Tiistai

Superia tiistaita kaikille!

Olin eilen oikein kovin ahkera, tv:tä tuijotin ainoastaan uusien Dexterin ja the Walking Deadin verran, sekä myöhään illalla Ilmiantajat elokuvan, mutta se oli vaan ja ainoastaan sen takia, kun halusin samalla veivata Sizzix leikkuriani. Ja se onnistuu hyvin telkkua katsoessa. :)

Laitoin muuten esseen perään hyömiön ja sain siitä miinuksen :(

Irtonaisia asioita. Löysin äidiltä, kaapin päälle nostetusta sälää pursuavasta korista alkuperäisissä pakkauksissaan olevaa kosmetiikkaa, yövoiteen ja puhdistusaineen. Otin ne, vaikkeivat täyttäneetkään tiukkoja kosmetiikkakriteerejäni. Parempi käyttää ne pois kuin jättää sinne pilaantumaan.
Pihalla harakka heittelee lehtiä etsiessään niiden alle piiloutunutta ruokaa.
Risto söi eilen ainoan avomaankurkkuni. Sekin oli kyllä niin mini, ettei haitannut yhtään. Ei siis onnistuneet kurkut tänä vuonna. Sain ne kasvamaan aivan liian myöhään.

Eiliseen ahkeruuteen. Opiskelin tuntikausia! Kunnes se sitten tyssäs kemiaan. En vaan millään päässyt yli kvanttimekaanisesta atomimallista. En käsitä orbitaaleja enkä pääkuoria. Olen oppinut ymmärtämään sen Bohrin (???) renkulan, mutta tätä kvanttijuttua en millään saa sovitettua enää yhtään mihinkään. Nytkin on kolme sivustoa tuolla ylhäällä noissa läpysköissä, välilehdissä tms., jotka käsittelee atomeita ja orbitaaleja, mutta tuntuu, että pää posahtaa, jos vilkaisenkaan niihin. Ehkä nyt aamulla pystyis vilkaisemaan. Oppikirjassa on..uh...meinasin kertoa yhdestä kuvasta, jossa on palloja (elektroneja?) ...ahdistaa pelkkä kuvan ajatteleminen...en siis tajua siitä yhtään mitään. Yks iso virhe minkä tein oli se, kun luin liian aikaisin kysymyksen ja yrtitin löytää niihin hätäisesti vastauksia samalla kuin luin itse asiaa, eikä siitä harppomisesta tullut mitään muuta kuin jättiläissolmu, joka ei millään meinaa aueta. MUTTA...yksi hieno juttu tässä on. Nimittäin se, että kyllähän minä sen jossain vaiheessa opin (opiskelen kemiaa etänä, enkä tiedä miten pyytää opelta apua...) ja sitten minä tiedän hittolainen jotain kvanttimekaniikan atomimallista! Aika hyvin tälläiseltä latvasta laholta pinkkitukkaiselta muovihöperöltä. Ei olisi moni uskonut! No, ensin se täytyy siis oppia. Hehkutetaan vasta sitten.

Alanis Morrisettella (tai jotain sinne päin) on biisi, jossa se laulaa jostain, joka tykkää sateesta, kunhan se ei kastele, kivusta, kunhan se ei satu. Tiesittekö, että se laulu kertoo minusta? Ette varmaan. No, nyt tiedätte. Mä olen just se. opiskelu on ihanaa, kunhan ei tarvii liialti vaivata päätään. Tatuoinnit on ihania, kunpa vaan ne ei sattuis, eikä niiden kyllä tarttis kestää ikuisuuksia. Hämähäkit, kummitukset, zombiet, luurangot ja ötökät on hauskoja, kunhan vaan eivät ole pelottavia. Ulkona on ihanaa, kunhan vaan ei ole ötököitä, liian kylmää/kuumaa, ei sada, eikä tuule.

Ikkunalla kävi talitiainen moikkaamassa. Kahdesti jo lentänyt ihan tohon likelle, mitähän se meinaa? joku juttu sillä kyllä on, sillä se on vieläkin siinä, välillä menee vähän kauemmas ja sit taas pyrähtää jotain katsomaan.

Tällä päivälle sen verran paljon hommaa, että parempi nyt poistua. Ollaan heti pian menossa notkumaan meidän suosikkimestoille Vantaan puolelle. kirjastoon siis :)

Alla joitain vanhoja kuvia, kun ei mulla uusiakaan ole. Pahoitteluni, jos tulee toistoa.  Hautakivet ainakin sopii hyvin innoittimeksi! Ja Kuva, missä Nuppu ja Meri katsovat tv:stä myöhäisillan kauhuelokuvaa sopii hyvin postaukseni tv-osioon. Alin kuva kuvaa minua näiden turhanpäiväisten postausten jälkeen.

Ihan parasta! Meidän pihassa kavaa jokin koriste?puu, jossa pihlajanmarjan kaltaisia punaisia marjoja. Viime vuonna tilhet söi ne, ja niitä olen nyt tänäkin vuonna odottanut. Mutta nyt sinne puuhun kipusi pieni kaunis orava ja se maisteli niitä marjoja :D Ei näyttänyt kelpaavan :(

xoxo,

Puputyttö