Jännitystä ja matkakuumetta ilmassa!

Kuulkaa! Mä olen niin täpinöissäni siitä matkasta, ja nyt sitten vielä yksi ihana on ystävällisesti tuuppasemassa mua vinyylileikkuria apunakäyttäen kankaanpainantaan. Mulle kankaan kuvioiminen on ehkä yksi maailman isoimmista asioista. Tätä on ihan tosi vaikea selittää. Mutta kangas ja sen alteroiminen, tai siis niinko muokkaaminen ne on isoja asioita. Kankaanpainanta on musta melkeinpä piirtämisen osaamiseen verrattavissa oleva "maailman hienoin juttu". Olen joskus sitä kokeillut koulussa, mutta siitä on jo melkein 20 vuotta, ettei kovinkaan kummoista muistikuvaa siitä ole. Nykyiset kankaanpainantani teen pääsääntöisesti sabluunoilla, ja se on kyllä vähän hidasta ja sotkuista puuhaa. Hidasta erityisesti sabluunan leikkaamisen vuoksi.

Pahus, nyt näyttääkin siltä, että se leikkuri olis varattuna just silloin kun mä pääsisin keskustaan. No, ainakin tämä on nyt päässäni muhimassa. Mulla ei siis ole minkäänmoista tajua graafisesta suunnittelusta, mä vaan sotken ja hutkin. Ja sen takia en onnistu saamaan kaunista, harmonista pintaa. Ehkä senkin takia tää on semmoinen peikko. Mutta siis joo, teitä ihan varmaan kauheesti tää kiinnostaa... Mutta tätä oli siis se otsikon jännitys.

Matkakuume nyt kertoo sananakin jo enemmän. Se on kuulkaa melkoista jo! Jatkuvasti perhosparvia vatsassa! Jännitystä, ja pelkoa myös. Saamarin kadonneet lentokoneet! Tsunamit! Maanjärjistykset! Ja se helvetillinen eksyminen. Oikeesti, mulla on todella huono suuntavaisto ja se kun yhdistetään yhteen maailman suurimmista kaupungeista, missä ihmiset ei puhu juurikaan englantia...Mä inhoan epätietoisuutta, epävarmuutta ja epäjärjestystä (sen takia en juuri muista Aasian maista niin tykkääkään, mulle pitää asioiden olla hyvässä järjestyksessä.) ja just sitä se loputon etsiminen on. Eka se on ihan hauskaa, mutta kun sitä jatkuu tunnista toiseen, päivästä toiseen. Joka ikisellä kerralla se on ollut just sitä etsimistä, turhautumista ja lopulta luovuttamista. Ok, nyt olen saamassa kaverilta jonkun katuoppaan, jonka avulla se on onnistunut suunnistamaan siellä. Ehkä se tepsii minullekin!

Niin, ja mua on alkanut vaivaamaan sekin että olen menossa sinne yksin. Mähän tulen olemaan ihan yksinäinen! Ei se ole mua aiemmin haitannut, mutta nyt se kismittää. Illat yksin vieraassa asunnossa, vieraiden ihmisten ympäröimänä. (ne on tietenkin omissa asunnoissaan!) Yksin syömässä, yksin ravaamassa hulluna kaupoissa (sekin on alkanut ahdistamaan! Hillitön shoppailu! Mä ostan kuitenkin kaikkea turhaa!), yksin museoissa ja nähtävyyksiä katsomassa. Yksin, yksin, yksin! Byhyy!!

Okrait! Mun täytyy lähteä viemään Napsuka kouluun, Pimpula pitää siitä esitelmän. Silloin kun minä pidin ala-asteella esitelmän meidän koirasta minä jouduin kyllä hakemaan ja palauttamaan koiran ihan itse...

Viikolla meillä syötiin maanantaina viikonlopun tähteitä, tiistaina vihdoin ja viimein niitä tacoja ja eilen perunavelliä ja Herra Hankalan vihreiytä papuja. Tacot on muuten älyttömän helppo tehdä vegaanisena. Jauhelihan sijaan vaan soijarouhe, maustuu sillä peruskitin mausteseoksella (ei tarvii lisätä muita mausteita) ja lehmäntissimaitojuuston sijaan soijajuustoa (ainakin meillä päin sitä myydään mm. S-marketissa/Prismassa, ihan valmiina raasteena, joka onkin yllättäen halvempaa kilohinnaltaa kuin kiinteä kiekko.). Ja tosi hyvää tulee! Perunavelliin ja papuihin ohje Kasvisseikkailu -kirjasta.

Mut nyt tää menee!!

xoxo,
Raisa

Päivitys

Heips!

Mies kielsi kirjoittamasta blogiin, kun se on siirtämässä sitä jonnekin muualle. Mutta kun siinä kestää niin en jaksa odottaa. Ei siinä, että olis mitenkääne rityinen hinku kirjoittaa, mutta ettette ihmettele, että missä mennään.

Olen ommellut kuin viimeistä päivää. Ihan täyspitkiä työpäiviä tehnyt, ja vähän päälle. Hidasta puuhaa on. Mutta kun tekee listoja, joihin melkein sauman tarkkuudella merkitsee tehtävät ompelukset, niin tulee tunne saavutuksistakin. Kyllä minä ihan oikeasti etenen. Ja siitä huomaa erityisen hyvin, kun ensin minä olen piirtänyt kaavat kankaalle, ja sitten C leikkaa ne ja sen jälkeen mulla onkin Tehdas täynnä kangaspinoja. Siis niitä leikeltyjä kapppaleita. Tämä tapahtuu viikonloppuna, sillä C:llähän on viikolla töitä, eikä se silloin ennätä auttaa mua. Viikon mittaan sitten kasat alkaa kummasti hupenemaan. :D

Varasin juuri Studio Ghibli kierroksen. Ensin yritin Suomalaisesta matkatoimistosta, josta olen sen kaksi kertaa aiemminkin varannut - ei onnistunut. Huhtikuun kaikki retket jo menneet (hitto siellä tulee olemaan turisteja huhtikuussa, kun on oletettavasti kirsikankukinnan aika, vaikkakin joku paikanpäältä arveli, että puut kukkisikin jo maaliskuun puolella.), joten yritin sitten ulkomaista matkatoimistoa. Niiden valikossa ei ollut koko huhtikuuta, eli sielläkin kaikki retket jo menneet. No, kolmannesta (ehkä) tärppäsi, ja retki museoon on nyt alustavasti varattu. Jee!!

Muutenkin alan olemaan valmis matkaa varten! On ostettu aamupaloiksi annospuurot ja välipaloiksi vegenakkeja ja kaurapatukoita. Noms. Vielä tarviin suklaata ja lisää niitä nakkeja (Vegetukusta oli loppu, siksi vielä vähän lisää). On tietty vähän tylsää ottaa noin paljon ruokaa mukaan kun menee Japaniin. Eniten maailmassa tykkään japanilaisesta ruoasta. Kunhan se on Suomessa ja saan tasan tarkkaan tietää mitä annokseni sisältää...Mä vaan haluan syödä ilman mitään kuumotuksia. Ilman, että siitä nousee kauhee numero. Hyvässä muistissa on ne ravintolan päydässä vietetyt kauhun hetket, kun mun "Puutarha Salaatissa" on pinnalla iso läjä mahdollisesti puutarhassa kasvanutta sikaa silputtuna. Ei kiitos. Ja se, että niillä on englanninkielinen menu ei todellakaan tarkoita sitä, että ne puhuis englantia. Onneksi Tokiossa alkaa olemaan jo paljon vegaanisia ravintoloita, joita etsimällä saankin hyvin päiväni kulumaan :D

Mulla oli jotain ruokakuvia, mut en tiedä mihin ne on joutuneet. Ja oikeesti - Ketä kiinnostaa miltä meidän syömä ruoka näyttää, jos olen kerta niin laiska etten jaksa reseptejä kirjoittaa? Viime perjantaina kuitenkin syötiin "lihapiirakoita" ja salaattia. Oli ihan älyttömän hauskaa! Ostin niitä Asematunnelin Kotikonnusta. Myös kaksi possumunkkia. Sieltä siis tosiaan saa ihan ilman mitään ihmettelyä j apäivittelyä vegaanisia munkkeja!! Ja niitä soijarouhepiirakoita myös. Lauantaina oli älyhyvää pizzaa!! Ihan mahdottoman maukasta! Tein kaiken itse:pohjan, kastikkeen, "pekonin" (joka pizzasta tekikin niin hyvän) ja juuston.

Sunnuntaina keitin ikuisuuden (vahingossa!) hernekeittoa, jonka sitten pakastinkin saman tien, kun ei yhtään tehnyt mieli. Keitolle melkein kävi kuten noille paahtoleiville, joille kävi "feisbookit". Eli elämä tuli ja kokkailut unohtui. Onneksi oli kansi päällä ja paljon vettä, ja levy pienellä. Ja kerrankin tuli varmasti kypsää, kun yleensä en millään meinaa malttaa keittää niitä herneitä kypsiksi asti.

Sunnuntaina sitten syötiin marinoituja ja leivitettyjä soijamedaljonkeja ja valkosipuliriisiä kermakastikkeella. Melko tuhtia! Mutta niin hyvää!! Noihin soijamedaljonkeihin löytyy respti Puputytön Juhlakirjasta. Jos kiinnostaa kokeilla.

En juurikaan käynyt kaupassa, mitä nyt ne lihikset ostin. Ne olikin sinäänsä aika kalliita, tai verrattuna siihen, miten edukkaasti yleensä kokkaan. En ole enää kytännyt rahankäyttöäni, se tällä hetkellä pysyy hyvin kurissa ilman kyttäämistäkin. Pinkkiksen puolella sitäkin enemmän. Päivittäin merkkaan kaiken, kun aiemmin se on ollut sitä, että kerran vuodessa raahaan kaiken isälle, toivoen, että se selvittää kaiken ja tekee veroilmoitukset ja muut. Kankaisiin on mennyt viime aikoina todella paljon rahaa. Vaikkei kankaita juurikaan edes pitänyt ostaa, Japanin takia. Mutta enhän mä sieltä mitään turkiksia ala raahaamaan, ainoastaan niitä maailman söpöimpiä puuvilloja.

Joo, eipä tässä kait sitten muuta. Kalenteri on taas ihan täynnä kaikkee ja koko ajan pitäis olla jonnekin menossa. Ylioppilaskirjoituksetkin tässä kuussa. Hah! Arvatkaa mitä kävi mun bilsan lukemiselle! Mähän aloitin sen jo joulukuussa, tosi järjestelmällisesti ja mikä se sana nyt on - kunnianhimoisesti? Ja sit tuli kirjastosta yksi kirja, jota olin odottanut pitkään, ja annoin itselleni vapaan viikonlopun bilsan pänttäämisestä. Sen jälkeen en ole lukenut sanaakaan bilsaa. Ei vaan pysty kun sen kerran on lopettanut. Mälsää. En tiedä meinaanko sitä tehdä uudestaan sitten ollenkaan. Ehkä mulle riittää se C. En mä sillä arvosanalla kuitenkaan mitään enää tee. Että silleen. Saa nyt nähdä. Olen mä johonkin preppausiltaan menossa ens viikolla.

Hei nyt!

xoxo,
Raisa

Tokioooooooooon!!!!!!!!

2004

Oli pakko kirjoittaa kun oon niin innoissani, etten meinaa pystyssä pysyä! Varasin ja maksoin juuri lentoliput Tokioon (ja takas). Huhtikuussa olen menossa! Ja siis vaikka olen tottunut ja tykästynytkin matkustamaan yksin, josta voisi kuvitella että olen hurjan rohkea ja kaikkee, niin en ole joten seuraava vetoni yllätti itsenikin: varasin sitten samaan syssyyn Brasilialaisen naisen pikkiriikkisen (14 neliöö) asunnon Shinjukusta. Eikä siitä ollut vielä edes kuvia! Mutta oli toimittava, sillä näytti, että kaikki (siis ne kaksi, joita ennätin katsomaan) muut vaihtoehdot olivat jo buukattuja. Oli sillä naisella muitakin kohteita (kait pari asuntoa, nekin huhtikuulle asti varattuja), ja ihan hyviä arvioita saanut.

2006

Hetki sitten sain tiedon, että varaukseni onnistunut/hyväksytty!! Jee! Aivan siis mahtavan ihanaa!! Eilen jotain liimailin ja käytin viimeisiä rippeitä liimasta, jonka olen muistaakseni ostanut ensimmäiseltä matkalta melkein 10 vuotta sitten ja tuli jotenkin niin hieno tunne. Kohta ollaan siellä taas ja kaikki on niin hienoa! Ah! Se on kyllä ihan ykkösmesta!

2007

 

Oi joi! Kaiken näköistä! Nyt vaan täytyy saada jotain tolkkua omiin shoppailuihin ennen matkaa! Normaali ihminen tietenkin alkaisi säästämään ja pystyisi siihen hyvin, matkan kiilto silmissä. Niin, siis normaali ihminen. Minä en. Mutta nyt aion tosissani yrittää!!! Eilen laskin luottokortin limiittiäkin! Hyvä minä!!

Niin, olen ommellut ihan hirveesti. Siis todella paljon, melkeinpä robotinomaisesti. Sillä tajusin, ettei ne tule valmiiksi, ellen niitä tee :) Tajusin myös, että voin saada kaiken valmiiksi, jos vaan alan hommiin. Ja nyt on vetoketjut loppu. On vielä ommeltavaa, mutta jollain tapaa helpottavaa, kun ei tarvi enää miettiä,
että tekisinkö lisää vai en. Kun ei kerta voi. Tilasin kyllä hetki sitten toistasataa ketjua. Vetskarit on ihania. Tilasin myös monta metriä karvakangasta. Ja joululahjaherkkuja Vegetukusta.

Puuvillakankaita olin just tilaamaisillani, kunnes jotenkin älysin, että mulla on vielä aika paljon kukkaroihin ja muihin pussukoihin soveltuvia kankaita ja sit taas toisaalta ehkä niihin Blythe pussukoihin ei niitä niin paljoa kannata ostaa, kun ne karvamallit menee niin paljon paremmin kaupaksi. Ja ostetaan sitten Japanista senkin edestä. Tiesittekö, että Tokiossa on kokonainen kaupunginosa varattuna kankaille?! Fabric Town! Paratiisi!

Olen muuten ihan hivenen harmissani siitä, etten aiemmista kerroista poiketen menekään Kayabacho Pearl Hotelliin. Olen ollut siellä joka ikisellä kerralla :) Joten tunnen paikan. No, aika opetella Shinjukua vähän paremmin.

Pakko mennä! Pinkkis odottaa! Ihanan paljon tilauksia :) Tulkaa viikonloppuna, siis Sunnuntaina Ofeliaan! Jos tunnistatte mukana olevan nuken saatte 10 % alennusta kaikista Pinkkis -ostoistanne!! Ofelia Market!

xoxo,
Raisa

Suuri Seikkailijatar

Kaikki on varmaan lukenut/kuullut suurista seikkailuista; siitä kuinka uusia mantereita ja kaukaisia kyliä on löydetty. Kuinka sata-parisataa vuotta sitten varakkaat ihmiset matkas kaukaisiin maihin tutustumaan täysin vieraisiin kulttuureihin, ennennäkemättömiin ihmisiin ja kaikkeen kummaan ja eksoottiseen. Ja ne oli kuulkaa todella isoja juttuja. Matkoilla vietettiin jo ihan pelkän matkustamisen hitauden vuoksi kuukausia, ellei jopa vuosia.

Toista on nykyään. Kaikki on käyneet kaikkialla. Safareilla Afrikassa, viidakossa Etelä-Amerikassa, pilvenpiirtäjän huipulla Hong Kongissa, puhumattakaan jostain Thaimaan hiekkarannoista. Maapallon toiselle puolen lentää puolessa vuorokaudessa. Mikään ei ole enää mitään. Kaikki on jo nähty ja koettu. T-paitakin hankittu. Ja tämäkös minua on viime aikoina kismittänyt. Ajatuksissani olisin niin mielelläni ollut mukana Indiana Jones -tyylisissä seikkailuissa, etsimässä jotain uutta ja mystistä. Mutta ei. Kaikki on jo löydetty. Kaikkialla on jo käyty. Ja netti levittää kaiken tuon tiedon meidän eteen napin painalluksella. Kuulemma sellaiseen vauhtiin, että jos kaiken mitä verkkoon syötetään printtais paperille, kasvais tuo paperipino minuutissa 7 metriä, siis pelkästään siitä uudesta tiedosta. Melko huikeeta.

Niin, siis jotenkin toi kaikki tuntuu niin epäreilulta. Meille on kaikki jo niin valmista. Kunnes muistin taas ajatella sitä, mitäköhän ihmiset sadan vuoden päästä ajattelis meistä. Sillonhan ihan varmasti tiedetään taas niin paljon enemmän ihan kaikesta kuin mitä nytten. Just vaikka joku Alkuräjähdys. Mistä kaikki on saanut alkunsa? Mitä reittejä ensimmäiset ihmiset tuli Amerikkaan? Saati sitten kaikki fysiikkaan liittyvät hiukkasasiat, joilla luotais määrättömiä määriä (voiko noin sanoa?) energiaa jne. Meillähän on siis meneillään ihan mieletön seikkailu tälläkin hetkellä. Eikä se, ettei kaikki siihen osallistu tee siitä mitenkään vähempiarvoista. Eihän nekään seikkailut mistä aiemmin puhuin olleet suinkaan kaikille mahdollisia, eikä varmasti edes suurinta osaa ihmisistä koskettanut millään lailla. Niin kuin ei meidänkään nykyiset tieteen saavutukset. Tai siis koskettaahan ne ihan koko ajan, kun melkeinpä kaikki on jollain lailla sidoksissa luonnontieteisiin, muttei suurinta osaa kiinnosta mut kuin ne lopputuotteet.

Joten ehkä tähän olisi sitten tyytyminen. Suuria seikkailuja on koko ajan ympärillä! Harmi, ettei mulla itsellä ole minkäännäköisiä lahjoja noilla aloilla. Kyllä ne kiinnostaa, muttei ole olemassa oikein minkäännäköistä tieto-taitopohjaa johon uutta tietoa ankkuroida. Ja olen laiska ja hidas oppimaan, joten aika mahdottomalta tuntuisi minun osallistumiseni noihin seikkailuihin.

Viikonlopun aikana olen katsonut dokumenttisarjan siitä, kuinka ihminen on asuttanut maapallon. Siinäpä vasta seikkailu. Mutta seikkailua oli myös sarjan tekemisessä. Ja jotenkin sitä katsoessa mua alko naurattamaan, että miten minä haaveilen jostain sademetsissä rämpimisestä ja kylmyydestä/kuumuudesta, kun olen oikeasti niin domestikoitunut kuin olla voi. Pelkään hämähäkkejä, en kestä oikein mitään hyönteisiä iholla, en mitään vieraita kosketuksia (siis just vaikka niitä hyönteisiä, puun oksia, lehtiä tms.) iholla, en kuumuutta, enkä varsinkaan kylmyyttä, pelkään pimeää, en kestä nälkää, en pysty syömään pahaa ruokaa, olen arka, pelkään vettä, enkä varmasti sukeltaisi tuntemattomassa luonnon vedessä, ainakaan mihinkään luolaan. Luolaan en muutenkaan menis, kun pelkäisin, että ahtaan paikan kammo iskis. Ja suuntavaistoni on aivan kamala. Ei kuulosta suurelta seikkailijattarelta. Ainoat hyveeni olisi tiedonhalu, pieni koko ja tietynlainen sitkeys (jääräpäisyys).

Taidan tyytyä muiden seikkailuista lukemiseen. Japanin epäkohdista kertova kirja on tällä hetkellä niin tylsässä kohdassa (vaikka talouskuplan yli loikkasinkin), että aion siirtyä uuteen kirjaan: This Land Is Their Land: Reports From a Divided Nation (2008) - Barbara Ehrenreich. Yhden kirjan tältä tädiltä olen lukenut aiemmin Nickel and Dimed, ja se oli niin hyvä, että melko innolla odotan tätä. Japani kirja oli todella masentava. Kirjan nimi siis Dogs and Demons, The fall of modern Japan - Alex Kerr. Jäin jumiin kohtaan jossa kerrotaan vaikutusvallasta ja etuoikeuksista. Politiikka ei nyt vaan ole mun juttu. Vaikkakin kirjassa on ollut paljon mielenkiintoistakin luettavaa, joka isosti linkitetty politiikkaan. Silti. Ehkä ton jenkkikirjan kälkeen siirryn takas Japaniin, ja loikkaan ton kohdan yli ja luen Retikoille tarkoitetuista lentokentistä. Ihan oikeesti, seuraava kappale on tolla nimellä. :)

Mutta nyt tää menee tekeen jotain ihan muuta! Tervetuloa uusille lukijoille!


xoxo,
Raisa

jk. Tuolla aiemmin mainitsin niista safareista ja pilevnpiirtäjistä. Itse en ole käynyt yhdessäkään mainitsemastani kohteesta. Mut silti.

Tylsyydestä

Eilisessä postauksessa taas voivottelin sitä, kun on niiiiiiin kamalan tylsäääääää. Koskaan ei tapahdu mitään.

Nuuksio

Ja oikeesti, ei tarttis kuin yksi tiede -lehti lukea, niin johan olis maailma taas ihmeitä täynnä. Kaikki samat ihmeelliset reaktiot, joiden käsittämätöntä hienoutta vielä pari (??) kuukautta sitten olen täällä toitottanut, siinähän ne on kaikki, ympärillä. Se, miten lämpö minustakin sikoilee eteenpäin, leviten huonetilaan ympärilläni - koko ajan tapahtuu kaikkea ihan älyttömän hienoa. Miten puut imevät lehtivihreän itseensä selviytyäkseen talvesta, ja lehdistä tulee kauniin puna-keltaisia. (mä en oikeesti tiedä miten se tapahtuu, kasvit kiinnostaa mua yllättävän vähän).

Jos mikrotasolta siirrytään makroon, niin siellähän vasta mielenkiintoista onkin. Kosminen suhina ja kohina, joka alkuräjähdyksen ajoilta on vielä kuultavissa ja kaikki ajan kaareutuvuus ja muut ihan täysin käsittämättömät asiat. Siinä oli tekemistä itse kullekin alkaa ottamaan niistä selvää.

Helsinki-Vantaa

Mutta ei!! Mä haluan helppoja, paketoituja jännityksiä. Mä haluan ulkomaanmatkan, ravintolaillallisia, uusia asioita ja remontin. Jos en olis onnellisesti naimisissa maailman ihanimman miehen kanssa niin haluaisin jonkun jännittävän suhteen. Mä haluan säpinää ja suihketta. Haluan hajuvettä, joka ei imeydy verenkiertoon! Mä haluan uran ja jakkupuvun! Uudet lenkkarit ja kuntosalikortin. Kalenterin täyteen menoja ja sähäkkää seuraa baari-iltoihin.Manikyyrin ja kasvohoidon! Hiusten leikkuun myös! Uutta leipää ja pakastimen täyteen kalliita ruokia Ruohonjuuresta. Jääkaapin joka pursuilee nakkeja ja leikkeleitä ja valmisruokia! Uusia innostavia harrastuksia, kavereita joiden kanssa istua iltaa ja jutella henkeviä, samalla kun siemaillaan punaviiniä.

Pöllitty kuva. Osoite niin pitkä, ettei mahtunut. Sorry!

Minä haluan japaniin. Haluan lämpöön, juoma-automaattien ympäröimäksi. Haluan shoppailemaan täysin ilman huolta huomisesta. (sillä ei kai yksi törsäysreissu nyt sentään maapallon tilaa voi keikauttaa...) Haluan, haluan, haluan!!

Martha's Vineyard.

Todella ärsyttävää, kun ei vaan voi tyytyä *tähän*! Mutta! Jos sellainen olis tapana, niin tokkopa oltais koskaan edes sieltä puusta laskeuduttu. Tai ainakaan ihan käsittämättömiä vaaroja kaihtamatta (sanotaanko se noin?) lähetty Afrikan savanneilta levittäytymään ympäri maailmaa. Kyllä meissä kaikissa (?) asuu pieni tyytymätön alkuasukas, jonka veri vetää *jonnekin*. Ei voi pysähtyä. Kyllähän kaikki tietää mitä tapahtuu kivelle kun se lakkaa pyörimästä, tai seisahtaneelle vedelle. Ehkä ihmisenkään ei kuulu jämähtää tälleen paikoilleen? On ok tehdä lapset ja hoitaa ne pysöhdyksissä, mut sit pitäiskin taas jatkaa matkaa. Eikö?

Ajatelkaa matkailua jotain sata-kaksisataa vuotta sitten. Kun ihmiset oikeesti meni seikkailuihin. Nythän lähes kaikkialle pääsee turvallisesti paketoituna. Mutta mulle siis riittäis ihan oma pieni vaaleanpunainen, muovinen matka Japaniin. En pidä viidakoista tai muista, missä asiat ovat kaoottisesti, epäjärjestyksessä, sattumanvaraisesti, valmiita yllättämään. Tai kyl mä varmaan tykkäisin, olen vaan hyönteisten kanssa niin huono.

Mutta! Seikkailut Husqvarnan kanssa odottavat!

xoxo,
Raisa

On jotenkin niin mukava oppia jotain uutta. Ja toisaalta taas niin epämukavaa. Olen pitkään pysytellyt turvallisissa, tutuissa asioissa, ja jos jotain oppinut, niin se on tapahtunut ikään kuin huomaamatta, vaivatta. Nyt on ihan lyhyen ajan sisällä ollut se työhön liittyvä juttu ( pitäis siihen tehdä kotitehtävätkin, muttei yhtään huvita, kun ne on sellasia päänvaivaustehtäviä) ja sit alkoi japanin opiskelu. Siellä itse tunnilla en oikeasti oppinut yhtään mitään. Se oli niin sekavaa, enkä tiennyt hiraganoista hölkäsen pöläystäkään. Mutta sieltä saatiin kotiin lista niistä merkeistä ja olen niitä itsenäisesti opiskellut ja se on ollut mukavan haastavaa. Ihan pikkasen herännyt kaipuu opiskelemaan. Mut en mä edes tiedä mitä opiskelisin, eikä meillä ole varaa menettää mun palkkaa, joten se siitä. Ja ei se joka päivä olis sit ehkä niin mukavaakaan. Mutta kun opiskelee, niin ei ole vastuutakaan. Korkeintaan omasta menestyksestä, mut mitä sillä on väliä. Mä taidan olla vastuunlaistaja? Aika yllättävää. Ja jotenkin epämieluisaa.

Osaan nyt hädin tuskin 15 hiraganaa, seuraavat viis työn alla. Veivaan niitä aina kun mahdollista, kaikki muistilaput täynnä salakirjoituksen näköistä räpellystä.

Eilen oli PKS tapaaminen, meitä oli aika vähän, mutta kaksi uutta! Ihanaa! Toinen uusista ei ollut kyllä silleen upouusia, koiraryhmästä tuttu, ja muutenkin koirapuolella iso vaikuttaja. Mutta tossa ryhmässä uusi. Tosi hauskaa saada uusia mukaan! Kenai oli myös mukana. Ja se oli ihan kamala. Haukku kaikkia, sai kauheet kilarit muista koirista, pysty kyllä onneks vähän rauhottumaan, mut heti jos jotain tapahtu, niin se oli taas kovaan ääneen siellä riekkumassa. Tosi rasittavaa, mut onneks muut jakso sitä. Kenaita pitäis selkeästi enemmän ottaa mukaan, niin se jotenkin tottuis siihen, mut eihän sitä minnekään kehtaa ottaa, kun se on tommonen. Ja en sitte tiedä, et pitäiskö sen elämä pitää mahdollisimman monotonisena, et se pystyis rauhottuun. No, tänään varmaan selviää aika paljon, kun mennään sinne Viikkiin.

Illalla opiskeltiin lasten kanssa hiraganoja. Kirjoitin niille sanoja ja niiden piti etsiä taulukon avulla mitä niissä sanottiin. Olipa huonosti selitetty. Molemmat tykkäs. Myöhemmin sitte vielä Pinja puki nukkeja ja minä ompelin hetken aikaa. Lassi oli jo nukkumassa. Lopulta Pinjakin meni nukkumaan ja me mentiin katsomaan 1,5 jaksoa Dexteriä. Mä oon taas ihan koukussa. Siinä on kyllä tosi paljon sellasia epäuskottavia juttuja, mut mitä sitten? Ei Dexterin tarvitse nukkua, se on sarjamurhaaja tv:ssä. Eikä sen tarvitse kuntoilla säilyttääkseen uskomattoman kroppansa, se on sarjamurhaaja tv:ssä. Jne. Leikkiä se vaan on.

Leikin hetki sitten tulella, tietoisesti. Olin nimittäin hetken netissä surffailemassa, etsin yhtä tiettyä Japanilaista kauppaa, josta etsin oppikirjoja. Löysin tosi kiinnostavat kana (hira- ja kata-) kortit, oppimisapuvälineet tms. Halusin ne aika kovasti. Joidenkin muiden, tuntemieni tuotteiden hinnoista pystyin päättelemään, että ilmaa oli melkoisesti, joten katsoin Ebaystä vastaavia kortteja. Oli vielä kalliimmat! Takaisin japanilaiseen liikkeeseen (selasin muuten paljon muitakin tuotteita, oli ihan kivoja juttuja, mutta mikään ei aiheuttanut sellaista ”pakko saada” tunnetta. Lopulta vaan suljin sivun, katsotaan kuukauden päästä, jos silloin vielä kovasti ne haluan, niin mietitään sitä sit uudestaan. Yks ongelma on kans se, et kun mä jotain päätän tilata (olkoonkin ihan fiksua ja tarpeeseen) ajattelen aina, et sit kannattaa,  kannattavuuden nimissä, tilata kaikkea muutakin ja ne on usein sit ihan höpöhöpö juttuja.  Viisi päivää enää tilipäivään. Odotan sitä innolla, kun sit aina näkee, kuinka paljon rahaa voi laittaa säästöön ja muutenkin se aina selkeyttää laskuja ja muita. Edelleenkin on hyvin mennyt, tilillä rahaa, Kenain klinikkakäyntiinkin on varaa.

Pinjalla ja mulla on kauhea japanikuume. Mutta pitää säästää sinne Jenkkeihin. Mut ehkä pystyn elämään niin pienellä rahalla siellä, et siitä säästyis myös japaninmatkaa varten? Ahneutta. Mut olisko matkustelu se mun juttu, mitä varten elän säästäväisemmin? Vitsi kun Chrisilläkin olis tuloja ja se pystyis osallistumaan meidän perheen melkoisiin kuluihin, ei muuten mutta asuminen! Meidän sähkölaskukin on ympärivuoden 270 €/kk!  Välillä mua ärsyttää ihan sikana, että kaikki maksut on täysin mun niskoilla, mutta minkäs teet. Jos C olis ollut vaikka menestyvä lakimies tai lääkäri (tai oikeastaan ihan mikä vaan) niin tuskimpa se olis suostunut tänne muuttamaan, sen tyttömyys (tai kirjailihan se on) sen mahdollisti. Joten ei pidä valittaa. Kyllä tämä tästä. Mutta olis ihan kiva päästä nauttimaankin palkastaan, ilman että joutuu yli vuoden säästämään. Ole nyt jo hiljaa, asiat on kuitenkin paljon paremmin kuin miljardeilla muilla. Mut silti mä säästäisin mieluummin japaninmatkaa varten, kuin ”pakollista” sukulaisvierailua. Mut aina ei sovi olla itsekäs. Ainakaan jos on nainen, äiti. Miehille se on ok. Mut ei äideille. Opi olemaan siellä.

Hauskaa ja paljon lämpimämpää viikonloppua! Mulla ei ole Dexteriä ja ompelua lukuun ottamatta MITÄÄN suunnitelmia! Luksusta!

♥ Raisa

plääh

Ei mitään asiaa.

Ostin just pienen läjän koruosia. Ollaan melko varmasti Planet Idan kanssa menossa tänne! Vitsi miten siistiä! Jotenkin se, että asiakkaat (tai siis ne ihmiset, osallistujat) on ihan super ihanan näköisiä, tai ainakin osa niistä (sillä ei niilläkään hörhöillä liikaa ole tapahtumia ja paikkoja mihin pukea kaikki rimpsut ja muut päälle, niin kyllä ne varmasti haluaa just tonne pistää parastaan :), niin siis jotenkin jo se on pöytäpaikan maksun ja kaiken vaivan arvoista. Ofeliassahan oli kans vähän lolitoja ja sitten paljon kaikkia muita ihania kauniita ihmisiä. On todella ihanaa kun joku laittautuu silleen. Ja kyllä mäkin aion vähän edes panostaa omaan ulkonäkööni :)

Muutenkin on kiva päästä Idan kanssa myymään, ja ylipäätään myyjäisiin, kun olen niin nihkeesti niihin osallistunut tänä vuonna. Pitäis ehkä vähän ryhdistäytyä tolla saralla.

Eilen tuli MLP varsan vetolelu, se ankka, jos muistatte. Mulla on se tatuoituna lähelle rannetta, kun se on leluista mun suosikki. Mullahan on noi ponit kaikki muut mielikuvituksen tuotetta, tai siis miten se sanotaan, siis eivät jäljittele oikeita poneja, värit ja kuvat on oman mielen mukaisia (filmirulla, hassu vegaaninen logo, lankarullia, pikkukakkusia, sakset), mutta Baby Blossom on ikuistettu ihan itsenään ♥ Ja just sen ankan kanssa.

Hain kirjastosta vinon pinon leffoja ja kirjoja. Ihanaa, kun on taas paljon luettavaa! Ja katottavaa! Saatiin Madmen eilen päätökseen! Kattooko teistä kukaan sitä? Musta se on aivan ihana! Mutta nyt kestää taas ikuisuus ennen kuin uusi kausi tulee :( Mutta ainakin sitä pitäis olla 3 kautta tulossa, John Hammilla on kuulemma sopimuksessa ainakin vielä sen verran. Huh!

Eilen ompelin Animaliaa, pitää saada tänään kaikki valmiiksi, sillä huomenna on se koiraryhmän tapaaminen. Mua nyt jo ujostuttaa ja jännittää. Hyvin se menee!

Varasin kierukanvaihtoajan! Ihan hirveetä, mutta pakko se on hoitaa.

Hioin Mimin kasvot mattapintasiksi. Kokeilin sille myös pisamia ja jotain meikkijuttuja (ennen hiontaa). Kustomointi on hauskaa ja pelottavaa. Mulla on oikeesti pelko siitä, että tää päättyy silleen kun lapsena ne barbien kauneushoitola leikit...huh huh. Olin myös poraamassa sille korvakorureikiä, mutta Chris tuli vaatimaan mua treffeille :) Se jää täksi illaksi. Tein myös siitä reikäkankaasta yhdet trikoot. Ne on hauskat. Mutta liian tiukat. Mutta nyt opin tekemään niitä vähän helpommalla tavalla. Kyllä ne japanilaiset osaa.

Ja siitä aasinsilta siihen, mikä mua tänään (ja viimeaikoina) vaivaa, melkeinpä riivaa...hillitön matkakuume!!! Hitto! Nyt joku loksahti kohdalleen! Tai mä tajusin jotain! Kun mä olen matkoilla, mä en suorita ollenkaan niin paljoa. Siis kyllähän mulla on aina listoja ja kaikkee mukana, tekemisiä, näkemisiä, ostettavia (ja aina joku projekti) mutta silti olen lomalla ihan eri lailla kuin kotona, jossa se suorittaminen on melkoista. Emmä ole aiemmin tota älynnytkään. Mähän voisin melkeinpä kysyä Kelalta jotain korvausta ulkomaanmatkoista!

Tänne haluaisin kaikista eniten


Tänne toisiks


Tänne kolmanneks


Neljänneks Italiaan Roomaan ja jonnekin maalle. (noi kuvat oli muuten 1. Tokio, 2. Osaka, 3. Martha's Vineyard)

Matkustaminen on niin mukavaa.

Voitin eilen huutonetissä sen pienen Blythen!! 15 euroo, normaalisti noi pienet (ei LPS) on n. 40 euroo, uutena kylläkin. Mulla on toinen huuto päättymässä tunnin sisään! Kiva, jos niitä sais kaksi. Molemmat siis käytettyjä, tää jälkimmäinen vähämmän kiinnostava, mutta kun halvalla saa...Pinjalle ne tulee, tavallaan. Mulle ne päätyy :) Sitten on yks nukkekoti kans kiikarissa, se päättyy silloin kun olen Animalian toimistolla, eli en kyllä pääse lisäämään panoksia tarvittaessa. Ja toisaalta, mä olen tarjoamassa siitä sen mikä sillon tuntu sopivalta, niin turhaa siihen sitten lähteä enää lisäilemään kiihkoissaan.

Aurinko paistaa taas. Eilen oli kyllä paljon kivempi pyöräillä. Mutta on se aurinkokin kiva. Mutta sadetta kaivataan!!!

Ava, mä olen ihan paska, en vieläkään ole saanut sitä postiin. Olen todella pahoillani. Yleensä mä laitan kyllä kaiken salamana eteenpäin. Perjantaina viimeistään!

Kaikkea hauskaa!

♥ Raisa

Täällä taas, hei vaan hei.

Alunperin oli tarkoitus, että oltais eilen menty leffaan Satun kanssa, mutta sitten tuli vähän aikatauluongelmia, ja lopulta Satu tulikin meille. Ens viikolla mennään peffaan.
Siinä rupatellessamme minä leivoin paljon ja hyviä sämpylöitä, sekä kokeilin kirjaan tulevaa inkivääri-ananasmuffinsi reseptiä. Kaupassa käydessäni tykästyin pekaaninpähkinöiden ulkonäköön, joten ostin niitä ja taikinan sekaankin nakkasin (tälleen ne reseptit syntyy ;) ) Muffinssit olivat oikein ihania, Pinja ei tykännyt inkiväärin pistävyydestä, mikä oikeastaan oli just hyvä, koska en halunnut niistä liian lällyjä, vaan Rhinomaisen  (meiden edesmennyt kiukkuinen pupu) sähäköitä.
Samalla kun itse leivoin laitoin Satun ja Pinjan tekemään taikataikinasta aurinkoja, nämäkin kirjaa varten.
Meillä oli oikein mukavaa ja leppoisaa. Aika loppu kesken. Mutta keskiviikkona jatketaan!

Mulla ei ole mitään ihmeellistä asiaa tai mitään, kun en ole mitään tehnytkään. Mutta ajattelin jatkaa sitä meidän kodin esittelemistä. En muista mihin jäin, enkä oikeastaan siitä pyri jatkamaankaan. Haluan vaan näyttää sitä kaaosta mikä meillä tällä hetkellä vallitsee. Meillähän Chris siivoaa keittiön ja lattiat, imuroi ja pesee, mutta ei juurikaan pyyhi pölyjä, eikä järjestele. Lapsille kuuluu vessat, portaat ja omat huoneensa. Mulle kuuluu se järjestely ja semmonen piperrys. Ja Tehdas.
Tää on vähän hassua, mä olen suuri järjestyksen ystävä, tykkään järkkäillä ja järkeistää. Mutta toisaalta olen täysin kaoottinen, en ikinä laita mitään omalle paikalleen saman tien. Kaikki jää puolitiehen.
Nyt siis seuraa kuvia, joita kukaan täysjärkinen ei laittaisi julkiseen levitykseen, ja varmaan mua itteänikin harmittaa jälkeenpäin, mut ihan sama. Tämä on totuus :)



En voi käyttää luksushanaanikaan, kun lavuaari on täynnä kankaita :(


Siellä on vitsi sata ja yksi projektia meneillään...

Sitten vähän kivempia kuvia, mutta ei nämäkään kuvina kovin hyviä ole. Seli seli vali vali.

Tämä on yläkertaan johtavien portaiden yläpäästä. Noi lokerikot on melko raiskattuja, kun haen niistä aarteita tytöille ja/tai koruihin, mutta kyllä mä nekin joskus vielä päivitän. Huomatkaa hieno taulu :)


Keittiön seinä.


Lähikuva yhdestä tämänhetkisestä suosikkiasiasta kodissani.


Sängyn yläpuolella.

(tossa pehmispurkissa on mun masennuslääkkeet, joita en enää käytä. Nyt käytän jotain muuta. Josta tuli mieleeni, että hittolainen, sain reseptin vittu närästyslääkkeisiin. Kuinka vitun vanha musta oikein on tulossa?!!? vittu. vituttaa. Stressiperäistä närästystä. Vanhus.)

Tässä myös tämänhetkisiä suosikkipaikkojani koko maailmassa. (kunpa voisin olla muovia ja mun takaraivosta lähtis naru, jolla vaihtaa silmienväriä)


Ai vitsi! Ennen kun unohdan! Ava, se dinomekko...hitto, mä en muista edes minkä merkkinen se on, mutta mä olen kahdesti siihen liikeeseen törmännyt ollessani Södermalmilla matkalla Good Storesta (ihana, käymisen arvoinen vegaaninen ruokakauppa) Hermansille syömään (maailman paras ravintola). Se on pelkästään lastenvaateliike, mutta niiden isoin koko menee mulle aikas hyvin, olen 160 cm pitkä. Rodini. Siinä merkissä tais ainakin lukea Rodini. Iso osa, ellei kaikki oli tehty luomupuuvillasta.

Salaisuus: olen mahdollisen ens kesäisen amerikanmatkan ohella alkanut säästämään salaiseen matkakohteeseen. Jotenkin se vaan tuntuu niin itsekkäältä, että olisin taas menossa Japaniin. Meidän piti Chrisin kanssa mennä sinne häämatkalle, mutta nyt mä olisin jo toistamiseen menossa sinne ilman sitä. Mutta jos ihan totta puhutaan, en ihan näe Chrisiä tyytyväisenä Tokiossa tai Shinkansen junassa matkalla paikasta x paikkaan xap. Ehkä se tykkäis paremmin jostain lepposammasta. Pinja kysy eilen, että mennäänkö vielä uudestaan Japaniin...eli eihän se olis ollenkaan itsekästä alkaa säästämään lomareissuun tyttäreni kanssa, eihän? Mutta joo, säästän nyt ihan virallisesti ens vuodelle aikomaani sukulaisreissuun. Vähän harmittaa, kun on velvollisuuksia. Mä kun olisin ennenmmin halunnut johonkin isoon ja vauhdikkaaseen paikkaan, mutta "täytyy" mennä pienelle saarelle. Mutta toisaalta, siellä oli aivan ihanaa ja ennen kaikkea Chrisin äiti on niin ihana. Ne muuten saattais olla tulossa ens keväänä käymään!

Joo, olihan mulla asiaa sittenkin.

Eiliseen listaan vielä yksi ihanimmista kaupoista jonka tiedän
http://www.runsaudensarvi.net/
ja sitten tietenkin Planet Idan linkki! Idalla on ihania ompeluksia, joita kyllä vähemmän Madeby:ssa myynnissä, mutta niistä varmasti voi Idalta kysyä halutessaan. Pinjalle ostin sellasen pupukukkaron http://madeby.fi/artist/shop/planetida/1

Mut mä meen nyt närästeleen.

Hauskaa juhannusta!

♥ Neiti Närästys

Matkakuumeen kourissa - Travel Fever

Tänään lähetään autolla/laivalla Tukholmaan ja sieltä sitten la iltapäivällä jatketaan yläkautta takas Suomeen! Alunperin tarkoitus oli mennä vihdoin ja viimein tapaamaan erittäin tärkeää ystävää Norjaan, mutta siitä oli pakko luopua kun rahat ei yksinkertaisesti riitä, eikä super sairaalle koirallekkaan löytynyt hoitajaa niin pitkäksi aikaa. Katkastiin reissusta iso pala pois ja näin saatiin siitä mahdollinen.
Tukholmassa täytyy käydä ainakin Åhlens tavaratalossa (tää on ihan älytöntä, ymmärrän sen itsekkin) hakemassa MUJI osastolta super hyviä suihkepulloja. Ne on todella toimivia. Sitten siellä myydään käteviä muovitaskuja ja kauniita mustia nuolijoita, joita aion myös ostaa. Hermansilla täytyy myös käydä syömässä maailman parasta kasvisruokaa. Södermalmilla on joku Englantilainen kauppa, josta saattais saada erikoisia leipomustarvikkeita. Ja sitten on se vegekauppa.

Eiliseen...käytiin Itiksessä (koska mä halusin Eurokankaaseen - tätä en kyllä kirjota Englanniksi!), syötiin donitsit (kaneli-sokeri caket on parempia kuin originaalit, sillä niissä on suhteessa enemmän sokeri, kanelia ja sitä paistoöljyä!) ja käytiin kangaskaupassa. Tarvitsin tukikangasta. Ostin vetoketjuja, vahakangasta (aivan ihanaa robotti-printtiä), vinokaitaletta (olikohan se sitä nimeltään, jotain vinokasta jokatapuksessa) ja tukikangasta. Sain lisäksi vinkin miten päästä eroon siitä tukikankaan kanssa ilmenneestä ongelmasta- olen silittänyt liian kuumalla raudalla, niin että tukikangas on kutistunut. Oli tosi kivaa. Chris mökötti lasten leikkipaikalla.

Kotona ei kerinnyt/jaksanut tehdä mitään muuta kuin pakata ja siivota ja hoidella kaikkia asioita jotta voi huoleti lomailla pari päivää.

Nyt olen töissä vielä pari tuntia ja sitten lähden hakemaan Poikaystävää asemalta ja sieltä yhdessä satamaan. Jee!

We're heading to Stockholm in few hours! Yay! We'll stay there one day (Saturday) and then head up north and then back home. It's gonna be great! Sweden is so beautiful! We'll do some shopping in Stockholm and eat at Hermans the best vegan food in the world (their hummus is amazing!) I need to go to Åhlens department store to their MUJI section to buy spray bottles! (insane, I know) And also some plastic pouches that are great.
We were supposed to go all the way to Norway, to meet my friend who lives there, but we can't afford it, so now we are cutting it short. But that's ok, we'll go there some other time.

Yesterday we went to Itäkeskus (huge mall) to get donuts and uh...fabric. Poikaystävä was really happy to wait for me to choose my stuff...not. Anyway, I found really cute robot fabric. I dunno what it's called, a fabric that's kind of liek wax on top of it. It's really good for make-up pouches and table clothes. And I also bought some other stuff and got a tip how to avoid the wrinkling with the suppostive fabric stuff. My iron has been too hot all the time! Oops! Silly me!

Back at home didn't have time for anything fun, needed to pack, clean up and organize everything to be able to travel care free.

I got couple more hours to be at work and then I'm off for one week! Yay! (i have two more weeks, but I'm saving them for later)

♥ Raisa