Joo, siis vaikken juuri koskaan ikinä osallistukaan yhtään mihinkään, mitä kaupungilla/kaupunkilaisilla on tarjottavanaan, niin silti mahdollisuus siitä, että menisinkin ulos ja siellä olisi jotain järjestettyä on melko kutkuttava. Vähän niinko antiminimalismi. Täytetään asioita jollain mielekkäällä. Valitin miehelle, mokomalle kotikissalle, että on epäreilua, ettei se juuri koskaan lähde mun kanssa mihinkään, vaikka mä niin kovasti toivoisin. Mä tykkään mennä, mutta usein tarviin jonkun potkimaan takapuolelle, että hei! nyt mennään! Ja taas C on sellainen, joka pitää väkisin raahata, tai paremminkin lahjoa tai kiristää mukaan. Ei toimi.
Tämän takia, siis sen, että tykkään vaikken hienoa tarjontaa pystykään aina hyödyntämään, kaiken maailman Ravintola- ja Siivouspäivät, Taiteidenyöt, Eläintenviikot jne. ovat ihania! Ja Animalian vapaaehtoisena rientoihin on niin paljon helpompi osallistua. Ja näin niihin ylipäätään tulee osallistuttua. Muutoin kävis varmaan niin, että laiskuus veis voiton ja jäis vaan kotiin köllöttelemään. Nyt on jopa Alppipuiston Kansanjuhlakin koettu, Animalian pöydän takaa tietty :)
Torstaina oli siis Taiteiden Yö. Onko se muuten kansallinen tapahtuma, vaiko vaan täällä Helsingissä/PK seudulla? Meillä oli ensin PKS tapaaminen, jonne ovat siis kaikki asiasta kiinostuneet lämpimästi tervetulleita! Uusia jäseniä otetaan ympäri vuoden! Nyt oli syyskauden eka tapaaminen ja täst edespäin joka toinen torstai on Animalian toimistolla klo 17 alk. "kokoukset". Itse en taaskaan tule niihin pääsemään, koulun takia. Mutta onneks pystyy viikonloppujuttuihin osallistumaan. Mutta takaisin torstaihin!
Ensin oli tapaaminen, jossa päätimme konkreettisen eläinten auttamisen sijaan panostaa nyt siihen, että saadaan meidän porukasta julkkiksia. Koska julkkisten avulla saa paljon enemmän huomiota mille tahansa asialle ja jo olemassa olevien julkkisten saaminen projekteihin mukaan on välillä niin hankalaa. Joten meidän täytyy kehittää meidän omat julkikkset. Ai niin, viimeistään tässä kohtaa voivat vakavammat ihmiset vetää herneen nenään. Niin me päätettiin, että S.N:sta tehdään salarakas. Kenelle, siitä voitte lukea sitten 7 päivää lehden sivuilta! Tämän, ja muiden tärkeiden asioiden jälkeen (mm. M.T:sen uuden poikaystävän, tai siis ei ne seukkaa, mut ovat kuitenkin "silleen" ja tapailee, setviminen) lähettiin porukalla Kaisaniemen puistoon. Tai no, mä menin pyörällä ja olin noin tuntia ennen muita perillä. Mutta oli siellä jo muuta meidän porukkaa, ne oli tulleet jo paljon aiemmin.
Minä pukeuduin erittäin epämukavaan kettuasuun, jossa pää ei meinannut millään pysyä pystyssä, ja kun sen sai pystyyn, osui etuseinä nenään. Todella rasittavaa. Paljon hankalampi kuin pupuasu, jossa pysty sentään liikkumaan ja vähän tanssimaankin. (joo, kokeiltu on, viime kesänä siellä Maailma Kylässä tapahtumassa, ihan kuulkaa lavalla!) Olinkin sitten suurimman osan ajasta kettu, jolla oli pää irti.
Mutta leikinlasku sikseen. Se oli ihana tapahtuma. Ihmiset saivat sytyttää kynttilän edesmenneille eläimille. Aika paljon oli lemmikeille, mutta tuotiin kukkopojille jopa ruusuja, sitten oli kiikenteen uhreille ja tuotantoeläimille. Se oli oikeesti todella liikuttavaa. Ihanaa jälleen olla mukana tälläisessä. Aika kivasti tehtiin myös lahjoituksia, ja osa ihmisistä sytyttivät kynttilöitä kotona ja laittoi sitten kuvia tapahtuman FB sivuille. Ens vuonna todellakin uudestaan!Ai niin, kaikki joita häiritsee mun vitsailu näin vakavalla asialla ja nukkien mukaan ottaminen tollaseen tapahtumaan ja kaikki muu, mikä saa mun poikkeamaan siitä suu vaahdossa paasaavasta munkin lailla elävästä vegaanista - syökää räkää. Ainakin se on vegaanista.
Niin, se vielä että alettiin eilen katsomaan Twin Peaksiä. Onko ihan mahdottoman hieno juttu! Mun mies ei ole nähnyt sitä, samasta syystä kun mull ameni tosi pitkään ennen kuin suostuin kuuntelemaan Nirvanaa: Ei pysty kun kerta KAIKKI tykkää siitä. Joten ostin sen koko setin sille synttärilahjaksi. Eilen katsottiin pilotti ja näin, miten sieltä lenteli koukkuja C:n suuntaan ja se oli ihan koukussa! Ja niin olin minäkin! Mä olin etukäteen pelännyt, ettei se kestäis aikaa, että se olis tosi nolo ja halusin säilyttää sen hienon muiston, mikä siitä oli jäänyt. Halusin, että se on edelleen mun suosikki-TV-sarjani. Mutta voi pojat! Se on vielä hienompi kuin muistin! Ja yllättävän paljon siitä kyllä muistan, kun yleensä multa unohtuu lähes kaikki ihan muutamassa vuodessa. Siltikään en muista tarkalleen, että mitä milloinkin tapahtuu, on vaan se innostus, että tietää, että on tulossa jotain maailman parasta, muttei ihan tiedä, että mitä. Suosittelen!
Mä menen nyt ompelemaan, koska se on älyttömän hauskaa, erityisesti kun
on muutoin näin tasapaksu olo. Jos vähän tulis sieltä jotain kipinää.xoxo, Raisa
 |
| Mikä mahdottoman hieno Mail Day!! |
 | |||||
| LUNTA! Tän päältä oli joku raksahommeli viety pois, alta paljastui viime talven viimeiset jäähyväiset. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti