Vielä vähän ikääntymisestä

Moip! Keksin tossa hiljattain, varmaan aamulla, kun aivot on kaikista terävimmillään. On muuten oikeesti hassua, miten mä muista ihan kaukaisten ihmisten nimiä ja jopa puhelinnumeroista aamuisin. Mut sit sängystä noustuani ja mitä pitemmälle päivä etenee niin sitä hatarammaksi kaikki käy. Mutta eilen aamulla muistin vetoketjukauppiaani etunimen (Jeff), ihan nurkan takaa putkahti. En siis edes miettinyt sitä. Samoin yksi puhelinnumero, jonka olen muistanut ikuisuuden, mutta hiljattain unohtanut muistui tänään aamulla mieleeni. (sitä en kerro!)

Niin, siitä ikääntymisestä. Ainahan ihmiset tavoittelee, jotain mitä niillä ei ole. Aina halutaan lisää, jotain uutta, jotain tavoiteltavaa. Niin, tää tuli siis siitä, tai siis plääh. Mietin, et miksei se voi olla toisin päin. Miksei kaikki halua olla vanhoja? Miks kaikki aina vaan haluaa olla nuorempia. Paitsi tietenkin nuoret toivoo, että ne olis aikuisia ja sais ryypätä aamusta iltaan ja herätä silloin kun huvittaa. Ja lapset toivoo samaa syystä, että saisivat syödä karkkia aamusta iltaan ja käyttää viikkorahansa sipseihin ja limppariin. Ja katsoa piirrettyjä just niin aikaisin ja lujalla kuin huvittaa. Ehkä parikymppiset (just ne kaikista pahimmat, ärsyttävimmät ja kadehdituimmat! tunnen siis ihania parikymppisiä, jotka on just niin ihania, että tekis mieli potkasta nilkkaan! Pelkästä kateudesta. Suukkoja Saralle ja Maijalle!) on itsekin tyytyväisiä ikäänsä. Mut kaikki muut tuntuu haluavan olla jotain muuta. Jotain, joka tuntuu saavuttamattomalta. Ja tietenkin osalle se onkin täysin saavuttamatonta. Siis vanhoista ei tule nuoria, vaikka ne kuinka sais vaipat alleen. Mutta nuorista tulee kyllä vanhoja, mut silloin en ei enää sitä halua.

Mut kaikesta tästä huolimatta, kyllä mä haluan vanheta. Tai siis en, mutta haluan kuolla vasta kun olen vanha, joten eikö se tarkoita just sitä, että haluan vanheta? Ehkä ajan ei tarttis mennä niin nopeasti? Paitsi enkun ja äikän, ja ehkä matikankin tunneilla.

Hassu juttu on kuitenkin se, että se ikähaarukka, mitä haikailen, nousee sitä mukaa kuin minäkin ikäännyt. Eli jossain vaiheessa tulen varmaankin olemaan sen ikäine, jolloin se mielessäni oleva "ideaali ikä" olis just 37. Eli nyt pitäis kyllä ottaa tästäkin iästä kaikki ilo irti! Ja kun ajattelee, että ennen kuin olen 70 v, jolloin aika moni ihminen on edelleen hyvä kuntoinen ja pystyväinen matkustelemaan ja ompelemaan ja katsomaan huonoja elokuvia, niin sen iän saavuttamiseksi mun pitäis melkein TUPLATA nykyinen ikäni. Eli siis kaikki mitä mulle on tapahtunut, kaikki kokemukset, tapahtumat ja muut, tulis tuplaantumaan. Ja tällä kertaa ehkä järjen kanssa. Siis se elämä, minkä olen nyt elänyt olis vielä toiseen kertaa elettävänä. Ja tietenkin aivan erilaisena. Tai siis ainakin osittain toivon, ettei ihan samoja juttuja tarttis vetää läpi. Ei must akyllä millään olis siihen.

Kun tota miettii, niin eihän tässä ole mitään hätää! Ehkä se onkin sit vaan se ulkoinen vanheneminen, joka eniten harmittaa. Kun ei naaman tarttis paljastaa niin paljoa. Tää on tosi noloa, enkä oikeesti ikinä olis uskonut ajattelevani näin, mutta varmaan jos olis ylimääräistä rahaa, niin kävisin vähän kiristämässä naamaani kirurgilla. Ihan vähän vaan. Pikkasen nostamassa.

Tässä teille Mr. Hyden tekosia

Mulla oli perjantaina mitä mainioin kangaspäivä! Ja perjantaina myös keksin, kun siis edelleen pähkäilin tän blogin sisällön kanssa. Kun ehkä täällä on ihan liikaa avautumista ja kiukuttelua ollakseen tälläinen julkinen blogi. Itse en siis ajattele niin, mutta ehkä vallalla on sellainen yleinen käsitys, ettei julkisissa blogeissa omalla nimellä/kuvalla varustettuna avauduta siihen tyyliin kun minä sen teen. Ja pikainen kierros supersuosituissa blogeissa, joita silloin tällöin luen, osoitti, ettei ne kyllä juurikaan mistään negatiivisista asioista kirjoittaneet. Kaikki oli vaan niin ihanaa ja täydellistä. Ehkä ihmiset haluavat lukea sellaisesta mieluummin kuin kuunnella kuinka ikääntyvä ikiteini potkii seiniä ja rikkoo pulloja. Mut sit mietin sitä, ettei tää blogi ole pelkästään lukijoille, vaan tämä on ennen kaikkea minulle. Siis niin, että minäkin saan tästä asioiden julkisesta vuodattamisesta jotain tyydytystä. Eli pattitilanne. Ja sitten muistin enkkublogini (jolla ei edelleenkään yhtä ainuttakaan lukijaa :(, siellä voin olla juuri niin aurinkoinen, kuin menestyminen vaatii ja täällä sitten kiukutella, jos siltä tuntuu. Dr. Jekyll ja Mr. Hyde, niin että Te saatte Herra Hyden (orava nukkuu/nauttii auringon paisteest apuun oksalla. Todella ihana!) kaikkine kamaluukisneen ja muu maailma saa hienostuneen salonkikelpoisen Tohtori Jekyllin ;)

Klik klik isommaksi, niin näkee tuon pohjalla olevan kankaan!

Perjantaina sain niin mahtikankaita, että oli lopulta taivuttava vetoketjuttomuuden painon alla, ja tilattava niitä tänne, vaikka postikulut oli ihan kamalat. Melkein tuplasivat ketjujen hinnan. Siltikin kyllä edukkaampia, mitä ne kangaskaupoissa ja marketeissa maksavat. Ostin myös aivan uudenlaista tukikangasta, huopapohjaista (synteettistä, tottakai ;), joka on kyllä niin jämäkkää, että siitä saa aivan erilaiset meikkipussit! Tajusin kyllä niitä silittäessäni, että koska sen metrihinta oli todella korkea, jopa niin, että tuplasi kankaan hinnan, ei tästä voi tulla kokeilua pysyvämpää. Ellei sitten nosta hintaa, mutta se vaan aiheuttaa sekaannusta, jos on ulkoisesti kaksi samanmoista, joiden hinta kuitenkin eri, johtuen vaan ja ainoastaan tukikankaan jämäkkyydestä. Uuden tukikankaan hinta melkein neljä kertaa korkeampi kuin sillä mitä normaalisti käytän : / Enkä ajatellut tätä yhtään siinä ostohuumassa.

Ostohuumasta tuli mieleeni, että tahtoo kirppikselle. Mies ei ole tulossa mukaan, ja ensin ajattelin pyytää yhtä kaveria seuraksi, mutta totesin ettei ole puhelinnumeroa, ja toisaalta meillä saattaisi olla liian samankaltainen maku (ehkä?), joten stressaisin vaan sitä, että mitä jos se toinen löytääkin jotain, joka on mulle tarkoitettu. Joten yksin menen. Ehkä ihan kivaakin, niin ettei tarvii koko ajan ootella tai kiirehtiä.

Mulla oli skuitenkin yksi leipätaikina tuloillaan. En pysty jäädä sitä kyllä odottamaan. Mitä tehdä? Ah, pistän sen jääkaappiin ja uunitan sitten kun tulen. Uuniin menossa myös yksi satsi kokeilukoruja. Miten kestää uunin kuumuuden pienen pienet muoviosat?

Haa! Vielä vähän! Eilen pyöräiltiin (on muuten vmäiset tiet pyöräilyyn!) uudelle Tikkurilan Kirppikselle, niin turha reissu kuin olla ja voi. Siis ihan syvältä koko mesta. Mutta kotimatkalla muistin yhdne lähellä (!! joo täällä tikkurilassa!) olevan korukaupan, jossa en ole koskaan!! käynyt. Mutta nyt mentiin. Ostin niin söpöjä pikkiriikkisten korujen tekoon soveltuvia koruosia että! Saan mun tytöille paljon uusia kaulakoruja! Mainiota! Ja sit myös sellasia pronssisen värisiä korvakorukoukkuja, joita tarvitsen ihan oikeasti. Tilasin nimittäin sarvia, jotka pronssin värisiä. Eikä mulla ole kuin hopeisia koukkuja. Ei ihan mene yhteen. 

Mutta joo, tässä tämän päivän postaus! Ai niin, piti muistuttamani, että osallistukaan ihmeessä siihen arvontaan! Elikkä kommentoikaa Arvonta -postaukseen (maanantailta, kait?) jotain mitä haluaisitte lisää blogiin, tai vähemmän tai ihan miten vaan. Niin olette mukana "barbie kokoisen" hedelmäsalaatti säilyketölkki -kaulakorun arvonnassa. Tämä päivä aikaa! Koru on tosi suloinen, senhän voi sitten antaa vaikka eteenpäin, jos oma maku on jotenkin tylsempi tai vanhoillisempi. Tai mikä parasta, siitä voi ruuvata sen pikkiriikkisen ruuvin irti ja ottaa tölkin leikkeihin :D

Hauskaa ja aurinkoista pakkassunnuntaita! Ai niin, ruoat olleet sen verran ala-arvoisia, ettei niistä voi mitään hehkuttaa. Eilen sipsejä (lapset poissa), päivällä ihan sekava soijarouhekastike ja pe iltaruokaa en pysty selittämään, kun en muista mitä kaikkea siihen pistin. Kuitenkin oli bataatti-porkkana-sipulikeitto, kookosmaitoo ja soijarouhettakin sinne viskoin. Ja limetinkuorta!

xoxo,

Raisa