Maailma pelastettu, mitäs nyt?

Hurraa! Hurraa! Hurraa! Hyvä me! Yhdessä teimme sen! Pelastimme maailman!

Ja nyt kohti uusia haasteita! Ei kyllä oikeasti ainakaan vähään aikaan mitään yhtä sitovaa (ja lukijoita karkoittavaa). Vaikka mietin kyllä jotain oikeaa haastetta itselleni, esim. viikko pelkästään kotimaisella ruoalla. Mutta kun jo aamu alkaa taateleilla, kaakaonibseillä ja banaanilla, niin aika vaikeaksi menis. Vaikkakin olen sitä mieltä, että suomalaisten tulisi pystyä elämään ja voimaan hyvin suomalaisella ruoalla. No, ehkä joskus myöhemmin.

Pieni kooste myyjäisistä. Pinkkiksen ehdottomasti vihreimmät myyjäiset! Menin sinne pyörällä, Chris auttoi viemään tavarat perille, mutta itse toin kaiken takaisin, jopa tuolin raahasin pyörän kyydissä! Aika reipas tyttö! Käsityöbasaari oli katetussa, mutta lämmittämättömässä tilassa, valaistusta ei ollut, mutta lasikatto päästi kaiken luonnonvalon sisään. Päästöjä siis nolla! Yay! Itse markkinat veti ihmisiä puoleensa mielettömät määrät, mutta aika väljää oli itse käsityöbasaarissa. Ja niistäkin kävijöistä suurin osa iäkkäämpää mummelia, joita överipinkki pöytäni ei houkutellut erityisemmin. Mutta mitä ympärilleni katsoin, kyllä minulla silti kauppa kävi paremmin kuin monilla muilla. Vastapäinen pöytä ei saanut myynneillään edes pöytävuokraa katettua, viereinen pöytä taisi just ja just päästä omilleen. Korujani ja kankaitani ihasteltiin, hiplailtiin ja taas oli niitä saumojen tarkkailijoita. Viereisen pöydän myyjätär ihmetteli sitä, miten ohikulkijat niin käänteli ja väänteli pussukoitani. Tuskin ne kaupoissakaan joka ikistä kiinalaisnaisen tai -lapsen ompelemaa saumaa samalla lailla tiirailee. No, onneksi mun saumat kestää lähemmänkin tarkastelun :D

Kuten saatoitte lauantain postauksesta ja sunnuntain postaamattomuudesta päätellä, myyjäiset vei kaikki mehut. En tiedä mikä siinä on, kun niin uuvuttaa. Mutta aina sama juttu. Ehkä se on se sosiaalisuus ja jollain tapaa esillä olo. En tiedä, raskasta se on. Mutta samalla myös niin hauskaa. Hauskointa on kun ihmiset tykkää :)

Myyjäisten aikana C teki yksinään makuuhuoneen lattiaremontin. Siirsi kaikki huonekalut, väsäs sen lattian ja pisti vielä huonekalut takaisin paikoilleenkin.

Hyvältä näyttää! Samalla päästiin eroon kaikista yksittäisistä pikkumatoista, joita meille kertynyt makkariin melkoinen läjä. Sängyn viereen kyllä jätettiin molemmille omat.

Makkarin jälkeen olis tarkoitus uusia vielä olkkarin lattia, ja varmaan samalla vaihtaa siellä järjestystä. Siitä mä tykkään, varsinkin kun on joku siirtelemässä niitä huonekaluja.

Koirien kanssa kaikki hyvin, Kenain suuri ongelma saattaa ihan oikeasti olla historiaa. En vieläkään ihan voi uskoa sitä todeksi. Välillä mua itkettää kun ajattelen miten lähellä sen lähtö oli. Ainakin kuvittelisin niin, että oltiin oikeasti siitä luopumassa. Ja sit kuitenkin loppujen lopuksi ratkaisu oli niin helppo ja tehokas. Mä usein täällä puhun Ristosta (josta yksi lukija jopa on nähnyt unta! Aivan mieletöntä!!) ja Kenaista on kerrottu ainoastaan niitä kauhujuttuja. Mutta oikeasti Kenai on ehkä maailman hienoin koira. Poika tietenkin oli maailman hienoin koira, mutta... siinä oli niin kauheasti kaikkea ei niin hyvää, että väistämättä rokottaa vähän sen pisteitä. Kenai taas nykyisellään, ilman yksinjäämisahdistustaan, on aivan mieletön. Se on älykäs, jopa vähän pelottavalla tavalla. Ja se on niin siistikin :) Ja terve. Vitsi, mua on kyllä siunattu hienoilla koirilla! Ja niin varmasti teitä kaikkia muitakin koirallisia :) Ollaan me onnekkaita!




Lastenkin kanssa kaikki hyvin. En millään kyllä raaskis päästää niitä isälleen, tuntuu että ne olis koko ajan siellä, kun niiden oikeasti pitäis olla kotona. Pinpulalla oli nimpparit, onneksi äiti muistutti. Mun Aasian Karhu -kalenterissani ei ole suomalaisia nimipäiviä, joten olen aina äitini varassa niiden suhteen :)

Eipä tässä muuta. Tuli kova ikävä Poikaa, kun kävin tossa katselemassa koiravalokuviani.

 

Haluaiisn vielä mainita yhdestä blogista, josta olen kovasti innoissani. Mun on pitänyt jo pitkään kertoa teille, että mun blogilla on myös japanilainen lukija. Tapsin hänet Vegfesteillä viime kesänä. En meinannut uskoa sitä todeksi, mutta uskokaa pois! Totta se on! Ja nyt samainen lukijani on pistänyt pystyyn oman bloginsa!   Mint Julep!  Mimi kertoo Japanilaisista kasvissyöntiin liittyvistä asioista ja paikoista! Super mielenkiintoista! Niin, ja siis suomeksi!!

Tässä se postisettini! Vielä en ole yhtäkään kirjettä kirjoittanut, vähän arastelen, ettei vaan mene pilalle. Mutta kyllä aion nukkeystäviäni kirjeillä muistaa! Sanomalehti rulla on pakkausmateriaalia, siis vähän kuin ne styroksihelmet, siihen tarkoitukseen siis. Ajattelin kyllä ehkä tehdä siitä tytöille lehtiä.

Tässä C! Kumma ja komea. Osallistuu puolimaratoniin tulevana viikonloppuna! *ylpeänä rintaansa pörhistää*

Eipä kait sitten muuta tällä kertaa. Paitsi, että eilen oli äikän koe. Tuntuu, että meni hyvin, mikä aina tarkoittaa, että meni huonosti. Kirjoitin kyllä todella paljon. Jouduin terottamaankin ainkain kolme kertaa ja sitten mun terotin putos lattialle ja vieri kauas pois :(

Kokeen jälkeen kävin vielä kirjastossa ja lainasin taas niin paljon kaikkea josta olen ihan innoissani. Aiemmin olen lainannut kaakaopapujen viljelijöiden vähemmän makeasta elämästä kertovan kirjan. En uskalla lukea sitä, sillä olen varma että se muuttaa suhtautumiseni suklaaseen kertaheitolla, enkä ole vielä syönyt tarpeeksi suklaata. Olenpas kamala. Nyt lainasin kirjan säästämisestä, kulutushyödykkeistä, kolme luontodokkaria ja jotain muutakin, mutten muista mitä. Kirjastossa on ainoastaan se paha puoli, että ne kirjat pitää joskus palauttaa. Mä kun niin mielelläni vaan piehtaroisin niissä enkä ikinä antais pois. Paitsi seuraavan karsinnan osuessa kirjahyllyyn.

Mutta nyt! Moikkis! Tänään matikankoe ja Pinzan konsertti uudessa musiikkitalossa.

xoxo,

Puputyttö

ai hitto. mähän lupailin eilen jotain koostetta. No, ehkä huomenna sitten?