Remonttia ja kirjastoa

Ette usko miten hienolta tuntuu, kun vihdoin ja viimein ollaan saatu alakerran lattiat kuntoon! Chris väkersi eilen olkkarin lattian uuteen uskoon. Enää tarvittais seinät uusiks eikä sitten tarttis enää kauhiasti piilotella meidän kotia. C on saanut paljon aikaiseksi täällä olo aikanansa. Minä en olis itse pystynyt varmaan mihinkään niistä hommista, mitä se on tehnyt. Siis remppahommista. Kuten jo aiemmin mainittu, en pidä remontoinnin suuritöisyydestä.

Seuraavaksi olis vuorossa yläkerta. Mutta ei siitä sen enempää, sillä välillä yläkerran asukkaista ainakin toinen lukee tätä, ja ehkä haluttais sen olevan yllätys.

Otan olohuoneesta kuvan sitten kun ollaan saatu matto lattiaan. Se pitää vaan siis puistella. Koirallisille ihmisille muuten vinkki: koirankarvat lähtee matoista ja sohvilta todella hyvin sellaisella kylpyhuonekuivaimella. Tai siis ikkunankuivaimella myös. Kumilastalla siis.

Mulla ei ole sitäkään vähää asiaa mitä yleensä, eikä kauheesti aikaakaan. Mennään kohta molempien lasten kanssa mummelille siivoamaan. Mä saan keittiön loppuun ja muksut tyhjentää eteisen kaappeja. Molemmilla mun vanhemmilla (eronneet siis) eteisen kapit kerää uskomattoman määrän sinne kuulumatonta tavaraa. Äitillä kyllä kaikki muutkin kaapit :) Isä kerää sinne kaikkialta haalimaansa tavaraa, siis sellaista mitä se ostaa milloin mistäkin, kun edullisesti luulee saavansa, eikä sitten otakaan käyttöön. Laseja, huonolaatuisia veitsiä, pieniä sähkölaitteita (se jopa esitteli halvalla ostamaansa ompelukonetta! Ilman mitään aikomusta koskaan edes käyttää sitä. En tiedä olisko se halunnut, että mä olisin pyytänyt saada sitä), mitä vaan! Voi muuten olla, että se ostaa niitä asioita, antaakseen niitä sitten muille. En todellakaan tiedä. Joku kummallinen pieni niksahdus varmaan jossain tapahtunut.

No, nyt siis tarkoitus laittaa äitin eteinen kuntoon. Sekin siis vähän hirvittää. Sillä on nimittäin kamalasti pientä irtosälää seinillä "tärkeitä, rakkaita, muistoja", jotka haluaisin siistiä (=harventaa) ja muistojutut tuntuu olevan kaikista vaikeimmat. No, katsotaan.

Eilen käytiin vielä illalla suosikkipaikassani, kirjastossa. Taas haalin sieltä jotain, vaikka oli entisiäkin vielä lukematta. En ole vieläkään lukenut sitä kaakaon kasvattajista kertovaa kirjaa. Todellakin yritän ahmia mahdollisimman suuret määrät suklaata ennen sen lukemista. En oikeesti, mut tavallaan joo. Muistan joskus lukeneeni suomalaisten karkkitalojen (ainakin Fazerin ja Pandan) päättäjien tai muiden silmäätekevien aatoksista "reiluun" kaakaoon. En sanatarkkaan muista mitä Pandalta sanottiin, mutta se oli kuitenkin jotain sellaista, mikä vei maun Pandan Hurmaavalta Tummalta, joka siis ollut yksi suosikkisuklaistani :( Se oli tyyliin, jos me ei sitä "epäreilua" kaakaota ostettais, joku toinen ostais. Ehkä pitäsi tehdä joku joukkovetoomus, että saatais Fazerille ja Pandalle myös Reilun Kaupan suklaata? Kaakaopavun viljelyssä erityisesti käytetään lapsityövoimaa, FYI. Siellä ne pikkuset vipeltää isojen viidakkoveitsiensä kanssa. No, onneksi lapset ovat niin varovaisia ja huolellisia ympäri maailman, ettei niille varmasti satu haavereita. Ja jos sattuu, niin siellä on varmasti välittäviä ja ensiaputaitoisia aikuisia auttamassa...

Lainasin kirjastosta Darwinista kertovan dvd-sarjan. Arvatkaa onko meillä biologiassa evoluutiosta just nyt :) Kaikki kyllä käydään niin vauhdilla, että kun mä olen katsonut dvdni, ollaankin jo lisääntymisessä. Enkä varmana lainaa mitään siihen liittyviä dokumentteja. Olen ehkä joskus kertonutkin, etten pysty katsomaan synnytysvideoita. Ekaa kertaa semmoinen tuli eteeni synnytysvalmennuksessa. Jouduin poistumaan viereiseen huoneeseen parkumaan, kun se koko touhu oli vaan liikaa. Sain videon lainaksi kotiini, mutta siellä sama juttu. Neljännellä yrityksellä taiisn onnistua katsomaan sen loppuun. Ja senkin jälkeen tyhmimmänkin ohjelman hölmöinkin synnytys kuvaus on saanut mut kyyneliin. Pöljää. Mutta ainakin mulla on siellä biologian tunnilla oikeus rehvastella omakohtaisilla kokemuksilla :)

Nyt on syysloma, eilenkin jo oli. Silti olen yrittänyt pitää opiskeluintoa yllä. Eilen luin ja kirjoitin vihkooni kemiaa. Enkku, äikkä, matikka ja biologia on ymmärrettäviä, niihin mulla liittyy jotain muistoja, niistä osaan jo jotain. Mutta kemian kanssa kaikki lähtee ihan nollasta.  Onneksi on motivaatio sen opiskeluun! Muuten ei tulis mitään. Ja nyt on olemassa myös jonkin asteista itsekuria. Sen huomaa siitä, että opiskelen myös ilman välttämätöntä pakkoa. Nyt vaan alkaa olemaan niin paljon kaikkea opiskeltavaa. Japaniakin yritän taas vähän herätellä. Ehkä vois suosiolla jättää sitä tv:n tuijottamsita vähemmälle. Ollaan kohta katsottu toinenkin kausi siitä Zombie sarjasta. Enkä edes kauheasti tykkää siitä. Olis tehneet niistä zombiesta jollain tapaa kiinnostavampia.

Nyt täytyy alkaa valmistautumaan lähtöön. Tuntuu ihan viikonlopulta, kun lapset on kotona. Illalla pääsen jos en ihan kaupunkiin asti, niin ainkain esikaupunkiin, Sörnäisiin ja varmaan kyllä Hakaniemeenkin, kun on PKS tapaaminen ja ajattelin käydä vähän ruokashoppailemassa. Ja Helunassa myös.

Mjau!

xoxo,

Puputyttö