Halvalla syöminen katkolla

Hahahhahah! Perusruokakauppaan ei mennyt kuin jotain alle 7 euroo, mut Ekoloon, Tokyokaniin, Viivoaniin, Silvopleehen, Behnfordsiin ja Ravintolapäivän ravintoloihin sitten hurjasti paljon enemmän. Että silleen. Mut silti, säästäminen ainakin jollain tasolla on edelleen pop! Olen onnistunut säästämään käyttötilille! rahaa Japanin reissua varten. Mikä on siis ihan uskomatonta, siellä ne rahat köllöttelee. Enkä ole käyttänyt. Tai no, olenpas. Mutta ensi tilassa sitten palauttanut. Ja kuulkaa, vielä lisäksi olen lyhentänyt, siis pienentänyt luottokorttirajaa tonnilla! Mitäs siihen sanotte! Ha! Ette uskoneet että pystyisin siihen! En minäkään!

Perjantaina oli Ystävänpäivä, oltiin Animalian porukalla jakamassa karkkeja, esitteita sekä keräämässä rahaa. Minä pupupuvussa, tietty. Yleensä noi on jotenkin masentavia tempauksia, kökkiä siellä kylmässä ja katsella kun ihmiset kiertää meidät kaukaa. Erityisesti nuorten naisten (tyttöjen) välinpitämättömyys tuntuu pahalta. Sillä just ne on niitä "jatkajia". Tai niin mä kuvittelen. Mut ehkä niitä ei kiinnosta. No, jok atapauksessa tällä kertaa ihmiset oli paremmalla tuulella, saatiin kivasti rahaa ja jopa niiltä nuorilta naisilta. jopa turisteilta!! Ja mikä hassuinta, naisilta joilla turkispuuhka tai -reunus takissa.

Oli kivaa. Etukäteen olin käynyt Tokyokanissa törsäämässä kaikkeen herkulliseen. Ostin pitkästä aikaan lempiteetäni, jota sitten lauantai aamuna onnessani join. Kävin myös Stockalla ostamassa pupunruokaa ja heinää, mikä oli aika hassua, kun mulla oli sitten myöhemmin sen pupuasu päällä ja omat eväät mukana :)

Päivän päätteeksi ostin vielä Lushilta jonkun kylpypökäleen. (anteeksi)

Lauantaina öö....joo! C vei mut ulos! Vähän niinko myöhästynyt hääpäivän juhlinta + ystävänpäivä. Ekaks Ekoloon, josta juustoa (meistä on tullut ihan juustohulluja! Kiitos sen W.burgerin) ja vielä vähän lisää teetä. Ekolosta Silvopleehen. Nom nom nom. Ihanaa ruokaa! Ja ihanaa seuraa *sydän*. Kupu ravittuna keskustaan, Tennispalatsiin. Katsomaan Wolf of Wall Street. Tosi hyvä! Suosittelen!

Eilen, eli sunnuntaina heräsin varhian, kun halusin saada ompelujuttuja tehtyä ennen Ravintolapäivän rientoja. Olin lupautunut järkkäämään Ravintolapäivän kierroksen. Myöhästyin dösästä, joten olin aikataulusta jäljessä. Juoksin pitkin askelin Hesaria pitkin Kaarlenkadulle. Olin ehkä muutaman minuutin myöhässä. Paikalla ei ollut ketään meidän porukasta. Söin yksinäni pizzaa ja menin sitte yksinäni Hakaniemeen jälkkärille. Ihan kiva. No, pääsin ainakin ajoissa kotiin. Viivoanin kautta.

Ompelin kaikki viisi, kuusi keskeneräistä pussukkaa, joka tuntui ihan älyttömän hyvälle. On kumma miten mielialan lasku voi vaikuttaa niin isosti myös meikäläisen aikaansaavuuteen. Sillon kun menee lujaa saan usien ihan hirveesti aikaseksi, myös siis ihan valmiiksi asti. Mut kun ajetaankin tunneliin, jonne ai valo kauheesti kajasta, niin plop, lopsaahtaa kaikki tehokkuuskin. Vaikka ainakin tuntuu, että ihan yhtä paljon ompelisin kuin muutoinkin. Päivästä toiseen siirtelen To Do -listan tehtäviä eteenpäin, tyyliin, no tänään en saanut näitä tehtyä, mut huomenna sitten. Ja sit taas sama juttu seuraavana päivänä. Mun salainen projektikin vaan seisoo, kun ei riitä enää taidotkaan. On tää kyl melkosta vuoristorataa.

Eilen siis kuitenkin sain valmiiksi paljon, ja se lisäsi itseluottamusta. Nyt pitää ne vielä koristella, kuvata ja sit listata.

Ei muuta. Aloitin siivoamaan Tehdasta, sitä projektia voitte halutessanne seurata tuolla meikäläisen englanninkielisessä blogissa :)

Moikka! Mahtavuutta maanantaihinne!

xoxo,
Raisa

Ihmisiä kuohuttavat eläinvideot ja -kuvat

Tiukkaa asiaa tulossa. Ei kuvia. Paitsi omia. Ja tiedätte kyllä mitä minä kuvaan! ;)

Aika ajoin julkisuuteen nousee todella ikäviä kuvia julmuuksista, mitä eläimille tehdään ympäri maailmaa. Myös suomessa (mm. sikalat ja turkistarhat), mut enimmäkseen varmaan jostain Aasiassa. Aikansa ne jaksaa ihmisiä järkyttää, osa tekee hetkeksi jotain ostolakkoja, osa ehkä lahjoittaa rahaa eläinten oikeuksia ajavalle järjestölle, enemmistö kuitenkin päivittelee ja kauhistelee kovaan ääneen. Ja sitten ne asiat unohtuu. Uutuusarvo on mennyttä. Uusia paljastuksia odotellessa voidaankin sitten jatkaa taas entiseen menoon. Elävältä nyljetyt ketut, kuolleiden lajitovereiden kanssa elävät siat, utaretulehdukset, hanhien pakkosyöttö putken avulla, peräreikään sähköä saavat minkit, tuskasta huutavat kanit, elävinä tuleen sytytet härät, tuska ja kauhu jota eläimet kokevat ympäri maailmaa. Tiesittekö, että se jatkuu vaikka kohu laantuu. Ja se ei alkanut sillä hetkellä, kun joku Peta taikka OE kävi niitä kuvaamassa. Se on ollut tätä samaa paskaa ties kuinka kauan. Ja tällaisena se tulee jatkumaan, kunnes ihmiset alkavat tyytymään vähempään ja vaatimaan määrän sijaan laatua. Tosiasia on, että niin kauan kun meitä on täällä näin sairaan paljon me ei millään voida syödä lihaa sitä määriä kuin mitä nyt syödään. Suomalainen 77,5 kiloa vuodessa. Sairas määrä! En muista minkäniminen, mut joku syöpäsäätiö suosittelee muistaakseni jotain viittätoistakiloa vuodessa. Repikää siitä. Sama juttu koskee kaikkia untuvatakkeja, höyhentyynyjä, turkisreunuksia, villapaitoja. Aivan kaikkea eläinperäistä. Ei ole mitenkään mahdollista taata eläimille siedettäviä, hyvistä ja mielekkäistä puhumattakaan, oloja niin kauan kun me halutaan paljon ja halvalla! Jos sitä lihaa on pakko naamaansa mättää, niin siitä pitää silloin maksaa, ja paljon. Mikä on elämän hinta? Ei meistä kukaan sitä ainakaan kovin halvalla myis. Miks me sitten oltais oikeutettuja viemään se muilta, tarjoamatta niille siitä juuri mitään korvaukseksi. Paskamainen ylläpito ja siinä se.

Vegaanit on vegaaneita sen takia, kun ne tietää, että niitä kuohuttavia juttuja tapahtuu koko ajan, eikä vaan silloin kun joku sattuu jäämään niistä kiinni.

Mulla on nyt niin kauhee vessahätä ja linnutkin pitää ruokkia, pupuista puhumattakaan, että ihan pakko mennä!

Eilen olin keskustassa kettuilemassa. Ja varaamassa tatuointiajan :)
Kuvissa Hanako, uusin nukkeni.

xoxo,
R

Kiinan eläinoikeustilanne

Minä olen päässyt turvaan.

Varoitus: Tulette järkyttymään.
Huomio: Ette niin, kuin etukäteen kuvittelette.
Uskokaa mua. Mä tiedän. Näin kävi mullekin.

Elikkä. Animalia järjesti Uudella Ylioppilastalolla Kiinan kansallispäivänä, eläinten viikon edellä, tiistaina esitelmän/luennon Kiinan eläinoikeustilanteesta. Esitelmöijänä oli Salla Tuomivaara, joka on hiljattain palannut Kiinasta, vietettyään siellä kaksi vuotta. Eli hyvin autenttista tieto oli tarjolla.

Mekin ollaan turvassa. Joku olis ehkä kyllä halunnut meidät syödä.

Itse menin tilaisuuteen melko kauhuissani. Olen ihan älyttömän herkkä itkemään ja se on tosi noloa jos on muita ympärillä. Ei kuulkaa itkettänyt yhtään. Ei siis siinä, että Kiinalla olis nyt kuulkaa kaikki asiat tosi hyvin, mitä eläimiin tulee, mutta Salla ei puhunut niistä silleen verta ja suolenpätkiä roiskuen, vaan asiallisesti, eikä sen kuvatkaan ollut sieltä kamalimmasta päästä.

Fakta: Kiinassa syödään koiria.
Fakta: Kiinassa nyt syödään mitä vaan, paitsi ei jättiläispandoja.

Fakta: Kiinassa on jättiläismäisiä eläintuotantolaitoksia.
Fakta: Kiinassa on myös paljon pienen pieniä maatiloja, joissa kaikki eläimet kulkevat kaiket ajat vapaana.

Taka-alalla tyypille lihakoira.

Fakta: Kiinassa on meidän silmään ihan käsittämättömiä eläinsuojelullisia epäkohtia, kuten avaimenperät, joissa eläviä (viikon, pari) eläimiä sisässä.
Fakta: Kiinassa ne ei yksinkertaisesti ymmärrä, että esim. niiden rakastamat lemmikkilinnut tarvitsist/haluais joskus myös lentää. Salla kerto, että niitä lintuja päivittäin vietiin ulos, että ne sais raitista(?) ilmaa ja "tavata" muita lintuja, häkeissään orrella istuen.

Se, mikä oli yllättävintä, että kaikesta siitä, mitä Salla siellä Kiinassa näki, eläintoreilla ja muualla, ei ne asiat olleet sen rankempia, kamalampia kuin täällä Suomessa broileriteurastamollakaan.

Salla! Ei saa osoitella!

Kiinalaisilla turkistarhoilta näkee kuvia/videoita eläviltä nyljetyistä eläimistä. Mutta samaan aikaan meillä täällä Suomessa tulee jatkuvasti ilmi, miten turkistarhoilla on todella vakavia ongelmia. Pahasti sairaita eläimiä, emot syö stressissä poikasiaan jne.

Ja tokihan kaikki on myös kuulleet niistä pysäytetyistä koiranliharekoista, joiden kyydistä löytyy pienempiä koiria (Kiinassa on yleisesti hyväksyttävää tappaa punertavankultaisia koiria ruoaksi, mutta muut koirat katsotaan enemmänkin lemmikeiksi) kaulapantoineen. Ja tämä tietenkin kuohuttaa ihmisiä, sekä siellä että täällä. Että jonkun varastettu lemmikkikoira on päätymässä ravintolan ruokalistalle! No ainakin se on saanut elää paremman elämän, kuin vaikka broilerit pimeissä kasvattamohalleissaan täällä Suomessa.

Animals Asian pastuskyltti vierailijoille

Yllättävää oli myös, että siellä on yllättävän paljon eläinsuojelujärjestöjä. Ja niissä jäseninä paljon enemmän miehiä, kuin mitä meillä täällä. Mutta siellä onkin kuulemma paljon "neutraalimpaa" olla mukana ajamassa eläintenoikeuksia, kuin ihmisten. Ihmisoikeusten ajaminen katsotaan kritiikiksi *en millään saa päähäni, että mikä se sana olo* vastaan. Ihmiset on sekaantuneet politiikkaan, eläimet ei. Joten eläinten asioiden ajaminen on "turvallisempaa". Hyväksytympää.

Kannattaa klikata isommaksi ja lukea ohjeet hyvästä koiranpidosta!

Se mikä myös oli hassua, oli se kuinka kiinalaiset viranomaiset haluavat tarkistaa suomalaiset teurastamot/lihakasvattamot, ennen kuin suostuvat ottamaan täkäläistä lihaa sinne markkinoille. Että ne ei luota meidän hygieniaan ja tuoteturvallisuuteen. Tyyliin, että entä jos me oltaisikin jatkettu jotain eläinperäistä vaikka melamiinilla... ;)

Ei mutta ihan oikeesti. Ne itse ovat sitä mieltä, että niiden systeemin on puhdas ja turvallinen, ja kaikki muu sitten epäilyttävää ja epähygieenistä. Ihan niinko kaikki muutkin kaikkialla muualla. Suomalaisten mielestä meillä on kaikki niin puhdasta ja hienoa, ja muualta tullut on jotenkin vähemmän. Ehkä muihin Pohjoismaalaisiin saattaa vielä luottaa, mut ei sit enää muihin. Sama juttu kaikkialla. Ja tämän esille tuominen siellä tilaisuudessa oli aika avartavaa. Samahan koskee ihmisiäkin.

Kaikki kuvat on mun ottamia, Sallan kuvista. Eli kuvat on Sallan esittelemistä kuvattuja. Laatu ei ehkä ihan paras mahdollinen, kun oli niin hämärää ja mulla käytössä pikkanen taskukamera. Niin, paitsi tietenkin nuo nukkekuvat. Niillä ei sitten ole mitään tekemistä Sallan, taikka Animalian kanssa. Uusi tyttö Luka oli  vaan mukana tutustumassa uuteen kotikaupunkiinsa.

xoxo, Raisa  

 

Tässä opastetaan kiinalaisia siitä, ettei norsuille kasvakaan uusi hammas menetetyn tilalle (koska norsuthan siis tapetaan). Ei suomessa olla näin edistyksellisiä, että katukuvassa tälläiseen opastukseen törmäis.

Aina ei ole rahaa kaikista hienompiin loimiin. Silloin käytetään sitä mitä on.

Salla esityksen jälkeen.

Luka väärinpäin käännetyt Kampin edustalla.

Luka esitelmän jälkeen Mannerheimintiellä.

Animalian syysviikonloppu

Vihdoin ja viimein asiaa tästäkin. Jotenkaan en ilennyt laittaa tätä ennen kuin olin saanut aikaseksi viikonlopusta otettujen kuvien laittamisen eteenpäin. Älä kysy. Ei ole vastausta.

Joop, pikaisesti pohjustus tähän aiheeseen. Vuosi (kaksi?) sitten ilmoittauduin samaiselle viikonlopulle ja menikin sitten pupu pöksyyn, enkä uskaltautunut paikalle. Keväällä kuitenkin rohkaistuin ja menin kevätpäivään/päiville (olikohan se yks vai kaksipäiväinen?). Ja se oli niin ihanaa, niin voimauttavaa, että päätin heti paikalla, että myös syyspäiville tulisin menemään.

Niinpä sitten menin. Olin kyllä etukäteen varmistanut, että myös tuttuja tulisi sinne, sillä tollasissa tilanteissa missä on paljon vieraita olen sellainen ujopiimä, ettei tosikaan. Mutta olihan sinne lupautunut paljon tuttuja, joten minäkin uskaltauduin. JA vielä yöksikin jäin, kun se kuulemma oli se paras osuus :) No, ihan näin ei kuitenkaan ollut, sillä kyllä ruoka oli parasta ja hyvä seura.

Mutta asiaan.

Perjantaina pari viikkoa sitten suuntasimme kohti Tuusulassa sijaitsevaa uh...Metsäpirttiä? Jotain sellaista leirikeskusta kuitenkin. Vallattiin huoneet ja mentiin katsomaan ketä kaikkia oli jo paikalla. Aika pian ohjelma siitä sitten alkoikin. Ensin esiteltiin itsemme ja sitten jakauduttiin ryhmiin, joissa kokattiin illan ruoka. Teemana oli ravintolapäivä. Kasviskokki Inna kertoi Ravintolapäivän ravintolan/kahvilan järjestämisestä jne. JA sitten kokattiin ja syötiin. Hyvin oltiin kokattu sillä ruoka oli hyvää!!

Loppuilta ehkä meni muuiden osalta elokuvaa katsoessa ja saunoessa, minä luin bilsaa. Kun oli ne samperin ylppärit seuraavana maanantaina. Lauantaina oli sitten paikalla vegaaninen catering palvelu Ruskanväri, joka oli tehnyt meille aamupalan. Ohjelmassa oli ainakin tehomaatalouseläinten hyvinvoinnista kertova luento(??), eläinbingo, Sirpa Pietikäisen puhe/esitelmä EU:n kautta vaikuttamisesta. Jotenkin tässä kohtaa alkoi se epätoivo. Tavallaan vastakkainen reaktio sille kevään toivolle. Hitto soikoon, jos Sirpa Pietikäinen (kaikki tuntee Sirpa Pietikäisen!!) sanoo, että jos ei mitään muuta, niin ainakin nämä kaksi riviä on saanut johonkin lakipykälään lisättyä. Jos tollanen loistava puhuja, vakavasti otettava politiikkokin tuntee, että kaikki mitä hän on saanut aikaseksi (eläinten osalta) on kaksi riviä, niin mitä ihmettä me, kourallinen hippejä!, voidaan ikinä saavuttaa?

Kerran oli jossain tapaamisessakin siitä, kuinka me kovasti mietittiin, että mitä me vaaditaan parannettavaksi, kun lakia ollaan muuttamassa. Kaikkea kivunlievityksestä porsimishäkkien kieltämiseen jne. (lue eläinrääkkäyksen kieltämistä lailla, sillä eihän noilla edes tehdä kenellekään hyvää elämää, otetaan vaan osa kamaluuksista pois. Taas semmonen olo, et hyi häpeä, ihminen). Niin, toiveikkaana noita mietittiin, kunnes joku sano, et tärkeintä olis keskittyä siihen, että lakiuudistus saatais edes aikaiseksi tämän/seuraavan/miten usein ne nyt vaihtuukaan? hallituksen aikana. Ja sitten vasta keskittyä noihin pikkuasioihin. Jostain aina tulee sellainen valheellinen tunne siitä, että kyllä tällä on jotain merkitystä, muta ei sillä ole. Raha ratkaisee, ja jos sitä ei saada taloudellisesti kannattavaksi, niin ei se ketään kiinnosta. Tai no ehkä just niitä hippejä.

Niin, mutta Sirpan loistavan esitelmän(?) jälkeen oli voi anteeksi, en siis millään muista hänen nimeään, mutta ehdottomasti paras, huumaavin, viettelevin puhuja, mihin ikinä koskaan "törmännyt" (ei siis oikeasti törmätty!). Joku naisfilosofi se oli, joka just julkaissut (kalliin) kirjan eläinfilosofiasta. Tai koonnut sen kirjan. Meniköhän nyt oikein?
Jokatapauksessa se kissa oli niin hunajainen, että olis puhunut ihan kenet tahansa normaalisti reagoivan ihmisen ihan mihin tahansa suohon tai pomppulinnaan tai mihin vaan. Emmä edes muista mistä se puhui! Mutta kaiken ostin mitä se myi! Kaiken! (paitsi emmä sitä kirjaa voinut, kun se oli niin kallis).

Niin, jossain välissä meillä oli lounas ja päivällinenkin. Ja mä luin bilsaa joka välissä. Illalla pidin vähän taukoa ja katsoin minäkin elokuvaa.

Sunnuntaina oli joku työpaja, jota varten jakauduttiin ryhmiin ja ryhmissä sitten keksittiin uusia innovatiivisia keinoja parantaa maailmaa. Kyllä siellä tais aika paljon kaikkea konkreettista tulla esiinkin, ainakin meidän ryhmässä. Meidän tehtävä oli saada Animalialle uusia nuorisojäseniä. Ja sit seuras sekava osuus jossa kaikki harhaili ympäriinsä ja yritti arvailla mitä niiden pitää tehdä ja missä olla. Kunnes oli taas ruoka ja kaikki oli hyvin :) Jossain vaiheessa oli luento hyvästä kokoustamisesta, mutta minä laskelmoin sen niin, että jos siellä on jo meidän ryhmäläisiä, niin minun ei tarvitse osallistua, vaan voin lukea bilsaa.

Kaiken kaikkiaan hyvä viikonloppu, mutta ei kevätpäivän veroinen palkitseva tapahtuma. Sain myös uusia kavereita ja tapasin yhden "faninkin"! Ihan parasta :) Se ei tunnistanut mua, mutta kysyttyään mun korviksista sanoin, että oon itse tehnyt ne, ja kerrottuani Pinkkiksestä, se kysy, että oonko mä kirjottanut keittokirjoja ja ja sitten se oli ihan onnessaan kun olin "se" ja mä olin ihan innoissani, kun se niin tykkäs ja sitten me halattiin :)

Tänään tosiaan se Kiina-ilta kaikki aiheesta kiinnostuneet lämpimästi tervetulleita!! Paikkana on Uusi Ylioppilastalo. Mannerheimintie 5 A. Niin, Kiina-illalla tarkoitan luentoa Kiinan eläinsuojelun nykytilanteesta.

Ei muuta. Voikaa hyvin! Nähdään!

xoxo, Raisa

j.k. Kaikki kuvat liittyy sinne viikonloppuun. 

Paska postaus

En tiedä tuliko tää "kuin salama kirkkaalta taivaalta" vaiko hivutelle, pikku hiljaa, mutta olen ihan kauhistuksekseni tajunnut, että maailma ei tule muuttumaan.

Paskoja ihmisiä tulee olemaan aina.
Kusipäitä liikenteessä tulee olemaan aina.
Eläimiä tullaan kohtelmaan meidän hyödykkeinä aina.
Raha ratkaisee aina.
Kokoomusnuoria tulee olemaan aina.
Sotia tulee olemaan aina.
Kaltoinkohdeltuja lapsia tulee olemaan aina.
Naisia raiskataan aina.
Sovinistejä tulee olemaan aina.
Paksuja punaniskoja tulee olemaan aina.
Epätasa-arvoisuutta tulee olemaan aina.

You know, kaikki se paska, minkä toivottais muuttuvan. Kaikki se paska, jota jotkut yrittää muuttaa. Sille on aina olemassa vastavoimansa, joka yrittää muuttaa sitä toiseen suuntaan, tai siis ainakin pitämään sen ennallaan. Ellei sitten jopa meidän näkökulmasta vielä pahentamaankin sitä.

Kosmetiikan eläinkokeet on EU:ssa lopetettu. Mutta eläinkokeiden määrä lisääntyy? Mitä hittoa?              No kun kaikkeen muuhun tarvitaan sitten niin paljon lisää. Ja ihan oikeesti, että muka joku noin iso ala antais tosta noin vaan periksi, jonkun niinkin mehukkaan palan kuin kosmetiikan testaamisen, ilman että se sais jotain paljon enemmän vielä tilalle. Varmaan. Ettekö muka ole vielä oppineet, ettei maailma niin mene.

Mun on ihan turha raivota liikenteessä, ei ne paskat kuskit sillä ymmärrä, ettei niillä ole oikeutta kolmion takaa ajaa mun päälle suojatiellä. joten minä olen valinnut koulumatkalle uuden reitin. Jolla pystyn väistämään sekä Lidlin parkkiksen, että liikenneympyrän. Liikenneympyrät on muuten vanhoille miehille niin vaikeita. Ajokortin vois muuten ottaa pois kaikilta yli 55 v. miehiltä. Niiden taidot on hankittu ajalla, jolloin tiellä kulki kaksi autoa, ja niitä ajoi ne kylän keisarit ja niitä kunnioitettiin sen mukaisesti. Nykyään autoja on miljoona, eikä ne kaikki voi olla niitä etuoikeutettuja, jotka voi törttöillä miten sattuu.

Lauantaina oli muuten löytökoiralauantai. Se oli jälleen kerran aivan ihana. Ne koirat siellä kahvilassa on ihan parasta mitä voi olla. Ja koiraihmisten määrä! Ja kun sai kuulla, miten joku oli vielä jonkin aikaa sitten ollut Viipurissa, joku joka oli etsiinyt kotia pitkään ja nyt se oli siinä edessä, rakastavan oman ihmisensä kanssa! Ihanaa, kiitos teille jotka välitätte!

Mut mä meen nyt epätoivostumaan vielä vähän enemmän. Ylioppilaskirjoitukset ovat alkaneet, enkun kuuntelu takana kaikkee muuta edessä. Huomenna äikkä. En muista mitä siitä, kun niitä on kaksi. Eilen illalla sain kuulla, että bilsan kurrseja oliskin pitänyt käydä viisi. Mä olen käynyt kolme ja puoli. No, keväällä sitten kun kirjoitan matikkaa, niin bilsa uusiksi.

Ravintolapäivä ja muuta yhtä vinkeetä!

Heips!

Ravintolapäivä tuli ja meni! oli todella hienoo! Lauantai meni pääasiassa Animalian toimistolla, leipoessa ja kaiken maailman juttuja järkkäilessä. Tein mm. ekaa kertaa hampurilaiskastikkeen, ilman että kukaan olis avittanut. Se vaan jäi mun harteille ja olin vähän kauhuissani, kun en yhtään tiennyt että mitä siihen oltiin ajateltu laitettavaksi. Yritin saada pääkokkia kiinni, tuloksetta. joten ei muut akuin yrityksen ja erhdyksen kautta kokeilemaan. Jääkaappiin sitä laittaessani en ollut ollenkaan vakuuttunut sen onnistuneisuudesta, hulautin vähän turhan reippaasti savupaprikaa ja se oli niin dominoivaa, ettei edes yksi purkki majoneesia auttanut. No, aina ei voi onnistua! Ja sehän menee sinne purilaisen sisään, ei sitä kukaan huomaa. Ja sitten se olikin se, mitä asiakkaat innostuivat kehumaan :D Tehee! Maut oli yön aikana pehmentyneet, raikastuneet, mitä lie, täydellistyneet ja se olikin tosi hyvää. Tai ehkä keittiömestari olikin fiksannut sitä ennen mun tuloa :)

Lola avittamassa keksien myynnissä ja julistamssa eläinten pelastamisen puolesta

Multa meinas oikeesti jäädä osallistuminen väliin, sillä olin yhtäkkiä kehittänyt jostain ihan järkyn vatsakivun. Onneksi sitä ei sit tuntia kauempaa kestänyt, ja pääsin lähtemään. Ja onneksi se sitte pysyi myös poissa!

Itse Ravintolapäivä meni yllättävän hyvin, hermoilematta. Tai no, kyllähän siellä aina joku hermoilee, mutta kun siihen osaa suhtautua itse rennosti, niin ei tule mitään ihmeempiä paniikkeja. Meillä oli niin hyvin kaikki saatu jo edellisenä iltana tehtyä, ettei tapahtumassa sitten ollut mitään hätää. Kaikille oli nimetty omat tehtävät ja yllättävän hyvin porukka pysyi niissä. Asiakkailta saatiin paljon kehuja, melkein kaikki ruokakin myytiin, omenapiirakkaa jäi sit yllättävän paljon, mutta olihan sitä myös 15 kertainen annos tehtykin ;) Saatiin sitten keittiön puolellakin nauttia tekeleitämme.

Meidän listalla oli siis Hernepihvi(josta mainittava, että ekaa kertaa söin näitä j aolivat älyttömän hyviä! Saatiin lahjoitus Nofulta.)-purilainen, jonka asiakas sai itse täyttää haluamillaan lisukkeilla, joita olivat: tomaatti, avocado, salaatti, itsetehty kastike, kaupan kastikkeita, itse tehtyä juustoa (tää oli ihan uusi tuttavuus, siis semmonen hyydytetty juustontapainen, jota saattoi höylällä työstää!) suolakurkkuu ja mitä vielä, kaikki ne perushommelit + vähän ekstraa :), coleslaw, omenapiirakka itsetehdyllä vaniljajäätelöllä, keksejä, itsetehtyä sitruunalimonaadia, mehua, limua, kahvia ja teetä. Todella hyvät tarjottavat siis! Kaiken kaikkiaan mainio Ravintolapäivä jälleen!

Kotiin päästyäni olin melko lailla väsynyt ja täällä sitten mies alkoi vaatimaan ruokaa, koska on minun vuoroni kokata. Vähän alko kyllä ketuttamaan. Se on ollut koko päivän kotona, mitä nyt tuli (mun rahoilla!) syömään sinne meidän kahvilaan) ja sit se odottaa, että minä alan sille laittamaan ruokaa seitsemän aikoihin, oltuani koko päivän Ravintolapäivän pyörteissä. No, en laittanut ruokaa. Ent iedä mitä se söi. Illalla katsottiin joku elokuva, jossa Marky Mark. En millään saa päähäni sen nimeä. Joku aika lyhyt se oli. Ehkä Pain and gain? Melkoista sekoilua. En tiedä johtuiko siitä, vai elokuvan jälkeen alkaneesta raivoisasta riidasta (suljin ikkunan, jonka C avasi heti perään, jonka minä uudestaan suljin. Tällä pilasin kuulemma C:n huomisen syntymäpäivän...) näin ihan hirveitä unia.

http://minminmushroom.blogspot.fi/2011/11/blythe-bl-1-mondrian-ysl-matt-face-ver.html

Mutta muita, mukavempia asioita: Perjantaina käytiin leffassa, Kick-ass 2 katsomassa. Ihan ok, ei kuitenkaan erityisemmin suosittelemisen arvoinen. Mutta leffanautintoa vähän häiritsi Mondrian -nukke, jonka olin onnistunut varaamaan ihan vaan tunteja aiemmin. Mondrian on toinen koskaan tehty uuden tuotannon Blythe! Siitä ensimmäisestä pyydetään yli tuhatta euroa, tästä toisesta ainoastaan murto-osa siitä. Näiden suosioon vaikuttaa niin merkilliset asiat. On monta nukkea, jotka tehty tämän jälkeen, mutta samana vuonna kuitenkin, ja niistä pyydetään tuplasti enemmän kuin mitä minä tästä maksan. Mutta tämä on ihana! Ja sain sen sellaiseen hintaan, että joku siinä ryhmässäkin kommentoi, ettei ole koskaan nähnyt sitä myytävän noin halvalla. Se myyjä ei ollutkaan erityisesti harrastaja, oli vaan ilmeisesti joskus Malesian reissulta sellaisen ostanut, huvin vuoksi. Minä osuin apajille hyvään aikaan :) Niin, nukkeani sitten lähes tyhjässä salissa mietin.

Lauantaina voitin Pinpulalle uuden pyrän huutonetistä! Jee! On hiukan harmittanut niiden pyörättömyys. Olen luvannut hankkia niille uudet pyörät, mutta niiden tulee itse etsiä ne (netistä). Yllättävän nihkeetä on ollut etsiminen. Ehkä hapzikin P:n pyörästä innostuu ja pistää vauhtia omansa paikallistamiseen.

La-su välisenä yönä neljä nuorta poikaa (mun oman pojan ikäsiä) kävivät kahden ja kuuden aikoihin (siis yöllä!) huutelemassa kadulla mun poikaa! Jos sen nimi olis vaikka Pirkka, niin ne huusivat Pirkka perkele! Mutta se ei silti kuulostanut aggressiiviselta, ehkä. Kun ne kuudelta tulivat uudelleen, lähti C niidne perään. Ja otti niistä valokuvia. Nyt tiedetään ainakin kolme niistä. Tuli vaan mieleen, että olsiko ne olleet asialla myös silloin kun lasten pyörät katos. C oli alun alkaen sitä mieltä, että kyseessä on ollut lapset (koska meiltä pöllityn pyörän irtonaisen lukon löytöpaikalla oli melko pieni lasten pyörä, joka oli siis ilmeisesti pöllitty jostain aiemmin ja vaihdettu sitten isompaan) ja mä olin ehdottomasti sitä mieltä, ettei mikään lapsi ole siihen aikaan ulkona (unohdin ihan kokonaan millainen lapsi itse olen ollut...). No, näköjään osa lapsista on. Ehkä kukin ollut toinen toisensa luona yötä ja nukkumisen sijaan remunneet naapuristossa. Ajattelin ottaa yhteyttä niiden kouluun, että sieltä informoisivat vanhempia. Ehkä ne vanhemmat eivät vois vähempää kiinnostua, mutta kyllä mä ainkin haluaisin tietää jos mun lapset riekkuis öitä ulkona tolleen.

Joo, ei kai sitten muuta. En tiedä mitä pitäis nyt niiden synttäreiden suhteen tehdä. Ärsyttää. Koska se kakku pitäis kyllä aloittaa tänään, mut sit mun täytyis lähteä tonne sateeseen ostamaan no-eggiä. Prkl. Löytäisinköhän mä ohjeen johon ei tarvittais sitä?

Ylisöpöä -taulu oli lainassa kahdelta taiteilijalta. Nukke ei ollut esillä tapahtuman aikana.

Lisää ommeltuja nukenvaatteita!

Minun luu. Sain sen Pupupupulta.

xoxo,
Raisa

jk. Välillä koirat uneksii juoksemisesta yhtäaikaa. Ovat todella hupaisan näköisiä juostessaan unissaan jonkun aarteen perässä, samanaikaisesti.

Joutavanpäiväistä. Kiireiset älköön vaivautuko.

Ei mitään asiaa. Ainakaan painavaa asiaa, ihan ilmassa leijuvan pölyhiukkasen keveitä kirjaimia tässä vaan.
 Vieressäni, aamiaispöydässä maata pötköttää nude nukke. Uusin tulokas. Mrs. Retro Mama.


Eikö ole ihana videokin? Oi joi, on ne nuket ihania!

Olen ommellut ja skräpännyt. Sain yhden albumin niin valmiiksi kuin vain mahdollista, se on häihin joihin olen viikonloppuna menossa. Voi rähmä, kuulisittepa nää lauseet mun pään sisällä ennen kuin ne tulee ulos. Mistä tämä asiallisuus taas tulee?

Olet tässä (nuolen osoittamassa kohdassa)

Luen kesän viimeistä kirjaa. Se on aivan mielettömän hyvä, uuh..mutta nimeä en saa päähäni. No onneksi google-täti riensi apuun. Lyhyt historia lähes kaikesta. Bill Brysonilta. En kerro tästä vielä tämän enempää, kun on niin pahasti vielä kesken. Mutta kyllä tämä monen monta kesän aikana lukemaani kirjaa päihittää. Vaikka yllättävän hyviä kirjoja olen onnistunut lukulistalleni haalimaan. Sellaisia, jotka jää pitkäksi aikaa mieleen pyörimään.

Mieleen jäi pyörimään myös eilisiltainen dokumentti kolmen 8-vuotiaan pojan murhasta. Todella huono juttu katsottavaksi juuri ennen nukkumaanmenoa. Uudesta, täydellisestä (niin, se on jopa vaaleanpunainen!) tyynystäni huolimatta nukuin huonosti. West of Memphis taitaa olla dokkarin nimi. Mielenkiintoinen, mutta aivan kamala. Enemmän kuitenkin keskittyy syyllisiin/syyttömiin, ei niinkään uhreihin. Silti. Dokkarin jälkeen väiteltiin C.n kanssa siitä, tarvittaisko jotain Dexterin kaltaista Oikeuden ulkopuolelle, joidenkin typerien pykälien tms. jäävien "selkeiden" rikollisten rankaisijaa. Ei ehkä kummatkaan oltu sitä mieltä että joo, mutta mä olin aika kimpaantunut siitä, että ne tärähtäneet ihmiset, jotka suunnittelee vaikka just jotain presidentin listimistä taikka joidenkin julkkisten, koska niiden sisällä on ääniä jotka käskee niitä tms. Miksei ne vois vaikka jonkun John Lennonin sijaan tähdätä esim. ton dokkarin kovasti syyllisen oloiseksi tekemää tyyppiä? Niin, tietenkin kenestä tahansa sais syyllisen oloisen, jos siihen kovasti keskittyis. Siis tollasessa elokuvassa mehän ollaan aikalailla ohjaajan ja muitten ammattilaisten vietävissä. Kerrotaan ja jätetään kertomatta mitä halutaan. Mulla on tänään näköjään aika hankalaa taas muodostaa selkeitä lauseita.

Maanantaina olin Animalian kampanja kokouksessa. Matkalla sinne näin mustan kissan, jolla valkoista. Ja muistin nähneeni ilmoituksen kadonneesta mustasta kissasta, jossa valkoista. Joten ei auttanut muuta, kuin lähteä etsimään sitä ilmoitusta. Onneks muistin hämärästi missä olin sellaisen nähnyt. Löysin ja soitin annettuun puhelinnumeroon. Ei ollut kyseinen kissa, sillä mun näkemällä oli kaulapanta, kadonneella ei ollut. Niin, eikä ne olleet vieläkään löytäneet pikkukissaansa. Tosi surullista.

Joo, myöhästyin sitten vähän kokouksesta, vaikka olin lähtenyt niin hyvissä ajoin, että olis pitänyt ennättää sinne Punnitse ja Säästäänkin. En ehtinyt, ennen kuin vasta kokouksen jälkeen. Siitä lisää kohta.
Siellä kokouksessa tuli tosi ristiriitasia tunteita. Ensiks et ei hitto! Eihän meillä ole mitään hätää, jos eläinten hyvinvointi on tälläisten ihmisten käsissä. Niin fiksua porukkaa, niin paljon tietoa, niin paljon kaikkea. Mut sit kun sai kuulla kaikesta, mitä on vastassa...plääh. Ei ketään kiinnosta vaikka meillä olis Albert Einstein ajamassa meidä (tai siis eläinten) asiaa. Tai kyllä ketään kiinnostaa, mutta kun se on raha joka ratkaisee, niin ihan sama mitä vasta-argumentteja esitetään. Ne on ne isot kihot jotka päättää, ja nehän päättää niitä suosien, joilla rahaa ja valtaa on. Ja meillä ei sitä ole. Niin, että se siitä. Mietittiin siis tulevan mahdollisen lakimuutoksen sisältöä. Hienoja asioita, mitä siihen lisätä. Kuten vaikka porsimishäkkien kieltäminen. Mutta sitten meitä innokkaita infottiin enemmän politiikkaa seuraavan taholta, että pitäis ennen kaikkea keskittyä siihen, että lakiuudistus saatais tällä kaudella työn alle. Niin, ettei se siirtyis tälläisistä pehmeistä arvoista vähemmän kiinnostuneen uuden hallituksen päätettäväksi. Tai jotain. Mulla ei toi politiikka termistöineen ole kovin hyvin hallussa, mutta saitte ehkä sen ydinajatuksen sieltä? Siis että ei edes taistella hyvästä sisällöstä, vaan siitä, että jotain muutosta edes tulis. Sillä kun muutos tulee se ei voi olla tämän huonompi.

Koukouksesta poljin sinne P &S:ään. Niiden jääkaappi oli aivan tyhjä! Prkl! No, kun nakkeja oli saatava ei auttanut muu kuin polkea Ekoloon. No voi harmin paikka, EKolo oli kiinni. No, nakkeja oli saatava! Keskustaan Ruohonjuureen. Samperi! Siellä olikin niin paljon kaikkea, mitä oli saatava, nakkien lisäksi että menikin sitten vanhaa rahaa viissataa. Huh huh. Sieltä sitten lopulta kotiin. Kamala väsy.

Niin, olen siis kaksi nukkeakin myynyt :) Olen tosi tyytyväinen, että sain ne hyvään kotiin. Jonnekkin, jossa niille on antaa vähän enemmän aikaa. Sillä aikaa nämä nuket vaativat!

Mun mielessä koko ajan pyörii joku juttu, mistä mun piti kirjoittaa, mut en millään saa siitä kiinni. Ha!!! Sainpas!

Olen jatkanut karsintaa. Täältä sain taas pienen kipinän! Mullahan tämä on siis hyvin on/off toimintaa. Tärkeintä varmaan olis tyrehdyttää se tavaravirta kotiinpäin, mutta se on myös se kaikista tylsin kohta. Joten mulla tämä etenee niin, että kun on oikea aika ostaa minä ostan ja sitä sitten hiukan viiveellä seuraa aika karsia. Toivottavsti pitkällä aikavälillä karsiminen on tehokkaampaa kuin ostaminen :) Joka tapauksessa tällä hetkellä karsiminen tuntuu hyvältä. Linkin ohjeen mukainen yksi tavara päivässä on aivan liian hidas tahti minulle tällä hetkellä, joten karsin sydämeni kyllyydestä, mutta ehkä sitten kun pahin on ohi voin siirtyä maltillisempaan tahtiin. Skräppikamojakin käyn läpi sillä silmällä. Aika vähän niissä kyllä on mitään, kun olen niin tehokkaasti onnistunut kutistamaan varastojani ihan perinteisesti käyttämällä niitä. :D Nukkejutut on vielä liian *jotain*, jotta niitä pystyisin yhtään karsimaan, päin vastoin siinä maailmassa on aivan väärä kulkusuunta: tavaraa vaan kerääntyy lisää ja lisää. Joskus myöhemmin sitten! Innolla kuitenkin odotan, että alkaisin nukenvaatteita karsimaan. Ihan liikaa on sellaisia, joita ehkä joskus jos tietynlaisen kuvan haluaisin ottaa voisin tarvita.

Mutta nyt menen! Sekä ompelemaan, että uudella nukella leikkimään ja varmasti myös karsimaan!

Heipp! Ai niin, syvällisen itsetutkiskelun jälkeen olen tullut siihen johtopäätökseen, etten ehkä olisikaan hullu, saan vaan mielettömät kiksit siitä jännitteestä, joka syntyy nettihuutokaupoista ja kaikesta siitä tavaran odottelusta jne. Ja kun jännite taas purkautuu tuntuu kaikki todella tylsältä. Ja lisäksi johtuen jostain mistä olen ehkä lapsena jäänyt paitsi, taikka parista lujast aiskusta ppähän herkässä kasvuiässä (putoaminen tuolilta ja myöhemmin hevosen selästä ikävästi asfaltille) minä yksinkertaisesti tarvitsen enemmän *vähän kaikkea* ollakseni tyytyväinen. Mutta taas toisaalta kun olen tyytyväinen se on supertyytyväisyyttä, sillä perustyytyväisyys ei tunnu mitlään superin rinnalla. Miksi voi tyytyä vähään kun voi saada niin paljon enemmän?

Näihin tunnelmiin on hyvä päättää tämä postaus.

xoxo,
Raisa

Kielinero kielikylvyssä.

Luen kirjaa, joka on alunperin kirjoitettu ranskaksi. Ja mulle tulee sittä niin semmonen pakottava olo, tai siis semmonen kipristelevä. Miksi en osaa ranskaa? Miksi en osaa mitään kieliä? Miksi olen tälläinen tolvana? En edes ruotsia. Yhtään. Var är min ulletröja? Siinä lähestulkoon kaikki mitä osaan. Ja olen sitä kutenkin joutunut opiskelemaan vuosia. Mihin se kaikki oppi on valunut? Englantia joudun vähän pakostakin puhumaan, väittäisin että jopa sujuvasti. Eikä se enää ujostuta entiseen malliin. Mitä sitten, että teen virheitä? Kielioppi ja oikeinkirjoitus on ihan hakusessa, mutta ainakin pystyn riitelemään englanniksi. Ja taas toisaalta, onhan mulla kielioppi ja oikeinkirjoitus hakusessa ihan omalla kielellänikin ;) Tarkkaavaisimmat olette ehkä huomanneet :)

Mietin sitten niissä ranskantuskissani, että miten hienoa olis jos kaikki puhuis samaa kieltä. Sitten ei kukaan vois piiloutua mystisen kielesä taakse, vaan kaikki ymmärtäis kaikkia. Miten hienoa! Miten kamalaa! Sehän olis oikeesti ihan hirveetä. Miten se muuttais maailmaa. Tasapäistäis kaikkea. Sen jälkeen vedettäis varmaan kaikki vuoret ja mäennyppylätkin tasaisiksi, että kaikill aolis yhtäläiset mahdollisuudet nähdä asioita.

Mut jotenkin tuntuu, että just tollaiseen ollaan menossa. Hiotaan särmiä, että kaikki mahtuu paremmin mukaan. Että kaikke aon helpompi kontrolloida. Yksiköiden koot vaan suurenee ja suurenee, koska se on niin paljon kustannustehokkaampaa. Ihan kaikessa. Maatilat, valuutta-alueet (euro), kauppaketjut, sipsipussit, ruoka-annokset, ihmiset. Tuntuu, että valtaapitävät haluaisivat ennemmin johtaa massaa, kuin ykisttäisiä ihmisiä. Mutta on ollut ihanaa huomata miten yksittäiset ihmiset enemmän ja enemmän haluavat taas asioida yksittäisten ihmisten kanssa. Ja se ei ole mitään punk-touhua, vaan ihan varteenotettavien aikuisten toimintaa. Siis vaikka esimerkkinä aivan ihana Ravitolapäivä, Siivouspäivä, pienet puitsotapahtumat ja ennenkaikkea kaikki sellainen pienten piirien pyöriminen.

Tottahan toki enemmistö on siltikin just sitä "massaa", joka asioi siellä missä kaikki muutkin, jonka mielestä mielenosoitukset on todella noloja ja tehottomia, jne. Mutta siis just se, että nykyinen kapinahenki ei ole paheksuttavaa, vaan jopa suotavaa. On ne isot tasapäistetyt viljapellot, mutta niidne vierellä saa kukkia myös kukkakedot. Kunhan ei sentään valtaa tilaa sieltä, mistä se iso raha tulee.

Joo, mutta takas niihin kieliin. Ennen kaikkea tietenkin haluaiisn oppia japania. Tietty. Olen niin ennalta-arvattavissa. Tylsimys. Hassu juttu on se, että se oliis tietenkin ihan mahdollista. Ei tarttis muuta tehdä kuin opiskella. Oikeesti. Mä voisin oppia sitä yhtä hyvin kuin puhun englantia, jos vaan vaivautuisin opiskelemaan. Mutta kun...ei jaksa..on niin paljon kaikkea muuta...enhän minä sitä voi oppia. Niin just. Kyllä mä välillä jaksan veivata hiraganoja, etteivät ihan pääsis unohtumaan. Joskus kokeilin jopa kanjeja. Mutta en tosissani. Ennen niitä pitäsi tietenkin katakanatkin opetella. Mutta kun...

Ja taas päästään siihen oivallukseen, että, tietyissä rajoissa, kaikki on mahdollista jos on valmis maksamaan sen hinnan. Superylipainoisesta voi tulla langanlaiha, jos se vaan on valmis maksamaan sen hinnan. Pahasti tietokonerajoittuneesta voi tulla megaluokan nörtti, jos se vaan jaksaa panostaa opiskeluun. Digikameraa voi oppia käyttämään, jos sitä vaan jaksaa opetella. Mennä vaikka kursseille.

Mikä meitä sit aina kuitenkin estää? Miks me vaan jäädään junnaamaan paikoilleen ja ollaan niin nihkeitä tekemään mitään? (kun puhun meistä tarkoitan ennen kaikkea itseäni) Miks mä en opis itä samperin japania? Siellä olis niin miljoona kertaa hienompaa, jos ei tarttis koko ajan olla ihan pihalla kaikesta ja uskaltautuis mennä ravintoloihin ja tilata listan ulkopuolelta vegaanista ruokaa. Ehkä vielä joskus...

Sitäkin olen miettinyt, että ehkä on mahdollista, että minä alkaisin tyytymään asioihini. Siis tähän massaan, mitä mulla täällä kotona on. Sunnuntaina oltiin kaverin kanssa Vaasankadun kirppiksellä ja ostin sieltä taas satulalaukullisen sälää. Kotona sitten kysyin siipalta, että tykkäätkö, että kerään leluja. (HAlusin saada vahvistusta omalle ihanuudelleni) C olikin sitä mieltä, ettei se ole ihanaa laisinkaan. Mitä helvettiä?! Mä olin ollut siinä uskossa, että nykyinen mieheni kyllä arvostaa niitä minun pikkusärmiäni, jotka tekevät minusta minut (entinen ei arvostanut yhtään, päinvastoin piti yrittää olla mahdollisimman epäitseni miellyttääkseni häntä). JA sitten sietlä tuli kaikkea soopaa siitä, miten minulla on liikaa tavaraa, kerään niitä vain hyllyille eikä niillä ole mitään virkaa, en pölyytä niitä, en leiki niillä (tähän väliin oma pikku puolustus: olisko se sitten hyvä, että oikeasti leikkisin leluillani? vaihdetaanpas tältä nyt vaippa ja sitten mennään päiväunille, joiden aikana voinkin teekutsutella Totoroa ja Gigiä ja sen jälkeen siiliperhe menee kauppaan?) Kyllähän sieltä tuli ihan asiaa, mutta silti. Enkö olekaan hyvä tälläisenä?

Suivaannuin tietenkin ja hitto soikoon pölyytin sitten koko loppupäivän nenä räkää valuen (olen allerginen paljolle pölylle). Kirpputorikasa kasvoi ja poneistani lähti noin sentin pölykerros. Ja minä kun luulin, että ne olivat kaikki nukkaisia poneja! Tokihan totuus on se, että jalokiviä ei erota jos jokapuolella on rihkamaa. Mutta kaunista se on rihkamakin :) Ja mitä enemmän sen parempi, eikö?

Nukkeasiaa vielä, jaksatteko? Viimeisin tyttöni tuli juuri hetki sitten, postilaatikkoon asti kantoivat - kiitos siitä! Coco Collette, jolla viallinen jalka. Siksi sain halvalla. Cocon sisko, Stella Savannah onkin jo odotellut. Kysyin lempijapaniblogistiltani Japanilaisia tytön nimiä ja yksi ehdotuksista oli Sachiko, joten ensin saapuneesta tuli siis Sachiko ja nyt tänään tulleesta tulee Michiko. Sachiko tarkoittaa ilon lasta (ilotyttö?) ja Michiko taas kauniin tiedon lasta tms. (siitä en keksi mitään hauskaa). Nuket on ihania.

Lauantaina oltiin Katin kanssa Alppipuiston Kansanjuhlassa. Soisoilla oli pirun hyvät bataattiranskalaiset.

Sunnuntaina olin Vaasankadun kirppiksellä ja Soisoilla oli pelottavan aidonnäköiset köntsät.

Nyt tää menee aukaseen sen paketin. Pysykää siisteinä ja opiskelkaa lapset, opiskelkaa!!

xoxo,
Raisa

Ai nii, kirjan nimi on Kimpassa. Se on yksi niistä lukiolaisten lukudiplomikirjoista. Hyvää kamaa!
Ja tamagotchitkin voivat hyvin!

Jos ei muuten, niin sitten vaikka väkisin!

Vai mitä mieltä kuvan saappaiden turkisvuorauksesta?

Kissakin niistä ihmeissään...

Muistan jostain joskus ajat sitten lukeneeni jonkun turkistuottajien tms. järjestön järjestämästä kilpailusta, jossa piti suunnitella turkiksesta jotain uutta ja hienoo. Joku suunnitteli roskakorin, jonka ulkopuoli oli vuorattu turkiksella.

Todella moni on sitä mieltä, että turkistarhaus on väärin, ja ei siinä, niinhän se onkin. Mut sit taas harmillisen harva mieltää, että se pipn uskomattoman pehmeä tupsu, talvitakin tuuhea reunus tai avaimenperän pörheä pompula olis peräisin turkistarhoilta. Siis nehän vaan on niinko jotain ihan muuta, eikö?
Ai ei vai?

No mut silti.

Kuulkaa, ajatuksilla ja puheilla ei ole mitään arvoa, jos ei ne näy teoissa. Sorry. Se, että ihan kamalasti rakastaa eläimiä ei auta yhtään sitä sikaa, jonka perää sä aamulla tungit naamaas. Eläimet ei hyödy eläinrakkaudesta. Eläimet hyötyy teoista. Ja joissain tapauksissa tekemättömyyksistä.

Mutta puheet sikseen, nyt tarvitaan kunnon tekoja! Taidankin tästä lähteä Animalian pöydän taakse jakamaan homoille tietoa eläinten oikeuksista! Pridessä nähdään!

xoxo,
Raisa, joka tykkää tytöistä ja pojista. Koirista ja pupuista. Ja ravuista ja mustekaloista. Ja tarroista!
jk. Ihan pakko vielä vesittää tää vakava kirjoitus! Ens kuussa on tulossa nukke, joka on samaa tyyppiä kuin mun suosikkinukkeni, mutta lisäksi tällä on pinkki tukka! Ääk! Pakko saada!

Tiedote

Hello!

Mulla on tällä viikolla koeviikko ja mä olen järkeillyt tän asian nyt niin, että hitto soikoon, tälläiselläkin selkärangattomalla olennolla on oltava sen verran itsekuria, että se pystyy yhden viikon elämästään panostamaan johonkin. Edes vähän. Joten mä yritän nyt tän viikon keskittyä kokeisiin lukemiseen, enkä notkuis niin paljoa koneella. Ja olen ihan aikuisten oikeasti lukenutkin vähän enkun sanoja. Tänään siis enkun suullinen + sanakoe, jonka muut teki viime viikolla, mut kun kerta satoi niin mä en päässyyt tunnille. Ja sitä paitsi mulla oli ompelukset pahasti kesken. Vaikkakaan ihan oikeiden aikuisten oikeesti mä lintsaan aniharvoin, koska kun sen oven kerran avaa on tälläisen hepsankeikan sitä vaikea sitten enää sulkea. Joten en yleensä kyllä lintsaa. Niin, siis blogissa ehkä vähän taukoa.

Vieläkään ei ole Kasvisseikkailu -kirjan arvonnasta voittaneesta Valeriinasta vai mikä se nyt oli? kuulunut mitään! Ota pikaisesti yhteyttä, jos palkintokirja sinua vielä kiinnostaa. Loppuviikosta tai joskus arvon sen sitten uudelleen :/ Ja kaikille muille tiedoksi/muistutukseksi, että minulta sitä voi ostaa suoraan, kuten teki esim. Raitapaitojen Puolesta. Minulta suoraan ostamisessa monta hyvää puolta: Saatte sen edukkaammin (23€ postikuluineen!), saatte sen omistuskirjoituksella ja tarroilla (halutessa myös tietenkin ilman) ja söpösti paketoituna, minä saan siitä paremmat provikat kuin kaupasta ostetusta kirjasta ja se raha menee varmasti vegaanisiin asioihin :D Osta siis kirja lahjaksi tai ihan omaan käyttöön (lapsekkaasta lähestymisestä huolimatta ruokaohjeet eivät ole pikkulapsimaiseen tapaan mauttomia mössöjä, vaan meidän perheen arkiruokia, ja meidän perhe tunnetusti tykkää hyvästä ruoasta :) suoraan tekijältä itseltään!

Viikonloppu meni suit sait sukkelaan. La aamuna polkaistiin Tikkurilan kirjaston pihalle (tästä tuli mieleeni, että se varausmaksuttomuus koskee Vantaan kirjastoja. Ja jatkuu ainakin tämän vuoden loppuun. Hyvä Vantaa!!!) Siivouspäivän kirppiksiä tarkastamaan. Löysin 11 kpl pikkuponeja, siis uusia, ei babyponeja. Olivat euron kappale, mikä mielestäni aika kallista, mutta ostin silti. SAin kympillä. Kirjaston tyhjennysmyynnistä ostin ehkä noin kymmenen kiloa kirjoja! Vaikka mitä! Kolem keittokirjaa (kaksi japanilaista ja yksi raaka), taidekirjoja (Frida Kahlo, American Polaroids ja japan pop, joka mulla jo onkin, mutta nyt on kaksi ja voin toisen uhrata muihin projekteihin), pari sarjakuvakirjaa (japanilainen ja sikojen tehotuotannosta kertovan, ainii ja kiroileva siili, josta en kyllä tykkää, englanniksi, aion viedä sen C:n veljelle), fiktiivisen kirjan Marilyn Monroesta ja kolme CD:ä(Ne Luumäet, klassista ja sit joku avaamaton sibeliusjuttu, sekin jenkkilään vietäväksi.

Sit vielä kotimatkalla ostin pari Hello Kitty palloa, tai siis sellasta munaa, jonka sisällä jotain HK krääsää. Mitä voi ostaa automaateista. Mä halusin ennen kaikkea ne munat, kun nekin oli Kittyn muotoiset. Sisällä oli sit jotkut figuurit. Niillä ei niin väliä.

Haettiin hesestä lounas, ja sen jälkeen aloinkin tekemään lähtöä Maailma Kylässä festareille. Keskustassa polkasin vielä Kampin kautta, kun ajattelin että sielläkin vois olla kirppiksiä. Oli siellä vielä muutama pöytä jäljellä. Tosi hauskaa kun ihmiset itse järjestävät tälläisiä juttuja! Tuntu tosi hienolta. Et jos me halutaan jotain, niin sen voi ihan itsekin järjestää, eikä tarvii jäädä odottamaan, että joku virallinen taho sen meille tekee, tiukasti sääntöihin sidottuna. Tunsin suorastaan ylpeyttä kanssaihmisteni puolesta. Hyvä te! Hyvä me!

Ja sitten Kaisaniemeen. Siellä oli tuskastuttavan paljon ihmisiä. Mutta hauskaa oli se, että en ole eläessäni (Amerikan matkoja ei lasketa!) saanut niin paljoa kommentteja hiuksistani kuin sain lauantaina. Olin sen kyllä just värjännyt (meni muuten ihan reisille! Paska vaalennusaine. ), et olihan se tietenkin tosi voimakkaan värinen. Mut silti! Tuntu tosi kivalle :) Ja koska olin hyvissä ajoin (kerrankin!) ennätin vielä kiertää vähän siellä alueellakin ja silloin joku sanoi mulle, että sulla on ihana tyyli! Ei siinä, olinhan mä tosi ihana, mutta että ihana tyyli! Minulla! Onneks en sentään alkanut väittämään mitään vastaan...

Vuoro meni nopsasti. Nii, olin siis Animalian pöydän takana jakamassa esitteitä ja kertomassa mistä saan B12 vitamiinini :) Joku siis oikeasti kysyi siitä. Ja se että lähteeni löytyy pillerin muodossa purkista oli tietenkin tosi paha. Miettiiköhän ihmiset ikinä sitä, kuinka paljon niiden syömille eläimille syötetään vitamiineja? Lehmillekin kalsiumia. Miten sitten on niin paljon luonnottomampaa ottaa se vitamiini/kivennäisaine suoraan purkista, kuin lehmän/sian kautta kierrätettynä?

Kaisaniemestä poljin kovaa vauhtia Sörnäisiin/Hermanniin lastenkutsuille. Olin kyllä iloisesti myöhässä, no. 3,5 tuntia. Mutta emäntä tiesikin tämän jo etukäteen. Oli tosi kivaa saada kutsu näihin juhliin. Kun pienille tytöille multa löytyy kaikista luontevimmin lahjat :) Ja peketoiminenkin oli tosi kivaa, kun sai hyödyntää sydämensä kyllyydestä Hello Kitty pusseja ja muita. Tarjolla oli voileipäkakkua, karjalanpiirakoita, pikkukakkusia ja täytekakkua. Tai oli siis muutakin, mutta näitä mä söin :) Popcornit ja sipsit huomasin vast asiinä kohtaa kun mulla oli napa poksahtanut ulos. Oli kivaa. Valitettavasti aika jäi lyhyeksi, sillä mulla oli vielä yhdet menot sille illalle.
Sieltä sitten poljin vielä Tapanilaan. Yllättävän hyvin löysin perille, vaikka olinkin unohtanut katsoat, että minne piti mennä. C oli mennyt sinne jo, kun luuli että mä pysyisin vähän paremmin aikataulussa. Mut enhän mä koskaan.

Pyöräily oli kuljettanut ruokamassaa suolistossa vähän alaspäin, joten pystyin näissä juhlissa (tuparit) syömään tofupiirakkaa ja persikkapiirakkaa ja ehkä suolapähkinöitä. Juotiin limukoneella tehtyä limua. Meillä oli limukone silloin kun mä olin mukula. Hassua, että niitä on taas. Näissä juhlissa meitä oli pieni Animalia porukka, ja sit isompi joku vierasporukka, ja me animaalit istuttiin keskenämme parvekkeella. Se oli hassua. Mut hauskaa. Varsinkin siinä kohtaa kun ne vieraat alkoi laulamaan karaokea. Me lähettiin aika ajoissa kotiin, kun Pinja joutui olemaan yksin hetken aikaa, kyllä Hapsimakkara olikin sitten jo kotiutunut Hämeenlinnan turnauksesta, mut kuitenkin. En tykkää että ne joutuu olemaan illalla keskenänsä. Poljettiin sitten sieltä kotiin. Molemmat oli hereillä ja ihan kunnossa. Hapsin joukkue oli päässyt jatkoon. Ne on niin hyviä!

Sunnuntaina laitoin futarilleni eväät, annoin vähän rahaa ja pistin taas matkaan. Itse kuvittelin, että mulla on taas kauheesti aikaa ja ajattelin, et olisin käynyt vielä kirppiksellä ennen "töihin" menoa. Mut niinhän siinä sitten kävi, että jouduin soittamaan jostain Käpylän kohdalta, et tulossa ollaan, mut myöhässä. Niin usein käy noin, et luulet et on kamalasti aikaa, mut sit lähdenkin ihan viime tinkaan, tai usein sen jälkeen. No, pääsin kuitenkin perille ja siellä taas osoittelin niitä ilmaisia esitteitä ja vastasin, jos jotain kysyttiin. Meitä oli niin monta, että saatoin aina olla olematta, jos joku näytti siltä, et sitä ei todellakaan kiinnosta mitä me sanotaan, vaan se haluaa kertoa meille, mitä mieltä se on. Siis ei siinä, saa tulla avautumaan, niin hyvässä kuin pahassakin, mä vaan en ymmärrä sitä. Mut ehkä tommonen tilanne on sellainen, et sen tyyppiset ihmiset (siis ne avautujat) katsovat tilaisuutensa tulleen. Just ne, jotka tuli tivaamaan sitä, et sitäkö me halutaan, että turkistuotanto siirretään sitten kokonaan Venäjälle ja Kiinaan, missä eläintenhyvinvointi on joku vitsi, mille karhun/tiikerintaljan päällä makoillessa naureskellaan? Nii, silläkö nää ongelmat sitten ratkaistaan? Jaa mitä? Häh? Ja sit ne lähtee pois. Ihmiset hakee vaan jotain kiksejä siitä kinastelusta. Ei niitä oikeesti kiinnosta eläintenhyvin vointi pätkän vertaa. Jostain ovat kuulleet ton mielestään hyvän argumentin ja sillä sitten yrittävät päteä. Pitäiskö Suomessa olla hikipajoja, sallia kaikkee samaa paskaa, mitä vaikka jossain Kiinassa on, ihan vaan sen takia, että täällä voitais sitä vähän paremmin valvoa? Ei siinä, emmä usko, että se turkiskielto tulis vielä tällä voimaan, mut kyl se vielä joskus. Pakkohan se on.

No niin. Oman vuoroni päätyttyä kävin vielä siellä kirjateltassa. Ostin ainoastaan yhden kirjan, piirustusoppaan mulle ja Pinpulalle yhteiseksi. P muuten piirtää paljon paremmin kuin minä. Mä en osaa piirtää :( Se ja laulaminen on niitä asioita, joita haluaisin osata, mutta minkäs teet jos vaan ei pysty. Selasin paljon muitakin kirjoja, ja teki mieli ostaa, mut sit alko vaan ahdistaa, kun ne oli kaikki sellasia, epäkohtia osoittavia. Vaikka just joku Palestiinalaisnaisesta kertova kirja. Ja sit kaikki orjakirjat ja muut. Yleensä mulle tulee tollasista massatapahtumista aika voimauttava fiilis, niinko tyyliin, et meitä on näin paljon, jotka mahdollisesti jopa toimillaan yrittää saada jotain muutosta aikaiseksi. Mut nyt tuli vaan sellanen olo, et jokasta niillä festareillä kävijää kohtaan on tuhat kärsijää jossain. Just kaikki hikipajat, ihmiskaupan uhrit, plääh. Kaikki. Eläimistä puhumattakaan. Niitä kärsijöitä olis varmaan miljoona jokasta kävijää kohtaan. Eikä kukaan välitä. Mikä ei tietenkään pidä paikkaansa, mut siltä se silloin tuntui.

Kotona sitte katottiin Pimpulan kanssa Missä Olet, Susan? -elokuva. Muistaako kukaan sitä? Mä tykkäsin siitä pienenä ihan kauheesti. Ja yllättävän hyvin s eoli kestänyt aikaa. Oli hassua, kun muistin suorosanoja ulkoa :) P ei kauheesti välittänyt siitä. Hupsu.

Illalla tilasin sitten vielä kolme askartelukirjaa Japanista. Askartelukirjat, erityisesti japanilaiset askartelukirjat on aivan ihania!

Eipä sit muuta, nyt lukemaan! Inhoon sanakokeita. Ja kaikkia muitakin kokeita, joihin pitää lukea.

Tamagotchi voi hyvin, eilen illalla meinas käydä huonosti, se meni nukkumaan melkein kaikki sydämet tyhjinä, mut sain aamulla sen taas hyvinvoivaksi. Thank god!

xoxo,
Raisa

Sosiaalisia kohtaamisia

Snip snap. Olen jonkin sorttisessa vatsataudin pyörityksessä. Aamulla ihmettelin, että miten mun on näin kamalan kurja olla, kun kaikki asiat on kuitenkin ihan kunnossa, eikä mulla se tekemättömien asioiden lista niin kamalan pitkä ole. Kunnes sitten ylösnoustuani tajusin, että mulla onkin kurja olo fyysisesti, ei henkisesti. Tai siis ennen kaikkea fyysisesti ja varmaan sit sen takia vähän siellä näkymättömälläkin puolella. Nyt mulla on kauhee nälkä, mutta ei ruokahalua. Tosi ristiriitasta. Söin sitten banaanin. Ja juon minttuteetä, kun sen pitäis rauhoittaa vatsaa tai jotain.

Aamulla kun kävin läpi kaikkia niitä asioita, joista vois jotain ahdistusta repiä, niin tulin suosikkiaiheeseeni: kemiaan. Ionit on sähkövarauksineen niin syvältä, että taidan jättää leikin kesken. Mulla ei ole mitään tarvetta suorittaa pitkää kemiaa, en ole missään vaiheessa ajatellut sitä kirjoittavani, joten ehkä tämä on vaan fiksu päätös, jättää sen murehtiminen? Inhoan luovuttamista ylikaiken, mutta joskus sekin on paikallaan.

Noita koulujuttuja on tällä hetkellä niin paljon, että tuntuu etten niistä voi kunnialla kaikista selvitä. Äikkään pitäis lukea yks kirja, jota olen kyllä jo 1/3 lukenutkin, mutta pitäis lukea kuitenkin 3/3, ja lisäksi äikkään tarvittais aihe johonkin tyylilajiesseeseen. Mulla on kaksi ruonoa, joista tykkään ihan kamalasti, mutta en kummastakaan tiedä et mitä tyyliä ne edustais. Tätäkin olen kauhiasti pohtinut, että mikä se mun teksti sitten olis. Aamulla keksin, että se vois olla Liisa Ihmemaasta pätkä. Se menis romantiikan puolelle. Siis ei tietenkään harlekiiniromantiikan, mutta kun on niitä postmoderneja ja naturalistisia tyylejä niin on sit myös romantiikka, johon kauhu ja sadut usien kuuluvat. Sellasta paisuttelua.

Enkun tunnillekin pitäis joku kirjotelma tehdä. Bilsaa pitäis opiskella ihan hirveen paljon enemmän mitä oon nyt opiskellut. Olen kuitenkin sitä yrittänyt ihan tosissani, niin että samaan aikaan kirjoitan lukemaani paperille omin sanoin. Mulla on nimittäin ihan mahdottoman vaikea lukukausi meneillään. Tuntuu, ettei mikään meinaa mennä ylintä kuorta syvemmälle. Mikään ei tunnu jäävän muistiin. Mulla on se keskittymisjuttu menossa eteenpäin, mutta jotenkaan mä en välittäis kauheesti siitä tälleen julkisesti höpöttää, ainakaan vielä. Sen voin sanoa, ettei ainakaan vielä kukaan ole sanonut ettei mussa mitään vikaa olis ;) Emmä siis tälläisiä asioita mitenkään häpeile, siitä ei ole kyse, mutta ehkä mä kuitenkin haluan säilyttää jotain ihan vaan omana tietonani.

Lauantaina oli Animalian Kevätpäivä. Olin sinne kaverin "yllytyksestä" ilmoittautunut, ja sit kaveri itse ei päässytkään. Olin jo ulkovaatteet päällä ovelle menossa, kun tajusin saaneeni asiasta kertovan tekstiviestin. Yikes! Tuli erinäisiä pieniä paniikkeja. Mitä nyt? Missä se on? Ketä siellä on? Mökötänkö koko päivän yksinäni jossain nurkassa? Netistä sitten reittihausta etsimään reittiä sinne, se suurpiirteisesti paperille ja sit matkaan. Pääsin hyvin aina ratikkapysäkille asti mut sit en enää tiennytkään mihin mennä. Olin unohtanut katsoa sen loppumatkan. Tiesin vaan, et montako pysäkkiä oli ennen kuin mun piti jäädä pois. (nekään ei kyllä täsmännyt, mutta onneks osasin lukea). Kiitos punaisen tukkani yksi meidän PKS ryhmästä tunnisti minut ja se sit ties minne meidän piti mennä. Huh!

Perillä odotti huoneellinen "kettutyttöjä ja -poikia", tosiaktivistejä mustat kommandopipot päässään...not. Oikeesti oli huoneellinen naisia ja muutama mies. Eikä oikeastaan kenestäkään olis voinut päällepäin sanoa, että noi on just niitä vekaaneita. Yhdellä oli rastat ja joku näkyvä lävistys, kaikki muut oli enemmän tai vähemmän ihan tavallisen ihmisen näköisiä. (kun mä olin vähän laskenut senkin varaan, että pysäkiltä seuraan sitten "oikean" näköistä porukkaa perille). Must aon ihanaa, kun eläinaktivistit eivät erotu joukosta. Että ne on ihan taviksia.

Ihan alkuun meillä oli aamupala. Todella ihana aamupala. Koko päivän meidän nälkää piti loitolla vegaaninen pitopalvelu Ruskanväri. En voi muuta kuin suositella niitä! Mä söin ihan kauheesti. Mutta olin onneksi pukeutunut mekkoon, joten saatoin syödä hirveesti ilman, että olis paisuvan mahan tieltä pitänyt availla nappeja. Kotona se on ok, mutta muualla ei. Aamupalaksi oli siis täytettyjä voileipiä, toisessa oli hummusta ja jotain, toisessa tofua ja jotain ihan älyttömän maukasta aur.kuiv.tomaattilevitettä. Kävinkin antamassa siitä levitteestä palautetta. Söin ainakin kolme leipää, kun olen niin ahne.

Ohjelmassa meillä oli tutustumisleikki, puheita, opastuksia ja harjoituksia. Kaiken kaikkiaan oikein mielenkiintoinen ja antoisa päivä.

Lounaaksi oli mausteinen tomaatti-papukeitto ja leivän päälle sitä hyvää aur.kuiv.tom.levitettä. Söin paljon leipää. ;) Söin siis keittoakin! Ja sen jälkeen olis pitänyt saada jälkiruokaa. Mutta sitä ei ollut tarjolla. Piti päästä kauppaan. Kaupasta piti saada merkkareita. Söin myös paljon Sallan Tipu -karkkeja. Annoin myös Sallalle merkkareita.

Kahvitauolla oli suklaa-vanilja-punssi(?) pikkukakkusia! Ne oli hyviä! Aluks olin istä mieltä, että tyyyylsääää, mutta toinen tai komas haukku osoittikin, että hopla! Eipäs olekaan! Leivonnaisia jäi sinne notkumaan kymmenkunta "ylimääräistä". Koko ajan kuikuilin niitä, teki niin mieli hakea vielä toinen. Vähän jo keskittyminenkin herpaantui, kun ne niin häiritsi. Lopulta muiden yllytyksestä hiivin huomaamattomasti hakemaan toisen. Ja heti minun perääni haki joku toinenkin! Ha!

Vuosikokouksen jälkeen, johon minun ei pitänyt osallistua, mutta osallistuin kun en viitsinyt yksinkään mennä mihinkään notkumaan, siirryttiin Animalian toimistolle. Siellä askarreltiin nimilaput. Ja nostettiin maljaa. Ja syötiin :D Meinas käydä tosi huonosti sekä pääruoan että jälkkärin kanssa. Sillä kova sokerinpuputtaminen oli vienyt minulta ruokahalua ja olin sitte viimeisten joukossa hakemassa ruokaa ja meinasin jäädä ilman! Ja sama juttu jälkkärin kanssa. Sain kuitenkin itseni ihan täyteen ahdettua. Iltaohjelma oli huomattavasti rennompi, enimmäkseen jutustelua ja hengailua. En juurikaan tutustunut uusiin ihmisiin, enemmänkin syvensin tuntemusta jo aiemmin tuntemiin, paitsi oli siinä yksi uusikin. Oli oikein kivaa, eikä yhtään pelottavaa. Jossain vaiheessa sitten muistin kännykkäni, joka oli siis ollut koko päivän äänettömällä. Oli tullut 11 puhelua ja juuri paraikaa siippani siellä soittelikin... Oli hiukkasen kiukkuinen kun olin ollut koko päivän poissa. Olin ehkä huonosti ilmaissut tilaisuuden kestävän koko päivän. Olin kyllä pyytänyt mukaan. No, loppuilta meni sit vähän nihkeämmissä merkeissä. Lähdinkin kotiin heti kuin vaan pystyin, bingon jälkeen. Olin lupautunut bingoavustajaksi. Oltiin pimeässä Earth Hourin vuoksi. Pieniä bingonumeroita oli hankala nähdä.



Oli oikein ihana päivä, itse koin sen kiitoksena meille vapaaehtoisille. Vaikka ohjelmassa olikin koulutusta, niin siltikin se tuntui enemmän palkinnolta. Aion osallistua seuraavallakin kerralla!! Ennen lähtöä kävin vielä kertaalleen kiittämässä keittiöhenkilökuntaa, kun oli niin hyvät sapuskat.

Ai nii, yks juttu vielä. Päivän parasta antia (ei oikeesti!) oli se, kun yksi osallistuja (just se sama, jonka avulla oikeaan paikkaan löysinkin, ja jonka seurassa melkeinpä koko päivän olin) kysyi mun nukeista *sydän*. (niin, että vaikkei se ollutkaan parasta mainiossa päivässäni, oli se silti hienoa). Vinkki: jos haluat tehdä raisan päivän, kysy siltä sen nukeista ;)

Moi nyt!  Kaikki kuvat nyysitty Animalian PKS ryhmän sivuilta, kuvaajana toimi T.H. Kiitos kuvista, joihin en kysynyt edes lupaa!

xoxo,
Raisa

Puputytön Suosikkituote x 2!!! + muuta roinaa

Kyllä! Luit aivan oikein!! Tällä kertaa kaksi suosikkituotetta!! Yhdellä luvulla!! Uskomatonta! Näin hyvää tarjousta ette muualta saa! Ja kirjoitusvirheet vielä kaupan päälle!!

Suurin osa teistä varmaan hyvin tietoisia huimaa vauhtia lähestyvästä pääsiäisestä. Jos minulta kysyttäisiin, niin henkilökohtainen mielipiteeni pääsiäisestä on varsin tyly: paska pyhä. Varsinkin nyt kun olen työtön ei saa edes ylimääräisiä vapaapäiviä, kun koko elämä on yhtä vapaapäivää. Tietenkin on muutaman päivän tauko iltaopinnoista. Mutta joudun silti opiskelemaan melkoisesti vapaapäivinäkin, kun olen niin pahvi. Niin. Siis pääsiäinen. Aivan turha pyhä. Paitsi jos sen keikauttaakin kevään juhlistamiseksi. Silloin se onkin aikas mukava. Ruokien laita on vähän kiikun kaakun. Pääsiäisruat perinteisesti on ihan tosi eläimellisiä. Suklaamunienkin kanssa käy vegaanin vähän heikosti - pelkkiä tuhkamunia on tarjolla vegeille. Plääh. Mutta!!


 Onneksi on Panda, tuo omintakeisten namusten ehtymätön lähde (joka ei kylläkään käytä missään tuotteissaan reilun kaupan suklaata, ja on siellä joku johtohahmo tästä jotain typerää kommenttiakin johonkin haastatteluun heittänyt)! Panda valmistaa pääsiäisen ja joulun tienoilla todella herkullisia suklaalla päällystettyjä marmeladimakeisia. Keväällä ne on Tipuja ja talvella olisko ollut Tonttuja? Ja ne on kuulkaa todella hyviä! Mikä parasta! niissä on pitkä säilyvyysaika, joten niitä voi ostaa ison satsin varastoon (uhkarohkeat jättävät tämän pyhien jälkeen, ja tuurilla saavat ne puoleen hintaan, tai sitten jäävät kokonaan ilman) ja käyttää pitkin vuotta, kunnes tulee uudet karkit kehiin. Tai sitten ostaa niitä hillittömän määrät ja syö itsensä niistä niin pahaan ähkyyn, ettei todellakaan tee mieli ennen kuin vasta seuraavana jouluna ;)

Puputyttö siis epäreiluudesta huolimatta suosittelee Pandan Tipu makeisia! Ehkä voisitte käydä vaikka Pandan facebook sivuilla jättämässä toivomuksen reilun kaupan suklaasta. Minä ainakin olen jo jättänyt. Siihen ei kyllä kukaan vaivautunut vastaamaan...mutta jos niitä toivomuksia alkais tulvimalla tulvia niin eihän sitä koskaan tiedä, voi olla että nekin taipuis ja pian saatais Pandalle reilua suklaata. Aikoinaan, ei varmasti pidä enää paikkaansa, yksi postitettu kommentti vastasi viittäsataa asiakasta! Facebookin aikakaudella se on ehkä enemmänkin 100 tms. Mut silti. Eli kannattaa esittää toivomuksia, yksittäiselläkin on aika iso painoarvo.

Suosikkituote nro 2. Tiskikoneen pesuaine. Tai siis miksikä niitä sanotaan? Tiskiaine? Konetiskiaine? Astianpesukoneeseen laitettavat tabletit kuitenkin kyseessä. Vegaaneilla on tässä kohtaa vaihtoehdot aika vähissä. Varsinkin, jos ei asu jonkin ekokaupan läheisyydessä. Vaan kaipa niitä vois tilata nettikaupoistakin. Joop. Mutta isoimmista marketeistakin saa onneksi kahta vegaanista konetiskiainetta, joista toisen vegaanisuudesta ei sitten olekaan ihan takeita. Periaatteessa joo, mut jotain pientä eläimellistä niillä sit kait kuitenkin meneillään. Kyseessä siis Ecover, joka ymmärtääkseni näistä ympäristöystävällisimmistä, yleensä ekokaupoista ostettavista, merkeistä kaikista "epäilyttävin". Ja ainakaan meidän käytössä se ei ole edes ollut mitenkään erityisen hyvä. Ollaan kokeiltu joitain muitakin merkkejä, Ekolosta ostettuja, ja ollaan oltu niihin aika pettyneitä. Kalliita ja tehottomia. Joten käytettiin Ecoveriä. Ja kun sitä sai sit vielä meidän lähellä olevista kaupoistakin. Kunnes sitten täällä blogissa joku mainitsi Attituden. Ja sitäkin sai meidän lähellä olevasta kaupasta! Wohoo! (täällä H:gin perukoilla ei ole Ruohonjuuria eikä Ekoloita) Ostettiin siis Attitudea. Siinä oli kyllä vähän harmillinen iso muovipakkaus. jostain luin niiden puolustelua siihen, et sitä itse pesutablettia ei ole sitten kääritty muoviin...seli seli. No, niitä sai myös ostettua pussissa, siltikin muovissa. No, nyt on kuitenkin kaupan hyllyille ilmaantunut myös kartonkinen pakkaus!  (ja taas toisaalta, mitä välii? Tai no, ehkä kun on kyse kansainvälisestä firmasta niin sillä pakkauksellakin alkaa olemaan merkitystä?) Ja koska tässä on ainakin meidän käytössä ollut pesutehotkin kohdallaan (varsinkin jos minä täytän koneen, jota kyllä harvemmin teen, koska olen pyykkivastaava) voi Puputyttö suositella tätä lämmöllä. On tässä kyllä yks melko ärsyttäväkin puoli, on nimittäin varmaan kalleinta tiskiainetta mitä markkinoilla on...mut eikös se ole tosi hip ostaa kaikista kalleinta? Eikö ihmisillä ole tapana rehvastella sillä, et kattokaas hei! Meillä on rahaa kun ostetaan tätä kaikista kalleinta. Ei kyllä ehkä ihan päde tiskiaineiden suhteen. Entä jos aloitettais joku uusi trendi. Oltais tosi cool pesuaineinemme?

Ei ollut Akateemisen kynät näin hienoja.

Mulla oli eilen tosi ihana päivä. Työttömän ei tietenkään pitäis rehvastella ihanilla päivillään, kun se on tietenkin työssäkäyvien selkänahasta revittyä. Sorry! Mut mulla oli siltikin ihana päivä! Treffasin kaupungilla Keidas -blogin Lotan. Käytiin syömässä ja suunniteltiin kaikkea kivaa. Haettiin vielä Niia's Cupcakesta pikkarit ja tungettiin ne naamaamme. Oli ihan älyttömän hyvät porkkanakakkupikkarit! Mutta liikaa kuorrutetta. En olis ikinä uskonut sanovani tollaista, mut sitä oli vaan liikaa. Sit käytiin vielä Ruohiksessa ja sit Lotta-raukan olikin mentävä takas töihin. Ja minä jatkoin humputtelua. Kävin Tokyokanissa. Niillä ei ollut sitä mun oikeaa teetä, mutta jotain "korviketta" sille kuitenkin. Ja se oli myyjän sanojen mukaan luomua, vaikken siitä tunnistettavaa luomumerkintää löytänytkään. Ainakin se oli kamalan kallista! Ostin siis sitä. Ja vihreä tee karkkeja. Sieltä jatkoin matkaa Akateemiseen. Ostin kyniä, vaikkei niilläkään ollut mitään söpöjä hahmoja tai muuta.  Sieltä kävelin Kangaskaupan kautta Manga Cafesen. Ensiks kuitenkin vielä sinne kangaskauppaan. Muistin, että mulla oli joku kiva paikka mihin mennä, mut sit aika ajoin unohdin sen. Ja sit kun taas muistin alkoi hymyilyttää, niin iloinen olin ajtuksesta sinne menosta :) Ja siellä oli ihanaa *sydän*
Manga Cafessa kävin juomassa Sencha Sakuran. Älyttömän hyvä tee!! Nom nom nom!Luin hetken uutta mangaakin, vaikka piti lukea bilsaa. Sieltä kävelin Hakaniemeen, kävin Ekolossa ja Viivoanissa. Ostin ihan liian painavia asioita, joita jouduin raahaamaan sitte loppumatkan Sörnäisiin, ANimalian toimistolle. Olin etuajassa, joten aloin syöttämään kirjoja koneelle. Tein sitä koko meidän kokouksenkin ajan. Paitsi sitten kun alettiin katsomaan Huippuälykkäiden eläinten toista osaa. Ja se oli hieno!!

Pöh! Mies otti just joulukortit seinältä. Mun mielestä ne olis voinut ihan hyvin olla siinä ens jouluun asti. Kun olivat kerta olleet näinkin pitkään.

Mutta nyt mä haluan mennä ompelemaan! Pää pursuaa ideoita, joiden toteuttamisessa menettää hermot ja ompeluhalut!

Olen ehkä ihan pikkasen ymmrätämässä nukleiinihapoista/soluista/valkuaisaineista. Ihan pikkasen siis vaan, mutta oikein hyvä alku, varsinkin kun oli pitkään sellainen aika, etten meinannut ymmärtää mistään mitään.

Moi nyt!!

xoxo,

Raisa