Näytetään tekstit, joissa on tunniste vitutus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vitutus. Näytä kaikki tekstit

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Mikään ei ole vialla, mutta kaikki on perseestä.

Oikeesti, mua on alkanut harmittamaan ihan kauheesti kaikki mun märinä postaukset. Kun niitä on kuitenkin niin paljon, ja mitä se muille kuuluu kuinka kaikki on syvältä,  tai ei ehkä sekään, vaan se, ettei ihmiset halua sellaista lukea. On niin paljon mukavampaa lukea iloisia asioita, kunhan vaan ei mene liian hyvin... ;)


Ja silti, tämän tiedostamisesta huolimatta aion nyt kertoa, että eniten taas vituttaa kaikki. Oikeastaan ei edes vituta, ei vaan nappaa. Mikään. Ei jaksa innostua, ei huvita, ei mitään. En osaa mitään, en tajua mitään, en jaksa mitään. Ja kaikki muut tekee kaiken paremmin. Ihan naurettavaa. Eikä mulla ole rahaa. Jostain syystä niillä nyt kestää ihan tuhottoman kauan käsitellä mun hakemus, mä en ole pystynyt maksamaan lainan lyhennystä ja mun tili on miinuksella. Yleensä ne on maksettu n. kolmen päivän sisällä hakemuksen jättämisestä. Nyt on mennyt kaksi viikkoa. Ihan kiva. Ja tämä ainakin osittain johtuu siitä, että laitoin mukaan n. 40 euron palkkiokuitin, jonka olin saanut muutaman reseptin julkaisemisesta yhdessä lehdessä.
Eilen sitten kirjoitin niille viestin, että jos sen 40 euron setviminen on ihan ylivoimaista, niin pidättäkööt sen mun puolesta kokonaan, halvemmaksi se tulee kuin maksella myöhästymismaksuja ja tilinylityssakkoja. Nyt ne varmaan laittaa mun hakemuksen jollekin etanalinjalle käsiteltäväksi. Ihan kiusallaan.

Että siinä lyhyt katsaus mun pään sisään. Kyllä mä tiedän, että tää nyt vaan on "tätä". Kemiaa. Osa minusta vaan kököttää, ja odottaa että se menis ohi ja vois taas jatkaa elämistä. Mut osa kapinoi sitä elämän jäähylle laittamista, kyllä mä haluan pystyä elämään myös nää huonot ajat.

Mutta, sitten vähän iloisempiin asioihin. Keskiviikkona oli matematiikan kirjoitukset. Ne vaikutti aika helpoilta. Mikä siis tietenkin tarkoittaa sitä, että päin mäntyä meni. Mutta uskoisin, että läpi pääsin, joka oli ensijainen tavoitteeni. En ole jaksanut/pystynyt/viitsinyt harjoitella yhtään. En edes silloin tunneilla, lopultahan en enää edes käynyt niillä tunneilla, kun en muuta tehnyt kuin listoja mun nukeista ja tehtävistä ruoista. Ja piirtelin hölmöjä ukkeleita vihkoon.

Perjantaina oli sitten bilsan uusinta. Sain ekalla kerralla C:n. Ja se kyllä vähän harmitti. Se on kuitenkin mun suosikkiaineeni. Osoitain johtu siitä, etten ollut alkanut lukemaan ennen kuin kaksi viikkoa aikaisemmin. Oli päässyt unohtumaan. No, nyt aloitin sitten lukemisen jo joulukuun alussa, luin tosi kurinalaisesti, ja sit tuli se yksi Alice Munron kirja kirjastosta, joka oli luettava. Ja se tais olla tammikuun puolella, kun sen luin. Nyt en ole ihan varma. Mutta siihen loppui bilsan lukeminen. En vaan päässyt takas siihen junaan...ja mitä lähemmäksi kirjoitukset tuli, sitä tiukemmin "unohdin" lukea. Ja niin sitten menin kokeeseen lukematta yhtään. Tai no siis sen mitä luin silloin joulu-tammikuussa.

Ja nekin oli helpot! Eli ihan höpöhöpö meni sekin arvosanan nosto. No, ei voi mitään, ei se C onneksi niin huono arvosana ole. Kait. Ja aikuisten oikeesti, ainoa miksi haluan saada hyvät arvosanat on se, että pääsisisn leijumaan niillä. En aio jatkaa opintojani tästä enää mihinkään, se oli nyt tällä erää sitten tässä. Niin, etten hyvillä arvosanoilla mitään edes tekis. Muuta kuin just sen leijumisen. No, leijun äikän ja enkun loistomenestyksellä :D



Ennen kuin menen ompelemaan ja jatkamaan nukkekaapin (joka ei siis ole nukketalo!) raivausta laitan vielä kuluneen viikon ruoista. Nythän mä siis kokkaan Ma-ke, ja to C:n kanssa puoliksi. Ehkä kirjoitinkin viimeksi jotain ruokalistaa, mutta se meni ihan uusiksi, kun lapset olivatkin isällään koko viikon. Nyt ne on taas kotona. En viitti tehdä jotain herkkutacoja jos ne ei ole täällä niistä nauttimassa. Joten maanantaina syötiin mun tekemää Japanilaistyylistä "comfort food"ia (hötöseksi keitettyä) puuroriisiä, silkentofua, merilevää, margariinia, soijakastiketta ja kevätsipulia. Tiistaina oli jätti salaatti ja grillatut juustoleivät. Kuva! alla!!


Keskiviikkona jatkettiin vähän samalla teemalla, salaatti vaan oli vaihtunut Vähän raakoihin ranskalaisiin (S-kaupasta saa luomuna!) ja "pekoni", "juusto", tomaattivoileipiin. Kurnauskis! Hyvää oli! Ja siitäkin kuva! alla!

Voi olla ,e ttä mulla on nyt vähän päivät sekaisin, sillä mä kokkasin myös torstaina, kun en halunnut ulkoiluttaa koiria aamulla, niin vaihdoin sen kokkaamiseen. Mut en nyt tiedä miten nää päivät meni eikä sillä väliä, mutten kyllä millään muista mikä se yks ruoka olis sitten ollut. Ihan sama.

Vielä hyviä asioita! Prismasta löysin vegaanista kosmetiikkaa!!!!!!! Hiukanko oli innoissani! Katsokaa nyt! Nämä ostin!  Megahienoo! Mun on oikeesti vähän hankalaa päästä Ekoloon, jossa kaikista mieluiten kyllä käyn. Joten jos meiltä loppuu shampoo tai hoitoaine, niin ollaan pulassa. Mutta ei enää! Kun lähikapuasta saa SAntea ja Urtekramia! En tiedä mikä toi Bentley on, mut kokeilen sitä piakkoin!
Luksusta!


Tälle päivälle luvassa tämän siivousta siis!


Huh huh! Melkoinen urakka. Onneksi aloitin jo eilen illalla. Enää noin puolet jäljellä!

xoxo,


torstai 19. syyskuuta 2013

Japanissa olis paljon paremmin.

Enkun koe oli kamala. Ja lisäksi tulin vielä kipeäksi. Ja vielä pisteeksi i:n päälle minua vaivaa näkymättömyys. Olemattomuus. En kestä. Japanissa olisi paljon paremmin. Siellä olisi lämmintä, kiusallisen kuumaa jopa, siellä olisi ymmärrettävää olla näkymätön, sillä siellä ei olisi vastaavanlaista reflektoivaa pintaa kuin täällä. Siis ystävät ja tuttavat toimii täällä niinä heijastavina pintoina. Ja kun niistä ei heijastukaan mitään on se aika rankaa.

Olen kyllästynyt hallitsemattomaan köyhyyteen, joten olen tehnyt pyhän päätöksen muuttua, jälleen kerran. Kunhan pöly tästä tasaantuu aion ottaa ohjat käsiini ja alkaa jälleen hallitsemaan raha-asioitani, ilman että ne hallitsisivat minua. Kyllästyttää jatkuva solmu mahassa. Laitoin kahdesta nukkefoorumista facebookissa itseni uutisvirran ulkopuolelle. En ihan pistänyt itseäni ulos, sillä ehkä haluan osan nukeistani pistää kiertoon. Ja se ei onnistu, jos ei ole siellä jäsenenä.

Nuikuin älyttömän huonosti. Kamalia painajaisia ja hirveä kurkkukipu.

Syyskauden aloitti Emmi Itärannan Teemestarin Kirja. Olen muutaman sivun päässä lopusta, ihan hyvä kirja ollut. Paikoitellen hidas ja semmoinen haahuileva. Ärsyttää, kun jotkut kirjailijat on sellaisia, ettei ne saa asiaansa kerrottua ilman seitsemää korulausetta. No, joka tapauksessa luettava kirja.

Multa on lähes kaikki tee loppu. Onneksi Damista ostin jotain kurkkukiputeetä. Siitä varmaan se kurkkukipukin tullut ;) Mutta se on saanut aikaan sen, että olen jälleen alkanut hyödyntämään kasvimaan villinä rehottavaa minttua. Aina kun juon sitä laskeskelen mielessäni kuinka paljon säästän rahaa ja luontoa :)  Toissapäivänä pakastin hervottoman säkin lehtikaalia, ja sitä tehdessä myöskin myhäilin rahan ja luonnon säästymistä. Ennen kaikkea pinaatti sillä korvataan talvisin, eikä se pinaatti nyt niin kamalan kallista kyllä ole, mut silti! Jos maailma nyt pelastu, niin tiedätte ketä tulla kiittämään!

Mä olin viime viikonloppuna 20-30 muun aktiivin kanssa juonimassa kaikkea kivaa muun maailman päänmenoksi Tuusulan Rusutjärvellä. Kerron siitä sitten enemmän ja kuvien kanssa, kun voin paremmin. Kerroinko muuten jo, että se bilsakin meni ihan päin helvettiä?

Hitto, onkohan mitään mikä ei olis päin helvettiä? Huomenna on taas hammaslääkärikin. No, onneksi lapset tulee tänään kotiin, tai no, Hapsi tuli jo eilen, leirikoulusta. Jouduin heittämään sen aamulla autolla kouluun, kun oli niin pahasti myöhässä ja bussilippukin kateissa. Joutuu reppana kävelemään kotiin. Ihan varmaan menee pummilla. Mistä lyödään vetoa. Siltikin ne lapset on se ankkkuri. Vaikken mistään äitien lapsi-lällyn-lällyn -jutuista välitäkään. Silti.

moi nyt.


keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Varas Porvoossa

Heipparallaa!

Eilen oltiin siellä Porvoossa. Ensiks piknikillä ja sit vähän kiertelemässä ja ihan pikkasen shoppailemassa.

Piknikillä oli kivaa: Meillä oli hyvää ruokaa ja makeaa kuplajuomaa. Ja avattiin C:n amerikasta ostama juustonaksupussi! Myönnettäköön, etten ole ikinä tykännyt juustonaksuista erityisemmin. En siis edes silloin kun en ollut vegaani. Mutta oli ne hyviä! Ihan vaan sen takia, että olivat vegaanisia ja silti niin perusjuustonaksun makuisia. Vähän niinko kävi munavoin kanssa: kyllä mä siitä eiemminkin olen tykännyt, mut en mitenkään erityisemmin siitä villiintynyt, mutta nyt vegaanina kun maistoin sitä ekan kerran (Animalian ravintolapäivän ravintolassa) niin sehän oli ihan luksusherkkua! Kun asiat ei olekaan enää ihan itsestäänselvyyksiä niin niille osaa antaa ihan erilailla arvoa.
Meillä oli myös voileivät, joiden päällä myös amerikan tuliaisia: kalkkunaleikettä. Ilman sitä kalkkunaa, tietty :) Niille, jotka eivät ole lukeneet postaustani näiden tuomisesta, saqnottakoon sen verran, että onnistuin tuomaan ne suomeen kylmäketjun katkeamatta, vaikka aikaa amerikan jääkaapista suomen jääkaappiin olikin kaksi vuorokautta. Tarpeeksi vaan kylmäpackeja ja kaksi kylmälaukkua sisäkkäin :)

Voileipien lisäki oli taboulleh (?) salaattia, jota olen nyt pari kertaa tehnyt, viimeksi korvasin persiljan lehtikaalilla, eikä eroa edes huomannut. Ja lehtikaaliahan mulla kasvaa tuolla takapihalla, niin ettei tarvinnut kaupan ruukkupersiljoita ostaa :) Makeana kuplajuomana oli Keidas-blogin Lotalta saamamme alkoholiton juhlajuoma. Olin salaa ottanut sen mukaan, ja kyllä C siitä iloisesti yllättyikin, että oli veden lisäksi noin herkullista juomaa.

Ja koska olen taas innostunut nukeistani, niin mukana oli kaksi "päivettynyttä" tyttöä, joista sain hauskan rentoja turistikuvia. Ja arvatkaa tuijotettiinko meitä! Kyllä!! Kun mä pyllistelin asettaessani tyttöjä autoon ja säätäessäni niiden aurinkolasien ja kenkien kanssa...vähän se jo alko harmittamaan. Vaikka siellä oli kuulemma nainen, jolla oli piikkilankaa tatuoituna otsaan myymässä jotain patsaita. Olisivat menneet sitä toljottamaan.

Vaikkakin oli ihan ok reissu, meille jäi molemmille vähän paha maku suuhun. Porvoo, tai siis ainakin se vanha kaupunki on turistirysä, siis elää turismista, ihan niinko se Martha's Vineyardkin. Ja silti kukaan myyjistä ei ollut yhtään iloinen tai mainitsemisen arvoisen kohtelias. Yhdessäkin kaupassa oli lappu, jossa kehoitettiin välttämään tavaroiden tarpeetonta koskettelua. Pitääkö tollasta nyt paperilapuilla pyytää? Kyllähän siellä varmasti käy paljon porukkaa niitä hiplailemassa, ja varmasti myös rikkomassa. Mut en mä ainakaan halunnut sieltä mitään ostaa, kun en kerta saanut hiplaillakaan. Mä ehkä kirjoitin tästä joo viime vuonna, kun muistan sen ärsyttäneen jo silloin.

Mitähän sitä tänään pöllis?
Ja sit siihen otsikkoon. Kahdessa liikkeessä, molemmat pieniä kahden huoneen putiikkeja, meitä seurattiin. Siis miten ärsyttävää! Ihan vaan sen takia, että me ollan vähän eri näköisiä, kun ne tavanomaisimmat turistit. Kyllä mä ymmärrän senkin, että niitä ketuttaa ihan vietävästi se, että turistit pöllii, mut emmä tiedä. Ehkä sen vois sit hoitaa jollain muulla keinoin? Kameroin, peilein tai sit ihan vaan vakuutuksesta ottaa sit ne menetetyt rahat. Jos sellasta vakuutusta saa. Mut asiakkaan seuraaminen? Ei kiitos. C sano, et sitä ei ole koskaan ennen kaupassa vartiointiliikkeen heppu seurannut, ei ennen kuin se tuli suomeen. Ja aivan takuu varmasti Jenkeissäkin kaupoista pöllitään ja se on sielläkin harmillinen ongelma. Mut ei ne seuraa asiakkaitten perässä.

Sekin vielä, et se että on jotenkin kummallisen näköinen tarkoittaa automaattisesti sitä, et on varas. Luulis, ettei ne edes aikuisia sillä lailla seurais. Luulis, et aika harvalla aikuisella on edes pokkaa pölliä mitään. Paitsi kun olin nuorena tyttönä kaupassa töissä, niin työnantaja, joka oli muuten oman isän jälkee paras työnantaja joka mulla on koskaan ollut (terveisiä Sallille!), sanoi, ettei niistä koululaisista tarvii niin välittää, ne vie vaan muutaman markan karkkipatukoita, mutta vanhemmat naiset pöllii voita ja muita kalliimpia elintarvikkeita. Niin, et kai niillä aikuisilla sittenkin on pokkaa. Mut ei se, että jos jollain on paljon tatuointeja ja hassun väriset hiukset tarkoita automaattisesti sitä, että sellainen henkilö olis heti silmän välttäessä pöllimässä.

Meidän lähellä, Vantaan puolella, on Kontti -kirpputori. Sielläkin saan aivan turhan usein henkilökuntaa järjestelemään juuri niitä hyllyjä/käytäviä, joita minä pengon. Kuka nyt kirppikseltä mitään veis? Vaikka niillä onkin siellä sellaiset ryöstöhinnat.

Minkäköhän lainen olis oikeesti keskivertovaras? Siis just myymälävaras? No tietenkin sellainen pulleahameinen, mutta ihan tavallisista kansalaisista? Melkein uskallan väittää, ettei se ainakaan ulkonäöltään ole kovin huomiotaherättävä. Sama kun Japanissa tullimies penko mun kamat ja yritti kuumotella, ihan varmasti sen takia, kun olin niin kummallisen värikäs. Ihan oikeesti, niinko joku huumekuriiri liikkuis huutomerkkinä yhtään missään! Herätkää! Ellei sitten ole niin ovela, että käyttäis jotain käänteistä psykologiaa? ;)

Ihan sama, mun täytyy nyt mennä!

xoxo,
Raisa

Juuri sopiva minulle!
Taskuparkki

Täältä minun ostokseni.



Aamulenkillä löysin tieltä väsähtäneen kimalaisen(?). Netissä näin kuvan, jossa tälläistä elvytettiin. En lukenut sen tarkemmin, joten en ollut ihan varma, et mitä sille "syöttäis". Liotin veteen sokeria ja agavesiirappia ja kostutin sitte talouspaperia sillä. Kovin huonovointiselta se kyllä vaikutti, mutta on nyt pörrännyt pois. Hyvää matkaa!

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Arvonnan suoritus

Hip hop! Arvonnan tuloksen julkistamisen aika! Random number generaattorilla arvoin numeron välillä 1-5, onnekas numero (minun "onnennumeroni"!) on 2! Onneksi olkoon! Kovasti yritin saada sitä arvontalaatikkoa tänne näkyville, mut emmä vaan osaa. Teidän ei auta kuin luottaa minuun :D Pikainen paluu tuonne viime maanantain postaukseen paljastaa, että Onnettaren suosikkina oli tällä kertaa Lotta! Lotan osoite mulla pitäiskin jo olla, ja jos ei ole niin varmasti lähestyn pikapuolin s.postilla. Lotta muuten kirjoittaa asiallista vegaaniblogia, Keidasta. Kannattaa käydä katsomassa!

Eilen oli melko mälsä päivä. Tosi levoton olo. En saanut kunnulla mitään aikaiseksi. Leivoin kolme leipää, joista kahden pohja jäi ikävästi vuokaan kiinni. Söin ne kiinni jääneet osat, jotka oli ihanasti kuivahtaneet, ison määrän sinistä Keijua kanssa. Lihoin varmaan kilon. Koska en syönyt kunnolla lounasta, oli nälkä koko päivän, eikä sitä nälkää meinannut taltuttaa oikein mikään. Joten syödä puputin kaikkea mitä kaapeista löysin. Ja enimmäkseen löysin karkkia.

Ja sit pitikin alkaa laittaa ruokaa C:lle, eikä mulla ollutkaan enää yhtään nälkä :( Söin silti. Kun ei ollut muutakaan tekemistä ja tuntui et aivot posahtais seinälle hetkenä minä hyvänsä. Sit tuli Hapzi käymään, vaikka sen olis pitänyt olla isällään. Kiukutteli ja temppuili kun en antanut lupaa olla kahdeksaan asti tänään roikkumassa jossain Nutalla. Jätkä painaa n. 40 kiloo ja kuvittelee, et se voi olla koko päivän syömättä. Niin kuin kävi ilmi, että sunnuntaina oli ollut. Syönyt kaverilla pari leipää ja viiliä, muttei mitään muuta. Ärsytti. Lopulta lähti ovet paukkuen isälleen ja alkoi pommittamaan mua tekstareilla. Lopputuloksena se, että menee kaverilleen syömään ja rakastaa mua.

Niin, tein sienikastiketta ja nokkosohraa. Ohran keitin ihan normaalisti ja kun se oli kypsää niin lisäsin sekaan pakastettua nokkosta. Pinaatti tai lehtikaali sopii myös :

Sienikastike 2-4:lle

nokare rasvaa, itse käytin kookosöljyä
1 sipuli
sopivasti sieniä. Mulla oli sellanen ehkä n. 2 dl vetonen pakaste pussi täyteen ängetty suppilovahveroita
1 prk kaurakermaa
suolaa, valkopippuri ja kurkumaa, kaikkia sopivasti

Paista sipulia ja sieniä rasvassa, kunnes sienistä ei enää irtoa nestettä. Lisää kerma ja mausteet. Keitä niin pitkään kun jaksat/huvittaa. Tarjoa ohran kanssa. Oli meillä kyllä myös salaattia.

Mulla ei todellakaan ole mikään kokeellinen kokkailuvaihe meneillään. Sorry! Tänään alkaa taas C:n kokkausvuoro, joten eiköhän ole paremmat sapuskatkin tuloillaan. Niin, lauantainahan söin sipsejä, C popcornia ja leipää. Onneks C paisto kuitenkin puolitoista pakettia tofua jaettavaksi.

Käyttääkö kukaan sitä Alpron yrttitofua? Musta se on aika kamalaa. Ehkä menee salaateissa sellaisenaan, mutta kaikki kokkailuyritkset on kyllä ihan tuhoon tuomittuja, kun ne yrtit on niin voimakkaasti esillä.

Mua vituttaa toi koulu ihan suunnattomasti. En saa itsestäni enää mitään irti sen suhteen. Kyllähän mä siellä siis käyn ja teen tehtävät, mutta ne kaksi etäkurssia. Ennen kaikkea kemia, mutta myös enenevässä määrin bilsa. Emmä mitään saa luettua. Hitto. Ja vuosi sitten olin niin intoa piukassa koko touhusta. Noi etäkurssit on ihan syvältä.

Vaikkakin mä kyllä päätin, etten kirjoittais tästä niin mälsää postausta kuin miltä musta tuntuu. Mietin sitä, et kun synkkiä asioita vatvoo, niin lisääkö se vaan sitä synkkyyttä? Vai purkaako se nitä niinko laajemmalle alueelle ja siten tekee siitä helpompaa? Kun ainakin jonkun tutkimuksen mukaan (ja kyllähän kaikki äiditkin tän tietää) et lapset reagoi sitä enemmän mitä enemmät aikuiset siinä vieressä hössöttää. Eli jos tulee pipi, josta ei olekaan tuttu aikuinen lohduttamassa, ei ehkä tulekaan itkua tai jos tulee, niin se menee nopeammin ohi. Mut jos on, niin johan sitä itketään niin maan perkeleesti. No emmä kyl enää tiedä, et miten tää tohon mun juttuun liittyis. Ehkä ei mitenkään? Mut ajattelin sitä, et kun joku harmittaa niin pitäiskö se "lakasta äkkiä maton alle" vai pitäiskö sen syyt ja kaikki selvittää perin pohjin?

Ehkä pitäis vaan lopettaa se märehtiminen ja mennä eteenpäin, pistää automaattivaihde päälle ja odotella, että aurinko alkaa taas paistamaan?

Eilen ajoin Jäähallin kirppikselle. Olin sinne menosta aamulla aika tohkeissani, mut mitä myöhäsemmäksi lähtö veny sitä enemmän harmitti. Pääsin lähtemään vasta tosi myöhään. Ja sit hitto soikoon! Siellä ei ollutkaan kirppistä! Ja eiku takasin. Menin sit Hesylle. Löysin taas jotain vaatteita itselleni, mut ei oikein mitään näyttämisen arvoista. Yhden mekontapaisen, jonka kyllä laitoin saman tien kirpputorilaatikkoon täällä kotona. Kun siinä oli niin kummalliset kainalot. PAri jotain neulotun tyyppistä asiaa. Ehkä niistäkin toinen menee takas. Mut yhdestä mustasta harsomaisesta paidasta tykkäsin. Mut ennen kaikkea löysin sieltä rekvisiittaa synttäreitä varten :D Oli tosi kivaa ostaa ne sieltä, monestakin syystä: menee rahat hyvään tarkoitukseen, ei ympäristörasitetta ja voin sit vielä juhlien jälkeen palauttaa ne sinne :D Nii, ja oli tietenkin paljon edukkaampaa ostaa kirppikseltä, kuin kaupasta. En olis kyllä varmasti ostanut niitä uutena. Ostin "läksiäislahjoja" varten eriparisia kuppeja ja lautasia, yhden ihan hirveen posliinijoutsenen ja muutaman pitsiliinan. Aivan kamalia asioita, jotka sopii just täydellisesti juhlan teemaan. Eilen tein myös koruja tytöille. Näin jälkikäteen en ymmärrä miksi. Mitä järkee?

Olen kertonut siitä, kuinka käyn joka aamu katsomassa Junie Moonin sivut, että josko se tietty nukke olisi tullut preorderiin. No, tänään sian tietää, että se preorder alkaa tulevana perjantaina. Ne menee niin käsistä! Hirvee stressi nyt jo! Ja mä kun vielä ihan tosissani mietin, et jos en sittenkään ostais sitä. Ja nyt se on niinko maailman tärkein asia. Siis ihan vaan saada se. Nukke hiiteen, mä haluan sen jännitteen siitä sen saamisesta!

Okrait, Walking Dead ja kemian kurssi odottavat.

Moikkis! Lumisadetta koko suomeen! Kun kerta täälläkin.

xoxo,

Raisa

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Happy Halloween.

Tiiättekö tunteen, kun aivan kaikki tuntuu olevan vähän päin hm...honkia? Vaikka silloin, kun palaa ihanalta matkalta, väsyneenä, toivoen että joku (hitto, pihalla oli äsken kaksi oravaa, ja niille tuli riitaa, tunkeilija ajettiin pois ja nyt se akrobaatti-orava tuli takaisin) olis nähnyt ihan vähän vaivaa ja vaikka siivonnut pikkasen, ja lapset olis iloisia, siistejä ja hyvinkäyttäytyviä, koirasta puhumattakaan. Mutta ei, putket on lomasi aikana jäätynyt, parin tonnin sulatuslasku ja hillitön siivo siitä muistutuksena, koti turkasen kuuma, kun lämmityssysteemi ei toimi niin kuin pitäisi, lapset nahistelevat keskenään ja ovat kiukkuisia kun tuliaiset ovat siinä laukussa, jonka Air France onnistui hukkaamaan ja koirallakin vielä ripuli. Ja huomenna pitäis mennä jo töihin, jetlagistä viis. Ja suuri rakkautesi jäi sinne toiselle puolelle maailmaa, mistä sinäkin juuri palasit. Tuntuuko tutulta? Armoton ketutus. Mikään ei ole niin kuin pitäisi, ja jossain muualla kaikki olisi paljon paremmin.

No, just nyt tuntuu siltä. Nimeä kohde ja mä kerron mikä siinä on vialla.

Mutta tiesittekö, että paksusuoli valmistaa B12 vitamiinia. Se on just se vitamiini, mitä vegaanit eivät voi saada ravinnostaan, sillä sitä ei ole missään muualla kuin eläinkunnan tuotteissa. Mietin, että voiskohan elimistö alkaa käyttämään sitä itsevalmistamaansa vitamiinia tehokkaammin, kun se "tajuaa" että sitä ei syötyjen eläinten muodossa tulekaan.

Tiiättekö sen kumollaan olevan kirkkoveneen? Kaikkien sydänten ja suukkohalien sijaan tähän kun sais nyt sellasen. No, sopii hyvin päivän karmeaan teemaan.

Grrr.

tiistai 8. toukokuuta 2012

Nimi paperissa

Nyt se on tehty, allekirjoitettu sopimus työsuhteen päättämisestä. On se vaan niin outoa. Että mä ihan oikeesti pääsen täältä? Tietenkin olen tätä paljon miettinyt, sitä ettei meillä kummallakaan ole töitä. Melkoinen pariskunta. Mua ärsyttää C:n huolettomuus, ehkä se on vaan pintaa.
Tosi hassua, mua ennen kaikkea huolettaa talon myymisessä/muuttamisessa meidän puput ja koirat. Ristokin on niin kovaääninen, ettei siitä olis kerrostaloeläjäksi. Entä sitten puput, mihin ne laitettais, jos neliöitä olis vähemmän eikä niille olis omaa huonetta? Uh...kamalaa. Vitsi, kun sais C:n töihin. Kaikki olis niin paljon helpompaa, jos edes toisella olis työpaikka. Saati sitten molemmilla. No, joskus sekin päivä vielä koittaa, että molemmat tehdään töitä ja ainakin minä sellaista työtä josta oikeasti tykkään. Kyllä tää ihan oikeasti on hyvä ratkaisu, varsinkin kun työsuhde olis sitten katkaistu vaikka väkisin. Kyllä mä olen sen aina tiennyt, että minusta halutaan päästä eroon, ihan jo senkin takia, että saan tuplasti enemmän palkkaa, kuin eräät muut. Ja nekin varmasti tekee työnsä vähintään yhtä hyvin kuin minä. Ja lisäksi minulla on aivan kamala asenne.

Se töistä vähäksi aikaa. Eilen olin toiseks vikalla japaninkielen tunnilla. Alan olla aika täynnä sitä opettajaa. Vaikka se onkin siis oikein mukava, mutta opettajana vaan niin tajuttoman huono. Tai sitten minä itse vaan niin tajuttoman huono. Ja laiskakin vielä.

Paskat. Ei mulla mitään asiaa. Kamala nälkäkin. Eikä mulla ole edes kunnon ruokaa, nuudeleita vaan. Mut en aio olla myöhään töissä, niin ehkä pärjään. Chris oli muuten taas leiponut, suklaakeksejä. Se tekee niitä ainakin kaksi kertaa kk. Tällä kertaa ne oli tosi onnistuneita. Vitsi kun olisin tajunnut ottaa pari mukaan.

Hei! Mua pyydettiin Vegfestiin maistattamaan jotain vegeherkkuja. Aika lyhyellä varoitusajalla kylläkin. Ensin mietin etten menis, mut kyllä mä sit menen kuitenkin. Lauantaina muistaakseni klo 12-13. En tiedä vielä mitä meinaan tehdä. Varmaan jotain makeeta. Ja halpaa. Itse täytyy kustantaa kaikki raaka-aineet ja muut. Vähän pöljää. No, verotukseen.

Oikeesti melko tympee olo. No, onneks illalla on kemiaa enkä mä ole tehnyt läksyjä. Mä en yhtään jaksais edes lukea kaikkia niitä kirjoja, joita olen kirjastostakin lainannut, liittyen kemiaan ja biologiaan. Toivon vaan, että ne tiedot pomppais niiltä sivuilta samalla kun mä itse luen mangaa...Mä kyllä kovasti haluaisin osata ne asiat, mutten millään jaksais nähdä vaivaa.

Hitto.

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

xx

Armoton vitutus. Tuntuu, että on meikäläisessä joku nyt ihan sekasin. Oon niin huonolla tuulella että. Perhe parka. Nekin on kyllä olleet vaikuttamassa tähän. Näkisitte miten mun esiteinini härnää ja ärsyttää. Vähän kyllä harmittaa, kun sillä on huomenna synttärit ja mun tekis mieli pistää se kellariin nöyrtymään. Ei kuitenkaan syytä huoleen, se pääsis kellarista ulkokautta pois ;)

Oltiin siellä Nuuksiossa ja vittu kun sielläkin oli niin saatanan kylmä ja mua vitutti ihan älyttömästi jo kotipihasta alkaen. Riideltiin siitä kuka ostaa bensat...ihan älytöntä. Aina välillä sovittiin, mutta sitte jossain vaiheessa keitti niin pahasti, että ei auttanut enää mikään. Nyt sitte ollaan riidelty siitä, kun kukat ei saa tarpeeks valoa, mä istun liian pitkään sängyn reunalla, Kenai pudotti ainoastaan mun vaatteet lattialle jne. Ihan super hauskaa. Pakko oli tehdä tilapäinen sovinto, että sain käytettyä sen nettimaksupalvelua, oma kortti kun on taas jäähyllä. En saanut edes maksettua niitä muita juttuja mitä tilasin, mutta onneks olen sen verran pitkäaikainen asiakas, että se anto mulle maksuaikaa niin paljon kun tarvitsen. Tilasin mm. saappaat ja vaatetelineen.

Nuuksiossa oli kuitenkin tosi kaunista. Mä otin ihan pelkkiä luontokuviakin, mutta emmä sellasia nyt postaile...

Bambi relaxing with My Little Ponies

En pystynyt illalla rauhottuu/rentoutuu edes sen vertaa, että olisin saanut hyvän mielen jostain nukkejutuista. Olen aloittanut uuden huoneiston työstämisen ajatustasolla ja tehnyt sille ihan konkreettisen tilankin jo, mutta sen verran olin ärtynyt, etten edes sitä halunnut laitella. Vitutti vaan seki. Vittu, kaikkeen mäkin haksahdan. Aikuinen ihminen.

No, nyt on kuitenkin uusi nukke postikuluineen maksettu. sillä on jo nimikin, mutta pidän sen vielä omana tietonani. Nyt riidellään siitä, kun mä kirjotan liian pitkään. Sen kauneusunet kärsii. Pitäisköhän mun taas vähän säännöllistää mun lääkitystä...

Syökää räkää. (ei tietenkään oikeesti, mutta kun harmittaa niin!)

r


perjantai 10. syyskuuta 2010

vittupillusaatana


Picture 932
Originally uploaded by Pinkkisfun
Eikö ole ihana otsikko. Mä olen nyt päättänyt ottaa vallan tästä mun blogista. Mä vieläkin yritän Pinkkis-sievistellä tätä. En enää. Nyt mä kiroilen ja kiukuttelen ja olen just niin kamala ja ongelmainen kuin oikeastikkin! Ettäs tiiätte.

Mä en kyllä jaksa kertoa mikä mua tolleen kiukuttaa, mutta työasioihin se liittyy. Tai siis yhteen nahkikseen. Nahkakuulaan. Saatanan hirmuvaltiaat, pakkotajapaskiaiset.

Eilen illalla taas joku vittu hajos, en tajuu. (toivottavasti mun ystävät ei lue tätä ja huolestu, mä olen kyllä ihan kunnossa ja selviän tästä - älkää siis lukeko pidemmälle tätä postausta!)
Katottiin leffaa, söin jogurtin ja neljä palaa suklaata ja hempeiltiin Chrisin kans. Vahingossa näin heijastukseni ikkunasta ja vittu teki niin pahaa. Jälkeenpäin menin vessaan itseäni itkemään ja sitte piti päästä juoksemaan se inho pois. Jotenkin tuntuu, että tasapainottelisin hyvän ja pahan välillä. En tiedä enkä ole ihan varma, että haluanko tietääkkään.
Mut taas toisaalta, että jos mä hallitsen stressiä ja puran pahaa mieltäni liikuntaan ja terveelliseen ravintoon ni onko se nyt niin paha? Keksin melko monta haitallisempaa tapaa, esim. uskonto, huumeet, alkoholi...repikää siitä! ;)

Eikö ole ihana kuva!

Tänään olin fysioterapiassa saamassa venyttelyohjeita selälleni. Sekin oli sitä mieltä, että harrastan liikaa liikuntaa. Pöh! ja Pöh!

Madeby:n kautta joku oli ostanut kolme korua kerralla! Ihanaa ♥ Vitsi, kun sais perheen elätettyä Pinkkiksellä...

R

j.k oli aivan ihana aamu, kunnes tulin töihin.