Blogi muuttaa!

Hei taas!

Tämä on nyt sitten viimeinen kirjoitukseni tässä osoitteessa. Jatkan näitä puhkikaluttuja jaaritteluitani osoitteessa www.pinkkis.fi. (jahka opin käyttämään wordpressiä.) Älkää kysykö miksi blogini muuttaa. Vastaus nimittäin olisi niinkin tyhjentävä kuin, että en tiedä. Kysykää sen sijaan sitä miheltäni. Ehkä se kyllästyi kiukutteluuni bloggerin kanssa. Onhan tää aika hankala käyttää, varsinkaan jos ei oikein osaa mitään. Kuvat menee miten sattuu, teksti muokkautuu miten sattuu.

Mä olen edelleen siellä Uravalmennus kurssilla ja siis saatana että meinaa mennä hermot. Ihan hyvää harjoitusta mulle, että osaan olla erilaisten ja erilailla toimivien, tai toimimattomien ihmisten kanssa, sitten kun täältä kuplasta on lopullisesti tultava ulos. Eilen oli työhaastatteluharjoitus. Se meni niin päin helvettiä että. Ei minun osalta. Enhän minä kerinnyt edes haastateltavaksi, kun haastateltavani vastasi yksinkertaisiin kysymyksiin puolen tunnin vastauksilla... Että silleen. Meinas niin mennä hermot. Tauon alkaessa juttu vaan jatkui. Minä vääntelin lyijykynää kädessäni ja haastateltavani vain valittaa, kuinka suomalaiset eivät halua puhua hänen kanssaan (suomea huonosti puhuva maahanmuuttaja) ja kuinka hän ei saa töitä. No, jos hän oikeassakin työhaastattelussa jaarittelee ja valittaa samalla tavalla, niin ei ihme, ettei saa töitä. Okei, mä olen kamalan ilkeä. Mutta kyllä mä käytin sen taukoni hänen kuuntelemiseen, ja yritin kasvojen liikkeitäkin asetella niin, että olisin jutussa mukana. Oikeasti mietin, että sattuisikohan se jos päälläni poksauttaisin häntä päähän. Niin kuin elokuvissa.

Elokuvista tuli mieleen, että viikko sitten meni lasten joululahjaksi saamat leffaliput vanhoiksi, ja nehän piti sitten käyttää pois. Pinpula vaihtoi omasa karkkiin. Menin katsomaan jotain japanilaista leffaa. Ehkä nimeltään Isän poika. Jouduin lähtemään puolituntia etuajassa tunnilta. Hain leffalipun ja kävin Hesessä syömässä. Nauratti, vaikka olihan muutkin siinä kohtaa jo  päässeet tunnilta, mut silti. Juuri tuollaista elämän pitäis olla. Ihan kutkuttavampia kuvitelmia on sellaiset, joissa joku tosi kunnollinen/tunnollinen tekeekin jotain tuhmaa. Mä jaksan vieläkin naureskella hiljaa mielessäni mielikuvalle siitä, kuinka toimistossa asiakkaan aurinkolasit katoaa, ja sit niitä kuumeisesti etsitään, ja kaikista kuumeisimmin ja nöyrimmin ja tehokkaimmin niitä etsii joku kiltti respan täti (tms.). Laseja ei sitten löydy, ja asiakas poistuu kiukkuisena. Päivän päätteeksi respan täti lähtee työpaikaltaan, menee autoon ja autossa laittaa ne lasit silmilleen. Meillä melkein työpaikalla kävi näin, vaikkei niitä laseja kyllä koskaan löytynyt. Mutta mua alkoi jälkeenpäin kutkuttaa ajatus siitä, että olisinkin ottanut ne :D. Siis aikuisten oikeesti en ottanut. Mutta kaikista eniten niitä kyllä etsin. (se asiakas oli täys mulkku, et ihan oikein sille.)   Niin joo, elokuva oli ihan ok. En tarvitse kuitenkaan kotiin ostaa.

Ootte varmaan kuulleet Älä osta mitään -päivästä? Vietetään joskus marraskuussa, muistaakseni. Havahduttamaan ihmisiä ostamisen lumosta. C ärsyttää tommoset, emmä kyllä muista miksi. Mun mielestä on ihanaa kun ihmiset jaksaa yrittää saada jotain muutosta aikaiseksi. Vaikkakin taas palataan tähän, et oikeesti ihan se ja sama, ylivoima ja enemmistö on niillä, jotka vähät välittää. Just vaikka joku Tokio. Siis se oli niin tupaten täynnä krääsää, ja kaikki oli sitä ostamassa. Ja kaikki ostokset pakattiin niin miljoonaan pussiin. Ja kaikilla oli kaikki koko ajan uutta ja kiiltävää. En nähnyt omia koipia lukuunottamatta kenelläkään vanhoja kenkiä. Ja mä sentään tiesin tarkkailla jalkoja, juuri tämän takia. No, taisin mä yhdet taikka kahdet vähän kuluneemmat kengät nähdä, mutta 95% oli puti puhtaita ja uutuuttaan kiilteleviä kenkiä. Ja laukut kans. Ja tietty vaatteet. Tiesittekö, että suur Tokion alueella on enemmän asukkaita kuin Pohjoismaissa? Itse asiassa kaikki pohjoismaan asukkaat ja Suomi vielä toiseen kertaan. Käsittämätöntä. Niin, et vaikka kaikki Pohjoismaalaiset vähentäis ja kierrättäis ja uusiokäyttäis, niin silti suur Tokion alueella on enemmän ihnmisiä jotka sitä ei tee. Emmä tietenkään voi väittää, että siellä ei kukaan ei tekis asian eteen mitään, mut siltä se turistin silmään näytti. Ja taas toisaalta, tää on mun blogi, mähän voin väitää täällä vaikka mitä. :)

Mutta siitä Älä osta mitään päivästä mä sain idean Älä heitä mitään roskiin päivään. Ajattelin kerran viikossa viettää tälläistä päivää. Ja sen ajatteleminen on aktivoinut mua pyrkimään jätteen vähentämiseen muinakin päivinä. Mä en tiedä miksi, mutta mulle on tosi tärkeä juttu toi jätteen vähentäminen. Jotenkin vaan ajatus siitä, että me heitetään niin paljon kaikkea pois, kaatopaikoille on pöyristyttävää. Just se, ettei luonnossa  tälläistä tapahdu ollenkaan. Siellä materia kiertää. Mikään ei ole turhaa. Mutta meillä (luonnottomilla) sitä on pilvin pimein. Ja minä siellä etunenässä. En kyllä oikeasti ole etunenässä. Tiedän antavani itsestäni tosi muovisen kuvan, ja siis olenhan mä kova krääsän perään. Mut silti. Ostan paljon käytettynä, korjaan vaatteita, kasvatan itse ruokaani, enkä mä kaupoista "ostele" huvin vuoksi, niin kuin monet tekee. En käy kattelemassa ja shoppaile siinä samalla aikani kuluksi. Ja sit heitä pois. Et kyllä mussa pieni vihreä tyttökin asuu. Sen muovisen pinkin nuken rinnalla :D

Mutta taas siihen päivään. Ideana vaan se, että jo kaupassa valkkaa niitä tuotteita, joiden kierrättäminen ja pakkausten kierrättäminen myös, onnistuu helposti. Ettei menis roskiin niin paljoa. Aina en jaksa sipsipusseja pestä (niistähän saa siis ihan oikeesti pestynä ja nurin päin käännettynä hienon hopeisen lahjapussin!), mutta Älä heitä mitään roskiin päivänä aivan varmasti sen pesen! :) Kaikkea tollasta, että meidän jätekasat pienenis. Edes vähän.

Mitähän muuta? Olen ommellut paljon, ja vihdoin ja viimein sain uusia tuotteita taas kauppaankin! Niitä nukkepussukoita. Kovasti odotan Englandiasta tilaamiani tagejä, että saisin ne ommeltua pikkupussukoihin, ja pikkupussukat lopulta valmiiksi ja kuvauksen jälkeen kauppaan! Oon kovin tykästynyt niihin ja jännittyneenä odotan muiden reaktiota!

Osa siemenistä on alkanut itämään! AIvan ihanaa! Nyt kun noi ilmat vielä lämpenis niin pääsis pihallakin kasvu vauhtiin. Puutarhasuunnitelmat ei muutoin edistyneet oikein mitenkään. Odotellaan vaan kasvua. Olen pyytänyt Ylioppilasonnittelukukkien sijaan vierailta marjapensaita. Hyötyajatteluni ulottuu tänne asti. Kaikesta pitää aina hyötyä. Mikähän siinäkin on? Paitsi että nyt vähän himoitsisin Särkynyttä sydäntä. Se olis kyllä niin hieno!

Ai niin! Musta tuli täti!! Pikkuveli sai pikkiriikkisen prinsessan viime lauantaina!! Aivan mahtavaa! Pikkaista on odotettu jo jonkin aikaa, ja nyt se sitten koki, et olis hyvä aika tulla. Ja niin olikin. <3 ett="" innolla="" katsomaan="" odotam="" p="" see="" sit="">
Mut hei! Nyt tää menee tästä pelistä pois! Toivottavasti nähdään siell toisessa blogissa sitten. Tässä vielä tarkempi osoite http://pinkkisfun.wordpress.com/pinkkis-blog/. Huomasin juuri, että sinne ei ole siirretty ihan viimeisimpiä postauksia täältä. En tiedä meinaako mies niitä sinne siirtääkään.

Loppuun vielä harvinainen kuva nukketalosta, vain omine asukkaineen. Eli otin kaikki kodittomat nukkeparat pois, kuvauksen ajaksi, ja jäljelle jäi ainoastaan ne nuket, jotka siellä asuu. Holly ja ehkä Dawn ei tietenkään asu tuolla karkkikaupassa, mutta saivat jäädä tunnelmaa luomaan.

xoxo,
Raisa

Puutarhassa!

Heips!

Arvatkaa mitä meillä syötiin lauantaina päivälliseksi! Oluthiivahiutalekuorrutettua tofua, perunaa ja -tadaa! - nokkoskastiketta! Kevät on täällä! Ihanaa! Olin kitkemässä kukkapenkkiä, josta meinaan kyllä tehdä kasvimaan tämän kesän aikana - sorry vaan kukkivat kasvit ja naapurit! Niin, kitkemässä olin ja törmäsin nokkoseen. Kuvitteellisesta naapureiden painostuksesta napsin ne pois, ja totesin sitten, että kamalaa haaskausta heittää ne kokonaan pois, joten mehän syötiin ne! Hip hei! Kauan eläköön nokkonen ja hyötyajattelu!

Pitkä viikonloppu meni puutarhuroidessa ja ommellessa. Puutarhuroiminen oli ihanaa ja niin palkitsevaa. Ompelu oli alkuun nihkeää, mutta pienen tauon jälkeen se maistuikin makealta ja lopulta innostuin niin, että oli hankalaa keskeyttää.

Todella tehokas ja kaikin puolin hieno viikonloppu! Sain alkuun aivan loistavia pussukoita, nyt ne odottelee että postissa tulisi uudet tagini, jotka ompelen kiinni ennen seuraavaa vaihetta. Loistavia niistä tekee yllättävät kngaskombinaatiot, nauhat ja applikaatiot, siis sellaiset silitettävät ja päälle ommeltavat kuviot. Josta tuli mieleeni, että eilen illalla keksin (omasta mielestäni) loistoidean "kiitoslahjaksi" asiakkaille. Silitettävä kangasmerkki jostain minun hienosta kankaasta! Ja mielellään vielä samasta kankaasta, kuin mistä asiakas on tilannut pussukkansakin! Loistavaa!

Puutarhassa sain kitkettyä todella paljon, ihastelin (omast mielestäni) loistavaa multaani, kaivelin ja kuopsuttelin oikein sydämeni kyllyydestä. Istutin myös juureksia, sekä lähes tulkoon kaikki omistamani siemenet pistin purkkeihin itämään. Olen pitkään kerännyt vessapaperirullan hylsyjä, mutta nehän loppui kesken heti alkuunsa. Jatkoin sitten kaikilla paperipusseilla ja pahvikoteloilla jotka löysin. Jossain kohden havahduin siihen, että eihän mulla riitä pihalla maata näille kaikille! Kääk! No, katsotaan miten ongelma ratkaistaan sitten kun sen aika on. En kylvänyt hervottomia määriä oikeastaan mitään, ei ole tulossa viittäkymmentä tomaatintainta tms. Sopivasti kaikkea. Toivottavasti riittävästi. Liitän vähemmän kauniin kuvan kylvöistäni. Ei mitään kuvakirja laatua, mutta söpö! Sisällä, niin nämä siis puolikylmässä (lämmittämättömässä) eteisessä, on vielä joitakin arempia kasveja. Mm. ananaskirsikka, jonka istutin tieteämättömänä 2 kk liian myöhään.

Sitten oli yksi vähemmän fiksu nukkeosto. Oikeesti se oli fiksuveto, sain nuken n. satasen halvemmalla mitä se normaalisti halvimmillaan liikkuu : D Mut ei mun pitänyt mitään uusia nukkeja kyllä ostaa. Eikä kankaitakaan, mutta ostin niitäkin. Ei voinut mitään, kun oli niiiin hienoja! Kankaat ja nukke! :) Sitten sain tänään nähdä kauneushoitolassa olleen nukkeni valmiina. Tämä oli siis se epäonninen tapaus, joka murskautui kuljetuksessa. Itella korvasi siitä vähän, mutta ei suinkaan koko nuken arvoa. Niillä on joku kolmenkympin maksimikorvaus kirjatuille kirjeille, jona tämä oli postitettu. Mutta nukkeni sai siis uuden kasvo-osan (faceplate), ja tälläinen siitä sitten tuli!

Eikö ole ihana!?!

Olikohan vielä jotain? Muistaako kukaan? Keksin mitä ehkä haluan tehdä isona, mutten kyllä kerro siitä vielä yhtään mitään. Ei tähän päähän ole luottaminen! Tuuliviiri.

Ruokahehkutusta

Hauskaa Vappua!

Meillä syödään anpan pullaa aamupalaksi! Oikeesti en ole ihan varma, että onko juuri nämä anpanpullia, mutta pidän sanasta, joten kutsun näitä niiksi. :) Ihan peruspullataikina, josta kardemumma jätetään pois, ja pullan täytteeksi kypsistä adukipavuista ja sokerista keitetty mössö. Nam! En tedä kuinka makeaa peruspullataikinan kuuluisi olla, minä lisään sokeria melko reilusti. Mutta minä pidänkin hyvin makeista asioista. Paputahnakin on makeaa.

(Vanha kuva.)

Olin aikeissa leipoa toisenkinlaista pullaa, mutta elämä ennähti väliin. Oli laitettava ruokaa (josta lisää hetken kuluttua) ja ommeltava (tästäkin ehkä lisää?) ja aika loppui kesken. Ehkä odotan, että nämä pullat on syöty alta pois. Seuraava kokeilu olisi melon/meron pan. Peruspulla, joka päällystetty keksitaikinalla. :)

Niin, ja kun kerta tein sitä paputahnaa niin paljon niin ajattelin myös piakkoin hyödyntää "imagawayaki" pannuani, jonka ostin ensi töikseni Japanissa! Vähän niinko vohvelirauta, ilman kuviointia. Taikina ja sen sisään paputahnaa ja lisää taikinaa päälle. Paistetaan ja herkutellaan. Sitä sit ehkä huomenna. Osan pullista pakastin, kun muksutkin on isällään vielä huomiseen.

Joo, mutta siis olen ton reissun innoittamana kokannut paljon Japanilaisia herkkuja! Maanantaina aloitin yakisoballa, paistettua sobanuudelia varhaiskaalin ja muiden vihannesten ja yakisobamaustekastikkeen kera. Siitä ei kuvaa, koska a) unohdin, b) se on melko harmaa ruoka. Todella hyvä. Ja koska lapset oli isällään saatoin laittaa kastikkeeseen hiukan reilummin chiliä. Nom nom nom. Lisäkkeenä erittäin onnistunut kirkaslieminen keitto. C ei tykännyt siitä erityisemmin, sanoi ettei ollut tarpeeksi suolaista. Yleensä mä olen se suolan ystävä, mutta tässä keitossa oli maku niin kohillaan, ettei se mielestäni yhtään enempää kaivannut. Mitään. Oikein vieno ja hieno.

Tiistaina oli japanilaisittain maustettuja paistettuja sieniä, rapeaksi paistettuja tofuviipaleita oikein maukkaalla kastikkeella ryyditettynä, riisiä ja misokeitto.

Eilen illalla tein sitten yhden parhaista kokeiluistani ikinä. Ensin olin kaupassa katsellut teriyakimaustekastikkeita sillä silmällä. Houkutteli, mutta mielestäni ne oli vähän liian tyyriitä, n. 3,5 €/pullo, ja ainakset näytti olevan suht simppelit, noita lisäaineita lukuunottamatta. Tässä Pirkka Teriyakikastikkeen ainekset: soijakastike, (vesi, soijapapu, vehnä, suola), vesi, sokeri, arominvahventeet (e621), e627, e631, e363), happo (e270), mausteet (maustepippuri,neilikka, valkopippuri, inkivääri, sipuli). suolapitoisuus n.7,3%.

Pirkkaa en kyllä kaupassa katsellut, kun olin eri firman kaupassa. Joo, mutta ajattelin, että kyllä varmaan netistä löytyy ohjeet miten yhdistellä soijakastiketta ja sokeria.Ja löytyi. Vähän joutui hiomaan oman maun mukaiseksi, mutta hyvä tuli! 

Ja sitten päästiin itse asiaan! Halusin tehdä teriyaki "kanaa" voileipien täytteeksi. En tiennyt toimisko soijaleikkeet tässä, mutta voi pojat! Kyllä toimi! Tuli ihan sairaan hyvää! C oli sitä mieltä, että toimis ehkä vielä paremmin seitanilla, mutta leikkeillä se on kyllä sata kertaa simppelimpää. Ja niin maukasta! Tein sitten tosiaan teriyaki kana voileivät, jotka tarjottiin uusien Samba(?) chipsien kera. Ihan parasta!

Kun keksii ruoanlaittoon jonkun "jutun" se on paljon hauskempaa. Muuten se saattaa olla ihan perseestä. Olen kirjoittanut näitä kokeiluja ylös, ehkä vielä joskus saan Japanilaisen keittokirjani. ;)

Eilen oli vielä koulutuspäivä. Onneksi se kesti vain 40 min, meillä oli henkilökohtaiset kartoitukset tms. Opettaja sanoi melkein heti alkuun, että mä en kuulu siihen ryhmään. Ja emmä kyllä omasta mielestä kuulukaan. Mutta en uskalla riskeerata noita raha-asioitakaan. Ja kyllä kurssin keskeyttämisestä jotain ongelmia tulisi. Joten siellä jatketaan. Ja oikeesti kyllä tykkään siitä, että päivään tulee tommonen väkisin väännetty runko. Päivän päätteeksi tulee ommeltuakin tehokkaammin, kun on vähän niinko pakko. Ja kaikki se omaan napaan tuijottaminen on kyllä ihan kivaa. :D

Mutta mutta! Nyt veri vetää koneelle, siis ompelukoneelle! Mulla on ihan muutamia saumoja nukkepussukoista ommeltavana, ja sitten pääsen leikkimään uusilla kankaillani!  Olen haaveillut jo jonkin aikaa eri tekstuurien yhdistämisestä, ja vielä sellaisesta levottomasta, hilpeästä (vappumaisesta?) yhdistelystä. Pidän teidät ajan tasalla. Ehkä. Jos ne menee ihan mönkään, eivätkä jaksa innostaa, niin sitten en varmaan niistä postaa mitään. 

Ehkä keksin uudelle nukelle nimen: Pearl. 

Nää kuvan nuket on kaikki uusia, Pearliksi kutsuisin tota, joka on edelleen laatikossaan, puna-valkoraidallisessa. Ainoastaan tuolla toisessa laatikossa olevalla Middiellä on "varma" nimi, Jamie. Hattarahiuksinen kulkee tällä hetkellä nimellä Hattara. Vihreätukkaisella ei ole nimeä laisinkaan. Olen tykästynyt nimeen Dawn, mutta en osaa vielä sanoa, että tulisiko siitä sitten Dawn, vai jotain muuta. Välillä nimi on jo ennen nukkea, välillä se ottaa aikaa. Mutta mielestäni Pearl on hyvin Pearlin näköinen. :)

Hauskaa Vappua!

xoxo, 

Raisa

pikapäivitys

Hello!

Hengissä ollaan! Japanin matka takana, synttärit takana, pääsiäinen takana, skräppiviikonloppu takana, viikko aikuisten uravalmennusta takana ja noin kuusi viikkoa vielä edessä. Ja toivottavasti edessä myös paljon muuta!

Kerron kaikesta lisää, ajan kanssa. Nyt olen täällä koulutuksessa ja sain jo ansioluetteloni valmiiksi, joten loppupäivä taitaa olla sisällöltään aika tyhjää. (=surffailua.)

Matka oli mainio, mutta mukavaa oli myös palata kotiin. Aikaeroväsymys on kyllä ollut melkoinen! Eilen oli ensimmäinen normaaliin verrattavissa oleva päivä, muut menneet kamalan väsymyksen kourissa. Skräppiviikonloppukin. Joka oli siis viime viikonloppuna, tapahtumapaikkana Tampere, Murikka? -opisto. Oli kivaa, melkein mitään en kyllä saanut aikaiseksi. Olin jollain kurssillakin, se oli kyllä aika turha. Tai siis hmm..ei sitä, mitä olisin halunnut. En saanut kurssityötä valmiiksi, ja tiedän etten sitä tule koskaan loppuunviemäänkään. Mikä on ihan syvältä. Ja lisäksi siellä oli koko ajan sellainen olo, etten osaa enkä ymmärrä yhtään mitään. Ei kiva olo askarrellessa. No, sai sieltä inspiraatiota tulevan varalle. Ja käytin sitten kurssin jälkeen oppimaani muissa töissä. Koko viikonloppua kuitenkin vaivasi väsymys, eikä kuvatkaan oikein inspiroineet. En ennättänyt tulostamaan tuoreita kuvia. No, sainpa tehtyä vanhempia kuvia.

Se, mistä viikonlopun aikana innostuin oli krääsän karsiminen. Skräppääjälle, ihan niin kuin minkä tahansa asian harrastajalle, kertyy kauheesti kamaa ja osa niistä "vanhenee". Näistä vanhentuneista kamoista hankkiuduin eroon. Ja radikaalisti heitin roskiin. En edes tarjonnut muille, kun oli niin kamalaa paskaa. Kirjaimista heitin kaikki setit, joissa vaan Z, X, Y ja vastaavaa jäljellä. Hittoako niillä tekee.

Vähän jatkoin karsintaa kotonakin, mutta kun ollut niin väsynyt, niin melko vähäiseksi jäänyt mikään aktiivinen tekeminen. Niin, täällä kurssilla/ohjauksessa menee siis 7 tuntia päivässä. Muuta aikaa en oikein ole ollutkaan hereillä. Ainakaan kunnolla. Horroksessa vaan.

Toiset sanoo, että on paljon helpompaa matkustaa länteen, mutta minulla asia on päinvastoin. Aina Jenkeissäkin olen ihan unessa, usein koko matkan ajan. (koita siinä tehdä hyvää vaikutusta tulevaan poikaystävään/appivanhempiin...)

No, eilen siis hyvä, hereillä oleva päivä. Sain ommeltua. Ompelu on parasta. Pian pääsen uusien kankaiden pariin. Tai siis olen uusia kankaita jo ommellut, mutta tilaustöitä. Himoitsen päästä kokeilemaan jotain ihan uutta. Mulla on ompleukoneen edessä, hyllyllä pieniä paloja uutta kangasta, tyrkyllä, kiusaamassa. Ompelen ja katselen niitä, välillä koskettelen, kun se kangas nyt vaan on niin ihanaa. (hupsu.)

Mitä mä sanoinkaan siitä matkasta jo? Se oli loistava. Tehokas, shoppailuntäytteinen ja maukas. Kävin neljästi ulkona syömässä, kolmessa eri kasvisravintolassa. Kaksi näistä oli tuttuja mestoja, kolmas oli uusi tuttavuus. Deva Deva Cafe. Tästä uudesta tuttavuudesta tykkäsin kaikista eniten! Nom nom nom! Söin Teriyaki "Chicken Burgerin, luomukolan kera, jälkkäriksi kakkua. Supermaukasta. Kuvia myöhemmin. Kaikesta.

Synttärit meni tosiaan siellä Tokiossa, yksin. Yksinäisesti. Muutenkin olin aiemmista reissuista poiketen yksinäinen. Mälsää. Perhettä oli ikävä, iltaisin ja aamuisin. Ei tietenkään silloin kun hurjana shoppailin. Ostin paljon. Mutta ainakin osittain fiksusti. Vähemmän? fiksusti ostin kolme Neo Blytheä, yhden Middien ja yhden Petiten, yhden pienen Momokon (joka poikkeaa täysin isosta, en tiedä onko niillä mitään tekoa keskenään, tietääkö joku muu?) näistäkin kuvat sit myöhemmin. Ostin myös Dambon :D

Kangasta ostin kaikista eniten. Ja muutenkin kangaskaupat oli kaikista hienoimmat! Kerroskaupalla mitä hienoimpia kankaita! Yhdessä kaupassa myytiin vaaleanpunaista kuplamuovia, jossa kuplat oli sydämenmuotoisia! Epäreilua. Muutenkin niin epäreilua, että niillä on siellä kaikkea niin paljon, ja meillä niin vähän. Vaikka riittävästi täälläkin. Eikä se tietenkään tuntuis enää niin hienolta, jos täälläkin olis kaikkea yllin kyllin.

Todella inspiroiva reissu.

Ei nyt muuta, halusin vaan pikaisesti ilmoittaa, että täällä ollaan, ja postaus tulossa jossain vaiheessa. Pikaisesti. Kohta puolin.

xoxo,
Raisa  

Pohjat!

Lauantaina kävin kaupassa, siinä ankeemmassa ja halvemmassa. Listalla olis ties mitä, ja sit toi äijä vielä lisäs manteleita ja appelsiineja ja inkivääriä ja punajuuria. Kääk. Ja mulla ei ollut juuri yhtään rahaa, kun pitää säästää ja sit vielä kustantaa lapset ja mies Heseen. Kaikesta huolimatta mä ostin viikonlopun ruoat alle 15 eurolla! Tokihan siitä puuttui perjantai, ja lauantain lounas (joka siis oli se Hese). Niin, ja tiettyhän meillä on kaapissa soijasuikaleita ja vaikka mitä, et emmä väitä kokonaan kokanneeni muutamalla eurolla koko viikonlopun safkoja. Mut melkein.

Perjantaina oli siis spaghettia ja soijarouhekastiketta, porkkanaraateella mehevöitettynä.

Lauantaina oli itsetehtyä "Karee raisua" Curry riisiä, japanilaista curryruokaa (currykastike, tofua, porkkanaa, perunaa, herneitä). Tämä(kään) "karee raisu" resepti ei toiminut. Olen siis kokeillut kahta "made from scratch" reseptiä, sekä kaupan natriumglutamaatilla höystettyä puolivalmista kastiketta. Ja se kaupan on kyllä ihan ehdoton ykkönen. Jälkkäriksi oli köyhän miehen hedelmäsalaatti, eli mandariinia ja ananasrenkaita.

Sunnuntaina oli C:n tekemää mac&"cheeseä". Ja kun se kerta lämmitti uunin, oli mun pakko alkaa leipomaan. Ja kun se uuni nyt kerta oli päällä, tein saman tien päivällisenkin. Leivoin siis kolme vuokaleipää. Taas tyyliin mitä kaapista sattuu löytymään. Lisäsin taikinaan myös taatelipurkin pohjalta kaikki ne hiutaleet, joita sinne kerääntynyt. Todella mukava lisä! Päivälliseksi tein Soijasuikale-peruna-sipulivuoan. Ja ihan ilman pakasteperunasuikaleita. Se sai olla tosi miedolla lämmöllä, ja tosi pitkään uunissa, sillä kello oli siinä kohtaa vasta jotain kolme. lisänä oli ituja, joita ianoastaan kyllä minä söin.

Jälkkäriksi oli limetti-kookospiirakkaa, joka oli tarkoitettu vieraille, jotka eivätkään päässeet tulemaan. Jälkkärin jälkkärinä oli joku C:n kokeilu: maapähkinävoipallo, joka koostui suklaasta, mpvoista, kermajuustosta/tuorejuusto?/mikä se nyt on? ja tomusokerista. Se oli niinko kekseillä dipattavaksi tarkoitettu. Joku meni vikaan, sillä sillä siitä tuli vaan sellanen kökkö, eikä ollenkaan pallo. Liian makeeta minun makuuni. Ei siinä, ettenkö tykkäis makeesta, mut pitää olla myös makua.

Ruoanlaiton ohessa olen hoitanut pyykit ja ommellut. Ommellut ihan sikana. Olen omast amielestäni keksinyt ihan hirmu hyvän tuotteen myyntiin, ja olen sitä koonnut päiväkausia. Tehnyt erheitä ja ottanut niistä opikseni. 

Ei ihme, että mulla on jatkuvasti pää kipeänä, jos kerta jännitän olkapäitä noin!

Tässä huippusalaista projektiani ;)

 Viikonloppuna olin myös "pakotettu" avaamaan Nekogatsu Zukin nukkeni. Se on siis tuo pienempi noista. Middie. Eli keskikokoinen Blythe. mulla on ollut se jo melkein vuoden, en vaan halunnut ottaa sitä laatikosta, sillä en ollut varma,e ttä halusinko pitää sitä laisinkaan. Ja sit pelkäsin myös sitä, et mitäs sitten jos tykkäänkin siitä...eihän yhdellä vielä leikkejä tee, siihen tarvitaan ainakin kaksi, ja niille vaatteita ja kaikkee...No, nyt odotan, että pääsen Japaniin ja sieltä hnakin "Harajuku Girl"in, Puchippa Chappu Pepan, tai jotain sinne päin. Niin, pakotettu koska asiakas kyseli Middie Sleepsackin perään :D

Viikonloppuna sain nämä kaikki valmiiksi, plus yhden jota ei näy kuvassa. Sekä listattua, että myytyä :)No, ei siiä ollut kuin yksi myytäväksi, loput oli jo etukäteen varattuja. 

.

Olen myös kuvannut tuotteita Etsyä varten, ja listannut niitä. Tämä on mainitsemisen arvoista siksi, että yleensä se on ollut siipan hommia. Mutta harmistuin tahtiin ja intoon, tai sen puutteeseen, jolla homma hoidettiin, ja kimpaantuneena päätin tehdä sen(kin) itse. Kamala homma. Ei ehkä muussa, mutta kuvien käsittelyssä. En osaa käyttää mitään muuta kuin Flickrin kuvankäsittelyohjelmaa, ja se ainakin on kamalan hidas. No, ihan sama.

Olen päättänyt, että joka viikko täytyy tehdä myös jotain "tuottamatonta". Siis jotain ns. hyödytöntä askartelua. Toissaviikolla oli se hurja skräppimaraton, viime viikolle väkisin änkesin vanhojen farkkujen silpomista. Olen lasten korjauskelvottomia, ja omia kans, farkkuja säilönyt, ja nyt vihdoin ja viimein keksinyt niille käyttökohteen. Leikkaan niistä tilkkuja ja ompelen ne yhteen ja lopulta tyynynpäällisiksi. Täytteeksi olen kerännyt kaiken silpun mitä Tehtaalta tulee. Kunnon roskatyynyt.

Nyt kun on niin hyvä vauhti päällä, ja noi ompelut hyvässä iskussa, on vaikea irtautua niistä ja tehdä jotain "hömppää". Mut sitäkin tärkeämpää!

Nyt kuitenkin mentävä! Paketteja postitettava Australiaan, Norjaan, Singaporeen ja Jenkkeihin :D

xoxo,
Raisa

Päivitys

Snip snap. Tänne ei kuulu mitään ihmeempää, kaikki yllättävän hyvin. Viikonloppu oli mainio - lauantaina vein C:n ulos, ensiks Mayaan syömään ja sieltä yllätyksenä Harjun nuorisotalolle katsomaan kun Pinzan bändillä oli keikkasimulaatio :) Mäkään en ollut koskaan nähnyt Pimpulan bändin esiintyvän, tai no siis eihän ne koskaan edes olleet esiintyneet. Tää oli eka kerta, eikä tääkään ollut oikea keikka. Mut ihanaa oli silti. Olin niin ylpeä, ja se koko bändi oli ihana.

Niin, ja ennen kun edes C:n kanssa treffattiin olin mä jo kaupungilla shoppailemassa. Oli niin hauskaa katsoa ilosia ihmisiä kauppakassejensa kanssa ja itse iloisena liittyä niihin. Vaikkei mulla ollutkaan vaatekauppojen kasseja, niin kuin useimmilla. Mulla itse asiassa oli oma kassi, mut ihan sama :) Kävin Hobby Pointista hakemassa lautoja uuden nukketalo ulkolaudoitukseen, sekä pienen pientä jalkalistaa (ihanaa!). Lisäksi ostin sieltä jotain kiinalaista makrame -lankaa, jonka toivoin sopivan sleepsackien vetimiksi (en tiedä mitä silloin oikein ajattelin, ei se todellakaan sopinut, kun eihän siitä men yksikään pienimmistä helmistä läpi. Pöljä.). Hobby Pointista Sinelliin, josta ostin, sleepsackeihin myöskin, ihania nauhoja. Ja kun vielä kerta aikaa oli kävin vielä Eurokankaassa, josta ostin (vaikkei pitänyt) trikoota sukkahousuihin ja trikoisiin, puuvillaa mekkoihin ja flanellia sleepsackeihin. Ihan(an) turhat ostokset. Mutta oli kivaa :)

Sen jälkeen olikin aika tavata komea aviomieheni. Saatiin jonkin aikaa odottaa pöytää, kun eivät ota lauantaisin lainkaan varauksia. Ja melkeinpä heti kun oltiin saatu pöytä ravintola tyhjenikin yllättäen. Ei siis kokonaan, mutta paljon oli tyhjiä pöytiä. Je mun mielestä me oltiin vielä tosi aikasessa liikkeellä. No en tiedä. Ehkä muutkin?

Sunnuntaina ompelin hurjasti. Ja leikkelin kankaita. Mulla on niin ihanat ompelukset meneillään, että kaikenlainen keskeyttäminen on harmillista. Mutta reippaasti olen kuitenkin laittanut ruokaa, tehnyt jälkkäreitäkin j aleiponut. Sunnuntaina Pinpu teki Rhino-muffineita, minä makaronilaatikon ja jättiläismäisen leivän. Harmittaa, etten ottanut siitä kuvaa. Se oli kuitenkin tosi hieno. Ja maukas. olen nyt parina viikonloppuna taas leiponut leipää/sämpylöitä. Ja ihan ilman ohjeita tai mittaamisia. Veden ja hiivan määrän olen laittanut tarkasti, mut kaiken muun vaan kaatanut suoraan sekaan. Ja hyvää on tullut :) Makaronilaatikkokin oli niin hyvää, että syötiin kerralla pois, viimeiseen makaroniin.

Maanantaina ilmoitin lopettavani Espanjan kurssin. Valtava helpotus. Oon jäänyt niin pahasti jälkeen siinä, aina lupaan itselleni, että tänään opiskelen sitä, mut sit en kuitenkaan opiskele. Motivaatiotakaan ei ole. Ja ihan oikeasti bilsaan menee niin paljon energiaa, etten vaan jaksa. No nyt olen kyllä muutaman päivän pitänyt vapaata bilsastakin, kun sain pitkän odotuksen jälkeen kirjastosta Alice Munron Dear Life novellikokoelman. C oli ihan ihmeissään, etä mitä mä luen novelleita, ja vielä englanniksi. Luen kyllä paljon kirjoja englanniksi, mutta melkeinpä kaikki on jotain "tietokirjoja". Siis tyyliin oppaita tms. Tai elämänkertoja. Niitä luen eniten, suomeksi ja enkuksi. Novelleita runojen jälkeen vähiten. Ne on niin lyhyitä, että just kun on vauhtiin päässyt, niin se jo loppuukin ja alkaa jo uusi. Mutta nää on olleet todella koukuttavia, ja see uusi on aina korvannut sen vanhan, niin ettei ole jäänyt kuumeisesti kaipaamaan sitä edellistä.

Olen samalla työstänyt valokuvia Flickrissä ja myynytkin kolme!! sleepsackiä. Normaalisti ei mene kyllä yhtä hyvin kaupaksi, tai siis tollasta vauhtia, mutta kuten sanottua olen viime aikoina ommellut paljon ja eilen ja tänään saanut ne uutukaiset kauppaan. Nyt ne ovatkin sitten melkein jo menneet. Kolme on vielä varattuna, kunhan ne ostetaan, niin kaikki kahdeksan jotka saanut tehtyä ovat menneet. Ja juuri näin sen pitäisi ollakin! Ei niin, että ne jää nurkkiin pyörimään.

Mitkä nyt menneet kaupaksi erityisen hyvin/vauhdikkaasti on ne eläinhahmoiset pussukat. ALuksi tein nalleja, nyt sitten uutuutena pupuja. Pari muuta eläintä olis vielä tulossa, kunhan saan oikeat kankaat niihin.

Hmm..mitähän vielä. Välillä naurattaa kun mietin meidän perheen toimintaa. Siis kaikkea "kummaa" mitä me tehdään. Tai siis niinko oikeastaan se, että asiat joita me tehdään, tekee meistä kummia. Kun loppupeleissä ennemminkin muiden toiminta on kummaa. Kuten vaikka se, että me etsitään kaupasta ne hedelmäpussit, jotka muut ovat pudottaneet lattialle, ja käytetään niitä. Kun muuten ne vaan heitettäis roskiin. Tokihan meillä on myös kestopusseja, mutta kun tarvitaan koirien kakkapusseiksi niin paljon pieniä pusseja, että on pakko käyttää myös hedelmäpusseja. Vaikka on äitikin valjastettu pusseja keräämään. Ei silti riitä. Niin, miks me ollaan kummia, mut ei ne, jotka pakkaa ostoksensakin pieniin hedelmäpusseihin ja sit kotona heittää ne roskiin? Miks me ollaan kummia, kun me pyöräillään talvellakin, mut ei ne, jotka ajaa autolla ihan muutaman kilometrin matkatkin?

Mut nyt tällä kummalla on nälkä, ja tekee ihan tosissaan mieli saada mun Twin Peaks sleepsack valmiiksi, samoin kuin se avaruusaiheinen ja kaikki ne muutkin, mitä Tehtaalla odottavat!

Illalla olen menossa Etsy tapaamiseen. Sillä tiedän mitä haluan tehdä isona, mutten millään keksi miten sillä tekis myös rahaa :D

Ei muuta, täytyy mennä. Moottoritie on kuuma. Tossa kun etsin noita kuvia, niin myin vielä kaksi. Hyvä hyvä! Ekolossa oli taas juustoa kaupan, hiukan tekis mieli. Ja te, joilla on rahaa, niin Palonissa (googleta) olis loppuunmyynti. Ja jos jaksatte, niin etsikää se blogikirjoitus, jossa se kertoo miksi lopettaa liikkeen. Taas tuli sellanen olo, et me suomalaiset ollaan ihan paskoja kun annetaan tollasten aarteiden kuolla. No, mulla ainakin on aivan liian kallis harrastus, että mulla olis varaa ostaa uusia ja kotimaisia vaatteita. Mutta ehkä te muut ette harrasta nukkeja, te varmaan voisitte mennä ostoksille. Niin, mutta siis en mä niitä halpoja rytkyjään ostele, siis tyyliin kaikki ketjut mitä tuolla keskustassa on. Pääsee helpolla, kun ei osta ollenkaan :D

Ihan pakko vielä vähän! Olen edelleen elänyt hyvin säästeliäästi, jopa niin, että Paypal tilini, joka on siis minun leikkirahojani. Tai siis luvalla saan käyttää ne rahat hömpötyksiini, niin ettei luottokortilla ostettais enää oikeastaan mitään. Niin sieltä tililtä olen jopa kotiuttanut rahaa (ihan vähän vaan, mut kuitenkin) omalle tililleni, niin että ainakin nyt ne viikonlopun nukketalon puutavara ja Pinkkiksen nauhat ja kankaat sain niillä katettua. Enkä siis ostanut uusia vaatteita nukeilleni, vaikka mieli teki. Älyttömän hyvä minä. Ja olen myös tehnyt viikonlopun ruokalistan ja kauppalistan etukäteen, ja pysynyt siinä. Tiesittekö, että nelihenkinen perhe voi syödä (hyvin) pe, la ja su reilusti alle 10 euroa/pvä. :D Eipä siinä, että ruoasta alkaisin tinkimään, en ennen kuin on pakko. Luomua ja reilun kaupan niin paljon kuin mahdollista. Ja silti pääsee noin halvalla, kun ei osta turhuuksia :)

xoxo,
Raisa

T-paidasta tehty

Puputytön Suosikkituote - Yotsuba&!

Olen kuulkaa odottanut tämän postauksen tekemistä kuin kuuta nousevaa, vaikken kuun nousua kyllä oikeasti olekaan odottanut.

Plääh! Miten must atuntuu, että olen hiljattain tästä kuitenkin kirjoittanut? Nimittäin Yotsubasta. Kyllä mä taisin jotain siitä postata silloin kun "huijasin" ja ostin englanninkielisen, kun suomennetussa versiossa meni ihan liian kauan. Viikonloppuna ostin sen suomenkielisenkin. Kuvassa, jonka ehkä postannutkin jo? sen englanninkielinen.

Yotsuban lukemisen aloitin siitä mihin Azumanga Daioh jäi. Siis ensiks luin sitä, ja sit kun sitä ei tullutkaan enempää kuin nelja pokkaria ja muistaakseni 6 DVD:iä/:tä oli pakko ottaa tilalle jotain. Pitkän aikaa luin myös Wallfloweria, mut en siitä koskaa ihmeemmin innostunut. Olen myös joitain muita sarjoja lukenut, mm. Love Hinan (olisko ollut mun eka, tai sitten Ranma?), Peach Girlin ja Othellon. Mut kaikki olleet vaan sellasia ajanvietteitä.

Aikansa meni, ennen kuin Yotsuba alkoi tuntumaan omalta, oli vaan ikävä Azumanga Daiohin tyttöjä. Mutta kirjan tai pari luettuani olin kyllä päässyt suurimmasta ikävästä yli ja onnistunut nauttimaan Yotsuban hauskasta seurasta.

Yotsuba on jotain ehkä 5? vuotias tyttö, ikä on epärelevantti, tai siis niin, ettei tää ole kuitenkaan mikään lapsellinen sarja. Yotsuba vaan on niin ihmeissään ja innoissaan kaikesta, erittäin hauskalla tavalla. Niin, nää on siis hauskoja tarinoita. Mun suosikki on varmaankin se, kun Yotsuba menee maatilalle ja näkee lampaita. Tietenkin sille sattuu aina ja kaikkialla jotain kommelluksia ja sitten myös kaikki hahmot ovat erittäin sympaattisia. Tykkään naapureiden äidin ja isosiskon (anteeksi, olen tosi huono muistamaan nimiä, kysykää mun lapsilta, jos nippelitietoa kaipaatte) laiskuudesta. Ja siitä, miten se äiti on ikään kuin huomaamatta laiska ja aika ajoin paheksuu esikoisensa laiskuutta, ja on ite ihan samanlainen.
Sivuhnkilöistä kuitenkin mun suosikki on naapurin keskimmäinen tyttö. Se vaan on niin kiltti ja innokas ja jotain.

Tässä sarjassa on niin paljon hyvää. Ilmestymisnopeutta vois kyllä vähän kiristää. Keskimäärin tulee yksi pokkari vuodessa. Se on melko turhauttavaa.

Tää oli ehkä huonoin arvostelu ikinä, mut mulla on kylmä ja koneestakin meinaa akku loppua ja pitäis mennä ompelemaankin.

Vähän vielä säästämisestä.

Tämän ostin, se on vielä matkalla.

Olen edelleen aika hyvä siinä. Luottokorttirajaa on nyt ihan oikeasti laskettu 500 euroa, ja ens kuussa aion tehdä saman jutun. Lisäksi olen saanut yhden tileistäni pois netikäytöstä, näen kyllä edelleen sen saldon, mikä ei ole hyvä asia, mutta ehkä mun ihna oikeesti pitää vähän yrittää kehittää tota itsehillintääkin? Ja sitä voi kontrolloida myös puhelimitse. No, onneks mun halukkuuteni asioiden hoitamiseen puhelimitse on aika niukkaa. Mutta ehkä noikin saa hoidettua pois, jos tuntuu siltä, ettei muuten onnistu.Olen myös myynyt kaksi nukkea, toisen arvokkaan ja toisen vähemmän arvokkaan, mutta ostanut kyllä yhden uuden tilalle. Niillä rahoilla, jotka sain sen arvokkaan myynnistä. Jäi siitä kyllä ylikin. Vähemmän arvokkaan myyntihinnan otan mukaani Japaniin. Ajattelin ehkä vielä yhden nuken myydä, en vaan osaa päättä kenet. Kaksi on mielessä, mutta vähän kyllä kirpasee. Saa nähdä.

Momoko yrittää estää minua ompelemasta.

Sekin vielä, että kun meillä oli viime sunnuntaina miitti, niin kun kaveri oli myymässä yhtä nukkea, niin en ostanut sitä! Yks toinen höppänä kyllä osti. Mut tuntuu ihan oudolta olla ostamatta. Siihenkin pitää totutella! Ostin kyllä kaksi mekkoa, jotka eivät kuuluneet suunnitelmiini yhtään. No, käytin niihin myymästäni sleepsackistä saamani rahat.

Sometimes my arms bend back - Laura Palmer

Uusia kankaita!! Huomaatteko Twin Peaks innoituksen?

Tälläisiä aloin sitten tekemään :D

 Viimeksi taisin niistä To Do listoistakin puhua? Olen niidne avulla saanut arjesta paljon jäsennellymmän! Tai siis itsestäni arjessa tehokkaamman. Turhan usien kyllä läksy -kohdat jää ruksimatta...

Pitäkää huolta!

xoxo,
Raisa

To Do -listat

Kazam! Eilen illalla tein pitkästä aikaa "Tehtävä" listan (muistutus itselle: Etsi puhelin!) ja nyt tuntuu, että on ihan erilailla virtaa kuin aiemmin. Siis on ollut paljon virtaa muulloinkin, mutta kun kaikki on ollut niin jäsentämätöntä ja sekavaa, niin tuntuu, ettei mitään sais aikaiseksi. Siis paska, vahingossa poistin kaiken mitä olin kirjoittanut. Ja vaikkei sitä edes ollut niin paljoa, niin jotenkin se aina vie innon kirjoittaa yhtään mitään muuta. Joo, siis lista aolin jakamassa.

* viimeistele 5 sleepsackiä
* tee matikanläksyt
* bilsa 1 kpl
* x-asiakkaan tilaus
* uuden sleepsackin ideointia
* kynnet (niiden leikkaus. Mulla on ihan järkyn pitkät kynnet, joita inhoan. Inhoan niitä melkein yhtä paljon kuin kynsien leikkausta ja reunojen hiomista.)
* nukketaloon pyörät.

Sain joululahjaksi C:ltä lupauksen tehdä nukketalonurkkaus. Siis ei koko taloa neljine seinineen, vaan nurkkauksen jossa kaksi seinää, lattia ja kaksi kerrosta. Ja terassi ja parveke. Siitä tulee kuulkaa hiano!! On ihanaa kun on projekti, jonka parissa touhuta. Vaikken olekaan hyvä keskeneräisten asioiden kanssa. Oikeastaan ihan kamala. Ne kummittelee mielessä koko ajan ja syö miestä. Mutta juuri siksi onkin äärimmäisen hyvä, että mulla sellainen on.

Eilen näin netissä jotain, joka tutisutti mun turvallisuudentunnettani ja ties mitä. Kyse ei ole niinkään siitä, mitä näin (sleepsackin, jonka kuvittelen olevan ideoitu MINUN tuotteestani), vaan se miten siihen suhtauduin. Siis aivan naurettavaa, mutta silti sellainen kasvun paikka. Uh...tätä on tosi vaikea pukea sanoiksi. Ei se ole kateutta, mutta huonoa itsetuntoako? Vai onko se sittenkin kateutta? Kiva höpistä täällä kaikkien kuullen, kun en avaa asiaa tän enempää ;) Mutta siis jos sä teet jotain ja sitten joku toinen muokkaa siitä sun tekeleestä jotain, mistä nyt ainakin kolme ihmistä jo kohisee (kolme ei kuulosta miltään, mutta kun kaikilla kolmella on ainakin 200 kaveria niin kyllähän se leviää. Ihan sama) ja mikä tietenkin on ainakin sata kertaa hienompaa, kuin se mitä sä teit niin onhan siinä jotain. Yritän katsoa tätä vähän kauempaa, niinko mitä sanoisin jos vastaava sattuis jollekin kaverille. Olen oikeesti tosi hyvä löytämään hyvää ihan paskimmastakin asiasta. Ihan extremeasioista en edes minä, mutta normihankaluuksista joo. Mutta en saa omista sanoistani oikein mitään lohtua. Miksi se onkin niin, että itse voi vakuutella itselleen olevansa kuinka hyvä/huono tahansa, mutta kun saman kuulee jonkun toisen suusta on sillä paljon enemmän painoarvoa?

Niin, kyllähän mä tiedän, että tästä pitäis nostaa pää pystyyn, ja kehittää omasta tuotteesta vielä hienompi (kts. To Do lista, viides tähti) ja ottaa tämä haasteena. Mut ku emmä haluu!

Uutta nukketaloa varten olen maalaillut yhtä keittiö-miksikäs-niitä-komplekseja-kutsutaan-? Ja jotta sain kaapinovista eri väriset kuin itse hökötyksestä, jouduin tietty irrottamaan ne. Ja samalla hajotin niistä jokaikisen :D Hahah! Ihan hyvä! No, ehkä ne pysyy vielä kiinni.

Postissa tuli tänään yksi joululahja minulle ja yksi joulunjälkeinen lahja miehelle. Mulle Pommepommen mekko :) ja siipalle Bookhouse Boys -hihamerkki. Sellainen, jonka Dale Cooper sai Harryltä Twin Peaksissa. Lisäksi mulle tuli Pinkkis tageja, pussukoihin ommeltaviksi. 

Tehtävä listan lisäksi aloin kirjaamaan ylös ostettavien asioiden listaa Japanin reissua varten. Tämäkin siksi, ettei mene ihan hulinaksi siellä. Tai siis menee se kuitenkin, mutta että tulis ainakin ne oikeasti tarvittavat asiat ostettua, kaiken muun ihanan lisäksi. Tee täytyy muistaa lisätä listaan.

Mutta jottei mene ihan jaaritteluksi koko päivä on parasta alkaa suorittamaan listaa!!!

En muista mitä kuvia Mollysta jo julkaissut, tässä kuitenkin jotain .

xoxo, Raisa

Joulu tuli ja meni ja oli mainio.

Ruokaa on niin, ettei jääkaappiin mahdu, siis vieläkin vaikka siitä nyt on jo ties kuinka kauan. Pitäis syödä jäämiä (kuten neiti P. niitä kutsuu) pois, ettei mene pilalle. Tehtiin tosi hyvä kunkku, viimevuotisesta viisastuneena kypsytin sen kunnolla. Ruskeakastikkeen kera tarjottuna oli mainiota. Jälkeenpäin ollaan sitä vuoltu ties mihin. Ja nyt se on loppu. Pipareita on vielä paljon. Tein possujen hautausmaan kun ahdisti niin taas toi "hyväntahtoinen" joulumeininki.

Orava syö pihalla auringonkukan siemeniä. Kerroinko, kuinka yks päivä oli neljä punatulkkua? Ne oli ihania. Olen alkanut lukemaan bilsaa. En saa millään päähäni, mikä sen kurssin nimi oli, mut kovasti se soluihin ja geeniteknologiaan keskittyy. Olen sitä kirjaa nyt jonkin aikaa lukenut, ilmat että yksikään asia olisi päähän jäänyt. Sen muistan, että esitumaisilla öttiäisillä ne "karvat" on piluksia nimeltään. On todella turhauttavaa lukea, lukea, lukealukealukea ja sit tajuta, ettei ole tajunnut yhtään mitään. Lukee vaan ja kaikki kimpoaa jostain pois, eikä mikään uppoa. Joskus olen tehnyt sitä, että samalla kun mukamas luen kirjoitan sanoja ylös, siis sellaisia keskeisiä sanoja, ja sit alan tekemään niistä jotain käsitekarttaa. Mutta kun olen niin pirun laiska. Mutta joka tapauksessa olen nyt aloittanut kirjoituksiin lukemisen virallisesti. Tässä on nyt siis kolme kuukautta ilman kirjoja. Siis ns. turhia kirjoja. Sain juuri päätökseen Urban Homestead kirjan, josta tykkäsin kovin, ja joka innosti suunnittelemaan kasvimaan laajennusta ja muuta puutarhurointiin liittyvää.

Olen tehnyt myös Smash Bookiani, joka asiasta tietämättömille, on siis kuin skräppääminen, mutta rennompaa ja nopeammin etenevää, eikä ollenkaan niin pikkutarkkaa. Näin minä siis sen koen. Päiväkirjamaista, mutta kuvitettuna ja koristeltuna. Kunnes tuli sisällöstä riitaa ja meni maku koko touhuun. Japanin matkaa varten mull aon kyllä pieni Smash book, jonka voin ottaa mukaan ja tehdä sitä mukaa kun tarina etenee.

Tunnistatko?

Vilkas reissu tulossa!

Olen lorvinut paljon, syönyt sitkin enemmän, postitellut paketteja, ommellut paketteihin sisältöä, kuvannut nukkeja, katsonut elokuvia ja aika turhaa tv-sarjaa nimeltään Enlightened, shoppaillut hurjasti netissä - en ole kuitenkaan ostanut yhtä ainuttakaan nukkea, eli päätös pitää edelleen! Nukkeja on nyt tietty määrä ja yritän pitää sen siinä. Koska kuitenkin kaipaan uusia asioita piristämään muutoin paikalleen pysähtynyttä elämääni, aion lähettää pari tyttöäni Espanjaan kauneushoitolaan :) Löysin siis aivan ihanan kustomoijan, jonka listalle pääsin :) Ja nyt siis kaksi nukkeani, sellaisia jotka ovat jonkun pienen buustauksen tarpeessa, on sinne lähdössä. Itse asiassa laatikossa jo pakattuna. Laatikoista ja postituksesta tulikin mieleeni, että olette varmaan hiomanneet että Itella on melkoisesti nostamassa hintojaan! Yikes! Yli 17% korotus! Ainakin tohon 1 lk merkkiin. Melko hurja. Ja nopea silmäys muihin yleisimmin käyttämiini painoluokkiin vahvistaa tämän, korotus on n. 17,5 %. Että ne kehtaa. Ja hinnan korotusta perustellaan sillä, että netti vie lähetykset. Ja samaan aikaan Itellan sivuilla kerskutaan sillä, kuinka tänä vuonna miljoona pakettia enemmän joulupostissa kuin viime vuonna...ja just netin ansiosta ihmiset lähettää/vastaanottaa paketteja enemmän kuin koskaan. Mä en ainakaan ennen netin tuloa käyttänyt kovinkaan montaa markkaa vuodessa postimerkkeihin tai postimaksuihin, mutta nykyisin menee ihan törkeesti rahaa niihin. Pelkästään postimerkkejä olen ostanut puolen vuoden sisään jollain kolmella sadalla. Jonka päälle tietenkin kaikki postimaksut niihin joita tuotteisiin, joita olen itselleni tilannut. Tietenkään kaikki ei ole näin aktiivisia nettishoppailijoita, mutta emmä kyllä ihan usko noihin Itellan puheisiin lähetyskadosta...ja kun niitä postin toimipisteitäkin suljetaan ihan koko ajan. Meiltäkin meni posti ja nyt asioidaan Valintatalossa...jossa on aina kamalat jonot ja paketit kateissa.

Joo, mutta se siitä. Ei voi mitään. Olen ihan tuskassa ostanut nyt postimerkkejä, kun vielä "halvalla" saa...

Päätin, että tänään olen tehokas. Ulkoilutin koirat, kun oli vielä pimeää, ja nyt aion mennä ompelemaan. Pitäis kaverilla nukenvaatteitakin tehdä. Nukenvaatteista päästään vaarallisille vesille...eilen illalla taas lisäsin vinon pinon ihania nukenvaatteita suosikkilistoilleni. Toivottavasti en täältä poistuttuani mene nukkienkustomointiin säästämiäni rahoja Etsyyn tuhlaamaan....ai jai jai. Perjantaina hain yli kuukauden matkalla olleet nukenvaatteet postista. Designer -vaatteita :) Eurotrash ja BA mekkoja sekä yksi "leikkiasu". Aivan ihania *sydän* Aion kirjoittaa postauksen nukenvaatemuodista enkkublogiini tässä joskus. Eipä siinä, olen nukenvaatemuodissakin ihan ulalla. Tykkään kuumeisesti jostain, enkä ymmärrä mitä muut vaahtoaa jostain järkynhintasista haaleanvaalean värisistä "herkistä" vaatteista :D

Mutta moi nyt!

xoxo,
Raisa

Arielin joulupipari

Sain anopilta!

Mihin laittais tän hyllyn, kun kaikki seinät on jo täynnä?!

EMMA, Espoon Modernin Taiteen Museo

Heipsis!

Perjantaina kaveri kutsui, ja lauantaina kaverin kanssa mentiin EMMAan. Siellä oli "Jotakin sinistä, jotakin söpöä" minilelunäyttely, jonka oli pistänyt kasaan aikuisten keikistä väitöskirjan tehnyt Katriina Heljakka. Samaan aikaan siellä oli myös mekkopaja nukeille, sinne me ennen kaikkea oltiinkin menossa. Tai no, sitä lelutohtoria tapaamaan.

Oli oikein mukava, ja nopeasti vierähtävä kaksituntinen vakavasti otettavan leikkijän seurassa. Kiittelinkin häntä siitä, että oli tehnyt meidän "hömppäjutusta" vakavasti otettavan, ihan oikean asian.
Mekkopajan jälkeen (olin muuten ainoa, joka sai kolttunsa valmiiksi, tai sai yksi toinenkin, mutta se ei huolitellut, ja minä tietenkin huolittelin, ja tein vielä sellaisen olkalämmittimen, jonka nimeä en millään muista) kierreltiin vielä näyttelyitä, ja kuvattiin nukkeja. Oli oikein hauskaa. Siellä oli myös jonkun edesmenneen naisen "matkamuisto" näyttely, tai siis museo. Jossain ohikiitävässä videopätkässä se kuului arvostelevan länsimaita kulutuskeskeisyydestä. Ja kun katsoi niitä kamoja, mitä se oli ympärimaailmaa roudannut ei voinut muuta kuin todeta sen naiseen olleen tosi länkkäri ;)

Tää on nyt kamalan lyhyt ja persoonaton postaus, mulla on monta tilausta paketoitavana ja matikan läksyt tehtävänä, ja Homelandin finaali katsomatta. Katsomisesta tuli mieleen, että katottiin ehkä perjantaina elokuva, jonka nimi saattoi olla Prisoners (tarkistin, oli se). Se oli ihan sairaan hyvä. Suosittelen.

Ai nii, on pitänyt jo pitkään mainostaa, että mun kautta saa taas ostaa kaikkia kolmea kirjaani. Keskimmäistä, eli Puputytön Juhlakirjaa en laita postin kautta. Tai voin laittaa, mut sen postikulut ei sisälly hintaan ;)
Pehmeäkantinen Puputyttö ja Vohvelisankari 13,40 postitettuna (10 € ilman)
Juhlakirja 15 €
Kasvisseikkailu 20 € postitettuna tai ilman
Ilman=nouto tms.

Olen taas ommellut paljon, enimmäkseen, tai siis ainoastaan sleepsackejä. Ja nyt niitä on ihan kivasti valmistumassa useita kerralla :D Eilen sain kolme valmiiksi. Tänään ehkä toiset kolme. Tai sitten en :)

Moi ny! Huomenna Animalian Pikkujoulut ja täysin turha tatuointi!

xoxo, Raisa

Nukkemiitti, myyjäiset ja "Back to School" -postaus

Taas paljon kaikkea takana! Lauantaihin mennessä olin saanut kaikki aloittamani pussukat ommeltua, mikä on oikeesti aika kuumottavaa ja sit kuitenkin ihan älyttömän hienoa. Mulla siis yleensä on niitä ainakin kolmessa eri vaiheessa menossa. Värien ja joskus kokojen mukaan kasoissa. Mut nyt ei ole "sleepsackeja" lukuunottamatta mitään! Eikä ole niitä vetskareitakaan. Eikä kyllä vähään aikaan tulossa mitään myyjäisiäkään, ja taas toisaalta Ofeliasta jäi tarpeeksi Etsyyn laitettavksi pidemmäksi aikaa, niin ei vaan yksinkertaisesti ole tarvetta ommella. Kummallista.

Joo, eli oli kaikki pakkaamista lukuunottamatta tehty, joten saatoin hyvillä mielin lähteä joululahjashoppailemaan ja sit vähän myöhemmin kaverille nukkemiittiin. Keskustassa oli tietenkin kamala ryysis, mutta sain asiani hoidettua ja tarvittavat lahjat hankittua. Teellekin Manga Cafeen ennätin, ja Pinzagon siitä lähes naapurista isältään seurakseni usutin. Pinpulaa odotellessa puin yhdelle mukanani olleelle nukelle (mukana miitin takia!) juuri postista hakemani, kaverilta lahjaksi saadun mustan "nahka"minihameen kaikkine härpäkkeineen. Oli ihanaa kun se oli siinä kahvilassa ihan ok, ilman tunnetta siitä, että mua tuijotetaan tms. Hörhöt on kyllä siinä suhteessa ihan parhaita! Hörhöillä tarkoitan siis niitä nuoria "japani-faneja". Ihan sama.
Ekolon kautta (116 euroa juustoon, makkaraan, nakkeihin ja "joulusukka" lahjoihin) Soi Soihin syömään, sinne koska oli vielä puoli tuntia aikaa ennen miitin alkua. Kävin kyllä vielä parissa paikassa siinä välillä. Mun bataattiranskalaisissa oli hius ja se kyllä vähän vei ruokahalua.

No, miitti oli ihana. Emäntä oli tehnyt suklaapikkareita, joulutorttuja ja lisäksi oli mun tuomia snäksejä, ja Neiti K:n tuomia sipsejä. Nom nom nom. Meillä oli tosi kivaa! Kaikki kilvan ihailtiin Neiti E:n uutta nukkea. En kerro siitä sen tarkemmin, mutta pitkästä aikaan on tullut markkinoille jotain uutta ja se toimi! Olin siitä hyvin ihastuksissani ja omaksi ihmetyksekseni pystyin järkeilemään asian niin, että mulle riittää, että Neiti E:llä ja Neiti S:lla on se. Mun ei tarvii sitä hankkia. Ehkä tulen tätä vielä katumaan, jos sen arvo kauheesti kohoaa nykyisestä. Mutta ei saa ajatella nukkeja sijoituskohteina, ainoastaan niitä voi muille puolustella sillä, että hinnat saattaa tuplaantua, joskus jopa triplaantua. Ehkä enemmänkin. Ihan sama.

Huikea lintulauta! Helppo täyttää, vaikkei sitä kovin tiheään tarvii täyttääkään.

Joo, vietettiin koko iltapäivä siellä, tutustuen samalla pupuihin, joita oli neljä kappaletta :) Puput on ihania! Lopulta sitten oli aika lähteä kotiin. Mulla oli pyörän selkään melkoiset kantamukset, mutta narulla sain köytettyä kaiken tukevasti kiinni. Poljin lähimmälle juna-asemalle, ja sieltä junalla kotiin. Kotona sainkin sitten pian iloisen yllätyksen. Eräs ihana blogin lukija, joka on kanssani harmitellut lintulautojeni täydennystiheyttä toi minulle isänsä tekemän valtavan lintulaudan! Siis aivan mahtavaa!!! *iso sydän!*Nyt se on tuolla pihalla, maassa niin että isot linnut ja oravatkin saavat kupunsa ravittua. Kiitos vielä kerran!!!

Sunnuntain vastaisen yön nukuin vähän huonosti, kun jännitin myyjäisiä. Näin unta, että olin pahasti myöhässä. Sekä Japanin lennolta, että Ofeliasta. Heräsin todella hyvissä ajoin, joten ei syytä huoleen. Ja olin sitten lopulta yli tunnin myöhässä...Ei hätää, mulla oli siinä sitten vähän alle tunti laittaa pöytä kuntoon, ja ihan ok se meni. En ollut valmis kun ovet avattiin, mut mitä sitten.

Ofelia oli jälleen kerran ihana. Ne asiakkaat! Koska olin yksin en päässyt kiertelemään muiden pöytiä, mut mitä omalta pöydältäni näin, niin ihania asioita oli muillakin myynnissä. Asiakkaita oli omasta, ja muidenkin, mielestä vähemmän kuin edellisinä vuosina, kertaakaan ei tullut kunnon ryysistä, mutta silti myynnit olivat hyvät ja ihmiset tykkäsivät tuotteista :) Kaksi tuli kertomaan kuinka paljon olivat tykänneet Mollyn tarinasta! Ihanaa!

Seisoin ihan koko päivän. Pelkäsin, että jos istun en enää jaksa nousta ylös, joten vessakäyntejä lukuunottamatta seisoin klo 11-19. Olin aika uupunut ovien sulkeuduttua. Mulla kesti tuhottoman kauan pakata kamani, kun kaikki kaulakorut piti pakata erikseen. Suurin osa oli jo lähtenyt kun mä vielä väkertelin niiden kanssa. Ei muuta, mut mulla oli huutava nälkä!

Kotona nuokuin Incredible human body -dokumentin äärellä syöden viisi palaa leipää.

Maanantaina C kertoi Eurokankaassa olevasta alesta. Wohoo! -20% kaikista kankaista! Äkkiä sinne! Ostin melkoisen läjän kankaita, valitettavasti? ei ollut söpöjä kankaita, mutta sleepsackeihin kyllä hyvät vuorit ja muutamia päällikankaitakin. Ja kaikestä viideosa pois! Poljin sitten vielä postiin (niin, meidän auto on korjauksessa, ja tulee olemaan vielä jonkin aikaa, kun korjaaja oli juuri silmäleikkauksessa) ja vaikka oli melko lailla pakkasta, niin nautin suunnattomasti talvisesta matkastani. Olin oikein hyvin pukeutunut, joten en palellut yhtään. Elämän pieniä iloja :). Postista hain kolme pakettia, pakkausteippejä, jotka olivat olleet melkein 6 viikkoa matkassa..., joululahjoja ja yhden aarteen itselleni. Kotimatka olikin sen kuorman kanssa vähän hankalampaa, sillä kangaskassi, joka roikkui tangosta oli niin iso, etten meinannut mahtua polkemaan. Enää ei ollutkaan niin nautinnollista. Silti pyöräily on ihanaa!

Illalla menin kahdelle perättäiselle matikan tunnille. Aika ällöttävä maanantai. Siis noiden koulujuttujen osalta. tiistaille on espanjaa. Ja etänä, eli aika ajoin perjantaisin! on bilsan vitoskurssi. Ke sitten taas matikkaa ja to espanjaa. Rankka rutistus näin loppuvuodelle ja tietty sitte vuoden alkuun kans. Erityisen rankan siitä tekee se, että ehdin jo vähän tottua/tykästyä siihen, ettei ollut koulua ollenkaan. No, matikka on jotenkin jaksettava, että pääsee läpi kirjoituksista! Vaikka ehkä mä tällä osaamisella jo pääsisin. Ongelmana on se, etten muista mitään sääntöjä ja laskujärjestyksiä, siis sitä teoriaa ja vierasperäisiä termejä en ymmärrä yhtään. Osaan vaan tosi hyvin sanallisten laskujen ratkomisen. Ja prosenttilaskut.

Nyt pitäis mennä vähän siivoilemaan tehtaalle. Viime aikoina on ollut niin kova kiire ja paljon uusia kankaita ja muita jätetty vaan ovelle, nyt pitäis mennä purkamaan sitä sumaa. Ja vähän katsomaan, että missä vaiheessa siellä mikäkin asia on. Ofeliasta tulossa kans kuvia, mut ne on miehen kamerassa. Loppuun vielä kuvia itsenäisyyspäivä illalliselta. En jaksanut keksiä pyörää uudelleen, joten syötiin suoraan Puputytön Juhlakirjasta :D

Son moro!
xoxo,
Raisa

Ihmisiä kuohuttavat eläinvideot ja -kuvat

Tiukkaa asiaa tulossa. Ei kuvia. Paitsi omia. Ja tiedätte kyllä mitä minä kuvaan! ;)

Aika ajoin julkisuuteen nousee todella ikäviä kuvia julmuuksista, mitä eläimille tehdään ympäri maailmaa. Myös suomessa (mm. sikalat ja turkistarhat), mut enimmäkseen varmaan jostain Aasiassa. Aikansa ne jaksaa ihmisiä järkyttää, osa tekee hetkeksi jotain ostolakkoja, osa ehkä lahjoittaa rahaa eläinten oikeuksia ajavalle järjestölle, enemmistö kuitenkin päivittelee ja kauhistelee kovaan ääneen. Ja sitten ne asiat unohtuu. Uutuusarvo on mennyttä. Uusia paljastuksia odotellessa voidaankin sitten jatkaa taas entiseen menoon. Elävältä nyljetyt ketut, kuolleiden lajitovereiden kanssa elävät siat, utaretulehdukset, hanhien pakkosyöttö putken avulla, peräreikään sähköä saavat minkit, tuskasta huutavat kanit, elävinä tuleen sytytet härät, tuska ja kauhu jota eläimet kokevat ympäri maailmaa. Tiesittekö, että se jatkuu vaikka kohu laantuu. Ja se ei alkanut sillä hetkellä, kun joku Peta taikka OE kävi niitä kuvaamassa. Se on ollut tätä samaa paskaa ties kuinka kauan. Ja tällaisena se tulee jatkumaan, kunnes ihmiset alkavat tyytymään vähempään ja vaatimaan määrän sijaan laatua. Tosiasia on, että niin kauan kun meitä on täällä näin sairaan paljon me ei millään voida syödä lihaa sitä määriä kuin mitä nyt syödään. Suomalainen 77,5 kiloa vuodessa. Sairas määrä! En muista minkäniminen, mut joku syöpäsäätiö suosittelee muistaakseni jotain viittätoistakiloa vuodessa. Repikää siitä. Sama juttu koskee kaikkia untuvatakkeja, höyhentyynyjä, turkisreunuksia, villapaitoja. Aivan kaikkea eläinperäistä. Ei ole mitenkään mahdollista taata eläimille siedettäviä, hyvistä ja mielekkäistä puhumattakaan, oloja niin kauan kun me halutaan paljon ja halvalla! Jos sitä lihaa on pakko naamaansa mättää, niin siitä pitää silloin maksaa, ja paljon. Mikä on elämän hinta? Ei meistä kukaan sitä ainakaan kovin halvalla myis. Miks me sitten oltais oikeutettuja viemään se muilta, tarjoamatta niille siitä juuri mitään korvaukseksi. Paskamainen ylläpito ja siinä se.

Vegaanit on vegaaneita sen takia, kun ne tietää, että niitä kuohuttavia juttuja tapahtuu koko ajan, eikä vaan silloin kun joku sattuu jäämään niistä kiinni.

Mulla on nyt niin kauhee vessahätä ja linnutkin pitää ruokkia, pupuista puhumattakaan, että ihan pakko mennä!

Eilen olin keskustassa kettuilemassa. Ja varaamassa tatuointiajan :)
Kuvissa Hanako, uusin nukkeni.

xoxo,
R

Joululahjalistoja

Hello!

Pitkästä aikaan?! On taas niin paljon oikeaa elämää, että jää vähemmän aikaa tälle virtuaalisellaiselle. Hyvä niin. Ei mulla oikeen ole oikeanlaista virtaakaan tähän päänisisällön jakamiseen. Ennemmin vaan teen ja pidän sitten itselläni. En siis ole mitään patoamassa sisääni, mutta you know. Ei koko aikaa jaksa.

Paljon on ollut ja paljon on tulossa. Nukkemiittiä, uusia nukkeja, tapaamisia, kavereita, teehetkiä kaupungilla, peli-iltoja, ELMA-messut, pikkujouluja, syömisiä, syömisten järkkäilyä, kokeita ja kaikkee. Ens vuodelle saakka! Yksi aikuisuuden merkki on kyllä se, että jo tässä vaiheessa alkaa olemaan seuraavalle vuodelle menoja. Huh huh. Ei siinä, aikuisena on ihan kivaa. Vaikkakin yllättävän pomppuista kyytiä on tämäkin. Muistan joskus nuorena odottaneeni sitä, että aikuisena sitten olen jos en mitään muuta, niin ainakin tasapainossa. No, melkein 10 vuotta olinkin, ja sitten ryminä taas alkoi. Eipä ainakaan käy aika pitkäksi! Parasta aikuisuudessa on kuitenkin se, että silloin on rahaa ostaa kaikista mageimmat lelut.

RD

Momoko

Leluist apuheenollen. Eilen tuli Red Delicious, 11th Anniversary nukke. :D Ja maanantaina kotiutui Momoko. Ensimmäinen lajissaan täällä meillä. RD on siis Blythe, mutta tämä Momoko on Momoko. Momoko on hieno. Muttei siltikään Blythe. Kotiutumassa on myös polkupyörä, vaatteita, pienet sydämenmuotoiset aurinkolasit Kevinille (Wataru), pieni Blythe nukke (Petite), ja vielä vähän myöhemmin pinkkitukkainen custom. Kur nauskis. Mukavaa, kun on taas intoa ilmassa. Yritän nyt sanoa tämän niin, ettei ihan kaikki (juvenile) ymmärtäis: jätin napit pois ja on taas 100x parempi. Kaikki.

Tein just hetki sitten joululahjalistaa C:n kautta anopille. Se tilaa meille jotain vegaanisesta kaupasta, tällä kertaa haluttiin Vegan Essentialsin sijaan Pangeasta, joka on ymmärtääkseni pienempi, ja siten tuettavampi kauppa. Oli aivan ihanaa käydä niiden karkkeja läpi ja napsia sieltä suosikit omaan listaan. Ykkösenä listallani oli Butterscotch "pisarat". Nom nom nom. Ei siis pelkästään syötynä, mutta kekseihin ripoteltuna.

Näitä työstäessä pöllyää Tehdas!

Eilen vein Pizulaa ja sen kaveria Ikeaan, löysin ihanan siirreltävän hyllykön tapaisen. Siis sellainen rullat alla oleva kolmekorinen juttu. Mietin, miten ihanasti ja kätevästi siihen sais kaikkia nukkejuttuja helposti otettavaan muotoon ja sitten kun se ei olis nukkekäytössä miten kätevä se olis ompelutöiden tilapäissäilöntään. Ompelutöiden tilapäissäilönnästä päästäänkin mukavasti Tehtaan ihan älyttömän räjähtäneeseen ulkoasuun. Siellä on taas sellainen sekamelska, että oksat pois. Nukkejutut jää mihin sattuu, kankaat valuu pöydiltä lattialle, kaikkialla on todella ärsyttävää pinkkiä karvaa, kun olen työstänyt ärsyttävää pinkkiä karvaa. No, kohta/joskus taas hiljenee ja sit voi siivoilla.

Herättäisin teidät nyt tässä kohtaa huomaamaan, että Joulukuun 8. on jälleen Ofelia Market Kulttuurikeskus Gloriassa, kaikki sinne siis! Pinkkiksellä paljon kaikkea uutta, kunhan tästä nyt ennätän ompelemaan ja koruja väsäämään. Kaikki kirjani ovat siellä myös myynnissä, jos joku sellaista on vielä vailla. Vaikka lahjaksi.

Olikohan vielä jotain. Pelkään melko lailla, että innostun tuhlaamaan veronpalautukseni, ennen kuin ne edes ennättävät tilille. Täytyy oikeesti HETI tilata se matka, ettei käy köpelösti. Toinenkin matka minulla suunnitelmissa, omalla tavallaan Japanin matkaa vielä paljon jännempi. Olen hakenut myyntipöytää Blythecon Europe 2014 tapahtumasta! Hiukanko jännittää! Toivottavasti hakemukseni hyväksytään ja olen yksi myyjistä! Hurjaa!

Ai nii, jotta tää postaus muistuttais enempi otsikkoaan, mainittakoon vielä, että lapset ovat tehneet myös joululahjalistansa. P:llä oli vaikka mitä, pienestä isoon (mm. pehmeitä lyihykyniä) ja Hapzilla vai muutama asia, limua, rahaa, uus läppäri ja jotkut älyttömän hintaset kuulokkeet.

Ai niin 2. Olen vapautunut pakottavasta ajatuksesta, että vegaanisen ruoan ja vegaanien itsensä, tulisi koko ajan, kaikissa tilanteissa säilyttää täydellisyytensä, olla edustavia ja kauniita ja terveitä ja laihoja ja kaikkee. Oltiin Ravintolapäivässä syömässä jossain missä tarjottiin melko ankeita "hampurilaisia" (ruisleipä, ketsuppia, sinappia, kaaliraaste, porkkanaraaste, mauton seitan - kylmänä kaikki) ja oli puhetta, että onpa taas kiva, että on tarjolla näin ankeeta vegaanista ruokaa. Tosi edustavaa. Katin kontit! Vegaaninen ruoka epäonnistuu siinä missä epävegaaninenkin. Ei kenenkään tarvitse koko aikaa säilyttää täydellisyyttään, eikä kenenkään/minkään tarvitse koko aikaa olla "myymässä" vegaanisuutta. Vegaaninen ruoka on yhtä hyvää/pahaa kuin mikä tahansa muukin, ainoa todellinen, merkittävä ero on eettisyydessä. Loppu on korvien välissä. Oikeesti vegaanisen ruoan ei edes tarttis olla erityisen hyvää, ja se olis silti se "ainoa oikea" valinta, mutta kaikkien onneksi se on vielä samperin makoisaa! Ei muuta. Olen puhunut. Nyt on aika ommella!

xoxo,
R

Lisää tätä!