pikapäivitys

Hello!

Hengissä ollaan! Japanin matka takana, synttärit takana, pääsiäinen takana, skräppiviikonloppu takana, viikko aikuisten uravalmennusta takana ja noin kuusi viikkoa vielä edessä. Ja toivottavasti edessä myös paljon muuta!

Kerron kaikesta lisää, ajan kanssa. Nyt olen täällä koulutuksessa ja sain jo ansioluetteloni valmiiksi, joten loppupäivä taitaa olla sisällöltään aika tyhjää. (=surffailua.)

Matka oli mainio, mutta mukavaa oli myös palata kotiin. Aikaeroväsymys on kyllä ollut melkoinen! Eilen oli ensimmäinen normaaliin verrattavissa oleva päivä, muut menneet kamalan väsymyksen kourissa. Skräppiviikonloppukin. Joka oli siis viime viikonloppuna, tapahtumapaikkana Tampere, Murikka? -opisto. Oli kivaa, melkein mitään en kyllä saanut aikaiseksi. Olin jollain kurssillakin, se oli kyllä aika turha. Tai siis hmm..ei sitä, mitä olisin halunnut. En saanut kurssityötä valmiiksi, ja tiedän etten sitä tule koskaan loppuunviemäänkään. Mikä on ihan syvältä. Ja lisäksi siellä oli koko ajan sellainen olo, etten osaa enkä ymmärrä yhtään mitään. Ei kiva olo askarrellessa. No, sai sieltä inspiraatiota tulevan varalle. Ja käytin sitten kurssin jälkeen oppimaani muissa töissä. Koko viikonloppua kuitenkin vaivasi väsymys, eikä kuvatkaan oikein inspiroineet. En ennättänyt tulostamaan tuoreita kuvia. No, sainpa tehtyä vanhempia kuvia.

Se, mistä viikonlopun aikana innostuin oli krääsän karsiminen. Skräppääjälle, ihan niin kuin minkä tahansa asian harrastajalle, kertyy kauheesti kamaa ja osa niistä "vanhenee". Näistä vanhentuneista kamoista hankkiuduin eroon. Ja radikaalisti heitin roskiin. En edes tarjonnut muille, kun oli niin kamalaa paskaa. Kirjaimista heitin kaikki setit, joissa vaan Z, X, Y ja vastaavaa jäljellä. Hittoako niillä tekee.

Vähän jatkoin karsintaa kotonakin, mutta kun ollut niin väsynyt, niin melko vähäiseksi jäänyt mikään aktiivinen tekeminen. Niin, täällä kurssilla/ohjauksessa menee siis 7 tuntia päivässä. Muuta aikaa en oikein ole ollutkaan hereillä. Ainakaan kunnolla. Horroksessa vaan.

Toiset sanoo, että on paljon helpompaa matkustaa länteen, mutta minulla asia on päinvastoin. Aina Jenkeissäkin olen ihan unessa, usein koko matkan ajan. (koita siinä tehdä hyvää vaikutusta tulevaan poikaystävään/appivanhempiin...)

No, eilen siis hyvä, hereillä oleva päivä. Sain ommeltua. Ompelu on parasta. Pian pääsen uusien kankaiden pariin. Tai siis olen uusia kankaita jo ommellut, mutta tilaustöitä. Himoitsen päästä kokeilemaan jotain ihan uutta. Mulla on ompleukoneen edessä, hyllyllä pieniä paloja uutta kangasta, tyrkyllä, kiusaamassa. Ompelen ja katselen niitä, välillä koskettelen, kun se kangas nyt vaan on niin ihanaa. (hupsu.)

Mitä mä sanoinkaan siitä matkasta jo? Se oli loistava. Tehokas, shoppailuntäytteinen ja maukas. Kävin neljästi ulkona syömässä, kolmessa eri kasvisravintolassa. Kaksi näistä oli tuttuja mestoja, kolmas oli uusi tuttavuus. Deva Deva Cafe. Tästä uudesta tuttavuudesta tykkäsin kaikista eniten! Nom nom nom! Söin Teriyaki "Chicken Burgerin, luomukolan kera, jälkkäriksi kakkua. Supermaukasta. Kuvia myöhemmin. Kaikesta.

Synttärit meni tosiaan siellä Tokiossa, yksin. Yksinäisesti. Muutenkin olin aiemmista reissuista poiketen yksinäinen. Mälsää. Perhettä oli ikävä, iltaisin ja aamuisin. Ei tietenkään silloin kun hurjana shoppailin. Ostin paljon. Mutta ainakin osittain fiksusti. Vähemmän? fiksusti ostin kolme Neo Blytheä, yhden Middien ja yhden Petiten, yhden pienen Momokon (joka poikkeaa täysin isosta, en tiedä onko niillä mitään tekoa keskenään, tietääkö joku muu?) näistäkin kuvat sit myöhemmin. Ostin myös Dambon :D

Kangasta ostin kaikista eniten. Ja muutenkin kangaskaupat oli kaikista hienoimmat! Kerroskaupalla mitä hienoimpia kankaita! Yhdessä kaupassa myytiin vaaleanpunaista kuplamuovia, jossa kuplat oli sydämenmuotoisia! Epäreilua. Muutenkin niin epäreilua, että niillä on siellä kaikkea niin paljon, ja meillä niin vähän. Vaikka riittävästi täälläkin. Eikä se tietenkään tuntuis enää niin hienolta, jos täälläkin olis kaikkea yllin kyllin.

Todella inspiroiva reissu.

Ei nyt muuta, halusin vaan pikaisesti ilmoittaa, että täällä ollaan, ja postaus tulossa jossain vaiheessa. Pikaisesti. Kohta puolin.

xoxo,
Raisa  

Kaupunkiverstas

Heipparallaa!

Olen täällä aiemminkin hehkuttanut kirjaston ihanuutta, mutta nyt tulee oikein tuutin täydeltä! Tiesitte varmaan, että kirjastosta voi kirjojen lisäksi lainata luistimia, lautapelejä, kasseja(!), sauvakävelysauvoja taikka ompelukoneen(!!). Mutta tiesittekö sitä, että aivan Helsingin keskustassa on kirjasto, jossa ei ole kirjoja? Kirjojen sijaan siellä on jos jonkinmoista vekotinta, aina saumurista 3D tulostimeen. Oikeesti!

Kaupunkiverstas on paikan nimi, ja sijaintina Lasipalatsi. Sen lähemmäs keskustaa ei kai voi edes päästä. Itse olen tähän paikkaan tutustunut vasta hiljattain, ystäväni Keidas-blogittaren kautta. Ekaa kertaa olin Kaupunkiverstaalla viime kesänä, kuuntelemassa öö...no nyt en kyllä millään saa päähäni mikä se juttu oli, ainakin siellä kerrottiin pienyrittämisestä ja bloggaamisesta. Oli hyödyllistä ja mielenkiintoista, tein paljon muistiinpanoja, jotka olen jo onnistunut hukkaamaan. Sen jälkeen olen käynyt siellä vuoden alussa Etsy ryhmäni tapaamisessa (sieltä voi siis varata myös kokoustiloja!!) ja nyt vihdoin ja viimein uskaltauduin kokeilemaan vinyylileikkuria.

Minulle oli varattu kaksi tuntia aikaa leikellä etukäteen valitsemiani, ja muistitikulle tallentamiani kuvia vinyylileikkurilla. Alkuun leikeltiin muutamat kuviot/teksit väärinpäin, tai väärälle puolelle, mutta kunhan päästiin vauhtiin (mua siis alkuun opastettiin ihan kädestä pitäen, kun en yhtään tiennyt mitä tehdä) niin johan lähti! Ja tuli kuulkaa niin hienoa jälkeä!!! Tää oli niin iso juttu mulle, joka niin tykkää kankaan painannasta! Siinä ei ollut kauheen montaa kohtaa missä sössiä! Enkä mä sössinyt! Mahtavaa! Kaksi tuntia meni ihan sujauksessa, onneksi mun jälkeen ei ollut ketään varannut aikaa, joten sain toiset kaksi tuntia heti putkeen ja saatoin jatkaa onnistuneita kokeilujani! Se oli ihanaa! Enkä edes huomannut, että mun vatsalaukku huusi täytettä! Sain paljon aikaiseksi, ens kerralla saan kyllä vielä enemmän, kun osaan paremmin, ja yritän olla siellä nyppimättä niitä tarroja auki, vaan jätän sen aikaavievän vaiheen kotiin. Täytyy tietenkin katsoa, että miten se mun omalla prässillä onnistuu, kun ei mun Elna Pressissä ole niin kovaa puristusvoimaa. No, se jää nähtäväksi!

Tein myös muutaman vinyylitarran, mutta niitä täällä kotona kiinnitellessä en ollut ollenkaan niin innoissani, sillä siinä on heti suuremmat mahdollisuudet asioiden mennä mönkään, kun "vapaalla kädellä" yrittää jotain tekstiä saada suoraan ja samaan tasoon. Tarkoituksena on myös kokeilla käyttää tarran "ylijäämäosaa" sabluunana kotikankaanpainannalle. Aion myös leikellä kuvioleikkureilla kotiin tuomiani ylijäämäpaloja siitä kankaalle tarkoitetusta vinyylistä. Niin monta mahdollisuutta!!

Mulla oli mukana kankaasta vaan sellaisia raakapaloja, tai siis yksi iso pala fuksiaa kangasta, joka oli alunperin ollut meillä häissä pöytäliinana :). Paikan päällä revin sen sopiviksi paloiksi ja kotona sitten ompelin kasseiksi. Tai olen ompelemassa, sillä siinäkin on aika paljon hommaa. Tai ei siis ole jos vaan yhden tekisin, mutta enhän minä yhteen tyydy, kun pitää saada ainakin 12! Joo, kaksi on nyt valmiina, toisesta sain kuvan ennen kuin kameran akku hyytyi. Niin, ja onhan siellä kirjastossa ne ompelukoneetkin! Olis voinut jäädä sinne ompelemaan! Siis ihan mahti paikka!!

Jossain kohti mun avustajan piti mennä muihin puuhiin, ja minä jäin yksi siihen suoriutumaan, mutta ei hätää, sillä aina pulman ilmaantuessa apu oli heti siinä selän takana, sillä paikalla oli koko ajan kuitenkin erittäin ystävällistä ja avuliasta henkilökuntaa! Miksei muuallakin voi olla näin hyvin! Oikeesti, miten nurinkurista! Jossain, missä asiakas oikeasti tuo sen rahan (kirjastohan ei pelkästään meidän sakkorahoilla ja varausmaksuilla kovinkaan pitkään pyörisi, vaan raha toimintaan tulee jostain muualta - ISO kiitos siitä, veronmaksajat!), ja leivän pöytään saattaa asiakaspalvelu olla jotain aivan muuta, jotain käsittämättömän huonoa, ja sitten tälläinen paikka, jossa ilmaiseksi annetaan käyttää älyttömän hienoja laitteita (niin, vinyylileikkurin, prässin ja muiden käyttö on ilmaista, asiakas maksaa käyttämänsä materiaalit, ja niistäkään kirjasto ei "vedä välistä", vaan laskuttaa asiakasta sen mitä itsekin maksaa) panostaa siihen, että palvelu pelaa ja asiakkaat tyytyväisiä. Mulla olis kyllä kertoa niin monta huonon asiakaspalvelun esimerkkiä, mutta koska haluan tämän olevan täynnä nostetta ja tekemisen riemua, jätetään se parjaus toiseen kertaan (varo vaan Kangastukku! Kyllä minä sinut vielä mollaan!).

Koko sen ajan kun olin siellä työstämässä hienoja ideoitani oli paikalla myös paljon muita asiakkaita. Siellä oli senioreita opiskelemassa netin käyttöä(?) senioreiden avustuksella (?), ja sit paljon puuhattiin niillä tietokoneilla, mutta niistä en ymmärrä kyllä kertoa yhtään mitään. Jotain editointia tms. Ihan sama.

Niin, haluatte varmaan nähdä, että mistä minä tässä oikeen vouhkaan? No tästä!

Alakuvassa näkyy paremmin kassin oikea väri, mutta tässä kassi siis valmiina! Tein näitä vaan muutaman, huomattavasti enemmän tein printtejä tulevaa Blythe Conia varten, ajattelin tehdä kaupanpäälliskassit niille, jotka ostaa kaksi tai useamman sleepsackin. Siihen kassiin tulee Pinkkis -teksti ja suoraan conin sivuilta otettu kuva, jossa Blythe nukke ajaa pyörällä ja pitää tulppaania kädessä. 

Sain eilen paljon aikaiseksi, ja toivottavasti tänään myös! Joten Heipsis!

xoxo,
Raisa

Puputytön Suosikkituote - Yotsuba&!

Olen kuulkaa odottanut tämän postauksen tekemistä kuin kuuta nousevaa, vaikken kuun nousua kyllä oikeasti olekaan odottanut.

Plääh! Miten must atuntuu, että olen hiljattain tästä kuitenkin kirjoittanut? Nimittäin Yotsubasta. Kyllä mä taisin jotain siitä postata silloin kun "huijasin" ja ostin englanninkielisen, kun suomennetussa versiossa meni ihan liian kauan. Viikonloppuna ostin sen suomenkielisenkin. Kuvassa, jonka ehkä postannutkin jo? sen englanninkielinen.

Yotsuban lukemisen aloitin siitä mihin Azumanga Daioh jäi. Siis ensiks luin sitä, ja sit kun sitä ei tullutkaan enempää kuin nelja pokkaria ja muistaakseni 6 DVD:iä/:tä oli pakko ottaa tilalle jotain. Pitkän aikaa luin myös Wallfloweria, mut en siitä koskaa ihmeemmin innostunut. Olen myös joitain muita sarjoja lukenut, mm. Love Hinan (olisko ollut mun eka, tai sitten Ranma?), Peach Girlin ja Othellon. Mut kaikki olleet vaan sellasia ajanvietteitä.

Aikansa meni, ennen kuin Yotsuba alkoi tuntumaan omalta, oli vaan ikävä Azumanga Daiohin tyttöjä. Mutta kirjan tai pari luettuani olin kyllä päässyt suurimmasta ikävästä yli ja onnistunut nauttimaan Yotsuban hauskasta seurasta.

Yotsuba on jotain ehkä 5? vuotias tyttö, ikä on epärelevantti, tai siis niin, ettei tää ole kuitenkaan mikään lapsellinen sarja. Yotsuba vaan on niin ihmeissään ja innoissaan kaikesta, erittäin hauskalla tavalla. Niin, nää on siis hauskoja tarinoita. Mun suosikki on varmaankin se, kun Yotsuba menee maatilalle ja näkee lampaita. Tietenkin sille sattuu aina ja kaikkialla jotain kommelluksia ja sitten myös kaikki hahmot ovat erittäin sympaattisia. Tykkään naapureiden äidin ja isosiskon (anteeksi, olen tosi huono muistamaan nimiä, kysykää mun lapsilta, jos nippelitietoa kaipaatte) laiskuudesta. Ja siitä, miten se äiti on ikään kuin huomaamatta laiska ja aika ajoin paheksuu esikoisensa laiskuutta, ja on ite ihan samanlainen.
Sivuhnkilöistä kuitenkin mun suosikki on naapurin keskimmäinen tyttö. Se vaan on niin kiltti ja innokas ja jotain.

Tässä sarjassa on niin paljon hyvää. Ilmestymisnopeutta vois kyllä vähän kiristää. Keskimäärin tulee yksi pokkari vuodessa. Se on melko turhauttavaa.

Tää oli ehkä huonoin arvostelu ikinä, mut mulla on kylmä ja koneestakin meinaa akku loppua ja pitäis mennä ompelemaankin.

Vähän vielä säästämisestä.

Tämän ostin, se on vielä matkalla.

Olen edelleen aika hyvä siinä. Luottokorttirajaa on nyt ihan oikeasti laskettu 500 euroa, ja ens kuussa aion tehdä saman jutun. Lisäksi olen saanut yhden tileistäni pois netikäytöstä, näen kyllä edelleen sen saldon, mikä ei ole hyvä asia, mutta ehkä mun ihna oikeesti pitää vähän yrittää kehittää tota itsehillintääkin? Ja sitä voi kontrolloida myös puhelimitse. No, onneks mun halukkuuteni asioiden hoitamiseen puhelimitse on aika niukkaa. Mutta ehkä noikin saa hoidettua pois, jos tuntuu siltä, ettei muuten onnistu.Olen myös myynyt kaksi nukkea, toisen arvokkaan ja toisen vähemmän arvokkaan, mutta ostanut kyllä yhden uuden tilalle. Niillä rahoilla, jotka sain sen arvokkaan myynnistä. Jäi siitä kyllä ylikin. Vähemmän arvokkaan myyntihinnan otan mukaani Japaniin. Ajattelin ehkä vielä yhden nuken myydä, en vaan osaa päättä kenet. Kaksi on mielessä, mutta vähän kyllä kirpasee. Saa nähdä.

Momoko yrittää estää minua ompelemasta.

Sekin vielä, että kun meillä oli viime sunnuntaina miitti, niin kun kaveri oli myymässä yhtä nukkea, niin en ostanut sitä! Yks toinen höppänä kyllä osti. Mut tuntuu ihan oudolta olla ostamatta. Siihenkin pitää totutella! Ostin kyllä kaksi mekkoa, jotka eivät kuuluneet suunnitelmiini yhtään. No, käytin niihin myymästäni sleepsackistä saamani rahat.

Sometimes my arms bend back - Laura Palmer

Uusia kankaita!! Huomaatteko Twin Peaks innoituksen?

Tälläisiä aloin sitten tekemään :D

 Viimeksi taisin niistä To Do listoistakin puhua? Olen niidne avulla saanut arjesta paljon jäsennellymmän! Tai siis itsestäni arjessa tehokkaamman. Turhan usien kyllä läksy -kohdat jää ruksimatta...

Pitäkää huolta!

xoxo,
Raisa

Nukkemiitti, myyjäiset ja "Back to School" -postaus

Taas paljon kaikkea takana! Lauantaihin mennessä olin saanut kaikki aloittamani pussukat ommeltua, mikä on oikeesti aika kuumottavaa ja sit kuitenkin ihan älyttömän hienoa. Mulla siis yleensä on niitä ainakin kolmessa eri vaiheessa menossa. Värien ja joskus kokojen mukaan kasoissa. Mut nyt ei ole "sleepsackeja" lukuunottamatta mitään! Eikä ole niitä vetskareitakaan. Eikä kyllä vähään aikaan tulossa mitään myyjäisiäkään, ja taas toisaalta Ofeliasta jäi tarpeeksi Etsyyn laitettavksi pidemmäksi aikaa, niin ei vaan yksinkertaisesti ole tarvetta ommella. Kummallista.

Joo, eli oli kaikki pakkaamista lukuunottamatta tehty, joten saatoin hyvillä mielin lähteä joululahjashoppailemaan ja sit vähän myöhemmin kaverille nukkemiittiin. Keskustassa oli tietenkin kamala ryysis, mutta sain asiani hoidettua ja tarvittavat lahjat hankittua. Teellekin Manga Cafeen ennätin, ja Pinzagon siitä lähes naapurista isältään seurakseni usutin. Pinpulaa odotellessa puin yhdelle mukanani olleelle nukelle (mukana miitin takia!) juuri postista hakemani, kaverilta lahjaksi saadun mustan "nahka"minihameen kaikkine härpäkkeineen. Oli ihanaa kun se oli siinä kahvilassa ihan ok, ilman tunnetta siitä, että mua tuijotetaan tms. Hörhöt on kyllä siinä suhteessa ihan parhaita! Hörhöillä tarkoitan siis niitä nuoria "japani-faneja". Ihan sama.
Ekolon kautta (116 euroa juustoon, makkaraan, nakkeihin ja "joulusukka" lahjoihin) Soi Soihin syömään, sinne koska oli vielä puoli tuntia aikaa ennen miitin alkua. Kävin kyllä vielä parissa paikassa siinä välillä. Mun bataattiranskalaisissa oli hius ja se kyllä vähän vei ruokahalua.

No, miitti oli ihana. Emäntä oli tehnyt suklaapikkareita, joulutorttuja ja lisäksi oli mun tuomia snäksejä, ja Neiti K:n tuomia sipsejä. Nom nom nom. Meillä oli tosi kivaa! Kaikki kilvan ihailtiin Neiti E:n uutta nukkea. En kerro siitä sen tarkemmin, mutta pitkästä aikaan on tullut markkinoille jotain uutta ja se toimi! Olin siitä hyvin ihastuksissani ja omaksi ihmetyksekseni pystyin järkeilemään asian niin, että mulle riittää, että Neiti E:llä ja Neiti S:lla on se. Mun ei tarvii sitä hankkia. Ehkä tulen tätä vielä katumaan, jos sen arvo kauheesti kohoaa nykyisestä. Mutta ei saa ajatella nukkeja sijoituskohteina, ainoastaan niitä voi muille puolustella sillä, että hinnat saattaa tuplaantua, joskus jopa triplaantua. Ehkä enemmänkin. Ihan sama.

Huikea lintulauta! Helppo täyttää, vaikkei sitä kovin tiheään tarvii täyttääkään.

Joo, vietettiin koko iltapäivä siellä, tutustuen samalla pupuihin, joita oli neljä kappaletta :) Puput on ihania! Lopulta sitten oli aika lähteä kotiin. Mulla oli pyörän selkään melkoiset kantamukset, mutta narulla sain köytettyä kaiken tukevasti kiinni. Poljin lähimmälle juna-asemalle, ja sieltä junalla kotiin. Kotona sainkin sitten pian iloisen yllätyksen. Eräs ihana blogin lukija, joka on kanssani harmitellut lintulautojeni täydennystiheyttä toi minulle isänsä tekemän valtavan lintulaudan! Siis aivan mahtavaa!!! *iso sydän!*Nyt se on tuolla pihalla, maassa niin että isot linnut ja oravatkin saavat kupunsa ravittua. Kiitos vielä kerran!!!

Sunnuntain vastaisen yön nukuin vähän huonosti, kun jännitin myyjäisiä. Näin unta, että olin pahasti myöhässä. Sekä Japanin lennolta, että Ofeliasta. Heräsin todella hyvissä ajoin, joten ei syytä huoleen. Ja olin sitten lopulta yli tunnin myöhässä...Ei hätää, mulla oli siinä sitten vähän alle tunti laittaa pöytä kuntoon, ja ihan ok se meni. En ollut valmis kun ovet avattiin, mut mitä sitten.

Ofelia oli jälleen kerran ihana. Ne asiakkaat! Koska olin yksin en päässyt kiertelemään muiden pöytiä, mut mitä omalta pöydältäni näin, niin ihania asioita oli muillakin myynnissä. Asiakkaita oli omasta, ja muidenkin, mielestä vähemmän kuin edellisinä vuosina, kertaakaan ei tullut kunnon ryysistä, mutta silti myynnit olivat hyvät ja ihmiset tykkäsivät tuotteista :) Kaksi tuli kertomaan kuinka paljon olivat tykänneet Mollyn tarinasta! Ihanaa!

Seisoin ihan koko päivän. Pelkäsin, että jos istun en enää jaksa nousta ylös, joten vessakäyntejä lukuunottamatta seisoin klo 11-19. Olin aika uupunut ovien sulkeuduttua. Mulla kesti tuhottoman kauan pakata kamani, kun kaikki kaulakorut piti pakata erikseen. Suurin osa oli jo lähtenyt kun mä vielä väkertelin niiden kanssa. Ei muuta, mut mulla oli huutava nälkä!

Kotona nuokuin Incredible human body -dokumentin äärellä syöden viisi palaa leipää.

Maanantaina C kertoi Eurokankaassa olevasta alesta. Wohoo! -20% kaikista kankaista! Äkkiä sinne! Ostin melkoisen läjän kankaita, valitettavasti? ei ollut söpöjä kankaita, mutta sleepsackeihin kyllä hyvät vuorit ja muutamia päällikankaitakin. Ja kaikestä viideosa pois! Poljin sitten vielä postiin (niin, meidän auto on korjauksessa, ja tulee olemaan vielä jonkin aikaa, kun korjaaja oli juuri silmäleikkauksessa) ja vaikka oli melko lailla pakkasta, niin nautin suunnattomasti talvisesta matkastani. Olin oikein hyvin pukeutunut, joten en palellut yhtään. Elämän pieniä iloja :). Postista hain kolme pakettia, pakkausteippejä, jotka olivat olleet melkein 6 viikkoa matkassa..., joululahjoja ja yhden aarteen itselleni. Kotimatka olikin sen kuorman kanssa vähän hankalampaa, sillä kangaskassi, joka roikkui tangosta oli niin iso, etten meinannut mahtua polkemaan. Enää ei ollutkaan niin nautinnollista. Silti pyöräily on ihanaa!

Illalla menin kahdelle perättäiselle matikan tunnille. Aika ällöttävä maanantai. Siis noiden koulujuttujen osalta. tiistaille on espanjaa. Ja etänä, eli aika ajoin perjantaisin! on bilsan vitoskurssi. Ke sitten taas matikkaa ja to espanjaa. Rankka rutistus näin loppuvuodelle ja tietty sitte vuoden alkuun kans. Erityisen rankan siitä tekee se, että ehdin jo vähän tottua/tykästyä siihen, ettei ollut koulua ollenkaan. No, matikka on jotenkin jaksettava, että pääsee läpi kirjoituksista! Vaikka ehkä mä tällä osaamisella jo pääsisin. Ongelmana on se, etten muista mitään sääntöjä ja laskujärjestyksiä, siis sitä teoriaa ja vierasperäisiä termejä en ymmärrä yhtään. Osaan vaan tosi hyvin sanallisten laskujen ratkomisen. Ja prosenttilaskut.

Nyt pitäis mennä vähän siivoilemaan tehtaalle. Viime aikoina on ollut niin kova kiire ja paljon uusia kankaita ja muita jätetty vaan ovelle, nyt pitäis mennä purkamaan sitä sumaa. Ja vähän katsomaan, että missä vaiheessa siellä mikäkin asia on. Ofeliasta tulossa kans kuvia, mut ne on miehen kamerassa. Loppuun vielä kuvia itsenäisyyspäivä illalliselta. En jaksanut keksiä pyörää uudelleen, joten syötiin suoraan Puputytön Juhlakirjasta :D

Son moro!
xoxo,
Raisa

Shoppailua amerikan malliin + hyvä/paha vegaani

Koska mulla ei ollut omaa kameraa mukana, eikä mies ole vielä laittanut mun kuvia mulle s.postilla tai jotain, niin joudun aloittamaan reissun purkamisen kotona otettujen kuvien turvin. Ja kotonahan en voi ottaa kuvia mistään muusta, kuin kotiin tuodusta tavarasta. Niin, siinä siis selitys tälle kovin kulutushenkiselle aloitukselle. Olis ollut hienompaa kertoa ensiksi siitä paikasta, mutta kun ne kuvat uupuu.

Juup. Oltiin siis saaressa, suuressa sellaisessa. Martha's Vineyard, kauniiden ja rohkeiden kesänvietto paikka. Vähän niinko meidän Heinola. Siellä on kolme kaupunkia, eli ei ihan mikään Suomenlinna ole, vaikkakin samaan tapaan hyvin turismivetoinen onkin. Niin, siellä ei ole suuria kauppoja, enimmäkseen sellaisia ylikalliita säläkauppoja, turisteille. Toki on paikallisillekin tarjontaa, mutta kallista sekin. Melkeinpä kaikki tuodaan saaren ulkopuolelta, ja siellä on juuri sen turismin vuoksi myös melkoiset vuokrat niillä liiketiloilla. Kyllä niitä mahdollisuuksien mukaan ihan mielellään tuki, vaikkakin aika vähän oli mitään sellaista, mitä itselleen halusi. Ruokakaupassa kyllä viihdyin oikein hyvin.

Osa tuotteista (mm. langat ja vanu) "yard salesta", muut Michealsista

Tästä hyvin epäamerikkalaisesta piirteestä johtuen jouduimme poistumaan saarelta kahdesti shoppailemaan mantereen puolelle. Ekalla reissulla kohteina oli Target, Michaels ja Paper Store. Eka ja vika aika turhat, minun kannalta. Lapset tykkäs Targetista kovasti. Michaelsista, joka on siis paikallinen askasrtelukauppajätti, ostin melko läjän tarpeellisia juttuja. Vaikkakin mua vaivas siellä tosi kovasti se aivan kaiken kiinalaisuus/epäreiluus. Siis niinko epäreilukauppa, joka niiden halpojen tuotteiden takana aivan takuuvarmasti oli. Vain ihan joitain yksittäisiä tuotteita oli jollain tapaa "viherpesty", mutta valtaosa oli just sitä ylipakattua, aasiassa tehtyä roinaa. Silti tästä huolimatta sain haalittua kaikkia ihanuuksia. (huom. nyt se roina on muuttunut jo ihanuuksiksi.) Mä kyllä siellä keksin mitä haluaisin tehdä isona! Haluaisin alkaa tehtailemaan reilun kaupan askartelutarvikkeita.

Etukäteen tilattuja kankaita, fabric.comista. Robottikangas luomua

Aikuisten oikeesti. Vaatteita, ruokaa ja kosmetiikkaakin(siis osa raaka-aineista reiluja) saa kiitettävästi reilun kaupan kautta, mutta askartelutarvikkeita ei. Moni saattaa ajatella, et mitä välii, se on niin marginaalista, ettei se mitään vaikuta. Mut oikeesti askartelubisnes on ihan jättiläismäinen! Skräppäyksen kulta-aikana Jenkeissä käytettiin enemmän rahaa siihen kuin golfkrääsään. Ja kaikki muut käsityömuodot siihen pääälle sitten vielä. Kyllä siinä jokunen euro pyörii...ja lähes kaikki just jotain Made in Chinaa. Kaikista pahimmalle tuntuu tuotteet, joita ostetaan länsimaalaisen nautinnonhalun vuoksi, kuten suklaa, kahvi, no ei hitto, kaikkihan tähän menee, urheiluvälineet, lelut, elektroniikka...Mutta siis ennen kaikkea minusta tuntuu pahalta mässyttää suklaata ja ajatella samalla pieniä lapsia, jotka viidakkoveitset kädessä kiipeilee niissä puissa irrottamassa niitä papuja, ja sitten niitä vielä kohdellaan kaltoin. Ja vaikka se, että täällä meillä lapset potkii palloa, jonka joku toinen lapsi on maailman toisella puolen valmistanut. Rujoa. Yritän kovasti miettiä tätä veganismin kannalta, siis siinähän on ihan samoista asioista kyse: toiset kärsii, jotta me vahvemmat/ahneemmat/röyhkeämmät/ovelammat saadaan mitä me halutaan. Miten pystyn olemaan ottamatta osaa tohon touhuun, mutta sit en pysty olemaan ostamatta tuotteita, joiden tiedän olevan tehtyjä hikipajoissa? No yksi ihan superselkeä syy on se, että vegaaneille on niin ihania vaihtoehtoja kaikille liha-  ja muille riistojutuille :) Ja sit noille askartelujutuille ei ole vaihtoehtoja. Googletin kuitenkin varmuuden vuoksi "fair trade craft supplies" ja kyllähän niitä sit kuitenkin jotain on. Mutta sit ne on sellasia vähemmän muovisia ja jotain "paikallisia" tuotteita. Kun mä haluaisin just Kiinassa, mut reiluissa oloissa tehtyjä. Niin, että tarjotaan niille työpaikkoja ja asiallinen palkka, hyvät työolot ja kohtuulliset työajat.

Joo, hei pahoittelut tuosta. Vähän eksyin taas parantamaan maailmaa :) Sieltä Paper storesta ostin kortteja. Amerikkalaiset rakastaa kortteja! Ja sen huomaa! Ne tekee kyllä ihan kauneimmat kortit! Tai siis tietenkin teettää ne kiinalaisilla. Ostin muutamia valioyksilöitä varastoon. Ja kiitos -kortteja matkan aikana käytettäviksi. Muuten se oli tosi mälsä kauppa. Kovasti etsin oikeaa paperikauppaa. Ehkä Michaelsin vieressä ollut staples olis ollut sellainen, mutta en tajunnut sen olevan siinä vieressä, ennen kuin vasta autolla ohi hurauttaessamme. Kunnollista kirjakauppaakaan en löytänyt. Eikä manga ole siellä ollenkaan niin suosittua kuin täällä, että sitä olis ollut hyllymetereittäin pienemmissä kirjakaupoissa. Pöh! En saanut uusint aYotsubaa. Saaresta muuten löysin todella vanhasta paperikaupasta niitä pieniä pallotarroja, joita metsästinkin. Ehkä vähän pienempiä kuin toivoin, mutta kalliita kumminkin :)

Targetista ostin jonkun neuletakin ja HK sukat, karkkia ja unicorn-säästöhepan.

Ruoka-aiheiset ostokset

Toinen shoppailu reissu suuntautui enemmän ruokaan kuin mihinkään muuhun. Ensiks ajettiin kamalan 

Nää unohtu ekasta ruokasatsista!

kauas Whole Foodsiin. Siellä syötiin lounas älyttömän ihanasta buffettista. Myös vegaanisia vaihtoehtoja ja ihania salaatteja! Ja sitten shoppailemaan! Siellä oli kaikkea! Kamalasti kaikkea! Ja vaikkei maailma shoppailulla pelastukaan, niin ainakin tuolla sai vähän kepeämmin hengittää, kun keikki oli jollain tapaa perustehotuotettuja juttuja eettisempiä, luomua, vegaanisia tai reilun kaupan. Parhaat kaikkea näitä :) Paljon tietenkin prosessoituja tuotteita, mutta matkailijana ennen kaikkea niitä hainkin. Bataatti on bataatti suomessakin. (Siitä tuli mieleeni, että pikkuruokakaupassa pyysin saada auttaa anoppia hakemaan ruokatarpeita. Sain tehtäväksi hakea xx määrän [joo, unohdin senkin!] bataatteja. Ja vielä ohjeen, että mistäpäin ne löytyy. No ei löytynyt! Kysyin henkilökunnaltakin vielä. Ja se osoitti yamssia. Mitä helvettiä?! Eikö ne ole kuitenkin kaksi eri asiaa. Vaikka kyllä ne ihan bataateilta näytti. Tähän etsimiseen olin käyttänyt niin paljon aikaa, että anoppi oli kerännyt jo kaiken muun ja tuli sitten hakemaan bataatitkin. Tunsin itseni todella fiksuksi. Mutta ne siis kutsuu bataattia sekä sweet potatoeksi ja yamssiksi...)

Ostin myös vähän kosmetiikkaa, kun edukkaasti sai. Dr Hauscha (?) oli paljon kalliimpaa, siltä olisin päivävoiteen halunnut, jäi hinnan takia sitten ostamatta. Ja pyykin valkaisupulveriakin ostin. Olen aika heikkona pyykinpesuun. Siis niihin tykötarpeisiin. Ja meillä on silti maailman tahraisimmat vaatteet...

Whole Foodsista palattiin vähän lähemmäs saarta, Trader Joe'siin. Edullisempi ruokakauppa, jossa myös paljon reiluja tuotteita. Mutta Whole Foodsin jälkeen semmoinen ähky, etten saanut edes 30 dollarin lahjakorttiani käytettyä. Ai nii, tällä reissulla pistäydyttiin myös toisessa Michaelsissa. Kun multa oli jäänyt yksi asia ostamatta, joka oli siis alkanut vaivaamaan. Päivää ennen reissuun lähtöä olin skräppi-illassa kuullut sanan Smash, En silloin kiinnittänyt siihen mitään huomiota, se ei jäänyt mitenkään vaivaamaan tai mitään. Olin vaan kuullut sen. Ja sit ekalla askartelukauppakierroksella törmäsin Smash -tuotteisiin, -50% kupongilla ostin sitten Pinpulalle tämän
 kun ajattelin, että se on liian "teinarin" omainen aikuiselle. Kotona sitten muistin, että mähän olen todella lapsellinen aikuinen ja voin aivan hyvin täyttää jotain "teinarin" kaltaista. Ja niin meidän oli siis mentävä uudestaan Michaelsille. Koska hain vain yhtä tuotetta, sovittiin ajaksi vartti ja sit mua tultais hakemaan. koska kyseessä oli eri kauppa kuin se jossa olin jo käynyt tuotti Smashien löytäminen vähän vaivaa. Ja jouduin ihan väärille hyllyille, niin että kun lopulta pääsin settini kanssa kassalle ostokseni maksoivatkin yli sata dollaria. Ja Smashinkin sain -40% kupongilla. silti. Mutta kun tässä kaupassa oli sellaista, mitä toisessa ei. Niin, ja olin ulkona minuuttia vaille tapaamisaika. Eli alle vartissa haalin kaiken :D Ja sit ne oli vielä myöhässä.

Muita mainitsmeisen arvoisia shoppailuja oli ehdottomasti lauantain Yard salet. Eli kierrettiin autolla lehdessä ilmoitettujen osoitteiden perässä, ihmettelemässä yksittäisten ihmisten pihoilleen kuskaamia tavaroilla kuorrutettuja pöytiä. Aika hassua. Ja kustannusepätehokasta. Tai epäkustannustehokasta. Siis yksittäisiä kirppispöytiä ripoteltuna ympäri kaupunkia. Ekat kolme oli ihan turhia, mut sit alkoi lykästämään. Löysin jotain pikkujuttuja, matkalaukun! (ihan sairaan iso, punainen valkoisilla palloilla) ja sit vikasta lankoja ja pehmustetta. Vika olikin Estate sale, eli jonkun kodin tyhjennysmyynti. Kellari oli täynnä lankoja ja kankaita. Harmi vaan, että kaikki hais kellarille eikä ne kankaat olleet mun makuun yhtään. Vuorikankaita en sentään lähde Jenkeistä asti raahaamaan. Saaressa oli myös kaksi vanhojen tavaroiden myymälää, niistä ostin jotain pientä. Ei mitään erityisiä löytöjä. Yhdelle kaverille löysin Care Bears -jotain. Lehtiä ostin myös muutamia, kun ne on niin paljon halvempia siellä ja sit mä vielä luin Marilyn kirjani loppuun, joten oli paluulennoille saatava luettavaa.

Ihan vikana päivänä löysin paikallisesta herkkuliikkeestä ehkä hienoimman ostokseni, josta ei tietenkään ole kuvaa...Mutta täällä on samanmoinen! Mä maksoin siitä saarihinnan, 18 ja risat. Ihan sama, se on hieno! Tämän laukun, ja kotoa tuomani toisen kylmälaukun, sekä neljän icepackin turvin toin ison kasan leikkeleitä kotiin. Meidän kotimatka kesti reilut 1,5 vuorokautta, mutta tästä huolimatta päätin ottaa riskin ja kuljettaa ne kotiin. Ja onnistuin! "Lihojen" välittömässä läheisyydessä ollut icepack oli vielä osittain jäässä! Wohoo!

Ja tästä päästään otsikon toiseen osaan. Hyvään/pahaan vegaaniin. Jostain syystä osaa ihmisistä harmittaa ihan kamalasti, ettei kasvissyöjät syö pelkästään kasvisten näköistä, muotoista ja makuista ruokaa. Siis ennen kaikkea harmittaa se, että jotkut veget syö tollasia lihaa imitoivia tuotteita. Se tekee niistä kasvissyöjistä jotenkin vähemmän puhtaita, epärehellisiä tai jotain. Niinko kasvissyöjäksi ryhdyttäis siitä syystä, että lihan maku koettaiisin jotenkin pahaksi. Höpö höpö! Musta on ihan parasta noi kaikki "syrjäyttäjä" tuotteet! Kalattomat puikot, kalkkunattomat leikkeet, munaton voi jne. Niitä syömällä tulee aina vähän sellainen hilpeä, pikkusen tuhma olo. Ja suuri osa niistä maistuu todella hyvälle. Ilman, että ketään on jouduttu tappamaan tai mitenkään orjuuttamaan näiden makunautintojen eteen. Mitä pahaa siinä vois olla? Suomessa kun ollaan, niin iso osa noista syrjäyttäjistä on valitettavan kalliita, ja hankalasti saatavissa, ellei asu keskustassa, niin ettei me syödä niitä kovinkaan usein, mutta tuolla Jenkeissä niitä oli saaren pikkukaupoissakin, juustoja, kahta makua Tofurkya, jäätelöitä, pakasteita, vaikka mitä. Harmi, että aika oli niin rajallinen -- jäi paljon kokeilematta!

Ei muuta tällä erää! Koitan saada C:ltä niitä kuvia huomiseksi. Tai jotain.

xoxo, Raisa

Alpo sai kaverin ja minä haluan kangasta.

Tamagotchini Alpo on edelleen hengissä, itse asiassa voi oikein hyvin. Alpo sai eilen pienen kaverin, en ihan tiedä mikä se on. Näyttää Hershey's Kiss suklaalta (enkä ala tarkistamaan oliko toi sen suklaan nimi, kaikki varmaan tiiätte mitä tarkoitan). Ja nyt ne vaan möllöttää siinä ruudussa.

Etsyssä täytyy luoda "jatkuvasti" Treasuryitä. Ne on siis sellaisia, niille jotka ei tiedä, et "kuraattori" luo jonkun haluamansa teeman ympäriltä kuvakollaasin eri myyjien totteista. Kuten esim. tuorein tuotokseni Life's a fairy tale. Niitä on hauska tehdä, mutta ne vie myös tosi paljon aikaa. Mutta vaikka sinne ei saa laittaa omia tuotteitaan, ne tuo myös näkyvyyttä kuraattorille itselleen. Ja sitten käy, varsinkin sellaisille tosi impulsiivisille ja tärähtäneille, niin että sopivia tuotteita etsiessä löytääkin kaikkea mitä pitää itselleen saada. Niin kuin just nyt mulle. Ei siinä, olen jo parin päivän ajan kalastellut sopivaa shopattavaa (jollainhan tämä tyhjyys pitää täyttää) aika onnettomin tuloksin. Päädyn aina kuolaamaan kankaita, joilla en tekisi yhtään mitään. Tai siis kyllä varmasti aikanaan tekisin, mutta kun nyt niitä kankaita on niin paljon siellä anoppilassa ja ne kuolaamani kankaat on sellaisia epäpinkkismäisiä, mut kuitenkin sellaisia jotka minun silmää miellyttää. Olen muuten onneks alkanut pikkuhiljaa erottamaan ihanista kankaista pussukkakankaat ja muuten vaan ihanat kankaat. Ja niitä muuten vaan ihania olen onnistunut vähän jopa välttelemään. Tai siis niiden ostamista. Aiemmin ostin vaan aina kaikki ihanat kankaat ja sit osa jäi käyttämättä, kun ei ne toimineet yhtään pussukoissa. 

Tätä kangasta Pinkkiksellä on, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan

Ja ihan tosi kummaa, mutta olen huomannut, että kangasmieltymykseni on kääntynyt piirun verran kypsempien kankaiden suuntaan! Niin, että nyt se kaikista pinkein ja lapsellisin kangas ei olekaan enää se suosikki, vaan ehkä joku toinen viekin ykköspaikan. Tämän hetkinen suosikkikankaani on tämä ihastuttava kissa-pupu-pöllökangas. Kun aiemmin olisin ajatellut sitä aivan liian sinisenä ja hipsterinä.

En tilannut, mut olisko sittenkin pitänyt? Erityisesti tuo keskim.

Eilen löysin tosi ihania Hello Kitty kankaita, jotka aiemmin ovat olleet heikko kohtani. Aikoihin en ole niitä enää tilannut, kun ei ne enää mene niin hyvin kaupaksi ja kun niitä on varastossakin vielä jäljellä. Mutta ne eilen löytämäni olivat taas aivan erilaisia kuin aiemmat. Vai mieltä olette, onko hienoja? Musta tuntuu, että mun mieltymykset alkaa kallistumaan ehkä siitä dekorasta johonkin vähän kypsempään japanilaiseen? Ihan hyvä vähän aikuistua, ei siinä. Mut silti. Kuumottavaa. Kohta mä varmaan värjään tukkanikin. Uh huh! Olin taas tuolla Etsyssä ja vaikka mitä pistin ostoskoriini (no just niitä kankaita!). Onneks sit tulin kuitenkin järkiini ja tyhjensin korin ja läksin äkkiä pois! Kankaissa on vähän sama houkutus, kuin vaikka jonkun laihdutuskurssin (onko sellaisia? vaikka jotain kirjekursseja tms.) tilaamisessa. Lopputulos, jonka näkee mielessään ei ehkä vastaakaan sitä todellisuutta. Tuote tulee postissa ja mitäs sit sen jälkeen? Mitäs tästä sit tekiskään?

Mitä käy aasille, jos Pinkkis kypsyy?

Miten käy kaiken söpöilyn, jos minusta tulee aikuinen?

Anteeksi. Mulla ei ollut tälläkään kertaa mitään asiaa. Halusin vaan kertoa, että Alpo on vielä hengissä ja et kankaat on ihania. Ja ehkä vähän sitäkin, et voi olla että olen kypsymässä. Ainakin olen ihan kypsä tähän nykyiseen *kaikkeen*. Ajattelin, et vaikka meniskin mun laskelmat ihan sekaisin, niin siltikin vastaisin niihin teidän kommentteihinne, kun on tullut niin ihania kommentteja, et haluaisin vastata niihin kaikkiin ihan kunnolla. Kyllä mä varmaan siltikin saan sen kirjan jollekulle teistä arvottua. Jättäkään vaan lisää kommentteja ja ennen kaikkea te pöljät, jotka käytte täällä lukemassa rekisteröitymättä -- Rekisteröitykää, niin ei tarvii piileskellä :) Mokomat!

Ja nyt takaisin ompelemaan. Olen ommellut taas tosi paljon ja se on ihanaa, kun saa jotain jos ei nyt ihan valmiiksi asti, niin ainakin eteenpäin. Ja on sitä uutta musiikkiakin! Tänäänkin tuli Dresden Dollsin No, Virginia. Jostain syystä se on jäänyt multa ostamatta. Ja sit on sitä kirjaston Madonnaa. Se MDNA onkin ihan hyvä.

Niin, mutta ehkä siis huomiseen mennessä saan kaikkiin kommentteihin vasta vastattua. Älkää vielä turhaan menkö katsomaan, jos ylipäätään käytte sellaisia katsomassa.

Moi nyt!

xoxo,
Raisa

 

 

Tapahtumarikas päivä.

Eilen oli jälleen mainio päivä! Aamupäivällä menin kaverin luokse syömään "martha stewart tyylisesti" valmistettua ruokaa. Joka oli siis viimeistä piirtoa myöten tarkkaan mietitty ja loppuun asti hiottu. Amerikkalainen menu: Hampurilaisia älyttömän hyvällä linssipihvillä, ranskalaisia, kokista (pilleillä!) ja jälkkäriksi brownies ja jäätelöä - kaikki tietenkin vegaanisena, vaikkei kaverini vegaani olekaan :) Oli oikein mukavaa. Vein kolme pussukkaa, jotka toimivat osamaksuna Simply Chocolate nukesta, jonka sain!! kaveriltani. (näitten nimien kanssa muuten, mä en tiedä miten ihmiset yleensä suhtautuvat siihen, että mainitsen niiden nimiä, joten yritän parhaani mukaan olla ketään manitsematta, paitsi niitä, jotka bloggaa omalla nimellään. Ne on sitte ihan vapaata riistaa :) Ja kotiinviemisinä sain loput pihvit ja neljä palaa brownieseja :)

Kotiuduttuani lähettiinkin heti Kierrätyskeskukseen, kun meidän piti viedä sinne meidän vanha telkkari, jossa ei ollut yhtään mitään vikaa. Mutta kun C oli saanut vanhalta kurssikaveriltaan paljon littanamman tv:n, jossa on jotain vikaa...Niin, samalla sitten vietiin kartongit ja metalliromu ja jotain muuta krääsää (kamalaa miten sitä kertyykään!) ja tietenkin tarkastettiin, josko sitä syntynyttä vajetta vois jollain täyttää. Ja kun minä olen kyseessä niin totta kai voi! Pihan ilmaislaareista löysin vuorikangasta meikkipussukoihin ja niihin kuukuppipusseihin, sillä niihin tarvii sellasta kosteutta hylkivää matskua (joka on väistämättä jotain muovia, eli uutena ostettuna iso paha mörkö). ELi aivan loistavaa!! Sisältä löysin vähän lisää kangasta, Barbien jolla balettitossut, Karvis -kellon! (Karvinen on niin kamala, että se on jo vähän ihana, ikään kuin tekee melkein kokonaisen kamaluuskierroksen, mut pysähtyykin just ennen kuin päätyis siihen kamalaan), kokeshinuken tapaisen, jonka sisällä oli vielä pienempi nukke, sekä yhden japanilaisen posliinitytön. C osti kaksi kirjaa ja yhteensä kaikki maksoi alle 7 euroa :)



Eikä tässä vielä kaikki. Kotona ompelin vielä hetken, mut sit hyppäsin pyörän satulaan ja karautin keskustaan. Siellä oli Kohtaamispaikalla pienten tuotemerkkien joku promoomisjuttu. Johon mut oli kutsuttu :) siellä oli muistaakseni neljä puhujaa, joista ainoastaan yksi jäi mieleeni: OutsaPop. Se puhu sosiaalisesta mediasta ja siitä kuinka käyttää sitä hyväkseen. Ja hitto soikoon, se on just sitä et pitää olla koko ajan ja kaikkialla. Mä sitten vielä kysyin, et pitääkö silti, vaikka kokee sen epämiellyttäväksi. Tai siis eihän mullakaan ole mitään täällä blogissa hillumista vastaan, ja mä tykkään tuoda itseäni esille, kunhan se tapahtuu tälleen "verhojen takana". Mutta just Pinterest, Tumblr, Twitter, kun ei vaan jaksa! Niin, mutta siis se vastaus oli, et kyllä pitäis. No Pinterestin mä kyllä oikeasti skippaan, kokeilin sitä eikä se tunnu yhtään mielekkäältä. Ehkä mä sitten olen vaan ihan liikaa materialisti, ettei kuvien katsominen tee muuta kuin kiukkuseksi. Mä en oikeen edes muista mistä ne muut puhu. Mut ehkä se oli sit enempi niille muoti-ihmisille. Mä aloin siellä kyllä miettimään, et mikä ihme mä sitten ole, kun en ainakaan ole muoti-ihminen. Asusteihminen? Pussukkaihminen? Ei sellaisia kukaan ota tosissaan? No, mä oon Pinkkis :) Ja Pinkkiksellä on lupa olla ihan mitä vaan.

Kotiinlähtiessä olisin halunnut syödä ainakin osan Ruohiksesta ostamastani manteli-sesamtofustani, sillä en ollut syönyt mitään sitten Jenkki -lounaani, mutta en hitto soikoon saanut sitä tofupakettia millään auki. Vatsa kurnien 17 km kotiin. Mutta oli jälleen ihanaa pyöräillä.

Tapahtumarikkaus jatkuu vielä tänäänkin! Mennään pitkästä aikaa treffeille ton siipan kanssa. Vähän niinko hääpäivää juhlimaan, jok aoli siis helmikkuussa...Meidän alun perin piti mennä Farangiin, mut pöydän saaminen oli liian haastavaa, jätettiin sinne pyyntö, että ottavat yhteyttä kun seuraava viikonloppuvaraus onnistuis, mut ollaan odoteltu sitä n. kuukausi. Ja sitä paitsi, ne tarjoaa siellä vasikanlihaa, eikä ne pystynyt lupaamaan, että se on aina kotimaista. Vasikanlihasta sen verran, että suomessa niitä ei saa kasvattaa ihan järjettömän epäinhimillisissä oloissa (paikoilleen kytkettyinä, eristyksissä valottomassa kopissa, ja kyse siis pienistä järjettömän leikkisistä poikasista), mutta ei se siltikään niiden elämä mitään herkkua ole, vaikka niistä tapettuina jotain erikoisherkkua tehtäisikin. (ei niin, että me sitä vasikanlihaa syötäis vaikka se olis kotimaistakaan.) Joo, mutta meillä oli aika paljon rahaa varattuna meidän hääpäivän juhlistamiseen, kiitos Amerikan sukulaisten, ja nyt me sit mennäänkin syömään Silvopleehen ja törsätään sitte ylimääräset Helunassa ja Ekolossa :)

Eli sinne päin kaupunkia ollaan menossa. Ja samalla käydään Animalian toimistolla, viemässä herkkuja Viipuriin vietäväksi. Mulla on siellä koiratarhalla kummikoira jota haluan erityisesti muistaa. Suloinen pikku Tsernishka. 

Illalla sitten vielä Malmitalolla musaluokkien konsertti, jossa tyttäreni esiintyy :) Sillä on kitarasoolokin. Olin pitkittänyt ja pitkittänyt lippujen hakua ja kun lopulta sain sen aikaiseksi vein kaksi viimeistä lippua!

Mutta nyt tahtoo ompelemaan! Vien ison satsin pussukoita Helunaan, joten se tarkoittaa sitä että on taas lupa ommella lisää :)


Oikein hauskaa ja tapahtumarikasta päivää!!

xoxo,

Raisa

Post title - Postaa itte tittelis!

Emmä tiedä miks mä nyt mitään kirjotan, kun olen niin kamalan väsynyt. Ehkä suojelen vaan itseäni Etsyn houkuttelevalta kutsulta. Mun niin älyttömän kamalasti tekis mieli yhtä kissa-suojaruukkua. Sanotaanko niitä suojaruukuiksi, mitä käytetään niinko tavallisten kukkaruukkujen ympärillä. Jos ei tykkää siitä miltä se saviruukku näyttää. Tai ei sen tarvii sitäkään olla, ettei siitä saviruukusta tykkäis, vaan ehkä enemmän sitä, et tykkää jostain muusta vielä enempi. Niinko just tässä tapauksessa. Musta kyllä ihan ne saviruukutkin on nättejä. Anteeksi. Tää nyt on vaan tällästä. Kyllähän sen jo tietää miten tässä tulee käymään. Mutta on myös se mahdollisuus, että saan kissaruukun ostoa pitkitettyä niin, että sen tarve(?) väljähtyy.

Melkoinen päivä ollut tänään. Heräsin 6.30 ja aloin heti kun sain silmät auki ni leipomaan. Luulin, et siinä olis mennyt ihan tuhottomasti aikaa, mut yllättävän sutjakkaasti se loppupeleissä menikin, niin että kerkesin käymään suihkussa, meikata, siivota ja pyykitkin ripustaa ja sit vielä lastata pyörän pullilla, ja melkein ajoissa ennätin perillekin. En kuitenkaan ihan, kun en ollut sitten malttanut ihan koko matkaa opetella ulkoa. Mut silti kaiken kaikkiaan ihan älyttömän hyvin. Niin, oli siis Vegan Bake Sale Sosiaalifoorumissa. En edes tiennyt mikä on sosiaalifoorumi. Sorry. Olin siellä sitte kuusi tuntia, piti olla vaan neljä, mut kun joku etukäteen paikalle lupautunut ei tullutkaan niin mä ystävällisesti jäin paikkaamaan. Se oli kyllä oikeesti ihan mieluista, kun siellä oli niin kivaa :)

Melkein parasta päivässä oli pyöräily. Mies oli ottanut talvinakit pois ja laittanut ihanan kepeät kesärenkaat alle. Pyörä liikkui melkein ajatuksen voimalla. Ja niin hieno sääkin oli. Aivan mahtavaa! Ja mulla oli hyvää musiikkia mun musavempeleeseen ladattuna, kyllä kelpas polkea.
Mutta ehkä silti vielä parempaa nähdä tuttuja ihmisiä. Tykkään mun hcaktivistikavereista ja -tutuista :) Mut nyt mä taidan luovuttaa. En ihan vielä kuitenkaan sille kissalle, mut tälle väsymykselle. Ehkä jos jotain tarroja tilais?

Ah! olen varmasti kertonut kaikista niistä viimeaikaisista tilailuista. Siis kun nyt kannattaa tilata kaikkea sinne anopille. Tossa vieressä yks niistä kankaista :) Vähänkö söpö.  Nyt oon siis tilannut kankaat, ketjut ja viimeksi koruosat. Kankaat on ainakin jo perillä. Innolla odotan, että mekin oltais. C varmaan tilaa jotain Vegan Essentialsista. Niiltä tulee aina kaikista herkullisismmat paketit. Sit mull aon paikan päällä käytettäväksi paksu nippu lahjakortteja, mm. Michaelsia, Whole Foodsia, Trader Joe's...Ihanaa ihanaa Ihanaa!

Moi. ny. Huomenna kyläileen Keitaan Lotan luokse :)

xoxo,
Raisa

Vihdoinkin!

Olen "aina" salaa ihaillut/haaveillut kollaaseista, en ikinä niitä oikein ymmärtänyt, enkä koskaan kokeillut. Ainakaan tietoisesti. Vaikka onhan skräppäyskin aika pitkälti just sitä. Muttei kuitenkaan. Skräppäys ei ole taidetta. Ja se on kait se erottava tekijä sitten.

Niin, olen aina tykännyt paperisilpusta, kerroksellisuudesta, oudosta taiteesta ja sekavuudesta = kollaaseista. Mutta jostain syystä en ole niitä tehnyt. Ja muutenkin multa on aika pitkälti jäänyt taiteellinen puoli itsestäni käyttämättä. Koska en osaa piirtää, maalata, muovata, oikeastaan oikein mitään, mihin vaaditaan käsiltä jotain kurinalaisuutta. Multa ei mene aivoista suoraa linjaa käsiin, vaan se on sellaisella mutkalla, että tekee minusta kuumottavan huonon piirtäjän. Mun käsialakin on aikas kammottavaa verratuna peruskauniiseen käsialaan. Kesti aika pitkään se hyväksyä, nythän siitä on tullut jo iso osa minua. Varsinkin kiemuraisesta ja haparoivasta kaunokirjoituksestani :) Olishan se ihan tylsää, jos käsiala ei vastais ihmistä muuten ;) Niin, mutta siis se taiteellisuus. Tää on tosi kummaa, mutta mä aika ajoin haaveillen sellaisesta rajattomasta taiteesta. Siis ehkä niinku sellasta omien rajojen yli menevää, ei mitään kehyksiin ripustettavaa, vaan ehkä enemmän terapeuttista, vaikka käsillä maalin levittämistä isolle alueelle. Siis sellasta purkamista. Niin, en ole kuitenkaan sellaista tehnt. Joskus lasten ollessa pieniä antanut kyllä niiden tehdä sitä kylppärissä. Ei ihme, että Hapzista on tullut niin taiteellinen. Not. No, ehkä se on saanut lapsena taiteilla niin paljon, ettei enää teininä tarvitse ;)

Koen, että Pinkkiskin on ollut sellaista sievää ja rajojen sisällä pysyvää. Kyllähän niihinkin saa tekemisen tarvetta purettua, ja hyvin saakin. Mutta se taiteellisuus, omaleimaisuus. Ehkä joissain koruissa saattaa olla jotain häivähdyksiä siitä, mut enimmäkseen ei.

Kollaaseista haaveilun ohella olen harmitellut jäykkyyttäni ompelijana. En skräppäyksessäkään käytä ompelukonetta hyödykseni, vaikka se ainakin jossain kohtaa oli kovinkin trendikästä. Ei, minä pysyn tiukasti laatikossani, enkä muuta kuin vähän kurkin sieltä ulos. Jonkin aikaa sitten tein pikkusieviä onnittelukortteja ommellen, huopalintuja kartongilla. Wohoo! Miten omaperäistä ja räiskyvää!

Kunnes sitten lainasin jonkin aikaa sitten kirjastosta vapaakirjonnasta (?) kertovan kirjan. Muistan ajatelleeni kirjan lainausta tuumiessani, että just jostain tälläisestä mä voisin tykätä. Kirja on ollut Tehtaalla kohta kuukauden, enkä kertaakaan ole sitä avannut. Siellä se vaan nököttää, ja odottaa saavansa vähän huomiota. Mutta jo ihan pelkkä olemassa olonsa sai aikaan sen, että vihdoin ja viimein viimeistelin mun Pinkkis -pupuprojektin. Siis se uusi pupu, jonka ihana Emmi mulle piirsi, niin siitä olin tekemässä kolmiulotteista pehmoa. Pehmo epäonnistui surkeasti, se näytti vielä littanana hyvälle, oikeinkin lupaavalle. Mutta 3d:nä ei sitten yhtään. Pitäis muokata sitä kaavaa jotenkin, mutta ei minusta ole sellaiseen, ainakaan nyt. Koska se altistaisi taas uusille epäonnistumisille. Joten pupu tyhjäksi, takakappale irti, etukappaleen nurjalle puolelle vähän liimaharsoa ja pupu kiinni Pinkkiksen pöytäliinaan. Ja siksakkia päälle. Näitä tarvitaan ehdottomasti lisää, jos ei pupuja niin ainakin niitä muita koristeita, mitä Emmi piirsi. Pupujakin, jos vaan jaksaisin/viitsisin. Tämä oli siis alku. Muttei vieläkään sytyttänyt kunnolla.

Eilen sitten ommellessani suoraa viivaa, suh, suh, suuh osui katseeni pöydänkulmalla keikkuvaan sydämeen. Joku leimasinharjoitelma kankaalle. Ja koska mulla oli ikävästi rullastaan irronnut lankamöykky koneessa, jota ei voinut enää siirtää yhtään mihinkään, oli pakko saada vihreä lanka johonkin käytettyä, joten ompelin sen sydämen ympäri. Ensin kerran, ja koska se ei näyttänyt silleen oikeen miltään, mut silti kiehtovalta, niin aloin sitten ompelee oikein sydämeni kyllyydestä. Ees taas, ees taas. Kylläpä tuli hieno sydän! Ja koska lankaa oli vieläkin jäljellä kirjoitin omalla ihanalla käsialallani sydämen päälle IDIOT ja ompelin senkin ees taas, ees taas. Tsäk tsäk tsäk sanoi omeplukone. Ja mulla oli niin hauskaa! Sydämelle en kuitenkaan keksinyt mitään käyttöä, joten mietin, että mitä voisin tällä uudella harrastuksellani tehdä. Siis jotain hyödullistä, sillä hyödyllisyys on päivän sana. Ja sitten sen keksin! Kävin läpi jämäkankaita, valkkasin niistä sopivia, leikkelin, silittelin liimaharsot, sommittelin ja hitto soikoon! Jostain vielä keksin ainkain viisi pitkää vetoketjua! Ja tsadaa! Tein älyttömän (saako niin sanoa?) ihanan meikkipussin!!

Olen tuotokseeni hyvin tyytyväinen ja aion ehdottomasti tehdä näitä lisää! Flickerissä ne sai heti huomiota osakseen, samoin Facebookissa löytyi jo ostajia :D

Ai niin, lisäksi ISO uutinen, eiliseltä sekin. Pian ilmestyvä kirjani on nyt saanut alustavan taiton, eli pääsin kurkistamaan kirjan tulevaan sisältöön. Siis siihen, että miltä se tulee näyttämään. Ja ei voi muuta sanoa, kuin että Miljan kuvat ovat niin kauniita!! Vai mitä sanotte esim. tästä ----->

Hieno!!

Mutta tässä nyt kaikki tältä erää. Yläkerrasta kuuluu ompelukoneen yksinäistä ulinaa, täytyy mennä pitämään sille seuraa!

Intoa ja piykeyttä sinne teillekin! Koko viikonlopuksi! Ai niin, se alun pitkä kollaasiintro liitty siis tohon ompelukollaasiin. Vaikkakaan en ole ihan varma täyttääkö se kollaasin tunnusmerkit :) Ja eilen oli niin hyvää ruokaa (kerrankin minun tekemää), että siitä pitää postata. Ehkä huomenna? Oli siis BLT (bacon, lettuce, tomato) leivistä maukas vegeversio.

xoxo,

Raisa
 

Vielä vähän ikääntymisestä

Moip! Keksin tossa hiljattain, varmaan aamulla, kun aivot on kaikista terävimmillään. On muuten oikeesti hassua, miten mä muista ihan kaukaisten ihmisten nimiä ja jopa puhelinnumeroista aamuisin. Mut sit sängystä noustuani ja mitä pitemmälle päivä etenee niin sitä hatarammaksi kaikki käy. Mutta eilen aamulla muistin vetoketjukauppiaani etunimen (Jeff), ihan nurkan takaa putkahti. En siis edes miettinyt sitä. Samoin yksi puhelinnumero, jonka olen muistanut ikuisuuden, mutta hiljattain unohtanut muistui tänään aamulla mieleeni. (sitä en kerro!)

Niin, siitä ikääntymisestä. Ainahan ihmiset tavoittelee, jotain mitä niillä ei ole. Aina halutaan lisää, jotain uutta, jotain tavoiteltavaa. Niin, tää tuli siis siitä, tai siis plääh. Mietin, et miksei se voi olla toisin päin. Miksei kaikki halua olla vanhoja? Miks kaikki aina vaan haluaa olla nuorempia. Paitsi tietenkin nuoret toivoo, että ne olis aikuisia ja sais ryypätä aamusta iltaan ja herätä silloin kun huvittaa. Ja lapset toivoo samaa syystä, että saisivat syödä karkkia aamusta iltaan ja käyttää viikkorahansa sipseihin ja limppariin. Ja katsoa piirrettyjä just niin aikaisin ja lujalla kuin huvittaa. Ehkä parikymppiset (just ne kaikista pahimmat, ärsyttävimmät ja kadehdituimmat! tunnen siis ihania parikymppisiä, jotka on just niin ihania, että tekis mieli potkasta nilkkaan! Pelkästä kateudesta. Suukkoja Saralle ja Maijalle!) on itsekin tyytyväisiä ikäänsä. Mut kaikki muut tuntuu haluavan olla jotain muuta. Jotain, joka tuntuu saavuttamattomalta. Ja tietenkin osalle se onkin täysin saavuttamatonta. Siis vanhoista ei tule nuoria, vaikka ne kuinka sais vaipat alleen. Mutta nuorista tulee kyllä vanhoja, mut silloin en ei enää sitä halua.

Mut kaikesta tästä huolimatta, kyllä mä haluan vanheta. Tai siis en, mutta haluan kuolla vasta kun olen vanha, joten eikö se tarkoita just sitä, että haluan vanheta? Ehkä ajan ei tarttis mennä niin nopeasti? Paitsi enkun ja äikän, ja ehkä matikankin tunneilla.

Hassu juttu on kuitenkin se, että se ikähaarukka, mitä haikailen, nousee sitä mukaa kuin minäkin ikäännyt. Eli jossain vaiheessa tulen varmaankin olemaan sen ikäine, jolloin se mielessäni oleva "ideaali ikä" olis just 37. Eli nyt pitäis kyllä ottaa tästäkin iästä kaikki ilo irti! Ja kun ajattelee, että ennen kuin olen 70 v, jolloin aika moni ihminen on edelleen hyvä kuntoinen ja pystyväinen matkustelemaan ja ompelemaan ja katsomaan huonoja elokuvia, niin sen iän saavuttamiseksi mun pitäis melkein TUPLATA nykyinen ikäni. Eli siis kaikki mitä mulle on tapahtunut, kaikki kokemukset, tapahtumat ja muut, tulis tuplaantumaan. Ja tällä kertaa ehkä järjen kanssa. Siis se elämä, minkä olen nyt elänyt olis vielä toiseen kertaa elettävänä. Ja tietenkin aivan erilaisena. Tai siis ainakin osittain toivon, ettei ihan samoja juttuja tarttis vetää läpi. Ei must akyllä millään olis siihen.

Kun tota miettii, niin eihän tässä ole mitään hätää! Ehkä se onkin sit vaan se ulkoinen vanheneminen, joka eniten harmittaa. Kun ei naaman tarttis paljastaa niin paljoa. Tää on tosi noloa, enkä oikeesti ikinä olis uskonut ajattelevani näin, mutta varmaan jos olis ylimääräistä rahaa, niin kävisin vähän kiristämässä naamaani kirurgilla. Ihan vähän vaan. Pikkasen nostamassa.

Tässä teille Mr. Hyden tekosia

Mulla oli perjantaina mitä mainioin kangaspäivä! Ja perjantaina myös keksin, kun siis edelleen pähkäilin tän blogin sisällön kanssa. Kun ehkä täällä on ihan liikaa avautumista ja kiukuttelua ollakseen tälläinen julkinen blogi. Itse en siis ajattele niin, mutta ehkä vallalla on sellainen yleinen käsitys, ettei julkisissa blogeissa omalla nimellä/kuvalla varustettuna avauduta siihen tyyliin kun minä sen teen. Ja pikainen kierros supersuosituissa blogeissa, joita silloin tällöin luen, osoitti, ettei ne kyllä juurikaan mistään negatiivisista asioista kirjoittaneet. Kaikki oli vaan niin ihanaa ja täydellistä. Ehkä ihmiset haluavat lukea sellaisesta mieluummin kuin kuunnella kuinka ikääntyvä ikiteini potkii seiniä ja rikkoo pulloja. Mut sit mietin sitä, ettei tää blogi ole pelkästään lukijoille, vaan tämä on ennen kaikkea minulle. Siis niin, että minäkin saan tästä asioiden julkisesta vuodattamisesta jotain tyydytystä. Eli pattitilanne. Ja sitten muistin enkkublogini (jolla ei edelleenkään yhtä ainuttakaan lukijaa :(, siellä voin olla juuri niin aurinkoinen, kuin menestyminen vaatii ja täällä sitten kiukutella, jos siltä tuntuu. Dr. Jekyll ja Mr. Hyde, niin että Te saatte Herra Hyden (orava nukkuu/nauttii auringon paisteest apuun oksalla. Todella ihana!) kaikkine kamaluukisneen ja muu maailma saa hienostuneen salonkikelpoisen Tohtori Jekyllin ;)

Klik klik isommaksi, niin näkee tuon pohjalla olevan kankaan!

Perjantaina sain niin mahtikankaita, että oli lopulta taivuttava vetoketjuttomuuden painon alla, ja tilattava niitä tänne, vaikka postikulut oli ihan kamalat. Melkein tuplasivat ketjujen hinnan. Siltikin kyllä edukkaampia, mitä ne kangaskaupoissa ja marketeissa maksavat. Ostin myös aivan uudenlaista tukikangasta, huopapohjaista (synteettistä, tottakai ;), joka on kyllä niin jämäkkää, että siitä saa aivan erilaiset meikkipussit! Tajusin kyllä niitä silittäessäni, että koska sen metrihinta oli todella korkea, jopa niin, että tuplasi kankaan hinnan, ei tästä voi tulla kokeilua pysyvämpää. Ellei sitten nosta hintaa, mutta se vaan aiheuttaa sekaannusta, jos on ulkoisesti kaksi samanmoista, joiden hinta kuitenkin eri, johtuen vaan ja ainoastaan tukikankaan jämäkkyydestä. Uuden tukikankaan hinta melkein neljä kertaa korkeampi kuin sillä mitä normaalisti käytän : / Enkä ajatellut tätä yhtään siinä ostohuumassa.

Ostohuumasta tuli mieleeni, että tahtoo kirppikselle. Mies ei ole tulossa mukaan, ja ensin ajattelin pyytää yhtä kaveria seuraksi, mutta totesin ettei ole puhelinnumeroa, ja toisaalta meillä saattaisi olla liian samankaltainen maku (ehkä?), joten stressaisin vaan sitä, että mitä jos se toinen löytääkin jotain, joka on mulle tarkoitettu. Joten yksin menen. Ehkä ihan kivaakin, niin ettei tarvii koko ajan ootella tai kiirehtiä.

Mulla oli skuitenkin yksi leipätaikina tuloillaan. En pysty jäädä sitä kyllä odottamaan. Mitä tehdä? Ah, pistän sen jääkaappiin ja uunitan sitten kun tulen. Uuniin menossa myös yksi satsi kokeilukoruja. Miten kestää uunin kuumuuden pienen pienet muoviosat?

Haa! Vielä vähän! Eilen pyöräiltiin (on muuten vmäiset tiet pyöräilyyn!) uudelle Tikkurilan Kirppikselle, niin turha reissu kuin olla ja voi. Siis ihan syvältä koko mesta. Mutta kotimatkalla muistin yhdne lähellä (!! joo täällä tikkurilassa!) olevan korukaupan, jossa en ole koskaan!! käynyt. Mutta nyt mentiin. Ostin niin söpöjä pikkiriikkisten korujen tekoon soveltuvia koruosia että! Saan mun tytöille paljon uusia kaulakoruja! Mainiota! Ja sit myös sellasia pronssisen värisiä korvakorukoukkuja, joita tarvitsen ihan oikeasti. Tilasin nimittäin sarvia, jotka pronssin värisiä. Eikä mulla ole kuin hopeisia koukkuja. Ei ihan mene yhteen. 

Mutta joo, tässä tämän päivän postaus! Ai niin, piti muistuttamani, että osallistukaan ihmeessä siihen arvontaan! Elikkä kommentoikaa Arvonta -postaukseen (maanantailta, kait?) jotain mitä haluaisitte lisää blogiin, tai vähemmän tai ihan miten vaan. Niin olette mukana "barbie kokoisen" hedelmäsalaatti säilyketölkki -kaulakorun arvonnassa. Tämä päivä aikaa! Koru on tosi suloinen, senhän voi sitten antaa vaikka eteenpäin, jos oma maku on jotenkin tylsempi tai vanhoillisempi. Tai mikä parasta, siitä voi ruuvata sen pikkiriikkisen ruuvin irti ja ottaa tölkin leikkeihin :D

Hauskaa ja aurinkoista pakkassunnuntaita! Ai niin, ruoat olleet sen verran ala-arvoisia, ettei niistä voi mitään hehkuttaa. Eilen sipsejä (lapset poissa), päivällä ihan sekava soijarouhekastike ja pe iltaruokaa en pysty selittämään, kun en muista mitä kaikkea siihen pistin. Kuitenkin oli bataatti-porkkana-sipulikeitto, kookosmaitoo ja soijarouhettakin sinne viskoin. Ja limetinkuorta!

xoxo,

Raisa

Uusi jakso - uudet kujeet?

Maanantaina pitkästä aikaan jotain uutta, matikkaa. Kemian yksityisopetuksessa onneksi opin samalla jotain yhtälöistä, ja kun niitä käsiteltiin tunnilla (oli niitä ekassakin matikan kurssissa, mutten oppinut niitä millään) niin oli mulla pieni etulyöntiasema. Siis itseeni nähden. Kyllähän suurin osa muista oppilaista ne varmaan jo osas. Enkä mä kyllä siltikään voi sanoa niitä osanneeni, mutta en ollut ihan hukassa. Siis aianakaan ihan totaalisen. Tänään täytyis tehdä kotiläksyt, saa nähdä miten niiden kanssa käy.

Eilen olis ollut enkkua ja äikkää, mutten äidin synttäreiden takia ennättänyt kuin äikän tunnille. Pidän äikästä. En kieliopista enkä säännöistä, mutta äikästä kyllä. Ennätin näkemään bilsan opettajankin, ja sain sovittua että suoritan bilsa 2:n etänä. Jee, ei tarvii enää pähkäillä sen toisen open supermutkikkaita juttuja netissä. Vaan voi ihan vaan perinteisesti lukea kirjaa, tehdä luvun lopussa olevat tehtävät ja osallistua kokeeseen.  Ei mitään kuunneltavia juttuja, oppimispäiväkirjoja ja videoita ja muuta. Vanhaa kunnon pänttäämistä :)

Olen ollut allapäin, ei ole ollut mitään mistä innostua. Mutta nyt ehkä taas alkaa vähän asiat selkiytymään, kasat purkautumaan (niin no, kunhan käyn niihin käsiksi) ja aurinkokin paistaa niin kauniisti, ettei viitsi mököttää. Ja lauantaille ollaan järkkäämässä minimiittiäkin, ja tällä kertaa tavataan meillä. Yks meistä ei pääse, mutta minun lisäkseni on kaksi, joista toinen on jo nähnyt nukketaloni, mutta ainoastaan pikaisesti. Ette usko kuinka odotan, että saan esitellä sitä sellaisille ihmisille, jotka osaa sitä arvostaa!!! Kyllähän sitä muutkin tietenkin ihmettelee, asiaan vihkiytymätönkin näkee, että siihen on pistetty melkoisesti aikaa (ja rakkautta). Mutta entäpä sellainen, joka itse tykkää samanlaisista asioista! Oi autuutta! Olispa jo lauantai. Täytyy pitää huoli, että talo on siisti ja tytöillä jotain tarjottavaa! (hassua, kun yleensähän hermoillaan oikean kodin ja oikeiden tarjoilujen kanssa... :)

Olen ihan harmissani kaikista viimeaikaisista tilailuista. Tai siis oikeesti en yhtään, harmittaa vaan se, kun en voi tilata nyt vähään aikaan mitään, kun täytyy saada viimeisin nukke maksettua. Mutta siis leikitään, että omatunto soimais tai jotain vastaavaa. Siis kyllähän harmittaa rahan käytön holtittomuus. Ja se, ettei ole yhtään säästöjä. Näistäkin asioista voi täällä kuukaudesta toiseen narista, tai sitten asialle vois tehdä jotain. Mut sit aina tulee jotain, joka on just niin mahtavan ihanaa, että ilman sitä ei voi enää elää normaalia elämää. Ehkä noiden nukkejenkaan kanssa ei koskaan tule sellaista hetkeä, että no nyt mulla on kaikki ne nuket, jotka olen aina halunnuktin. Niin, että tää tunne, kun jossain on vielä yhden nuken mentävä rako, onkin se, jonka kanssa mun tulis opetella elämään. Tai sitten vaan odotella sitä, että kyllästyn. Raaskinkohan sitten myydä noita? Mitäköhän sen kyllästymisen jälkeen tulee? Mikäköhän se uusi juttu tulee olemaan? No, nyt se on noi nuket. Ajattelin taas jos yrittäisin vähän vähentää tilailuja. Leikkaisn luottokortinkin :D Olis se kyllä huomisesta kyllä mennt vanhaksiskin. Mutta symbolinen ele kuitenkin.

Tätä en kyllä ommellut eilen. Mutta tilkkuja kuiteski.

Eilen taas ompelin pitkästä aikaan. Ihan alkuun oli jo vähän sellainen olo, et mitens tää nyt menikään. Hassua. Kyllä se siitä sitten lähti luistamaan, ja oli todella mukavaa. Pidän itsestäni ommellessa. Sekin on hassua. On niin hassua, että minä, joka olen teini-iässä ollut ihan kauhean kamala, olen nyt aikuisena innostunut nukeista ja omeplusta. (enkä jaksa korjata tota, ennemmin kirjoitan pitkän rimpsun, että huomaatte minun huomanneeni kirjoitusvirheen...) Näin se elämä heittelee meitä ihan mihin sattuu. Omeplusta (hitto, taas!) vielä: katselin taas kankaitani.  Vaikkei oikeasti olis tarvinnut, kosk aolin jo valmiiksi ottanut esille seuraavat ommeltavat. Katselin kuitenkin, ihan vaan kiksien toivossa. On ne niin ihania! Vaikka niihin kakista kangasrikkaimpiin aikoihin nähden mulla on kangasvarastot puoliintuneet, kun yritän saada noita pikkuhiljaa pois, (että vois sitte taas oikein urakalla tilailla.) Ne on ihania samalla tapaa kuin vaikka skräppipaperit (jos siitä tykkää), mutta silti vielä ihanampia, kun niistä voi tehdä niin paljon enemmän. Menee nt todella runolliseksi, mutta kangas on ikään kuin lupaus jostain tulevasta. Mitä kaikkea siitä voikaan tehdä. Niin, ja sit mä teen niitä iänikuisia pussukoita, kun en pysty ompelemaan oikeita vaatteita. En ole usklatautunut enää nukenvaatteitakaan omeplemaan. Vähän niinko pienet lapste, näen asian paljon hienompana mielessäni ja sit kun lopputulos onkin jotain harakanvarpaita (vaikka tietenkin kauniita nekin omalla tavallaan) niin sitä turhautuu ja harmistuu. Mutta kyllä mä vielä niihin nukenvaatteisiin palaan. Ja ehkä saan joskus taas aikaiseksi ommella jotain muutakin kuin tuttuja pussukoita. Mulla on ollut ikuisuusprojektina tilkkutyö. Oeln siis vaan ommellut tilkkuja yhteen, tietämättä mitä niillä teen. Ehkä kassin. Ehkä en. Meinasin sanoa, että kun olis vaan enemmän aikaa...huh huh. Tästä vielä enemmän aikaa? No ihan oikeesti mua stressaa toi koulujuttu aika lailla. Olen alkanut inhoamaan kemiaa. Mutta ei auta. Ja hitto! Pitäis pikkuhiljaa alkaa ottaa selvää pääsykokeista ja muusta. Samperi! Inhoan asioiden hoitoa. On kyllä älyttömän hienoa, kun ne on hoidettu. Mut se aika sitä ennen. Painajaismaista!

Joo, mun pitäis mennä tekemään sekä matikan, että kemian läksyjä. Joko sanoin, että kemia on perseestä. Inhoan ioneita. Matikkaa ehkä vähän odotan innolla, sillä on vähän sellainen kutina, että voisin osata. Ja matikka on oikeasti todella kivaa, jos sitä osaa.

Toissapäivänä tuli ne tarrat, joista olen jo täällä vähän intoillutkin! Aivan ihania!  Näitä siis tulossa Pinkkis -tilausten mukana! Heti paikalla tilailemaan. Madeby:ta ajattelin pitää vielä maaliskuun elossa, ja sit vedän piuhat seinästä. Siis otan loputkin tuotteet sieltä pois. Etsy taas on saanut tuotteita sisuksiinsa aivan liian verkkaiseen tahtiin, kun C on ollut kipeä j anyt sillä on joku projekti meneillään ja se tarkoittaa automaattisesti sitä, että minä j aminun projektini jäävät jalkoihin. Pöh! Mutta kyllä se vielä täyttyy! Malttakaa pois!

Ja kyllähän niitä ihanuuksia on siellä jo nyt. Pari on myynyt pois, mutta nekin "tiskin alta". Nyt täytyy vaan keksiä se keino, millä saan enempi näkyvyyttä. Ideoita? Yks minkä eilen keksin on laittaa C:n ottamia kuvia tuotteista myös mun Flickr sivuille. Näin sain paljon uusia "ihailuja". Kyllä mä kirjastostakin varasin yhden aiheeseen liittyvän kirjan, kylläkin C:lle luettavaksi. Ja onhan mulla niitä itselläkin.

 Iso ongelma mulla on aina verkostoituminen. Olen siinä niin huono. Kaikilla foorumeilla hilluminen ja kaikkien kanssa kaveeraaminen. Yks juttu, missä oikeasti kaipaisin paljon viisaampien apua on Pinterest! Osaisko kukaan auttaa mua alkuun sen kanssa? Mulla on jonkun kaverin kutsusta tms. sielä luotuna jotain, mutta kun en jaksanut opetella asiaa niin se vaan jäi. Asiaan vihkiytyneet osaavat ehkä sanoa, että voisko se olla paikka, jossa kannattais jakaa kuvia esim. niistä miniatyyrikoruista? Mikä se mesta ylipäätään on?

Mä taas pähkäilen sen kanssa, että pitäiskö tässä mun blogissa olla jotain järkeä. Samoin siinä englannin kielisessä. Et olis vaan "asiallisia" postauksia, liittyen yhteen aiheeseen. Mut ihan oikeesti, en mä ikinä pystyis siihen. Tai ehkä just jonkun viikon. Mut kun mä en oikein ymmärrä tänkään blogin tarkoitusta. Miks mä jaan näitä asioita muille. Tokihan tätä kautta on tullut paljon kaikkea hyvääkin, nyt olis kiikarissa hiustenleikkuukin! Ja olen saanut tätä kautta kengät, tytöille kaikkia ihanuuksia, ja markkinoitua sekä omia kirjojani että Pinkkis tuotteita ja sit ainakin välillä innostettua osaa lukijoitsa joihinkin juttuihin, joista olen itse innostunut. Mut silti. Emmä tiedä, ehkä mua vaan harmittaa tää "hiljaisuus". Olkoot. Ei muutoksia näkyvissä.

Nyt tahtoo ompelemaan! Plääh! Mulla on pikkuveljelle ommeltavana yks laukku, tai siihen jotain "koristeita", enkä pysty ompelemaan niitä koneella, kun se laukku on ihan väärän mallinen ja aivan liian iso. Yritin eilen niin, että seisoin, C kannattelee laukkua ja minä yritän repiä sitä paininjalan alle, muttei siitä tullut mitään. Mun täytyy ommella se käsin! Jaiks!
Lisäksi on tullut joitakin koruosia. Kolmet viimeisimmät myyjäiset veti varastot kyllä ihan tyhjiksi. Nyt on ihan luvalla tullut tilailtua uusia. Niitäkin olis kiva päästä työstämään. Mut sit mua alkaa ahdistamaan ne kotiläkst ja sit tulenkin jo alakertaan, ja yritän jotain laskea/lukea ja koska se on niin vaikeeta, niin sit haen lohdutusta netistä ja sit olenkin haaskannut koko päivän ja on mentävä kouluun, enkä ole tehnyt läksyjä...

Koiruuksia!

 Moikkis nyt sitte!

xoxo,