Homo kämppä

Tämä on MINUN Wataruni, kuva TM OUTLOTin.

Ketään ei kiinnosta, mutta kerron silti: Meille on tulossa miespuolinen nukke, Wataru. Ja Wataru on homo. Alunperin Wataru-kun tehtiin Licca-chanin poikaystäväksi 60-70 -luvulla, mutta ainakin viime aikoina Watarut ympäri maailmaa ovat tykänneet vain ja ainoastaan pojista. Niistä otetaan ihan parhaimmat valokuvat! Pläh! Nyt mä aloin miettimään, että onko tää poliittisesti epäkorrektia.

No, jos joku vetää tästä herneen nenäänsä niin voi voi. ELämässä voi välillä ottaa rennostikin ja pitää vaikka vähän hauskaakin, tykkää sitten tytöistä, pojista taikka vaikka nukeista.

Mulla on jo pitkään ollut nukketalossa muutoksia meneillään, niissä asukkaissa ja sitä myöden sitten tietenkin myös asunnoissa. Bakahan joutui muuttamaan lasipalatsin katolle, jotta BL tytöt Holly ja Polly saisivat Bakan entiset asunnon. Seinät siellä tapetoin ja jotain huonekaluja laitoin, mutta en yhtään ole siitä innostunut. Mutta nyt siitä tuleekin Watarun ultra-glitter-mega-makee-tms.-jne. -yksiö. Sitä vois ihan uudella innolla alkaa laittamaan kuntoonkin, ainakin olis jotain erilaista. Ja erilainen on aina kivaa.

En vielä kyllä yhtään tiedä millasen siitä tekisin - ehdotuksia? Mitä siellä ainkain pitäis olla?

Mutta mutta! Annoin itselleni 45 minuuttia aamupalaan ja surffailuun - aika meni, ja nyt sitten minun vuoro mennä!

xoxo,
Raisa

Aikuisellakin on lupa leikkiä

Tiettyjen kavereiden keskuudessa olen se kummajainen, joka keräilee leluja, valmistaa niille kaiken näköistä, kuvailee niitä ja ties mitä vielä. Sitten on kavereita, joiden kanssa voin keskustella siitä, mitä uusia leluja on tulossa, mistä ne saa parhaaseen hintaan ostettua ja niin edelleen.

Viime kesänä "Lelutohtori" Katja Heljakka teki väitöskirjansa aikuisten leikeistä. Aiheesta lisää täällä. Nyt se on sitten ihan virallista, myös aikuinen saa leikkiä ja se on ihan tervettäkin. Taustalla ai tarvitse olla hevosen selästä asfaltille tippumista tai kodin palamista parhaassa leikki-iässä - ihan tavallinenkin aikuinen voi hurahtaa lelujen värikkääseen ja ihmeelliseen maailmaan!

Näitä ihan tavallisia aikuisia, tai no, tavallista ihanempia, tapasin flunssaa uhmaten viime lauantaina Kalliossa järjestetyssä Blythe-miitissä. Olin tapani mukaan myöhässä, mut ku...piti leipoa. Ja kun kerta leivoin yhden piirakan, niin samallahan sitä leipoo toisenkin kotiin ja tekee mysliä ja laittaa lapset leipomaan illemmalla tarjottavan hernekeiton seuraksi muffineita. Ja niin siinä kävi, että klo 11 kun mun olis pitänyt jo lähteä, olin vielä yöpukupäällä keittiössä vasta pistämässä ensimmäistä piirakkaa uuniin. No, vajaan tunnin sitten myöhästyin. Tavallaan onni, koska olin taas niin ylikierroksilla kaikesta pursuavasta nukke-energiasta ja ihanista ihmisistä, etten oikein malttanut antaa muille suunvuoroa vaan puhua pälpätin taukoamatta. Niin, toiset olivat saaneet sen tunnin ajan sitten oman äänensä kuuluviin... Olen kamala ja tiedostan sen kyllä :)

Oli tosi kivaa. Meitä oli kolme vanhaa ja kaksi uutta harrastajaa. Toisella uusista on nyt kolme nukkea, jotka kaikki minulta ostettuja :D ja toisella on ensimmäinen nukke vielä matkalla. Harmi, ettei se ennättänyt miittiin mukaan, mutta ensi kerralla sitten. Ennen kaikkea puhuttiin nukeista, draamasta mitä ulkomailla on, uusista julkaisuista ja niiden heikosta laadusta, kustomoinneista ja varmaan sivuttiin siinä muitakin aiheita. Ihasteltiin toistemme nukkeja, herkuteltiin, oli mm. munkkeja, mansikka-raparperipiirakkaa ja todella hyvää teetä :)

Lopulta mentiin ulos vähän kuvaamaan tyttöjämme. Sekin oli kivaa, kun oli niin nätti ilma. Kaikin puolin oikein voimauttava ja ihana päivä, varsinkin todella raskaan viikon jälkeen (kun olin ollut kipeenä ja oli ne typerät kirjoitukset).

Muita nukkejuttuja: Olen tehnyt melkoisia muutoksia sekä talossa että asukkaissa. Tiedän, että kyse on muovisista nukeista, mutta ette usko kuinka vaikeaa oli tehdä päätös ensimmäisen nuken (Bambi, Simply Bubble Boom) siirtämisestä nukketalon hienoimmasta asunnosta "Lasipalatsiin" (eli alakertaan lasivitriiniin näytille). Ja sinne joutui myös ainokainen Anniversary nukkenikin, Bunny, joka asutti aiemmin toiseksi hienointa asuntoa. Lasipalatsi on siis vähemmän aktiivisten nukkejen "varastointipaikka".Nukkeja on kyllä nykyään jo niin monta, että pitäis ehkä hankkia toinen vitriini, ettei joutuisi olemaan noin ahtaasti. Ylin hylly, jossa Bunny ja Bambi ovat on kyllä aika hieno, ja jollain tapaa oikeuttaa nukkien siirtämisen. Bunny on siis se v. 2010 juhlanukke, ja Bambi ja Mimi siinä sen vieressä ovat sen "sidekickejä" ja se pieni Petite liittyy tähän myös, Bunny pelasti sen pinteestä ja sit Petite autto pelastamaan koko Japanin tai jotain sinne päin.

Baka, se mun ilkimys joutui sekin muuttamaan pois luolastaan. Se sai sentään hienon ständin, jonka olin itse kyhännyt jostain Tim Burton lelun ständistä. Mutta eihän se yhtään tonne noiden somien tyttöjen sekään sovi väärin puetun mustan kimononsa ja synkän ilmeensä kanssa. Joten se joutuu olemaan Lasipalatsin katolla toistaiseksi. Bakan asunnon tarvitsin Pollylle ja Hollylle. Holly oli se myymälävaras, ja Polly on Kozy Kape ja Kozy Kape on mahti-ihana.

Niin, talossa itsessään on tehty remonttia sekä kattoterassilla, että yläkerran makuuhuoneessa. Kattoterassi tuli vahingossa, kun jouduin nostamaan koko ylim. kerroksen pois ja tyhjentämään kaiken ja sitten sainkin sen kasattua uudella ja paljon hienommalla tavalla ja nyt se on todella ihana. Olen hyvin tyytyväinen noihin "pensasaitoihin", joit asiellä on kaksi kpl. Mun piti ne ostaa Minimaailmasta, mutta kun se olikin suljettu niin jäi se sitten ja jouduin säästämään rahani ja tekemään ne itse :D Ihan kuulkaa vaan laudanpaloista ja kahdesta erilaisesta ruohomatosta. Toisen päätyyn vähän vihreää irtonöyhtää, ettei vaalea laudanpää pistä silmään.

Ja tyttöjen huoneesta tulikin lastenhuone, jonne laitoin vaalean puolipaneelin ja maalasin kaksi seinää. Alex, täydellinen Margo Unique, muutti Bunnyn entiseen asuntoon ja sopii sinne loistavasti. Vaikka onkin paljon laiskempi siivoamaan kuin Bunny. Bambin sunto on nyt tyhjänä, se odottaa joko Astridia tai Lukaa asukkaakseen. Ette varmaankaan tiedä keitä ovat Astrid ja Luka. No, niistä joskus myöhemmin ;)

Bakan asunto on nyt tyhjillään, pitäis päälystää seinät jollain, kun nyt ne on mustat. Maalasin BL tytöille Ikean sohvan ruskeaksi ja siitä tuli ihan tosi epäonninen projeki, jossa onnistuin useaan kertaan maalaamaan valkoisia asioita ruskeiksi ja ruskeita valkoisiksi. Kun siis valkoisten piti saada vain uusi kerros valkoista ja ruskeilla sama juttu. Mutta kun en malttanut odottaa maalin kuivumista, niin että olisin voinut siirtää maalattuja esineitä syrjään, vaan maalasin ne aivan liian lähellä toisiaan. Monta kertaa...Idiootti. Ja sitten alkoi satamaan, niin että nyt kaikissa maalatuissa pinnoissa on pisaranjäljet...hoh hoijaa.

Nyt pitäis mennä ompelemaan, sillä minulla on maailma valloitettavana!!!

xoxo,
Raisa

Pinkkis postia, joka eilen lähti maailmalle :D

Wreck this blog!

Tilasin viime viikolla, kaiken muun ohella!, Playltä kirjan nimeltä Wreck this journal. Siellä on mm. seuraavanlaisia sivuja: A page for four-letter words, Hang the journal in a public place. Invite people to draw here, Collect fruit stickers here, drawkcab etirW, Rub here with dirt ja niin edelleen. Eli se täytetään itse ja melko lailla hulvattomasti. Vähän niinko tää blogikin...
Eilen tuli yksi asusetti Nanalle. Nana on siis se, joka sai uuden kropan. Toi on kyllä kooltaan sellainen, että menis perus-Blythellekin, mutta tyyliltään kyllä tosi pikkutyttömäinen.

Joop. Eilen myös Coco Collette ja Stella Savannah. Niin, ja poljin keskustaan, Minimaailman kautta -- todetakseni että se on maanantaisin suljettu -- Hobby Pointiin, Kampin -kauppaan, joka on valikoimiltaan kyllä melkoinen super! sekä Tokyokaniin. Käytin aivan liikaa luottokorttiani. Mutta minulla oli hauskaa. Ostin mm. tulevaan nukkekotiin ikkunoita ja joitain listoja. Ja uudet, pienet sakset. Mulla on nyt yhdet todella hyvät (pinkit!) kangassakset, yhdet kohtalaisen hyvät (niissä ruuvi löystynyt) ja yhdet kelvolliset kangassakset, muttei yksiäkään todella hyviä pikkusaksia. Tai ei siis ollut, nyt on. Rakastan saksia. Pitäis kyllä laittaa pois niitä onnettomia askartelusaksia, sillä mikään ei ole niin ärsyttävää, kun tökkiä jotain tylsien saksien kanssa. Tai siis enhän mä niillä mitään töki, vaikka olen kyllä kerran saanut kärjen aika syvälle peukalon ja etusormen väliin, mutta siis kaikki leikkely olkoon nyt siis tökkimistä.

Tokyokanin edessä huomasin Ikaron (ekan tamagotchini sen hetkisen tyypin) poikasen kuolleen. Siis voi vittu! Siinä meni taas kaikki kerätyt items! Lentolippukin! Noita pieniä on niin ärsyttävä hoitaa, kun sais olla ihan koko ajan ruokkimassa ja paijaamassa. No, Tokyokanin edessä huomasin myös näyteikkunassa, jo pois lähtiessäni, panda-mukin! Mä otan siitä varmaan jossain vaiheessa kuvan, eikä kun löysinkin sen netistä :) Mulla ei ole panda-innostusta, mutta myönnettäköön, että Panda-tytön (terveisiä Tampereelle) tunteminen varmasti vaikutti mukin ostamiseen :) Join mukista ekaa kertaa tänään aamulla, ja kyllä tee maistui hyvälle pienestä pandakupposesta hörpittynä :)

Sekä etu- että takamatkalla. Hahhahha! Siis meno ja takastulo. pysähdyin ottamaan valokuvia. Mulla oli Skipper mukana, kun sillä oli ehkä iloisimmat vaatteet. Tykkään Skipperistä todella paljon. Mulla on niin monta nukkea, joista tykkään todella paljon. Ne on vaan niin hienoja.

Illalla kun katsottiin jotain ajanhaaskaus elokuvaa samlla veivasin Big Shotilla muutaman tarran ostamastani tarrarullasta. Siis kaksipuoleista teippiä rullana. Ei sano mitään? voi voi. Ja leikkelin vähän kankaita, niitä uusia mitä olin tilannut anopille. Pitäis taas alkaa ompelemaan. Ja kyllä mua huvittaakin, mutta kun on niin paljon asioita, jotka huvittais. Mut mikään ei ole silleen imaissut ihan täysin mukaansa. Ehkä eniten nuket, mutta niissä on kuitenkin vähän se, ettei se uudistunut Flicker jaksa silleen innostaa. Pitäis keksiä jotain uutta. No, nyt sain kutsun Coco Collette -ihmiseltä FB ryhmään, ehkä siitä jaksais sitten innostua. Ja ihan varmasti siitä kun päästään tekemään sitä taloa. Kunhan nyt vaan joskus sinne asti päästäis!

Tänään pitäis käydä kirjastossa ja hakemassa sipulia kastikkeeseen: Tiedossa on 10 kilon tomaattisatsin keittäminen kastikkeeksi ja sen tölkitys. Huh huh! Ja ehkä C alkaa tekemään vanilja-aromiakin. mä mietin, että tekisin minttuetikkaa. Käytetään siis etikkaa huuhteluaineena ja kaikkia hajuöljyjä, joita mulla vielä jonkin verran saippuantekoajoilta jäljellä, pyykin tuoksuttamiseen. Niin, entä jos tekiskin pihalla kasvavasta mintusta tuoksuvaa etikkaa? Mitähän muuta siitä vois tehdä? Teetä tietenkin, mutta mulla on sitä niin paljon, että pitää muutakin keksiä. Samoin sitruunamelissasta.

No mutta, nyt menen. Kellekkään ei tullut mitään                  hemmottelujuttuja mieleen? Mitens nää alla olevat? Ruokakuvat sieltä Pure Bistrosta. Suklaa Jenkeistä, eikö olekin hieno? Merisuolalla maustettu!

 xoxo,
Raisa

Jämäruokaa ja uusi yläkerta

Pitkän pitkä kävelylenkki ihanaisen Riston kanssa takana, ja koko loppu päivä edessä. Tänään olen kyllä päättänyt, armottoman ketutuksen poistamiseksi, ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa opiskelut! Ensin kemia, sitten bilsa, joka on kyllä niin hirveän sekavaksi tehty, että tosissani mietin sen kurssin kesken jättämistä. Se opettaja on tehnyt kaiken maailman kuunneltavia juttuja, luettavia juttuja, katseltavia juttuja, tehtäviä juttuja, kaikki netissä jossain kamalassa sekamelskassa. Kun mä vaan haluaisin lukea kirjaa ja tehdä kappaleen lopussa olevat tehtävät. Ihan paskaa.

Ennen kuin aloitin opiskelun viime keväänä mietin monesti, että mun aivot on ihan nukuksissa, saispa niitä jotenkin heräteltyä ja tomutettua. Nyt ne on kuulkaa todella hereillä, virkeinä ja pirteinä. Mulla on ihan sellainen opiskelu -toiminto päällä. Ollut jo pitkän aikaa. Harmi vaan, että tuo latva tuntuu vuotavan aika lailla. Harva oleellinen asia tuntuu pysyvän, mutta sitäkin hanakammin jää kaikki epäoleellinen. Hmph.

Joop. Ajattelin taas panostaa siihen, ettei ruokaa menis hukkaan. Yhtään. Meillä onneksi on kaksi koiraa ja kania, jotka tekee tästä vähän helpompaa. Aika vähän kyllä ainakaan koirille annetaan muuta kuin koiranruokaa, johtuen Riston vatsasta. Mutta jotain kuitenkin. Puput saa salaatinkannat ja sen sellaiset, ei niinkään tähteitä. Eli ei niistäkään ole juurikaan hyötyä. Mutta siis, vaikka meiltä todella vähän menee ruokaa huonoksi, menee sitä siltikin jonkin verran. Ja se on iso paha kauhistus! Oikeesti. Mä olen kyllä tästä aiemminkin paasannut, mutta sen verran iso juttu, että siitä voi useamman kerran kyllä mätkättää. Numeroita en enää muista, mutta järkyttävän paljon menee ruokaa roskiin, niin kotitalouksissa kuin kaupoissakin. Ja tietenkin ravintoloissa ja muissa paikoissa, missä ruokaa käsitellään. Me ei juurikaan voida vaikuttaa niihin kaupan hävikkeihin, paitsi ehkä ostamalla niitä tuotteita, joissa päiväys on lähempänä, eikä kaiveta leipähyllyn takaa niitä tuoreempia. Mut vaan ja ainoastaan silloin, jos tietää, että tulee itse käyttämään sen tuotteen pikapuoliin. Ihan tyhmää maksaa jostain ja sit heittää kotona siitä puolet menemään.

Yks aika hyvä keino hävikin vastaiseen työhön on jääkaapin siistinä pitäminen. Yhdessä blogissa, jota en ole jaksanut enää kauheasti seurata, on perjantaisin aina no waste food friday tms. Se kissa siivoaa jääkaappinsa aina perjantaisin, ja postaa sitten kuvia sisällöstä, suunnitelmista miten aikoo käyttää mitäkin tuotetta, paljonko niillä on vielä "elinaikaa" ja sit tekee tunnustuksia siitä, mikä on mennyt viikon aikana pilalle. Aika vähän on juttuja, mut silti melkein viikottain aina jotain. Mun mielestä meillä ei mene viikottain jotain vanhaksi. Hyvä me! Ehkä mä voisin tehdä tälläisen systeemin niin kauaksi aikaa kun mua huvittaa, eli ehkä pari viikkoa? Kuiva-aine kaapeista mulla tosi harvoin menee mitään vanhaksi ja vaikka meniskin niin käytän niitä silti :D Useimmiten ne on aina jotain erikoistuotteita, joita lopulta päätyy pois heittämään. Aika tylsää. Mut siitä vois oppia, ettei niitä kannattais niin paljoa ostella. Joop, mä koitan muistaa perjantaina tämän hommelin. Ja ehkä vois samalla kehittää jonkun ruokalistan viikonlopulle.

Iloisia asioita: Kuulin eilen, että yks läheinen ystävä on mennyt kihloihin ja häät tulossa loppukesästä! Ihanaa!!
Toinen iloinen asia: Löysin eilen aikuisen ylläpitämän Blythe -blogin!! Joka vielä päivittää tiheään!! Yes! Blogi minun makuuni!

 Eilen sain nukketalon ylimmän kerroksen nostettua takaisin paikoilleen ja tavaratkin aseteltua! Tänään aamulla kävin napsimassa muutaman kuvan. Teidän iloksi :)

Maalasin katon (kun olin alun perin maalannut takaseinän, kun luulin sitä katoksi ja se harmitti niin, etten viitsinyt enää maalata yhtään mitään) kahdesti, otin yhtä seinää lukuunottamatta kaikki vanhat tapetit pois, ja yhtä seinää lukuunottamatta tapetoin kaikki seinät uudelleen. Yhden seinän maalsin ja se yksi siis kelpasi sellaisenaan. Keittiössä vaihdoin järjestystä. Ensimmäistä kertaa

 tajusin ottaa huomioon miten päin nuket tulevat kuviin, jos ovat askareissaan. Aiemmin keittiön työtasot (tai siis tiskiallas ja hella, ja jääkaappikin) olivat takaseinällä, ja nuket olisivat kuvattuina takaapäin. Ei mitään järkeä. Nyt ne on sivuttain ja ihan luontevasti myös edestä päin. Ja pöytä on takaseinällä, koska nukkien kuvaaminen pöydänääressä on yhtä tuskaa!! Niiden vartalot on sen jättipään vuoksi niin epätasapainossa, että asettelussa on todella kova työ. Joskus olen niitä jopa teipannut tuoliin kiinni (nyt syöt, saa***a!), että pysyisivät. Nyt ei tarvii niin kuvailla niitä pöydänääressä, ja on vielä lisäksi seinä tukemassa.
Lisäksi keittiön maalattu seinä sai entisen kapean hyllyn tilalle leveämmän, johon mahtuu paljon enemmän tavaraa. Ja hups! Kuvaan jäi vielä yksi keltainen klipsikin. En malttanut odottaa liiman kuivumista, vaan asettelin tavarat hyllylle, ennen aikojaan. En joutunut harmittelemaan tätä kärsimättömyyttäni, sillä tuet olivat pitäneet. Usein mulla menee liimaukset mönkään juuri tämän malttamattomuuden takia.

Alexin ja Nanan huone sai uudet tapetit, olin ostanut tämän lahjapaperin jo viime vuoden puolella, mutta nyt vasta jaksoin laittaa paikoilleen. Ehkä vähän liian levoton. Mutta ihana silti! Mitä mieltä?
Liimasin Nanan pöydän eteen pari hyllyä, koska otin tolla seinällä aiemmin olleen hyllyn kokonaan pois. Se oli aika kamala. Näistä uusista tykkään kovasti :)

Paljon muuta en sitten tähän huoneeseen tehnyt. Järjestystä siellä ei oikein mahdu vaihtamaan. Vähän se on tukkoisen näköinen, liian pieni kahdelle, mutta en aio tehdä ainakaan näillä näkymin siitä vain yhden huonetta. Ehkä olis auttanut, jos tapetti olis ollut vähän hillitympää. Mutta voitte siellä arvailla pidänkö hillityistä asioista...
Olis ihanaa, jos osaisin/viitsisin opetella noita puutöitä. Meillä on tosi paljon kaiken maailman sahoja ja muita, mutta mä en niitä osaa käyttä, enkä kyllä haluakaan. Puutyöt menee kans siihen sarjaan, jota mä en vaan saa aikaiseksi. Liikaa paikasta toiseen siirtymisiä ja kaaosta ja kaikkea. Ei pysty.

Mut olis kyllä kiva pystyä tekemään itse huonekaluja ja ihan vaikka kokonainen talo alusta asti itse. Oi joi.

Tilasin tossa samalla kangasta. Ja yhden rullan teippiä. Rakastan washi teippejä! Ne on niin ihania! Vitsit, tykkään kyllä niin paljon asioista! Ja sit sellaiset ihmiset, joista oikein huokuu, ettei ne tykkää oikeastaan yhtään mistään, ovat vaan happamia ja kopeita, sellaisista en tykkää kyllä yhtään. Mutta washi -teipeistä kyllä!

Ehkä pitäis mennyt nyt sitä kemiaa opiskelemaan. Tämä kurssi ei saa mennä yhtä huonosti, sekä opiskelumesnestyksen, että motivaation kannalta! Nyt tsemppaan hulluna! Ensin tunti kemiaa ja sit lupaan yrittää saada siitä bilsasta jotain tolkkua. Hiton erikummallinen ope! Pilaa hyvän aineen tolleen!

Moikkis! Haa! Meinasin unohtaa! Voi ei, emmä enää jaksa! Maya! Mä laitan huomenna sen Tuhdin reseptin!

Mies muuten ottaa kuvia Etsyä varten, aj eilen käytiin postissa kyselemässä postikuluja erilaisille paketeille. Hitto, että suomesta on kallista lähettää yhtään mitään yhtään minnekään! Niille hienoille koruille tulee 9 euroa postikuluja! siis jos vaikka jenkkeihin tai australiaan lähettäis. Aivan liikaa!

xoxo,

Supermegaplösö tässä hei

Ei voi olla totta! !,5 kiloa tullut vielä lisää siihen muutenkin jo liiallisen ylimääräyden päälle! Sen on kyllä pakko olla nestettä (saunassa varmaan läskikin muuttuu nesteeksi, kunhan tarpeeksi löylyttelee...?)! En meinaa mahtua mun "fatpantseihin". Ja olen mielestäni ainakin yrittänyt syödä vähän kohtuullisemmin viime viikolla. Ja mä olin vielä kipeäkin, eikä silloin ruoka maistunut. Ei tämä voi olla totta!

Tietenkään se ei auta, että mulla on herkkuja vaikka muille jakaa...Osaan kirjoitin kalorimäärän näkyviin, jos se vaikka vähentäis mässäilyä. Ei tunnu auttavan. En oikein tiedä mitä tämän asian kanssa tulisi tehdä. Mä olen mestarilaihduttaja, mutta en oikein haluaisi laihduttaakkaan. Kun pitäis vaan syödä paremmin (kevyemmin, terveellisemmin), mutta kun olen niin huono kulkemaan keskellä tiedä. Aina meinaa lipsahtaa jompaan kumpaan reunaan. No, kyllä mä tästä jotenkin selviän!

Muutenkin taas ihan pipariksi menossa hienot suunnitelmani ja järjestykseni ja kaikki. Ettekä halua tietää mihin se liittyy, kun se liittyy nukkeihin. Ensi alkuun vaan vaatteisiin ja nyt ehkä sit johonkin muuhun. (lips, lips lipsahtelee vaan pois kaidalta polulta ja sit spläs mäisk, umpi uppeluksiin taas jonnekkin kurittomuuksien suohon...yksi graalin malja kiikarissa, hintaa suht saman verran kun just sain luottokortilta pois, ja sekin luottokorttimaksu teki loppukuusta vähän kiusallisen tiukan ja jouduin kajoamaan matkakassaan, että sain muita asioita maksettua. Ouch.) En ymmärrä miksi olen tälläinen, kun kaikki muut tuntuvat pystyvän jonkinlaiseen kuriin itsensä kanssa. Ja se, ettei mulla todellakaan ole varaa tälläiseen. Vaikka en rahaa juuri muuhun käytäkään, siis pakollisten juttujen lisäksi, en osta puhelimia enkä pelivempeleitä, en meikkejä, laukkuja, vaatteita tai kummallisia kahvijuomia. Silti. Olen työtön, ei työttömillä pitäis olla mahdollisuutta törsätä. Hiton luottokortti.

On mulla iloisiakin asioita, vaikka kyllä tuo nukkeasiakin on loppujen lopuksi iloinen, mutta katsotaan nyt ensin miten sen kanssa käy.

Lauantai meni leipoessa, tai ei ihan, mutta ainakin osa päivästä meni. Leivoin Ravintolapäivän Eläinystävälliseen Kahvilaan. Ja kuten jo aiemmin olen kertonut, leivoin Tuhteja ja sit Petan sivuilta otetun reseptin mukaisia koirankeksejä. Tuhdeista ja itse asiassa koirankekseistäkin, tein gluteenittomia, vaikka se mua harmittikin. Koska olin ihan varma, että niistä tulis kamalan pahoja, eikä kukaan haluais ostaa niitä, mikä olis iso harmi, kun niiden ainekset tuli niin kalliiksi (se samperin valkoseuklaa!). Koska Tuhdit ovat jäähtymisvaiheessa todella herkkiä hajoamaan, niin onnistuin rikkomaan muutaman keksin. Oikeasti vahinko! Mä kyllä myin suurimman osan hajonneista täällä kotona, ja yhden sitten annoin itselleni. Ehkä parhaita keksejä, joita olen koskaan tehnyt/syönyt! En yhtään muistanut, että ne oli noin hyviä. Mua aina vaan hirvittää se valkosuklaa, kun se on niin kallista ja pahaa. Mutta näissä kekseissä se on niin hyvää, eikä nää kyllä olis niin hyviä, jos käyttäis tummaa suklaata. Niin, ja nää oli siis gluteenittomia! Ja silti maukkaita! Multa oli kananmunankorvike loppu, joten käytin pellavansiemeniä - hyvin toimi näinkin!
koirankekseistä en osaa sanoa oikein mitään, en maistanut. Mutta niihin ei tullut sokeria : / Meidän koirille, kyllä kelpas, tai ei oikeastaan Kenaille, se söi kun pelkäs, että Rsito vie muuten. Risto rakastui niihin, mutta Risto nyt muutenkin on sellainen vähän erikoinen. Se syö mm. kuulakärkikyniä ja barbeja. 

Risto oli kyllä ihan todella reippaana auttamassa leipomisessa. Se oli kyllä todella rasittava, kun se itki ja vaati herkkuja itselleen. Kun ei saanut tarpeeksi kostoksi joi liikaa vettä ja meni oksentamaan meidän sänkyyn.

Tänään aamulla muuten Risto taas haistoi C:n ja Kenain ja oli ihan piukeena säntäämässä niiden perään. Haukkui vaan ja ihmetteli, miksen mä juokse! Mokoma laiskiainen! Tehtiin pitkä lenkiin, kun yritin arvailla mistä Kenai ja C vois ehkä mennä lenkillään, ja lopulta me löydettiinkin ne. Ja jusotiin loppumatka kotiin. Tuli kuuma, eikä mulla ollut rintsikoita. Plääh.Niin, eilen sitten oli se Ravintolapäivä ja meillä kahvila Animalian uudella toimistolla. Myynnissä meillä oli minttusuklaa- ja kinuski -pikkukakkusia, keksejä koirille ja ihmisille, hampurilaisia, mehua, kahvia, teetä ja kaakaota. Juomia lukuunottamatta kaikki meni. Jouduttiin vielä kolme kertaa käymään kaupassa hakemassa täydennyksiä ja lopulta myymään ei oota. Ihan huippu päivä oli! Asiakkaita oli mun käsittääkseni jonoksi asti koko sen neljä tuntia kun oltiin auki. Todella hienoa! Sain vielä kyydin kotiinkin! C:iä harmitti, kun ei ollut jäänyt mitään tuomisia sille. Lohdutukseksi käytiin hakemassa sille Hesestä ruokaa ja mulle Loving Hutista kevätrullia. Meillä siis on ihan (pitkän) kävelymatkan päässä vegaaninen kiinalaista pikaruokaa myyvä mesta! Ihan hirveesti en niiden kaikista ruoista tykkää, mutta kevätrulla on kyllä todella hyviä! Ja se myyjä on tosi herttainen :)

Katsottiin elokuva, J. Edgar Hoover. Oli hyvä, vaikkakin nukahdin kesken kaiken.

Aamulla heräsin 1,5 kg painavampana. (tiedän, ettei se ihan noin mene.)

Olen alkanut työstämään nukketalon ylintä kerrosta (uudelleen tapetointia jne.), ja nyt ehkä vähän tekee mieli mennä jatkamaan!

Ja ehkä meilä on kohta jotain syöminkejäkin tiedossa.


En voi ymmärtää, miksi olen tälläinen huithapeli. Tai sitä, miksei muut ole.

Kenain luu!

Menkäähän nyt siitä!

xoxo,

Blogger kieltäytyy laittamasta Pinkkis -pupua...

Supernainen, vihdoin ja viimein!!

Terppa!

Muistatteko, kun täälläkin on aika ajoin vilahdellut (ei vilautellut!) suuri ja kaunis Supernainen? Se mahtava tyyppi, joka leipoo ja siivoaa, tekee uskomattomia ruokia, pyykkää ja kouluttaa kaneja (no eikä!), ompelee ja tekee kaikkea sellaista, josta jo lukiessa tulee pikkuisen hiki ja alkaa puuskuttamaan. Se oli meillä lauantaina!!! Ihan parasta!

Mulla oli yksi kakkutilaus sunnuntaille ja kakuthan pitää tehdä jo edelleisenä päivänä mehustumaan. Tai siis kosteutumaan. No, eli aloin tekemään sokerikakkupuhjaa. Ja kaikki varmaan muistaa miten saan hepuleita, jos uunia lämmittää vaan yhtä asiaa varten, joten...tein myös 1,5 x mokkapaloja, ja kun se uuni kerta oli päällä ja lounasaikaankaan ei enää kuin pari tuntia, niin tein makaronilaatikon (josta tuli Veaanin Uusi Keittokirja tms. reseptin mukaan aivan liian mausteinen), ja koska uuni oli edelleen päällä tein hernerouheella ja ohralla täytettyjä taco -mausteisia pasteijoita. No, edelleen uuni oli päällä ja ohraa jäi sen verran yli, että tein vielä sieni-risotto-ohraton (josta tuli aik ahirveetä, kun se ohra oli jo entuudestaan ylikypsää, eikä se tunti lisää uunissa ainakaan sitä parantanut...eikä tässä vielä kaikki!! Tein vielä mysliäkin! Melkoinen plikka. :D

Kaadoin nonparelleja väärästä reiästä...mutta ei se haittaa :)

Eilen heräsin kukonlaulun aikaan, sillä oli kuorrutettava ja koristeltava kakku, sekä lähdettävä Helmihulinoihin, jotka alkoivat kymmeneltä, ja sitä ennen oli saatava pöytä kasaan. Kiire tuli! Kakusta tuli ihan nätti ja pöydänkin sain kuntoon ennen ovien avaamista, kiitos reippaan pienen apurini.
Myyjäiset oli todella kivat! Tykkään paljon näistä pienistä myyjäisistä, joissa ei ole painetta tehdä paljon rahaa, että saa kalliin pöytämaksun maksettua. Helmihulinoissa pöytämaksu on 20 euroa. Muksut saivat myös muutaman euron, kun myivät (siis Pinpula teki kyllä kaiken työn, Hapsi vaan käväisi paikalla) vanhoja lelujaan. Oikein mukava päivä, ja onneksi kestokin oli vain neljä tuntia :)

Myin ihan sikana koruja! Ihan vaan joitakin kolikkokukkaroita, enkä yhtä ainuttakaan muuta pussukkaan, mutta niitä koruja!! Ihan hassua miten nää menee. En yhtään osaa ennakoida mitä missäkin menee. :) Olin kyllä laittanut ihan kelpo alennukset lähes kaikkiin koruihin :)

Uusia Pinkkis -tuotoksia. Näistä melkein kaikki meni eilen. :)

Perjantaina olin kaverin kanssa syömässä. Kalliossa, jossain kovasti kehutussa kiinalaisessa. Ruoka oli hyvää, muttei kuitenkaan ihan niin hyvää, kuin olin kehujen perusteella toivonut. Ehkä otin vaan väärän annoksen? Sitä ennen olin käynyt ostamassa EKolosta puoli kiloa valkosuklaata. Olis pitänyt ostaa 600 g, mutten raaskinut, vaikkei ne omasta pussista edes mene. Mut silti. Ja sit tein jotain yllättävää, poistuin kaupasta ostamatta mitään muuta! Teki mieli juustoa ja vaikka mitä, mutta kun ne oli kaikki niin kalliita! Ostin vaan suklaat ja jatkoin matkaa Viivoaniin. Siletä ostinkin sit vähän enemmän, mutten siltikään mitään kallista tai turhaa. Paitsi yhden ylipakatun (miksi unohdan aina just Viivoanissa ekoasiat?) tuotteen: maustettua merilevää (törkeen hyvää!)

Viivoanista minikauppaan, jossa sitten törsäsin. Hups! Mutta! Tein ehkä Pinkkiksen hauskimmat korut! Niistä ei ole vielä kuvia, mutta tulossa ihan pian! Niin, siis niistä mitä sieltä ostin.

Jossain vaiheessa laitoin nukkejakin vähän. Kait. Ainakin otin muutaman kuvan. Eilen illalla ainakin laitoin vähän taloa, kun olin myyjäisistä ostanut jonkun pienen tiskialtaan, josta poistin tiskiallasosan ja pinnoitin uudelleen kontaktimuovilla. En ole siis käynyt Ebayssä tai Blythe Kingdomissa katsomassa kaikkia niitä ihania nukkeja, joita myydään juuri tällä hetkellä aivan uskomattoman edulliseen hintaan. Tavallaan se on aika helppoakin, kun ei ole oikeasti yhtään rahaa, joten luottokortissa oleva tyhjä täytyy säästää niihin tilanteisiin, kun on pakko ostaa jotain. Siis niinko ruokaa tms. (nukkeja ei lueta tähän kategoriaan! usko nyt!) Kyllä mä silti pidän silmällä uusia nukkeja, mikä on ihan persuksista. Kun niitä uusi aei just ainakaan pitäis ostaa. Mutta en kestä ajatusta, että tänä vuonna kävi samalla lailla kun kävi viime vuonna Margon kanssa. Niin, että tulis joku ihan älyttömän hieno nukke ja se menis multa  sivu suun. Ja sit jälkikäteen siihen havahdun ja joudun ostamaan sen johonkin naurettavaan superylihintaan.

Nyt on tulossa ensimmäinen gootti blythe. Sillä on kyllä aika hienon oloiset vaatteet, mutta en muuten ole juurikaan innoissani. Välillä mietin sitä, miten muutaman arvokkaimman nuken hinnalla olisin lentänyt Japaniin ja yöpynyt siellä muutaman yön...Jospa nyt malttaiisn niiden nukkein kanssa? Eiköhän nämä nyt jo olemassa olevat riitä?

Kova hinku on lukemaan bilsan kokeeseen, tai kokeisiin, kun niitä on kaksi. Otettiin Pinzan kanssa kisa siitä, kumpi menestyy paremmin :) Saan 5 min hieronnan, jos voitan. Ja minä siivoan P:n huoneen, jos se voittaa :) Harmi vaan kun mun hinku jää niin usein sille hinkumisen asteelle...

Klik klik isommaksi!

Välillä mietin, että jos muualla olis elämää, et entä jos se olisikin jotain ihan muuta, ihan erilaisilla aisteilla aistittavissa, kuin elämä täällä maassa? Jotain, mistä meillä ei ole pientintäkään hajua. Ent iedä asioista niin paljoa, että voisin sanoa olisko sellainen mahdollista. Ajattelin sitä, et miten ihminen tietää vaikka dinosaurusten olemassa olosta, tai just siitä alkumerestä *sydän*, mut koirat ei edes ajattele tollaisia. Niin et olisko jotain sellaista, mitä me ei edes pystytä ajattelemaan. Me etsitään asioita (tälle tieteenhaaralle oli joku oma nimensä, mutten sitä nyt muista) avaruudesta, jotka on jollain tapaa meille "tuttuja"  mut entä jos ne asiat siellä onkin jotain ihan muuta, jotain joka ylittää meidän käsityskyvyn ihan täysin?

Nukkekoti *sydän*

Välillä mietin myös sitä, miten maapallo sitten voi ja kukoistaa, kun on päässyt meistä eroon. Entä sitten, kun se on tullut tiensä päätökseen? Me ollaan jotenkin olevinamme niin kamalan tärkeitä ja jollain tapaa myös kuolemattomia, ihan vaikka joku jyrkikatainen, pieni ja niin itseriittoisen oloinen kaveri, ja oikeesti me ollaan täällä vaan silmänräpäys, saatiin paljon pahaa aikaseksi, mutta kyllä meidän jäljet aikanaan katoaa. (mä kertaan bilsan ympäristöasioista kertovaa kurssia ja nää jutut on aika pinnalla!) En voi käsittää miten meidän ja varmaan melkein kaikkien muidenkin maiden talous ja jollain tapaa koko olemassa olo perustuu jatkuvalle kasvulle. Mitä ilmapallollekin tapahtuu, kun sitä vaan puhalletaan ja puhalletaan? Vihreä Lanka -lehdessä oli aukeama ruoka-annoksesta nyt ja olisko ollut öö 20 vuoden kulutta (tai jotain sinne päin), sit kuitenkin kun ilmastonmuutos on purrut melko lujaa jo. Siinä kohtaa syödään kotimaista ruokaa, lihaa käytetään korkeintaan mausteena. Miksi meidän pitää odottaa jotain katastrofia, että aletaan toimia? Kun ihan aikuisten oikeasti ei tää kulutuskulutus KULUTUS ole millään tavoin kestävää. Kaikki voi pahoin, ja silti pitää vaan kuluttaa ja kuluttaa, pitää talous nousussa. Ihmiset on ihan kamalia.

Onkohan mitään muuta? Taidan nyt mennä sit hitsi soikoon lukemaan siihen kokeeseen, en halua siivota Pinzulan huonetta!

Ehkä tääkin kuva on tullut otettua jo muutaman kerran...

Bambill aon kaupassa uusi apulainen, Vihreätukkainen Prinsessa Kat

Kerroinko jo aiemmin tosta seinällä olevasta hyllystä, että se on napattu Keirrätyskeskuksen ilmaislaarista? Putsasin ja maalasin ja nyt se on ihan loistava lisä Super Sweet Storeen.

xoxo,




 Ai nii, ostin kirjastosta vinon pinon poistolehtiä. Kaikki tiedelehdet mitä siellä oli :D

Mihin katosi kohtuus?

Ho! Ho! Ho! Hauskaa joulua!

Laspet lähti sunnuntai-iltana isälleen, sitä ennen oltiin tehty lähtöä Järvenpäähän lahjoja vaihtelemaan n. neljä tuntia. Lapsista ei ole mihinkään, jos niiden joka ikistä askelta ei ole vahtimassa. Ja minusta voi kyllä sanoa ihan samaa. Asiat jää kesken, kun muistuu joku toinen, kiireellisempi asia mieleen. Pyykitkin jäi märäksi mytyksi koriin, kun jotain muuta mielekkäämpää tuli...illalla sitten ihmettelin, että mitäs tänne onkaan jäänyt. En edes muistanut pyykänneeni!

Kotiin päästyämme oli aika tehdä perunavelliä ja yrittää mitata ainekset. Olin tosi tarkkana, ja silti lorahti maitoa ilman, että se oli käynyt ensin mittakupissa. On se niin vaikeeta.

No, nyt on siis lapset isänsä kanssa jossain ja me C:n kanssa keskenämme kotona. Ollaan avattu lahjoja ripotellen, aina jossain sellaisissa siirtymäkohdissa. Ollut hauskaa, eikä ollenkaan niin ylitsepursuavaa, kuin kerralla kaikkien pakettien avaaminen. Sain ihania asioita, C oli tehnyt mun tytöille todella hienon keittiön pöydän ja yhden penkin *sydän* Sain myös paljon herkkuja! Basic Kanji -kirjan, lapsilta pikkueläimiä (joita olin pyytänytkin), limua (joka tuli todella tarpeeseen - teki ihan superisti kokista mieli eikä millään olis jaksanut lähteä huoltoasemalle) ja lakua. Joulusukat, jotka avattiin kaikkien sukkasääntöjen vastaisesti jo aaton aattona, oli täytetty kaikilla ihanilla herkuilla. Mä olin kyllä panostanut niiden sisältöön melkoisesti, englannista asti tilannut vegaanisia herkkuja sekä C:lle että lapsille (vaikkei ne vegaaneita olekaan), sit oli joitain kosmetiikkajuttuja, Pinpu oli tehnyt mun tytöille pienen laukun ja ilmoitustaulun - ne olivat aivan ihania. Ja se, että se on oikeesti ihan itsekseen niitä tehnyt *sydän* Hapzi taas vei pullot kauppaan ja osti mulle ja C:lle Marianneja ja reilun kaupan suklaata. Älkää kysykö mitä C laitto sukkiin, koska en muista. Koirille ja pupuille oli yhteinen sukka.

Eilen ollaan katsottu Batmania, C sai trilogian lahjaksi, syöty ihan turkasesti: uunijuureksia (piti tehdä ranskalaisia, mutta unohdettiin ostaa öljyä), seitanpihvejä, kermakastiketta, salaattia ja C teki ihan hullun monimutkaisen piiraan. En ole vielä koskenutkaan herkkulootan herkkuihin. Mulla on todennäköisesti juhannukseen asti siinä sisältöä. Se ei mahdu edes kiinni, ja iso osa on ulkopuolella.

Jos olisin tiennyt, että saan näin ihania joululahjoja ja niin paljon vielä, niin ehkä en silloin olisi ostanut itselleni aivan hillittömän hienoa lahjaa. Mutta siis ostin itselleni hillittömän hienon lahjan, josta mulla ei ole kuvaa, koska lasivitriinissä olevia nukkeja lukuunottamatta kaikki nukkeihin liittyvä on tilapäisesti käden ulottumattomissa (en voi kertoa miksi, kun se liittyy lasten joululahjaan). Mutta ostin itselleni Kennerin. Siis Blythe nuken, joka on niitä alkuperäisiä, 40 vuotta vanhoja nukkeja. Tyttöni kaipaa asiantuntevaa huoltoa, tai ei mitenkään kauheasti mutta sen oma kroppa on kahdessa osassa, eikä sillä ole vetonarua takan, joten haluaiisn avata sen pään, vaihtaa sille toisen kropan ja samalla laittaa sen narun, mutta en uskalla avata sitä, ettei se vaan hajoa. Täytyy kysyä asiantuntevimmilta nukkeystäviltä mitä tehdä sen kanssa. Näistä pikkuvioista johtuen minulla ylipäätään oli siihen varaa. No, nyt kokoelmani on melkoisen mahtava. Ja siltikään en usko, että kaikki kolot minussa olis nyt täytetty. Mun Kennerillä on tumman ruskea tukka, punatukkainen olis varmaan ollut kaikist ahienoin, mutta upea on tämäkin. Omat, alkuperäiset vaatteetkin sillä oli mukana. 40 vuotta, ajatella.

Joo, otsikkoon ja tämänkertaiseen aiheeseeni. Muistatteko kuinka puoli vuotta sitten melkeinpä kaikki postaukset liityivät kohtuuteen, karsintaan ja yksinkertaistamiseen? Mihin se on nyt kadonnut? Onko nää jotain syklejä, jotka kiertää ja tulee aikanaan takaisin, vai onko kesän jälkeen tapahtunut jotain (tyttömyyskö tämän hulluuden aiheuttaa?), joka laukaisi taas tämän hillittömyyden?

Olette varmaan kuulleet niistä hamstraajista, joiden kotoa (tai kodin ulkopuolelta vuokratuista varastoista!) löytyy tavaraa avaamattomina myyntipakkauksissaan. Vaikka olenkin itse melkoinen hamsteri, olen silti aina jaksanut kummastella niitä, sillä tavaroiden hypistelyhän on niin ihanaa. Mutta nyt mulla on nuken vaatteita pakkauksissaan, odottamassa että kaaos kotona (vai pään sisällä?) laantuis ja olis enemmän aikaa "turhaan" (eli nukkeihin) samoin pakkauksissaan on edelleen ne kaksi huutonetin tyttöä, eikä se Kenner parkakaan ole juuri auringonvaloa nähnyt, vaikkakin oli kerran mukana kaupungilla, kun peruukkiliikkeestä hain apua sen tukan selvittämiseen. Kaikkea on taas ihan liikaa, ja silti heti kun mua vähänkin tylsistyttää eksyn joko Etsyyn tai Ebayhin tutkimaan tavaratarjontaa. Ja mistään karsinnasta ei tulis just nyt yhtään mitään, kun kaikki mun tavarat on niin ihania ja tärkeitä ja vaikka mitä. Kohtuudesta en ihan edes muista että mitä se tarkoittaa. Mutta kyllä mä täältä suosta vielä nousen.

Yritän ihan pikapuoliin saada aikaiseksi kirja-arvostelun. Multa on yksi tärkeä kirja jäänyt aivan liian vähälle huomiolle. Ja kunhan se kaaos talttuu ja on aikaa ja energiaa panostaa ruokiin, niin otan käsittelyyni sen Vegestaninkin. Yhtään en ole muuten kemiaa lukenut. En yhtään. Mutta reseptejä koneelle kirjoittanut, muutaman päivässä - ei ihan taida riittää. Ja joitain pitäis vielä kokeillakin, kun niitä aina vaan päästä heittelee, eikä mitään mittaile. Ei sellaisia voi kirjaan laittaa.

Sitten luvassa iso pläjäys kuvia, epäjärjestyksessä. Ihan niin kuin minäkin :D

Ninja taistelu, Taustalla helikopteri pikaista pakenemista varten. Maassa makaavan pään ympärille piti laittaa tähtiä, mutta Hapsi epähuomiossa söi ne...

Koirapuisto

C:lle, Pinzalle ja Hapzille omat nimipiparit, lisäksi Barbie ja Blythe - tietty ;)

Skipper, yksi uusimmist atytöistä. Todella hurmaava tapaus.

Yläkerran tyttöjen kuusi

Bunnyn kauriskuusi

Bakan joulukoristeet

Piparitytöt

Kuorrutteiden herkulliset värit. Vihreä on tehty vihreä tee jauheella.

Täydellisen kaunis vihreätukkainen prinsessa, Kat

Shh!

Jouluvalmisteluja yläkerran tyttöjen asunnossa.

Risto kävi koirapuistossa ja söi yhdeltä koiralta pään.

Hauskaa joulua!!

xoxo,