Rosollia

Silppua, sekalaista.

Eilen polkiessani hammaslääkäriin (valitsin hammaslääkärikseni halvimman naisen. Sukupuolesta jouduin maksamaan melkein 50 euroa, mutta ajatus miehen sormista suussani - ei kiitos!) näin menomatkalla jotain, mikä näytti suihkuverhon renkaalta. Yläkerran vessa, joka on pieni koppero, jossa aikanaan ollut liukuovi, joka suistunut raiteeltaan korjauskelvottomaan? kuntoon, on saanut ovekseen suihkuverhon ja tuosta verhosta lapset ovat onnistuneet saamaan kaksi rengasta rikki. Joten ehkä tämän takia ylipäätään bongasin sen renkulan.

Hammaslääkärissä oli hirveetä. Oikeesti, ihan kamalaa. Piti puuduttaa alaleuka, sieltä takaata. Mikään ei taida olla niin kauheeta. Tarvittiin kaksi puudutuspiikkiä, eikä siltikään vienyt kaikkea vihlontaa pois. Ekan puudutuspiikin vielä vanhingossa tunsin kielelläni niin, että kun se piikki oli siellä lihassani liikutin kieltäni ja se osui siihen neulaan. Ihan todella kuvottavaa. Ja jotta se ssamperin leuka puutuis se lääkäri joutui survomaan sitä neulaa ties kuinka syvälle ja se oli kamalaa. Ja siltikin poraaminen sattui!

Kotiin poljin Viivoanin kautta. Tarvittiin maapähkinävoita, ja mukaan tarttui paljon kaikkea muutakin. Mikä oli harmillista, sillä mulla ei ollut reppua, enkä uskaltanut laittaa lasisia purkkeja tarakalle, vaan jouduin roikottamaan niitä 15 km ohjaustangosta, joka haittas ajamista melkoisesti. Ja kun vielä muutenkin oli ihan tosi unelias (uuden lääkityksen syytä) ja surkea (hammaslääkärin syytä) olo, ei kotimatkassa ollut juurikaan hurraamista. Ja sitten vielä joku mulkku meinas liikenneympyrään tullessaan ajaa mun päälle. No, onneksi sillä oli ikkuna auki...

Niin, kotimatkalla taas näin sen renkulan, ja arvatkaapas mitä! Nyt se on yläkerran vessassa! Aika hassua!

Kotiinpäästyäni vaan voivottelin ja nuokuin, kunnes ruoka oli valmista. En pystynyt juurikaan syömään, sillä puudutus oli enimmäkseen pois ja leuan liikuttaminen, siis suun aukaiseminen sattui. Plääh. Ei muuta kuin kouluun. Mun pitää koulumatkakin valita tarkkaan, että tulee mahdollisimman vähän kohita, joissa pyöräilijöillä etuajo-oikeus autoilijoihin nähden. Esim. Lidln parkkipaikan ulosajoaukko on yks vältettävistä kohdista. Siellä tuntuu käyvän täsyin ajotaidotonta porukkaa, jotka eivät ole kuulleet siitä, että parkkipaikalta tultaessa kuuluu viheliäisiä pyöräilijöitä väistää. Toinen on tietenkin iso liikenneympyrä heti Helsingistä Tikkurilaan mentäessä. Hassu juttu muuten, että kun pyöräilijä ajaa sääntöjen mukaan, ja osoittaa mieltään siitä, kun joku toinen ei tätä tee, vaan holtittomalla ajollaan vaarantaa pyöräilijän terveyden, se on pyöräilijä joka on mulkku. Ei se mulkku autoilija. Eilen sitten nautiskelin ajatuksesta, että otettais käyttöön uusia liikennesääntöjä. Herkullisin oli mielestäni se, että autoilijoiden tulee pysähtyä AINA nähdessään pyöräilijä. Jos näin ei tapahdu, on pyöräilijän oikeus, ei, velvollisuus! ampua autoilijaa. Aaah! Menikö jo vähän överiksi? Pistetään liiallisen Twin Peaksin piikkiin.

Mä olin jotenkin kuvitellut, että mulla on koko viikon tunnit maanantaina, mut eihän näin tietenkään ollut. Ainoastaan bilsaa oli eilen. Bilsa on ihanaa. Vaikka olinkin ihan tokkurassa. Aloitin kouluvuoden loistokkaasti. Olin siis tunnilla ihan ässä. Varmaan muiden mielestä todella ärsyttävä. Annettuani yhden nerokkaan vastauksen enemmänkin kemiaan liittyvästä kysymyksestä etupenkissä istuva tyttö kääntyi katsomaan, että kuka siellä takapenkissä on niin viisas! Ha! Minä! Yleensä istun etupenkissä, kun muuten alan touhuamaan kaikkea muuta, mutta nyt minun paikallani istui jo joku lukio-opintonsa vasta aloittanut. Pöh. Taas tein sitä viivytysvastaustekniikkaa, niin että odotan josko joku muukin tietäisi vastauksen, ja jos koko luokka on hiljaa, niin sitten ikään kuin pelastan muut pinteestä oikeine vastauksineni :) Ah! Tätä itsevarmuutta! No, kuten jo aiemmin mainitsin, tänään on espanjaa ja matikkaa. Ei tarvite loistaa enää.

En ole muuten varmaan vähään aikaan mitään tästä sanonut, mutta edelleen jatkan mun karsintaprojektiani. ELi tavara päivässä lähtee pois. Enimmäkseen, ehkä jopa 90%, menee kirppiskasaan, osa roskiin tai kierrätykseen. Se tuntuu tosi kivalle. Mä en tiedä auttaako se yhtään, mutta ainakin ajtuksena joo, siihen, että ei tekis niin paljon mieli ostaa uutta, kun saman aikaisesti pistää koko ajan vanhaa pois. Pinpula, jonka huone on usein myös kuin kaatopaikka, ennen kaikkea minun kaatopaikkani, on otettu (väkisin?) tähän mukaan. Välillä laitetaan pois joku pieni koru, välillä isompia asioita. Tärkeintä, että koko ajan jotain. Ja aikaa myöten helpottuu myös "tunteellisten" tavaroiden poislaitto. Mulla ainakin on ihan kauheesti sellasta tunnelatautunutta krääsää, jota vaan ei raaski laittaa pois. Vaikka eihän ne ihmiset niissä tavaroissa ole. Eikä siis kuitenkana ole tarkoitus mitään rakasta/tärkeää/itselle arvokasta laittaa pois, vaan niitä turhia tilavarkaita.

Mutta nyt lentokentälle! Kuopus lähtee leirikouluun!!

Sain hetki sitten maksettua vikä erän yhdestä "Graalin Maljasta"!! Wohoo!

xoxo,
Raisa