Kesäkauden lopetus

Mun piti tehdä tää postaus jo ainakin kolme viikkoa sitten, mutta en millään saanut yhtä tiettyä kirjaa luettua. Ja kesän lopetus liittyi siihen kirjaan. Ja sen piti tietenkin olla vähän hassua silloin kun kesä melko selvästi oli vielä meneillään. Nythän ei enää kukaan pistä kampoihin, jos väitän kesän päättyneen. Niin, se hauskuushan liittyi siihen, että minä määrittäisin kesäkirjojeni lukemisen loppumisella vuodenaikojen vaihtelun. No, en kai sitten määritä, seuraan lampaan tavoin kaikkia muita, ja vielä vähän jälkijunassa!

Joka tapauksessa, joskus tuossa kesän alkumetreillä julistin kesäkauden alkaneeksi, ja kehuin lukevani läjän kirjoja, joilla ei ole mitään tekemistä koulun kanssa. Kesän tuli aloittaa en muista enää edes nimeä, sukunimi! Muistanpas! Caitlyn Moran! Ehkä ei ihan oikein kirjoitettuna, mutta ymmärrätte kenestä kyse. Kirjan nimi saattoi olla naisena olemisen taito. Tms. Ja kesäkauden tuli lopettaa Bill Brysonin Lyhyt historia lähes kaikesta. Jolla itse asiassa hyvinkin paljon tekemistä koulun kanssa, ainakin biologian.  Vähän kiusallista tässä on se, etten millään muista, mitä muita kirjoja luin. Ainakin kaksi kirjaa oli siitä lukiolaisten kirjaston lukulistalta, mutta enhän mä muista tekijöitä tai kirjojen nimiä. Toisen kirjan nimi oli Kimpassa ja sillä oli ranskalainen kirjoittaja. Auttaako? Toisen oli kirjoittanut japanilainen, ja se kertoi pariskunnasta, jonka toinen osapuoli oli juoppo ja toinen homo. Auttoko?

Ai nii, Marilyn! Ehkä kuulkaa se kesän, eikä kun piti mennä siitä Moranista Marilyniin ja lopulta sitten mutkien kautta siihen historiaan. Anteeksi, tämä sekoilu on ihan älytöntä. Joo, kesän alkuun luin paksun fiktiota ja faktaa sekoittavan kirjan Marilynistä. Ja siitä syttyi kunnon MM roihu, jota tyydytin kirjaston runsailla antimilla. Katsoin paljon MM:n elokuvia, luin ihan oikean elämänkerran ja paljon sellasia faktapitoisia kuvakirjoja ja lisäksi hänen itsensä kirjoittamia juttuja. Yritin jotain äänihommeleitakin kuunnella, mutta joku oli tuhonnut sen levyn täysin.

Niin, Marilynistä sitten siirryin vähän korkeampaan kulttuuriin, eli siihen lukiolaisten listaan. :)

Tavallaan MM tuttavuus oli suurinta antia, mutta kuitenkin isoimmat elämykset tuli Bill Brysonin kirjasta. Siis siitä lyhyestä historiasta lähes kaikesta. Jos kirja ei ole tuttu, älkää antako nimen hämätä! Se ei ole siis sodista ja muusta yhtä kutkuttavasta, vaan maailmankaikkeuden synnystä, biologiasta, fysiikasta ja kemiasta ennen kaikkea; ja erittäin kansantajuisesti kirjoitettu. Ja mä olen sieltä jotain ihmeellisyyksiä merkinnyt lapuillakin, ihan kuulkaa teitä varten!!

Joten, sen  pidemmittä jaaritteluitta, saanko esitellä, omavalitsemiani kutkuttavimpia kohtia Bill Brysonin Lyhyestä historiasta lähes kaikesta:Atomeista: "Jokainen atomi meissä kaikissa on ollut lähes varmasti useissa tähdissä ja miljoonissa eri organismeissa ennen kuin se on tullut osaksi meitä. ---meissä on runsaasti atomeja, jotka ovat olleet aikanaan osa Shakespearea - on väitetty että jopa miljardi atomia itse kussakin. ---ja ketä tahansa mieleen tulevaa historiallista hahmoa. (Tämä tosin pätee vain historiallisiin henkilöihin, sillä ilmeisesti atomien kierrätys kestää muutamia vuosikymmeniä:vaikka kuinka toivoisimme, emme voi olla yhtä Elvis Presleyn kanssa.)"
Atomeista vielä lisää, vähän selvennöstä niiden koosta:" atomin mittakaava:kymmenesmiljoonasosa millimetristä. --- yhden atomin suhde yllä mainittuun millimetrin pituiseen viivaan on sama kuin paperiarkin paksuuden suhde 381 metriä korkeaan Empire State Buildingiin." (siis Empire State Building olis se millimetri ja atomi paperiarkki. Huh huh. Mistä kukaan voi tollasta edes tietää?)

Ilmamolekyyleistä ja auringonsäteilystä: "Auringonvalo antaa atomeille puhtia. Sen säteily panee atomeihin vauhtia ja kiihtyneessä tilassaan ne törmäilevät toisiinsa vapauttaen lämpöä. Kun kesäpäivän aurinko lämmittää niskaamme, tunnemme itse asiassa riehaantuneiden atomien lämmön." Ajatus siitä, että lämpö on riehaantuneita atomeita törmäilemässä toisiinsa on vaan niin ihana! Välillä minäkin haluasin riehaantua ja törmäillä toisiin kaltaisiini.

Salamoinnista ja ukonilmasta: "Salama etenee 435 000 kilometrin tuntinopeudella ja se voi kuumentaa ympäröivän ilman 28 000-asteiseksi, mikä ylittää auringon pintalämpötilan moninkertaisesti. Maailmassa on joka hetki käynnissä 1 800 ukkosmyrskyä ja vuorokaudessa niitä kertyy noin 40 000. Öin ja päivin ympäri maailmaa maahan iskeytyy joka sekunti noin sata salamaa."

Sumusta tai pilvistä, mutta sumun takia tästä tykkäsin: "Pilvien aineettomuudesta saa jonkinlaisen käsityksen kävelemällä sumussa - joka on itse asiassa pilvi, joka ei jaksa kohota lentoon." Söpöä.

Soluista olin myös tehnyt jonkun merkinnän, mutta mun mielestä siinä tekstissä ei ollut enää mitään sellasta Oho!-tekijää. Joten viimeiseen, eli todistukseen siitä, että kaikki me ollaan täällä itseämme varten. Meillä on arvo ja elämisellemme oikeutus, joka ei tule siitä, että joku toinen siitä hyötyisi. Eli viimeistään tähän sitten sopisi eläinten hyväksikäyttö päättää.

Jäkälistä ja elämän tarkoituksesta: "Kuten useimmat muutkin karuissa oloissa viihtyvät elämänmuodot, jäkälät kasvavat hyvin hitaasti. Jäkälän kasvaminen paidannapin kokoiseksi saattaa kestää puolivuosisataa. ---Vähäeleisempää olemassaolon muotoa on vaikea kuvitella. "Ne vain ovat", Attenborough jatkaa. "Ja olemassaolollaan ne todistavat, että yksinkertaisimmatkin elämänmuodot elävät pelkästään itsensä tähden." On helppo unohtaa, että elolliset olennot yksinkertaisesti elävät. Ihmisinä olemme taipuvaisia ajattelemaan, että elämällä täytyy olla tarkoitus. Meillä on suunnitelmia, tavoitteita ja haaveita. Haluamme ottaa kaiken irti juovuttavasta olemassaolostamme. Mutta millaista on jäkälän elämä? Sen elämänhalu on yhtä vahva kuin meidänkin. Perustellusti voidaan väittää, että se on jopa vahvempi. Jos saisin kuulla, että minun pitäisi viettää seuraavat vuosikymmenet repaleisena kasvustona kiven kyljessä keskellä metsää, luultavasti en haluaisi enää elää."

Mun mielestä ton valossa on jotenkin entistä rankempaa se, että me koetaan oikeudeksemme riistää niin monen muun eliön oikeus omaan elämäänsä. Eikä edes niin se tappaminen, vaan kaikki se mikä sitä edeltää. Vankeus ja huono kohtelu, kaikkien oikeuksien riisto. Me ollaan yksi eliölaji muiden joukossa, mutta me ollaan otettu, tai siis pyritään ottamaan, ihan kaikki haltuumme ja hyödynnettäväksemme. Meitä on täällä ihan liikaa, me vaaditaan koko ajan ihan liikaa, mikään ei meille riitä.

Mutta joo, lukekaa se kirja! Tosi tosi hyvä!

Syyskauden aloituksesta? Ideoita? Siis luettaviksi kirjoiksi?

xoxo,
Raisa

Nuolen kärjessä pilkottaa maa. Ei ole oma kuva ;)

Kirjoja ja nukkeja

Ei mitään asiaa, mutta tylsän postauksen uhallakin aion kirjoittaa :D

No hitto! Oli mulla asiaa! Olin jo postaamassa tän postauksen, kun muistin. Kirjoista! Sain sen Marilynin elämänkerran luettua, nyt on se kiintiö täynnä. LAoin lukemaan vielä yhtä, mutta tosiaan, on se kiintiö täynnä. Joten katsoin Tikkurilan kirjaston lukudiplomilistasta (lukiolaisten) itselleni kirjoja, joita olen sitten alkanut lukemaan. Yksi näistä oli Blink Blink, n. 170 sivuinen nopeasti luettava teos japanilaisesta pariskunnasta. Luin sen hetkessä ja se oli ihanaa! Kun niissä molemmissa Marilyn. teoksissa tuhraantui viikkoja. Lisäksi luin, mitä siinä nyt luettavaa oli, Outi Pyyn Trashion -kirjan. Se oli oikeasti aika nerokas. Vaikka ennakkosuhtautumiseni saattoi olla hieman negatiivinen. (vika minussa, ei Outissa). En itselleni löytänyt yhtä ainuttakaan ideaa toteutettavaksi, mutta uskon että moni muu kyllä löytää. Ja ne ideat oli hyviä, raikkaita. Vaikkakin liian outoja minun makuuni. Ja siellä oli hyviä vinkkejä muutenkin ekologisempaan vaatehuoltoon. Niin, ja tiedoksi: keskimäärin suomalainen heittää 24 kg vaatetta roskiin, vuodessa. Vai oliko niin, että siinä oli kaikki vaatteet, kierrätykseen menevätkin. Ja suurin osa mikä kierrätykseen päätyy päätyy lopulta roskikseen, kun ne on niin huonoss akunnossa. Erityisesti kengät ja laukut.

Puutarhakirjojakin olen lukenut, mutta niistä ehkä joskus toiste. Omavaraisuus kiinnostaa kovasti jälleen. Ehkä mä nyt olisin hetken aikaa omavarainen ainakin nukkien suhteen ;)

Odotan kuumeisesti postipoikaa tulevaksi! Eilen maksoin tullimaksut (alvin. En tiedä missä menee raja, että pitäis maksaa jotain muutakin kuin vaan alvit. Tietääkö kukaan?) tuurilla ja sitkeydellä ostamastani Penny Precious -nukesta ja kaiken järjen mukaan sen pitäis tänään tulla. Toivottavasti alvien maksu ei tapahtunut liian myöhäiseen ajankohtaan, niin etteä ne rekisteröis sen maskun vasta tämän päivän puolelle ja se sit vaikuttais toimittamiseen jotenkin. Krää! En kestä tätä jännitystä! Ette usko millaisia mahanväänteitä voi yksi nukke aiheuttaa!! Ensin tilaamishetkellä, sitten tulliselvityslapun tullessa ja nyt vielä nukkea odotellessa. Ja oli kyllä tilauspäivää odotellessakin jotain.  Tosiaan, tämä nukke loppuunmyytiin hetkessä, olen paljon lukenut harmistuneista keräilijöistä, jotka jäivät ilman ja nyt ainakin yhdestä ennakkomyyntipaikasta on ilmoitettu, etteivät saaneetkaan niin paljon nukkeja, ja osa tilanneista jäikin nuolemaan näppejään. No, ihan kamalaa, mutta yhden tälläisen tyypin soisin ilman nukkea jäävänkin. Sen verran välillä harmittanut sen postaamat kuvat Flickerissä.

Mutta minun nukkeni on ostattu varmasta paikasta, se on postitettu ja jo Suomessakin. Kunhan vaan saisin sen kotiin.

Mulla on tosi mukava, tasainen kausi meneillään. EI mitään liian vauhdikasta, eikä liian hiljaista. Vaikkakin ehkä välillä tylsistyttää, mutta silloin loikin portaat yläkertaan ja puen ja kuvaan nukkeja, skräppään tai ompelen kuvioita kankaalle :) Eli tylsyys ei ulotu pintaa syvemmälle. Yks asia mua jostain syystä kuitenkin melkoisesti hirvittää: Oliko kesä nyt tässä? Mulla on ihan sellainen olo. Vaikka kuumuus sulattaa mut ihan tyystin ja kärsin tavallaan C:n puolesta, mut silti en tykkää, että koko ajan pitäis olla jo farkut ja pitkähihanen päällä. Heinäkuun puolivälistä alkaen? Ei hyvältä vaikuta. Tykkään, et on satanut, kun luonto tykkää siitä niin kovasti, mutta nyt kun kaikki on saanut vettä vois tulla taas lämpöä ja asiat vois vielä kasvaa. Tietenkin tälläinen keli on vaikka pyöräillessä kiva, mutta taas toisaalta ei uskalla lähteä pitkälle, kun ei tiedä alkaako satamaan vai ei. Tietenkin viksu kattois säätiedotteen, mutta miten kävis jos kaikki ennakois ja olis koko ajan tosi järkeviä?

Tapoin taas yhden Tamagotchin. :( Voi surkeutta. Ja Pinzulan tama kuoli mun käsiin, kirjaimellisesti. Se alko pitämään ääntä, menin katsomaan ja se häily siinä ruudulla. Yritin kovasti painella nappuloita, mutta liian myöhään. Se kuoli. Mut se ei kyllä ollut mun hoidossa.

Kerroin niistä Ikean huonekaluista. Laitoin Ikeallekin palautetta, kiitosta kun ne on niin mainiot. Siis tulispa niihin jatkoa! Nukkekokoisia miniversioita Ikean muistakin huonekaluista. Joku keittiö ja kph olis niin täydelliset. Suosittelen ehdottomasti kaikkia, joilla on kiinnostusta just ton kokoisten nukkien talon suhteen hakemaan oma settinsä. Ne menee hyvin Barbeille, Bratzeille, Blytheille, varmaan Pullipeillekin ja ööh...koko luokka siis 1:6. Käykää hakemassa omanne pois! Vaikka varastoon, tulevaa nukkekotia ajatellen :) Setti makso 12,90. Ja siinä oli sohva, matto, sohvapöytä, muovinen nojatuoli, kirjahylly (setin paras) ja sydän tyyny. Lisäksi siitä paketista sai irrotettua mm. peilinkehyksiä ja kaappikellon. Siis kartonkiset kuviot.

Miehen piti viedä mut tänään ulos, treffeille mut nyt näyttää siltä, ettei kelit oikein suosi meitä. Plääh! Sekin vielä! Niin, siis jos ei se nukke tule tänään. Hitto, voisinkohan soittaa Itellalle ja kysyä pakettini perään? Missä se viipyy?

Ei tästä mitään tule, ravaan ovella aina kun kuulen auton äänen.

Laitoin tästä facebookkiinkin, ja laitan vielä tännekin: Tarvitsen permanenttirullia. Niitä muovipötkylöitä, joissa ei ole piikkejä tai muuta mikä repis hiuksia. kiinnitys tapahtuu kumimaisella suikaleella. Olisko kellään turhina lojumassa? Yhdeltä kirppikseltä olen niitä älynnyt etsiä, tuloksetta. Luulis, että niitä olis kaikkialla. En ole vaan aiemmin osannut hakea.

Mä tulen tästä odottamisesta hulluksi. Pakko mennä tekemään jotain, vaikka tiskaamaan. Kerron sitten kuinka kävi!

xoxo,
 Raisa

Olen keksinyt kaksi työpaikkaa, joissa voisin viihtyä: kirjasto ja posti, siis postinjakaja.

Prinsessa nimeltä Barpi.

Olipa kerran prinsessa nimeltä Barpi. Barpilla oli iso tukka ja pienet tissit. Sen pituinen se.

Olipa kerran prinsessa nimeltä Barpi. Barpin suusta tuli verta kun se oli just tapellut sen miehen kanssa mutta siitäs sai mokoma huora ansionsa mukaan. Sen pituinen se.

Mulla ei ole ihmeemmin mitään asiaa. Halusin vaan kertoa teille Barpista. Muistatteko niitä superhalpaversioita Barbeista, niitä sellaisia jotka oli onttoja? Jalkoja saattoi taivuttaa vaikka solmuun, kun ne tosiaan oli ontot. Tää tarinan prinsessa on just sellainen.

Ostin eilen hiustenvaalennusaineen tavallisesta kaupasta. En sentään Loreal merkkistä, mutten myöskään mitään sellaista, joka kriteerini eläinystävällisyydestä täyttäisivät. Vaikka nykyäänhän siis ei pitäis kaupoissa olla eläimillä testattuja kosmettiikatuotteita, raaka-aineista en tiedä. Ja nyt sitten tajusin etsiä Manic Panic vaalennusainetta netistä. Voi itku! Mut siis hyvä asia noin jatkossa! Vaalennusaine on aina ollut hiustenvärjäykseen liittyvistä asioista kaikista kinkkisin. Värin saan helposti tilattua Englannista, mutta vaalennusainetta ne ei lähetä. Joten olen joutunut tilaamaan niitä hankalasti anopille ja sitten odottamaan, että sieltä tullaan tänne tai täältä mennään sinne, ja sit salakuljettamaan ne matkalaukussa. Niitä kun ei sais tuoda lentokoneella. Mutta Manic Panic merkkistä vaalennusainetta siis saa tilattua netistä, täältä suomesta! Jee!! Manic Paniciä myydän mm. Vegan Essentials -verkkokaupassa, joten sen on oltava vegaanista. Iso JEE!!

Luin eilen sen ostamani sarjakuvakirjan, Kirjoita Pian. Se oli ihana. Suosittelen kaikille. Erityisesti kohdasta, jossa Veera-Annelin pupu Benny on sohvalla Veera-Annelin kanssa, toipumassa onnettomuudesta. Tykkäsin myös kamalasti kirjan sisäkansien pilkuista. Mulla taitaa olla joku värikkäiden pilkkujen fetissi. Joo, mutta sen kirjan voi ostaa täältä.

Eilen myös menin sinne Malmille. Malmilla ei muuten ole häivähdystäkään siitä hienosta Helsingistä, johon kaupungin keskustassa törmää. Malmilla ihmiset pukeutuu rumasti ja on muutenkin ihan tosi rumia ja humalassa. Ei millään pahalla, malmilaiset. Eipä täällä meilläpäinkään kovinkaan koreita ihmisiä näy.

Kupliina ja Meriliinukka! *tuplasydän*

Mutta mitä Malmilla kyllä on, on kirpputori nimeltä Pöytäperkki. Ihan siinä aseman kupeessa. Ja arvatkaa mitä siellä kirppiksellä oli myynnissä!! No, arvatkaa!! Meriliinukka! Olen sitä ponia etsinyt jo ikuisuuden, joskus käynyt Ebayssäkin laittamassa huutoja, mutta aina on mennyt multa sivu suun. Mutta nyt ei mennyt! Se ei ollut missään huippukunnossa, mutta myönnettäköön, että en ole sallainen keräilijä, jolle pitäis olla priimakuntoisia poneja. Ei ne mulla silloin lapsenakaan sellaisia olleet. Maksoin tästä alle vitosen, vaikka s eolikin mielestäni aika kalliissa pöydässä. Olin ihan onnesta soikeana. Löysin jotain muutakin, mm. tomaatin muotoisen neulatyynyn. Joka on tietenkin "must" jokaiselle ompelijalle. Koristeeksi. Ja C:lle polvienväliin Uglydoll otuksen, ettei sen tarvii enää tunkea mun jalkoja sen polvien väliin nukkumaanmentäessä. Hiukan se sattuu.

Lääkärillä sain tuomion. Leiman otsaan ja nyt kaikki tuijottaa ja tekee pilkkaa.

Otin muutamia kuvia teidän iloksi. Toi kupukuva on kyllä Flickeristä kotoisin, mut oli liitetty siihen kuvaan, ihan heti en tajunnut että miksi, mutta sillä kuvun sisällä olevalla nukella on mun tekemä kupu sylissä :) Myin sen Saksaan jonkin aikaa sitten :)
Sen alla olevassa kuvassa taas ne Playmobil -yksisarviset. Toi lelu-Risto omi ne sen poikasiksi. Risto on niin söpö ihan lelunakin. Ja sit vielä ian oikeaa Ristoa. Kun sillä on on niin kolhot tassut. 

Nii joo, ei ole vieläkään mitään askaa. Tai no, mä meinasin kirjoittaa siitä, miten nurinkurista se on kuinka pienet lapset leikkii aikuisia, teinit luulee olevansa aikuisia ja pukeutuu (muttei käyttäydy) sen mukaisesti ja miten sit taas aikuiset yrittää kaikin keinoin häivyttää sitää omaa aikuisuuttaan (no just niitä ikääntymisen merkkejä) ja sit taas vanhukset käyttäytyy kuin ihan pienimmät lapset. Miks ei vaan voitais olla sen ikäisiä kuin ollaan? Kysyy kahden lapsen äiti, joka postaa kuvia My Little Poneista, nukeista ja yksisarvisista.

Nii just! Mä lähden nyt postiin katsomaan onko pakettikortin takana Batman figuuri mun miehelle vai lisää krääsää mulle.

Mikesi muuten kukana ole vielä onnistunut ulkoistamaan kokeisiin lukemista muille? Mä ihan mielelläni maksaisin siitä, jos joku lukis mun puolesta enkunsanakokeeseen ja muihinkin tuleviin kokeisiin.

Ei muuta.

xoxo,
Raisa

ARVONTA!!

Menetin yhden lukijan! Ihan kamalaa! Mitä pahaa minä tein? Mitä hyvää jätin tekemättä? Kuka sinä olit? Miksi poistuit? Byäääääh!

Joop. Tästä suivaantuneena ajattelin kalastella uusia rekisteröityneitä lukijoita arvonnan avulla! Wohoo!! Kaikkien arvontaan osallistuneiden rekisteröityneiden lukijoiden kesken arvotaan mitäpä muutakaan kuin uusin kirjani! Aikaa vaikka 10 päivää, eli 15.5 on viimeinen päivä osallistua ja kaikki kommentteja jättäneet rekisteröityneet lukijat ovat arvonnassa mukan :) Ja koska mun blogger-taidot on olemattomat, en osaa tehdä erillistä *jotain* tälle arvonnalle, täytyy tehdä se tälleen yksinkertaisesti, eli tästä postauksesta lähtien kaikki kommentit, joita jätätte ovat mukana arvonnassa, aina siihen 15. päivään asti. 16. päivä suoritetaan sitten itse arvonta.

Ensimmäinen löytämäni arvostelu kirjasta. Myännettäköön, että tunnen Lotan ja Lotta tuntee minut. Mutta uskon siltikin, että Lotan arvostelu oli vilpitön. :)

 "Kasvisseikkailu poikkeaa ulkoasultaan ja idealtaan aika paljon aiemmista Puputytön herkkukirjoista. Kasvisseikkailussa tarjoillaan terveellistä, ravitsevaa ja maittavaa kasvisruokaa koko perheelle - muutama mukaan päässyt herkkukin on siitä terveellisemmästä päästä. Kasvisseikkailu onkin mitä mainioin lisä erityisesti lapsiperheitten keittokirjahyllyyn. Voi olla, että kirjan sivuilla seikkailevat piirretyt eläinhahmot ja humoristiset varoitukset jakavat lukijoiden mielipiteitä, mutta minusta ne ovat hauskoja - veikeitä mutta eivät veikisteleviä. Milja Laineen muutenkin onnistunut raikas kuvitus on pehmein, kirkkain värein toteutettu. Sympaattinen tyyli muistuttaa etäisesti Kristiina Louhen kuvituksia mutta ilman tylsää Tomppaa.

Reseptit ovat monipuolisia ja ajatuksella tehtyjä. Iso kiitos siitä, ettei niissä ole kikkailtu mahdollisimman oudoilla aineksilla mutta ei myöskään aliarvioitu lukijan kokeilunhalua. Ohjeista löytyy niin muhevaa linssimusennosta kuin yakisobaa, joka on siis yhtä kuin erittäin kokeilemisen arvoisen oloinen japanilainen kaali-spagettipaistos. Reseptien lapsiystävällisiksi muokatut nimet ovat jälleen oivaltavia, vai mitä sanotte Papan kanuunasta (baba ganoush) tai Kasvimaan mussukasta, joka on tietenkin moussakaa? Nimihassuttelusta huolimatta kaikki reseptit löytyvät hakemistosta fiksusti myös pääaineksensa mukaan, kanuunat ja mussukat siis myös munakoison alta.

Jättiplussa myös siitä, ettei kirjasta löydy pakollista "miksi ei tehotuotannolle" osuutta sen enempää kuin listaa korvaavista aineksista tai ravitsemusoppipakettiakaan. Aika usein vegaanikeittokirjojen kompastuskivenä nimittäin on se, että valtavan eläinoikeus/ravitsemustiede-osion läpi kahlattuaan lukijalle jää käsitys vain siitä mistä kaikesta vegaani kieltäytyy ja mitkä ovat mahdolliset uhkaavat puutostaudit. Tällaisista kirjoista jää silloin ikävästi sellainen fiilis, että infopakettia seuraavat reseptit ovat ihan hyviä kunhan vain muistaa ottaa huomioon, mitä kaikkea on jouduttu jättämään pois ja miten vaikea on ylipäätään pysyä hengissä moisella ruokavaliolla.

Minä puolestani olen kyllästynyt käsittelemään ruokavaliotani ja elämäntapaani negaation kautta, enkä usko että se tekee hyvää koko aatteelle noin laajemmassakaan mittakaavassa. Faktahan kuitenkin on se, että vegaanillakin voi olla hauskaa, hyvää ja nättiä niin suussa kuin ylläkin. Eikä sen pitäisi olla mikään ongelma niin kenellekään. Ja juuri tämän vuoksi me tarvitsemme lisää Puputytön tuotoksia!"


Kiitos Lotalle kauniista sanoista!


Niin, tät olisi sitten enemmänkin luvassa onnekkaalle ja aktiiviselle kommenttien jättäjälle, sillä mitä enemmän kommentoit sitä suuremmat mahdollisuudet sinulla on voittaa kirja omaksesi!


Ja vaikka oman kirjan ennättäisit ostamaan/saamaan ennen arvontaa, kannattaa siltikin osallistua - ainahan tämän sen voi antaa sitten eteenpäin lahjaksi!

Kirja-arvostelu ja tunnustus

Voi rähmä, tuli tosta tunnustuksesta mieleen, että mulla on odottamassa kaksi haastetta/jotain muuta blogijuttua! En ole unohtaJnut niitä, olen vaan vähän huono muistamaan niitä silloin kun pitää ja ohjeiden lukeminen on niin vaikeaa ja seli seli. Kyllä niihin joskus vielä tartun.

No, nyt ihan alkuun kuitenkin kirja-arvostelu, jota olen lupaillut (itselleni) jo jonkin aikaa. Tässä on voimakkaasti oma lehmä ojassa, mutta koittakaa kestää ;)

Puputytön Juhlakirja

Puputytön juhlakirja.

Sain kirjan käsiini ensimmäisen kerran ennen kuin se oli ilmestynyt kauppoihin (kirjailijan etuuksia) ja täytyy myöntää, että vähän säikähdin. Jopa minun makuuni vähän liian hörhelöinen ulkoasu. Ongelmana ehkä eniten se, että taittaja jatkoi samalla linjalla kuin ensimmäisen Puputyttö kirjan kanssa, jossa taas oli täysin erilaiset kuvat, kun oli eri kuvaajakin eikä huippuhienoa studiota käytettävissä, niin kuin siis ekassa kirjassa.

Kuvistakin olin ensi alkuun vähän kauhuissani, kun ei ollutkaan Sarin (Tammikari) ottamia superkauniita, viimesen päälle viilattuja kuvia (Saria mm. häiritsi peukaloitteni asento ja niitä väänneltiin kunnes kaikki oli kunnossa. Juhlakirjan kuvaaja Sami Perttilä taas ei kertaakaan korjaillut mitään, asiat kuvattiin niin kuin ne oli. Kumpaakaan en siis sano pahalla, vaan korostaakseni näiden erilaisuutta), vaan huomattavasti ronskimmin räiskittyjä vauhdikkaita otoksia. Ja sitten keksin, että sehän on vaan hyvä asia! Sillä vegaanit eivät yleisestä sopimuksesta saa olla liian söpöjä tai hörhelöisiä ilman että uskottavuus kärsii. Joten Samin ottamat kuvathan toisivat kirjalle katu-uskottavuutta. Mutta sitten taitto tehtiinkin mukailemaan ensimmäistä kirjaa, eikä kuvien mukaan, joten osaset ei ihan loksahtaneet kohdille.

Joka tapauksessa, se kirjan ulkoasusta. Paitsi että vielä kannesta. Katsokaapa kuinka kauniisti rintakehän luut kuultavat :) Mutta älkää katsoko, kuinka kulahtaneet rintsikkani näkyvät (Sarilta ei ikinä, koskaan olis päässyt tuollainen kuva läpi! ;)

Itse sisältöön! Kirja on hyvä! Reseptit ovat hyviä! Ja niitä on helppo seurata. Reseptit siis mukailevat vuoden juhlakiertokulkua. Alkaen Ystävänpäivästä ja päättyen Uuden Vuoden kekkereistä Juhlan jälkeen (krapulaosio), joka jäi tilanpuutteesta melko tyngäksi, tavallaan ei edes kunnolla omaksi osiokseen.

Vaikka kyseessä on juhlakirja, ei se tarkoita sitä, että reseptit olisivat liian juhlallisia arkikäyttöön. Melkeinpä kaikki sopivat kyllä ihan tavalliseen arkikäyttöön, vaikke niitä makeita juttuja kannata ehkä ihan päivittäin väännellä. Mutta vaikka joku Joulun Kunkkukin sopisi vallan mainiosti kesällä syötäväksi, ei ehkä ihan perusarkipäivänä, mutta viikonloppuna kun on vähän enemmän aikaa ruoanlaittoon.

Pikniksalaatti

Salaatteja kirjassa on aika paljon, siis sellaisia öö...niinko perunasalaattia ja einessalaatin tyylisiä, vaikkakin on ihan kamala sana. Ja ne on aikas kivoja.

Halloween Herkkuja

Lisäksi kovasti tykkään kirjassa olevista lämpimistä ruoista. No onhan ne meillä paljon syötyjä, joten aika lailla automaattisesti niistä tykkään. Erityisesti haluaisin mainita Kissa vieköön, että on hyvää! (Soijasuikalepastavuoka), Koska olet sen arvoinen (Paistetut soijaleikkeet, jos ette mitään muuta niin kokeilkaa näitä!) ja T.O.F.U (paistetut tofuleikkeet). Muista resepteistä haluaisin nostaa  esille Limonaadin, Päivänsäteen (porkkanahummus), Tuhti (valkosuklaa-maapähkinäkeksit), Marjahuttu (marjajälkkäri), Tonnikalatttoman Salaatin sekä Lumipallot (kookospallo) ai niin ja ehdottomasti Ranskattaren Paahtoleivän ja Tofukkaan (munakasta parempi).

Ensimmäisen Puputyttö kirjan tyyliin tässäkin on aika paljon kertoilevaa tekstiä. Se johtuu siitä, että itse tykkään lukea keittokirjoja, ihan siis vaikka iltalukemisena. En tietenkään niitä ainesosaluetteloita, vaan niitä tarinoita reseptien synnystä tms. Ja siksi halusin niitä omaankin kirjaan. Sillä kyllä keittokirjaan kuuluu pieni kepeyskin, ja minultahan se tulee aina huumorin kautta ulos.

Ranskattaren Paahtoleipä

Huumorista tulikin mieleeni, että lupaus kirjan alussa siitä, että ainakin osa kirjan tuotoista käytetään vegaanisten juhlien järjestämiseen ja uusiin tatuointeihin oli vitsi. Siis ihan oikeesti tästä on joku jo herneen nenäänsä vetänyt. No, toivottavasti meni syvälle ja jäi sinne ;)
Näissähän siis kuuluisi olla mainostus siitä, kuinka luovutetaan osa tuotosta eläinten suojelutöhön. No, minä olen vitsiniekka ja väänsin siitä tälläisen jutun. Enkä ole kirjan tuotoilla ottanut uusia tatuointeja, eikä niistä oikein juhliinkaan tainnut mennä. Hyväntekeväisyyteen meni kuitenkin. Että silleen.

Kirjan ulkoasusta huolimatta antaisin kirjalle 9-. Ja ostaisin, jos en olis sitä ilmaiseksi saanut :D

Eläinten Päivän herkut on kaikki nimetty mua koskettaneiden eläinten mukaan. Tässä Hyrrä.

Kirjassa kerrottu kaikista juhlista vähän jotain taustatietoa.

Tunnustukseen.

Pari päivää sitten kirjoitin siitä, kuinka elämä on harmaata jä väritöntä koska olen ollut tilailematta mitään. Ja sen postauksen jälkeen menin sitten ostamaan yhden nuken. Ja olin siitä koko päivän ja vähän eilisestäkin ihan kikseissä. Ja vieläkin innoissani. Saan sen viikon päästä. Ostin sen siis kaverilta, ja nehän on vähän eri asia kuin netistä tilaaminen. Ja sit ihan vähän vastoin omaa tahtoani tilasin myös (tai laitoin huudon, joka voitti) yhden teesetin, siis teeastiaston. En tiedä miksi. Mutta sitä ihan oikeasti pähkäilin ja olin sitä mieltäkin, etten sitä tarvitse. En sitten tiedä mitä tapahtui kun se kuitenkin minulle on nyt tulossa. Ehkä ton viimeisimmän nuken ostaminen on kuitenkin jollain tapaa hyväksyttävämpää, koska siitä ei tullut sitä hullua jännitystä, että saanko vai en saa, vaikkakin vähän odottelin sähköpostin äärellä, että mitä siitä tytöstä pyydetään. Ja saattaa olla että myyjää vähän hoputtelin.

Eilen olin taas opiskelemassa kemiaa ja nyt oikeasti uskon, että olen niitä asioita oppinut. En niin, että uskaltaisin alkaa sitä hehkuttamaan, mutta silleen nöyrästi kuitenkin. Pystyn ainakin joitain laskuja itsenäisesti laskemaan ja olen oppinut jotain matikan perusjuttuja siinä samalla. Tuntuu silleen hyvältä, mutta samalla kyllä vähän hirvittää alkaa laskemaan niitä laskuja oikein urakalla itsenäisesti. Ja tiedän, että pitäis. JA pian. Kohta on koe ja sitä ennen täyty kyllä ehdottomasti saada varmempi pohja tähän ja sit vielä sekin, että en ole lähimainkaan lukenut koko kurssialuetta, niin että korvautumisreaktiot ja sublimoitumiset ja sen sellaiset ovat ihan pimennossa.Pitäis siis vielä paljon lukea. Ja laskea. Ja arvatkaa huvittaako yhtään!?! 

Meikäläinen aamupuurolla.

Ja tänään oli svielä Nanan synttärit! Niistä pitää ottaa paljon kuvia, koska olen aika paljon nähnyt vaivaakin niiden eteen.

Eilen illalla puettuja juhlavieraita. Melkoinen homma kaikissa sukissa ja sukkahousuissa!

Aamulla sattu yks hauska juttu kun oltiin Riston kanssa kävelyllä. C ja Keani olivat meenneet jo aiemmin juoksemaan ja Risto haisto ne, siis niiden jäljet. Risto innostui siitä niin, että alkoi juoksemaan ja haukkumaan. Niin me sitten juostiin aina sillalle asti, Risto koko ajan innosta haukkuen. Ja siitä me sitten jatkettiin eri matkaa kuin mitä C ja Kenai olivat menneet. Ja koko loppumatka Risto-reppana yritti etsiä niiden jälkiä, jotka sitten jatkuivat taas kotipihalla, kun pojat oli tulleet kotiin ennen meitä. Täytyis joskus tehdä niin, että C jäiskin meitä jonnekin odottamaan, niin että Risto sais etsiä ja löytää ne.

Risto on niin ihana. Tekisin sydämen, mutta tää on heti sitä mieltä, että joku html koodi on rikki ja kaikki menee ihan vnksin vonksin.

Ai niin! Pinaj on tehnyt oman bloginsa!! Käykää ihmeessä katsomassa, ja olis tosi kiva jos sille lukijoitakin tulis :D Jos vaan ketään jaksaa noi nukkejutut kiinnostaa :)

Pinjan Blythe-linna

Muistakaa Pinkkiksen huikea alennusmyynti!! 


xoxo,

Irti tavarasta

Luen ehkä kolmatta kertaa kirjaa nimeltä Irti Tavarasta, kirjoittajana Kari Ojala. Aiemmin en ehkä ole lukenut kannesta kanteen, sillä osa asia tulee ihan uutena, osa soittaa joitain tunnistamisen kelloja. Olen kyllä erittäin lahjakas myös totaalisesti pyyhkimään asioita muististani, eli olen voinut myös unohtaa lukemani. Ihan aikuisten oikeesti saatan lukea kirjan kahteen kertaan ja toisella kerralla kokea asiat aivan uusiksi, niin ettei niistä ole jäänyt pienentäkään muistikuvaa. Elokuvien kanssa sama juttu, puolessa vuodessa saattaa kokonainen elokuva unohtua, niin että voin väittää katsovani kyseistä liikkuvaa kuvaa ensimmäistä kertaa. Luinkin ihan vähän aika sitten artikkelin um...siitä miten ihminen käsittelee asioita, miten se tutustuu uusiin asioihin, miten se oppii...tai jotain sellaista. sinnepäin. Vaihtoehtoja oli kuulemansa perusteella, näkemänsä perusteella tai konkreettisesti tuntemansa perusteella (siis tekemällä). Mä opin tekemällä. Kuulemalla ihan kaikista viimeiseksi. Usein ajo-ohjeita annettaessa menen ihan lukkoon, enkä edes kuuntele mitä sanotaan, kun se on ajanhukkaa, en muista kuitenkaan. Näkemäni perusteella myös jonkinverran, mutta eniten kyllä tekemällä. Muutenkin koen koskettelun ja hypistelyn tärkeäksi. Porvoossa, vanhassa kaupungissa, oli pieni lahjatavaraliike, jossa tavaroiden sekaan laitetulla lapulla pyydettiin ihmisiä välttämään tavaroiden koskettelua. Siinä kauppias meni kyllä pahasti metsään! Erityisesti kun on kyse ns. turhista tavaroista, jos niihin ei saa koskea, niin aika harva niitä kyllä sitten ostaakaan. Vaikka olis kuinka ikävää pyyhkiä niistä sormenjälkiä tai harmitella rikkimenneitä, niin silti on tärkeämpää antaa asiakkaiden tutustua myytäviin tuotteisiin. Tietenkin jotkin superkalliit asiat on asia erikseen, mutta saippuatelineet ja muu pöljäke...antaa asiakkaan koskea!

Ja takaisin kirjaan! Se on tosi hyvä ja kirjan perässä on vielä hyvä lista lisälukemisesta! Jee! Olen vasta lukenut reilut sata sivua, joten ihan koko kirjaa en pysty kommentoimaan, mutta ekat 109 sivua ovat olleet oikein hyvää lukemista.  Tässä muutamia suoria lainauksia kirjasta: "Pyrkimys saada lisää, parempaa ja uudempaa on osa ihmisen luontoa siinä kuin nautinnon hakeminen yleensäkin. Ilman tälläistä pyrkimystä ihminen tai ihmiskunta ei olisi kehittynyt; ihmistä ei ole luoto jämähtämään paikalleen. Tätä eteenpäin pyrkimistä vastaan ei pidä liikaa kapinoida, jos haluaa olla onnellinen". Ha! Mä olen sittenkin oikeilla jäljillä kaiken krääsäni kanssa!! Mähän olen edelläkulkija, muokkaamassa ihmiskuntaa! (seuraavassa lauseessa kirjailija kyllä toteaa, että onnea ei saavuteta hamuamalla lisää ja lisää, että pitää osata myös säädellä halujaan. Pöh.)
"Nautinnon salaisuus on siinä, että tuntee tarpeensa ja kohtuullistaa ne; liika on liikaa, liika yltäkylläisyys ei tunnu enää missään. Nautintoa voi lisätä vain, jos on oppinut luopumaan."
Ja sitten olen poiminut vielä kuluttajasta vaikuttajana (siis että kuluttaja "äänestää jaloillaan") otteen, ja tämä erityisesti niille, jotka ajattelevat, ettei sillä ole mitään väliä mitä ostan: "Jos ihminen väheksyy kuluttajarooliaan, hän kaventaa omaa tietoisuuttaan, pienentää omaa valtaansa, tuhlaa vaikuttamisen tilaisuuksia."
" Saattaa olla, että pienellä ihmisellä on suurempi vaikutusvalta kuluttajana kuin äänestäjänä. Vaaleissa äänestäminen on yksi valinta, kuluttaminen on jokapäiväistä, sinnikästä toimintaa, jolla otetaan ja annetaan valtaa, julistetaan, vetäydytään, puolustetaan ja vastustetaan." Jokaikisen lihakilon ostaminen tai ostamatta jättäminen äänestää eläinten oikeuksien puolesta tai niitä vastaan. Samoin maito, juusto, kananmunat - äänestätkö eläinten puolesta, vai niitä vastaan? Musta on ihanaa antaa ääneni eläinten puolesta :) Jokaikinen kerta kun kaupassa käyn minä äänestän :)
Eilen kuokin kaikki perunani ylös. Kuten jo aiemmin olen kertonut, istuttamani perunat olivat niitä kevään viimeisiä perunoita, herkästi itäviä ja niin oli näillekin päässyt käymään - joten vaihtoehtoina oli istuttaa ne tai heittää kompostiin. Minä istutin minne sattui mahtumaan. Ja nyt meillä on melkein 10 litraa oman maan perunaa :D Hiukan hienoa! Eipä siinä, että edes luomuperuna paljoa kaupassa maksaisi, mutta on se hienoa syödä omia perunoita :). Ens vuonna aion istuttaa entistä enemmän perunaa. Ja jättää herneet ja pavut pois. Olen parina vuonna yrittänyt, mutta ei ne oikein meillä viihdy. Toistaiseksi suunnitelmissa ens vuodelle on kurpitsa (ihan vaan halloween koristeiksi), kesäkurpitsa, pinaatti, lehtikaali, paljon salaattia ja perunaa. En oikein tiedä mitä tehdä tomaattien kanssa, en niistäkään onnistu saamaa kovinkaan erityistä satoa.

Ollaan alettu katsomaan Dexterin viidettä kautta uudestaan. Varmaan sitten onkin aika tilata uusi kun ollaan saatu toi katsottua. Mä olen kyllä yrittänyt odottaa, että hinta tippuis edes kympillä. Neljänne kauden ja siitä alaspäin saa jo puoleen hintaan. 7. kausi on alkamaisillaan jenkeissä, joten eiköhän ton hinta aika pian tipu?
Sarjamurhaaja kutsuu!

Puputyttö

Kirja-arvostelu ja muuta sälää

Hassua, on pieni ketutus/ahdistus (riideltiin aamulla C:n kanssa, kun se on niin hiton ääliö) ja huomasin töissä, että aloin jo miettimään (ihan vaan alustavasti) milllaisiakohan juttuja, uusia ihanuuksia olis vaikka xx-liikkeellä tarjolla. Näin se menee. Sen sijaan, että olisin oikeasti mennyt katsomaan kirjoitinkin siitä tänne. Hyvä hyvä. Näin aikuiset hoitavat kiukkuaan. Kertovat siitä blogissaan. Pitäisköhän vielä oikein äityä kertomaan kuinka ääliö se oma siippa on ;)

Eilen menin pitkästä aikaa pyörällä töihin, kun ei ollut liian kylmää, eikä lunta satanut vähään aikaan. Kaaduin. Muutoin oikein mukavaa. Tai melkein mukavaa, välillä kamalaa. Mutta ihanan kaunista ja niin valoisaa. Kuka uskoo, että keväthän sieltä jo kuikuilee! Ja kevään mukana aina tulee kesä!  Puutarhurointi, lämpö, vihreys, tuoreet kotimaiset kasvikset ja keskisormen näyttö (ei oikein tehoa kun on lapaset kädessä)!  Tänään en sitten enää päässytkään pyörällä, sillä otin Kenain mukaani töihin. Töistä sellainen, joka ei ehkä tykkäis siitä, että Kenai olis täällä on itse lomalla, joten pidän K:ta täällä ja kotiamme turvassa sen hyökkäyksiltä. Olen varannut ajan Viikistä, käyttäytymisklinikalta. Ja jos se ei tepsi, joudutaan luopumaan Kenaista. Eilen se oli repinyt nyt vuorostaan eteisen lattiaa, pakastimen ovi on viittä vaille vainaa (Kenai oli myös liikuttanut sitä jääkaappi-pakastinta), mun talvitakissa on ikävä reikä ja sit oli ollut kaikkea sellasta pienempää sotkua. Mua ei enää oikeesti edes tunnu pahalta sen puolesta, oon vaan niin kypsä tähän tilanteeseen. Ymmärrän kuitenkin, ettei se kaikkea tuhoa osoittaakseen mieltään, vaan purkaakseen omaa pahaa oloaan, jonka meidän poissaolo aiheuttaa. Tosi vaikeaksi asian tekee se, että Kenai on kuin pieni enkeli silloin kun ollaan kotona. Ulkona se on välillä raivostuttava, kun käy ylikierroksilla, mutta enimmäkseen se on kuitenkin sellainen elämästä riehakkaasti nautiskeleva nuori mies. Reppana.

Nyt siitä kirjasta! En vieläkään ole lukenut sitä loppuun, enkä varmaan luekaan, kun mielenkiinto lopahti. Kyseessä on Anu Silfverbergin (tulikohan toi sukunimi oikein – toivottavasti, mielessäni jo kuulen kuinka se sättis minua, etten edes viitsi alkeellisimmista faktoista ottaa selvää) Luonto Pakastimessa.  Alkuun kirja oli niin hyvä. Kunnes aihe vaihtui eläimistä johonkin vähemmän kiinnostavaan. Harpoin yli naisten, työn, ja taas kiinnostuin, kun oli kyse rahasta! Eli kirja oli hyvä, osittain jopa todella hyvä, aina kun oli kyse sellaisista asioista, joista minä olen kiinnostunut. Ja huono, jopa ärsyttävä, silloin, kun käsiteltiin jotain, mikä ei napannut. Itse koin ongelmana (ja ehkä tosiaan ongelma enemmän minussa kuin itse kirjassa) sen, että koko ajan kaikki oli niin pirun huonosti eikä kukaan tee yhtään mitään korjatakseen näitä epäkohtia. Selkeästikin ihan fiksu kirjailija, tekstiä oli miellyttävä lukea, mutta se paasaaminen alko käymään puuduttavaksi. Ehkä väliin olis voinut laittaa jotain positiivista, jonka avulla jaksais lukea kirjan loppuun.  Siltikin suosittelen, varsinkin ensimmäistä osiota. Sitä lukiessani olin jo valmis tatuoimaan Anun nimen  käsivarteeni. Joka kohdassa olin: Just niin! Aivan! No niinpä! Miksei muut tajua tätä!

Citymarketissa oli  muuten sellasta vegaanista thairuokaa (pakaste) alennettu yli 50%. Ostin niitä kuusi ja nyt harmittaa, että miks vaan kuus, olisinpa ostanut 16! Ihan aina ei edellisen päivän illallisesta riitä seuraavan päivän lounaaksi ja silloin tarvitaan valmisruokia! Ja jos annoksen saa 1,5 €:lla niin se on jo hyvä diili. Muutenkin (tää on tosi hassua, ja mä varmaan terotin tota, et tää on siis tosi hassua, että ymmärtäisitte ottaa asian huumorilla, ettekä oikeasti ajattelisi meidän olevan köyhiä, sehän olis kamalaa, jos niin kävis!) perjantaina tai torstaina töissä katoin hesarista citymarketin tarjoukset ja laadin osittain kauppalista ja jopa ruokalistan! niiden perusteella!   Melkosta rahansäästöä!  ja mitä suunnitelmallisuutta!

Laitan loppuun vielä jotain kuvia, jos Flicker suostuu niitä jakamaan inhimillisessä ajassa.  Haluaisko joku vielä liittyä Animalian jäseneksi? Jäsenmaksu on ainoastaan 27€ tai aktiivijäseneltä 32 €. Ei paha! Kisa on jo päättynyt, mutta mun uuden vuoden lupaus!

Tämäkö tekisi jotain tuhmaa?

Mä olen loppuviikon koulutuksessa. Hauskaa. Oikeesti voi olla ihan kivaa. Mutta nyt mun pitäis saada loppuviikon hommat tehtyä etukäteen. Kääk. Mjau!

♥ Raisa

Kirja-arvostelu aamupalan lomassa

Mä tykkään arvostella kaikkee, tai en siis silleen, että olisin kärkkäästi arvostelemassa muita (ainakaan julkisesti en sitä myönnä ;) ), mutta tykkään antaa ääneni kuuluville jostain tuotteesta tai palvelusta. Omasta mielestäni olen hyvä siinä :) Sen takia onkin outoa, etten sitä useammin tee...

Tässä kuitenkin blogini ensimmäinen (?) kirja-arvostelu, kirja on Kaarina Davisin "Irti oravanpyörästä"

Totta puhuakseni mulla on vielä muutama sivu jäljellä, mutta en malttanut pidättäytyä arvostelemasta just nyt kun teki mieli. Kirja-arvostelut varmaan oikeasti noudattaa jotain kaavaa, että lukijan on helppo päästä kärryille, mutta mulla ei tietenkään ole mitään kaavoja (oikeesti Tehtaan ovessa on hameen kaavoja odottamassa, että pääsisin vaatteidenompelupelostani - ei tule tapahtumaan vähään aikaan) joten tästä tulee ehkä vähän kaoottinen arvostelu.

Asiaan!

Olen varmaankin jossain mainoksessa tai jossain kirjaan alunperin törmännyt, ja siitä vähän kiinnostunut. Sitten eräässä lukemassani blogissa oli kirjasta arvostelu, jota en vauhtipäissäni (tällä ei ole sitten yhtään mitään tekemistä minkään laittomien kemikaalien kanssa! ihan omat kehoni luomat vauhtitilat oli silloin meneillään) malttanut lukea, tämä kuitenkin entisestään syvensi haluani lukea ko. kirja. Mutta asia unohtui, kunnes viime kirjastokäynnilläni kirja oli laitettu siihen esiin, minua varten. Olen kirjaa suorastaan ahminut, mitä kaikelta muulta elämältä olen kerinnyt. Aihe on kovin mielenkiintoinen - pyhä lupaus itselle - Kyllä minäkin vielä joskus tästä pyörästä hyppään pois!
Kaarina viettää kovin kulutuskeskeistä nuoren naisen elämää Tampereella, palaa työssään loppuun, ottaa virkavapaata, miettii asioita, muuttaa maalle, sielläkin jatkaa luonnosta irrallaan olevaa elämäänsä, perii ränsistyneen kesämökin ja 5 hehtaaria metsää, eroaa miehestään, alkaa opiskelemaan ympäristöalaa (tai jotakin sellaista) ja lopulta tajuaa, mistä hänen elämässään on kyse, miten juuri hän tulee onnelliseksi.
Kirja on aivan ihana, pehmoinen ja houkutteleva. Kaarina ei minun mielestäni ole kovin kaksinen kirjailija, mutta aihe on niin koukuttava, ettei kirjailijan puutteet haittaa.

Kirjaa lukiessa minulle tuli tarve tarkistaa kasvimaani kunto (katastrofaalinen) ja poimia sieltä sitkeän piparmintun lehtiä ens talven teevarastoiksi. Mä olen teehullu, viime talvena vai oliko se sitä ennen ihan sama, ostin jos jonkin laisia teepaketteja, kaikkia ihania yrttiteitä, luomua, maustettuja kaikkia ihania houkuttelevia paketteja - ja maksoin niistä maltaita. Teevarastot vaan kasvoi ja kasvoi. Sitte laitoin hanat kiinni ja päätin, että kaikki on juotava pois, ennen kuin yhtään uutta pakettia voin ostaa. Ja sillä tiellä olen vieläkin. Juomassa varastojani tyhjiksi. Sitte päätin, että nyt kesän aikana kerään itse omat teeainekseni. Pääasiassa sitä piparminttua, mutta aion tässä opiskella mitä muuta voisi kuppiinsa liottaa.

Lauantaina kuvaukset. Olen siitä innoissani, koska haluan saada kirjan valmiiksi! Olen niin huono sietämään keskeneräisiä asioita. Tässä kohtaa vois joku meillä käynyt naurahtaa, kun koko koti on niin kesken kun olla ja voi, mutta uskokaa pois - kyllä se syö mua.

Olen ollut koko viikon todella väsynyt, siis niinku fyysisesti. Tai siis olen päätellyt, että työpaikan vaihdos on tosi rankkaa, vaikka itse työ muuttuisikin miellyttävämmäksi ja paremmaksi. Mutta kaikki ne uudet asiat ja ikään kuin varuillaan olo - huh! Raskasta! En ole jaksanut nyrkkeilemässä käydä, kun on niin puhki kotiin tullessa. Edelleen tykkään siitä paikasta, työkaverit vaikuttaa reiluilta ja toinen jopa turvalliselta!
Olen nyt myös perjantait töissä, en tarvii enää vitutuksen takia yhtä palkatonta vapaapäivää viikossa. Tarvittaessa voin pitää maanantain vapaana, jos siis kirjan tekemiseen tai Pinkkikseen tarviin "lisäpäiviä". Työmatka on luullakseni suht saman mittainen, ja ehkä jopa parempi laadullisesti kuin edeltäjänsä, joka oli siis aivan ihana, meditatiivini. Tää nykyinen on ehkä enemmän voimaa antava, kuin rauhoittava. Upeaa metsää jonka halki pyöräillä. Kur.

Elämä odottaa!

R