaikista suomalaisimpia, eli se joutuu ostamaan paljon kalliita vihanneksia jne. Mutta uskon, että se vielä kehittyy siinäkin, ja lopulta pystyy tekemään ruokia myös meikäläisemmistä aineksista ja soveltamaan sen mukaan, mitä kotona jo on. Mutta on siis ihanaa, miten se tekee myös suunnitelmia ja kokeilee eri reseptejä. Harmittaa välillä kun kaikki ei onnistukaan ja se on kuitenkin nähnyt paljon vaivaa ja ostanut ehkä kalliit raaka-aineetkin.

Nyt osaan välttävästi jo 13 hiraganaa. Uudet Sa, chi, su J On se levee…

Ihana auringonpaiste. Ja illalla Animalian PKS kokous. Tulkaa kaikki mukaan! Välillä ollaan vakavia ja välillä ei. Mulla nimpparit! Saa onnitella :D

♥ Raisa

post juhannus

Mui.

Se on Raisa täällä taas. Täytyy ottaa nyt todella varovasti, on nimittäin kuulkaas niin tasapainonen olo, että pelkään sen särkyvän rikki pois ja kaiken olevan taas heikunkeikun ennallaan.

Oli meinaa mainio juhannus. Pelkäsin, että se menee ihan mönkään koko juhla, kun meillä meni suunnitelmat sitä mukaa kun mä niitä kehittelin. Tai no joo, yks suunnitelma mulla oli ja se ei toteutunut, sitten keksin uusia ja tuli riitoja ja ei meinattu mennä minnekään, eikä edes grillattu eikä ole pihalla terassikalusteita ja vettäkin sato ja vaikka mitä. Ja silti oli ihana juhannus :) Veikkaan, että se oli just se meidän tekemisten pienuus ja hallittavuus, mikä siitä teki niin ihanan!

Eli mitä sitten tehtiin? Tehtiin kaikkea pientä kivaa mistä jää hyvä mieli ♥ Lapset leipo Chrisin kanssa ihania keksejä. Minä käytin osan meidän melko isosta sienisadosta. Sulatin toisen pakastimen (nyt se on kikherneitä lukuunottamatta tyhjä, odottaen kesä satoa). Siivottiin! (kuvia kohta) tein askartelujuttuja jotka on roikkunut jonkin aikaa (kuvia kohta). Oltiin juhannuskävelyllä ja minä sain otettua ihania kuvia (kuvia kohta!). Lapset nukku teltassa kunneS alkoi satamaan. Oltiin Nuuksiossa 7 km lenkillä ja eväsretkellä (kuvia kohta). Vein auton korjattavaksi! Ja sitte paras! Minä puutarhuroin!!! Ajattelin, että vitut naapureista, minähän olen omalla pihallani just niin paljon kuin haluan! Meillä oli yks nurkka tontista pahasti takiaisten valloittama, raivattiin se ja minä toin kolme-neljä kottikärryllistä multaa ja valmista kompostia ja lopulta siinä oli mulle ja Pinjalle kasvimaa. Emmä tiedä keritäänkö me mitään siitä saamaan, mutta ainakin avomaankurkkuja ja salaattia siihen istutettiin.
Sunnuntaina käytiin Stockalla vaihtaan Chrisille isommat kengät, ja hittolainen! Siellähän oli alennusmyynnit. Ja ne pirulaiset tiesi, että mä olen tulossa, sillä ne oli laittanut just siihen eteen ne astiat mistä mä tykkään ja ne oli kanta-asiakastarjouksessa, ja mulla oli paljon aikaa niitä hypistellä, kun chris vaihto kenkiään. Ja sitte C vielä oli ostamassa mulle niistä kaikista kauneinta ja mä en halunnut. !! Voitteko uskoa! Mä en ostanut MITÄÄN! Vaikka ne oli just niitä mistä mä niin tykkään ja vielä tarjouksessa! Mä vaan ajattelin, että kuinka kauan joutuisin tekemään töitä että olisin sen tienannut, miltä se näyttäis kotona kaikkien muiden ihanuuksien seassa, kuka sen on tehny, mistä kaukaa se tulee...ja sit mä ajattelin sitä, että mitä mä haluan sitte tän jälkeen. Mä olen niin viisas! Ha hahahah! En oikeesti, sillä olen viikonlopun aikana tilannut My Little Poneja oikein urakalla taas! Niistä lisää myöhemmin!
Stockalta ruokakauppaan, 70 euroo kaikkeen tarpeelliseen ja mahdollisimman kotimaiseen jne. (+ riisijäätelöt, hillottua inkivääriä ja cashewpähkinöitä - ne makso vittu 15 euroo! järkyttävää!) Sieltä sitten Plantageniin (ok, ei ihan sovi tähän mun hienoon ideologiaani kotimaisuudesta ja pienien tukemisestä, mutta mä olen tällä puutarhurointialalla vielä niin uusi, etten edes tiedä missä niitä kauppoja on) ostamaan yrtteä. Ostin kotimaisia luomuyrttejä kamalan kalliilla hinnalla (mietin, ett kaupasta olis saanut samalla hinnalla valmiiksi kasvatetut yrtit), joitain siemeniä (aika vähän mitään enää kerkiää laittaa, mutta jotain kuiteski) ja sitte ostin ♥ kaksi marjapensasta!♥ Karviaisia. Toinen oli hieno kotimainen ja toinen oli puolet halvempi.

Puutarhuroidessani möyhensin erinäisiä paikkoja ja tulin hätyytelleeksi muurahaisia oikein toden teolla. Vähän tuli paha mieli, mutta toisaalta taas kun alan nyt niitä paikkoja hoitaa, niin ne tulis kuiteski hätyytellyiksi. Silti. Ne kanto niitä muniaan kolmekin muurahaista yhtä munaa jne. Meidän kompostista (joka oli yllättävän ravinteikkaassa ja hienossa kunnossa, vaikkakin liiian kuiva) oli jonkun koppakuoriaisen jättiläismäinen toukka! Ihan hirveen kauheen kamala! Mä hain koko perheen sitä kauhistelemaan! Mä otin itsekin kuvia, mutta ne ylivalottu tai jotain, joten ihan kuulkaa teidän iloksi etin netistä sellasen ja tässä se nyt sitte on!

Ja kooltaan se oli suurin piirtein mun peukalon paksuinen.

Että silleen! Kuukausi vielä lomaan. Mutta mä kyllä nyt taas nautin ihan tästäkin. Lomalla se tietenkin huipentuu, mutta mulla on kyllä melko mukavaa ihan muutoinkin. Eikä mulla siltikään ole sellasta hurmostilaa, vaikka en ole kyllä ihan varma, ajattelenko mä koskaan sellaista olevan. Mutta siis mulla on mukava olo ihan itsenäni, vaikken mikään kovin kummoinen olekaan. Se vaan on niin mukavaa, kun on sanut asioita aikaiseksi. Kerroinko muuten siitä yhdestä Blythe takista jota työstin. Ei siitä sitten tullut mitään :) Muuta kuin harjoituskappale. Kyllä mä ehkä vielä joskus voisin tehdä sellasen vähän paremmasta kankaasta, mutta en nyt ehkä ihan heti kuiteskaan. Anyway, se, että tuhrasin siihen ainakin kaksi päivää ja lopulta se ei sitte ollutkaan hyvä ei harmita mua juuri lainkaan! Ja aiemmin sellanen ajantuhraaminen olis syönyt mut elävältä.

Poneista. Chris laitto mulle linkin jonhonkin nettikauppaan, jossa niitä vanhuksia oli. Mä sitten joitakin tilasin, ja jotenkin siitä taas vähän innostuin. Tilasin sitte parista muusta paikkaa kans. Kaikista hienoin oli Kupliina! Muistatteko sen keltasen istuvan ponin? Sen just tilasin! Meriliinukankin haluaisin, mutta niistä on enemmänkin jotain jenkkiversioo  tarjolla, enkä mä sitä halua. Ostin myös baby Rusettiinan ja Baby Surprisen. Mä tykkään poneista, mutta olen ihan hulluna niihin poneihin, jotka mulla on itellä joskus ollut! Tai jotka muistan jotenkin lapsuudestani. Ja nää on just niitä!

Toivottavasti teillä oli yhtä ihana viikonloppu! Pari skräppijuttua tuli vielä siihen arvontapakettiin.

Ja sitten niitä kuvia! eikä, kun sitä ennen kiitos vielä Kaislalle tarjotin -kommentista! Mä olen itse tehnyt, tai siis ainakin vahvasti niitä tuunannut. Ne on nimittäin kirppikseltä ostettuja puu-(tms.)tarjottimia, jotka olen kankaalla päälystänyt. Olen tehnyt sellasia todella paljon, ja niistä melkein  aina tulee tosi kivoja!

Kuvia!

Eli tässä todisteet siitä, että siivottu on! Lapsetkin sain pitkästä aikaa siivoamaan omat hommansa!

Sitten askartelujuttuja (ennen nukkeja)

vähän vanhempia askartelujuttuja

Ja sitte Nuuksioo (ilman nukkeja vielä tässä vaiheessa)

Ja sokerina pohjalla: Tytöt! Juhannuksena ja Nuuksiossa, ja Nicky vielä ruumiin hävityspuuhissa.

♥ Raisa