Vieressäni, aamiaispöydässä maata pötköttää nude nukke. Uusin tulokas. Mrs. Retro Mama.
Eikö ole ihana videokin? Oi joi, on ne nuket ihania!
Olen ommellut ja skräpännyt. Sain yhden albumin niin valmiiksi kuin vain mahdollista, se on häihin joihin olen viikonloppuna menossa. Voi rähmä, kuulisittepa nää lauseet mun pään sisällä ennen kuin ne tulee ulos. Mistä tämä asiallisuus taas tulee?
 |
| Olet tässä (nuolen osoittamassa kohdassa) |
Mieleen jäi pyörimään myös eilisiltainen dokumentti kolmen 8-vuotiaan pojan murhasta. Todella huono juttu katsottavaksi juuri ennen nukkumaanmenoa. Uudesta, täydellisestä (niin, se on jopa vaaleanpunainen!) tyynystäni huolimatta nukuin huonosti. West of Memphis taitaa olla dokkarin nimi. Mielenkiintoinen, mutta aivan kamala. Enemmän kuitenkin keskittyy syyllisiin/syyttömiin, ei niinkään uhreihin. Silti. Dokkarin jälkeen väiteltiin C.n kanssa siitä, tarvittaisko jotain Dexterin kaltaista Oikeuden ulkopuolelle, joidenkin typerien pykälien tms. jäävien "selkeiden" rikollisten rankaisijaa. Ei ehkä kummatkaan oltu sitä mieltä että joo, mutta mä olin aika kimpaantunut siitä, että ne tärähtäneet ihmiset, jotka suunnittelee vaikka just jotain presidentin listimistä taikka joidenkin julkkisten, koska niiden sisällä on ääniä jotka käskee niitä tms. Miksei ne vois vaikka jonkun John Lennonin sijaan tähdätä esim. ton dokkarin kovasti syyllisen oloiseksi tekemää tyyppiä? Niin, tietenkin kenestä tahansa sais syyllisen oloisen, jos siihen kovasti keskittyis. Siis tollasessa elokuvassa mehän ollaan aikalailla ohjaajan ja muitten ammattilaisten vietävissä. Kerrotaan ja jätetään kertomatta mitä halutaan. Mulla on tänään näköjään aika hankalaa taas muodostaa selkeitä lauseita.
Maanantaina olin Animalian kampanja kokouksessa. Matkalla sinne näin mustan kissan, jolla valkoista. Ja muistin nähneeni ilmoituksen kadonneesta mustasta kissasta, jossa valkoista. Joten ei auttanut muuta, kuin lähteä etsimään sitä ilmoitusta. Onneks muistin hämärästi missä olin sellaisen nähnyt. Löysin ja soitin annettuun puhelinnumeroon. Ei ollut kyseinen kissa, sillä mun näkemällä oli kaulapanta, kadonneella ei ollut. Niin, eikä ne olleet vieläkään löytäneet pikkukissaansa. Tosi surullista.
Joo, myöhästyin sitten vähän kokouksesta, vaikka olin lähtenyt niin hyvissä ajoin, että olis pitänyt ennättää sinne Punnitse ja Säästäänkin. En ehtinyt, ennen kuin vasta kokouksen jälkeen. Siitä lisää kohta.
Siellä kokouksessa tuli tosi ristiriitasia tunteita. Ensiks et ei hitto! Eihän meillä ole mitään hätää, jos eläinten hyvinvointi on tälläisten ihmisten käsissä. Niin fiksua porukkaa, niin paljon tietoa, niin paljon kaikkea. Mut sit kun sai kuulla kaikesta, mitä on vastassa...plääh. Ei ketään kiinnosta vaikka meillä olis Albert Einstein ajamassa meidä (tai siis eläinten) asiaa. Tai kyllä ketään kiinnostaa, mutta kun se on raha joka ratkaisee, niin ihan sama mitä vasta-argumentteja esitetään. Ne on ne isot kihot jotka päättää, ja nehän päättää niitä suosien, joilla rahaa ja valtaa on. Ja meillä ei sitä ole. Niin, että se siitä. Mietittiin siis tulevan mahdollisen lakimuutoksen sisältöä. Hienoja asioita, mitä siihen lisätä. Kuten vaikka porsimishäkkien kieltäminen. Mutta sitten meitä innokkaita infottiin enemmän politiikkaa seuraavan taholta, että pitäis ennen kaikkea keskittyä siihen, että lakiuudistus saatais tällä kaudella työn alle. Niin, ettei se siirtyis tälläisistä pehmeistä arvoista vähemmän kiinnostuneen uuden hallituksen päätettäväksi. Tai jotain. Mulla ei toi politiikka termistöineen ole kovin hyvin hallussa, mutta saitte ehkä sen ydinajatuksen sieltä? Siis että ei edes taistella hyvästä sisällöstä, vaan siitä, että jotain muutosta edes tulis. Sillä kun muutos tulee se ei voi olla tämän huonompi.Koukouksesta poljin sinne P &S:ään. Niiden jääkaappi oli aivan tyhjä! Prkl! No, kun nakkeja oli saatava ei auttanut muu kuin polkea Ekoloon. No voi harmin paikka, EKolo oli kiinni. No, nakkeja oli saatava! Keskustaan Ruohonjuureen. Samperi! Siellä olikin niin paljon kaikkea, mitä oli saatava, nakkien lisäksi että menikin sitten vanhaa rahaa viissataa. Huh huh. Sieltä sitten lopulta kotiin. Kamala väsy.
Niin, olen siis kaksi nukkeakin myynyt :) Olen tosi tyytyväinen, että sain ne hyvään kotiin. Jonnekkin, jossa niille on antaa vähän enemmän aikaa. Sillä aikaa nämä nuket vaativat!
Mun mielessä koko ajan pyörii joku juttu, mistä mun piti kirjoittaa, mut en millään saa siitä kiinni. Ha!!! Sainpas!
Olen jatkanut karsintaa. Täältä sain taas pienen kipinän! Mullahan tämä on siis hyvin on/off toimintaa. Tärkeintä varmaan olis tyrehdyttää se tavaravirta kotiinpäin, mutta se on myös se kaikista tylsin kohta. Joten mulla tämä etenee niin, että kun on oikea aika ostaa minä ostan ja sitä sitten hiukan viiveellä seuraa aika karsia. Toivottavsti pitkällä aikavälillä karsiminen on tehokkaampaa kuin ostaminen :) Joka tapauksessa tällä hetkellä karsiminen tuntuu hyvältä. Linkin ohjeen mukainen yksi tavara päivässä on aivan liian hidas tahti minulle tällä hetkellä, joten karsin sydämeni kyllyydestä, mutta ehkä sitten kun pahin on ohi voin siirtyä maltillisempaan tahtiin. Skräppikamojakin käyn läpi sillä silmällä. Aika vähän niissä kyllä on mitään, kun olen niin tehokkaasti onnistunut kutistamaan varastojani ihan perinteisesti käyttämällä niitä. :D Nukkejutut on vielä liian *jotain*, jotta niitä pystyisin yhtään karsimaan, päin vastoin siinä maailmassa on aivan väärä kulkusuunta: tavaraa vaan kerääntyy lisää ja lisää. Joskus myöhemmin sitten! Innolla kuitenkin odotan, että alkaisin nukenvaatteita karsimaan. Ihan liikaa on sellaisia, joita ehkä joskus jos tietynlaisen kuvan haluaisin ottaa voisin tarvita.
Mutta nyt menen! Sekä ompelemaan, että uudella nukella leikkimään ja varmasti myös karsimaan!
Heipp! Ai niin, syvällisen itsetutkiskelun jälkeen olen tullut siihen johtopäätökseen, etten ehkä olisikaan hullu, saan vaan mielettömät kiksit siitä jännitteestä, joka syntyy nettihuutokaupoista ja kaikesta siitä tavaran odottelusta jne. Ja kun jännite taas purkautuu tuntuu kaikki todella tylsältä. Ja lisäksi johtuen jostain mistä olen ehkä lapsena jäänyt paitsi, taikka parista lujast aiskusta ppähän herkässä kasvuiässä (putoaminen tuolilta ja myöhemmin hevosen selästä ikävästi asfaltille) minä yksinkertaisesti tarvitsen enemmän *vähän kaikkea* ollakseni tyytyväinen. Mutta taas toisaalta kun olen tyytyväinen se on supertyytyväisyyttä, sillä perustyytyväisyys ei tunnu mitlään superin rinnalla. Miksi voi tyytyä vähään kun voi saada niin paljon enemmän?
Näihin tunnelmiin on hyvä päättää tämä postaus.
xoxo,
Raisa
Kaikista vastoinkäymisistä ja ennen kaikkea hetkittäin täysin mahdottomilta tuntuvista päämääristä huolimatta on vaan maailman parhainta, että kaikesta huolimatta on ihmisiä, jotka jaksaa ajaa heikompien eli tässä kohtaa elukoiden etua, vaikka oiskin sitä, että pää kolisee seinään kerta toisensä jälkeen. Eikä niiden tavotteiden oikeasti tarttis edes olla niin utopistisia, jos kaikki vedettäisiin yhtä köyttä, mutta eipä noita meidän päättäjiä taida hirveästi kiinnostaa. Tuo turkistarhauskeissi oli jo suorastaan häpeällinen rimanalitus. pyh pah.
VastaaPoistaMistä tuli mieleen, kun eilen koulussa porukka kertoi viimeisimmästä työssäoppimispaikoistaan ja yksi mimmi puhui, miten siinä ravintolassa jossa oli, saa tilattua jotain härkää (en muista rotua), joka tulee JAPANISTA ASTI. Ei edes se, että syötäisiin kotimaisia tai edes jotenkin lähellä kasvatettuja elikoita, vaan niitä pitää roudata maailman toiselta puolelta asti. EIKÖ MIKÄÄN RIITÄ. Okei tietty suurinosa kaikesta oli sitten ruokaa, vaatteita tai mitä tahansa tulee jostain muualta kuin Suomesta, mutta minusta tommonen on vaan TÄYSIN TURHAA. Sama tietty kaikki eksoottiset ja hienot kalat ja äyriäiset, kun käsitykseni mukaan Suomessa on parhaimmat mahdollisuudet saada tuoretta kalaa ja vielä suht eettisesti, jos itse käy sen pyytämässä. Eipä sillä, tietty parhain olisi jättää kaikki eläväiset rauhaan, mutta jotenkin tollaset jutut vaan maksimoi sen ikävyyden.
Oho, kun tuli pitkä selvitys, vaikkei edes pitänyt olla kummempaa asiaa, vaan tarkoitus oli kommentoida vaan kommentoimisen ilosta.:D Niin ja sanoa miten tulit mieleen, kun olen tässä koko aamun paneutunut japanilaiseen kulttuuriin. Semmonen koulutehtävä, missä pitää paneutua jonkun valtion tapakulttuuriin ja muuhun. Minulle lankesi Japani, kun joku kovaääninen ehti varata Italian ennen minua. Mikä lie Italia- fiksaatio, vaikka en ees tiiä onko siellä loppujenlopuksi mitään kovin kummallista, mutta silti sinne vaan pitäisi päästä ja nyt päätin vihdoinkin ilmoittautua italiantunneillekin. Mielenkiintoista ollut kumminkin tämä Japaniin perehtyminen, sillä en oikeastaan tiennyt niiden kulttuurista mitään ennestään.
Parhainta päivää!
Joo, ei siinä muu auta kuin istkeästi jatkaa eteenpäin! Siis noiss eläinjutuissa.
PoistaMä olen kanssa kuullut japanilaisesta naudanlihasta, joka kasvatetaan jossain tietyllä saarella tms. ja se on jotain ihan yberherkkua. Niitä kantturoita hierotaan ja niille juotetaan olutta ja kaikkea tollasta, jotta siitä lihasta tulis jotain erikoista. Koben härkä! (googletin) Siitä varmaan molemmat puhutaan. Jollain tapaa mun mielestä toikin on hyväksyttävämpää (vaikkakin onhan tossakin isoja ongelmia, kuulemma niitä saatetaan kasvattaa jossain kauempana, siis vaikka Australiassa, jossa tietenkin paljon enempi tilaa, ja tuoda sitten lahdattaviksi sinne Kobeen, ja näin saadaan kätevästi ja edullisesti tuotettua luksustuotetta) kuin se, että Brasiliasta tuodaan myöskin naudanlihaa tänne. Kun siihen liittyy sitten vielä ne sademetsäongelmat ja siellä ei varmasti kukaan ole hiromassa niitä tms. mistä ne vois elämänsä aikana vähän nauttiakin.
Ja just noi kuljetukset. Eläimiä kuljetetaan elävinä paikasta toiseen, pitkiä ja todella epäinhimillisiä matkoja teurastettavaksi jossain toisessa paikassa. Paikassa, jolla on parempi kaiku kuluttajien silmissä. Ja just noi teuraskuljetukset on yks niistä törkeimmistä rikkomuksista, just niinko paskan elämän vielä paskempi loppu. Hyi hitto me ihmiset ollaan niin kuvottavia.
Uh! Tuli taas tosi etova olo. No, onneks mulla on pian hammaslääkäri.
xoxo,
Raisa
Juu, Japani on niiiiiiin ihana! Mitä enempi siihen tutustuu sitä vaikeempi siitä on enää päästä irti. Oli muuten hauksa kuulla sun Italia-fiksaatiostasi, sillä olenkin miettinyt, että onko ihmisillä muitakin kuin japani-fiksaatiota. Se kun tuntuu olevan niin kamalan suosittu kohde. Mutta näköjään siis on :)