Tukka putkella

Kauheeta kyytiä, tukka putkellä meikäläinen mennä viipottanut. Mut jotenkaan en nyt kyllä yhtään muista, et miksi niin kova kiire olis ollut. Eilen kuitenkin oli treffit Manga Cafessa (jossa käyn aika ajoin, en suinkaan nauttimassa ihanasta miljööstä - ahem, vähän vois ehkä panostaa? - vaan kaupungin parhaasta? teestä. Sakura senchasta. ) klo 12. Jouduin niitä kahteen otteeseen siirtämään, sillä *kaikkee*. 20 vaille 2 oli sitten vika sovittu aika, ja siitäkin myöhästyin kait neljä minuuttia. Vaikka taaskin juoksin! Oliisn ollut ajoissa, jos olisin kotona jättänyt sen yhden pyröähdyksen tekemättä. Tää on istä, kun aina miettii (siis jos myöhästyy, ja ainahan minä) et jos olisin sen ja sen jättänyt etkemeättä niin olisin ollut ajoissa.

Mulla oli jotain paketoimisia, ja olen niissä niin hidas. No, juotiin teetä ja kolaa. Sain seuralaiseltani ristin kannettavaksi. Onneksi oli ihan pieni risti, joka mahtui kukkarooni. Ristin tarvitsin erään asiakkaan (kantiksen, joiden eteen voin tälläisiä kaupunkitreffejä tehdäkin) custom -pussiin. Mangasta mentiin Kodin Anttilan kautta Eurokankaaseen, kaupungin parhaaseen hengailumestaan. Olen siellä nykyään aina...

Tarvitsin kangasta kissaan, sammakkoon ja yritin etsiä myös neonvärisiä kankaita pupuihin, mutten löytänyt. Kissan ja sammakon kyllä. Tässä kohtaa seuralaiseni täytyikin lähteä sidontakurssille. Että tälläisiä kavereita minulla ;)

Olen näitä alkanut tauon jälkeen ompelemaan :)

Eurokankaasta vielä Hobbypointiin, jossa kaupungin paras valikoima irtosilmiä. Löysin juuri sopivat sammakolle. Ja uskokaa tai älkää - en ostanut mitään muuta!!! Eurokankaasta kylläkin, kissan ja sammakon lisäksi kettua ja nallea. Mutta Hobbarista en muuta kuin kaksi paria simiä. Helmiä kyllä silmäilin, mutta jätin sinne kaupan hyllyille.

Kotiin vielä postin kautta, C:lle oli tullut paketti ja kovasti odotettiin sen olevan äipän lähettämä Vegan Essentialsin herkkupläjäys (taikka mun ylihieno nukensänky), mutta ei. Käytetyt pyöräilykengät. Mikä kamala pettymys. Mullakin, joka olen kyllä sellainen karkin hamstraaja ja hilloaja, alkaa karkkilaatikko vähän koliseen tyhjyyttään. On mulla vielä ainakin pari suklaalevyä ja suklaapatukkaa,  ja muutamia Oravakkeita (joista en kyllä oikeastaan tykkään), mut pohja näkyy jo! Ei hyvä. No, ehkä tänään.

Eikä mun nukkekaan ole tullut vielä :( Mä olen siitä nyt pari kertaa nähnyt unta. kyllä olis aika jo! Olen saanut myös kuvia valmiista tytöistäni, ne kaksi jotka lähetin Espanjaan kustomoitaviksi ovat nyt siis valmiina ja kunhan saan Paypal tilille tarpeeksi varoja niin saan ne sitten kotiin. Tytöthän olen maksanut jo ennakkoon, mutta kotiinpostituksesta uupuu vielä muutama euro.

Esimakua tulevasta!

Mulla on tiukka lista tälle päivälle, joten parasta käydä sen kimppuun. Huomenna, tai tänään illemmalla
aion kirjoittaa tonne enkkublogiin käsityötiloista, siis myös muiden kuin omastani :)

Kattokaa miten mun käyntikortit epäonnistui! Eihän niistä näe lukea mitään! Onneksi lupasivat uudet tilalle.

Touhukasta tiistaita! Ai vitsi! Eilen illalla katottiin joku (uusi?) Robert Redford elokuva, joku täysin toivoton. Siinä ei ollut muita näyttelijöitä, eikä paria sanaa enempää puhetta, mut silti tosi hyvä. Arvatkaa muistanko nimeä. Kolme sanaa, ja jotain täysin ilman toivoa se oli. Kyl te tiiätte jos ootte tietääksenne. Jotain muutakin hyvää ollaan katottu, ai nii, Tom Hanks elokuva, niistä merirosvoista. Sekin oli tosi hyvä.

xoxo,
Raisa

Tylsyyksien tylsyys.

Lentokentällä luin tiedelehden kannesta, että tylsyyteen voi kuolla. Yikes! Eilen tais olla hengenlähtö lähellä. Oli niin maan perkeleen tylsää että. Meinas varpaankynnetkin irrota, kun kärvistelin vaan. Mä olen kamalan usein innoissani jostain, ihan silleen niinko tosi innoissani ja silloin mulla on aina niin kamalan hauskaa. Mut sit kun ne innostukset kuolee (ja ainahan niin käy) niin vaivun siihen kamalaan apatiaan. Mikään ei huvita, mikään ei tunnu missään, kaikki on vaan niin sairaan tylsää. Vihaan sitä, ja aina vaan odotan että tulee taas se päivä kun kaikki on niin sairaan siistiä. Niin joo, sillehän on siis nimikin: Kaksisuuntainen mielialahäiriö.

 Matkan jäljiltä on vielä vähän nostetta jäljellä, vaikka viisari onkin kääntynyt sinne alakulon puolelle. Nyt sitten taas vaan odottelen, että se innostus jostain tulis. Ja sitä odotellessa vaivaa just sellainen sanoin kuvaamaton tylsyys. Mutta paremmin tylsyydenkin kestää kuin ahdistuksen. Sitä ei onneksi ainakaan just nyt ole :)

Olen kärttänyt siippaa keksimään jotain tekemistä. Eikä se tietenkään mitään keksi, kun sillä on omat (tylsät) juttunsa. Joten mä teen vähän sieltä, vähän täältä, ramppaan yläkerrassa, pyörin siellä miettien pitäiskö ommella yksi sauma. Vähän innostuin kun Pridessa joku oli laittanut mun pyörän satulaan jonkun mainosistuinpäällisen. Kun mä olen sellaista kamalasti kaivannut. Mun satulassa on pari reikää ja sinnehän tietenkin menee sateella vettä ja sit ne vedet tietenkin päätyy mun housuihin, jos en muista ottaa muovipussia siihen päälle. Ja inhoon niitä pusseja, kun sit aina liu'un siinä satulassa ylös alas. Niin, olen siis kaivannut päällistä siihen. No tää saamani päällinen oli ihan kamala, mutta siitäpä sain kaavan, jolla tehdä oma päällinen! Tein sen sitte eilen ja vittu kun se ei sitten ihan istunutkaan mun satulaan. Oli liian lyhyt ja leveä. Ja just hitto soikoon kriittisellä hetkellä tollanen typerä takaisku. Helpostihan sen sais pidennettyä ja kavennettua. Tai ei siis tietenkään just sitä tekemääni, mut sen kaavan, niin että saisin tehtyä uuden, sopivan. Mut ei! En varmaan ikinä enää tule yrittämään kun oli niin murskatappio...

just joo. Tänään aamulla mietin, nukuttuani ensin 9 ja puoli tuntia (vieläkin aikaeroväsymystä! Hiton vanhus. Josta tuli mieleeni että mun tämän hetkinen tamagotchini on vanhus. Ensin olin et mitä hittoo, miten siitä noin sairaan ruma nyt yhtäkkiä tuli. Luulin, et olin hoitanut sitä jotenkin huonosti, mut sit tajusin et se on ensimmäinen, jonka olen antanut vanheta. Eikä niin, että olisin antanut sen lisääntyä ja sitä kautta ottanut tuoreen tilalle. Nyt se on sellainen pappara nimeltä Mervi. Ihan hassu. Ja se oli ehdottomasti söpöin tama mitä mulla on koskaan ollut :) et entä jos itse, ihan tietoisesti yrittäisin viihdyttää itseäni. Eikä niin, että odottaisin sitä innostusta, jolloin vaikka paperiklemmarista on viihdykkeeksi, taikka pyytäisi muita viihdyttämään itseäni (siis C:tä). Mut sit mitä tehdä silloin kun mikään ei huvita? Yks mikä on kyllä hyvä, on järjestää jo etukäteen itselleen jotain velvollisuuksia. Aina nostejaksoilla tätä teenkin ja sitten olen ihan kauhuissani, kun ne osuukin sellaiseen aikaan kun ei oikein pystyis mitään sosiaalista tekemään. Ja hyvin olen niistä hengissä selvinnyt, siltikin. Mulla on oikeesti aika vahva velvollisuudentunne, niin että ihan palasinakin teen asioita, jotka sopinut tehtäväksi. Niin, että kaikesta huolimatta minuun voi luottaa :D

Niin, siis siihen itsensä viihdyttämiseen. Kun mulla ei just nyt ole sellaista mukaansatempaavaa kirjaakaan luettavaksi. Tai siis olis, mutta just nyt en halua lukea nykypäivän orjista, enkä halua vielä lukea sitä Bill Brysonin maailmanhistoria -kirjaakaan, kun sen piti olla se kesän lukuputken päättävä kirja. Luen yhtä Marilyn -kirjaa, mutta se on sellaisia lyhyitä pätkiä, Marilynin itsensä kirjoittamia muistiinpanoja, runoja ja ruokaohjeitakin, täynnä, eikä siihen pysty silleen uppoutumaan. Tänään menen kyllä kirjastoon hakemaan yhden elämänkerran. Ja sit voi taas vähän vaikka tylsisityäkin. Kun on hyvää luettavaa niihin hetkiin, kun meinaa ne varpaankynnet irrota ihan silkkaa pitkästyneisyyttään. Mutta siis eilen teinkin jotain hyvin poikkeuksellista. Aloin skräppäämään. Olin ekaa kertaa melkein kahteen vuoteen teettänyt valokuvia. Eikä kun siis yli kahteen vuoteen! Wow! Ja kun ei kerta yläkerrassa ollut mitään muutakaan projektia työn alla, niin kokeilin sitten miten kotiskräppäys sujuisi monen (?) vuoden tauon jälkeen. Jotain sommitelmaa sain siellä aikaiseksi, tänään pitäis sitten jatkaa. Tietenkään en osaa sitä entiseen malliin arvostaa, mutta on se vaan älyttömän hienoa, kun on oma askarteluhuone. Kaiken saa jättää levälleen ja sit vaan jatkaa siitä mihin on edellisellä kerralla sattunut jäämään. Ja kun on kaksi pöytää, niin voi olla eri projektit levällään ja tehdä just sitä mitä sillä hetkellä huvittaa. Luksusta. Muistan miten edellisessä kodissa mull aoli ekaks lasten hoitopöytä vallattu omaan käyttöön, sitten valtasin lastenhuoneen nurkasta just sen pöydän levyisen siivun niin, että muksujen kerrossänky jakoi sitä huonetta ja mulle tosiaan jäi n. metrin levyinen kaistale omaa luksustilaani. Nyt kun ajattelee niin olihan se aika kamalaa. Mut silloin se oli hienoa. Ja voi sitä riemua kun tänne muutettiin ja mulla oli oma huone!!

Googletin Yotsuba 12 ja sain tietää, että julkaisupäivä olis 30.8. Kaksi kuukautta vielä. Muistatteko kun keväällä intoilin siitä, että se olis jo ilmestynyt ja lähdin sitä heti paikalla ostamaan? Se oli vaan joku petkuhuiputus. Siitä lähtien olen kuitenkin joka ikinen kerta kaupassa käydessäni katsonut mangahyllyn, että josko se olis jo ilmestynyt. Jenkeissäkin kolusin kaikki mahdolliset kirjakaupat, mutta ei ne ole silleen mangasta innostuneet kuin me, että sitä pienimmistä kaupoista löytyis. Siis tokihan siellä on paljon (?) enemmän käännettyä mangaa kuin meillä, mut suhteessa meillä on kyllä varmasti enemmän ja sitä on paremmin saatavilla. Yotsubaa odotellessa aina aika ajoin kokeilen jotain muutakin, mut ei ne jaksa yhtään innostaa.

Tälle päivälle on kyllä muutakin tiedossa kuin se kirjasto. Nimittäin viimeisen kauden ensimmäinne jakso Dexteristä!!!! Mitäs siihen sanotte?!! Mä taidankin tästä mennä sitä nyt katsomaan!

 Okei, en sitte mennytkään kun mies päätti just nyt lähteä kirjastoon. Me mennää siis erikseen, kun se ei jaksa odottaa mua. Emmä tiiä, nyt se sit ehkä odottaakin. Mo!!

xoxo,
Raisa

Shoppailua amerikan malliin + hyvä/paha vegaani

Koska mulla ei ollut omaa kameraa mukana, eikä mies ole vielä laittanut mun kuvia mulle s.postilla tai jotain, niin joudun aloittamaan reissun purkamisen kotona otettujen kuvien turvin. Ja kotonahan en voi ottaa kuvia mistään muusta, kuin kotiin tuodusta tavarasta. Niin, siinä siis selitys tälle kovin kulutushenkiselle aloitukselle. Olis ollut hienompaa kertoa ensiksi siitä paikasta, mutta kun ne kuvat uupuu.

Juup. Oltiin siis saaressa, suuressa sellaisessa. Martha's Vineyard, kauniiden ja rohkeiden kesänvietto paikka. Vähän niinko meidän Heinola. Siellä on kolme kaupunkia, eli ei ihan mikään Suomenlinna ole, vaikkakin samaan tapaan hyvin turismivetoinen onkin. Niin, siellä ei ole suuria kauppoja, enimmäkseen sellaisia ylikalliita säläkauppoja, turisteille. Toki on paikallisillekin tarjontaa, mutta kallista sekin. Melkeinpä kaikki tuodaan saaren ulkopuolelta, ja siellä on juuri sen turismin vuoksi myös melkoiset vuokrat niillä liiketiloilla. Kyllä niitä mahdollisuuksien mukaan ihan mielellään tuki, vaikkakin aika vähän oli mitään sellaista, mitä itselleen halusi. Ruokakaupassa kyllä viihdyin oikein hyvin.

Osa tuotteista (mm. langat ja vanu) "yard salesta", muut Michealsista

Tästä hyvin epäamerikkalaisesta piirteestä johtuen jouduimme poistumaan saarelta kahdesti shoppailemaan mantereen puolelle. Ekalla reissulla kohteina oli Target, Michaels ja Paper Store. Eka ja vika aika turhat, minun kannalta. Lapset tykkäs Targetista kovasti. Michaelsista, joka on siis paikallinen askasrtelukauppajätti, ostin melko läjän tarpeellisia juttuja. Vaikkakin mua vaivas siellä tosi kovasti se aivan kaiken kiinalaisuus/epäreiluus. Siis niinko epäreilukauppa, joka niiden halpojen tuotteiden takana aivan takuuvarmasti oli. Vain ihan joitain yksittäisiä tuotteita oli jollain tapaa "viherpesty", mutta valtaosa oli just sitä ylipakattua, aasiassa tehtyä roinaa. Silti tästä huolimatta sain haalittua kaikkia ihanuuksia. (huom. nyt se roina on muuttunut jo ihanuuksiksi.) Mä kyllä siellä keksin mitä haluaisin tehdä isona! Haluaisin alkaa tehtailemaan reilun kaupan askartelutarvikkeita.

Etukäteen tilattuja kankaita, fabric.comista. Robottikangas luomua

Aikuisten oikeesti. Vaatteita, ruokaa ja kosmetiikkaakin(siis osa raaka-aineista reiluja) saa kiitettävästi reilun kaupan kautta, mutta askartelutarvikkeita ei. Moni saattaa ajatella, et mitä välii, se on niin marginaalista, ettei se mitään vaikuta. Mut oikeesti askartelubisnes on ihan jättiläismäinen! Skräppäyksen kulta-aikana Jenkeissä käytettiin enemmän rahaa siihen kuin golfkrääsään. Ja kaikki muut käsityömuodot siihen pääälle sitten vielä. Kyllä siinä jokunen euro pyörii...ja lähes kaikki just jotain Made in Chinaa. Kaikista pahimmalle tuntuu tuotteet, joita ostetaan länsimaalaisen nautinnonhalun vuoksi, kuten suklaa, kahvi, no ei hitto, kaikkihan tähän menee, urheiluvälineet, lelut, elektroniikka...Mutta siis ennen kaikkea minusta tuntuu pahalta mässyttää suklaata ja ajatella samalla pieniä lapsia, jotka viidakkoveitset kädessä kiipeilee niissä puissa irrottamassa niitä papuja, ja sitten niitä vielä kohdellaan kaltoin. Ja vaikka se, että täällä meillä lapset potkii palloa, jonka joku toinen lapsi on maailman toisella puolen valmistanut. Rujoa. Yritän kovasti miettiä tätä veganismin kannalta, siis siinähän on ihan samoista asioista kyse: toiset kärsii, jotta me vahvemmat/ahneemmat/röyhkeämmät/ovelammat saadaan mitä me halutaan. Miten pystyn olemaan ottamatta osaa tohon touhuun, mutta sit en pysty olemaan ostamatta tuotteita, joiden tiedän olevan tehtyjä hikipajoissa? No yksi ihan superselkeä syy on se, että vegaaneille on niin ihania vaihtoehtoja kaikille liha-  ja muille riistojutuille :) Ja sit noille askartelujutuille ei ole vaihtoehtoja. Googletin kuitenkin varmuuden vuoksi "fair trade craft supplies" ja kyllähän niitä sit kuitenkin jotain on. Mutta sit ne on sellasia vähemmän muovisia ja jotain "paikallisia" tuotteita. Kun mä haluaisin just Kiinassa, mut reiluissa oloissa tehtyjä. Niin, että tarjotaan niille työpaikkoja ja asiallinen palkka, hyvät työolot ja kohtuulliset työajat.

Joo, hei pahoittelut tuosta. Vähän eksyin taas parantamaan maailmaa :) Sieltä Paper storesta ostin kortteja. Amerikkalaiset rakastaa kortteja! Ja sen huomaa! Ne tekee kyllä ihan kauneimmat kortit! Tai siis tietenkin teettää ne kiinalaisilla. Ostin muutamia valioyksilöitä varastoon. Ja kiitos -kortteja matkan aikana käytettäviksi. Muuten se oli tosi mälsä kauppa. Kovasti etsin oikeaa paperikauppaa. Ehkä Michaelsin vieressä ollut staples olis ollut sellainen, mutta en tajunnut sen olevan siinä vieressä, ennen kuin vasta autolla ohi hurauttaessamme. Kunnollista kirjakauppaakaan en löytänyt. Eikä manga ole siellä ollenkaan niin suosittua kuin täällä, että sitä olis ollut hyllymetereittäin pienemmissä kirjakaupoissa. Pöh! En saanut uusint aYotsubaa. Saaresta muuten löysin todella vanhasta paperikaupasta niitä pieniä pallotarroja, joita metsästinkin. Ehkä vähän pienempiä kuin toivoin, mutta kalliita kumminkin :)

Targetista ostin jonkun neuletakin ja HK sukat, karkkia ja unicorn-säästöhepan.

Ruoka-aiheiset ostokset

Toinen shoppailu reissu suuntautui enemmän ruokaan kuin mihinkään muuhun. Ensiks ajettiin kamalan 

Nää unohtu ekasta ruokasatsista!

kauas Whole Foodsiin. Siellä syötiin lounas älyttömän ihanasta buffettista. Myös vegaanisia vaihtoehtoja ja ihania salaatteja! Ja sitten shoppailemaan! Siellä oli kaikkea! Kamalasti kaikkea! Ja vaikkei maailma shoppailulla pelastukaan, niin ainakin tuolla sai vähän kepeämmin hengittää, kun keikki oli jollain tapaa perustehotuotettuja juttuja eettisempiä, luomua, vegaanisia tai reilun kaupan. Parhaat kaikkea näitä :) Paljon tietenkin prosessoituja tuotteita, mutta matkailijana ennen kaikkea niitä hainkin. Bataatti on bataatti suomessakin. (Siitä tuli mieleeni, että pikkuruokakaupassa pyysin saada auttaa anoppia hakemaan ruokatarpeita. Sain tehtäväksi hakea xx määrän [joo, unohdin senkin!] bataatteja. Ja vielä ohjeen, että mistäpäin ne löytyy. No ei löytynyt! Kysyin henkilökunnaltakin vielä. Ja se osoitti yamssia. Mitä helvettiä?! Eikö ne ole kuitenkin kaksi eri asiaa. Vaikka kyllä ne ihan bataateilta näytti. Tähän etsimiseen olin käyttänyt niin paljon aikaa, että anoppi oli kerännyt jo kaiken muun ja tuli sitten hakemaan bataatitkin. Tunsin itseni todella fiksuksi. Mutta ne siis kutsuu bataattia sekä sweet potatoeksi ja yamssiksi...)

Ostin myös vähän kosmetiikkaa, kun edukkaasti sai. Dr Hauscha (?) oli paljon kalliimpaa, siltä olisin päivävoiteen halunnut, jäi hinnan takia sitten ostamatta. Ja pyykin valkaisupulveriakin ostin. Olen aika heikkona pyykinpesuun. Siis niihin tykötarpeisiin. Ja meillä on silti maailman tahraisimmat vaatteet...

Whole Foodsista palattiin vähän lähemmäs saarta, Trader Joe'siin. Edullisempi ruokakauppa, jossa myös paljon reiluja tuotteita. Mutta Whole Foodsin jälkeen semmoinen ähky, etten saanut edes 30 dollarin lahjakorttiani käytettyä. Ai nii, tällä reissulla pistäydyttiin myös toisessa Michaelsissa. Kun multa oli jäänyt yksi asia ostamatta, joka oli siis alkanut vaivaamaan. Päivää ennen reissuun lähtöä olin skräppi-illassa kuullut sanan Smash, En silloin kiinnittänyt siihen mitään huomiota, se ei jäänyt mitenkään vaivaamaan tai mitään. Olin vaan kuullut sen. Ja sit ekalla askartelukauppakierroksella törmäsin Smash -tuotteisiin, -50% kupongilla ostin sitten Pinpulalle tämän
 kun ajattelin, että se on liian "teinarin" omainen aikuiselle. Kotona sitten muistin, että mähän olen todella lapsellinen aikuinen ja voin aivan hyvin täyttää jotain "teinarin" kaltaista. Ja niin meidän oli siis mentävä uudestaan Michaelsille. Koska hain vain yhtä tuotetta, sovittiin ajaksi vartti ja sit mua tultais hakemaan. koska kyseessä oli eri kauppa kuin se jossa olin jo käynyt tuotti Smashien löytäminen vähän vaivaa. Ja jouduin ihan väärille hyllyille, niin että kun lopulta pääsin settini kanssa kassalle ostokseni maksoivatkin yli sata dollaria. Ja Smashinkin sain -40% kupongilla. silti. Mutta kun tässä kaupassa oli sellaista, mitä toisessa ei. Niin, ja olin ulkona minuuttia vaille tapaamisaika. Eli alle vartissa haalin kaiken :D Ja sit ne oli vielä myöhässä.

Muita mainitsmeisen arvoisia shoppailuja oli ehdottomasti lauantain Yard salet. Eli kierrettiin autolla lehdessä ilmoitettujen osoitteiden perässä, ihmettelemässä yksittäisten ihmisten pihoilleen kuskaamia tavaroilla kuorrutettuja pöytiä. Aika hassua. Ja kustannusepätehokasta. Tai epäkustannustehokasta. Siis yksittäisiä kirppispöytiä ripoteltuna ympäri kaupunkia. Ekat kolme oli ihan turhia, mut sit alkoi lykästämään. Löysin jotain pikkujuttuja, matkalaukun! (ihan sairaan iso, punainen valkoisilla palloilla) ja sit vikasta lankoja ja pehmustetta. Vika olikin Estate sale, eli jonkun kodin tyhjennysmyynti. Kellari oli täynnä lankoja ja kankaita. Harmi vaan, että kaikki hais kellarille eikä ne kankaat olleet mun makuun yhtään. Vuorikankaita en sentään lähde Jenkeistä asti raahaamaan. Saaressa oli myös kaksi vanhojen tavaroiden myymälää, niistä ostin jotain pientä. Ei mitään erityisiä löytöjä. Yhdelle kaverille löysin Care Bears -jotain. Lehtiä ostin myös muutamia, kun ne on niin paljon halvempia siellä ja sit mä vielä luin Marilyn kirjani loppuun, joten oli paluulennoille saatava luettavaa.

Ihan vikana päivänä löysin paikallisesta herkkuliikkeestä ehkä hienoimman ostokseni, josta ei tietenkään ole kuvaa...Mutta täällä on samanmoinen! Mä maksoin siitä saarihinnan, 18 ja risat. Ihan sama, se on hieno! Tämän laukun, ja kotoa tuomani toisen kylmälaukun, sekä neljän icepackin turvin toin ison kasan leikkeleitä kotiin. Meidän kotimatka kesti reilut 1,5 vuorokautta, mutta tästä huolimatta päätin ottaa riskin ja kuljettaa ne kotiin. Ja onnistuin! "Lihojen" välittömässä läheisyydessä ollut icepack oli vielä osittain jäässä! Wohoo!

Ja tästä päästään otsikon toiseen osaan. Hyvään/pahaan vegaaniin. Jostain syystä osaa ihmisistä harmittaa ihan kamalasti, ettei kasvissyöjät syö pelkästään kasvisten näköistä, muotoista ja makuista ruokaa. Siis ennen kaikkea harmittaa se, että jotkut veget syö tollasia lihaa imitoivia tuotteita. Se tekee niistä kasvissyöjistä jotenkin vähemmän puhtaita, epärehellisiä tai jotain. Niinko kasvissyöjäksi ryhdyttäis siitä syystä, että lihan maku koettaiisin jotenkin pahaksi. Höpö höpö! Musta on ihan parasta noi kaikki "syrjäyttäjä" tuotteet! Kalattomat puikot, kalkkunattomat leikkeet, munaton voi jne. Niitä syömällä tulee aina vähän sellainen hilpeä, pikkusen tuhma olo. Ja suuri osa niistä maistuu todella hyvälle. Ilman, että ketään on jouduttu tappamaan tai mitenkään orjuuttamaan näiden makunautintojen eteen. Mitä pahaa siinä vois olla? Suomessa kun ollaan, niin iso osa noista syrjäyttäjistä on valitettavan kalliita, ja hankalasti saatavissa, ellei asu keskustassa, niin ettei me syödä niitä kovinkaan usein, mutta tuolla Jenkeissä niitä oli saaren pikkukaupoissakin, juustoja, kahta makua Tofurkya, jäätelöitä, pakasteita, vaikka mitä. Harmi, että aika oli niin rajallinen -- jäi paljon kokeilematta!

Ei muuta tällä erää! Koitan saada C:ltä niitä kuvia huomiseksi. Tai jotain.

xoxo, Raisa

Ennen matkaa.

Voi räkä. Mulla on ollut oikeesti aika ison työn takana matkajännityksen ja innostuksen virittäminen, tänään aamulla sit jotain kutkutusta oli ilmassa. Kunnes huomattiin, että molempien lasten pyörät oli pöllitty. Mä tiedän, mä olen itse joskus pöllinyt pyörän, ja oon katunut sitä ihan kauheesti ja jollain tapaa ajatellut, että ne meiltä pöllityt pyörät on takaisinmaksua siitä, mut kyllä mun mielestä neljä pyörää yhdestä lastenpyörästä olis jo ihan tarpeeksi, niin että nää viime yönä pöllityt kaksi on jo ylimääräistä. Minä olen rikokseni jo kärsinyt! Onni onnettomuudessa -- mun pyörää ei viety, vaikka ne oli kaikki samssa paikassa, niin ja auki. En pidä pyörääni enää auki, eli ihan turha tulla yrittämään. Mun pyörän pelasti varmaan se tarra: You touch you die

Todella usein öisin mietin sitä, aina kun kadulta kuuluu jotain ääniä, jotka unen läpi porautuu mun tajuntaan, et kuinka meidän pyörät pöllitään. Olen kuulevinani askeleita meidän pihasta. Mut sit aina olen tuudittautunut siihen, et kyl Kenai reagois moiseen epärehelliseen toimintaan nostamalla kamalan metakan. Saateri soikoon, ei siitä koirasta sitten ollutkaan vahtikoiraksi!

No, ei voi mitään. Elämä on ja kaikkee muuta latteeta. Mut miks just tänään?! Mua niin kuvottaa ajatus siitä, et joku on ollut meidän pihalla, ihan muutaman metrin päässä meistä, kun me nukutaan. Ja sit vie mun lasten pyörät. Mulla on kuvia P:sta pyöränsä kanssa, se oli niin onnellinen saadessaan sen 10 v. lahjaksi. Ja nyt joku mulkku ajaa sen pyörällä. Niin katkera!

No, ainakin opimme tästä lukitsemaan jatkossa pyörämme, myös omalla pihalla. Tai no, eihan lapsilla ole enää pyöriä, joita lukita. Että silleen. Nyt ei auta muu kuin kivuta tämän vastoinkäymisen yli. Jos on pakko varastaa, niin veis edes sellaisilta, joilla on rahaa ostaa uudet tilalle sen kummempia murehtimatta. Kunnon anti-Robin Hoodit ollut liikkeellä. Saatana.

Next!

Kaikenlaista kivaa aktiviteettia ollut viikonloppuna. Lauanataina käytiin Jäkessä, katsomassa veljen uutta kotia, äitin luona viemässä sille kirjoja ja kerjäämässä rahaa (saatiin kaikki 20 euroa hyvistä todistuksistamme :D ), sit "main reason" kummipojan 1 v. synttäreille, jossa melkeinpä kaikki tarjottava oli vegaanista. Tosta tulee aina niin hyvä mieli! Poikane oli kasvanut todella paljon, oli jo ihan oikean ihmisen elkeitä! Ei enää mikään pikkuvauva, vaan jo ihan ihmismäinen otus. Pidin sitä sylissäkin. On muuten hassua, miten se vauvakauhu iskee niihinkin, joilla on omia lapsia. No kun mun on jo niin isot ja särkymättömät. Tollaset venkulavauvat on tietenkin ihan eriasia ja siitä on niin pitkä aika kun on sellaisia pidellyt. Onhan se kummallista ja vähän pelottavaakin. Toisaalta lapsettomat saattaa olla kovin luontevia sylittelijöitä. No, mä en ole. Mut ei mulla niitä vastaankaan ole, ne vaan on niin arvaamattomia. Vähän kun vierasta kania pitäis sylissä. Pureeko se?

Synttäreiltä sielä isän luokse, jotian paperia viemään. Ja lapset tietenkin matkakassaansa kartuttamaan. Lopulta kotiin. Sunnuntaina meille tuli ruokavieraita. Ruokavieraat on ihan parhaita, varsinkin jos ne on ihania ruokavieraita. Ja nämä ruokavieraat olivat *sydän*. C:kin, jäykistelevä epäamerikkalainen ihmisiä kammoksuva mieheni tykkäsi näiden seurasta. Ruokana oli Jere Niemeisen Vegaanin kotiruoka (??) keittokirjasta, joka on kyllä niin ykkönen! pihvit kermakastikkeella, lohkoperunoita (liian kypsiä), Herran Hankalan vihreät pavut Kasvisseikkailusta, Sitruunalimonaadia Puputytön Juhlakirjasta ja jälkkäriksi mpvoi-suklaa mousse piirakka Vegan pie in the sky -kirjasta. Todell ahyvää!!Ja vieraatkin tykkäs. Ja koska mä olin hyvissä ajoin aloittanut kaiken, ei tullut paniikkia ja saatiin siivottuakin!

Illalla olen vältellyt pakkaamista, ja tänään sama juttu. Skräppikamat tämän päiväiseen skräppi-iltaan kyllä sain kasaan. Hyvä alku sekin. Olen ehkä vähän ahdistunut siitä, kuinka paljon matkalaukkuni tulee painamaan takasin tulellessa. Onhan se hyvä stressata sitä jo tässä vaiheessa.

Tänään tosiaan vielä pakkaaminen ja se skräppi-ilta. Ja huomenna ennen viittä kentälle. Ensin Amsterdamiin ja sieltä Atlantin yli Bostoniin. Ja sieltä autolla ja lopulta vielä lautalla saareen. Hip hei! Pitkä reissu edessä. Tarkistin tossa juuri, et miten on kirjontaneulan kanssa, et voiko sellasta viedä koneeseen. Pitäis kat onnistua, i ekai ne nyt pientä neulaa voi huomata kaiken muun krääsän seasta, mut jaksanko sit sitäkin jännittää? No, ehkä sellaisen vois uhrata? Mut millä sen langan sais poikki? Siis kirjontalangan? Ehkä en sit ota mukaan.

Löysin hauskan skräppisivun.Katsokaa, kuinka paljas on tuo nykyisin tatuoinnilla peitetty käteni! Hi hii!


xoxo, Raisa

Kiitos. Anteeksi ja näkemiin.

Mä olen peruskohtelias. Verrattuna moniin jopa todella kohtelias. Musta on aika lailla automaattista kiittää, tykkään myös niiailla :) vaikka oven avauksesta, hyvästellä opettaja tunnin jälkeen, tervehtiessä mua usein ujostuttaa, mutta pyrin tekemään senkin aina ja osaan pyytää anteeksi, en ehkä aina silloin kun pitäis (luin pienenä liikaa Tiina -kirjoja ja Tiinahan ei pyytänyt anteeksi, vaan virkkas sitte sitä pitsiä) mutta parhaani teen.

Mun mielestä näillä pärjää aika pitkälle, vaikka olis muutenkin millanen moukka ja typerys. Tai no, eihän mulla ole tollasesta mitään tietoa, kun en ole kumpaakaan. Mut you know.

Niin, olen siis ainakin omasta mielestä kohtelias ja huomaavainen, ja pyrin sitä opettamaan lapsillenikin. Muuten, kulkaa, mikään ei ole niin hienoa, kuin aidosti kohtelias lapsi. Siis sellainen, joka tervehtii tullessaan kylään ja parhaimmassa tapauksessa vielä pois lähtiessäänkin hyvästelee. Kiittää kyydistä jne. Todella paljon on lapsia, jotka ei näistä tee mitään. Yhteen aikaan vein omien lisäksi paria muuta lasta kouluun, ja toinen näistä tytöistä oli kyllä ihan mahdoton. Ei ikinä tervehtinyt tullessaan autoon, vaikka mä sanoin nimeltä, et moi Epäkohtelias Tyttö! Eikä kiittänyt, koskaan. Ei pyytänyt anteeksi tullessaan myöhässä. EI mitään. Puhuin tästä omille lapsillenikin, ja luulisin että nuorempi, jonka jonkinsorttinen kaveri tämä tuppisuu oli, siitä joskus sitten sille sanoikin. Lopulta tuli se tervehdyskin. Joten kun oli aikansa tälläistä kuskannut, oli kuin virkistävä tuulenvire sellainen lapsi, joka automaattisesti tervehtii ja poistuessaan kiittää.

Enkä mä nyt tällä tarkoita sitä, et pitää olla kamalan kiitollinen koko ajan kaikesta, vaan se, että suo sen pienen hetken, jolloin huomioi toista, toisen tekemisiä. Vaikka just siitä oven aukipitämisestä. Niin satamiljoonaa kertaa olen pitänyt ovea auki joillekin idiooteille, jotka ei yksinkertaisesti tajua kiittää. Tosi usein sanon silloin kovaan ääneen OLE HYVÄ! Jotkut siitä tajuaa, toiset ei. Ei varmaan mistään. Ja sit just niitä, jotka ei millään pidä toiselle ovea aukia. Meidän koulussa on enimmäkseen sellaisia, jotka pitää, mut ainakin yksi nuori mies siellä on, joka itse aina vaan sujahtaa siitä oven raosta, vaikka tasan tarkkaa tietää, että perässä tulee muita. Samainen poika on kyllä muutenkin ihan imbesilli.

Joo joo, tässä pohjustus. Nyt siihen asiaan. Kiitollisuus kotona. Niin, tai siis mun peruskohteliaisuus kalpeni vain vienoiseksi häivähdykseksi hyvistä tavoista kun tuo amerikkalainen muutti tänne. Huh huh! koko ajan saa pitää varansa, ettei vaan unohdi kiittäminen aamupalasta, jälkkäristä, lounaasta, leivästä jostain. Koko ajan saa olla kiittämässä. Ja jos ei kiitä, niin sittä huomautetaan. Nuristaan ja mökötetään. Pitääkö kotona koko ajan kiittää? Okei, toi oli aika provosoivasti kysytty. Paremminkin näin: Miksi herkästi unohdan kotona kiittää? Kun automaattisesti kiitän oven auki pitämisestä, miksei se tule kuin apteekin hyllyltä kotona, vielä paljon isommasta työstä? Miksi en tunne automaattista kiitollisuutta siitä, mitä mieheni tekee? Kyllä jos se tekee jotain poikkeavaa, niin tulee voimakas kiittämisen tarve, mutta noista joka päiväisistä asioista sitä tunnetta ei vain tule? Miten teillä, kiitetäänkö? Miksi? Miksei?

Pinza piirsi ja minä kirjoin. Ihana.

Olen EHKÄ keksinyt oikein hauskan ompeluun liittyvän asian. Tai siis olen EHKÄ innoissani älyttyäni yhdistää skräppäämisen ja ompelun. Eikä niin että koristelisin ompelemalla skräppisivuja, vaan skräppäämällä ompeluksia. Se on ollut hauskaa, enkä ole ainakaan vielä miettynyt sitä, että kuinka kustannustehokasta stämä nyt on. Olen vaan ommellut, koska se on hauskaa :) Olen myös kirjonut, koska sekin on hauskaa. Välillä. Olen myös laittanut ruokaa, koska syöminen on niin hauskaa. Olen myös käynyt kierrätyskeskuksessa, koska muiden vanhat tavarat on älyttömän hauskoja.

Ei mitään hajua ketä nää on, mutta me leikitään että ne on meidän rikkaita sukulaisia jotka matkustelee ympäri maailmaa. Oi niitä onnekkaita!

Tässä näitä skräppityyliin koristeltuja ompeluksia työn alla.

Uutuutena kurkkupikkelssi.

Ei muuta.

xoxo,

R
 

Karvaset ponit ja muuta kivaa.

Kun mulle tehtiin tätä My Little Pony tatuointia niin siinä oli yks tosi hassu kohta. Tuli siis vaan yks aamu mieleeni tää. Niin, ekana valmistui ne ponit, ja sit kun alettiin tekeen niitä pilviä ja muita, niin se setä sheivas ihokarvat siitä tatuoitavalta alalta pois, mutta jätti ne ponit karvasiksi. Ne oli oikeesti ihan mielettömän söpön näköiset silloin. :) Yhtälaillahan ne on karvaisia vieläkin, muttei enää niin korostetusti, kun on koko käsi karvanen. Ponit on kyllä hienoja.

Mulla olis tänään ravitsemustieteen pääsykokeet. Ne alko 8 minuuttia sitten. No, onnea teille sinne vaan sitten. Musta tulee isona toivoton.

Maanantaina oli enkun puhekurssin koe. Onneks mä olen, kiitos miehen, melko luonteva enkuks puhuja, joten se meni ihan ok. Paitsi että kun piti omin sanoin kertoa joku genetiikka juttu, niin mä käänsin sen melkein sanasta sanaan...siitä varmaan melkoinen miinus. Sanakoe, johon olin lukenut!!! meni hyvin. Sain sen eilen, 27,5/30. Ja silti en saanut siitä ysiä parempaa numeroa. Melko tiukka arvostelu. Yleensä jos saan kokeesta ysin, joita olen ihan kiitettävän paljon kyllä nyt tuolla lukiossa saanut, niin mulle tulee sellanen olo, et oli tosi lepsu arvostelu ja/tai helpot kokeet. Mutta toi sanakoe oli kamalan vaikee, aiheina terveys/sairaus, liikenne ja rikollisuus. Opin mm. sanat tendoin, benign ja right-of-way. Olin C:lle ihan kiukkunen, kun se ei ole koskaan käyttänyt tota right-of-waytä (etuajo-oikeus) mun kuullen. Luulis, että tollasen olisin jo oppinut aikapäivää sitten. Mutta ei.

Kirppikseltä, melko lailla hieno!

Eilen oli sitten kemian koe. Tai ainakin niin minä luulin ja olin sitä kemiaakin sitten kerrannut. Mutta luokkaan päästyäni ihmettelin, et mitä hittoo psykologian maikka siellä on ja kans niitä psykan kurssin oppilaita. Ja ei helvetti, ne olikin sekoittaneet ne koepäivät ihan mullin mallin ja nyt olikin psykologina koe. Ja kas kummaa, taas oli kaikki muut siitä tietoisia paitsi minä. En ollut siis lukenut yhtään. En edes kurssin aikana. Ainoastaan tunnilla kuunnellut. Ensin varmaan viisi minuuttia vaan tuijotin sitä paperia ja yritin miettiä, että mitä nää sanat tarkoittaa. Ei ollut yhtään alkuainetta, jonka olisin tunnistanut, ei yhtään tasapainoitettavaa reaktioyhtälöä, ei mitään mihin olin valmistautunut. Voihan kökkö. Ja sit jostain ne asiat onneks alkoi virtaamaan päähäni. Ei se kyllä varmastikaan hyvin mennyt, kun ei ole oikein toi termistö hallussa, mutta eiköhän se läpi mene. Jolla ei kyl oikeesti ole mulle mitään merkitystä, kun en tarvii niitä suorituksia yhtään mihinkään. Ainoastaan hyvillä numeroilla on merkitystä, koska niillä voi sitten leijua. Kemian kokeeseen menen, jotta saisin kasin nostettua ysiin. En tiedä onnistuuko, kun se opettaja on niin nihkee. Tai no niin, minustahan se on kiinni :) Tämänpäiväisen kemian kokeen jälkeen on vielä äikän koe, ja siihen pitäis kans lukea, ja hitto siihen pitäis vielä lukea Kalevalasta joku runo. Plääh!!!Mutta niin, äikän lukeminen on paljon helpompaa, ja kokeessa pärjääminenkin todennäköisempää kuin kemia, mutta kun olen kemiaa jo lukenut eilistä varten niin ei sekään ole niin kauhean paha. Siis voiton puolella jo ollaan, äikän kokeen jälkeen alkaa hillitön loma! Taas innolla kasaan kirjoja, joita aion lukea vaikka kahteen kertaan, kunhan tästä koekurimuksesta ollaan päästy! Jes jes!
Ihan hirveen pitkiä pätkiä en pysty lukemaan kerralla, joten on tässä tullut muutakin tehtyä. Eilen tuli postissa tilaamani My sassy mum draamasarja. Siinä on kans tekstitykset vähän miten sattuu.Silti ihan hyvä. On hassua, että jakso jaksolta sen sarjan nimikin muuttuu. En enää muista mitä muita nimiä sillä oli, mutta sassy se sit seuraavassa jaksossa enää ollutkaan, olisko ollut crazy tms. Sentään Itadakimasu, joka sanotaan kun aletaan syömään, ei ollut käännetty I started running, niinko siinä Lazy housewife Hanassa...siinä oli myös nimet käännetty, yhden mihen nimi oli Lack of oil, se oli ilmeisesti yhden hoikan miehen nimi.

Japanilaisista tuli mieleeni, että varasin kirjastosta läjän japanilaisia muotilehtiä. Siis aikuisten muotilehtiä. En mitään goottilolita raamattuja. Vähän meidän Glorian tyylisiä lehtiä. Luulisin. En ole Gloriaa lukenut aikoihin, niin en ole ihan varma. Aika hemmetin tylsiä vaatteita ja kalliita kenkiä. Mut silti kiva niitä on katsella.

Tilasin kaksi askartelukirjaa, joissa huovutetaan kissankarvoista asioita! Mä olen niin kärvistellut huovutustuskissani, kun ei ole vegaanista villaa, jota huovuttaa. Älyämättä ollenkaan, että mullahan on kaksi karvakasaa, jotka pölisee huovutettavaa materiaalia! Wohoo!! Nyt harmittaa, että luovuin mun huovutusneulastani. No, ei auta muu kuin ostaa uusi! Enole ikinä edes kokeillut huovutusneulalla huvuttamista, nyt pääsen sit vihdoin ja viimein kokeilemaan. Kunhan ne kirjat nyt vaan tulis. Toivottavasti niissä on ne ohjeet tarpeekis selkeästi kuvattuna, kun ne on kuitenkin japaniksi kirjoitettu. Tilasin myös kolem muuta askartelukirjaa, sillä askartelukirjat on ihan parhaita. Ja innostavia. Innostusta täällä kaivataan!

Eipä sit kait muuta. Takaisin lukemaan (siis niitä huonoja tekstityksiä). On ollut yllättävän kivaa olla vähemmän koneella.

xoxo,
Raisa

Hanami ja melkoisesti kaikkea muutakin.

Mulla on ollut niin aktiivinen viikonloppu, ettei ole tosikaan! Aina jaksan ihastella (ja kummastella) niitä, jotka jaksaa käydä kaiken maailman kissanristiäisissä ja tapahtumissa. Kun itse olen sellainen, joka ei millään meinais viitsiä lähteä yhtään mihinkään, kun kotona on kuitenkin niin kivaa. Enkä edes tiedä muitten hyvistä menoista, ennen kuin vasta jälkeenpäin. Mene siinä sitten yhtään minnekkään.

Mutta nyt kuitenkin viime aikoina, melkeinpä vois sanoa, että koko kevään ollut huomattavasti normaalia enemmän kaiken maailman menoja minullakin. Harmi, ettei toi mun puolisoni tykkää tollasesta touhusta puoliakaan siitä mitä minä. Ja kun mullakin on vaikeeta siitä aika ajoin tykätä, niin yhtään ei auta, että mies pitää käytännössä katsoen raahat mukaan. No, onneksi tällä kertaa sain houkuteltua sen ruualla lähtemään seurakseni.

Lauantaina haa! Puhuinkin siitä jo täällä! Joo, mutta siis meidän suunnitelmat, tai siis mun suunnitelmat muuttui, kun C lähtikin mukaan. Eli en mennyt pyörällä, vaan yhdessä dösällä. Ensin Vallilaan, jossa ihan sattumalta nähtiin kyltti "Myös  täällä kirpputori" Mitä mitä? Mentiin katsomaan. Pienelle pihalle leviteltynä yhdne ihmisen tavaroita. Ihan mielenkiintoisia, mutta kalliita. Mutta mitä ihmettä se Myös tarkoitti? Ja niinhän se sitten oli, että siellä puuvallilassa olikin kirpputoripäivä! Pihakirppiksiä pilvin pimein! Ahhh! Ostin pieniä kalalautasia ja vihreän lasiastian, kattilasarjan (!! Älkää kysykö miksi! Ei mitään hajua.) ja hyllymuovia. Muovilla sitten päälystin pari hyllyä, enempää en yhdeltä seisomalta jaksanut. Kuvassa itseasiassa näkyy ne kalalautasetkin, tai no niidne pyrstöt ja on siellä se vihreä kulhokin. Ihansama. Ehkä noin tunnin kiertelyn jälkeen jatkettiin sitten matkaa sinne minne oltiinkin menossa. Niin, vielä siitä puuvallilalsta. Ensin olin ihan sykkyrällä siitä, miten ihana asuinalue se olis, kaikki se yhteisöllisyys ja jotain. Ja sit heti iski, et se olis oikeesti aika kauheeta, kun pitäis olla sit kauheesti kaikkien kaveri ja kutsua niitä kotiinsa ja mennä niiden koteihin, kun kerta asutaan niin ihanasti ja ollaan niin vittumaailmanparhaitakavereita. Onneks asutaan omakotitalossa, niin ei tarvii kaveerata koko ajan kaikkien kanssa. Vielä hienompaa olis kyllä asua jossain korvessa. Ah ja voih.

Joo, vallilasta siihen Kurvin kupeeseen. Hämeentie 39. Olen satamiljoonaa kertaa ajanut siitä ohi, ja usein miettinyt että mikähän se on, joskus jopa ajatellut siellä asumista. Ja nyt siinä oli ovet auki ja se olikin yksi meidän määränpäistä! Siellä oli siis taidemyyjäiset. Art Exposed. Kannattaa tykätä niiden fb-sivusta, jota en nyt jaksa tähän etsiä, niin pysytte kärryillä niiden tulevista jutuista. Ennen sinne menoa mulla oli sellainen olo, että siellä varmasti on niin piukeaa ja sellasta niin hip porukkaa (miinus tietenkin Emmi), etten kestä. Että tunnen itseni ihan älyttömän tyhmäksi ja väärin pukeutuneeksi, ihan sama mitä mull aolis päällä. Mut kun mentiin sinne, niin ei ne olleetkaan yhtään ylimielisiä, vaan ehkä jopa päinvastoin. En kyllä nyt jaksa muistaa et mikä se vastakohta sille olis. Mutta oli (kirjaimellisesti!) lämminhenkinen. Siellä oli tosi kuuma. Vaikkei pihalla niin lämmin ollutkaan. No ei kai, kun se tila imi kaiken lämmön!

Mutta ne tuotteet! Siellä oli jonkin verran sellaista kallista, tai minun kukkarolle kallista ja ehkä meikäläiselle vähän vaikeaselkoista taidehöpötystä, mutta yllättävän paljon oikeasti hienoja asioita, joita olisin halunnut itselleni. Mutta nekin oli kalliita. Tai siis arvokkaita. Oli posliinisia öö...purkkeja, joissa kannessa mm. peuran sarvet. Tietenkin posliinista. Maksoi 90 euroa, tai satasen, riippuen sarvien koosta. Oli hämmentävän hienot. Samoin hienoja oli lautaset, joissa oli pieniä sotilaita ja C tykkäs lautasista, joissa niissäkin oli aavistuksen verran kohollaan olevat sarvet. Ennen kaikkea tykkäsin siitä, että siellä oli paljon uusia  asioita. Tuoreus ja raikkaus paistoi niistä tuotteista. Kuulkaa, kun alkaa ne marimekot ja iittalat tursuamaan jo korvista pikkuhiljaa.

Ostin kaksi kirjaa, joista toisesta tuli jo lyhyen silmäilyn perusteella suosikkikirjani, tai ainakin se pääsi samoille viivoille Funny Bunnies ja Suloiset Koiranpennut -kirjojen kanssa. Ai nii, vitsi! Tuli tosta mieleen, meidän pitää torstaina kirjoittaa tekstianalyysi runosta, novellista tai tekstipätkästä. Itsekseni naureskelin ajatukselle, että veisin sinne sen Funny Bunnies -kuvakirjan. Mitäköhän opettaja tykkäis?
Niin, mutta ostin siis kaksi kirjaa, joista toinen kokonaan Emmin tekemä, Kirjoita Pian. Se on se uusi suosikkinikin. Toisessa Emmin piiroksia muiden piirosten joukossa. Joku meri-kirja se oli. Our Little Sea. Joo. Lisäksi ostin postikortteja ja aivan ihanan julisteen. Juliste onkin jo kehystettynä ja Tehtaan seinällä. PAljon ihania asioita, ja oli mukava tukea pieniä! Kaikki ostokseni olivat Emmin pöydästä, tai se oli ehkä enempi niinko Panaman pöytä, ja Panamaan kuuluu muitakin kuin Emmi, joten kaikki ei ollut Emmin käsialaa. Olisin halunnut ostaa Emmilta julisteen, mutta se oli musta-valkoinen!!! Taidan vielä olla vähän liian alleginen sen värittömille asioille. Ehkä joskus vielä kypsynyt niin pitkälle, että musta-valkoiset asiat on hyväksyttäviä.

Sörnäisistä metrolla kaupunkiin ja siellä hetipaikallanyt äkkiä My Veggie Way pop-up ravintolaan tunkemaan makkaraa naamaan!
Hitto! En huomannut kui vasta jälkeenpäin, että pöydässä oli myös sinappia. Yritin levittää tota ruskeakastiketta pinnalle, että näyttäis oikein kunnon perusmakkaralta, en tiedä miten onnistuin. Ja vaikka tossa kuvassa näytän tosi hölmöltä, oikeesti olin tosi ihanan näkösenä koko päivän. Kun oli tukkakin niin trendikkäästi  töttöröllä, mutta se jäi mun ison pään taakse piiloon. Syötiin puoliks noi annokset. Molemmat älyttömän hyviä, mutta toi leipänen jäi ihan totaalisesti ton pökäleen varjoon. Oli vaan niin siistiä syödä makkaraa tollanen mukamas saatanapalvonta paita päällä ja hakarisisormus sormessa. Kalja vaan puuttui, ja ehkä sellanen hillitön hienhaju.

Oli se hienoa!

Ja sit C vielä haki mulle jonkun ihan käsittämättömän hyvän raakakakun siivun. En ole eläessäni syönyt mitään niin hyvää raakaruokaa. Ja olen kuitenkin aika paljon niitäkin syönyt. Se oli parempaa kuin suurin osa kokatuistakaan herkuista. Ihan super! C reppana otti itselleen ihan peruspikkarin. Vaikka niitä sais joka päivä ja näitä raakajuttuja vaan silloin lauantaina. Hölmö mikä hölmö.

Mä vähän haastattelin pöydässä istunutta pariskuntaa, joka söi lasagnea, ja koska ne uskotteli, että sekin olis tosi hyvää niin ostettiin sitä sitten kotiin yksi annos. Iso annos; se on nyt pakastimessa. Makkaralasagnet kassissa mentiin vielä Tokyokaniin, jossa melkein kaikkiin tuotteisiin oli tungettu kalaa. Mokomat. Tokyokanista Ruohonjuureen, josta on tullut niin epäsympaattinen mesta, etten ymmärrä miksi siellä siltikin vielä käyn. Sieltä sitten takas kotiin.

Illemmalla tuli raekuuro. Se oli hassua. Hetken myös satoi kaatamalla, olin tosi tyytyväinen, että kasvit sai vettä.

Nämä eivät ole niitä tekstissä mainittuja askartelujuttuja. Mutta näitäkin tein

Sunnuntaina oli sitten Hanami, jonne en millään saanut C:iä tai Pinzaa houkuteltua. Plääh. Ei auttanut muu kuin pakata kamat ja mennä sinne yksinäni. Mulla oli sen verran hyvät askartelujutut meneillään, että melko lailla emmin sinne menemisen kanssa. (Vielä ei kuvia, mut ehkä huomiseksi?) Menin kuitenkin, polkemista yht. yli 40 kilsaa :D Puisto oli hieno! Siellä on siis yli/n. 250 koristekirsikkapuuta, ja ne kaikki kukki. Puut on vielä aika nuoria, joten ei ne ihan sellaisia ollut, mitä japanissa otetuista kuvista olis voinut odottaa. Mutta kauniita. Haluan mennä vielä uudestaan tällä viikolla (?) kun kukat alkavat varisemaan. Paikalla oli todella paljon ihmisiä, ja koiriakin. Monet niistä suosikkirotukoiriani, shiboja ja akitoja. Ihania!

Mulla oli itsellä vähän evästä mukana, sekä tietenkin yksi nukke myös ihastelemaan kukkien herkkää kauneutta. Katselin muutaman esityksen (paraparaa ja jonkun muun?), luin, kuvasin ja söin. Sitten poljin takas kotiin. Kotona olin väsynyt.

Tällä viikolla olis lääkäri, kahdet pääsykokeet (joihin en ole lukenut yhtään!!), Maailma Kylässä (olen Animalian pöydän takana molempina päivinä) ja toivottavasti yhdet lastenkutsut (vegaaniset!). Paljon kaikkea, mutta multa alkaa ehkä moottori hyytymään. Koulujutuista vielä: yksi analyysi ja sanakokeet. Ens viikolla? koeviikko. Kääk.

Koska nukkien myyminen on ollut sittenkin yllättävän helppoa, saatan jatkaa alkuperäisen suunnitelmani mukaisesti myymällä niitä vielä yhden tai kaksi lisää. Niitä vähimmälle huomiolle jääneitä. Raha on kuitenkin aika kivaa, varsinkin kun on se matka tulossa. Vaikka täytyy vähän kiinnittää huomiota siihen, et mitä ostaa. Ahistaa niin taas kaikki epäeettisyydet, riistot ja muut. Olispa jossain eettinen askartelukauppa. Siinäpä hyvä liikeidea.

Kaupungilla oli muuten tosi jännää seurata ihmisiä. Tai ei siis seurata, mut katsella. Suomalaiset (ainakaan Helsingin keskustassa pyörivät) eivät todellakaan ole mitään hapanta tuulipukukansaa! Niin eläväistä, hyväntuulista ja kauniisti pukeutuneita, naiset ja miehet. Useilla pojilla oli niin laitetut hiukset, että siinä Mike Monroekin jää toiseksi. Vaikkakin ne oli eritavalla laitetut. Ja kaikki se itseluottamuksen ja itseriittoisuuden määrä! Jotenkin huumaannuttavaa. Ihmiset on niin merkillisiä! Tekee hyvää poistua välillä niiden omien ympyröiden ulkopuolelle! Suosittelen.

Lauantain kokkailuja. Taas uusi japanilainen.

Akita, jota sai käydä paijaamassa. Arvatkaa kävinkö!

Kukkia, joita sai käydä kuvaamassa. Arvatkaa kävinkö!

Sukupolvia. Äitejä, isiä, poikia ja tyttäriä.

 Viimeiseen kuvaan liittyen on linkki, jonka bongasin fb:ssa. i have seen another world. Todella paljon kaikkia eläin- ja ympäristönsuojelujuttuja shokeerataan, tai siis käytetään shokeeraavia keinoja, että kaikki muutkin tajuais mitä sinä tajuat. Että kaikki olis samaa mieltä kuin sinäkin. Mä en niistä kauheesti tykkää. Monet menee niistä vaan lukkoon, kieltäytyy katsomasta/sisäistämästä, jos on liian kauheeta. (ja uskokaa pois, kauheita kuvia tolta alalta on karmivat määrät!) Mutta ton linkin sisältö on eleetöntä ja jotenkin runollistakin. Katsokaa (ja tarvittaessa muuttukaan). Eikä mitään varoitusta, että ei sovi herkille, koska sopii just kaikille.

Mä jatkan parjaamista sit taas huomenna!

xoxo,

Raisa

Arvonnan suoristus, ruokaa ja arkihöpinää. (Huom! ei tiukkaa asiaa!)

Sorry! En vieläkään osaa laittaa tota pelkkää arvontapalkkia tänne, saitte siis melkein koko sivun! Arvonta on nyt sitten suoritettu, pari päivää myöhässä kunonollutkaikkeeyouknow...

Laskin kahteen kertaa kaikki arvontaan osallistuneet kommentit, sain molemmilla kerroilla 19 kommenttia, joten päätin, että se on sitten se maksimi, jonka tohon laitteeseen syötän. Kone (?) arpoi sattumanvaraisesti luvun 8, ja sitten kävin tarkistamassa, et kuka on jättänyt kahdeksannen kommentin (jtäin laskuista pois Hannan, joka liittyi kyllä lukijaksi, muttei osallistunut arvontaan. Onnetar, tai Random.org suosi tällä kertaa Valeriinaa, joka ehkä tästä sai lisäintoa blogien ymmärtämiseen :). Ja sitten kuulkaa, te muut voitte halutessanne tilata kirjan suoraan minulta :D Pystyn sattuneista syistä myymään sitä halvemmalla kuin useimmissa kaupoissa siitä pyydetään. Minä myyn postikuluineen 23 eurolla, ei pöllömpi hinta. Ja kaupan päälle saa ihanat paketoinnit ja omistuskirjoituksen - tähän ei kirjakaupat pystykään :). Ottakaa yhteyttä, niin hoidetaan käytännön asiat ja saadaan Kasvisseikkailu teillekin. Onnea vielä kerran kuitenkin Valeriinalle! Ota sinäkin yhteyttä minuun, joko jättämällä kommentin, jossa osoitteesi (kaikki kommentit tulee ensin ainoastaan minun tietooni, enkä tietenkään julkaise sellaista kommenttia muiden nähtäville!) tai sitten sähköpostilla pinkkisfun(at)gmail.com. Samoin voivat toimia ne, jotka kirjansa minulta tilaamalla haluavat. (niin, arvonta on sitten suoritettu, toivottavasti meni oikein mun laskut ja muut ja kuulkaa, vaikkei mennytkään niin se on nyt sit kuitenkin tässä tämä)

Hei! Ne pupuhommelit, jotka mulla olis viimeisimmässä postauksessa! Ne ei olleet mun tekemät! Pahoittelen, etten huomannut mainita asiasta heti! Ja olen tietenkin älyttömän hyvilläni, että ajattelitte että ne vois olla. :) Olen vaan säilönyt kuvan itselleni muistutukseksi, että täytyis joskus tehdä sen muotoisia leipiä. Googletin bunny shaped bread hetki sitten, ja sillä löytyy paljon youtube videoita ja reseptejä. Niin, ja anteeksi mulla alkaa taas sähköpostit ja kommentit täällä kasaantumaan. Nyt vaan on niin kamala kiire tms. Pari kolme päivää sitten olin sitä mieltä, et jos ne meinaa siellä lääkärissä tätä hyvää oloa jotenkin multa viedä pois niin mä kyllä kieltäydyn siitä ilosta. Mieli on muuttunut. Kaikista pahimmalta tuntuu se, kuinka koen että lapsetkin syyllistää mua. (enkä edes kertonut niille tilanneeni postimerkkejä reilulla seittemällä kympillä! Ainoastaan aloin innoissani kertomaan tarroista ja postikorteista ja heti tuli sellainen tyrmäys että oksat pois. Oikeesti ne tilaamani jutut oli kyllä ihan huippuja! Ja ihan erilaisia mitä aiemmin olen tilannut. Se ultrasöpökausi on tosissaan väistymässä ja antamassa tilaa aikuisemmalle, vähän kummalliselle söpölle. Mä teen näistä sit erikseen postauksen, kun ne on mun uusia suosikkeja). Hitto! Ei tälläisistä asioista tulis "julkisesti" puhua. Oikeesti. Syövästä ja polvivammoista kyllä, mut ei nyt sentään "näistä jutuista". Niin, että koitas nyt taas vähän ryhdistäytyä! Joo joo, yritetään.

Mulla on ollut ihan mahdotonta matalalentoa ruokien suhteen viimeiset öö...sanotaanko vaikka pari kolme kuukautta. Olen tehnyt pääsääntöisesti ihan älyttömän tylsiä ruokia ihan käsittämättömän innottomasti. Ja nyt taas paljon enemmän innostusta osoittaen. Just vaikka ne riisiannokset, ja sit eilenkin ruoka oli aivan ihanaa. Tälle päivälle en vielä tiedä mitä tulossa, itse ajattelin kyllä päivemmällä käydä kaupungilla, kun on ravintolapäiväkin ja sitten on vielä lisäksi Sörnäisissä Hämeentie 39:ssä (missä kohtaa se muuten on? Mä tiedän missä on 12 ja 152 -- Kääk! Mä olin hämeentiellä töissä, mut mä en enää muista mikä se osoite oli!! Ihan parasta! Mä kyllä vieläkin muistan, miltä ne kolme kaikista kauheint aihmistä näyttää.) Arts Exposed myyjäiset, jossa on ihana Emmi. Emmi on mun tämänhetkinen muusani.  Ai kauheeta, mä en olis ikinä uskonut sanovani tota ääneen! Mut Emmi on just sellanen aikuisempi, vähän kummallinen söpö. Ja aikuisemmalla tarkoitan vaikka sitä, ettei pukeuduta niinkuin alle kouluikäiset (esim. niin kuin minulla on ollut tapana), vaan ollaan vähän asiallisempia, ei kuitenkaan aikuismaisia. (Emmi välillä lukee mun blogia, joten tää on entistä kuumottavampaa.) Mä ajattelin myö syrittää ujuttaa siihen käynnin roihuvuoressa katsomassa niitä kirsikankukkia, kun huomenna Hanamijuhlapäivänä melko varmasti sataa :( Mut emmä kyllä niitä kaikkia kolmea pysty pyörällä hoitamaan. Enhän? No täytyy katsoa.

Haa! Siis ruoista. Mä tykkään texmexistä ihan todella paljon. Sitä ei kyllä juurikaan vegaanisena ravintoloista saa, kyllähän siis joitain juttuja, mut aika paljosta jäädään paitsi, jos meinataan ravintolassa sitä syödä. Joten melkeinpä aina texmexit syödään kotona. Ja niin eilenkin. (kaupassa sattu muuten tosi hassu juttu. En huomannut, että mun takaa oli tulossa joku nopeammin etenevä henkilö, vaan olin väistämässä käytävällä ollutta kärryä ihan normaalisti. Takaa kuitenkin sujahti joku otus, joka sanoi hyi helvetti ja mulkaisi perään pahasti. Mä sitten sattumalta lähdin seuraamaan sitä, ihan siis vaan joitakin metrejä, kun se meni samanaan suuntaan kuin mihin minäkin olin menossa. Tiukasti katsoin siihen, niin että kahdesti kuin se katsoi taakseen, minä tuijotin sitä suoraan silmiin. Ja sitten kävi niin, että se kääntyi juuri samalle käytävälle, kuin mille minäkin olin kääntymässä ja mä sit vielä vähän nopeutin tahtia ja kävelin vähän niinko robottimaisesti sitä tiukasti tuijottaen ja se meni ihan paniikkiin. Se ei siis ollut muutenkaan ihan tasapainossa (no, kukapa olis?) Se oli hassua.
Eilen kaupassa muistin aiemman postauksen vaahtoamisen ruoasta ja sen alkuperästä, puhtaudesta jne. Joten olin "pakotettu" ostamaan joko luomua tai sitten kalliimpia kotimaisia tuotteita. Paitsi tortillachipsit ostin kyllä Rainbow? merkkisinä, kun ne luomut oli niiin paljon kalliimpia. Yleensä pidän rajana sitä, että saa maksaa korkeintaan kaksi kertaa niin paljon kuin tehotuotettu. Riisi ja Reilun Kaupan tuotteet sitten eri asia, ne saa olla vielä kalliimpia. Mutta siis ruokana oli tortillachipsejä ja kaikkia niitä herkullisia lisukkeita mitä nyt niidne kanssa tulee nauttia. Ihanaa!

Olen useamman päivän jättänyt ompelut väliin, kun on mennyt koko päivä johonkin ihan muuhun, pääsääntöisesti kai koneella. Läksyjään en ennättänyt tekemään, kun koko ajan kauhee säätö päällä. Olen siis ainakin käymässä niitä kaikkia (melkein 16 000) japanista myynnissä olevia tuotteita Etsyssä. Se on siis tosi hauskaa, mutta aikaa vievää ja tietenkin ihan älyttömän tyhmää. Toistaiseksi en ole kuitenkaan tilannut muuta kuin leimasimia ja eiliset printtituotteet, joista lupasinkin jo postata sitten enemmän, kunhan ne saapuu. Ja olen kuitenkin jo yli puolet käynyt läpi. Tokihan sinne koko ajan tulee uusia tuotteita, niitäkin aika ajoin käyn läpi. mutta ennen kaikkea etenen uusimmasta vanhimpaan. Ehkä olis muuten pitänyt aloittaa vanhimmasta? No, ihan sama.

Tollanen kuin toi vasemmalla oleva.

Mä olen tilannut yhden mekonkin, mutta se on Planet Idalta, eli ompelijattarelta täältä suomesta. Olen Idalta aiemminkin tilannut ja aina ollut oikein tyytyväinen. Ekaks olin tilaamassa jotain vähän lolitaan vivahtavaa härpäkettä, kun olin niillä japaniseikkailuillani törmännyt ihan älyttömän ihanaan kankaaseen, mut onneks Ida ei ollut ennättänyt vastata, niin mä ennätin aikuistua vähän ja tajusin tilata jotain muuta, käytännöllisempää. Joten tilasin trikoomekon. Aina kangaskaupassa ihastelen trikookankaita, mutku emmä osaa tehdä niistä yhtään mitään. Joustavat kankaat vaan venyy mun koneen alla. Pitäis olla saumuri? Tai kaipa tossakin jotain jousto-ommelta olis, mutku...

Mulla on ikuisuuden kirjahyllyn päällä notkunut yks hassu kultainen kaularengas. Oikeesti, rengas eikä ketju. Oon inhonnut sitä ihan alusta asti, vaikka sinä killuvasta sydämestä tykkäsinkin kovasti. Sydämen olen ottanut talteen jo aika päivää sitten, mutta se typerä rengas on vaan töpeksinyt siellä hyllyssä. Kunnes tajusin, että ei hemmetti! Se on kultaa! Laitoin sen ja jotain nuorempana ostamiani kultaisia kolapulloja ja saksia turvapussiin ja turvapussin lähetin Verkkokultaan. Niillä kun nettisivuilla lupailtiin todell ahyvää hintaa kullalle. Tänään sian tiedon siitä, et mitä ne maksaa siitä mulla. Puolet vähemmän, mitä nettisivuilla sanottiin. Eli ihan yhtä paskaa hintaa kuin kaikkialla muuallakin, ja ne kuitenkin kauheesti sitä mainosti, että ne pystyy pitämään hinnat niin korkeina, johtuen listasta erinäisiä syitä. Joten siistä ihan oikeesti sai sen käsityksen, että ne maksais niistä enemmän kuin muut. Mut ei ne mitään oikeesti maksaneet. Siis ei sen enempää kuin muutkaan. Laitoin niille viestiä siitä, et miten olisin ollut siihen summaan ihan tyytyväinen, jos se olis ollut yhdenmukainen niiden ilmoittaman hinnan kanssa. Niin, että alusta asti olisin tiennyt, mitä siitä suurin piirtein maksetaan. Tietenkin pienet heitot on mahdollisia, mut puolet on jo liikaa! Eli sitä lafkaa en ainakaan voi suositella. Mä tosiaan punnitsin ne täällä kotona, en tietenkään millään älyttömän tarkalla vaa'alla, mut suuntaa antavasti kuitenkin.

Joku toinenkin firma lupaili samoja, yhtä lailla korkeita hintoja. Mutta kun tarkemmin tutustu niihin ehtoihin (tällä verkkokullalla ei ollut mitään vastaavia ehtoja), niin huomas että ne hinnat alkoi pätemään vasta 180 gramman jälkeen. 180 grammaa ei kuulosta paljolta, mutta kullassa se on helvetisti! Ja sillä naurettavan pienellä aloitushinnallakin se on jo jotain neljä tonnia, riippuen tietenkin kullan puhtaudesta. Mut toikin hinta on aika pienikaraattiselle kullalle. Kamala huijauksen maku! Eli sun pitäis myydä niille hillitön määrä kultaa tosi halvalla, että saisit sitten sen hinnan, mitä ne mainostaa. Ja siihenkin tuli vielä sellainen ehto, että se pätee ainoastaan kuuteen tonniin asti. Eli loppujen lopuks aika pienestä määrästä ne maksaa sen hyvän hinnan. Ei kannata myydä kultakorujaan. En kyllä tiedä, et mitä niille sitten pitäis tehdä. Mut just ton kusettamisen takia ei kannata.

Pesulappu ja kaksi rintamerkkiä

Keittiön seinällä olevia itsetehtyjä asioita.

Jossain kohti tuolla mainitsin, etten ole liiemmälti ennättänyt ompelemaan. Eilen sitten kun ei tarvinnut kouluunkaan mennä niin pääsin koneelle. Ja mitä hauskoja juttuja keksinkään! Ilman, että niille olis sen kummempia jatkosuunnitelmia. Kun mä siis yleensä kaikesta mitä teen mietin heti uutta tuotetta Pinkkikselle. Näistä en mieti. Paitsi ehkä noista rintakoruista. Kunhan niitä vähän hio. On ihanaa ommella "turhuuksia". Ja turhuuksia on siis omaan käyttöön tai muille lahjaksi tehtävät asiat, jotka siis ei päädy myyntiin. Ei tarvii olla niin huolissaan jostain saumoista tai langanväreistä. Illalla sitten kun katsottiin Kaivosmiehen Tytär elokuvaa puuhasin C:n otsalamppu päässä kaikkea uutta kivaa. :D käsityöt on kyllä sellainen ääkkääk...voimavara?! Ja aina tulee niin hyvä mieli, kun saan jotain nurkissa lojuneita, ikuisuuksia säästettyjä asioita käyttöön. Kuten nyt vaikka tossa pienessä (kasvojen)pesulapussa sisällä oleva synteettinen vanu:se on kotoisin vauvojen pehmokirjasta, josta kangassivut käytin pussukoiden tekemiseen. Yks päivä tein muuten C:n tulevalle tabletille sellasen suojapussin (josta C ei ilmiselvästi tykännyt yhtään :( , jonka sisään pehmusteeksi laitoin kadulta löytyneen vanulevyn!

Muuten, jos teillä menee sateenvarjo rikki, niin mulla olis käyttöä sille  kankaalle! Otan niitä riemumielin vastaan, tietenkin jos teillä ei itsellä ole niille käyttöä. Mutta tämä siis tiedoksi. Sen kankaan saa suht helposti irti siitä kehikosta, eli postituskin onnistuu ihan kirjekuoressa :) Se kangas on todella mainiota vuorikangasta meikkipusseihin ja penaaleihin.

Mutta eipä tässä muuta! Täytyy alkaa valmistautumaan päivän aktiviteetteihin! Saattoi tulle muutos kulkupeleihin, kun mies ehkä lähteekin mukaan, ja se ei suostu kuitenkaan pyöräilemään. Mokoma.

Onnea vielä arvonnan voittajalle! Ai niin!!! Sain nukkeni myytyä! Tai toinen oli kyllä Pinzulan, siitä on tulleet rahatkin ja postitettukin on jo, toisesta vielä odottelen. Yllättävän helposti ja kivuttomasti sit kuitenkin meni. Ehkä saatan laittaa lisää tyttöjä sinne, ne rahat on kuitenkin aika kivat omalla Paypal tilillä :) Ja loppujen lopuksi postituskaan ei ollut niin kallista kuin olin etukäteen pelännyt. 13 euroa englantiin, maksikirjeenä meni. Kuinka luotettavaa, sitä en osaa sanoa. Portugaliin, jonne oma nukkeni päätyy, kunhan saan rahat, yhteisymmärryksessä ostajan kanssa käytämme postivakuutettua lähetystä, eikä sekään maksa kuin reilu 18 euroo. Ei paha ollenkaan! Hyvin tyytyväinen. Toki myymäni nuket oli sieltä halvimmasta päästä, niin että jos vaikka jotain vähän arvokkaampaa (yli satasaen) meinaisin saada maailmalle niin se vois olla jo vähän vaikeampaa. Mun tytöissä on kyllä se hyvä puoli, että ne on kaikki alkuperäisessä kunnossa. Kauheesti on nyt myynnissä kustomoituja nukkeja. Mut ei näistä nyt sen enempää. Lapset häiriintyy, kun äitillä ei ole housuja jalassa. Ainoastaan sukkikset.

Kesken jätetty kirjontatyö. Sillä keskeneräinen on kaunista.

 xoxo,
Raisa
 

Hullu!

Oonkohan mä käyttänyt tota otsikkoa joskus aiemminkin?

Olin eilen siellä lääkärissä. Ja tulen menemään sinne uudestaan ja uudestaan. Ja sitten aletaan tekemään hoitosuunnitelmaa, ja mietitään miten saadaan niitä kärkiä loivennettua. Ja sitten mietitään sitä ADHD:tä siinä samalla. -piip- hullu. Siellä oli myös yksi tuttu. Toivottavasti se ei häiriintynyt mun näkemisestä. Tavallaan musta on ihan ok, että "tän" näköinen ihminen on tasapainoton, mutta jotenkin voisin kuvitella, että ihmiset jotka näyttää ihan "tavallisilta" niille olis paljon hankalampi hyväksyä sitä, että ne tarvii ulkopuolisen apua niiden päänsisäisissä solmuissa. En tiedä. Ihan sama.

Mulla on paljon uutta virtaa Pinkkiksen kanssa. Ja Pinkkiksen rinnalle on tulossa jotain uutta!! Sillekin on jo nimi, Pon Pon! Mutta se on ihan raakile vielä. Ja jos yhtään tunnen itseäni, niin raakileeksi se varmaan jääkin, sillä siinä vaiheessa kun olis jotain kasvun mahiksia olenkin kääntänyt taas kelkkani ja valmis suuntaamaan kohti jotain aivan muuta...Ei ole helppoa elää tälläisen pään kanssa! Mutta takaisin Pinkkikseen. Olen ommellut ihan uusia asioita. Taisin niistä kertoakin. Ja ne uudet asiat onnistuivat hienosti! Sitten olen pähkäillyt toisen ihan uuden asian kanssa, enkun tunnillakin (jossa siis olen siirtynyt takapenkille istumaan, joka on keskittymisongelmaiselle iso paha siirto!) olen paperista ja teipistä rakennellut prototyyppiä, jonka saisin toimimaan. Kyse siis ihan vaan ommeltavasta asiasta, mutta niin kommervinkkisestä. Ei muuten, ihan sellainen narusulkuinen pussi kyseessä, mutta kun haluan siihen vuorin ja sen narusulun niin johan tulikin ongelmia. Mutta eilen sain sellaisen onnistuneesti tehtyä. Pussinpuolikkaita on kertynyt jo jonkin moinen pino, mutta yksi onnistunut vuorillinen narupussukka siis olemassa. Tai siis prototyyppi sille, Vielä täytyy kokoa vähän hioa. Nää on kuulkaa isoja juttuja mulle. Uusien asioiden onnistumiset. Yleensä mulla menee niin hermot ja koko ompeluinnostuskin jos tulee liian monimutkaista ja epäonnistunutta jälkeä.

Nää on molemmat sellaisia kuukautisaiheisia. En tiedä lasketaanko "tyttöjen jutut" kans samaan sarjaan raha-asioiden kanssa, eli siihen luokkaan, et näistä ei ole sopivaa puhua. Tai ainakaan toitotella. Mutta tekemistäni sidetaskuista tuli niin ihania, että mietin jo että pitäiskö hankkiutua eroon kierukasta, että sais kuukautiset. Vähän sama kuin piti hankkia korvareiät kun alkoi tekemään korvakoruja. No ehkä ei ihan. Sama asia siis.
Eilen illalla tein sitten vielä lisää noita suojan suojia, otin käyttöön vähän vielä söpömmät kankaat. Niistä tuli niin hienoja. Tein myös muutaman, joiden takapuolelle sabluunoin (?) tekstin "tampons are for pussies" Mikä on tässä yhteydessä kyllä niiiiiiin hauska! Vähänkö teen näillä miljoonia! Ensimmäisen miljoonani olen kyllä aikoinani ajatellut tehdä saippuioilla, joissa on jo valmiiksi häpykarvoja. En muista kuka ajatuksen aikoinaan tyrmäsi.

Ja se prototyyppi josta olen myös vaahdonnut, on pussi sellaiselle kuukupilla. Ja siinä lukee toi sama teksti. Ja se sopii siihen kuin nyrkki silmään, vaikkei nyrkki oikeesti silmään niin hyvin sovikaan. Mut silti. Nerokasta!

Ja koska vauhti on selkeästi kiihtymässä (tottumuksesta tiedän, että se on tulossa, nyt vaan pidän laidoista kiinni ja odotan kärsimättömänä!) on luottokortillakin vähän tukalammat oltavat. Tai riippuu tietenkin siitä, mistä luottokortti tykkää. Jos se onkin sellainen omistajansa kaltainen aktiivinen tapaus, joka tykkää tekemisestä. Niin silloinhan se on tietenkin oikein hyvillään kaikesta saamastaan huomiosta. No, siltikin olen ollut aika järkevä sen käytön suhteen. Ja ihan oikeesti, ainahan mä olen. Emmä osta mitään vaan hamstraamisen ilosta, ei mulla sentään sitäkin ongelmaa ole. Ostan vaan kun kaikki on niiiiiin ihanaa. Ja en voi käsittää niitä, jotka pidättäytyy ostamasta vedoten johonkin hassuihin syihin. "Emmä sitä tartte", "mihin mä sen pistäisin" Ei mulla nyt oikein olis siihen varaa...jne. Höpsis!

Niin, mutta ostokset liittyvät Pinkkikseen aika pitkälti. Tilasin mm. pieniä muovikasseja, keltaisia ja pinkkejä:pupuja ja karhuja. Että saa myyjäisissä laittaa ostokset Pinkkismäisesti Pinkkismäiseen kassiin. On mulla Japanista ostettuja Hello Kitty kassejakin, mutta en aina tiedä kuka sellaisen haluaa ja kuka ei. Lapsille tietenkin aina, siis jos ne pussia tarvitsee. On mulla paperikassejakin, ja useimmiten en kyllä edes tarjoa pussia. Mut jos joku haluaa/tarvitsee.

Pinkkiseen liittyen olen vähän askarrellutkin, tein sellaisia "tyyny" lahjarasioita. Ostin muovisen mallin Mujista  ja se on osoittautunut ihan älyttömän monikäyttöiseksi! Tai siis yhtä ja samaahan sillä voi ainoastaan tehdä, mutta olen siis käyttänyt sitä paljon. Ilman muovista muottiakin kyllä pärjää, mutta paljon työläämpää se on. Niin kuin elämä noin yleensä, ilman muovia paljon työläämpää :) Mutta tein Korukarnevaalia varten lahjarasioita. Hintaa 1 euro, mikä on ihan naurettavaa, kun paperitkin maksoivat melkein sen, mutta ne onkin ehkä sellainne lisäbonus, you know. En aio niitä myymällä ensimmäistä miljoonaani tehdä. Mulla olis ne tekemäni "tyynyt" tossa vieressä, mutta kameran patteri pääsi hyytymään :(

Mutta mun pitäis nyt laittaa tofu marinoitumaan ja mennä työkkäriin nöyristelemään ja ehkä saamaan jotain apua Pon Ponin! kanssa :D

Se on kevät ny!!

xoxo,

Raisa