Tylsyydestä

Eilisessä postauksessa taas voivottelin sitä, kun on niiiiiiin kamalan tylsäääääää. Koskaan ei tapahdu mitään.

Nuuksio

Ja oikeesti, ei tarttis kuin yksi tiede -lehti lukea, niin johan olis maailma taas ihmeitä täynnä. Kaikki samat ihmeelliset reaktiot, joiden käsittämätöntä hienoutta vielä pari (??) kuukautta sitten olen täällä toitottanut, siinähän ne on kaikki, ympärillä. Se, miten lämpö minustakin sikoilee eteenpäin, leviten huonetilaan ympärilläni - koko ajan tapahtuu kaikkea ihan älyttömän hienoa. Miten puut imevät lehtivihreän itseensä selviytyäkseen talvesta, ja lehdistä tulee kauniin puna-keltaisia. (mä en oikeesti tiedä miten se tapahtuu, kasvit kiinnostaa mua yllättävän vähän).

Jos mikrotasolta siirrytään makroon, niin siellähän vasta mielenkiintoista onkin. Kosminen suhina ja kohina, joka alkuräjähdyksen ajoilta on vielä kuultavissa ja kaikki ajan kaareutuvuus ja muut ihan täysin käsittämättömät asiat. Siinä oli tekemistä itse kullekin alkaa ottamaan niistä selvää.

Helsinki-Vantaa

Mutta ei!! Mä haluan helppoja, paketoituja jännityksiä. Mä haluan ulkomaanmatkan, ravintolaillallisia, uusia asioita ja remontin. Jos en olis onnellisesti naimisissa maailman ihanimman miehen kanssa niin haluaisin jonkun jännittävän suhteen. Mä haluan säpinää ja suihketta. Haluan hajuvettä, joka ei imeydy verenkiertoon! Mä haluan uran ja jakkupuvun! Uudet lenkkarit ja kuntosalikortin. Kalenterin täyteen menoja ja sähäkkää seuraa baari-iltoihin.Manikyyrin ja kasvohoidon! Hiusten leikkuun myös! Uutta leipää ja pakastimen täyteen kalliita ruokia Ruohonjuuresta. Jääkaapin joka pursuilee nakkeja ja leikkeleitä ja valmisruokia! Uusia innostavia harrastuksia, kavereita joiden kanssa istua iltaa ja jutella henkeviä, samalla kun siemaillaan punaviiniä.

Pöllitty kuva. Osoite niin pitkä, ettei mahtunut. Sorry!

Minä haluan japaniin. Haluan lämpöön, juoma-automaattien ympäröimäksi. Haluan shoppailemaan täysin ilman huolta huomisesta. (sillä ei kai yksi törsäysreissu nyt sentään maapallon tilaa voi keikauttaa...) Haluan, haluan, haluan!!

Martha's Vineyard.

Todella ärsyttävää, kun ei vaan voi tyytyä *tähän*! Mutta! Jos sellainen olis tapana, niin tokkopa oltais koskaan edes sieltä puusta laskeuduttu. Tai ainakaan ihan käsittämättömiä vaaroja kaihtamatta (sanotaanko se noin?) lähetty Afrikan savanneilta levittäytymään ympäri maailmaa. Kyllä meissä kaikissa (?) asuu pieni tyytymätön alkuasukas, jonka veri vetää *jonnekin*. Ei voi pysähtyä. Kyllähän kaikki tietää mitä tapahtuu kivelle kun se lakkaa pyörimästä, tai seisahtaneelle vedelle. Ehkä ihmisenkään ei kuulu jämähtää tälleen paikoilleen? On ok tehdä lapset ja hoitaa ne pysöhdyksissä, mut sit pitäiskin taas jatkaa matkaa. Eikö?

Ajatelkaa matkailua jotain sata-kaksisataa vuotta sitten. Kun ihmiset oikeesti meni seikkailuihin. Nythän lähes kaikkialle pääsee turvallisesti paketoituna. Mutta mulle siis riittäis ihan oma pieni vaaleanpunainen, muovinen matka Japaniin. En pidä viidakoista tai muista, missä asiat ovat kaoottisesti, epäjärjestyksessä, sattumanvaraisesti, valmiita yllättämään. Tai kyl mä varmaan tykkäisin, olen vaan hyönteisten kanssa niin huono.

Mutta! Seikkailut Husqvarnan kanssa odottavat!

xoxo,
Raisa