Puutarhassa!

Heips!

Arvatkaa mitä meillä syötiin lauantaina päivälliseksi! Oluthiivahiutalekuorrutettua tofua, perunaa ja -tadaa! - nokkoskastiketta! Kevät on täällä! Ihanaa! Olin kitkemässä kukkapenkkiä, josta meinaan kyllä tehdä kasvimaan tämän kesän aikana - sorry vaan kukkivat kasvit ja naapurit! Niin, kitkemässä olin ja törmäsin nokkoseen. Kuvitteellisesta naapureiden painostuksesta napsin ne pois, ja totesin sitten, että kamalaa haaskausta heittää ne kokonaan pois, joten mehän syötiin ne! Hip hei! Kauan eläköön nokkonen ja hyötyajattelu!

Pitkä viikonloppu meni puutarhuroidessa ja ommellessa. Puutarhuroiminen oli ihanaa ja niin palkitsevaa. Ompelu oli alkuun nihkeää, mutta pienen tauon jälkeen se maistuikin makealta ja lopulta innostuin niin, että oli hankalaa keskeyttää.

Todella tehokas ja kaikin puolin hieno viikonloppu! Sain alkuun aivan loistavia pussukoita, nyt ne odottelee että postissa tulisi uudet tagini, jotka ompelen kiinni ennen seuraavaa vaihetta. Loistavia niistä tekee yllättävät kngaskombinaatiot, nauhat ja applikaatiot, siis sellaiset silitettävät ja päälle ommeltavat kuviot. Josta tuli mieleeni, että eilen illalla keksin (omasta mielestäni) loistoidean "kiitoslahjaksi" asiakkaille. Silitettävä kangasmerkki jostain minun hienosta kankaasta! Ja mielellään vielä samasta kankaasta, kuin mistä asiakas on tilannut pussukkansakin! Loistavaa!

Puutarhassa sain kitkettyä todella paljon, ihastelin (omast mielestäni) loistavaa multaani, kaivelin ja kuopsuttelin oikein sydämeni kyllyydestä. Istutin myös juureksia, sekä lähes tulkoon kaikki omistamani siemenet pistin purkkeihin itämään. Olen pitkään kerännyt vessapaperirullan hylsyjä, mutta nehän loppui kesken heti alkuunsa. Jatkoin sitten kaikilla paperipusseilla ja pahvikoteloilla jotka löysin. Jossain kohden havahduin siihen, että eihän mulla riitä pihalla maata näille kaikille! Kääk! No, katsotaan miten ongelma ratkaistaan sitten kun sen aika on. En kylvänyt hervottomia määriä oikeastaan mitään, ei ole tulossa viittäkymmentä tomaatintainta tms. Sopivasti kaikkea. Toivottavasti riittävästi. Liitän vähemmän kauniin kuvan kylvöistäni. Ei mitään kuvakirja laatua, mutta söpö! Sisällä, niin nämä siis puolikylmässä (lämmittämättömässä) eteisessä, on vielä joitakin arempia kasveja. Mm. ananaskirsikka, jonka istutin tieteämättömänä 2 kk liian myöhään.

Sitten oli yksi vähemmän fiksu nukkeosto. Oikeesti se oli fiksuveto, sain nuken n. satasen halvemmalla mitä se normaalisti halvimmillaan liikkuu : D Mut ei mun pitänyt mitään uusia nukkeja kyllä ostaa. Eikä kankaitakaan, mutta ostin niitäkin. Ei voinut mitään, kun oli niiiin hienoja! Kankaat ja nukke! :) Sitten sain tänään nähdä kauneushoitolassa olleen nukkeni valmiina. Tämä oli siis se epäonninen tapaus, joka murskautui kuljetuksessa. Itella korvasi siitä vähän, mutta ei suinkaan koko nuken arvoa. Niillä on joku kolmenkympin maksimikorvaus kirjatuille kirjeille, jona tämä oli postitettu. Mutta nukkeni sai siis uuden kasvo-osan (faceplate), ja tälläinen siitä sitten tuli!

Eikö ole ihana!?!

Olikohan vielä jotain? Muistaako kukaan? Keksin mitä ehkä haluan tehdä isona, mutten kyllä kerro siitä vielä yhtään mitään. Ei tähän päähän ole luottaminen! Tuuliviiri.

Ruokahehkutusta

Hauskaa Vappua!

Meillä syödään anpan pullaa aamupalaksi! Oikeesti en ole ihan varma, että onko juuri nämä anpanpullia, mutta pidän sanasta, joten kutsun näitä niiksi. :) Ihan peruspullataikina, josta kardemumma jätetään pois, ja pullan täytteeksi kypsistä adukipavuista ja sokerista keitetty mössö. Nam! En tedä kuinka makeaa peruspullataikinan kuuluisi olla, minä lisään sokeria melko reilusti. Mutta minä pidänkin hyvin makeista asioista. Paputahnakin on makeaa.

(Vanha kuva.)

Olin aikeissa leipoa toisenkinlaista pullaa, mutta elämä ennähti väliin. Oli laitettava ruokaa (josta lisää hetken kuluttua) ja ommeltava (tästäkin ehkä lisää?) ja aika loppui kesken. Ehkä odotan, että nämä pullat on syöty alta pois. Seuraava kokeilu olisi melon/meron pan. Peruspulla, joka päällystetty keksitaikinalla. :)

Niin, ja kun kerta tein sitä paputahnaa niin paljon niin ajattelin myös piakkoin hyödyntää "imagawayaki" pannuani, jonka ostin ensi töikseni Japanissa! Vähän niinko vohvelirauta, ilman kuviointia. Taikina ja sen sisään paputahnaa ja lisää taikinaa päälle. Paistetaan ja herkutellaan. Sitä sit ehkä huomenna. Osan pullista pakastin, kun muksutkin on isällään vielä huomiseen.

Joo, mutta siis olen ton reissun innoittamana kokannut paljon Japanilaisia herkkuja! Maanantaina aloitin yakisoballa, paistettua sobanuudelia varhaiskaalin ja muiden vihannesten ja yakisobamaustekastikkeen kera. Siitä ei kuvaa, koska a) unohdin, b) se on melko harmaa ruoka. Todella hyvä. Ja koska lapset oli isällään saatoin laittaa kastikkeeseen hiukan reilummin chiliä. Nom nom nom. Lisäkkeenä erittäin onnistunut kirkaslieminen keitto. C ei tykännyt siitä erityisemmin, sanoi ettei ollut tarpeeksi suolaista. Yleensä mä olen se suolan ystävä, mutta tässä keitossa oli maku niin kohillaan, ettei se mielestäni yhtään enempää kaivannut. Mitään. Oikein vieno ja hieno.

Tiistaina oli japanilaisittain maustettuja paistettuja sieniä, rapeaksi paistettuja tofuviipaleita oikein maukkaalla kastikkeella ryyditettynä, riisiä ja misokeitto.

Eilen illalla tein sitten yhden parhaista kokeiluistani ikinä. Ensin olin kaupassa katsellut teriyakimaustekastikkeita sillä silmällä. Houkutteli, mutta mielestäni ne oli vähän liian tyyriitä, n. 3,5 €/pullo, ja ainakset näytti olevan suht simppelit, noita lisäaineita lukuunottamatta. Tässä Pirkka Teriyakikastikkeen ainekset: soijakastike, (vesi, soijapapu, vehnä, suola), vesi, sokeri, arominvahventeet (e621), e627, e631, e363), happo (e270), mausteet (maustepippuri,neilikka, valkopippuri, inkivääri, sipuli). suolapitoisuus n.7,3%.

Pirkkaa en kyllä kaupassa katsellut, kun olin eri firman kaupassa. Joo, mutta ajattelin, että kyllä varmaan netistä löytyy ohjeet miten yhdistellä soijakastiketta ja sokeria.Ja löytyi. Vähän joutui hiomaan oman maun mukaiseksi, mutta hyvä tuli! 

Ja sitten päästiin itse asiaan! Halusin tehdä teriyaki "kanaa" voileipien täytteeksi. En tiennyt toimisko soijaleikkeet tässä, mutta voi pojat! Kyllä toimi! Tuli ihan sairaan hyvää! C oli sitä mieltä, että toimis ehkä vielä paremmin seitanilla, mutta leikkeillä se on kyllä sata kertaa simppelimpää. Ja niin maukasta! Tein sitten tosiaan teriyaki kana voileivät, jotka tarjottiin uusien Samba(?) chipsien kera. Ihan parasta!

Kun keksii ruoanlaittoon jonkun "jutun" se on paljon hauskempaa. Muuten se saattaa olla ihan perseestä. Olen kirjoittanut näitä kokeiluja ylös, ehkä vielä joskus saan Japanilaisen keittokirjani. ;)

Eilen oli vielä koulutuspäivä. Onneksi se kesti vain 40 min, meillä oli henkilökohtaiset kartoitukset tms. Opettaja sanoi melkein heti alkuun, että mä en kuulu siihen ryhmään. Ja emmä kyllä omasta mielestä kuulukaan. Mutta en uskalla riskeerata noita raha-asioitakaan. Ja kyllä kurssin keskeyttämisestä jotain ongelmia tulisi. Joten siellä jatketaan. Ja oikeesti kyllä tykkään siitä, että päivään tulee tommonen väkisin väännetty runko. Päivän päätteeksi tulee ommeltuakin tehokkaammin, kun on vähän niinko pakko. Ja kaikki se omaan napaan tuijottaminen on kyllä ihan kivaa. :D

Mutta mutta! Nyt veri vetää koneelle, siis ompelukoneelle! Mulla on ihan muutamia saumoja nukkepussukoista ommeltavana, ja sitten pääsen leikkimään uusilla kankaillani!  Olen haaveillut jo jonkin aikaa eri tekstuurien yhdistämisestä, ja vielä sellaisesta levottomasta, hilpeästä (vappumaisesta?) yhdistelystä. Pidän teidät ajan tasalla. Ehkä. Jos ne menee ihan mönkään, eivätkä jaksa innostaa, niin sitten en varmaan niistä postaa mitään. 

Ehkä keksin uudelle nukelle nimen: Pearl. 

Nää kuvan nuket on kaikki uusia, Pearliksi kutsuisin tota, joka on edelleen laatikossaan, puna-valkoraidallisessa. Ainoastaan tuolla toisessa laatikossa olevalla Middiellä on "varma" nimi, Jamie. Hattarahiuksinen kulkee tällä hetkellä nimellä Hattara. Vihreätukkaisella ei ole nimeä laisinkaan. Olen tykästynyt nimeen Dawn, mutta en osaa vielä sanoa, että tulisiko siitä sitten Dawn, vai jotain muuta. Välillä nimi on jo ennen nukkea, välillä se ottaa aikaa. Mutta mielestäni Pearl on hyvin Pearlin näköinen. :)

Hauskaa Vappua!

xoxo, 

Raisa

Mikään ei ole vialla, mutta kaikki on perseestä.

Oikeesti, mua on alkanut harmittamaan ihan kauheesti kaikki mun märinä postaukset. Kun niitä on kuitenkin niin paljon, ja mitä se muille kuuluu kuinka kaikki on syvältä,  tai ei ehkä sekään, vaan se, ettei ihmiset halua sellaista lukea. On niin paljon mukavampaa lukea iloisia asioita, kunhan vaan ei mene liian hyvin... ;)


Ja silti, tämän tiedostamisesta huolimatta aion nyt kertoa, että eniten taas vituttaa kaikki. Oikeastaan ei edes vituta, ei vaan nappaa. Mikään. Ei jaksa innostua, ei huvita, ei mitään. En osaa mitään, en tajua mitään, en jaksa mitään. Ja kaikki muut tekee kaiken paremmin. Ihan naurettavaa. Eikä mulla ole rahaa. Jostain syystä niillä nyt kestää ihan tuhottoman kauan käsitellä mun hakemus, mä en ole pystynyt maksamaan lainan lyhennystä ja mun tili on miinuksella. Yleensä ne on maksettu n. kolmen päivän sisällä hakemuksen jättämisestä. Nyt on mennyt kaksi viikkoa. Ihan kiva. Ja tämä ainakin osittain johtuu siitä, että laitoin mukaan n. 40 euron palkkiokuitin, jonka olin saanut muutaman reseptin julkaisemisesta yhdessä lehdessä.
Eilen sitten kirjoitin niille viestin, että jos sen 40 euron setviminen on ihan ylivoimaista, niin pidättäkööt sen mun puolesta kokonaan, halvemmaksi se tulee kuin maksella myöhästymismaksuja ja tilinylityssakkoja. Nyt ne varmaan laittaa mun hakemuksen jollekin etanalinjalle käsiteltäväksi. Ihan kiusallaan.

Että siinä lyhyt katsaus mun pään sisään. Kyllä mä tiedän, että tää nyt vaan on "tätä". Kemiaa. Osa minusta vaan kököttää, ja odottaa että se menis ohi ja vois taas jatkaa elämistä. Mut osa kapinoi sitä elämän jäähylle laittamista, kyllä mä haluan pystyä elämään myös nää huonot ajat.

Mutta, sitten vähän iloisempiin asioihin. Keskiviikkona oli matematiikan kirjoitukset. Ne vaikutti aika helpoilta. Mikä siis tietenkin tarkoittaa sitä, että päin mäntyä meni. Mutta uskoisin, että läpi pääsin, joka oli ensijainen tavoitteeni. En ole jaksanut/pystynyt/viitsinyt harjoitella yhtään. En edes silloin tunneilla, lopultahan en enää edes käynyt niillä tunneilla, kun en muuta tehnyt kuin listoja mun nukeista ja tehtävistä ruoista. Ja piirtelin hölmöjä ukkeleita vihkoon.

Perjantaina oli sitten bilsan uusinta. Sain ekalla kerralla C:n. Ja se kyllä vähän harmitti. Se on kuitenkin mun suosikkiaineeni. Osoitain johtu siitä, etten ollut alkanut lukemaan ennen kuin kaksi viikkoa aikaisemmin. Oli päässyt unohtumaan. No, nyt aloitin sitten lukemisen jo joulukuun alussa, luin tosi kurinalaisesti, ja sit tuli se yksi Alice Munron kirja kirjastosta, joka oli luettava. Ja se tais olla tammikuun puolella, kun sen luin. Nyt en ole ihan varma. Mutta siihen loppui bilsan lukeminen. En vaan päässyt takas siihen junaan...ja mitä lähemmäksi kirjoitukset tuli, sitä tiukemmin "unohdin" lukea. Ja niin sitten menin kokeeseen lukematta yhtään. Tai no siis sen mitä luin silloin joulu-tammikuussa.

Ja nekin oli helpot! Eli ihan höpöhöpö meni sekin arvosanan nosto. No, ei voi mitään, ei se C onneksi niin huono arvosana ole. Kait. Ja aikuisten oikeesti, ainoa miksi haluan saada hyvät arvosanat on se, että pääsisisn leijumaan niillä. En aio jatkaa opintojani tästä enää mihinkään, se oli nyt tällä erää sitten tässä. Niin, etten hyvillä arvosanoilla mitään edes tekis. Muuta kuin just sen leijumisen. No, leijun äikän ja enkun loistomenestyksellä :D



Ennen kuin menen ompelemaan ja jatkamaan nukkekaapin (joka ei siis ole nukketalo!) raivausta laitan vielä kuluneen viikon ruoista. Nythän mä siis kokkaan Ma-ke, ja to C:n kanssa puoliksi. Ehkä kirjoitinkin viimeksi jotain ruokalistaa, mutta se meni ihan uusiksi, kun lapset olivatkin isällään koko viikon. Nyt ne on taas kotona. En viitti tehdä jotain herkkutacoja jos ne ei ole täällä niistä nauttimassa. Joten maanantaina syötiin mun tekemää Japanilaistyylistä "comfort food"ia (hötöseksi keitettyä) puuroriisiä, silkentofua, merilevää, margariinia, soijakastiketta ja kevätsipulia. Tiistaina oli jätti salaatti ja grillatut juustoleivät. Kuva! alla!!

Keskiviikkona jatkettiin vähän samalla teemalla, salaatti vaan oli vaihtunut Vähän raakoihin ranskalaisiin (S-kaupasta saa luomuna!) ja "pekoni", "juusto", tomaattivoileipiin. Kurnauskis! Hyvää oli! Ja siitäkin kuva! alla!

Voi olla ,e ttä mulla on nyt vähän päivät sekaisin, sillä mä kokkasin myös torstaina, kun en halunnut ulkoiluttaa koiria aamulla, niin vaihdoin sen kokkaamiseen. Mut en nyt tiedä miten nää päivät meni eikä sillä väliä, mutten kyllä millään muista mikä se yks ruoka olis sitten ollut. Ihan sama.

Vielä hyviä asioita! Prismasta löysin vegaanista kosmetiikkaa!!!!!!! Hiukanko oli innoissani! Katsokaa nyt! Nämä ostin!  Megahienoo! Mun on oikeesti vähän hankalaa päästä Ekoloon, jossa kaikista mieluiten kyllä käyn. Joten jos meiltä loppuu shampoo tai hoitoaine, niin ollaan pulassa. Mutta ei enää! Kun lähikapuasta saa SAntea ja Urtekramia! En tiedä mikä toi Bentley on, mut kokeilen sitä piakkoin!
Luksusta!

Tälle päivälle luvassa tämän siivousta siis!

Huh huh! Melkoinen urakka. Onneksi aloitin jo eilen illalla. Enää noin puolet jäljellä!

xoxo,

Välineurheilua

Hitto! Pitää lopettaa leivän syönti, tai ainakin vähentää. Olen siitä aina ihan turvoksissa loppupäivän. Lauantaina järkeilin, ja oli siinä vähän vahinkoakin mukana, että kun ollaan menossa kylään syömään vähän myöhäisempi lounas, niin syön tukevan aamupalan. Ja kun kerta C oli jättänyt pöydälle leipää sen enempää ajattelematta voitelin kaikki ne palat. Viidennen leivän jälkeen tajusin, että palakin vielä niin räjähdän. Ei kerennyt pallomaha laskemaan ennen kyläilyä, mutta kyllä mä silti reippasti kylässäkin söin, kun oli niin hyvää ruokaa. Blinejä! Joita söin ensimmäistä kertaa ikinä. Oikein hyvää, kaikkien lisukkeiden kera. Vähän niinko suolasia (amerikkalaisia) pannukakkuja. Kurnauskis!

Niin, nyt taas ihan tuhti olo. Söin siis aamupalaksi leipää, kun ei ollut tarpeeksi kaurahiutaleita. Ei pitäis ostaa sitä ihanaa juustoa, kun se aiheuttaa lisääntynyttä leivänkulutusta. Niin, ei olla nyt varmaan kuukauteen ainakaan tehty enää tattariraakapuuroa, vaan C on tehnyt kaurapohjasta, keittämätöntä puuroa. Eihän se raakaruokaa ole, kun ne hiutaleet on höyrytetty, ja taitaa se sinne sokeriakin laittaa. Whatever.

Joo, hyvä mutta vähän väsynyt viikonloppu takana! Olen jotain ommellut, mutten kuitenkaan saanut oikein mitään aikaiseksi. Vihdoin ja viimein, oikeesti todella pitkän työstön jälkeen olen saamassa nukenpaidoista sellaisia kuin haluankin. Tajusin myös, että niistä ei koskaan tule sellaisia, joita on oikeasti mukava tehdä. Toisin kuin vaikka Pinkkiksen peruspussukoissa tai niissä nukkepusseissa, näissä ei tule suuria onnistumisen riemuja. Jokainen sauma on kamalaa näpertelyä. Mutta suurin oivallus, sillä tuon edellisen oivalluksen jälkeen kävi mielessä ajatus koko roskan hylkäämisestä, oli kuitenkin se, että vaikka kuinka tykkäisi työstään, niin osa siitä on myös ihan perseestä. Olkoon siis nämä paitojen väkertämiset ne minun elämäni perseet! :)

Se, etten kauheasti jaksanut viikonloppuna ommella ei tietenkään estänyt minua innostumasta tilaamaan lisää kankaita! Tässä kävi vielä niin onnekas sattuma, että lauantai-iltana muistin, että mulla on Kangastukkuun lahjakortti. No, etsin sitten tuon kortin käsiini ja huomasin, että se erääntyy sunnuntaina! Hups! Ei muuta kuin aamulla tilaus menemään! Olen tulevista uutuuksistani aika innoissaan! Tilasin mm. paksua valkaisematonta flanellia, pyrin sillä mahdollisuuksien mukaan korvaamaan käyttämäni fleecen. Ihan ympäristösyistä. Toivottavasti se onnistuu! Sen lisäksi tilasin uutta karvaa, uudella tarkoitan uutta väriä. Ja helpottaakseni niiden paitojen väkertämistä tilasin vesiliukoista tukikangasta! Olen sitä Eurokankaasta kysellyt, mutte i ne olleet sellaisesta kuulleetkaan. Siellä on kyllä ihan oikeasti aika sekalainen joukko ihmisiä töissä. Osa on ihan päteviä, ja osa taas ei erota loimea kuteesta. Mutta kun siellä on niin ihania kankaita!

Välillä tässä "työssä" on parasta uusien kankaiden haaliminen. Joka ehkä vähän muistuttaa välineurheilua. Hankitaan ja haalitaan, mutta sitten työhön tarttuminen, sen tekeminen ei olekaan aina se pääasia. Välillä jopa niin, että se on pakollinen paha, mikä on tehtävä. Mutta kyllä mulle usein käy niin, että vaikka onkin vaikea aloittaa, niin kun vauhtiin pääsee ei meinaakaan malttaa lopettaa. Ja oikeassa urheilussakin on niin, että aloitus on hankalaa, mutta jälkeenpäin olo ihan mahtava. Ei siinä, että mulla olis enää minkäänlaisia muistikuvia urheilun jälkeisestä hyvästä olosta. Ellei hupipyöräilyä lasketa. Siitä kyllä tykkään, jo liikkeellelähdöstäkin.

Mutta joo, eipä mulla sitten muuta. En ole yhtään jaksanut innostua mistään ruokajutuista, enkä ole juurikaan käyttänyt ruokaan rahaa, kun ei sitä yhtään ole! C on ostanut mitä on ollut pakko ostaa. Mä käytin silloin torstaina sinne Ekoloon aika paljon. C:n rahoja. :D Parjantaina, kun lapset oli pitkän tauon jälkeen taas isällään me syötiin tofu-juustoleipiä ja sipsejä, ja samalla katsottiin ekaa Sherlock Holmes elokuvaa. Ekalla tarkoitan Guy Ritchie elokuvaa. Lauantaina syötiin illalla sitten vaan jotain ihan vähäsen, tais olla vaan popcornia, kun oli lounaalta (ja ne aamuiset viisi leipää!) vieläkin masu täynnä. Sunnuntaina ankeesti se hernekeitto, jota keittelin viikko sitten tuntikaupalla. On niin hassua, miten saatan välillä innostua ruoanlaitosta niin, että täytyy kutsua ihmisiä syömään, ihan vaan sen takia kun on jostain uudesta tekeleestä tai teemasta niin riemastunut. Ja sit välillä (useimmiten?) se on niin kamalaa, eikä millään jaksais keksiä yhtään mitään vähänkään innostavaa. Siippa onneksi melkein aina jaksaa tehdä jotain herkullista. Mä usein teen sitten jotain tosi tylsää, kuten soijarouhekastiketta ja makaronia, jotain kamalaa risottoa tms.Mut silloin kun on pakko niin ei kyllä yhtään mikään huvita! Ei edes lukeminen. Biologiakin on ihanaa, mut jos sitä on pakko lukea, niin sehän on aivan kamalaa.

Mut nyt tää menee!! Melkoinen lista tällepäivälle kaikkea! Ai niin, mun blogi tulee siis piakkoin muuttamaan jonnekin muualle. Seuratkaa sinne sitten! Kerron lisää kun tiedän tarkemmin!

xoxo,
Raisa

Pizza, jonka tein reilu viikko sitten. Se, mistä en meinannut löytää kuvaa. Tai jotain.

Pohjat!

Lauantaina kävin kaupassa, siinä ankeemmassa ja halvemmassa. Listalla olis ties mitä, ja sit toi äijä vielä lisäs manteleita ja appelsiineja ja inkivääriä ja punajuuria. Kääk. Ja mulla ei ollut juuri yhtään rahaa, kun pitää säästää ja sit vielä kustantaa lapset ja mies Heseen. Kaikesta huolimatta mä ostin viikonlopun ruoat alle 15 eurolla! Tokihan siitä puuttui perjantai, ja lauantain lounas (joka siis oli se Hese). Niin, ja tiettyhän meillä on kaapissa soijasuikaleita ja vaikka mitä, et emmä väitä kokonaan kokanneeni muutamalla eurolla koko viikonlopun safkoja. Mut melkein.

Perjantaina oli siis spaghettia ja soijarouhekastiketta, porkkanaraateella mehevöitettynä.

Lauantaina oli itsetehtyä "Karee raisua" Curry riisiä, japanilaista curryruokaa (currykastike, tofua, porkkanaa, perunaa, herneitä). Tämä(kään) "karee raisu" resepti ei toiminut. Olen siis kokeillut kahta "made from scratch" reseptiä, sekä kaupan natriumglutamaatilla höystettyä puolivalmista kastiketta. Ja se kaupan on kyllä ihan ehdoton ykkönen. Jälkkäriksi oli köyhän miehen hedelmäsalaatti, eli mandariinia ja ananasrenkaita.

Sunnuntaina oli C:n tekemää mac&"cheeseä". Ja kun se kerta lämmitti uunin, oli mun pakko alkaa leipomaan. Ja kun se uuni nyt kerta oli päällä, tein saman tien päivällisenkin. Leivoin siis kolme vuokaleipää. Taas tyyliin mitä kaapista sattuu löytymään. Lisäsin taikinaan myös taatelipurkin pohjalta kaikki ne hiutaleet, joita sinne kerääntynyt. Todella mukava lisä! Päivälliseksi tein Soijasuikale-peruna-sipulivuoan. Ja ihan ilman pakasteperunasuikaleita. Se sai olla tosi miedolla lämmöllä, ja tosi pitkään uunissa, sillä kello oli siinä kohtaa vasta jotain kolme. lisänä oli ituja, joita ianoastaan kyllä minä söin.

Jälkkäriksi oli limetti-kookospiirakkaa, joka oli tarkoitettu vieraille, jotka eivätkään päässeet tulemaan. Jälkkärin jälkkärinä oli joku C:n kokeilu: maapähkinävoipallo, joka koostui suklaasta, mpvoista, kermajuustosta/tuorejuusto?/mikä se nyt on? ja tomusokerista. Se oli niinko kekseillä dipattavaksi tarkoitettu. Joku meni vikaan, sillä sillä siitä tuli vaan sellanen kökkö, eikä ollenkaan pallo. Liian makeeta minun makuuni. Ei siinä, ettenkö tykkäis makeesta, mut pitää olla myös makua.

Ruoanlaiton ohessa olen hoitanut pyykit ja ommellut. Ommellut ihan sikana. Olen omast amielestäni keksinyt ihan hirmu hyvän tuotteen myyntiin, ja olen sitä koonnut päiväkausia. Tehnyt erheitä ja ottanut niistä opikseni. 

Ei ihme, että mulla on jatkuvasti pää kipeänä, jos kerta jännitän olkapäitä noin!

Tässä huippusalaista projektiani ;)

 Viikonloppuna olin myös "pakotettu" avaamaan Nekogatsu Zukin nukkeni. Se on siis tuo pienempi noista. Middie. Eli keskikokoinen Blythe. mulla on ollut se jo melkein vuoden, en vaan halunnut ottaa sitä laatikosta, sillä en ollut varma,e ttä halusinko pitää sitä laisinkaan. Ja sit pelkäsin myös sitä, et mitäs sitten jos tykkäänkin siitä...eihän yhdellä vielä leikkejä tee, siihen tarvitaan ainakin kaksi, ja niille vaatteita ja kaikkee...No, nyt odotan, että pääsen Japaniin ja sieltä hnakin "Harajuku Girl"in, Puchippa Chappu Pepan, tai jotain sinne päin. Niin, pakotettu koska asiakas kyseli Middie Sleepsackin perään :D

Viikonloppuna sain nämä kaikki valmiiksi, plus yhden jota ei näy kuvassa. Sekä listattua, että myytyä :)No, ei siiä ollut kuin yksi myytäväksi, loput oli jo etukäteen varattuja. 

.

Olen myös kuvannut tuotteita Etsyä varten, ja listannut niitä. Tämä on mainitsemisen arvoista siksi, että yleensä se on ollut siipan hommia. Mutta harmistuin tahtiin ja intoon, tai sen puutteeseen, jolla homma hoidettiin, ja kimpaantuneena päätin tehdä sen(kin) itse. Kamala homma. Ei ehkä muussa, mutta kuvien käsittelyssä. En osaa käyttää mitään muuta kuin Flickrin kuvankäsittelyohjelmaa, ja se ainakin on kamalan hidas. No, ihan sama.

Olen päättänyt, että joka viikko täytyy tehdä myös jotain "tuottamatonta". Siis jotain ns. hyödytöntä askartelua. Toissaviikolla oli se hurja skräppimaraton, viime viikolle väkisin änkesin vanhojen farkkujen silpomista. Olen lasten korjauskelvottomia, ja omia kans, farkkuja säilönyt, ja nyt vihdoin ja viimein keksinyt niille käyttökohteen. Leikkaan niistä tilkkuja ja ompelen ne yhteen ja lopulta tyynynpäällisiksi. Täytteeksi olen kerännyt kaiken silpun mitä Tehtaalta tulee. Kunnon roskatyynyt.

Nyt kun on niin hyvä vauhti päällä, ja noi ompelut hyvässä iskussa, on vaikea irtautua niistä ja tehdä jotain "hömppää". Mut sitäkin tärkeämpää!

Nyt kuitenkin mentävä! Paketteja postitettava Australiaan, Norjaan, Singaporeen ja Jenkkeihin :D

xoxo,
Raisa

Kaupassa

Olin perjantaina hurjan reipas ja poljin Tammistoon. Ensiksi Eurokankaaseen, josta ostin kahdeksalla kympillä järkyn säkin teddyä. No, pyörän tarakalla se meni ihan kivasti. Sitten ruokakauppaan. Mulla oli tietenkin säästäväisenä tyttönä lista, jota aika hyvin noudatin. Citymarket on huono paikka säästäväiselle, kun se on Prismaa paljon houkuttelevampi. Ja kalliimpi?

Ostin mantelimaidon, joka oli vähän luomusoijamaitoa halvempi. Ostin molemmat. Kun teki mieli. Prismassa olis ollut melkein euron halvempaa, enkä olis sieltä ostanut mantelimaitoa. Mun ostokset maksoi viisikymppiä, mikä oli 30 euroa enemmän kuin olin ajatellut. Ei kai 50 euroa silti paljoa ole viikon lopun ruokaostoksista? Ei.

Mutta kun kuittiani tarkastellaan vähän lähemmin, niin voi huomata, että linnun ruoka maksoi vähän yli 20 euroa. Ja tee, siis jäätelön maustamiseen käyttämäni matcha tee maksoi kympin. Se oli luomua :D Lisäksi ostin toisen teen, ei luomua eikä reilun kaupan :( Mutta japanilaistyyppinen vihreä tee kuitenkin. Ja olen koukussa niihin. Eli jos olisin ollut oiekin kurinalainen ja askeettinen (joka siis ei ole tarkoitukseni mitä ruokaan tulee!!) olsin tehnyt viikonlopun ruokaostokset reilusti alle kahden kympin! Ha! Repikää siitä!

No mitä me sitten syötiin?

Perjantaina okonomiyaki, joka on siis suikaloitua kaalia, vehnäjauhoa, ripaus kutakin: kikhernejauhoa, merilevähiutaleita, suolaa, kalatonta maustetta. Ja vettä. Käytin tähän myös kaikkee, mitä jääkaapista löysin: palan juustoa, puolikkaan punasipulin. ja ehkä muuta. Sekoitetaan ja paistetaan pannulla kiinteiksi pannukakuiksi. Tarjoillaan okonomiyaki kastikkeen, tässä tapauksessa Bull Dogin, majoneesin ja merilevähiutaleiden kera. Lisänä salaattia, josta enin osa itse kasvatettua: ituja, krassia ja auringonkukan versoja, lisäksi porkkanaa, appelsiinia ja jotain. Itsetehdyn salaatinkastikkeen kera.

Vanha kuva, mut sama jälkkäri.

Lauantaina tofu-sieni-makaronipaistos ja suklaavanukas, itse tehty. + Kermavaahto. Ruoka ei ollut hyvää :( Jälkkäri kyllä :)

Sunnuntai kermaperunat, seitanpihvit, itsetehty maustevoi. Leivoin lisäksi neljä leipää.

Näin meillä köyhäillään :)

Kaunis lopetus tähän vielä, että tilasin eilen pitkästä(?) aikaa tytöille vaatteita. jotain, jonka olin luvannut itselleni palkinnoksi, kunhan myyntejä on tarpeeksi. Ja nyt mua hotsittais ethdä vaateita taas itse!

Hyvä hyvä! Biologia ahdistaa ihan kauheesti (laiska vaihe taas meneillään sen suhteen - yikes!) mutta muuten kaikki taas älyttömän hyvin! jotenkin tosi varma ja hyvä vaihde päällä :D

xoxo,
Raisa

Viikonloppu, osa x

Kuulkaa! Niin siinä sitten kävi, että minä voitin sen nuken. Tai siis eihän sitä niin sanota, sillä kyllä minä joudun siitä maksamaan täyden hinnan, mutta voitin huudon ja sain luvan maksaa nuken. Ja lähti vielä sillä alkuhuudolla. Eli halvalla. Hip hei! Ja sepäs vasta meikäläistä piristi! Ja innosti ostamaan teippejä, sekä washia (tikulla silmään sitä, joka ei tiedä mitä on washi teippi) että decora-teippejä. Ja ihan oikeaan, jopa huutavaan tarpeeseen. Ei ehkä ne washit, mutta decorat, sillä mulla on ihan vaan muutama rulla jäljellä, ja vielä pari kuukautta sitten niitä oli varmaan toistakymmentä. Ja käytän teippiä paljon. Teipit on ihania. Oli hassua, kun lapset tarvitsi teippiä johonkin, ja mulla oli muovilaatikollinen niitä, mutta tavallisen, kirkkaan teipin paikallistaminen ei sitten ollutkaan ihan niin helppoa. Kyllä sitäkin sitten löytyi.

Joten olen vähän päässyt shoppailemaan, joka lähes aina piristää minua. Ja jotenkin se sai nostettua sieltä kurimuksen kuopasta niin, että nyt, vaikken olekaan jatkanut shoppailua, enkä tunne tarvetta siihen, pystyn taas jatkamaan kepeämmällä ja iloisemmalla tiellä. Eläköön shoppailu!!

Tai no, lauantaina kävin kangaskaupassa ja pistin vihreän setelin edestä pankkikorttia laulamaan. Pääasiassa vuorimateriaalia Blythe pussukoille. Siellä oli myös Bridal -tekoturkista, joka maksoi 79 euroa metri, mutta se oli ehkä maailman pehmeintä ja pörheintä. Melkein kuin samojediä isossa rullassa. En ostanut sitä. Ja sunnuntaina ostin jotain skräppikamaa, siitä vielä myöhemmin.

En haluais kuulostaa ihan niin pinnalliselta, kuin miltä saatan. Tai siis ehkä se onkin vaan teidän korvissa/silmissä/ajatuksissa miltä mä kuulostan, mutta siis vakaasti (tulipas toi nyt vahvasti sanottua! En vakaasti usko, mut jotenkin kuitenkin) uskon siihen, että alakulon ollessa tulossa ihminen itse pystyy vielä jotenkin vaikuttamaan siihen, niin että joku pieni pomppu ylöspäin (olkoonkin vaikka jotain niinkin pöljää kuin shoppailu, tai vaikka hurvittelu tms. kunhan siitä ei seuraa mitään henkistä krapulaa) voi auttaa vaihtamaan suunnan ylöspäin. Tai siis edes tasaiselle maalle sieltä alamäestä. Kunhan vaan tosiaan keksii mikä se pomppu vois olla. Mulla se oli siis pitkään ja hartaasti odotettu Goldie, jota seuras teipit, kangas ja perjantaina olleet Halloween -juhlat, jotka sai meidät ihmisten ilmoille ja sit vielä eilinen pikatrippi Tampereelle skräppäämään :D

Tunnen oloni aivan kuin uudeksi ihmiseksi verratuna vaikka viikontakaiseen Raisaan :)

Perjantaina oli siis kaverin Halloween bileet, joihin meidät oli kutsuttu. Esimurkku Pinzago ei halunnutkaan tulla mukaan, ja se oli tosi ärsyttävää, kun siellä olis ollut paljon muitakin lapsia/nuoria. No, ihan sama. C pukeutui hevariksi ja mä olin sitä mieltä, etten pukeudu ollenkaan, koska se oli vapaaehtoista eikä mulla ollut oikein mitään ideaa. Jotain kokeilin, muttei mikään oikein innostanut, kunnes keksin, että tietenkin olisin C:n tyttöystävä!

Kemut oli hauskat, söin liikaa sipsejä ja viinirypäleitä. Tanssin kaikkien ihmisten edessä Wii laitteella jotain tanssipeliä, onneksi oli sentään hauska biisi "Time warp" Rocky horror picture showsta. Mä tiedän, että jotkut ihmiset tekee tollasia asioita mielellään, mutta mä olen oikeasti ihan kamalan estoinen ja miten sen nyt sanois, no, ihan mahdoton mitä tollaseen tulee. En ole esim. ikinä, koskaan laulanut karaokea. En edes kaikista kauheimmassa humalassa, vaikka tosi monet kaverit olis kuinka pyydelleet mukaansa. Ei vaan pysty. No, mä sain kauhutehtäväksi kuitenkin tollasen julkisen nolatuksitulemisen ihanan tunteen. Mietin, että kumpi olis nolompaa, lähteä siinä kohtaa kotiin vai tanssia. Jäin tanssimaan.

Ja kuulkaa! Se olikin ihan tosi hauskaa. Meidän ei tarvinnut tanssia yksin, vaan meitä oli neljä kilpailijaa samaan aikaan tanssimassa. En tiedä tanssittiinko me täsmälleen samaa tanssia, kun mä olin niin uppoutunut siihen omaani, mutta se oli siis tosiaan ihan älyttömän hauskaa. Just ton uppoutumisen takia. Johtuen just jostain, mä harvoin pytyn uppoutumaan niin syvälle, että voisin unohtaa ympärillä olevat ihmiset. Ja sitten mä vielä voitin :D Mikä oli tietenkin tärkeintä! (tiedoksi niille, jotka ei vielä osaa lukea mua, etten oikeesti tarkota sitä).

Lauantai meni sitten siellä kaupoissa. Ja mitäköhän muuta. Illalla tein pekonia. Hullun hyvää! Ohje täältä 
Sunnuntaina lähettiin aamulla kaverin autolla Tampereelle, me aikuiset ja meidän kolme tyttöä. Pysähdyttiin jossain hassussa kahvilassa ja siitä sitten ajettiin melko lailla suoraa tietä meidän skräppipaikkaan, joka oli Ruokahuone Oliivipuussa tai jotain sinnepäin. Saatiin loistopöytä loistopaikalta. Todella valoisa. Mutta kylmä!

Sain päivän aikana kait kuusi sivua tehtyä, olen tähän oikein tyytyväinen. Lisäksi tein ostoksia (vähän vaan) ja päällystin Blythe -albumini. Siinä on aina ollut kiusallisen ruskeat kannet, nyt on etukansi sentään päällystetty hauskalla Smashbook washiteipillä, jossa lukee teemaan sopivasti "I really really really like it, FAB! I need it" etc. Uskokaa pois, se on hauska.

Meidän naurettavan edulliseen pöytäpaikan hintaan kuului myös lounas, joka tosin tarjottiin aivan liian myöhään, vast ajoskus kolmen aikoihin. Ruoka oli silti hyvää ja vegaaniuteni oli hienosti otettu huomioon. Oli ilo huomata, että meidän n. 20 hlön ryhmästä neljä söi kasvisruoan! Hienoa!

Iltapäivällä viiden aikoihin tapahtuma sitten loppui, tai oli ilmoitettu loppuvaksi, mutta halutessaan sai jäädä vielä ylimääräiseksi tunniksi, siis siksi aikaa, kun sen ruokapaikan pitäjältä meni kaikkien paikkojen kuntoonlaittamiseen. Ja tietty me jäätiin niin pitkäksi aikaa kuin vaan mahdollista :)

Oli oikein hauska ja tuottoisa päivä. Loppumatkalla pysähdyttiin vielä Hämeenlinnassa syömässä, kaveri oli etukäteen älypuhelimellaan etsinyt vegaanista ruokaa tarjoavan ravintolan ja sinne se puhelin meidät sitten ohjasi. Oikein herkullinen thaimaalainen ravintola ihan Hämeenlinnan keskustassa. Ja ne annokset, joihin eläinpalasten sijaan otettiinkin tofua, niin suloinen tarjoilija automaattisesti osasi kysyä että tuleeko kananmunaa. Niin, jos siihen annokseen siis kuului kananmunaa.

Että silleen :)

Ja kun tultiin takas bileistä, niin auton eturengas hajos moottoritiellä. Jippii!

xoxo,
Raisa

Melkein kokonaan tekopirteä postaus

Jotenkin ihan kökkö viikko, tai kaksi, tai kuukausi tms. takana, mutta tästä huolimatta aion tehdä iloisen (teeskennellyn) postauksen.

Ensiksi iloista asiaa ruoasta. Eikä tarvii edes teeskennellä. Muutama ilta sitten tein ihan käsittämättömän hyvää "japanilaista" ruokaa.  "Katsu" leikkeitä, kaalisalaattia ja riisiä. Enkä ottanut kuvaa. Jännitti kovasti, useastakin, tai no - kahdesta, syystä. Meillä oli lapsivieras syömässä. Se on aina kuumottavaa, kun lapset ei yleensä ole innoissaan meidän kummallisista ruoista. Kerroinko tytöstä, joka oli oksentamaisillaan porkkanoista hernekeitossa? Sen mielestä oli ihan käsittämätöntä, että hernekeitossa olis porkkanoita. Masentavaa. No mutta, siis nyt tarjosin näitä juttuja, joita en ollut aiemmin näillä nimenomaisilla resepteillä tehnyt ja sitten kun kävi vielä niin, että seitan, jota mun piti siihen katsuun tehdä (katsu on siis perinteisesti sian lihaksista leikeltyjä paloja, jotka leivitetään ja paistetaan öljyssä ja tarjotaan tonkatsu-kastikkeen kera) olis kestänyt yli kaksi tuntia ja mä aloin kokkaamaan joskus kuuden aikoihin...Niin, ajattelin sitten kypsentää sen eri tavalla ja vaan toivoa parasta. Kaalisalaatissakin oli ihan hirveesti kaalia ja joitakin aineksia, joita meillä ei ollut, jotka jouduin sitten korvaamaan muilla, enkä yhtään tiennyt tuleeko mistään muusta kuin riisistä hyvää. Ja saateri, se oli ihan saatanan hyvää! Seitan ei ollut yhtään kosteaa, vaan just sellasta älyttömän rapeaa, olematta yhtään kuivaa. Just täydellistä. Ja lapsivieraskin tykkäs :D

Eilen sitten halusin viedä Herra C:n ulos, mutta koska sitä ravintolaa ei vielä ole olemassa mihin halusin sen viedä joduin soveltamaan. Tein sen ravintolan kotiin :) Tarjolla oli oluttaikinaisia sipulirenkaita, mustapapupihvejä hampurilaistyyliin ja spesiaalilimut.Ihan älyttömän hyvää. C sanoi, että sipulirenkaat ehkä parasta mitä koskaan tehnyt.
Tossa lautasella muuten pieni nokare siitä aiemmin kertomastani kaalisalaatista, joka siis sekin oli hyvää ja sopi hyvin rasvaisten leikkeiden kanssa.

Sitten niihin väkisin kaivettuihin asioihin. Raha. Olen ollut maailman tylsin, mitä tulee raha-asioihin! Ja tylsähän siis aina tarkoittaa vastuullista ja harkitsevaa, hiljaista ja harmaata. En ole ostanut mitään, en ole törsännyt, enkä pistellyt menemään. Yhteen nukkeen säästin, kunnes yksi yö vaan tajusin, etten sitä tarvitse. Enkä halua sitä tullijännitystä ja harmistusta. En ole näitä nykyisiänikään ennättänyt hoivata ja kuvata. Johon on kyllä tulossa ihan muutaman tunnin päästä muutos, kun mennään kaverin kanssa Kaivariin kuvaamaan tyttöjä :D Mutta siis, olen hienosti saanut kirittyä. Tai no, en vielä. Mutta siis ajatuksissani jo. Ja kun tilille on tullut rahaa, niin se ei ole tarkoittanut sitä, että se olis ihan saman tien sieltä kadonnut kaiken maailman rästien makseluun. Tai no, on se melkein. Mutta olen kuitenkin kartalla raha-asioistani ja ne ei tällä hetkellä ahdista yhtään, vaan päinvastoin tuovat jopa mielihyvää.
Postimerkkejä tilasin. Ja eilen koruosia. Kankaita olin tilaamassa, mutta ajattelin, että käytetään nyt noi mitä on. Vaikkakin nyt kun teen noita Blythe pussukoita, niin tarvii aika lailla erilaisia kankaita. Olen muuten saanut ihan hillittömän määrän aiemmin huiveja (älä kysy!) varten ostamaani fleeceä käytettyä loppuun asti. Hiukanko siistiä!?! Nyt sunnuntaina saan laittaa taas YTK:lle (mikäli se nyt oli sen nimi) sen "apuraha-anomukseni" ja en yhtään sitä ole odottanut. Toisin kuin viime kuussa, jolloin laskin tunteja, minuutteja ja lopulta ehkä jopa sekunteja siihen, että sais sen pistettyä eteenpäin ja sit ne muutamat päivät, ennen kuin se raha tuli tilille oli sellaista varjoissa luikkimista, ettei velkojat vaan huomaisi...Nyt on siis ihan eri ääni kellossa! Ja se on kuulkaa hienoa se!

Oikeasti asiat on siis hyvin, minulla taas joku juttu meneillään. Viime yönä joku yritti puukottaa mua, meillä kotona, joten onneksi oli veitsetkin meidän veitsien mukaisesti niin tylsät, ettei niillä muuta saanut aikaiseksi kuin pienet nirhaisut. Minä sain veitset itselleni, mutten kuitenkaan halunnut vuorostani sitten iskeä minua puukottanutta, joten löin häntä (nainen, jonka lapsi huusi vieressä) veitsien kädensijalla päähän.

Niin, loppua kohden tajusin, ettei tämä läheskään kokonaan tekopirteä ollutkaan. Tätä kirjoittaessa facebookharmitus laantunut ja nyt hyvillä mielin lähden laittamaan nukkeja valokuvauskuntoon :)

xoxo,
Raisa
j.k. Ihanaa, ja ihanan sekavaa kun on syysloma!

Päivä kaupungilla ja ilta keittiössä.

Pitäis olla ompelemassa ja pitäis kirjoittaa lääkärille/hoitsulle ylös syitä, miksi minusta tuntuu, että diagnoosini on väärä. Mutta tässä mä taas oon. Eikä aamulla edes yhtään tehnyt mieli avata konetta.

Kerroinko? Bilsan kokeesta 9 ja espanjasta 6½! Huh huh! Ei olis pitänyt mennä ollenkaan. Ei siinä että se olis mua masentanut, en ole sitä oikein jaksanut (kirjoitusten?) takia treenata aktiivisesti ja kokeisiin nyt en ainakaan lukenut kun oli muutakin tekemistä (mm. hammaslääkärin innoittamana olen joka ilta joko langoittanut purukalustoni tai sitten sellaisella pienen pienellä hammasväliharjalla ne jyystänyt, ja siihen kuulkaa menee aikaa!). Bilsan ysi oli ihan kiva, mutta myös minimivaatimus.

Tässä jaksossa ehkä vaan kaksi käytävää kurssia, matikka ja espanja 2. Ehkä voisin miettiä maantietoakin, kunhan ei tarvii ostaa kirjaa.

Eilen kävin kaupungilla. Otin yhden nuken ja ison kamerani mukaan. Ja kameralle ison pehmustetun laukun. En ottanut yhtä ainuttakaan kuvaa. Matkan varrella oli paljon kauniita ruskaisia kohtia, mutten malttanut pysähtyä niitä nuken kanssa kuvailemaan, eikä aikaakaan ollut hukattavana. Kun oli siis sovittu tapaaminen. Ja kaupungilla ei ollut ruskaisia puita! Plääh! Enkä tee -kuvia viittinyt ottaa, kun ei ollut seura sellaista, eikä mulla ollut Astridille edes omia teevermeitä mukana. Nähtiin sentään Julia, jolla oli oma uusi nukkensa mukana, ja saatiin meistä (Julian kameralla) yhteiskuva.

Kotiin meninkin sitten junalla, sillä kahvittelussa olikin mennyt melkein kolme tuntia ja minun piti pikaisesti päästä kotiin ruokkimaan pesuettani. Olen jälleen aika innoissani ruoanlaitosta. Johtuen diner innostuksestani :) Perjantaina tein parsakaalipiirakan ja suklaapiirakan maapähkinävoipohjalla, lauantaina  tonnikalattoman vuoan. (C sanoi, että se on tosi "white trash" ruokaa). Ja sunnuntaina "Salisbury-style" seitan pihvit perunamuussilla ja sienikastikkeella. Leipääkin olen leiponut ja juustoa tehnyt.

Eipä kait muuta, täytyy mennä ompelemaan. Ja katsomaan tämänhetkistä suosikkisarjaani Homeland. Vaikka ehkä siltikin tykkään enempi Modern Familystä. En kyllä oikeesti, mutta melkein kummiskin.

Ristolta terkkuja.  Kattokaa nyt miten sen tassu on. Ihme pöljä.

xoxo,
Raisa

Booooooooooooriiiiiiiiiiiiing!

Voi tauti. Ihan älyttömän tylsää! Tekis mieli kirkua, huutaa ja karjua. Kaikki päivät ihan samanlaisia. Aamulla kun herää tietää tasn tarkkaan mitä sinä päivänä tulee tekemään, millä tuulella, kenen kanssa ja missä järjestyksessä. Mä haluan sinne Japaniin! Nyt! Mä haluan istua täyteen ahdetussa lentokoneessa, perhosia vatsassa ja pää täynnä suunnitelmia! Mä haluan jännitystä! Jännitettä! Potkua! Jotain! Pois tästä tylsyydestä, tasapaksuudesta, harmaudesta, yllätyksettömyydestä. Mä haluan innostua. Ja just sen ne haluais minusta pois. Kaiken hauskan ja kivan.

Uudet nuketkin on uusia vaan niin kauan kun ne on matkalla, mut sit kun ne on otettu paketeistaan, niin enää ei jaksa edes oikein muistaa, että kukas sieltä viimeksi tulikaan. Viime viikolla tuli iso läjä vaatteita, nyt ne on laitettu omille paikoilleen, ainoastaan muutaman jaksoin laittaa nukeille päälle. Kaikkea vaan pitäis haalia, mutta se itse tekeminen, se mitä varten ne asiat loppujen lopuksi on tehty - se ei sitten kiinnostakaan niin kovasti. Tärkeintä on saada jotain uutta ja sit taas onkin uudet jutut jo kierroksessa. Ihan kamalaa. Mutta yleistähän tollanen on. Joten varmasti siihen on olemassa myös syy ja ehkä jotain parannustakin?

Mulla näitä haluttavia asioita on: kankaat, askartelukirjat, nuket, kaikki nukkeihin liittyvä, kirjat, ja aina johonkin uuteen harrastukseen liittyvät härpäkkeet. Kauhee arsenaali tarvikkeita pitää olla, mut sit aina ei niin huvittais niitä käyttää. Ja sit ne lopulta päätyy kirppikselle. No ei ihan noin suoraviivaisesti. Mulla onneksi? nää asiat menee aaltoina, joten jossain vaiheessa tulee hetki, kun on aika tehdä. Silloin on ihanaa, kun on kertynyt nurkat täyteen vaikka pitsejä taikka erilaisia muovailuvahamuotteja. Yleensä ne asiat on alunperin ostettu jotain ihan muuta tarkoitusta varten, mutta sopivatkin johonkin uuteen projektiin loistavasti. Kuten vaikka skräppisälä nyt näihin nukenvaatteisiin. Vaikken taaskaan oli niitä vaatteita ihan kauheesti (lue yhtään) viime aikoina tehnyt. Viikonloppuna yritin jotain juttua, mutta heitin lopulta roskiin, kun meni ihan solmuun. Mutta nyt mulla on kyllä yksi ihan huippukaava, jota haluan kokeilla. Ja todella yllättävä kangas siihen: harmaa!

Olen yrittänyt miettiä sitä, et missä oon hyvä. No skräppäämisessä, eli siinä rimpsujen ja rampsujen sommittelussa. Enkä nyt tiedä, että hyvä, mutta mulla on siinä selkeästi "oma" tyyli, ja ehkä Pinkkiksessäkin, mutta kun ne on kuitenkin kaikki valmiita kankaita, joita kuka tahansa muukin voi ostaa, niin ei sillä erotu. Niin, olen sitten ajatellut, että kehittäisin tota "kankaalla skräppäämistä" ja hioisin sitä mekkoa samanaikaisesti, ja sit kun kummatkin on todella hyvät, niin voisin kokeilla siipiäni ihan oikeasti nukenvaatteiden myynnissäkin. Tai sitten en :D Voipi olla, että innostus on hiipunut jo siinä vaiheessa. Ymmärrän, jos teitä naurattaa ajatus nukenvaatteiden myymisestä, tai siis (harha)kuvitelmista että sillä tekis rahaakin, mutta kyllä aika moni sillä ihan kivat ylimääräiset rahat ansaitsee. Totuus on kuitenkin se, että niitäkin yrittäjiä on tuolla Etsyssä pilvin pimein.

 Mitäköhän oli muuta? Tänään alkaa koulu!!! Apua! En muista mitä kaikkea oli tälle päivälle, mut ainakin espanjaa!! Mitä siihen sanotte!?! Saato olla, et Bilsaa kans ja odotan sit suurella innolla! On mikroskooppisen pienten asioiden kurssi, solut, geenit jne. Huikeeta! Oikeesti on ihanaa saada taas jotain rytmiä ja tavallaan stressiä, siis painetta arkeen. Ettei ihan pelkkää joutenoloa vaan. Vaikkakin se myös hirvittää. Ja hirvittää myös kaikkia asiat, joita unohtanut kirjoittaa kalenteriini ja nyt ne alkaakin törmäilemaan mannerlaattojen tavoin ja toinen joutuu taipumaan sinne toisen alle. No, elämää se vaan on ja siitä selvitään!

Kun kokkaaminen ei maistu on hyvä turvautua japanilaiseen ruokaan.

Michikoa pelottaa! Puput voivat olla niin arvaamattomia!

Oon, kerroinko jo?, jatkanut taas pussukoiden ompelua. Ekaks tein just niitä skräppijuttuja, ja eilen sillalla sitten ihan perushommeleita. Sekin on ollut kivaa! Itse asiassa niin kivaa, että on meinannut ruoanlaitto unohtua. Mikään elämän pienistä ärsytyksistä ei ole niin inhaa kuin alkaa laittaa ruokaa silloin kun on ihan muut jutut meneillään. Siis ihan superärsyttävää! Twin Peaksia katsoessa olen myös jonkin verran saanut kankaita leikattua. Mutta se on täytynyt jättää aika vähälle, kun täytyy pitää katse ruudussa, ettei missaa mitään ihmeellisyyksiä. Mutta sekin on siis hyvä merkki ihan tavallisista asioista.

Mutta nyt tää taas menee! Paljon kaikkea tälle päivälle! Mm. hammaslääkäri, Dextre, kynien terotus ja repun pakkaaminen! Ehkä se tylsyyskin väistyy kun koulu alkaa!

xoxo,
Raisa

Ravintolapäivä ja muuta yhtä vinkeetä!

Heips!

Ravintolapäivä tuli ja meni! oli todella hienoo! Lauantai meni pääasiassa Animalian toimistolla, leipoessa ja kaiken maailman juttuja järkkäilessä. Tein mm. ekaa kertaa hampurilaiskastikkeen, ilman että kukaan olis avittanut. Se vaan jäi mun harteille ja olin vähän kauhuissani, kun en yhtään tiennyt että mitä siihen oltiin ajateltu laitettavaksi. Yritin saada pääkokkia kiinni, tuloksetta. joten ei muut akuin yrityksen ja erhdyksen kautta kokeilemaan. Jääkaappiin sitä laittaessani en ollut ollenkaan vakuuttunut sen onnistuneisuudesta, hulautin vähän turhan reippaasti savupaprikaa ja se oli niin dominoivaa, ettei edes yksi purkki majoneesia auttanut. No, aina ei voi onnistua! Ja sehän menee sinne purilaisen sisään, ei sitä kukaan huomaa. Ja sitten se olikin se, mitä asiakkaat innostuivat kehumaan :D Tehee! Maut oli yön aikana pehmentyneet, raikastuneet, mitä lie, täydellistyneet ja se olikin tosi hyvää. Tai ehkä keittiömestari olikin fiksannut sitä ennen mun tuloa :)

Lola avittamassa keksien myynnissä ja julistamssa eläinten pelastamisen puolesta

Multa meinas oikeesti jäädä osallistuminen väliin, sillä olin yhtäkkiä kehittänyt jostain ihan järkyn vatsakivun. Onneksi sitä ei sit tuntia kauempaa kestänyt, ja pääsin lähtemään. Ja onneksi se sitte pysyi myös poissa!

Itse Ravintolapäivä meni yllättävän hyvin, hermoilematta. Tai no, kyllähän siellä aina joku hermoilee, mutta kun siihen osaa suhtautua itse rennosti, niin ei tule mitään ihmeempiä paniikkeja. Meillä oli niin hyvin kaikki saatu jo edellisenä iltana tehtyä, ettei tapahtumassa sitten ollut mitään hätää. Kaikille oli nimetty omat tehtävät ja yllättävän hyvin porukka pysyi niissä. Asiakkailta saatiin paljon kehuja, melkein kaikki ruokakin myytiin, omenapiirakkaa jäi sit yllättävän paljon, mutta olihan sitä myös 15 kertainen annos tehtykin ;) Saatiin sitten keittiön puolellakin nauttia tekeleitämme.

Meidän listalla oli siis Hernepihvi(josta mainittava, että ekaa kertaa söin näitä j aolivat älyttömän hyviä! Saatiin lahjoitus Nofulta.)-purilainen, jonka asiakas sai itse täyttää haluamillaan lisukkeilla, joita olivat: tomaatti, avocado, salaatti, itsetehty kastike, kaupan kastikkeita, itse tehtyä juustoa (tää oli ihan uusi tuttavuus, siis semmonen hyydytetty juustontapainen, jota saattoi höylällä työstää!) suolakurkkuu ja mitä vielä, kaikki ne perushommelit + vähän ekstraa :), coleslaw, omenapiirakka itsetehdyllä vaniljajäätelöllä, keksejä, itsetehtyä sitruunalimonaadia, mehua, limua, kahvia ja teetä. Todella hyvät tarjottavat siis! Kaiken kaikkiaan mainio Ravintolapäivä jälleen!

Kotiin päästyäni olin melko lailla väsynyt ja täällä sitten mies alkoi vaatimaan ruokaa, koska on minun vuoroni kokata. Vähän alko kyllä ketuttamaan. Se on ollut koko päivän kotona, mitä nyt tuli (mun rahoilla!) syömään sinne meidän kahvilaan) ja sit se odottaa, että minä alan sille laittamaan ruokaa seitsemän aikoihin, oltuani koko päivän Ravintolapäivän pyörteissä. No, en laittanut ruokaa. Ent iedä mitä se söi. Illalla katsottiin joku elokuva, jossa Marky Mark. En millään saa päähäni sen nimeä. Joku aika lyhyt se oli. Ehkä Pain and gain? Melkoista sekoilua. En tiedä johtuiko siitä, vai elokuvan jälkeen alkaneesta raivoisasta riidasta (suljin ikkunan, jonka C avasi heti perään, jonka minä uudestaan suljin. Tällä pilasin kuulemma C:n huomisen syntymäpäivän...) näin ihan hirveitä unia.

http://minminmushroom.blogspot.fi/2011/11/blythe-bl-1-mondrian-ysl-matt-face-ver.html

Mutta muita, mukavempia asioita: Perjantaina käytiin leffassa, Kick-ass 2 katsomassa. Ihan ok, ei kuitenkaan erityisemmin suosittelemisen arvoinen. Mutta leffanautintoa vähän häiritsi Mondrian -nukke, jonka olin onnistunut varaamaan ihan vaan tunteja aiemmin. Mondrian on toinen koskaan tehty uuden tuotannon Blythe! Siitä ensimmäisestä pyydetään yli tuhatta euroa, tästä toisesta ainoastaan murto-osa siitä. Näiden suosioon vaikuttaa niin merkilliset asiat. On monta nukkea, jotka tehty tämän jälkeen, mutta samana vuonna kuitenkin, ja niistä pyydetään tuplasti enemmän kuin mitä minä tästä maksan. Mutta tämä on ihana! Ja sain sen sellaiseen hintaan, että joku siinä ryhmässäkin kommentoi, ettei ole koskaan nähnyt sitä myytävän noin halvalla. Se myyjä ei ollutkaan erityisesti harrastaja, oli vaan ilmeisesti joskus Malesian reissulta sellaisen ostanut, huvin vuoksi. Minä osuin apajille hyvään aikaan :) Niin, nukkeani sitten lähes tyhjässä salissa mietin.

Lauantaina voitin Pinpulalle uuden pyrän huutonetistä! Jee! On hiukan harmittanut niiden pyörättömyys. Olen luvannut hankkia niille uudet pyörät, mutta niiden tulee itse etsiä ne (netistä). Yllättävän nihkeetä on ollut etsiminen. Ehkä hapzikin P:n pyörästä innostuu ja pistää vauhtia omansa paikallistamiseen.

La-su välisenä yönä neljä nuorta poikaa (mun oman pojan ikäsiä) kävivät kahden ja kuuden aikoihin (siis yöllä!) huutelemassa kadulla mun poikaa! Jos sen nimi olis vaikka Pirkka, niin ne huusivat Pirkka perkele! Mutta se ei silti kuulostanut aggressiiviselta, ehkä. Kun ne kuudelta tulivat uudelleen, lähti C niidne perään. Ja otti niistä valokuvia. Nyt tiedetään ainakin kolme niistä. Tuli vaan mieleen, että olsiko ne olleet asialla myös silloin kun lasten pyörät katos. C oli alun alkaen sitä mieltä, että kyseessä on ollut lapset (koska meiltä pöllityn pyörän irtonaisen lukon löytöpaikalla oli melko pieni lasten pyörä, joka oli siis ilmeisesti pöllitty jostain aiemmin ja vaihdettu sitten isompaan) ja mä olin ehdottomasti sitä mieltä, ettei mikään lapsi ole siihen aikaan ulkona (unohdin ihan kokonaan millainen lapsi itse olen ollut...). No, näköjään osa lapsista on. Ehkä kukin ollut toinen toisensa luona yötä ja nukkumisen sijaan remunneet naapuristossa. Ajattelin ottaa yhteyttä niiden kouluun, että sieltä informoisivat vanhempia. Ehkä ne vanhemmat eivät vois vähempää kiinnostua, mutta kyllä mä ainkin haluaisin tietää jos mun lapset riekkuis öitä ulkona tolleen.

Joo, ei kai sitten muuta. En tiedä mitä pitäis nyt niiden synttäreiden suhteen tehdä. Ärsyttää. Koska se kakku pitäis kyllä aloittaa tänään, mut sit mun täytyis lähteä tonne sateeseen ostamaan no-eggiä. Prkl. Löytäisinköhän mä ohjeen johon ei tarvittais sitä?

Ylisöpöä -taulu oli lainassa kahdelta taiteilijalta. Nukke ei ollut esillä tapahtuman aikana.

Lisää ommeltuja nukenvaatteita!

Minun luu. Sain sen Pupupupulta.

xoxo,
Raisa

jk. Välillä koirat uneksii juoksemisesta yhtäaikaa. Ovat todella hupaisan näköisiä juostessaan unissaan jonkun aarteen perässä, samanaikaisesti.

Arvonnan suoristus, ruokaa ja arkihöpinää. (Huom! ei tiukkaa asiaa!)

Sorry! En vieläkään osaa laittaa tota pelkkää arvontapalkkia tänne, saitte siis melkein koko sivun! Arvonta on nyt sitten suoritettu, pari päivää myöhässä kunonollutkaikkeeyouknow...

Laskin kahteen kertaa kaikki arvontaan osallistuneet kommentit, sain molemmilla kerroilla 19 kommenttia, joten päätin, että se on sitten se maksimi, jonka tohon laitteeseen syötän. Kone (?) arpoi sattumanvaraisesti luvun 8, ja sitten kävin tarkistamassa, et kuka on jättänyt kahdeksannen kommentin (jtäin laskuista pois Hannan, joka liittyi kyllä lukijaksi, muttei osallistunut arvontaan. Onnetar, tai Random.org suosi tällä kertaa Valeriinaa, joka ehkä tästä sai lisäintoa blogien ymmärtämiseen :). Ja sitten kuulkaa, te muut voitte halutessanne tilata kirjan suoraan minulta :D Pystyn sattuneista syistä myymään sitä halvemmalla kuin useimmissa kaupoissa siitä pyydetään. Minä myyn postikuluineen 23 eurolla, ei pöllömpi hinta. Ja kaupan päälle saa ihanat paketoinnit ja omistuskirjoituksen - tähän ei kirjakaupat pystykään :). Ottakaa yhteyttä, niin hoidetaan käytännön asiat ja saadaan Kasvisseikkailu teillekin. Onnea vielä kerran kuitenkin Valeriinalle! Ota sinäkin yhteyttä minuun, joko jättämällä kommentin, jossa osoitteesi (kaikki kommentit tulee ensin ainoastaan minun tietooni, enkä tietenkään julkaise sellaista kommenttia muiden nähtäville!) tai sitten sähköpostilla pinkkisfun(at)gmail.com. Samoin voivat toimia ne, jotka kirjansa minulta tilaamalla haluavat. (niin, arvonta on sitten suoritettu, toivottavasti meni oikein mun laskut ja muut ja kuulkaa, vaikkei mennytkään niin se on nyt sit kuitenkin tässä tämä)

Hei! Ne pupuhommelit, jotka mulla olis viimeisimmässä postauksessa! Ne ei olleet mun tekemät! Pahoittelen, etten huomannut mainita asiasta heti! Ja olen tietenkin älyttömän hyvilläni, että ajattelitte että ne vois olla. :) Olen vaan säilönyt kuvan itselleni muistutukseksi, että täytyis joskus tehdä sen muotoisia leipiä. Googletin bunny shaped bread hetki sitten, ja sillä löytyy paljon youtube videoita ja reseptejä. Niin, ja anteeksi mulla alkaa taas sähköpostit ja kommentit täällä kasaantumaan. Nyt vaan on niin kamala kiire tms. Pari kolme päivää sitten olin sitä mieltä, et jos ne meinaa siellä lääkärissä tätä hyvää oloa jotenkin multa viedä pois niin mä kyllä kieltäydyn siitä ilosta. Mieli on muuttunut. Kaikista pahimmalta tuntuu se, kuinka koen että lapsetkin syyllistää mua. (enkä edes kertonut niille tilanneeni postimerkkejä reilulla seittemällä kympillä! Ainoastaan aloin innoissani kertomaan tarroista ja postikorteista ja heti tuli sellainen tyrmäys että oksat pois. Oikeesti ne tilaamani jutut oli kyllä ihan huippuja! Ja ihan erilaisia mitä aiemmin olen tilannut. Se ultrasöpökausi on tosissaan väistymässä ja antamassa tilaa aikuisemmalle, vähän kummalliselle söpölle. Mä teen näistä sit erikseen postauksen, kun ne on mun uusia suosikkeja). Hitto! Ei tälläisistä asioista tulis "julkisesti" puhua. Oikeesti. Syövästä ja polvivammoista kyllä, mut ei nyt sentään "näistä jutuista". Niin, että koitas nyt taas vähän ryhdistäytyä! Joo joo, yritetään.

Mulla on ollut ihan mahdotonta matalalentoa ruokien suhteen viimeiset öö...sanotaanko vaikka pari kolme kuukautta. Olen tehnyt pääsääntöisesti ihan älyttömän tylsiä ruokia ihan käsittämättömän innottomasti. Ja nyt taas paljon enemmän innostusta osoittaen. Just vaikka ne riisiannokset, ja sit eilenkin ruoka oli aivan ihanaa. Tälle päivälle en vielä tiedä mitä tulossa, itse ajattelin kyllä päivemmällä käydä kaupungilla, kun on ravintolapäiväkin ja sitten on vielä lisäksi Sörnäisissä Hämeentie 39:ssä (missä kohtaa se muuten on? Mä tiedän missä on 12 ja 152 -- Kääk! Mä olin hämeentiellä töissä, mut mä en enää muista mikä se osoite oli!! Ihan parasta! Mä kyllä vieläkin muistan, miltä ne kolme kaikista kauheint aihmistä näyttää.) Arts Exposed myyjäiset, jossa on ihana Emmi. Emmi on mun tämänhetkinen muusani.  Ai kauheeta, mä en olis ikinä uskonut sanovani tota ääneen! Mut Emmi on just sellanen aikuisempi, vähän kummallinen söpö. Ja aikuisemmalla tarkoitan vaikka sitä, ettei pukeuduta niinkuin alle kouluikäiset (esim. niin kuin minulla on ollut tapana), vaan ollaan vähän asiallisempia, ei kuitenkaan aikuismaisia. (Emmi välillä lukee mun blogia, joten tää on entistä kuumottavampaa.) Mä ajattelin myö syrittää ujuttaa siihen käynnin roihuvuoressa katsomassa niitä kirsikankukkia, kun huomenna Hanamijuhlapäivänä melko varmasti sataa :( Mut emmä kyllä niitä kaikkia kolmea pysty pyörällä hoitamaan. Enhän? No täytyy katsoa.

Haa! Siis ruoista. Mä tykkään texmexistä ihan todella paljon. Sitä ei kyllä juurikaan vegaanisena ravintoloista saa, kyllähän siis joitain juttuja, mut aika paljosta jäädään paitsi, jos meinataan ravintolassa sitä syödä. Joten melkeinpä aina texmexit syödään kotona. Ja niin eilenkin. (kaupassa sattu muuten tosi hassu juttu. En huomannut, että mun takaa oli tulossa joku nopeammin etenevä henkilö, vaan olin väistämässä käytävällä ollutta kärryä ihan normaalisti. Takaa kuitenkin sujahti joku otus, joka sanoi hyi helvetti ja mulkaisi perään pahasti. Mä sitten sattumalta lähdin seuraamaan sitä, ihan siis vaan joitakin metrejä, kun se meni samanaan suuntaan kuin mihin minäkin olin menossa. Tiukasti katsoin siihen, niin että kahdesti kuin se katsoi taakseen, minä tuijotin sitä suoraan silmiin. Ja sitten kävi niin, että se kääntyi juuri samalle käytävälle, kuin mille minäkin olin kääntymässä ja mä sit vielä vähän nopeutin tahtia ja kävelin vähän niinko robottimaisesti sitä tiukasti tuijottaen ja se meni ihan paniikkiin. Se ei siis ollut muutenkaan ihan tasapainossa (no, kukapa olis?) Se oli hassua.
Eilen kaupassa muistin aiemman postauksen vaahtoamisen ruoasta ja sen alkuperästä, puhtaudesta jne. Joten olin "pakotettu" ostamaan joko luomua tai sitten kalliimpia kotimaisia tuotteita. Paitsi tortillachipsit ostin kyllä Rainbow? merkkisinä, kun ne luomut oli niiin paljon kalliimpia. Yleensä pidän rajana sitä, että saa maksaa korkeintaan kaksi kertaa niin paljon kuin tehotuotettu. Riisi ja Reilun Kaupan tuotteet sitten eri asia, ne saa olla vielä kalliimpia. Mutta siis ruokana oli tortillachipsejä ja kaikkia niitä herkullisia lisukkeita mitä nyt niidne kanssa tulee nauttia. Ihanaa!

Olen useamman päivän jättänyt ompelut väliin, kun on mennyt koko päivä johonkin ihan muuhun, pääsääntöisesti kai koneella. Läksyjään en ennättänyt tekemään, kun koko ajan kauhee säätö päällä. Olen siis ainakin käymässä niitä kaikkia (melkein 16 000) japanista myynnissä olevia tuotteita Etsyssä. Se on siis tosi hauskaa, mutta aikaa vievää ja tietenkin ihan älyttömän tyhmää. Toistaiseksi en ole kuitenkaan tilannut muuta kuin leimasimia ja eiliset printtituotteet, joista lupasinkin jo postata sitten enemmän, kunhan ne saapuu. Ja olen kuitenkin jo yli puolet käynyt läpi. Tokihan sinne koko ajan tulee uusia tuotteita, niitäkin aika ajoin käyn läpi. mutta ennen kaikkea etenen uusimmasta vanhimpaan. Ehkä olis muuten pitänyt aloittaa vanhimmasta? No, ihan sama.

Tollanen kuin toi vasemmalla oleva.

Mä olen tilannut yhden mekonkin, mutta se on Planet Idalta, eli ompelijattarelta täältä suomesta. Olen Idalta aiemminkin tilannut ja aina ollut oikein tyytyväinen. Ekaks olin tilaamassa jotain vähän lolitaan vivahtavaa härpäkettä, kun olin niillä japaniseikkailuillani törmännyt ihan älyttömän ihanaan kankaaseen, mut onneks Ida ei ollut ennättänyt vastata, niin mä ennätin aikuistua vähän ja tajusin tilata jotain muuta, käytännöllisempää. Joten tilasin trikoomekon. Aina kangaskaupassa ihastelen trikookankaita, mutku emmä osaa tehdä niistä yhtään mitään. Joustavat kankaat vaan venyy mun koneen alla. Pitäis olla saumuri? Tai kaipa tossakin jotain jousto-ommelta olis, mutku...

Mulla on ikuisuuden kirjahyllyn päällä notkunut yks hassu kultainen kaularengas. Oikeesti, rengas eikä ketju. Oon inhonnut sitä ihan alusta asti, vaikka sinä killuvasta sydämestä tykkäsinkin kovasti. Sydämen olen ottanut talteen jo aika päivää sitten, mutta se typerä rengas on vaan töpeksinyt siellä hyllyssä. Kunnes tajusin, että ei hemmetti! Se on kultaa! Laitoin sen ja jotain nuorempana ostamiani kultaisia kolapulloja ja saksia turvapussiin ja turvapussin lähetin Verkkokultaan. Niillä kun nettisivuilla lupailtiin todell ahyvää hintaa kullalle. Tänään sian tiedon siitä, et mitä ne maksaa siitä mulla. Puolet vähemmän, mitä nettisivuilla sanottiin. Eli ihan yhtä paskaa hintaa kuin kaikkialla muuallakin, ja ne kuitenkin kauheesti sitä mainosti, että ne pystyy pitämään hinnat niin korkeina, johtuen listasta erinäisiä syitä. Joten siistä ihan oikeesti sai sen käsityksen, että ne maksais niistä enemmän kuin muut. Mut ei ne mitään oikeesti maksaneet. Siis ei sen enempää kuin muutkaan. Laitoin niille viestiä siitä, et miten olisin ollut siihen summaan ihan tyytyväinen, jos se olis ollut yhdenmukainen niiden ilmoittaman hinnan kanssa. Niin, että alusta asti olisin tiennyt, mitä siitä suurin piirtein maksetaan. Tietenkin pienet heitot on mahdollisia, mut puolet on jo liikaa! Eli sitä lafkaa en ainakaan voi suositella. Mä tosiaan punnitsin ne täällä kotona, en tietenkään millään älyttömän tarkalla vaa'alla, mut suuntaa antavasti kuitenkin.

Joku toinenkin firma lupaili samoja, yhtä lailla korkeita hintoja. Mutta kun tarkemmin tutustu niihin ehtoihin (tällä verkkokullalla ei ollut mitään vastaavia ehtoja), niin huomas että ne hinnat alkoi pätemään vasta 180 gramman jälkeen. 180 grammaa ei kuulosta paljolta, mutta kullassa se on helvetisti! Ja sillä naurettavan pienellä aloitushinnallakin se on jo jotain neljä tonnia, riippuen tietenkin kullan puhtaudesta. Mut toikin hinta on aika pienikaraattiselle kullalle. Kamala huijauksen maku! Eli sun pitäis myydä niille hillitön määrä kultaa tosi halvalla, että saisit sitten sen hinnan, mitä ne mainostaa. Ja siihenkin tuli vielä sellainen ehto, että se pätee ainoastaan kuuteen tonniin asti. Eli loppujen lopuks aika pienestä määrästä ne maksaa sen hyvän hinnan. Ei kannata myydä kultakorujaan. En kyllä tiedä, et mitä niille sitten pitäis tehdä. Mut just ton kusettamisen takia ei kannata.

Pesulappu ja kaksi rintamerkkiä

Keittiön seinällä olevia itsetehtyjä asioita.

Jossain kohti tuolla mainitsin, etten ole liiemmälti ennättänyt ompelemaan. Eilen sitten kun ei tarvinnut kouluunkaan mennä niin pääsin koneelle. Ja mitä hauskoja juttuja keksinkään! Ilman, että niille olis sen kummempia jatkosuunnitelmia. Kun mä siis yleensä kaikesta mitä teen mietin heti uutta tuotetta Pinkkikselle. Näistä en mieti. Paitsi ehkä noista rintakoruista. Kunhan niitä vähän hio. On ihanaa ommella "turhuuksia". Ja turhuuksia on siis omaan käyttöön tai muille lahjaksi tehtävät asiat, jotka siis ei päädy myyntiin. Ei tarvii olla niin huolissaan jostain saumoista tai langanväreistä. Illalla sitten kun katsottiin Kaivosmiehen Tytär elokuvaa puuhasin C:n otsalamppu päässä kaikkea uutta kivaa. :D käsityöt on kyllä sellainen ääkkääk...voimavara?! Ja aina tulee niin hyvä mieli, kun saan jotain nurkissa lojuneita, ikuisuuksia säästettyjä asioita käyttöön. Kuten nyt vaikka tossa pienessä (kasvojen)pesulapussa sisällä oleva synteettinen vanu:se on kotoisin vauvojen pehmokirjasta, josta kangassivut käytin pussukoiden tekemiseen. Yks päivä tein muuten C:n tulevalle tabletille sellasen suojapussin (josta C ei ilmiselvästi tykännyt yhtään :( , jonka sisään pehmusteeksi laitoin kadulta löytyneen vanulevyn!

Muuten, jos teillä menee sateenvarjo rikki, niin mulla olis käyttöä sille  kankaalle! Otan niitä riemumielin vastaan, tietenkin jos teillä ei itsellä ole niille käyttöä. Mutta tämä siis tiedoksi. Sen kankaan saa suht helposti irti siitä kehikosta, eli postituskin onnistuu ihan kirjekuoressa :) Se kangas on todella mainiota vuorikangasta meikkipusseihin ja penaaleihin.

Mutta eipä tässä muuta! Täytyy alkaa valmistautumaan päivän aktiviteetteihin! Saattoi tulle muutos kulkupeleihin, kun mies ehkä lähteekin mukaan, ja se ei suostu kuitenkaan pyöräilemään. Mokoma.

Onnea vielä arvonnan voittajalle! Ai niin!!! Sain nukkeni myytyä! Tai toinen oli kyllä Pinzulan, siitä on tulleet rahatkin ja postitettukin on jo, toisesta vielä odottelen. Yllättävän helposti ja kivuttomasti sit kuitenkin meni. Ehkä saatan laittaa lisää tyttöjä sinne, ne rahat on kuitenkin aika kivat omalla Paypal tilillä :) Ja loppujen lopuksi postituskaan ei ollut niin kallista kuin olin etukäteen pelännyt. 13 euroa englantiin, maksikirjeenä meni. Kuinka luotettavaa, sitä en osaa sanoa. Portugaliin, jonne oma nukkeni päätyy, kunhan saan rahat, yhteisymmärryksessä ostajan kanssa käytämme postivakuutettua lähetystä, eikä sekään maksa kuin reilu 18 euroo. Ei paha ollenkaan! Hyvin tyytyväinen. Toki myymäni nuket oli sieltä halvimmasta päästä, niin että jos vaikka jotain vähän arvokkaampaa (yli satasaen) meinaisin saada maailmalle niin se vois olla jo vähän vaikeampaa. Mun tytöissä on kyllä se hyvä puoli, että ne on kaikki alkuperäisessä kunnossa. Kauheesti on nyt myynnissä kustomoituja nukkeja. Mut ei näistä nyt sen enempää. Lapset häiriintyy, kun äitillä ei ole housuja jalassa. Ainoastaan sukkikset.

Kesken jätetty kirjontatyö. Sillä keskeneräinen on kaunista.

 xoxo,
Raisa