Nukkemiitti, myyjäiset ja "Back to School" -postaus

Taas paljon kaikkea takana! Lauantaihin mennessä olin saanut kaikki aloittamani pussukat ommeltua, mikä on oikeesti aika kuumottavaa ja sit kuitenkin ihan älyttömän hienoa. Mulla siis yleensä on niitä ainakin kolmessa eri vaiheessa menossa. Värien ja joskus kokojen mukaan kasoissa. Mut nyt ei ole "sleepsackeja" lukuunottamatta mitään! Eikä ole niitä vetskareitakaan. Eikä kyllä vähään aikaan tulossa mitään myyjäisiäkään, ja taas toisaalta Ofeliasta jäi tarpeeksi Etsyyn laitettavksi pidemmäksi aikaa, niin ei vaan yksinkertaisesti ole tarvetta ommella. Kummallista.

Joo, eli oli kaikki pakkaamista lukuunottamatta tehty, joten saatoin hyvillä mielin lähteä joululahjashoppailemaan ja sit vähän myöhemmin kaverille nukkemiittiin. Keskustassa oli tietenkin kamala ryysis, mutta sain asiani hoidettua ja tarvittavat lahjat hankittua. Teellekin Manga Cafeen ennätin, ja Pinzagon siitä lähes naapurista isältään seurakseni usutin. Pinpulaa odotellessa puin yhdelle mukanani olleelle nukelle (mukana miitin takia!) juuri postista hakemani, kaverilta lahjaksi saadun mustan "nahka"minihameen kaikkine härpäkkeineen. Oli ihanaa kun se oli siinä kahvilassa ihan ok, ilman tunnetta siitä, että mua tuijotetaan tms. Hörhöt on kyllä siinä suhteessa ihan parhaita! Hörhöillä tarkoitan siis niitä nuoria "japani-faneja". Ihan sama.
Ekolon kautta (116 euroa juustoon, makkaraan, nakkeihin ja "joulusukka" lahjoihin) Soi Soihin syömään, sinne koska oli vielä puoli tuntia aikaa ennen miitin alkua. Kävin kyllä vielä parissa paikassa siinä välillä. Mun bataattiranskalaisissa oli hius ja se kyllä vähän vei ruokahalua.

No, miitti oli ihana. Emäntä oli tehnyt suklaapikkareita, joulutorttuja ja lisäksi oli mun tuomia snäksejä, ja Neiti K:n tuomia sipsejä. Nom nom nom. Meillä oli tosi kivaa! Kaikki kilvan ihailtiin Neiti E:n uutta nukkea. En kerro siitä sen tarkemmin, mutta pitkästä aikaan on tullut markkinoille jotain uutta ja se toimi! Olin siitä hyvin ihastuksissani ja omaksi ihmetyksekseni pystyin järkeilemään asian niin, että mulle riittää, että Neiti E:llä ja Neiti S:lla on se. Mun ei tarvii sitä hankkia. Ehkä tulen tätä vielä katumaan, jos sen arvo kauheesti kohoaa nykyisestä. Mutta ei saa ajatella nukkeja sijoituskohteina, ainoastaan niitä voi muille puolustella sillä, että hinnat saattaa tuplaantua, joskus jopa triplaantua. Ehkä enemmänkin. Ihan sama.

Huikea lintulauta! Helppo täyttää, vaikkei sitä kovin tiheään tarvii täyttääkään.

Joo, vietettiin koko iltapäivä siellä, tutustuen samalla pupuihin, joita oli neljä kappaletta :) Puput on ihania! Lopulta sitten oli aika lähteä kotiin. Mulla oli pyörän selkään melkoiset kantamukset, mutta narulla sain köytettyä kaiken tukevasti kiinni. Poljin lähimmälle juna-asemalle, ja sieltä junalla kotiin. Kotona sainkin sitten pian iloisen yllätyksen. Eräs ihana blogin lukija, joka on kanssani harmitellut lintulautojeni täydennystiheyttä toi minulle isänsä tekemän valtavan lintulaudan! Siis aivan mahtavaa!!! *iso sydän!*Nyt se on tuolla pihalla, maassa niin että isot linnut ja oravatkin saavat kupunsa ravittua. Kiitos vielä kerran!!!

Sunnuntain vastaisen yön nukuin vähän huonosti, kun jännitin myyjäisiä. Näin unta, että olin pahasti myöhässä. Sekä Japanin lennolta, että Ofeliasta. Heräsin todella hyvissä ajoin, joten ei syytä huoleen. Ja olin sitten lopulta yli tunnin myöhässä...Ei hätää, mulla oli siinä sitten vähän alle tunti laittaa pöytä kuntoon, ja ihan ok se meni. En ollut valmis kun ovet avattiin, mut mitä sitten.

Ofelia oli jälleen kerran ihana. Ne asiakkaat! Koska olin yksin en päässyt kiertelemään muiden pöytiä, mut mitä omalta pöydältäni näin, niin ihania asioita oli muillakin myynnissä. Asiakkaita oli omasta, ja muidenkin, mielestä vähemmän kuin edellisinä vuosina, kertaakaan ei tullut kunnon ryysistä, mutta silti myynnit olivat hyvät ja ihmiset tykkäsivät tuotteista :) Kaksi tuli kertomaan kuinka paljon olivat tykänneet Mollyn tarinasta! Ihanaa!

Seisoin ihan koko päivän. Pelkäsin, että jos istun en enää jaksa nousta ylös, joten vessakäyntejä lukuunottamatta seisoin klo 11-19. Olin aika uupunut ovien sulkeuduttua. Mulla kesti tuhottoman kauan pakata kamani, kun kaikki kaulakorut piti pakata erikseen. Suurin osa oli jo lähtenyt kun mä vielä väkertelin niiden kanssa. Ei muuta, mut mulla oli huutava nälkä!

Kotona nuokuin Incredible human body -dokumentin äärellä syöden viisi palaa leipää.

Maanantaina C kertoi Eurokankaassa olevasta alesta. Wohoo! -20% kaikista kankaista! Äkkiä sinne! Ostin melkoisen läjän kankaita, valitettavasti? ei ollut söpöjä kankaita, mutta sleepsackeihin kyllä hyvät vuorit ja muutamia päällikankaitakin. Ja kaikestä viideosa pois! Poljin sitten vielä postiin (niin, meidän auto on korjauksessa, ja tulee olemaan vielä jonkin aikaa, kun korjaaja oli juuri silmäleikkauksessa) ja vaikka oli melko lailla pakkasta, niin nautin suunnattomasti talvisesta matkastani. Olin oikein hyvin pukeutunut, joten en palellut yhtään. Elämän pieniä iloja :). Postista hain kolme pakettia, pakkausteippejä, jotka olivat olleet melkein 6 viikkoa matkassa..., joululahjoja ja yhden aarteen itselleni. Kotimatka olikin sen kuorman kanssa vähän hankalampaa, sillä kangaskassi, joka roikkui tangosta oli niin iso, etten meinannut mahtua polkemaan. Enää ei ollutkaan niin nautinnollista. Silti pyöräily on ihanaa!

Illalla menin kahdelle perättäiselle matikan tunnille. Aika ällöttävä maanantai. Siis noiden koulujuttujen osalta. tiistaille on espanjaa. Ja etänä, eli aika ajoin perjantaisin! on bilsan vitoskurssi. Ke sitten taas matikkaa ja to espanjaa. Rankka rutistus näin loppuvuodelle ja tietty sitte vuoden alkuun kans. Erityisen rankan siitä tekee se, että ehdin jo vähän tottua/tykästyä siihen, ettei ollut koulua ollenkaan. No, matikka on jotenkin jaksettava, että pääsee läpi kirjoituksista! Vaikka ehkä mä tällä osaamisella jo pääsisin. Ongelmana on se, etten muista mitään sääntöjä ja laskujärjestyksiä, siis sitä teoriaa ja vierasperäisiä termejä en ymmärrä yhtään. Osaan vaan tosi hyvin sanallisten laskujen ratkomisen. Ja prosenttilaskut.

Nyt pitäis mennä vähän siivoilemaan tehtaalle. Viime aikoina on ollut niin kova kiire ja paljon uusia kankaita ja muita jätetty vaan ovelle, nyt pitäis mennä purkamaan sitä sumaa. Ja vähän katsomaan, että missä vaiheessa siellä mikäkin asia on. Ofeliasta tulossa kans kuvia, mut ne on miehen kamerassa. Loppuun vielä kuvia itsenäisyyspäivä illalliselta. En jaksanut keksiä pyörää uudelleen, joten syötiin suoraan Puputytön Juhlakirjasta :D

Son moro!
xoxo,
Raisa

Homo kämppä

Tämä on MINUN Wataruni, kuva TM OUTLOTin.

Ketään ei kiinnosta, mutta kerron silti: Meille on tulossa miespuolinen nukke, Wataru. Ja Wataru on homo. Alunperin Wataru-kun tehtiin Licca-chanin poikaystäväksi 60-70 -luvulla, mutta ainakin viime aikoina Watarut ympäri maailmaa ovat tykänneet vain ja ainoastaan pojista. Niistä otetaan ihan parhaimmat valokuvat! Pläh! Nyt mä aloin miettimään, että onko tää poliittisesti epäkorrektia.

No, jos joku vetää tästä herneen nenäänsä niin voi voi. ELämässä voi välillä ottaa rennostikin ja pitää vaikka vähän hauskaakin, tykkää sitten tytöistä, pojista taikka vaikka nukeista.

Mulla on jo pitkään ollut nukketalossa muutoksia meneillään, niissä asukkaissa ja sitä myöden sitten tietenkin myös asunnoissa. Bakahan joutui muuttamaan lasipalatsin katolle, jotta BL tytöt Holly ja Polly saisivat Bakan entiset asunnon. Seinät siellä tapetoin ja jotain huonekaluja laitoin, mutta en yhtään ole siitä innostunut. Mutta nyt siitä tuleekin Watarun ultra-glitter-mega-makee-tms.-jne. -yksiö. Sitä vois ihan uudella innolla alkaa laittamaan kuntoonkin, ainakin olis jotain erilaista. Ja erilainen on aina kivaa.

En vielä kyllä yhtään tiedä millasen siitä tekisin - ehdotuksia? Mitä siellä ainkain pitäis olla?

Mutta mutta! Annoin itselleni 45 minuuttia aamupalaan ja surffailuun - aika meni, ja nyt sitten minun vuoro mennä!

xoxo,
Raisa

Vastaleikatut hiukset ja muuta yhtä kedehdittavaa. Prkl.

Meni vähän pipariksi toi jääkaappipostaus, kun se piti laittaa jo perjantaina, mut kun siinä kesti niin kauan. Innostuin nimittäin sulattamaan pakastimenkin, enkä malttanut tehdä sitä passiivisesti, vaan vaihtelin pakastimen sisään kulhoihin kiehuvaa vettä, että sulais nopeammin. Ja sit me lähettiinkin kirjastoon. Ja koska lainasin niin kiehtovia kirjoja, etten enää malttanutkaan olla koneella. Olen vaan lukenut. No, ainakaan en ole katsonut niin paljoa huonoja elokuvia. Vaikka elokuvissakin kylä kävin.

Mausteet ja muut töhkät.

Mutta joo, pahoittelut siis tuosta mönkään menneestä jutusta.
Tässä kuitenkin meidän jääkaappi.  Tai siis ennen kaikkea sen sisältö.

Juomat. Mehua, koska C on kipee.

Kauhukseni huomasin, että kaikki toisiksi alimman kuvan tuotteet olivat ohittaneet parasta ennen päiväyksensä. Tai purjossa sitä ei tietenkään ole, mutta sen verran nahistunut se jämäpala oli, että luokittelin sen niihin. Mutta ainoastaan tumman mison ja merileväsalaatin heitin pois. Molemmat erikoistuotteita, jotka herkästi unohtuu. Enkä siitä merileväsalaatista edes  tykännyt. Äiti sen sitäpaitsi toi meille. Sinapille en tiedä mitä tehdä. Se oli parasta ennen 2/2013. Ja siitä on melkein kaikki jäljellä. En oikein edes muista mihin me sitä käytetään. En kyllä raaskis sitä poiskaan heittää, ainakaan vielä.

Melkein kaikki vaaravyöhykkeellä olevat vihannekset käytin salaattiin, loput sitten muihin ruokiin. Kaikki jämäruoat on tullut syötyä.

Säilykkeet.

Parjantaina syötiin Curry riisiä (karee raisu ;), siihen käytin jämänä olleen riisin (ja keitin kyllä lisääkin, kun ei riittänyt) ja loput bataatista. Lauantaina syötiin paistettua riisiä (taas loput edellisen päivän ruoasta, ja taas jouduin keittämään lisää, ja sitäkin jäi!) ja loput kurrysta, sekä pähkinä-bulgursalaattia, johon käytin loput purjosta (ja jouduin ostamaan myös paljon lisää), ja sit oli kans misokeittoa, josta kukaan ei tykännt. Mutta sainpahan ainkin käytettyä loput vaaleasta misosta, jossa päiväys mennyt n. viikko sitten. Sitä on kyllä pakastimessa aika paljon, kun ostin sen aika lähellä viimestä käyttöpäivää. Pöh.

Toi juusto muuten on parasta juustoa jota olen koskaan syönyt. Leivän päälle sitä, kurkkua ja yrttisuolaa ja jo pyörii sukat jaloissa! Aivan ihanaa! Ja kamalan kallista! :(

Oltiin just käyty Ekolossa, siks meillä on nakkeja ja juustoa.

Mitähän muuta? No vaikka mitä, mut mitä oleellista, kun pitäis päästä kirppikselle. Lääkräissä kävin ja sit vielä labrassakin. Nyt pitäis soittaa jollekin erikoissairaanhoitajalle, en enää muista miksi. Ja lääkri ottaa asioista lisää selvää ja soittaa mulle keskiviikkona. En ole tilannut lisää nukkeja. Olisin kyllä, jos vaan voisin. Taas ihan villinä niihin. Ne on niin hienoja. Kumpa vaan mis ei syyllistäis niistä niin kamalasti tai kumpa minä en reagois siihen niin kovasti.

Jämät, tän lisäks oli vielä riisiä "sinisessä huoneessa". Vaaravyöhykkeellä.

Eilen vein lapset ensin Hoploppiin ja kun sinne ei saanut jättää lapsia yksin ni sitten naurusaareen ja itse rynnin kamalalla kiireellä leffaan. Olin jo kyllä hakenut lippuni, mut tarvitsin vielä veden ja popcornit. En muista elokuvan nimeä, mutta se oli kuitenkin oikein hyvä. Kertoi kahdesta "hullusta" jotka sekoilee ja sit rakastuu. Ne olis kyllä saaneet olla vähän vielä hullumpia ja "sekoilla" enemmän.

Sieltä kauppaan, ja nyt meidän jääkaappi ei enää näytä noin siistiltä ja kliiniseltä.Mut ei se silti mikään pahakaan ole.

Tämän postauksen kirjoittaminen vähän venynyt. Tultiin just Jäähallin kirppikseltä.

Vihannekset. Melkein kaikki "vaaravyöhykkeellä".

 Kamalasti ihmisiä, sekä myyjinä että asiakkaina. Löysin tytöille auton ja kuntopyörän! Toivottavasti ovat sopivan kokoiset. Siellä oli aika paljon nukkeja, mutta niin oli myös paljon ihmisiä, jotka etsivät barbien kamoja! Kilpailijoita!

Eeek! Kaikissa päiväys mennyt!

Olen paljon miettinyt kateutta viime päivinä. Kun tuntuu, että olen kaikesta kaikille kateellinen. Aloin erittelemään tätä ajatusta (yleensä en pahemmin muita kadehdi, ja pystyn jopa käyttämään kadehtimista "polttoaineena". Niin, ja näistähän ei tietenkään sais puhua, koska onhan sussa silloin oltava jotain vikaa, jos kadehtii muita, ainakin niissä, jotka ilkeävät myöntää sen). Niin, kaikki kulminoituu yhteen lenkillä nähtyyn nuorehkoon naiseen. En siis yhtään tiedä kuka se oli, mutta sillä oli hyväkuntoinen ulkoilupuku (housut ja takki vielä samaa sarjaa tms.), se oli hoikka ja tää on pahin! sillä oli hiljattain leikatut hiukset! Älytöntä, mutta kokonaisuus oli ihan sietämätön. Mä sitä siis kadehdin. Kun jättäisin yhden nuken ostamatta, voisin siitä säästyneellä rahalla ostaa hienon ulkoilupuvun ja vielä leikkauttaa hiuksetkin. Ja sitte ei enää tarttis kadehtia ventovieraita lenkkipolulla. En muuten ollut virallisesti lenkillä, vaan Riston kanssa ulkoilemassa. Onneks se tyttökään ei juossut, vaan käveli. En olis ehkä kestänt jos se olis vielä ollut niin täydellinen, et olis juossut.

Ihana, puhdas jääkaappi.

 Tietenkään se ei ole ihan noin yksinkertaista. Kadehdin siis tietenkin jotain, mitä se mulle edusti. Ja tässä tapauksessa se on kaikkea uutta, puhdasta, hallittua ja ennen kaikkea tavallista. Mä en kestä. Siis just tällä hetkellä. Useimmiten musta on kivaa olla just mä, ja just tälläinen. Mut nyt vaan kausi, jolloin joku paljon tasaisempi olis niin paljon mukavampaa. Olis ihanaa toimia koneen tavoin, ennakoiden ja jotenkin varmasti. (oikeesti en tälläisenä kestäis sitä varmaan päivääkään, mutta kai sitä saa ajatuksesta nauttia).


Muistatteko sen mun karsimisinnon? Mitäköhän sille kävi? Loppu kuin seinään, ja nyt harmittelen joitakin tavaroita, jotka laitoin pois (aika vähän kyllä, ehkä joitain kirjoja) ja kuumeisesti olen täyttämässä kotia entistä ahtaammaksi. Mä haaveilen, tai siis osa minusta haaveilee, kodista, jossa on tilaa ja tarkkaan harkittuja, merkityksellisiä tavaroita. Ja sit totuus on kuitenkin se, että rakastan krääsää, mitä enemmän sen parempi. Sen turvallisempaa. Niin, että mitä ihmettä mä syyllistän itseäni kaikesta tästä roinasta, jos se on sellaista mistä minä tällä hetkellä pidän? Ei musta ikinä tule sitä ulkoilupukuista naista vastaleikattuinen hiuksineen. Emmä ensinnäkään raaskis laittaa satoja euroja johonkin vaatteisiin, varsinkin johonkin niin tylsään kuin ulkoilupukuun. Mullahan on noi Burtonin ikivanhat toppahousut, joista toppaukset tursuaa Kenain puremista rei'istä. Ennemmin mä ostan sillä rahalla jotain hauskaa.  Säästän ne siihen pian ilmestyvään Middieen. Ja jos hiuksia on koko ajan leikkaamassa niin eihän ne millään kasva pitkiksi. Nää on oikeesti kasvanut huomattavasti paljon pidemmiksi nyt kuluneen vuoden aikana, kun en ole kertaakaan käynyt kampaajalla niitä leikkauttamassa. Aiemmin kävin kahden tai kolmen kk:n välein, ja silloin tutnu ettei ne millään kasva takas pitkiksi.  Nyt kyllä pitäis oikeesti mennä pikkuhiljaa leikkauttamaan. Haluaisin otsatukan. Mut sit sitäkin pitäis olla koko ajan leikkelemässä.



 





Loppuun laitoin vielä kaksi kuvaa Candystä, yhdestä kauneimmista (no niinhän ne kaikki!) nukestani, mutta joka ei jostain syystä vaan "iske". Ent iedä mikä siinä on, kun se on just sellainen kun pitääkin. Mun ehdottomat suosikkityttöni on just tota samaa mutrusuu -sarjaa (Nuppu ja Alex, ja ehkä nyt sit Pennykin, eli Miss Sally Rice, Margo ja Phoebe Maybe). Mulle tulee tästä, vaikkei näistä kuvista, mieleen Mad Men sarjasta se Don Draperin uusi vaimo. Tykkään myös pukea sen siihen 60-luvun tyyliin.

Taidan nyt mennä tekemään jotain ihan muuta. Harmittaa kun olen päästänyt hiihtoloman menemään opiskeluiden suhteen ihan pipariksi. Tulee mieleen joku semmoinen, joka tekee suuria suunnitelmia ja sit kaikki menee ihan mönkään laiskuuden tai tyhmyyden takia. Mun joillain kursseilla on yks sellainen poika, joka antaa sellaisen vaikutelman, että olis kova opiskelemaan, palauttaa tehtäviä etuajassa ja sit se kerto, ettei päässyt kemiasta läpi eikä äikän ope tykkää siitä. Mä olen kohta sellainen. Täällä toitotan hienoja suunnitelmia opiskeluista ja sit tosiasiassa luen ihan muita kirjoja ja leikin nukeilla. Ja katson vielä huonoja leffojakin.

Kauheeta valitusta taas. On paljon kivempaa, kun puhkun itseluottamusta ja olen pää pyörällä omasta erinomaisuudestani.

Moikkis!

xoxo,

Supermegaplösö tässä hei

Ei voi olla totta! !,5 kiloa tullut vielä lisää siihen muutenkin jo liiallisen ylimääräyden päälle! Sen on kyllä pakko olla nestettä (saunassa varmaan läskikin muuttuu nesteeksi, kunhan tarpeeksi löylyttelee...?)! En meinaa mahtua mun "fatpantseihin". Ja olen mielestäni ainakin yrittänyt syödä vähän kohtuullisemmin viime viikolla. Ja mä olin vielä kipeäkin, eikä silloin ruoka maistunut. Ei tämä voi olla totta!

Tietenkään se ei auta, että mulla on herkkuja vaikka muille jakaa...Osaan kirjoitin kalorimäärän näkyviin, jos se vaikka vähentäis mässäilyä. Ei tunnu auttavan. En oikein tiedä mitä tämän asian kanssa tulisi tehdä. Mä olen mestarilaihduttaja, mutta en oikein haluaisi laihduttaakkaan. Kun pitäis vaan syödä paremmin (kevyemmin, terveellisemmin), mutta kun olen niin huono kulkemaan keskellä tiedä. Aina meinaa lipsahtaa jompaan kumpaan reunaan. No, kyllä mä tästä jotenkin selviän!

Muutenkin taas ihan pipariksi menossa hienot suunnitelmani ja järjestykseni ja kaikki. Ettekä halua tietää mihin se liittyy, kun se liittyy nukkeihin. Ensi alkuun vaan vaatteisiin ja nyt ehkä sit johonkin muuhun. (lips, lips lipsahtelee vaan pois kaidalta polulta ja sit spläs mäisk, umpi uppeluksiin taas jonnekkin kurittomuuksien suohon...yksi graalin malja kiikarissa, hintaa suht saman verran kun just sain luottokortilta pois, ja sekin luottokorttimaksu teki loppukuusta vähän kiusallisen tiukan ja jouduin kajoamaan matkakassaan, että sain muita asioita maksettua. Ouch.) En ymmärrä miksi olen tälläinen, kun kaikki muut tuntuvat pystyvän jonkinlaiseen kuriin itsensä kanssa. Ja se, ettei mulla todellakaan ole varaa tälläiseen. Vaikka en rahaa juuri muuhun käytäkään, siis pakollisten juttujen lisäksi, en osta puhelimia enkä pelivempeleitä, en meikkejä, laukkuja, vaatteita tai kummallisia kahvijuomia. Silti. Olen työtön, ei työttömillä pitäis olla mahdollisuutta törsätä. Hiton luottokortti.

On mulla iloisiakin asioita, vaikka kyllä tuo nukkeasiakin on loppujen lopuksi iloinen, mutta katsotaan nyt ensin miten sen kanssa käy.

Lauantai meni leipoessa, tai ei ihan, mutta ainakin osa päivästä meni. Leivoin Ravintolapäivän Eläinystävälliseen Kahvilaan. Ja kuten jo aiemmin olen kertonut, leivoin Tuhteja ja sit Petan sivuilta otetun reseptin mukaisia koirankeksejä. Tuhdeista ja itse asiassa koirankekseistäkin, tein gluteenittomia, vaikka se mua harmittikin. Koska olin ihan varma, että niistä tulis kamalan pahoja, eikä kukaan haluais ostaa niitä, mikä olis iso harmi, kun niiden ainekset tuli niin kalliiksi (se samperin valkoseuklaa!). Koska Tuhdit ovat jäähtymisvaiheessa todella herkkiä hajoamaan, niin onnistuin rikkomaan muutaman keksin. Oikeasti vahinko! Mä kyllä myin suurimman osan hajonneista täällä kotona, ja yhden sitten annoin itselleni. Ehkä parhaita keksejä, joita olen koskaan tehnyt/syönyt! En yhtään muistanut, että ne oli noin hyviä. Mua aina vaan hirvittää se valkosuklaa, kun se on niin kallista ja pahaa. Mutta näissä kekseissä se on niin hyvää, eikä nää kyllä olis niin hyviä, jos käyttäis tummaa suklaata. Niin, ja nää oli siis gluteenittomia! Ja silti maukkaita! Multa oli kananmunankorvike loppu, joten käytin pellavansiemeniä - hyvin toimi näinkin!
koirankekseistä en osaa sanoa oikein mitään, en maistanut. Mutta niihin ei tullut sokeria : / Meidän koirille, kyllä kelpas, tai ei oikeastaan Kenaille, se söi kun pelkäs, että Rsito vie muuten. Risto rakastui niihin, mutta Risto nyt muutenkin on sellainen vähän erikoinen. Se syö mm. kuulakärkikyniä ja barbeja. 

Risto oli kyllä ihan todella reippaana auttamassa leipomisessa. Se oli kyllä todella rasittava, kun se itki ja vaati herkkuja itselleen. Kun ei saanut tarpeeksi kostoksi joi liikaa vettä ja meni oksentamaan meidän sänkyyn.

Tänään aamulla muuten Risto taas haistoi C:n ja Kenain ja oli ihan piukeena säntäämässä niiden perään. Haukkui vaan ja ihmetteli, miksen mä juokse! Mokoma laiskiainen! Tehtiin pitkä lenkiin, kun yritin arvailla mistä Kenai ja C vois ehkä mennä lenkillään, ja lopulta me löydettiinkin ne. Ja jusotiin loppumatka kotiin. Tuli kuuma, eikä mulla ollut rintsikoita. Plääh.Niin, eilen sitten oli se Ravintolapäivä ja meillä kahvila Animalian uudella toimistolla. Myynnissä meillä oli minttusuklaa- ja kinuski -pikkukakkusia, keksejä koirille ja ihmisille, hampurilaisia, mehua, kahvia, teetä ja kaakaota. Juomia lukuunottamatta kaikki meni. Jouduttiin vielä kolme kertaa käymään kaupassa hakemassa täydennyksiä ja lopulta myymään ei oota. Ihan huippu päivä oli! Asiakkaita oli mun käsittääkseni jonoksi asti koko sen neljä tuntia kun oltiin auki. Todella hienoa! Sain vielä kyydin kotiinkin! C:iä harmitti, kun ei ollut jäänyt mitään tuomisia sille. Lohdutukseksi käytiin hakemassa sille Hesestä ruokaa ja mulle Loving Hutista kevätrullia. Meillä siis on ihan (pitkän) kävelymatkan päässä vegaaninen kiinalaista pikaruokaa myyvä mesta! Ihan hirveesti en niiden kaikista ruoista tykkää, mutta kevätrulla on kyllä todella hyviä! Ja se myyjä on tosi herttainen :)

Katsottiin elokuva, J. Edgar Hoover. Oli hyvä, vaikkakin nukahdin kesken kaiken.

Aamulla heräsin 1,5 kg painavampana. (tiedän, ettei se ihan noin mene.)

Olen alkanut työstämään nukketalon ylintä kerrosta (uudelleen tapetointia jne.), ja nyt ehkä vähän tekee mieli mennä jatkamaan!

Ja ehkä meilä on kohta jotain syöminkejäkin tiedossa.


En voi ymmärtää, miksi olen tälläinen huithapeli. Tai sitä, miksei muut ole.

Kenain luu!

Menkäähän nyt siitä!

xoxo,

Blogger kieltäytyy laittamasta Pinkkis -pupua...

Supernainen, vihdoin ja viimein!!

Terppa!

Muistatteko, kun täälläkin on aika ajoin vilahdellut (ei vilautellut!) suuri ja kaunis Supernainen? Se mahtava tyyppi, joka leipoo ja siivoaa, tekee uskomattomia ruokia, pyykkää ja kouluttaa kaneja (no eikä!), ompelee ja tekee kaikkea sellaista, josta jo lukiessa tulee pikkuisen hiki ja alkaa puuskuttamaan. Se oli meillä lauantaina!!! Ihan parasta!

Mulla oli yksi kakkutilaus sunnuntaille ja kakuthan pitää tehdä jo edelleisenä päivänä mehustumaan. Tai siis kosteutumaan. No, eli aloin tekemään sokerikakkupuhjaa. Ja kaikki varmaan muistaa miten saan hepuleita, jos uunia lämmittää vaan yhtä asiaa varten, joten...tein myös 1,5 x mokkapaloja, ja kun se uuni kerta oli päällä ja lounasaikaankaan ei enää kuin pari tuntia, niin tein makaronilaatikon (josta tuli Veaanin Uusi Keittokirja tms. reseptin mukaan aivan liian mausteinen), ja koska uuni oli edelleen päällä tein hernerouheella ja ohralla täytettyjä taco -mausteisia pasteijoita. No, edelleen uuni oli päällä ja ohraa jäi sen verran yli, että tein vielä sieni-risotto-ohraton (josta tuli aik ahirveetä, kun se ohra oli jo entuudestaan ylikypsää, eikä se tunti lisää uunissa ainakaan sitä parantanut...eikä tässä vielä kaikki!! Tein vielä mysliäkin! Melkoinen plikka. :D

Kaadoin nonparelleja väärästä reiästä...mutta ei se haittaa :)

Eilen heräsin kukonlaulun aikaan, sillä oli kuorrutettava ja koristeltava kakku, sekä lähdettävä Helmihulinoihin, jotka alkoivat kymmeneltä, ja sitä ennen oli saatava pöytä kasaan. Kiire tuli! Kakusta tuli ihan nätti ja pöydänkin sain kuntoon ennen ovien avaamista, kiitos reippaan pienen apurini.
Myyjäiset oli todella kivat! Tykkään paljon näistä pienistä myyjäisistä, joissa ei ole painetta tehdä paljon rahaa, että saa kalliin pöytämaksun maksettua. Helmihulinoissa pöytämaksu on 20 euroa. Muksut saivat myös muutaman euron, kun myivät (siis Pinpula teki kyllä kaiken työn, Hapsi vaan käväisi paikalla) vanhoja lelujaan. Oikein mukava päivä, ja onneksi kestokin oli vain neljä tuntia :)

Myin ihan sikana koruja! Ihan vaan joitakin kolikkokukkaroita, enkä yhtä ainuttakaan muuta pussukkaan, mutta niitä koruja!! Ihan hassua miten nää menee. En yhtään osaa ennakoida mitä missäkin menee. :) Olin kyllä laittanut ihan kelpo alennukset lähes kaikkiin koruihin :)

Uusia Pinkkis -tuotoksia. Näistä melkein kaikki meni eilen. :)

Perjantaina olin kaverin kanssa syömässä. Kalliossa, jossain kovasti kehutussa kiinalaisessa. Ruoka oli hyvää, muttei kuitenkaan ihan niin hyvää, kuin olin kehujen perusteella toivonut. Ehkä otin vaan väärän annoksen? Sitä ennen olin käynyt ostamassa EKolosta puoli kiloa valkosuklaata. Olis pitänyt ostaa 600 g, mutten raaskinut, vaikkei ne omasta pussista edes mene. Mut silti. Ja sit tein jotain yllättävää, poistuin kaupasta ostamatta mitään muuta! Teki mieli juustoa ja vaikka mitä, mutta kun ne oli kaikki niin kalliita! Ostin vaan suklaat ja jatkoin matkaa Viivoaniin. Siletä ostinkin sit vähän enemmän, mutten siltikään mitään kallista tai turhaa. Paitsi yhden ylipakatun (miksi unohdan aina just Viivoanissa ekoasiat?) tuotteen: maustettua merilevää (törkeen hyvää!)

Viivoanista minikauppaan, jossa sitten törsäsin. Hups! Mutta! Tein ehkä Pinkkiksen hauskimmat korut! Niistä ei ole vielä kuvia, mutta tulossa ihan pian! Niin, siis niistä mitä sieltä ostin.

Jossain vaiheessa laitoin nukkejakin vähän. Kait. Ainakin otin muutaman kuvan. Eilen illalla ainakin laitoin vähän taloa, kun olin myyjäisistä ostanut jonkun pienen tiskialtaan, josta poistin tiskiallasosan ja pinnoitin uudelleen kontaktimuovilla. En ole siis käynyt Ebayssä tai Blythe Kingdomissa katsomassa kaikkia niitä ihania nukkeja, joita myydään juuri tällä hetkellä aivan uskomattoman edulliseen hintaan. Tavallaan se on aika helppoakin, kun ei ole oikeasti yhtään rahaa, joten luottokortissa oleva tyhjä täytyy säästää niihin tilanteisiin, kun on pakko ostaa jotain. Siis niinko ruokaa tms. (nukkeja ei lueta tähän kategoriaan! usko nyt!) Kyllä mä silti pidän silmällä uusia nukkeja, mikä on ihan persuksista. Kun niitä uusi aei just ainakaan pitäis ostaa. Mutta en kestä ajatusta, että tänä vuonna kävi samalla lailla kun kävi viime vuonna Margon kanssa. Niin, että tulis joku ihan älyttömän hieno nukke ja se menis multa  sivu suun. Ja sit jälkikäteen siihen havahdun ja joudun ostamaan sen johonkin naurettavaan superylihintaan.

Nyt on tulossa ensimmäinen gootti blythe. Sillä on kyllä aika hienon oloiset vaatteet, mutta en muuten ole juurikaan innoissani. Välillä mietin sitä, miten muutaman arvokkaimman nuken hinnalla olisin lentänyt Japaniin ja yöpynyt siellä muutaman yön...Jospa nyt malttaiisn niiden nukkein kanssa? Eiköhän nämä nyt jo olemassa olevat riitä?

Kova hinku on lukemaan bilsan kokeeseen, tai kokeisiin, kun niitä on kaksi. Otettiin Pinzan kanssa kisa siitä, kumpi menestyy paremmin :) Saan 5 min hieronnan, jos voitan. Ja minä siivoan P:n huoneen, jos se voittaa :) Harmi vaan kun mun hinku jää niin usein sille hinkumisen asteelle...

Klik klik isommaksi!

Välillä mietin, että jos muualla olis elämää, et entä jos se olisikin jotain ihan muuta, ihan erilaisilla aisteilla aistittavissa, kuin elämä täällä maassa? Jotain, mistä meillä ei ole pientintäkään hajua. Ent iedä asioista niin paljoa, että voisin sanoa olisko sellainen mahdollista. Ajattelin sitä, et miten ihminen tietää vaikka dinosaurusten olemassa olosta, tai just siitä alkumerestä *sydän*, mut koirat ei edes ajattele tollaisia. Niin et olisko jotain sellaista, mitä me ei edes pystytä ajattelemaan. Me etsitään asioita (tälle tieteenhaaralle oli joku oma nimensä, mutten sitä nyt muista) avaruudesta, jotka on jollain tapaa meille "tuttuja"  mut entä jos ne asiat siellä onkin jotain ihan muuta, jotain joka ylittää meidän käsityskyvyn ihan täysin?

Nukkekoti *sydän*

Välillä mietin myös sitä, miten maapallo sitten voi ja kukoistaa, kun on päässyt meistä eroon. Entä sitten, kun se on tullut tiensä päätökseen? Me ollaan jotenkin olevinamme niin kamalan tärkeitä ja jollain tapaa myös kuolemattomia, ihan vaikka joku jyrkikatainen, pieni ja niin itseriittoisen oloinen kaveri, ja oikeesti me ollaan täällä vaan silmänräpäys, saatiin paljon pahaa aikaseksi, mutta kyllä meidän jäljet aikanaan katoaa. (mä kertaan bilsan ympäristöasioista kertovaa kurssia ja nää jutut on aika pinnalla!) En voi käsittää miten meidän ja varmaan melkein kaikkien muidenkin maiden talous ja jollain tapaa koko olemassa olo perustuu jatkuvalle kasvulle. Mitä ilmapallollekin tapahtuu, kun sitä vaan puhalletaan ja puhalletaan? Vihreä Lanka -lehdessä oli aukeama ruoka-annoksesta nyt ja olisko ollut öö 20 vuoden kulutta (tai jotain sinne päin), sit kuitenkin kun ilmastonmuutos on purrut melko lujaa jo. Siinä kohtaa syödään kotimaista ruokaa, lihaa käytetään korkeintaan mausteena. Miksi meidän pitää odottaa jotain katastrofia, että aletaan toimia? Kun ihan aikuisten oikeasti ei tää kulutuskulutus KULUTUS ole millään tavoin kestävää. Kaikki voi pahoin, ja silti pitää vaan kuluttaa ja kuluttaa, pitää talous nousussa. Ihmiset on ihan kamalia.

Onkohan mitään muuta? Taidan nyt mennä sit hitsi soikoon lukemaan siihen kokeeseen, en halua siivota Pinzulan huonetta!

Ehkä tääkin kuva on tullut otettua jo muutaman kerran...

Bambill aon kaupassa uusi apulainen, Vihreätukkainen Prinsessa Kat

Kerroinko jo aiemmin tosta seinällä olevasta hyllystä, että se on napattu Keirrätyskeskuksen ilmaislaarista? Putsasin ja maalasin ja nyt se on ihan loistava lisä Super Sweet Storeen.

xoxo,




 Ai nii, ostin kirjastosta vinon pinon poistolehtiä. Kaikki tiedelehdet mitä siellä oli :D

Opiskelun ihanuudesta

Moik!

Huomaako kukaan teistä koskaan pysähtyä ihmettelemään, miten hieno koulutusjärjestelmä meillä täällä Suomessa on? Aika usein se taitaa mennä sarjaan "automaattiset asiat", eikä niitä sen kummemmin sitte mietitä. Mut ihan oikeestihan tämä on ihan älyttömän hienoa. Meillä on hyvätasoinen opetus, joka on tarjolla ihan kaikille, tasapuolisesti.

Minäkin, jolle matti on muuttanut kukkaroon ihan pysyvästi (johtuen osittain erinäisistä ongelmista rahan käytön suhteen) voin käydä hyvää lukiota, opiskella siellä "huvin vuoksi" ihan ilmaiseksi. Ainoastaan kirjoista joudun maksamaan itse. Korkeasti koulutetut ihmiset jakavat minulle tietonsa ihan tosta noin vaan. Saati sitten jossain yliopistoissa...
 On se oikeasti aikas hienoa! Tokihan meillä on myös melko korkeat verot, mutta ei se kyllä kaikki niilläkään selity. Yks juttu on kuulemma suomalaisten opettajien ja professoreiden kehnot palkat verrattuna useiden muiden maiden palkkatasoon. Yht.kuntaopin opettaja kertoi miten joku ulkomainen professori, joka oli saatu houkuteltua suomeen oli saanut suurin piirtein saman palkan, kun opinahjon kaikki muut proffat yhteensä. Ei se tainnut ihan noin mennä (multa kun unohtuu herkästi tarkka tieto, jää vaan jonkinlainen muistikuva, just se millä tulen niissä pääsykokeissakin reputtamaan ja pahasti), mut jotain sinne päin. (pihalla on taas punatulkku!!)

Mä olen onnitunut olemaan käyttämättä yhtään rahaa siitä lähtien kun ilmoitin aloittavani säästämään. Aika hyvin. Ebay kutsuu houkuttelevasti, kuiskii korviin kaikkia niitä uskomattomia tarjouksia, jotka minulta menevät nyt sivu suun, mutta minä sitkeästi olen välittämättä!

Mä yritän olla tekemättä kovin suurellisia suunnitlemiakaan, nyt alkuun aion vaan maksaa luottokortin pois. Katsotaan jatkoa ist sen jälkeen. Tarkoitus olis kyllä pistää sit sama summa säästöön, kunhan se kortti on pois maksettu. On se muuten uskomattoman tylsää puuhaa, siis se takaisin maksu. Rahaa menee ihan tuhottomasti, eikä mitään saa tilalle :( Tai no, saahan tietenkin tyhjentyvän kortin ja sen tuoman hyvän olon tunteen. Mutta kun kaiken tavaran on saanut jo jonkin aikaa sitten. Mitenköhän sitten viimeset kuukaudet jaksaa, kun viimesimmistä ostoksistakin alkaa sitten olemaan jo niin pitkä aika? Miten ihmiset jaksaa ilman uusia tavaroita? Tähän jälleen se, että pääsääntöisesti kaikki nuket, mitä mullakin on on ostettu käytettyinä. Ja vaatteet käsityöläisiltä. Et en ole ihan niin paha, miltä vaikutan :)

Tänään tarkoitus yrittää vähän lukea kokeisiin (bilsaa kaksi kurssia) ja sit ennättää sinne minikauppaan, Viivoaniin ostamaan mpvoita, Ekolosta hakemaan valkosuklaata ja sit syömään Kalliossa olevaan kovasti kehuttuun kiinalaiseen neiti Salaman kanssa.

Ai nii! Kävi tosi kuumottava juttu! Olen aika päivää sitten ilmoittautunut Pinpulan koulun Helmihulinoille ja en sitten muistanut yhtään että koska se on. Aika lailla mulla on kaikkea jo valmiina, ettei silleen niin väliäkään kyllä. Toissapäivän jostain systä kävin Pinpun huoneessa, ja sn pöydällä oli sporttikirppiksestä mainos, ihmettelin, et miten se on nyt jo, kun yleensä se on aina samaan aikaan niiden hulinoiden kanssa. Toisella puolella oli sit mainos kans hulinoista ja hittolainen! Ne on nyt sunnuntaina!!! APua! Mun pitäis yks kakku vielä tehdä, tai siis kuorruttaa ja koristella ennen sinne menoa. Hups! No, kyllä mä ennätän!

Laitoin eilen nukketaloa. Se menee aina tosi herkästi sotkuun, kun jotain ihan pientäkin vaan tekee, niin kamala kaaos kaikkialla. Nt siellä on toistakymmentä nukkea, ja kaikki asiallisesti puettuina ja joissain touhuissa tms., niin ettei kukaan pötköttele maassa tai kasoissa. Kun menen ylös niin koitan muistaa ottaa kameran mukaan. Tein myös yhden uuden peurakorun, siitä tuli tosi söpö :)

Katsoin eilen (kun olin ensin sanonut täällä meneväni opiskelemaan!) Ruokala Lokin. Se oli ihan söpö, mutta liian suomalaismaisen tyhjä, ollakseen ihana. Nyt tekis mieleni katsoa Rent a neko, tai sitten toinen japanilainen elokuva, minkä tilasin rentanekon kanssa. Ehkä jätän kissanvuokraajan katsottavaksi Pinpun kanssa.

Eipä sitten muuta.Paitsi.
 Välillä mietin sitä, miten kamalaa mun elämä oli vuosi sitten. Ihan aina ei työttömyyskään (kaikessa noloudessaan/kuumottavuudessaan) ole paha asia. Ei saa tuomita.
Ai nii, otin yhteyttä um...sellaiseen spesiaaliopettajaan, joka auttaa oppilaita oppimisvaikeuksien kanssa. Tapaan hänet tiistaina. Ja se kertoi itse neulovansa! Siis keskittyäkseen paremmin. Että sekin, kun joku virkkaa/neuloo/leikkii nukeilla tunnilla voi tarkoittaa sitä, että se oikein tosissaan haluaa oppia jotain, muttei ole syntynyt siinä suhteessa kultalusikka suussa, niin että sen täytyy tehdä vaikka käsillään jotain keskittyäkseen paremmin. Tosikoille tiedoksi, että toi nukeilla leikkiminen oli tietenkin vitsi, eikai kukaan oikeasti niillä koulussa leiki. Paitsi ehkä ihan pienet lapset esikoulussa. Ajattelin kertoa, ennen kuin herne menee liian syvälle :D Eikä niitä herneitä kannattais sieraimiin muutenkaan tunkea, se on tosi nolon näköistäkin. 

Angelina esittelee uutta koruaan :)

Hauskaa loppua!! Paitsi että koska ei ollut yhtään kuvia ja akussakin on vielä virtaa voisin vielä kertoa kuudennesta nukestani, Angelinasta.

 Angelina, eli Baby's Breath on ensimmäinen käytettynä ostamani nukke. Aiemmin en ollut tajunnut tätä mahdollisuutta laisinkaan. Nämä nuket, toisin kuin vaikka autot, eivät juuri menetä arvoaan, on ne sitten käytettyjä tai ei. Joskus saattaa käydä päinvastoin, niin että onnistuu ostamaan nuken vaikka Aasiasta ihan siihen hintaan, mitä sitä kaupoissa myydään ja sit jälkimarkkinoilla sen hinta karkaa käsistä. Tätä tapahtuu tosi paljon, siis sitä, että niiden hinnat nousee ihan älyttömyyksiin. Mutta vaikka näistä hintajutuista ja arvon säilytyksistä paljon (?) puhunkin, en koe tyttöjäni sijoituksena. Ne ei ole myynnissä, en pähkäile sitä, kuinka hyvin ne säilyttää arvonsa. Ne ovat minun muovinen perheeni, ei niiden arvoa mitata rahassa :D

Viralliset kuvat Baby's Breathistä

Angelina on Lolan tavoin varsinainen kaunotar, ehkä vielä Lolaa (Lola on siis se, josta kerroin tätä ennen ) klassisempi. Tästä nukesta sanotaan, että muistuttaa paljon alkuperäisiä Kennereitä (Kennerit siis niitä, joita tehtiin v.1972). Angelinan mukana tuli yksi ylimääräinen mekko, ja sen mekon taskussa oli pieni nukke. Tämä oli ehkä ensimmäinen kosketukseni Blythe -harrastajiin. Myyjä oli liittänt mekon mukaan, koska se sopi parhaiten juuri tälle nukelle. Tämän sain siis tietää pienen paperilapun välityksellä. Todella suloista.
Angelinasta tuli Lolan paras kaveri heti kättelyssä, nyt Angelina on kyllä valitettavasti
joutunut muuttamaan lasipalatsiin, eikä niiden suhde kestänyt tätä (Lolan paras kaveri on Skipper).

Angelina ja Lola mukana töissä

Angelinan aika palata valokeilaan tulee varmasti vielä, on se sen verran kaunis tyttö :)


xoxo,

Kuvia

Ai nii, olen ollut jo jonkin aikaa juoksutauolla, tai siis niinku en ole juossut melkein kuukauteen. ENkä usko kyllä vähään aikaan juoksevanikaan, kun ei vaan nappaa. Yritän ulkoiluttaa koiria useammin ja pyöräilen aina kun mahdollista(jaksan/viitsin - mikä on kyllä aika usein. Olen ehdottomasti meidän perheen laiskin autonkäyttäjä). Niin, tämä siis tiedoksi.

Joop. Eilen tuli sitä rahaa, ja nyt siitä on 9 euroa jäljellä. Kaiken maailman laskuja ja sit koiran ruokaa piti hakea ja siinähän se sitten olikin. No, eikös huomenna tule ne veronpalautukset? On se raha vaan hankala asia. Yhtään en siitä välittäis, mutta se turvallisuuden tunne ja kaikki ne ihanat asiat, joita sillä voi hankkia...Niinpä. Illalla yritin kuumeisesti miettiä mitä haluaiisn joululahjaksi. C tyrmäs kaiken :( EI kuulemma halua ostaa minulle leluja. Enkä mä mitään muutakaan oikein halua. Yritän houkutella sitä ostamaan mulle Danbon. Luetteko Yotsubaa? Danbo on se pahvilaatikkorobotti, jonka xx ja yy tekivät. Ja jostain sattuman oikusta Danbosta on tullut tosi suosittu. Ja mä haluaisin siis sellaisen. Figuurin, siis.

Mitäköhän muuta? Isä soitti, ja sanoi: sori etten huomannut kutsua sua mummon hautajaisiin.... Niinpä, sori nyt vaan. C just valitti, että kuinka mä annan kaikille muille aina anteeksi niin helposti, mutten koskaan sille. Mutta enhän mä annan anteeksi, juuri koskaan. Ajan kuluessa saatan unohtaa, mutten anna anteeksi. En, vaikka pitäis. Paitsi pienet asiat ja sit tietty ne, jotka unohdan, ja melkein kaiken C.lle ja lapsille. Arvatkaa olenko antanut anteeksi yhdelle tärkeälle ihmiselle, joka ei tullut Pimpulan nimiäisiin 11 vuotta sitten! Aivan oikein, en todellakaan. Se ei tullut, koska ne oli nimiäiset, eikä -piip- kirkolliset ristiäiset. En ikinä unohda sitä.

No, ei tollasia ikäviä asioita nyt tänään. Mikäs tässä päivässä niin erikoista sitten? No, saadaan melkein kaikki kokeet! Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että meni huonosti. Kaikissa aineissa. Ja mä nyt jo tunnen sellaista häpeää huonoista numeroistani, mietin sitä hetkeä, kun käyn hakemassa kokeeni ja sieltä tulee huonoja, tai siis keskinkertaisia numeroita. Taidan ehkä jättää kokeiden haun silleen, et haen ne toimistolta, niin sit ei tarvii häpeillä kuin kerran. Mut en mä kyllä halua, että se ihana lukiosihteerikään niitä mun numeroita näkee ja mielessään pahoittelee mun keksinkertaista menestystäni. Miten tää on mennyt tälläiseksi?

Tulispa tänään mun vegetilaukseni! Olis jo aika! Tilasin siis vaihteen vuoksi Englannista vegaanikaupasta. Aika hyvin kyllä jo Suomestakin saa kaikkea hauskaa, et silleen ei olis mitään pakottavaa tarvetta, mut on se kiva jouluksi jotain vähän speciaalimpaa saada :D

Vähän mennyt pätkitellen taas tämä postaus, samalla teen viittä muuta asiaa. Laitetaampa tämä nyt "purkkiin".

Lupaamani kuvat. Laitoin nukketalon taas kaiken maailman järistysten jäljiltä kuntoon ja leikin nukeilla sen jälkeen.

Anteeksi, en ole vielä päässyt Alexisiin "sisälle", enkä osaa ottaa siitä sen arvoisia kuvia. Mutta kyllä se on kaunis!

Alex/Alexis mistelinoksan alla xxx

Syksy tuli vihdoin Tokioon ja Bunny otti kotatsun käyttöön. (kotatsu on lämmitettävä pöytä, jonka alla lämmitellään jalkoja. Japanissa ilmeisesti aika huonot noi lämmityssysteemit, ainkain olen kuullut melko kummallisia juttuja niistä, mm. foliolla eristettyjä huoneita jne.) Bunny on myös niin ihana.

Bambi otti joulukoristeet esiin! Pitäisköhän minunkin?

Joulupalloja. Nää on oikeesti lasia! Vähänkö hienoja!

Samperin Wubba chikenit! Rikkoneet Bambin palloja!

Prkl!

Olen pikkuhiljaa uudistanut myös Bambin keittiötä, enkä ainoastaan sitä makkaria, josta tuli kyllä ihan huippu. Tästäkin tykkään! Tiiliseinä on skräppipaperia.

Ja ettei olis aina vaan minun kaapeistani kuvia, niin tässä myös Bambin keittiöstä :)

 Mietin Middie Blythen hankintaa. Jos veronpalautuksista sen verran liikenis turhuuteenkin? Kuten olen varmaan jo joskus kertonut, Blythe nukkeja on kolmea kokoa, Neo, Middie ja Petite. Mulla on Petitejä ennen kaikkea koristeina ja Neot on niitä, joilla on kodit ja kaikki toi krääsä ja vaatteet jne. Middie olis kait suht saman kokoinen kun oli MLP Megan. Mulla on vielä yks ylim. Megan, jolta voisin ottaa mahd. tulevalle Middielle vaatteet...no, katsotaan. Ehkä sellainen vois olla jonkun pikkusisko? En tiedä. Lelut on kyllä ihania. On ihanaa olla näin irtautunut todellisuudesta ja kaikesta vakavasta ja yleisesti arvostetusta. Siitä mikä on muiden mielestä oikein ja kunnollista ja vastuuntuntoista jne. Taas alkoi kiehuttaa.

Akku loppuu! Moikka!

xoxo,