keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Miksi purkaminen vie sata kertaa enemmän aikaa kuin uuden tekeminen?

Miksi on helpompaa tehdä vanhoja asioita (väärin) kuin uusia asioita (oikein)?

Paidan poisottaminenkin on helpompaa suunnitelman kanssa
Oikeesti, olen ommellut alkaneella viikolla aika paljon, tai ollut siis yläkerrassa ja yrittänyt ommella. Koko ajan menee joku pieleen ja joudun purkamaan. Ja purkaminen on ihan älyttömän hidasta. Ja siitä tuli mieleen, että eikös sen energian tulis olla jollain lailla vakio? Hmm. Vaan eikös siihenkin mene energiaa, kun se ompelukone tehdään ja ompelukone itsessäänkin käyttää energiaa. Joten kyllähän siihen purkamiseen tulisikin kulua enemmän energiaa, kuin ompelukoneella surrutteluun.

Entä sitten vaikka siivoaminen jonkun täystuhon jäljiltä? Jos ajatellaan, että pyörähtää tavarapaljossa huoneessa, ja siellä asiat lentelee. Se on hauskaa, eikä energiaa juuri kulu, mutta sitten kun sitä täytyykin alkaa siivoamaan niin hauskuus on kaukana ja energiaakin kuluu ihan väsymiseen asti. Miksi?

Ilman suunnitelmaa siihen saattaa jäädä jumiin.
Entä joku juopottelu ja sitten krapula? Tupakointi ja sen lopettaminen? Ensin tosi hauskaa ja helppoa ja sitten ihan kamalaa.

Entä sitten vanhojen virheiden toistaminen. Siis se, kuinka paljon helpompaa on tehdä aina vaan sitä yhtä ja samaa, kulkea niitä samoja raiteita pitkin, aina vaan, vaikkakin ne veis umpikujaan. Kuin se, että vaihtaiskin suuntaa, jonka päätepysäkistä ei ehkä oliskaan varmuutta, mutta ainakin se olis oikeaan suuntaan. Miksi sellainen on niin pelottavaa, että se melkein lamauttaa ja saa pupun pöksyyn? (puput on kyllä ihania.)

Mä sain kaverilta eilen tekstiviestin, että se oli antanut mun yhteystiedot erääseen paikkaan, jolla saattais olla mulle käyttöä. Joo, ihan kiva. eihän kukaan tollasiin tartu, joten olin ihan huoleti. Ei aikaakaan kun puhelin sitten oikeasti soi. Ja hittolainen! Siellä ei vielä edes alustavasti, mutta jotain sinne päin, tarjottiin työntynkää. Ja jälleen niin, että jos joku ulkopuolinen pääsis määrittelemään mulle unelmahomman, niin se vois olla jotain just tälläistä :D

No, onneksi aina on Pinkkis.
Mutta, monta mutkaa matkassa ja silleen, joka tapauksessa paniikki on jo iskemässä. Apua! Sehän tarkottais ihan uusia kuvioita, ihan uusia ihmisiä, ihan uusia vastuita ja kaikkee. Kääk! Eikö olis helpompaa vaan kökkiä kotona ja tehdä niitä samoja vanhoja juttuja.

No, aika näyttää. Anteeksi, etten kerro asiasta enempää. Kerron sitten, kun tiedän jotain varmaa, että tuleeko vai ei.

Huh! Meinaspa tämäkin taas unohtua! En tiedä mikä sai mut tekemään muita hommia, mutta olin jo aikeissa suleka koneen ja lähtemään ihan muihin puuhiin.

xoxo,
Raisa



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti