Kompakti.

Kuva pöllitti netistä

Tykkään pienistä asioista. Shiba inukin, suosikkikoirarotuni, on erityisen ihana juuri kompaktiutensa vuoksi. Samaan koloon sujaktaa niin monta muutakin asiaa, myös oma vartaloni. Ajatus siitä kompaktina, pienenä on jotenkin niin kutkuttava. Silloin sitä on helpompi hallita, se ei ole tiellä, ei rönsyile eikä pursuile. Todellisuus onkin sitten jotain muuta, vaikka olenkin melko minikokoinen, en siltikään aina tiedä mitä selkäni tekee, mihin suuntaan makkara pulpsahtaa, jos nojaankin tähän suuntaan. Koko ajan saa olla varuillaan. Ihan niin kuin isojen koirienkin kanssa. Erityisesti talvella. Pienen koiran voisi tilanteen niin vaatiessa nostaa syliin. Ehkä pienen naisenkin. Vaikken voikaan sietää sitä, että olen niin helposti liikuteltavissa.

Tämä samainen pienuuden ihannointi pätee myös kodeissa. Rakastan pieniä koteja. Siis japanilaisia koteja. Ne on niin kompakteja, helposti hallittavia, kaaostenkin on oltava pieniä, kun ei ole tilaa olla suuri kaaos. Oma koti tuntuu leviävän joka suuntaan. Haluaisin ainakin yhden huoneen verran tilaa pois. Mutta eihän se onnistu. Olen tähän kyllä keksinyt loistavan ratkaisun: Ostan entistä enemmän tavaraa! Johan alkaa kotikin vaikuttamaan paljon pienemmältä kun se on täyteen ahdettu aarteita. Mielellään vielä miniatyyrejä. Miniatyyritkin on ihania.

Kaikki laaja ja aava herättää levottomuutta; mitä sillä kaikella tilalla oikein tekisi. Tähän kyllä kuuluis laittaa jotain. Aivan liian autiota ja tyhjää. On hassua, että toiset tykkää siitä just sen takia. Just joku minimalismi. Mitä ne ihmiset tekee kaikella sillä tilalla? Eikö niiden ajatukset huku siihen tyhjyyteen? No, ihan sama. Mun ajatukset hukkuu joka paikkaan. (kävin just hakemassa pihalta oksan jostain koristepuusta, kun niin veikottelevasti siellä keimaili.)

Mä muuten keksin, miten niistä mun ompelemista "tekstipussukoista", tai siis niistä konekirjotuista, saa siistimmät ja helpommin tehtävätkin :D Hiukanko hienoo!! Mä en ole muuten oikein mitään saanut aikaiseksi tuolla Tehtaan puolella. Yritän aina silloin tällöin saada yhden tai kaksi saumaa ommeltua, mut muuten se on vaan enempi sellaista haahuilua. Olen sille Kiroilevan siilin Millalle ompelemassa penaalia, tää liittyy yhteen Animalian juttuun. Musta on tosi kiva tehdä jollekin tietylle ihmiselle jotain. Tai siis miten se sanotaan, vähän niinko mittatilaustyö, kunhan vaan tiedän jotain siitä ihmisestä, et mistä se tykkää. Kaikki ei selkeästi tykkää jostain ja sit se onkin tosi vaikeeta. Tai jos se on jotain, mihin mulla ei ole materiaalia. No, tota materiaalipulaa ei pitäis kyllä ihan vähään aikaan ilmetä...tilasin taas lisää kangasta! En voi uskoa sitä todeksi, mutta totta se on! Se on kummaa, kun niin innoissani olen kehittämässä kaikkea "vihreämpää" ja sit unohdan sen hetkittäin ja tilaankin uusia kankaita. Mut nää(kin) oli tosi ihania!

Katsoin sen "My sassy mum" tv-sarjan. Se oli ihan hyvä ja niillä oli ihana koti *sydän*, tekstitykset oli jälleen ihan mitä sattuu...musta on tulossa mestari ymmärtämään kökköenglantia. Niin, pystyin siis katsomaan sen sarjan, vaikka piti lukea kokeisiin. Onnistuin mä niihin kokeisiinkin lukemaan, vaikkakin kaikkiin aika kevyesti. Ja psykologiaan en yhtään, kun ne piti kokeen vääränä päivänä. Mut äikkäänkin vähän. On muuten hassua, et äikästä saan työmäärään nähden parhaimmat numerot. Vaikka mulla kaikki oikeinkirjoitussäännöt, siis se äikän tylsä puoli on ihan onnetonta. Eilen kyllä kokeessa mua niin tympi ja mietin vaan sitä, miten kohta tää on ohi, mä menen kauppaan ja ostan vaniljakokaa ja juon sen siitä tölkistä ja se on ihan jäätävän kylmää ja hapokasta ja se nipistelee nenässä ja mua naurattaa. Mut ei auttanut, oli tehtävä se koe ensin. Tuntuu, että kamalasti vaan oioin, kun ei jaksanut miettiä jonkun 7o vuotta sitten kirjoitetun novellin analysoimista. Meidän olis pitänyt lukea Kullervon tarina. Olin hukannut paperin, missä se luettava oli määritetty ja sain vasta koepäivänä tietää mitä piti lukea. Ja sit tarinaahan oli siis sivukaupalla, Kalevalaisittain käsittämättömässä runomuodossa kirjoitettuna. En ymmärtänyt lukemastani yhtään mitään. Varsinkaan kun oli se "pakko". Joten tein mitä nykyajan oppilaat varmasti muutkin tekevät. Googletin Kullervon ja sain tietää mitä sille käy. Onneksi ope ei arvostele niitä meidän luettavien tekstien pohjalta tehtyjä tehtäviä, ne vaan kuuluu siihen suoritukseen ja varmaan niiden tehtävien avulla ope määrittää, et ollaanko luettu vai ei. Toinen luettava oli Kafkan Muodonmuutos. Se oli sentään hyvä, luettava. Mä olen muuten sellainen lukija, et mulle merkkaa eniten luettavuus. Ihan sama kuinka tylsä tai mielenkiintoinen itse tarina on, jos se on kirjoitettu hyvin, niin sit sen on oltava hyvä. Joskus saattaa sisältö olla sen verran hyvä, et huonokin kirja pärjää, mut silloin itse lukukokemus ei ole niin hyvä.

Kirjoista tuli mieleen, luin eilen blogipostauksen yhdne nuoren naisen kirjahyvllyn sisällöstä. Siis ei tässä mitään, mutta se, että ne kaikki kirjat oli jaksettu listata ylös! Hullun hommaa, sanon minä! Ja niin kunnioitettavaa! Ja sit jos oikein muistan niin ne kirjat oli vielä hyvässä järjestyksessä! On mullakin askartelukirjat omalla hyllyllä, romaanit omilla, keittokirjat omalla jne. Mut hyllyillä ne on ihan sikin sokin. Niin, joo katsokaa itse! Kirjahyllyssä Kirjat on ihania! Eilen kun pääsin koulusta, se oli siis vika koe, tänään vielä haen arvosanani, mut lukemiset on nyt luettu. Niin, siis aloin heti miettimään, et mistä aloittais. On niin paljon kertynyt kaikkea luettavaa. Lehtiä, kirjoja, lehtileikkeitä, kaikkea pientä kasaantunut luettavaksi sinne tänne. Pienestä aikataulupaineesta johtuen aloitin sitten Caitlin Moranin Naisena olemisen taidosta. Se meinas tyssätä siihen paikkaan, kun oli jotenkin tosi rasittavaa lukemista. Jos ei ihan joka otinen lause ollut jotain vitsikästä, niin aikakin joka kolmas. En millään meinannut jaksaa alkua pidemmälle. Onneks kuitenkin jatkoin, sillä kyllä se ekojen sivujen jälkeen lähti siitä paremmin sitten liikkeelle. Ja ihan sai kunnolla nauraakin :)

Mut hei! Nyt jotain muuta, kiitos!

xoxo,
Raisa

Supernainen, vihdoin ja viimein!!

Terppa!

Muistatteko, kun täälläkin on aika ajoin vilahdellut (ei vilautellut!) suuri ja kaunis Supernainen? Se mahtava tyyppi, joka leipoo ja siivoaa, tekee uskomattomia ruokia, pyykkää ja kouluttaa kaneja (no eikä!), ompelee ja tekee kaikkea sellaista, josta jo lukiessa tulee pikkuisen hiki ja alkaa puuskuttamaan. Se oli meillä lauantaina!!! Ihan parasta!

Mulla oli yksi kakkutilaus sunnuntaille ja kakuthan pitää tehdä jo edelleisenä päivänä mehustumaan. Tai siis kosteutumaan. No, eli aloin tekemään sokerikakkupuhjaa. Ja kaikki varmaan muistaa miten saan hepuleita, jos uunia lämmittää vaan yhtä asiaa varten, joten...tein myös 1,5 x mokkapaloja, ja kun se uuni kerta oli päällä ja lounasaikaankaan ei enää kuin pari tuntia, niin tein makaronilaatikon (josta tuli Veaanin Uusi Keittokirja tms. reseptin mukaan aivan liian mausteinen), ja koska uuni oli edelleen päällä tein hernerouheella ja ohralla täytettyjä taco -mausteisia pasteijoita. No, edelleen uuni oli päällä ja ohraa jäi sen verran yli, että tein vielä sieni-risotto-ohraton (josta tuli aik ahirveetä, kun se ohra oli jo entuudestaan ylikypsää, eikä se tunti lisää uunissa ainakaan sitä parantanut...eikä tässä vielä kaikki!! Tein vielä mysliäkin! Melkoinen plikka. :D

Kaadoin nonparelleja väärästä reiästä...mutta ei se haittaa :)

Eilen heräsin kukonlaulun aikaan, sillä oli kuorrutettava ja koristeltava kakku, sekä lähdettävä Helmihulinoihin, jotka alkoivat kymmeneltä, ja sitä ennen oli saatava pöytä kasaan. Kiire tuli! Kakusta tuli ihan nätti ja pöydänkin sain kuntoon ennen ovien avaamista, kiitos reippaan pienen apurini.
Myyjäiset oli todella kivat! Tykkään paljon näistä pienistä myyjäisistä, joissa ei ole painetta tehdä paljon rahaa, että saa kalliin pöytämaksun maksettua. Helmihulinoissa pöytämaksu on 20 euroa. Muksut saivat myös muutaman euron, kun myivät (siis Pinpula teki kyllä kaiken työn, Hapsi vaan käväisi paikalla) vanhoja lelujaan. Oikein mukava päivä, ja onneksi kestokin oli vain neljä tuntia :)

Myin ihan sikana koruja! Ihan vaan joitakin kolikkokukkaroita, enkä yhtä ainuttakaan muuta pussukkaan, mutta niitä koruja!! Ihan hassua miten nää menee. En yhtään osaa ennakoida mitä missäkin menee. :) Olin kyllä laittanut ihan kelpo alennukset lähes kaikkiin koruihin :)

Uusia Pinkkis -tuotoksia. Näistä melkein kaikki meni eilen. :)

Perjantaina olin kaverin kanssa syömässä. Kalliossa, jossain kovasti kehutussa kiinalaisessa. Ruoka oli hyvää, muttei kuitenkaan ihan niin hyvää, kuin olin kehujen perusteella toivonut. Ehkä otin vaan väärän annoksen? Sitä ennen olin käynyt ostamassa EKolosta puoli kiloa valkosuklaata. Olis pitänyt ostaa 600 g, mutten raaskinut, vaikkei ne omasta pussista edes mene. Mut silti. Ja sit tein jotain yllättävää, poistuin kaupasta ostamatta mitään muuta! Teki mieli juustoa ja vaikka mitä, mutta kun ne oli kaikki niin kalliita! Ostin vaan suklaat ja jatkoin matkaa Viivoaniin. Siletä ostinkin sit vähän enemmän, mutten siltikään mitään kallista tai turhaa. Paitsi yhden ylipakatun (miksi unohdan aina just Viivoanissa ekoasiat?) tuotteen: maustettua merilevää (törkeen hyvää!)

Viivoanista minikauppaan, jossa sitten törsäsin. Hups! Mutta! Tein ehkä Pinkkiksen hauskimmat korut! Niistä ei ole vielä kuvia, mutta tulossa ihan pian! Niin, siis niistä mitä sieltä ostin.

Jossain vaiheessa laitoin nukkejakin vähän. Kait. Ainakin otin muutaman kuvan. Eilen illalla ainakin laitoin vähän taloa, kun olin myyjäisistä ostanut jonkun pienen tiskialtaan, josta poistin tiskiallasosan ja pinnoitin uudelleen kontaktimuovilla. En ole siis käynyt Ebayssä tai Blythe Kingdomissa katsomassa kaikkia niitä ihania nukkeja, joita myydään juuri tällä hetkellä aivan uskomattoman edulliseen hintaan. Tavallaan se on aika helppoakin, kun ei ole oikeasti yhtään rahaa, joten luottokortissa oleva tyhjä täytyy säästää niihin tilanteisiin, kun on pakko ostaa jotain. Siis niinko ruokaa tms. (nukkeja ei lueta tähän kategoriaan! usko nyt!) Kyllä mä silti pidän silmällä uusia nukkeja, mikä on ihan persuksista. Kun niitä uusi aei just ainakaan pitäis ostaa. Mutta en kestä ajatusta, että tänä vuonna kävi samalla lailla kun kävi viime vuonna Margon kanssa. Niin, että tulis joku ihan älyttömän hieno nukke ja se menis multa  sivu suun. Ja sit jälkikäteen siihen havahdun ja joudun ostamaan sen johonkin naurettavaan superylihintaan.

Nyt on tulossa ensimmäinen gootti blythe. Sillä on kyllä aika hienon oloiset vaatteet, mutta en muuten ole juurikaan innoissani. Välillä mietin sitä, miten muutaman arvokkaimman nuken hinnalla olisin lentänyt Japaniin ja yöpynyt siellä muutaman yön...Jospa nyt malttaiisn niiden nukkein kanssa? Eiköhän nämä nyt jo olemassa olevat riitä?

Kova hinku on lukemaan bilsan kokeeseen, tai kokeisiin, kun niitä on kaksi. Otettiin Pinzan kanssa kisa siitä, kumpi menestyy paremmin :) Saan 5 min hieronnan, jos voitan. Ja minä siivoan P:n huoneen, jos se voittaa :) Harmi vaan kun mun hinku jää niin usein sille hinkumisen asteelle...

Klik klik isommaksi!

Välillä mietin, että jos muualla olis elämää, et entä jos se olisikin jotain ihan muuta, ihan erilaisilla aisteilla aistittavissa, kuin elämä täällä maassa? Jotain, mistä meillä ei ole pientintäkään hajua. Ent iedä asioista niin paljoa, että voisin sanoa olisko sellainen mahdollista. Ajattelin sitä, et miten ihminen tietää vaikka dinosaurusten olemassa olosta, tai just siitä alkumerestä *sydän*, mut koirat ei edes ajattele tollaisia. Niin et olisko jotain sellaista, mitä me ei edes pystytä ajattelemaan. Me etsitään asioita (tälle tieteenhaaralle oli joku oma nimensä, mutten sitä nyt muista) avaruudesta, jotka on jollain tapaa meille "tuttuja"  mut entä jos ne asiat siellä onkin jotain ihan muuta, jotain joka ylittää meidän käsityskyvyn ihan täysin?

Nukkekoti *sydän*

Välillä mietin myös sitä, miten maapallo sitten voi ja kukoistaa, kun on päässyt meistä eroon. Entä sitten, kun se on tullut tiensä päätökseen? Me ollaan jotenkin olevinamme niin kamalan tärkeitä ja jollain tapaa myös kuolemattomia, ihan vaikka joku jyrkikatainen, pieni ja niin itseriittoisen oloinen kaveri, ja oikeesti me ollaan täällä vaan silmänräpäys, saatiin paljon pahaa aikaseksi, mutta kyllä meidän jäljet aikanaan katoaa. (mä kertaan bilsan ympäristöasioista kertovaa kurssia ja nää jutut on aika pinnalla!) En voi käsittää miten meidän ja varmaan melkein kaikkien muidenkin maiden talous ja jollain tapaa koko olemassa olo perustuu jatkuvalle kasvulle. Mitä ilmapallollekin tapahtuu, kun sitä vaan puhalletaan ja puhalletaan? Vihreä Lanka -lehdessä oli aukeama ruoka-annoksesta nyt ja olisko ollut öö 20 vuoden kulutta (tai jotain sinne päin), sit kuitenkin kun ilmastonmuutos on purrut melko lujaa jo. Siinä kohtaa syödään kotimaista ruokaa, lihaa käytetään korkeintaan mausteena. Miksi meidän pitää odottaa jotain katastrofia, että aletaan toimia? Kun ihan aikuisten oikeasti ei tää kulutuskulutus KULUTUS ole millään tavoin kestävää. Kaikki voi pahoin, ja silti pitää vaan kuluttaa ja kuluttaa, pitää talous nousussa. Ihmiset on ihan kamalia.

Onkohan mitään muuta? Taidan nyt mennä sit hitsi soikoon lukemaan siihen kokeeseen, en halua siivota Pinzulan huonetta!

Ehkä tääkin kuva on tullut otettua jo muutaman kerran...

Bambill aon kaupassa uusi apulainen, Vihreätukkainen Prinsessa Kat

Kerroinko jo aiemmin tosta seinällä olevasta hyllystä, että se on napattu Keirrätyskeskuksen ilmaislaarista? Putsasin ja maalasin ja nyt se on ihan loistava lisä Super Sweet Storeen.

xoxo,




 Ai nii, ostin kirjastosta vinon pinon poistolehtiä. Kaikki tiedelehdet mitä siellä oli :D

Kuvia

Ai nii, olen ollut jo jonkin aikaa juoksutauolla, tai siis niinku en ole juossut melkein kuukauteen. ENkä usko kyllä vähään aikaan juoksevanikaan, kun ei vaan nappaa. Yritän ulkoiluttaa koiria useammin ja pyöräilen aina kun mahdollista(jaksan/viitsin - mikä on kyllä aika usein. Olen ehdottomasti meidän perheen laiskin autonkäyttäjä). Niin, tämä siis tiedoksi.

Joop. Eilen tuli sitä rahaa, ja nyt siitä on 9 euroa jäljellä. Kaiken maailman laskuja ja sit koiran ruokaa piti hakea ja siinähän se sitten olikin. No, eikös huomenna tule ne veronpalautukset? On se raha vaan hankala asia. Yhtään en siitä välittäis, mutta se turvallisuuden tunne ja kaikki ne ihanat asiat, joita sillä voi hankkia...Niinpä. Illalla yritin kuumeisesti miettiä mitä haluaiisn joululahjaksi. C tyrmäs kaiken :( EI kuulemma halua ostaa minulle leluja. Enkä mä mitään muutakaan oikein halua. Yritän houkutella sitä ostamaan mulle Danbon. Luetteko Yotsubaa? Danbo on se pahvilaatikkorobotti, jonka xx ja yy tekivät. Ja jostain sattuman oikusta Danbosta on tullut tosi suosittu. Ja mä haluaisin siis sellaisen. Figuurin, siis.

Mitäköhän muuta? Isä soitti, ja sanoi: sori etten huomannut kutsua sua mummon hautajaisiin.... Niinpä, sori nyt vaan. C just valitti, että kuinka mä annan kaikille muille aina anteeksi niin helposti, mutten koskaan sille. Mutta enhän mä annan anteeksi, juuri koskaan. Ajan kuluessa saatan unohtaa, mutten anna anteeksi. En, vaikka pitäis. Paitsi pienet asiat ja sit tietty ne, jotka unohdan, ja melkein kaiken C.lle ja lapsille. Arvatkaa olenko antanut anteeksi yhdelle tärkeälle ihmiselle, joka ei tullut Pimpulan nimiäisiin 11 vuotta sitten! Aivan oikein, en todellakaan. Se ei tullut, koska ne oli nimiäiset, eikä -piip- kirkolliset ristiäiset. En ikinä unohda sitä.

No, ei tollasia ikäviä asioita nyt tänään. Mikäs tässä päivässä niin erikoista sitten? No, saadaan melkein kaikki kokeet! Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että meni huonosti. Kaikissa aineissa. Ja mä nyt jo tunnen sellaista häpeää huonoista numeroistani, mietin sitä hetkeä, kun käyn hakemassa kokeeni ja sieltä tulee huonoja, tai siis keskinkertaisia numeroita. Taidan ehkä jättää kokeiden haun silleen, et haen ne toimistolta, niin sit ei tarvii häpeillä kuin kerran. Mut en mä kyllä halua, että se ihana lukiosihteerikään niitä mun numeroita näkee ja mielessään pahoittelee mun keksinkertaista menestystäni. Miten tää on mennyt tälläiseksi?

Tulispa tänään mun vegetilaukseni! Olis jo aika! Tilasin siis vaihteen vuoksi Englannista vegaanikaupasta. Aika hyvin kyllä jo Suomestakin saa kaikkea hauskaa, et silleen ei olis mitään pakottavaa tarvetta, mut on se kiva jouluksi jotain vähän speciaalimpaa saada :D

Vähän mennyt pätkitellen taas tämä postaus, samalla teen viittä muuta asiaa. Laitetaampa tämä nyt "purkkiin".

Lupaamani kuvat. Laitoin nukketalon taas kaiken maailman järistysten jäljiltä kuntoon ja leikin nukeilla sen jälkeen.

Anteeksi, en ole vielä päässyt Alexisiin "sisälle", enkä osaa ottaa siitä sen arvoisia kuvia. Mutta kyllä se on kaunis!

Alex/Alexis mistelinoksan alla xxx

Syksy tuli vihdoin Tokioon ja Bunny otti kotatsun käyttöön. (kotatsu on lämmitettävä pöytä, jonka alla lämmitellään jalkoja. Japanissa ilmeisesti aika huonot noi lämmityssysteemit, ainkain olen kuullut melko kummallisia juttuja niistä, mm. foliolla eristettyjä huoneita jne.) Bunny on myös niin ihana.

Bambi otti joulukoristeet esiin! Pitäisköhän minunkin?

Joulupalloja. Nää on oikeesti lasia! Vähänkö hienoja!

Samperin Wubba chikenit! Rikkoneet Bambin palloja!

Prkl!

Olen pikkuhiljaa uudistanut myös Bambin keittiötä, enkä ainoastaan sitä makkaria, josta tuli kyllä ihan huippu. Tästäkin tykkään! Tiiliseinä on skräppipaperia.

Ja ettei olis aina vaan minun kaapeistani kuvia, niin tässä myös Bambin keittiöstä :)

 Mietin Middie Blythen hankintaa. Jos veronpalautuksista sen verran liikenis turhuuteenkin? Kuten olen varmaan jo joskus kertonut, Blythe nukkeja on kolmea kokoa, Neo, Middie ja Petite. Mulla on Petitejä ennen kaikkea koristeina ja Neot on niitä, joilla on kodit ja kaikki toi krääsä ja vaatteet jne. Middie olis kait suht saman kokoinen kun oli MLP Megan. Mulla on vielä yks ylim. Megan, jolta voisin ottaa mahd. tulevalle Middielle vaatteet...no, katsotaan. Ehkä sellainen vois olla jonkun pikkusisko? En tiedä. Lelut on kyllä ihania. On ihanaa olla näin irtautunut todellisuudesta ja kaikesta vakavasta ja yleisesti arvostetusta. Siitä mikä on muiden mielestä oikein ja kunnollista ja vastuuntuntoista jne. Taas alkoi kiehuttaa.

Akku loppuu! Moikka!

xoxo,

Maailma pelastettu, mitäs nyt?

Hurraa! Hurraa! Hurraa! Hyvä me! Yhdessä teimme sen! Pelastimme maailman!

Ja nyt kohti uusia haasteita! Ei kyllä oikeasti ainakaan vähään aikaan mitään yhtä sitovaa (ja lukijoita karkoittavaa). Vaikka mietin kyllä jotain oikeaa haastetta itselleni, esim. viikko pelkästään kotimaisella ruoalla. Mutta kun jo aamu alkaa taateleilla, kaakaonibseillä ja banaanilla, niin aika vaikeaksi menis. Vaikkakin olen sitä mieltä, että suomalaisten tulisi pystyä elämään ja voimaan hyvin suomalaisella ruoalla. No, ehkä joskus myöhemmin.

Pieni kooste myyjäisistä. Pinkkiksen ehdottomasti vihreimmät myyjäiset! Menin sinne pyörällä, Chris auttoi viemään tavarat perille, mutta itse toin kaiken takaisin, jopa tuolin raahasin pyörän kyydissä! Aika reipas tyttö! Käsityöbasaari oli katetussa, mutta lämmittämättömässä tilassa, valaistusta ei ollut, mutta lasikatto päästi kaiken luonnonvalon sisään. Päästöjä siis nolla! Yay! Itse markkinat veti ihmisiä puoleensa mielettömät määrät, mutta aika väljää oli itse käsityöbasaarissa. Ja niistäkin kävijöistä suurin osa iäkkäämpää mummelia, joita överipinkki pöytäni ei houkutellut erityisemmin. Mutta mitä ympärilleni katsoin, kyllä minulla silti kauppa kävi paremmin kuin monilla muilla. Vastapäinen pöytä ei saanut myynneillään edes pöytävuokraa katettua, viereinen pöytä taisi just ja just päästä omilleen. Korujani ja kankaitani ihasteltiin, hiplailtiin ja taas oli niitä saumojen tarkkailijoita. Viereisen pöydän myyjätär ihmetteli sitä, miten ohikulkijat niin käänteli ja väänteli pussukoitani. Tuskin ne kaupoissakaan joka ikistä kiinalaisnaisen tai -lapsen ompelemaa saumaa samalla lailla tiirailee. No, onneksi mun saumat kestää lähemmänkin tarkastelun :D

Kuten saatoitte lauantain postauksesta ja sunnuntain postaamattomuudesta päätellä, myyjäiset vei kaikki mehut. En tiedä mikä siinä on, kun niin uuvuttaa. Mutta aina sama juttu. Ehkä se on se sosiaalisuus ja jollain tapaa esillä olo. En tiedä, raskasta se on. Mutta samalla myös niin hauskaa. Hauskointa on kun ihmiset tykkää :)

Myyjäisten aikana C teki yksinään makuuhuoneen lattiaremontin. Siirsi kaikki huonekalut, väsäs sen lattian ja pisti vielä huonekalut takaisin paikoilleenkin.

Hyvältä näyttää! Samalla päästiin eroon kaikista yksittäisistä pikkumatoista, joita meille kertynyt makkariin melkoinen läjä. Sängyn viereen kyllä jätettiin molemmille omat.

Makkarin jälkeen olis tarkoitus uusia vielä olkkarin lattia, ja varmaan samalla vaihtaa siellä järjestystä. Siitä mä tykkään, varsinkin kun on joku siirtelemässä niitä huonekaluja.

Koirien kanssa kaikki hyvin, Kenain suuri ongelma saattaa ihan oikeasti olla historiaa. En vieläkään ihan voi uskoa sitä todeksi. Välillä mua itkettää kun ajattelen miten lähellä sen lähtö oli. Ainakin kuvittelisin niin, että oltiin oikeasti siitä luopumassa. Ja sit kuitenkin loppujen lopuksi ratkaisu oli niin helppo ja tehokas. Mä usein täällä puhun Ristosta (josta yksi lukija jopa on nähnyt unta! Aivan mieletöntä!!) ja Kenaista on kerrottu ainoastaan niitä kauhujuttuja. Mutta oikeasti Kenai on ehkä maailman hienoin koira. Poika tietenkin oli maailman hienoin koira, mutta... siinä oli niin kauheasti kaikkea ei niin hyvää, että väistämättä rokottaa vähän sen pisteitä. Kenai taas nykyisellään, ilman yksinjäämisahdistustaan, on aivan mieletön. Se on älykäs, jopa vähän pelottavalla tavalla. Ja se on niin siistikin :) Ja terve. Vitsi, mua on kyllä siunattu hienoilla koirilla! Ja niin varmasti teitä kaikkia muitakin koirallisia :) Ollaan me onnekkaita!




Lastenkin kanssa kaikki hyvin. En millään kyllä raaskis päästää niitä isälleen, tuntuu että ne olis koko ajan siellä, kun niiden oikeasti pitäis olla kotona. Pinpulalla oli nimpparit, onneksi äiti muistutti. Mun Aasian Karhu -kalenterissani ei ole suomalaisia nimipäiviä, joten olen aina äitini varassa niiden suhteen :)

Eipä tässä muuta. Tuli kova ikävä Poikaa, kun kävin tossa katselemassa koiravalokuviani.

 

Haluaiisn vielä mainita yhdestä blogista, josta olen kovasti innoissani. Mun on pitänyt jo pitkään kertoa teille, että mun blogilla on myös japanilainen lukija. Tapsin hänet Vegfesteillä viime kesänä. En meinannut uskoa sitä todeksi, mutta uskokaa pois! Totta se on! Ja nyt samainen lukijani on pistänyt pystyyn oman bloginsa!   Mint Julep!  Mimi kertoo Japanilaisista kasvissyöntiin liittyvistä asioista ja paikoista! Super mielenkiintoista! Niin, ja siis suomeksi!!

Tässä se postisettini! Vielä en ole yhtäkään kirjettä kirjoittanut, vähän arastelen, ettei vaan mene pilalle. Mutta kyllä aion nukkeystäviäni kirjeillä muistaa! Sanomalehti rulla on pakkausmateriaalia, siis vähän kuin ne styroksihelmet, siihen tarkoitukseen siis. Ajattelin kyllä ehkä tehdä siitä tytöille lehtiä.

Tässä C! Kumma ja komea. Osallistuu puolimaratoniin tulevana viikonloppuna! *ylpeänä rintaansa pörhistää*

Eipä kait sitten muuta tällä kertaa. Paitsi, että eilen oli äikän koe. Tuntuu, että meni hyvin, mikä aina tarkoittaa, että meni huonosti. Kirjoitin kyllä todella paljon. Jouduin terottamaankin ainkain kolme kertaa ja sitten mun terotin putos lattialle ja vieri kauas pois :(

Kokeen jälkeen kävin vielä kirjastossa ja lainasin taas niin paljon kaikkea josta olen ihan innoissani. Aiemmin olen lainannut kaakaopapujen viljelijöiden vähemmän makeasta elämästä kertovan kirjan. En uskalla lukea sitä, sillä olen varma että se muuttaa suhtautumiseni suklaaseen kertaheitolla, enkä ole vielä syönyt tarpeeksi suklaata. Olenpas kamala. Nyt lainasin kirjan säästämisestä, kulutushyödykkeistä, kolme luontodokkaria ja jotain muutakin, mutten muista mitä. Kirjastossa on ainoastaan se paha puoli, että ne kirjat pitää joskus palauttaa. Mä kun niin mielelläni vaan piehtaroisin niissä enkä ikinä antais pois. Paitsi seuraavan karsinnan osuessa kirjahyllyyn.

Mutta nyt! Moikkis! Tänään matikankoe ja Pinzan konsertti uudessa musiikkitalossa.

xoxo,

Puputyttö

ai hitto. mähän lupailin eilen jotain koostetta. No, ehkä huomenna sitten?

Miniatyyri Myyjäiset!

KAIKKI MINIATYYRIT ON MYYTY :)

Vihdoin ja viimein - Miniatyyri Myyjäiset! Nopeat syövät hitaat, eli eka ostaja saa haluamansa :)

Tässä eka setti, joka pitää sisällään erilaisia mukeja ja laseja. Kooltaan ne on siis sellasta barbille sopivaa, enkä usko että ne hölmöiltä näyttäis pienemmässäkään kodissa. Hintaa tällä on 5 euroa, plus postikulut n.0.8-1,60.


Seuraava setti on leivontatarvikkeita, pääasiassa erilaisia kulhoja, on siinä yksi pursotinpussi ja koristeruusujakin. Hinta 3 € + postitus


Tässä setissä on kahvin ja teen juontiin liittyviä tarvikkeita, kannuja ja mukeja, kermakko, sokerikko jne. Hinta 5 euroo + postitus.


Tässä sekalaista rompetta, kattiloita, ruokaa, pulloja jne. HUOM! Bambi pölli toisen sinisistä pulloista juomapullokseen nyrkkeilytunnille! Eli sinisiä pulloja ei kuulu kahta tähän settiin, vaikka kuvassa niin onkin! Hinta 5 euroo + postitus. MYYTY! Avalle!


Ja toisataiseksi vika setti pitää sisällään uuninpeltejä, jäähdytysritilän ja lautasia.  Hinta 3 euroo + postitus 


Kaikki tuotteet on todella yksityiskohtaisia, kannujen kannet saa irti, pieni laatikko aukeaa jne. Nää ei ole mitään barbin muovikökköjä, vaan todella ihania pieniä aarteita. Luovun niistä, koska minulla on niitä korujen valmistuksen takia niiiiin paljon! Kaikki ei mahdu Bambin kotiin, ja seuraavaa kotia varten en vielä aktiivisesti kerää mitään. (tuun teiltä sitte itkemään näitä takaisin ;) )

Eipä sitten muuta tällä kertaa! Loppuun vielä aamulla ottamani pääsiäiskuva :)



Kaikkea hauskaa!

Sydän, Raisa

Miniatyyrejä ja skräppisivuja

Hitto mulla on täysinäinen olo, enkä ihan kauheesti edes syönyt. No joo, asiaan.

Eilen tuli Vegetukun paketti, n. viikon myöhässä (olin tilannut valkosta suklaata juhlaleivonnaiseen, mutta onneks mulla olikin sitä tarpeeks itellä), mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan :) Yllättävän vähän olin sitte loppujen lopuksi herkkuja tilannut :( No, ehkä hyvä niin, on housuja jotka kiristää, ja vaakakin erilailla narahtaa...
Mutta lisäksi oli vitriini Bambin herkkukauppaan ja muita mini-ihmeitä!
Niin ihania! Mitään en kerinnyt illalla laittaa omille paikoilleen, kun oli nyrkkeily ja sitte vuokrattiin leffa: Town. Oli muuten ihan hyvä, se Hamm(?) on niin ihana. Tulispa pian tuore Mad Men dvd:lle!
Yläkerrassa piipahdin sen verran, että laitoin pari MadeBy -tilausta valmiiksi ja otin kuvia maanantain skräppisivuista.
Hääalbumista:





Ja sitte vielä Synttärialbumiin: Pnpula 9 v.



Yhden koulusivunkin tein, mutta se on sen verran tylsä, etten sillä kiusaa teitä.

Ihanaa, kun alkaa viikonloppu! On sellasta Pinkkis -energiaa, että sais asioita varmasti tehtyä. Aloin vihdoin ja viimein ompelee Japanista ostetuista kankaista pussukoita! Jee!

Heips!

♥ Raisa