Arvonnan suoristus, ruokaa ja arkihöpinää. (Huom! ei tiukkaa asiaa!)

Sorry! En vieläkään osaa laittaa tota pelkkää arvontapalkkia tänne, saitte siis melkein koko sivun! Arvonta on nyt sitten suoritettu, pari päivää myöhässä kunonollutkaikkeeyouknow...

Laskin kahteen kertaa kaikki arvontaan osallistuneet kommentit, sain molemmilla kerroilla 19 kommenttia, joten päätin, että se on sitten se maksimi, jonka tohon laitteeseen syötän. Kone (?) arpoi sattumanvaraisesti luvun 8, ja sitten kävin tarkistamassa, et kuka on jättänyt kahdeksannen kommentin (jtäin laskuista pois Hannan, joka liittyi kyllä lukijaksi, muttei osallistunut arvontaan. Onnetar, tai Random.org suosi tällä kertaa Valeriinaa, joka ehkä tästä sai lisäintoa blogien ymmärtämiseen :). Ja sitten kuulkaa, te muut voitte halutessanne tilata kirjan suoraan minulta :D Pystyn sattuneista syistä myymään sitä halvemmalla kuin useimmissa kaupoissa siitä pyydetään. Minä myyn postikuluineen 23 eurolla, ei pöllömpi hinta. Ja kaupan päälle saa ihanat paketoinnit ja omistuskirjoituksen - tähän ei kirjakaupat pystykään :). Ottakaa yhteyttä, niin hoidetaan käytännön asiat ja saadaan Kasvisseikkailu teillekin. Onnea vielä kerran kuitenkin Valeriinalle! Ota sinäkin yhteyttä minuun, joko jättämällä kommentin, jossa osoitteesi (kaikki kommentit tulee ensin ainoastaan minun tietooni, enkä tietenkään julkaise sellaista kommenttia muiden nähtäville!) tai sitten sähköpostilla pinkkisfun(at)gmail.com. Samoin voivat toimia ne, jotka kirjansa minulta tilaamalla haluavat. (niin, arvonta on sitten suoritettu, toivottavasti meni oikein mun laskut ja muut ja kuulkaa, vaikkei mennytkään niin se on nyt sit kuitenkin tässä tämä)

Hei! Ne pupuhommelit, jotka mulla olis viimeisimmässä postauksessa! Ne ei olleet mun tekemät! Pahoittelen, etten huomannut mainita asiasta heti! Ja olen tietenkin älyttömän hyvilläni, että ajattelitte että ne vois olla. :) Olen vaan säilönyt kuvan itselleni muistutukseksi, että täytyis joskus tehdä sen muotoisia leipiä. Googletin bunny shaped bread hetki sitten, ja sillä löytyy paljon youtube videoita ja reseptejä. Niin, ja anteeksi mulla alkaa taas sähköpostit ja kommentit täällä kasaantumaan. Nyt vaan on niin kamala kiire tms. Pari kolme päivää sitten olin sitä mieltä, et jos ne meinaa siellä lääkärissä tätä hyvää oloa jotenkin multa viedä pois niin mä kyllä kieltäydyn siitä ilosta. Mieli on muuttunut. Kaikista pahimmalta tuntuu se, kuinka koen että lapsetkin syyllistää mua. (enkä edes kertonut niille tilanneeni postimerkkejä reilulla seittemällä kympillä! Ainoastaan aloin innoissani kertomaan tarroista ja postikorteista ja heti tuli sellainen tyrmäys että oksat pois. Oikeesti ne tilaamani jutut oli kyllä ihan huippuja! Ja ihan erilaisia mitä aiemmin olen tilannut. Se ultrasöpökausi on tosissaan väistymässä ja antamassa tilaa aikuisemmalle, vähän kummalliselle söpölle. Mä teen näistä sit erikseen postauksen, kun ne on mun uusia suosikkeja). Hitto! Ei tälläisistä asioista tulis "julkisesti" puhua. Oikeesti. Syövästä ja polvivammoista kyllä, mut ei nyt sentään "näistä jutuista". Niin, että koitas nyt taas vähän ryhdistäytyä! Joo joo, yritetään.

Mulla on ollut ihan mahdotonta matalalentoa ruokien suhteen viimeiset öö...sanotaanko vaikka pari kolme kuukautta. Olen tehnyt pääsääntöisesti ihan älyttömän tylsiä ruokia ihan käsittämättömän innottomasti. Ja nyt taas paljon enemmän innostusta osoittaen. Just vaikka ne riisiannokset, ja sit eilenkin ruoka oli aivan ihanaa. Tälle päivälle en vielä tiedä mitä tulossa, itse ajattelin kyllä päivemmällä käydä kaupungilla, kun on ravintolapäiväkin ja sitten on vielä lisäksi Sörnäisissä Hämeentie 39:ssä (missä kohtaa se muuten on? Mä tiedän missä on 12 ja 152 -- Kääk! Mä olin hämeentiellä töissä, mut mä en enää muista mikä se osoite oli!! Ihan parasta! Mä kyllä vieläkin muistan, miltä ne kolme kaikista kauheint aihmistä näyttää.) Arts Exposed myyjäiset, jossa on ihana Emmi. Emmi on mun tämänhetkinen muusani.  Ai kauheeta, mä en olis ikinä uskonut sanovani tota ääneen! Mut Emmi on just sellanen aikuisempi, vähän kummallinen söpö. Ja aikuisemmalla tarkoitan vaikka sitä, ettei pukeuduta niinkuin alle kouluikäiset (esim. niin kuin minulla on ollut tapana), vaan ollaan vähän asiallisempia, ei kuitenkaan aikuismaisia. (Emmi välillä lukee mun blogia, joten tää on entistä kuumottavampaa.) Mä ajattelin myö syrittää ujuttaa siihen käynnin roihuvuoressa katsomassa niitä kirsikankukkia, kun huomenna Hanamijuhlapäivänä melko varmasti sataa :( Mut emmä kyllä niitä kaikkia kolmea pysty pyörällä hoitamaan. Enhän? No täytyy katsoa.

Haa! Siis ruoista. Mä tykkään texmexistä ihan todella paljon. Sitä ei kyllä juurikaan vegaanisena ravintoloista saa, kyllähän siis joitain juttuja, mut aika paljosta jäädään paitsi, jos meinataan ravintolassa sitä syödä. Joten melkeinpä aina texmexit syödään kotona. Ja niin eilenkin. (kaupassa sattu muuten tosi hassu juttu. En huomannut, että mun takaa oli tulossa joku nopeammin etenevä henkilö, vaan olin väistämässä käytävällä ollutta kärryä ihan normaalisti. Takaa kuitenkin sujahti joku otus, joka sanoi hyi helvetti ja mulkaisi perään pahasti. Mä sitten sattumalta lähdin seuraamaan sitä, ihan siis vaan joitakin metrejä, kun se meni samanaan suuntaan kuin mihin minäkin olin menossa. Tiukasti katsoin siihen, niin että kahdesti kuin se katsoi taakseen, minä tuijotin sitä suoraan silmiin. Ja sitten kävi niin, että se kääntyi juuri samalle käytävälle, kuin mille minäkin olin kääntymässä ja mä sit vielä vähän nopeutin tahtia ja kävelin vähän niinko robottimaisesti sitä tiukasti tuijottaen ja se meni ihan paniikkiin. Se ei siis ollut muutenkaan ihan tasapainossa (no, kukapa olis?) Se oli hassua.
Eilen kaupassa muistin aiemman postauksen vaahtoamisen ruoasta ja sen alkuperästä, puhtaudesta jne. Joten olin "pakotettu" ostamaan joko luomua tai sitten kalliimpia kotimaisia tuotteita. Paitsi tortillachipsit ostin kyllä Rainbow? merkkisinä, kun ne luomut oli niiin paljon kalliimpia. Yleensä pidän rajana sitä, että saa maksaa korkeintaan kaksi kertaa niin paljon kuin tehotuotettu. Riisi ja Reilun Kaupan tuotteet sitten eri asia, ne saa olla vielä kalliimpia. Mutta siis ruokana oli tortillachipsejä ja kaikkia niitä herkullisia lisukkeita mitä nyt niidne kanssa tulee nauttia. Ihanaa!

Olen useamman päivän jättänyt ompelut väliin, kun on mennyt koko päivä johonkin ihan muuhun, pääsääntöisesti kai koneella. Läksyjään en ennättänyt tekemään, kun koko ajan kauhee säätö päällä. Olen siis ainakin käymässä niitä kaikkia (melkein 16 000) japanista myynnissä olevia tuotteita Etsyssä. Se on siis tosi hauskaa, mutta aikaa vievää ja tietenkin ihan älyttömän tyhmää. Toistaiseksi en ole kuitenkaan tilannut muuta kuin leimasimia ja eiliset printtituotteet, joista lupasinkin jo postata sitten enemmän, kunhan ne saapuu. Ja olen kuitenkin jo yli puolet käynyt läpi. Tokihan sinne koko ajan tulee uusia tuotteita, niitäkin aika ajoin käyn läpi. mutta ennen kaikkea etenen uusimmasta vanhimpaan. Ehkä olis muuten pitänyt aloittaa vanhimmasta? No, ihan sama.

Tollanen kuin toi vasemmalla oleva.

Mä olen tilannut yhden mekonkin, mutta se on Planet Idalta, eli ompelijattarelta täältä suomesta. Olen Idalta aiemminkin tilannut ja aina ollut oikein tyytyväinen. Ekaks olin tilaamassa jotain vähän lolitaan vivahtavaa härpäkettä, kun olin niillä japaniseikkailuillani törmännyt ihan älyttömän ihanaan kankaaseen, mut onneks Ida ei ollut ennättänyt vastata, niin mä ennätin aikuistua vähän ja tajusin tilata jotain muuta, käytännöllisempää. Joten tilasin trikoomekon. Aina kangaskaupassa ihastelen trikookankaita, mutku emmä osaa tehdä niistä yhtään mitään. Joustavat kankaat vaan venyy mun koneen alla. Pitäis olla saumuri? Tai kaipa tossakin jotain jousto-ommelta olis, mutku...

Mulla on ikuisuuden kirjahyllyn päällä notkunut yks hassu kultainen kaularengas. Oikeesti, rengas eikä ketju. Oon inhonnut sitä ihan alusta asti, vaikka sinä killuvasta sydämestä tykkäsinkin kovasti. Sydämen olen ottanut talteen jo aika päivää sitten, mutta se typerä rengas on vaan töpeksinyt siellä hyllyssä. Kunnes tajusin, että ei hemmetti! Se on kultaa! Laitoin sen ja jotain nuorempana ostamiani kultaisia kolapulloja ja saksia turvapussiin ja turvapussin lähetin Verkkokultaan. Niillä kun nettisivuilla lupailtiin todell ahyvää hintaa kullalle. Tänään sian tiedon siitä, et mitä ne maksaa siitä mulla. Puolet vähemmän, mitä nettisivuilla sanottiin. Eli ihan yhtä paskaa hintaa kuin kaikkialla muuallakin, ja ne kuitenkin kauheesti sitä mainosti, että ne pystyy pitämään hinnat niin korkeina, johtuen listasta erinäisiä syitä. Joten siistä ihan oikeesti sai sen käsityksen, että ne maksais niistä enemmän kuin muut. Mut ei ne mitään oikeesti maksaneet. Siis ei sen enempää kuin muutkaan. Laitoin niille viestiä siitä, et miten olisin ollut siihen summaan ihan tyytyväinen, jos se olis ollut yhdenmukainen niiden ilmoittaman hinnan kanssa. Niin, että alusta asti olisin tiennyt, mitä siitä suurin piirtein maksetaan. Tietenkin pienet heitot on mahdollisia, mut puolet on jo liikaa! Eli sitä lafkaa en ainakaan voi suositella. Mä tosiaan punnitsin ne täällä kotona, en tietenkään millään älyttömän tarkalla vaa'alla, mut suuntaa antavasti kuitenkin.

Joku toinenkin firma lupaili samoja, yhtä lailla korkeita hintoja. Mutta kun tarkemmin tutustu niihin ehtoihin (tällä verkkokullalla ei ollut mitään vastaavia ehtoja), niin huomas että ne hinnat alkoi pätemään vasta 180 gramman jälkeen. 180 grammaa ei kuulosta paljolta, mutta kullassa se on helvetisti! Ja sillä naurettavan pienellä aloitushinnallakin se on jo jotain neljä tonnia, riippuen tietenkin kullan puhtaudesta. Mut toikin hinta on aika pienikaraattiselle kullalle. Kamala huijauksen maku! Eli sun pitäis myydä niille hillitön määrä kultaa tosi halvalla, että saisit sitten sen hinnan, mitä ne mainostaa. Ja siihenkin tuli vielä sellainen ehto, että se pätee ainoastaan kuuteen tonniin asti. Eli loppujen lopuks aika pienestä määrästä ne maksaa sen hyvän hinnan. Ei kannata myydä kultakorujaan. En kyllä tiedä, et mitä niille sitten pitäis tehdä. Mut just ton kusettamisen takia ei kannata.

Pesulappu ja kaksi rintamerkkiä

Keittiön seinällä olevia itsetehtyjä asioita.

Jossain kohti tuolla mainitsin, etten ole liiemmälti ennättänyt ompelemaan. Eilen sitten kun ei tarvinnut kouluunkaan mennä niin pääsin koneelle. Ja mitä hauskoja juttuja keksinkään! Ilman, että niille olis sen kummempia jatkosuunnitelmia. Kun mä siis yleensä kaikesta mitä teen mietin heti uutta tuotetta Pinkkikselle. Näistä en mieti. Paitsi ehkä noista rintakoruista. Kunhan niitä vähän hio. On ihanaa ommella "turhuuksia". Ja turhuuksia on siis omaan käyttöön tai muille lahjaksi tehtävät asiat, jotka siis ei päädy myyntiin. Ei tarvii olla niin huolissaan jostain saumoista tai langanväreistä. Illalla sitten kun katsottiin Kaivosmiehen Tytär elokuvaa puuhasin C:n otsalamppu päässä kaikkea uutta kivaa. :D käsityöt on kyllä sellainen ääkkääk...voimavara?! Ja aina tulee niin hyvä mieli, kun saan jotain nurkissa lojuneita, ikuisuuksia säästettyjä asioita käyttöön. Kuten nyt vaikka tossa pienessä (kasvojen)pesulapussa sisällä oleva synteettinen vanu:se on kotoisin vauvojen pehmokirjasta, josta kangassivut käytin pussukoiden tekemiseen. Yks päivä tein muuten C:n tulevalle tabletille sellasen suojapussin (josta C ei ilmiselvästi tykännyt yhtään :( , jonka sisään pehmusteeksi laitoin kadulta löytyneen vanulevyn!

Muuten, jos teillä menee sateenvarjo rikki, niin mulla olis käyttöä sille  kankaalle! Otan niitä riemumielin vastaan, tietenkin jos teillä ei itsellä ole niille käyttöä. Mutta tämä siis tiedoksi. Sen kankaan saa suht helposti irti siitä kehikosta, eli postituskin onnistuu ihan kirjekuoressa :) Se kangas on todella mainiota vuorikangasta meikkipusseihin ja penaaleihin.

Mutta eipä tässä muuta! Täytyy alkaa valmistautumaan päivän aktiviteetteihin! Saattoi tulle muutos kulkupeleihin, kun mies ehkä lähteekin mukaan, ja se ei suostu kuitenkaan pyöräilemään. Mokoma.

Onnea vielä arvonnan voittajalle! Ai niin!!! Sain nukkeni myytyä! Tai toinen oli kyllä Pinzulan, siitä on tulleet rahatkin ja postitettukin on jo, toisesta vielä odottelen. Yllättävän helposti ja kivuttomasti sit kuitenkin meni. Ehkä saatan laittaa lisää tyttöjä sinne, ne rahat on kuitenkin aika kivat omalla Paypal tilillä :) Ja loppujen lopuksi postituskaan ei ollut niin kallista kuin olin etukäteen pelännyt. 13 euroa englantiin, maksikirjeenä meni. Kuinka luotettavaa, sitä en osaa sanoa. Portugaliin, jonne oma nukkeni päätyy, kunhan saan rahat, yhteisymmärryksessä ostajan kanssa käytämme postivakuutettua lähetystä, eikä sekään maksa kuin reilu 18 euroo. Ei paha ollenkaan! Hyvin tyytyväinen. Toki myymäni nuket oli sieltä halvimmasta päästä, niin että jos vaikka jotain vähän arvokkaampaa (yli satasaen) meinaisin saada maailmalle niin se vois olla jo vähän vaikeampaa. Mun tytöissä on kyllä se hyvä puoli, että ne on kaikki alkuperäisessä kunnossa. Kauheesti on nyt myynnissä kustomoituja nukkeja. Mut ei näistä nyt sen enempää. Lapset häiriintyy, kun äitillä ei ole housuja jalassa. Ainoastaan sukkikset.

Kesken jätetty kirjontatyö. Sillä keskeneräinen on kaunista.

 xoxo,
Raisa
 

Tuote SijoitPepsitelu

MoikkaCokerallaa!! (hei! vika päivä osallistua arvontaan!!)

kirjoitan tätä mun Lenovo ThinkPadilläni, istuen Ikeasta ostetulla kankaalla päällystetyllä tuolilla hörppien hybriditeetä Hello Kitty -mukista, katsellen kuinka valkovuokot lakastuu Pirkka Herkkukurkku -lasipurkissa.

Eilen katottiin jotain hölmöä ikivanhaa leffaa, muistaakseni Vanished tms. Siitä sain tän ajatuksenkin. Kun siinä oli Diet Colat jääkaapissa siistissä rivissä. Ja siitä oli aikaa kulunut jo jotain parikyt vuotta, nykyiselläänhän kaikki paikat on brändien valtaamia. Ihan yksittäisistä urheilutapahtumista lähtien, siis vaikka just jotkut Nokia (?) järjestämät (?) snoukkatapahtumat. Koska TV-touhu on ihan riistäytynyt käsistä, kun niitä kanavia on jotain puoli miljoonaa, meillä suomessakin ja TV:hän siis tunnetusti ainakin ollut niiden mainosten suurin esittämispaikka. Ja sitten tuli vielä internetti, jota nyt ei pysty kukaan valvomaan. Oikeestaan, nettihän on tosi makee paikka just siks, että siellä me! tavavalliset kuluttajat jyrätään, me luodaan ne hyvät jutut ja sit brändit yrittää pysyä perässä. Niin, mutta siis nettihän leväytti koko roskan siis ihan hujan hajan. Ja nyt lehtitalot tutisee, kun ei tule enää mainostuloja kun ei ihmiset niin niitä lehtiäkään lue, eikä mainostajat pistä roposiaan lehtimainontaan niin kuin ennen.

Joten tuotesijoittelukin tulee ulos elokuvista. Aikoinaan luin Kay Scarpetta (?) rikosromaaneita ja se kissa joka niitä kirjoja kirjoitti, täysin häpeämättömästi repi rahaa sieltä mistä irtos ja aina jaksoi mainita kuinka Kay S. käytti tietynmerkkisiä lenkkareita ja mitä kaikkea muuta. Ainakin siihen aikaan se pisti tosi pahasti silmään. Eikö ihan oikeesti se ollut jo tarpeeksi rikas kaikkien niidne miljoonien kirjojensa myynnistä? Vaan ehkä se on niin, että ahneus kasvaa syödessä? Mun mielestä ainakin sellaien räikeä mainonta ainoastaan ärsyttää, ja mulle tulee olo, et tota en ainakaan osta. Mua ette vedä höplästä noin huonolla sijoittelulla. Yrittäkää vähän enemmän! Mokomat! Vaan ehkä ne onkin sen "vastapuolen" (esim. Coke-Pepsi) mainoksia. Esim. kun leffassa juodaan tarkkaan asetellusta tölkistä Pepsiä, niin se onkin Coca-Colan mainos (voi pyhä kuvotus! tarkistin mun tilin, jolle piti eilen jo tulla rahat. Ei ollut vieläkään, soitin sitte sinne -piip- ytk:aan ja mun hakemus, jonka olen postittanut 6.5 on tullut niillä käsittelyyn 13.5 ja aikaisin rahojen tilillä tulopäivä on näin ollen 17.5. Siis vittu! Arvatkaa onko lainojen lyhennys ja kaikki tänään!). Joo, nythän mainostajat käyttää siis aivan kaikkia keinoja: lapsille suunnattua lastenohjelmien muotoon tehtyjä mainospätkiä, tuotteiden lähettäminen bloggareille (tätä Pinkkiskin on tehnyt yhden kerran, missä ei tietenkään mitään järkeä, mun siitä pitäis tehdä sellainen verkosto, jotta se toimis, mutta ei mulla ole varaa/hinkua sellaiseen), tapahtumien järjestäminen sponsoroinnin ohella. Oikeen ei voi enää mitään tehdä, ilman että törmää siihen, että joku yrittää jotain sulle myydä. Paitsi mennä kirjastoon! *sydän* Voi rähmä, olen tässä samalla hoitanut todella ikäviä asioita (raha) ja nyt oon niin kierroksilla, kädet tärisee ja mahaan sattuu, ettei meinaa tästäkään mitään tulla. Mutta siis nykyään brändit ei ole enää sellaisia taivaall aolevia jättejä, vaan ne on jalkautuneet tänne meidän kaikkien sekaan,etkä sä enää oikein osaa edes sanoa, et mikä on mainos ja mikä ei.Jos jossain törmäät siihen, että joku kovasti kehuu jotain, niin sitä alkaa automaattisesti miettimään, että onko toi nyt maksettua mainontaa vai onko kyseessä ihan vilpitön mielipide. Eikä tarvii edes olla maksettua, musta sekin jo, että sä saat jotain ilmaiseksi tekee siitä arveluttavan. Vaikka siis just se, kun mä lähetin mun koruja Laralle, niin emmä hetkeäkään kuvitellut, että se olis niistä jotain pahaa kirjoittanut. Miten se vois?! Vaikkakin valitsin Laralle lähtevät korut juuri sellaisiksi, joista kuvittelin että Lara oikeastikin voisi tykätä. Mut silti. Niin, eikä tää nyt koske niitä koruja. Vaan koko tota mainosmaailmaa. Kun kaikki on ostettavissa. Ja myytävänä. Niinko Body Shopkin! Anne Roddick, minkä teit. Myit lapsesi, ja meidän kaikkien muidenkin lempilapsen isolle pahalle Lorealille. Ja niinhän kaikki muutkin pienet ja keskisuuret on kohta myyty niille muutamalle kouralliselle isoja megalomaanisia jättejä. Converse ja Urban Decay kaksi surullista esimerkkiä mainitakseni.

Ja Lorealista päästään loppuhuipennukseen. Nimittäin Lorealiin. Tällä hetkellä ei ehkä mikään mun maailmassa ole niin iso paha kuin Loreal. Eikä mitenkään tutkittuun tietoon perustuen, vaan ihan kuulkaa mutu! Just joku tommonen jätti voi oikeesti tehdä ihan mitä lystää. Ja mikä pahinta, pakottaa koollaan ja mahdillaan muut tekemään niin kuin ne haluu. Yök yök yök! Ja mä en siis tarkoita edes niitä kuvottavia eläinkokeita, joita ne tekee/teettää/on tehnyt/teettänyt. Vaan uusin tietoni niistä. Sain tästä kuulla valokuvaajaystävältäni. Kuulemma Loreal ja kaltaisensa megamainostajat kiristää lehtiä, ihan täällä meidän pikkuisessa suomessakin, että jos ette kirjoita meistä positiivisia juttuja me vedetään meidän mainokset teidän lehdistä pois. Ja toimittajat, jotka kehtaa kirjoittaa tollasista jotain negatiivista saavat pian huomata töittensä vähentyneen radikaalisti. Siis mitä vittua!! Ette voi olla tosissanne!! Että kehtaatte! Eikö ne idiootit tajua, että just tollasesta tyranniasta ei seuraa muuta kuin kapinaa. Tollasilta mulkeroilta katoaa pian asiakkaat. Tietenkään kaikki ei tälläisestä hävyttömästä käytöksestä tiedä, en mäkään tiennyt, ennen kuin kerrottiin, niin ja nyt mä olen kertomassa teille. :D Ja mikä hassuinta, tiiättekö mihin ne tyypit tolla touhullaan tähtää? Teidän lompakoihin! Teidän rahoihin. Ei mihinkään muuhun. Kun just siihen itseensä, siis teidän, meidän, minun, sinun, sen, hänen, tuon, niiden, rahoihin. Ennen kaikkea, SINUN rahoihin. Ja sinä voit kyllä kerto aniille mitä mieltä tollaisesta molottamisesta olet. Eikä tarvii edes tehdä mitään, vaikka onhan se toki tehokkaampaa, jos vielä kerrot siitä kavereilles ja vielä parempaa Lorealille ja muille känsäkkäille, mutta sekin jo riittää, ettet tee mitään. Siis et osta niiltä yhtään mitään. Hiton nolot, mä en ainakaan hyväksy sitä, että joku jätti päättää sen mitä mä lehdistä luen, tai lukisin, jos lehtiä lukisin.

Siis hitto, nää asiat on aina ihan nerokkaina mun mielessä, siis just sellaisina maailmaa mullistavina, mut ulos ne tulee aina vaan sellaisina sekavina pihahduksina. Pöh! Mut lukekaa te sitä kuvitellen mielessänne rumpujen pärinää ja torvien toitotusta. Niin, nythän teidän täytyis siis lukea se uudestaan, kun kerta olette jo täällä alhaalla.

Eilen opin koulussa uuden termin, mikä hitto se nyt oli?  kognitiivinen dissosiaatio? Mun elämä on yhtä suurta kognitiivista dissosisaatiota. Pitäis tehdä vaikka mitä, ja tiedän että tulen ne tekemäänkin, kun on pakko, mut aina kaikki viime tinkaan ja alta riman ryömien. Miks hampaiden pesukin jää aina just siihen hereillä olon viimeiseen kymmeneen minuuttiin? Läksyjen ja kaiken muun kanssa sama juttu. tyhmä mikä tyhmä.

Vaivaakohan näitäkin kognitiivinen dissosiaatio? Ne tietää, et pitäis saada tuhannet merkkipöksyt kuntoon, mut ei millään enää jaksais. On nälkäkin ja kaikkee ja toi muksukin pitäis viedä jo nukkumaan.Mut sit toi kasa kuitenkin kasvaa vaan kasvamistaan ja kohta on tehtaanjohtajakin keppinsä kanssa taas viuhtomassa.

 Mä meen nyt. Kun katto tota kuvaa ni alko tekeen mieli ompeleen.


(olipa masentava lopetus)

When will I be famous?

Siis ei voi olla! Jo kaksi maailman parasta (tietenkin!) postausideaa katosi kuin pieru Saharaan! Eilen muistaakseni siinä kohtaa kuin poljin kouluun vai oliko se aamulenkillä sävelsin ihan huipun postauksen mielessäni ja olin siitä niin varma, että muistan kyllä kaiken, kun se oli kerta niin mainio.

No en tietenkään muistanut. Ja sit hetki sitten sitä harmittelin, et pitäis aina kirjoittaa edes jotain ylös, kun ei niitä ilman tunnu muistavan. Ja sit ehkä noin vartti sitten kehitin taas ihan loistoidean ja nyt lyö ihan tyhjää ------------------------------------------------------------------------------------------

Hitto!

Mulla on edelleen sellainen viiden sentin mittainen olo. Mistään ei tule mitään. Sain sentään sähköposteja tänään menemään, jotka toivottavasti johtavat tapaamisiin ja kohtaamisiin. Tarkistin myös pääsykokeiden (kouluihin, joihin en enää yhtään jaksa haluta! tosi siistiä. Mitä mä haluan???) ajankohdan - parin kolmen viikon päästä! Pitäiskö lukea vai ei? Meinaanko pitää toisen lojumisvuoden? Ihan tosissani? Ei voi olla. En kestä tätä. Tahtoo tahtoa jotain! Mulla on Paypal tilillä myydyistä koruistakin vähän rahaa, ne polttaa siellä ihan turkasesti, mutta en tiedä mitä haluaisin. Tai haluaisin kangasta, mutta en voi tosissani olla sitä ostamassa,  kun just tilasin matkalaukun täyteen kankaita. Plääh!

Luin sen Madonnan elämänkerran. Ja kirjastostakin hain kolme levyä. En edes tiennyt, että yks niistä oli se uusin, MDNA. Ihmettelin vaan, että taasko tälläinen huti mistä en ole kuullutkaan. Mut ei ihme, kun se oli kuitenkin niin uusi. Vähän sit googletin, ja Madonnaakin. On se melkoinen veitikka. Se on mua 17 vuotta vanhempi. Ja kun miettii mihin sen kroppa pystyy ja sit miettii, et mihin mun 17 vuotta nuorempi kroppani pystyy...mun tekee mieli piilottaa itseni jonnekkin käpykasaan. Kyllähän sitä itsekin pystyis vaikka mihin, jos vaan viitsis. Mutta kun ei.

Haa! Nyt mä muistan sen eilisen! Supertähdet!

Joo, sitä kirjaa lukiessa Madonnasta oppi paljon uutta, mut ennen kaikkea se, miten meille Suomeen tuli (ennen internettiä) uutiset aika paljon suodatetummin. Siis meille tuli isot uutiset, mitkä teki tähdistä täällä jotenkin vielä isompia, jotain epätodellista. Kun taas Jenkeissä, jossa uutisoitiin aivan kaikki liikkeet ja pyrähdykset, sielä ne oli ehkä enemmän ihmisiä. Madonna ei ikinä edes vaivautunut käymään Suomessa. Onhan se nyt täällä tietenkin käynyt, mutta silloin aikanaan ei. Se oli täällä enemmän sellainen jumalhahmo.

 Ja sit joskus oltiin jomman kumman lapsen kanssa menossa metrolla Kamppiin (ennen Kamppi -ostoskeskusta) Tennispalatsiin katsomaan Liikkuvan Linnan ensi-iltanäytöstä, jossa mukana oli myös siihen aikaan iso nimi Laura Malmivaara. Metrossa meitä vastapäätä istui samainen Laura Malmivaara, matkalla siihen samaiseen näytökseen. Ihan yksin. Kukaan ei kiljunut eikä pyytänyt nimmaria. Näin meillä mennään ensi-iltaan, vai olikohan se sittenkin ennakkonäytös?

Mut taas toisaalta, onhan meillä ollut Hanoi Rocks ja Dingo, jotka ovat saaneet ihmiset kiljumaan. Enää ei taida olla ketään? Vai onko? Mä olen kyllä niin pihalla näistä jutuista, et saattaa olla et onkin.

Mä olen niin kauan kun jaksan muistaa halunnut olla kuuluisa. Tätä on tosi hassua sanoa ääneen. Oikeesti. En edes tiedä, et mitä olisin halunnut tehdä ollakseni kuuluisa. Ei mulla ole edes mitään niin erityisiä taitoja, että niistä kukaan sen erityisemmin kiinnostuis. Pahus soikoon! Muistan joskus sanoneeni, että joko haluan olla kuuluisa tai sitten palavasti rakastunut. Toisen niistä saavutin :) Vaikka onhan mulla aikaa vielä siihen toiseenkin. Vaikken kyllä tähän hätään keksi yhtä ainuttakaan esimerkkiä vasta vanhemmalla iällä kuuluisuuden saavuttaneesta naisesta. Varsinkaan sellaisesta, jolla ei ole niitä erityisiä lahjoja. Hmmm.

Mikähän siinä kuuluisuudessa sitten kiehtoo? Ihan oikeesti mä haluaisin hallita maailmaa. Mut älkää kertoko kenellekään, se taitaa olla vähän nolo haave.

Akku loppuu!! Arvonta jatkuu edelleen, mitä enemmän kommentoitte sitä paremmat mahikset voittaa :D

Mitä te haluaisitte saavuttaa elämässänne? Mistä haaveilette?

xoxo,
Raisa

ARVONTA!!

Menetin yhden lukijan! Ihan kamalaa! Mitä pahaa minä tein? Mitä hyvää jätin tekemättä? Kuka sinä olit? Miksi poistuit? Byäääääh!

Joop. Tästä suivaantuneena ajattelin kalastella uusia rekisteröityneitä lukijoita arvonnan avulla! Wohoo!! Kaikkien arvontaan osallistuneiden rekisteröityneiden lukijoiden kesken arvotaan mitäpä muutakaan kuin uusin kirjani! Aikaa vaikka 10 päivää, eli 15.5 on viimeinen päivä osallistua ja kaikki kommentteja jättäneet rekisteröityneet lukijat ovat arvonnassa mukan :) Ja koska mun blogger-taidot on olemattomat, en osaa tehdä erillistä *jotain* tälle arvonnalle, täytyy tehdä se tälleen yksinkertaisesti, eli tästä postauksesta lähtien kaikki kommentit, joita jätätte ovat mukana arvonnassa, aina siihen 15. päivään asti. 16. päivä suoritetaan sitten itse arvonta.

Ensimmäinen löytämäni arvostelu kirjasta. Myännettäköön, että tunnen Lotan ja Lotta tuntee minut. Mutta uskon siltikin, että Lotan arvostelu oli vilpitön. :)

 "Kasvisseikkailu poikkeaa ulkoasultaan ja idealtaan aika paljon aiemmista Puputytön herkkukirjoista. Kasvisseikkailussa tarjoillaan terveellistä, ravitsevaa ja maittavaa kasvisruokaa koko perheelle - muutama mukaan päässyt herkkukin on siitä terveellisemmästä päästä. Kasvisseikkailu onkin mitä mainioin lisä erityisesti lapsiperheitten keittokirjahyllyyn. Voi olla, että kirjan sivuilla seikkailevat piirretyt eläinhahmot ja humoristiset varoitukset jakavat lukijoiden mielipiteitä, mutta minusta ne ovat hauskoja - veikeitä mutta eivät veikisteleviä. Milja Laineen muutenkin onnistunut raikas kuvitus on pehmein, kirkkain värein toteutettu. Sympaattinen tyyli muistuttaa etäisesti Kristiina Louhen kuvituksia mutta ilman tylsää Tomppaa.

Reseptit ovat monipuolisia ja ajatuksella tehtyjä. Iso kiitos siitä, ettei niissä ole kikkailtu mahdollisimman oudoilla aineksilla mutta ei myöskään aliarvioitu lukijan kokeilunhalua. Ohjeista löytyy niin muhevaa linssimusennosta kuin yakisobaa, joka on siis yhtä kuin erittäin kokeilemisen arvoisen oloinen japanilainen kaali-spagettipaistos. Reseptien lapsiystävällisiksi muokatut nimet ovat jälleen oivaltavia, vai mitä sanotte Papan kanuunasta (baba ganoush) tai Kasvimaan mussukasta, joka on tietenkin moussakaa? Nimihassuttelusta huolimatta kaikki reseptit löytyvät hakemistosta fiksusti myös pääaineksensa mukaan, kanuunat ja mussukat siis myös munakoison alta.

Jättiplussa myös siitä, ettei kirjasta löydy pakollista "miksi ei tehotuotannolle" osuutta sen enempää kuin listaa korvaavista aineksista tai ravitsemusoppipakettiakaan. Aika usein vegaanikeittokirjojen kompastuskivenä nimittäin on se, että valtavan eläinoikeus/ravitsemustiede-osion läpi kahlattuaan lukijalle jää käsitys vain siitä mistä kaikesta vegaani kieltäytyy ja mitkä ovat mahdolliset uhkaavat puutostaudit. Tällaisista kirjoista jää silloin ikävästi sellainen fiilis, että infopakettia seuraavat reseptit ovat ihan hyviä kunhan vain muistaa ottaa huomioon, mitä kaikkea on jouduttu jättämään pois ja miten vaikea on ylipäätään pysyä hengissä moisella ruokavaliolla.

Minä puolestani olen kyllästynyt käsittelemään ruokavaliotani ja elämäntapaani negaation kautta, enkä usko että se tekee hyvää koko aatteelle noin laajemmassakaan mittakaavassa. Faktahan kuitenkin on se, että vegaanillakin voi olla hauskaa, hyvää ja nättiä niin suussa kuin ylläkin. Eikä sen pitäisi olla mikään ongelma niin kenellekään. Ja juuri tämän vuoksi me tarvitsemme lisää Puputytön tuotoksia!"


Kiitos Lotalle kauniista sanoista!


Niin, tät olisi sitten enemmänkin luvassa onnekkaalle ja aktiiviselle kommenttien jättäjälle, sillä mitä enemmän kommentoit sitä suuremmat mahdollisuudet sinulla on voittaa kirja omaksesi!


Ja vaikka oman kirjan ennättäisit ostamaan/saamaan ennen arvontaa, kannattaa siltikin osallistua - ainahan tämän sen voi antaa sitten eteenpäin lahjaksi!

Arvonnan suoritus

Hip hop! Arvonnan tuloksen julkistamisen aika! Random number generaattorilla arvoin numeron välillä 1-5, onnekas numero (minun "onnennumeroni"!) on 2! Onneksi olkoon! Kovasti yritin saada sitä arvontalaatikkoa tänne näkyville, mut emmä vaan osaa. Teidän ei auta kuin luottaa minuun :D Pikainen paluu tuonne viime maanantain postaukseen paljastaa, että Onnettaren suosikkina oli tällä kertaa Lotta! Lotan osoite mulla pitäiskin jo olla, ja jos ei ole niin varmasti lähestyn pikapuolin s.postilla. Lotta muuten kirjoittaa asiallista vegaaniblogia, Keidasta. Kannattaa käydä katsomassa!

Eilen oli melko mälsä päivä. Tosi levoton olo. En saanut kunnulla mitään aikaiseksi. Leivoin kolme leipää, joista kahden pohja jäi ikävästi vuokaan kiinni. Söin ne kiinni jääneet osat, jotka oli ihanasti kuivahtaneet, ison määrän sinistä Keijua kanssa. Lihoin varmaan kilon. Koska en syönyt kunnolla lounasta, oli nälkä koko päivän, eikä sitä nälkää meinannut taltuttaa oikein mikään. Joten syödä puputin kaikkea mitä kaapeista löysin. Ja enimmäkseen löysin karkkia.

Ja sit pitikin alkaa laittaa ruokaa C:lle, eikä mulla ollutkaan enää yhtään nälkä :( Söin silti. Kun ei ollut muutakaan tekemistä ja tuntui et aivot posahtais seinälle hetkenä minä hyvänsä. Sit tuli Hapzi käymään, vaikka sen olis pitänyt olla isällään. Kiukutteli ja temppuili kun en antanut lupaa olla kahdeksaan asti tänään roikkumassa jossain Nutalla. Jätkä painaa n. 40 kiloo ja kuvittelee, et se voi olla koko päivän syömättä. Niin kuin kävi ilmi, että sunnuntaina oli ollut. Syönyt kaverilla pari leipää ja viiliä, muttei mitään muuta. Ärsytti. Lopulta lähti ovet paukkuen isälleen ja alkoi pommittamaan mua tekstareilla. Lopputuloksena se, että menee kaverilleen syömään ja rakastaa mua.

Niin, tein sienikastiketta ja nokkosohraa. Ohran keitin ihan normaalisti ja kun se oli kypsää niin lisäsin sekaan pakastettua nokkosta. Pinaatti tai lehtikaali sopii myös :

Sienikastike 2-4:lle

nokare rasvaa, itse käytin kookosöljyä
1 sipuli
sopivasti sieniä. Mulla oli sellanen ehkä n. 2 dl vetonen pakaste pussi täyteen ängetty suppilovahveroita
1 prk kaurakermaa
suolaa, valkopippuri ja kurkumaa, kaikkia sopivasti

Paista sipulia ja sieniä rasvassa, kunnes sienistä ei enää irtoa nestettä. Lisää kerma ja mausteet. Keitä niin pitkään kun jaksat/huvittaa. Tarjoa ohran kanssa. Oli meillä kyllä myös salaattia.

Mulla ei todellakaan ole mikään kokeellinen kokkailuvaihe meneillään. Sorry! Tänään alkaa taas C:n kokkausvuoro, joten eiköhän ole paremmat sapuskatkin tuloillaan. Niin, lauantainahan söin sipsejä, C popcornia ja leipää. Onneks C paisto kuitenkin puolitoista pakettia tofua jaettavaksi.

Käyttääkö kukaan sitä Alpron yrttitofua? Musta se on aika kamalaa. Ehkä menee salaateissa sellaisenaan, mutta kaikki kokkailuyritkset on kyllä ihan tuhoon tuomittuja, kun ne yrtit on niin voimakkaasti esillä.

Mua vituttaa toi koulu ihan suunnattomasti. En saa itsestäni enää mitään irti sen suhteen. Kyllähän mä siellä siis käyn ja teen tehtävät, mutta ne kaksi etäkurssia. Ennen kaikkea kemia, mutta myös enenevässä määrin bilsa. Emmä mitään saa luettua. Hitto. Ja vuosi sitten olin niin intoa piukassa koko touhusta. Noi etäkurssit on ihan syvältä.

Vaikkakin mä kyllä päätin, etten kirjoittais tästä niin mälsää postausta kuin miltä musta tuntuu. Mietin sitä, et kun synkkiä asioita vatvoo, niin lisääkö se vaan sitä synkkyyttä? Vai purkaako se nitä niinko laajemmalle alueelle ja siten tekee siitä helpompaa? Kun ainakin jonkun tutkimuksen mukaan (ja kyllähän kaikki äiditkin tän tietää) et lapset reagoi sitä enemmän mitä enemmät aikuiset siinä vieressä hössöttää. Eli jos tulee pipi, josta ei olekaan tuttu aikuinen lohduttamassa, ei ehkä tulekaan itkua tai jos tulee, niin se menee nopeammin ohi. Mut jos on, niin johan sitä itketään niin maan perkeleesti. No emmä kyl enää tiedä, et miten tää tohon mun juttuun liittyis. Ehkä ei mitenkään? Mut ajattelin sitä, et kun joku harmittaa niin pitäiskö se "lakasta äkkiä maton alle" vai pitäiskö sen syyt ja kaikki selvittää perin pohjin?

Ehkä pitäis vaan lopettaa se märehtiminen ja mennä eteenpäin, pistää automaattivaihde päälle ja odotella, että aurinko alkaa taas paistamaan?

Eilen ajoin Jäähallin kirppikselle. Olin sinne menosta aamulla aika tohkeissani, mut mitä myöhäsemmäksi lähtö veny sitä enemmän harmitti. Pääsin lähtemään vasta tosi myöhään. Ja sit hitto soikoon! Siellä ei ollutkaan kirppistä! Ja eiku takasin. Menin sit Hesylle. Löysin taas jotain vaatteita itselleni, mut ei oikein mitään näyttämisen arvoista. Yhden mekontapaisen, jonka kyllä laitoin saman tien kirpputorilaatikkoon täällä kotona. Kun siinä oli niin kummalliset kainalot. PAri jotain neulotun tyyppistä asiaa. Ehkä niistäkin toinen menee takas. Mut yhdestä mustasta harsomaisesta paidasta tykkäsin. Mut ennen kaikkea löysin sieltä rekvisiittaa synttäreitä varten :D Oli tosi kivaa ostaa ne sieltä, monestakin syystä: menee rahat hyvään tarkoitukseen, ei ympäristörasitetta ja voin sit vielä juhlien jälkeen palauttaa ne sinne :D Nii, ja oli tietenkin paljon edukkaampaa ostaa kirppikseltä, kuin kaupasta. En olis kyllä varmasti ostanut niitä uutena. Ostin "läksiäislahjoja" varten eriparisia kuppeja ja lautasia, yhden ihan hirveen posliinijoutsenen ja muutaman pitsiliinan. Aivan kamalia asioita, jotka sopii just täydellisesti juhlan teemaan. Eilen tein myös koruja tytöille. Näin jälkikäteen en ymmärrä miksi. Mitä järkee?

Olen kertonut siitä, kuinka käyn joka aamu katsomassa Junie Moonin sivut, että josko se tietty nukke olisi tullut preorderiin. No, tänään sian tietää, että se preorder alkaa tulevana perjantaina. Ne menee niin käsistä! Hirvee stressi nyt jo! Ja mä kun vielä ihan tosissani mietin, et jos en sittenkään ostais sitä. Ja nyt se on niinko maailman tärkein asia. Siis ihan vaan saada se. Nukke hiiteen, mä haluan sen jännitteen siitä sen saamisesta!

Okrait, Walking Dead ja kemian kurssi odottavat.

Moikkis! Lumisadetta koko suomeen! Kun kerta täälläkin.

xoxo,

Raisa

Vielä vähän ikääntymisestä

Moip! Keksin tossa hiljattain, varmaan aamulla, kun aivot on kaikista terävimmillään. On muuten oikeesti hassua, miten mä muista ihan kaukaisten ihmisten nimiä ja jopa puhelinnumeroista aamuisin. Mut sit sängystä noustuani ja mitä pitemmälle päivä etenee niin sitä hatarammaksi kaikki käy. Mutta eilen aamulla muistin vetoketjukauppiaani etunimen (Jeff), ihan nurkan takaa putkahti. En siis edes miettinyt sitä. Samoin yksi puhelinnumero, jonka olen muistanut ikuisuuden, mutta hiljattain unohtanut muistui tänään aamulla mieleeni. (sitä en kerro!)

Niin, siitä ikääntymisestä. Ainahan ihmiset tavoittelee, jotain mitä niillä ei ole. Aina halutaan lisää, jotain uutta, jotain tavoiteltavaa. Niin, tää tuli siis siitä, tai siis plääh. Mietin, et miksei se voi olla toisin päin. Miksei kaikki halua olla vanhoja? Miks kaikki aina vaan haluaa olla nuorempia. Paitsi tietenkin nuoret toivoo, että ne olis aikuisia ja sais ryypätä aamusta iltaan ja herätä silloin kun huvittaa. Ja lapset toivoo samaa syystä, että saisivat syödä karkkia aamusta iltaan ja käyttää viikkorahansa sipseihin ja limppariin. Ja katsoa piirrettyjä just niin aikaisin ja lujalla kuin huvittaa. Ehkä parikymppiset (just ne kaikista pahimmat, ärsyttävimmät ja kadehdituimmat! tunnen siis ihania parikymppisiä, jotka on just niin ihania, että tekis mieli potkasta nilkkaan! Pelkästä kateudesta. Suukkoja Saralle ja Maijalle!) on itsekin tyytyväisiä ikäänsä. Mut kaikki muut tuntuu haluavan olla jotain muuta. Jotain, joka tuntuu saavuttamattomalta. Ja tietenkin osalle se onkin täysin saavuttamatonta. Siis vanhoista ei tule nuoria, vaikka ne kuinka sais vaipat alleen. Mutta nuorista tulee kyllä vanhoja, mut silloin en ei enää sitä halua.

Mut kaikesta tästä huolimatta, kyllä mä haluan vanheta. Tai siis en, mutta haluan kuolla vasta kun olen vanha, joten eikö se tarkoita just sitä, että haluan vanheta? Ehkä ajan ei tarttis mennä niin nopeasti? Paitsi enkun ja äikän, ja ehkä matikankin tunneilla.

Hassu juttu on kuitenkin se, että se ikähaarukka, mitä haikailen, nousee sitä mukaa kuin minäkin ikäännyt. Eli jossain vaiheessa tulen varmaankin olemaan sen ikäine, jolloin se mielessäni oleva "ideaali ikä" olis just 37. Eli nyt pitäis kyllä ottaa tästäkin iästä kaikki ilo irti! Ja kun ajattelee, että ennen kuin olen 70 v, jolloin aika moni ihminen on edelleen hyvä kuntoinen ja pystyväinen matkustelemaan ja ompelemaan ja katsomaan huonoja elokuvia, niin sen iän saavuttamiseksi mun pitäis melkein TUPLATA nykyinen ikäni. Eli siis kaikki mitä mulle on tapahtunut, kaikki kokemukset, tapahtumat ja muut, tulis tuplaantumaan. Ja tällä kertaa ehkä järjen kanssa. Siis se elämä, minkä olen nyt elänyt olis vielä toiseen kertaa elettävänä. Ja tietenkin aivan erilaisena. Tai siis ainakin osittain toivon, ettei ihan samoja juttuja tarttis vetää läpi. Ei must akyllä millään olis siihen.

Kun tota miettii, niin eihän tässä ole mitään hätää! Ehkä se onkin sit vaan se ulkoinen vanheneminen, joka eniten harmittaa. Kun ei naaman tarttis paljastaa niin paljoa. Tää on tosi noloa, enkä oikeesti ikinä olis uskonut ajattelevani näin, mutta varmaan jos olis ylimääräistä rahaa, niin kävisin vähän kiristämässä naamaani kirurgilla. Ihan vähän vaan. Pikkasen nostamassa.

Tässä teille Mr. Hyden tekosia

Mulla oli perjantaina mitä mainioin kangaspäivä! Ja perjantaina myös keksin, kun siis edelleen pähkäilin tän blogin sisällön kanssa. Kun ehkä täällä on ihan liikaa avautumista ja kiukuttelua ollakseen tälläinen julkinen blogi. Itse en siis ajattele niin, mutta ehkä vallalla on sellainen yleinen käsitys, ettei julkisissa blogeissa omalla nimellä/kuvalla varustettuna avauduta siihen tyyliin kun minä sen teen. Ja pikainen kierros supersuosituissa blogeissa, joita silloin tällöin luen, osoitti, ettei ne kyllä juurikaan mistään negatiivisista asioista kirjoittaneet. Kaikki oli vaan niin ihanaa ja täydellistä. Ehkä ihmiset haluavat lukea sellaisesta mieluummin kuin kuunnella kuinka ikääntyvä ikiteini potkii seiniä ja rikkoo pulloja. Mut sit mietin sitä, ettei tää blogi ole pelkästään lukijoille, vaan tämä on ennen kaikkea minulle. Siis niin, että minäkin saan tästä asioiden julkisesta vuodattamisesta jotain tyydytystä. Eli pattitilanne. Ja sitten muistin enkkublogini (jolla ei edelleenkään yhtä ainuttakaan lukijaa :(, siellä voin olla juuri niin aurinkoinen, kuin menestyminen vaatii ja täällä sitten kiukutella, jos siltä tuntuu. Dr. Jekyll ja Mr. Hyde, niin että Te saatte Herra Hyden (orava nukkuu/nauttii auringon paisteest apuun oksalla. Todella ihana!) kaikkine kamaluukisneen ja muu maailma saa hienostuneen salonkikelpoisen Tohtori Jekyllin ;)

Klik klik isommaksi, niin näkee tuon pohjalla olevan kankaan!

Perjantaina sain niin mahtikankaita, että oli lopulta taivuttava vetoketjuttomuuden painon alla, ja tilattava niitä tänne, vaikka postikulut oli ihan kamalat. Melkein tuplasivat ketjujen hinnan. Siltikin kyllä edukkaampia, mitä ne kangaskaupoissa ja marketeissa maksavat. Ostin myös aivan uudenlaista tukikangasta, huopapohjaista (synteettistä, tottakai ;), joka on kyllä niin jämäkkää, että siitä saa aivan erilaiset meikkipussit! Tajusin kyllä niitä silittäessäni, että koska sen metrihinta oli todella korkea, jopa niin, että tuplasi kankaan hinnan, ei tästä voi tulla kokeilua pysyvämpää. Ellei sitten nosta hintaa, mutta se vaan aiheuttaa sekaannusta, jos on ulkoisesti kaksi samanmoista, joiden hinta kuitenkin eri, johtuen vaan ja ainoastaan tukikankaan jämäkkyydestä. Uuden tukikankaan hinta melkein neljä kertaa korkeampi kuin sillä mitä normaalisti käytän : / Enkä ajatellut tätä yhtään siinä ostohuumassa.

Ostohuumasta tuli mieleeni, että tahtoo kirppikselle. Mies ei ole tulossa mukaan, ja ensin ajattelin pyytää yhtä kaveria seuraksi, mutta totesin ettei ole puhelinnumeroa, ja toisaalta meillä saattaisi olla liian samankaltainen maku (ehkä?), joten stressaisin vaan sitä, että mitä jos se toinen löytääkin jotain, joka on mulle tarkoitettu. Joten yksin menen. Ehkä ihan kivaakin, niin ettei tarvii koko ajan ootella tai kiirehtiä.

Mulla oli skuitenkin yksi leipätaikina tuloillaan. En pysty jäädä sitä kyllä odottamaan. Mitä tehdä? Ah, pistän sen jääkaappiin ja uunitan sitten kun tulen. Uuniin menossa myös yksi satsi kokeilukoruja. Miten kestää uunin kuumuuden pienen pienet muoviosat?

Haa! Vielä vähän! Eilen pyöräiltiin (on muuten vmäiset tiet pyöräilyyn!) uudelle Tikkurilan Kirppikselle, niin turha reissu kuin olla ja voi. Siis ihan syvältä koko mesta. Mutta kotimatkalla muistin yhdne lähellä (!! joo täällä tikkurilassa!) olevan korukaupan, jossa en ole koskaan!! käynyt. Mutta nyt mentiin. Ostin niin söpöjä pikkiriikkisten korujen tekoon soveltuvia koruosia että! Saan mun tytöille paljon uusia kaulakoruja! Mainiota! Ja sit myös sellasia pronssisen värisiä korvakorukoukkuja, joita tarvitsen ihan oikeasti. Tilasin nimittäin sarvia, jotka pronssin värisiä. Eikä mulla ole kuin hopeisia koukkuja. Ei ihan mene yhteen. 

Mutta joo, tässä tämän päivän postaus! Ai niin, piti muistuttamani, että osallistukaan ihmeessä siihen arvontaan! Elikkä kommentoikaa Arvonta -postaukseen (maanantailta, kait?) jotain mitä haluaisitte lisää blogiin, tai vähemmän tai ihan miten vaan. Niin olette mukana "barbie kokoisen" hedelmäsalaatti säilyketölkki -kaulakorun arvonnassa. Tämä päivä aikaa! Koru on tosi suloinen, senhän voi sitten antaa vaikka eteenpäin, jos oma maku on jotenkin tylsempi tai vanhoillisempi. Tai mikä parasta, siitä voi ruuvata sen pikkiriikkisen ruuvin irti ja ottaa tölkin leikkeihin :D

Hauskaa ja aurinkoista pakkassunnuntaita! Ai niin, ruoat olleet sen verran ala-arvoisia, ettei niistä voi mitään hehkuttaa. Eilen sipsejä (lapset poissa), päivällä ihan sekava soijarouhekastike ja pe iltaruokaa en pysty selittämään, kun en muista mitä kaikkea siihen pistin. Kuitenkin oli bataatti-porkkana-sipulikeitto, kookosmaitoo ja soijarouhettakin sinne viskoin. Ja limetinkuorta!

xoxo,

Raisa

Arvonta!

Hip hei! En olekaan muistanut pitkiin aikoihin tehdä mitään arpomisia. Olin kyllä vähän säästellyt tätä siihen, kun uusi kirj ailmestyis, mutta kun se nyt vähän viivästyy niin tehdään väliarvonta :)

Palkintona on Pinkkis Hedelmäsalaattikaulakoru! Etsn mukaan arvoa sillä olis noin 9,5 euroa. Plus postikulut, eli ihan kiva palkkio jollekin onnekkaalle, pienestä työstä. Ja se pieni työ on kertoa kommentoimalla tähän postaukseen, että mitä toivoisitte lisää Pinkkis -blogiin, ja mitä mahdollisesti vähemmän. Helppoa! Aikaa vaikkapa tämän viikon loppuun. Maanantaina sitte ilmoitan voittajan, sovittu?

Kirja muuten tulee kauppoihin aikataulusta jäljessä vasta ens kuun puolella. Mutta hyvää kannattaa odottaa! Ja heti kun saan kirjan käsiini teen siitä arvonnan täällä!

Mulla on ens kuussa synttärit ja olen niitä jonkin verran jo ennättänyt suunnittelemaan, vaikken mitään pyöreitä täytäkään. Mutta silti. Aina en kyllä juhlista synttäreitäni, mutta nyt tekee mieli. Mulla oli niille teema, joka eilen illalla sitten vaihtu! Ja nyt olen uudesta ihan tohkeissani! Illalla tilasin printattavia pikkukakkus-koristeitakin. Ihan muutaman euron vaan maksoivat. Kerron siitä tarkemmin sit lähempänä H-hetkeä ;)

Tästä tuli mieleeni, että kaikki kaverit, jotka lukee tätä ja joilla on mun puhelinnumero, niin voitteko laittaa mulle tekstiviestinä teidän puhelinnumeron (ja nimen!). Mull aon siis uusi puhelin, muttei kuin ihan muutama numero vaan. Ja olis ihan kiva päästä pitämään taas yhteyttä :D

Opiskelut menee taas ihan päin mäntyä. En vaan saa itsestäni sen vertaa irti, että lukisin sitä kemiaa. Todella harmillista. Pitäis kaikkea muutakin tehdä, selvittää niitä jatko-opintoja ja tilailla kopioita todistuksista, mut mitään en saa aikaiseksi. Pitäis alkaa tekemään niitä listoja taas. Jotain tolkkua tähän tekemättömyyteen. Ja ihme sekoiluun. Eilen tein diorama -koruja, C ajatteli, että kannattais kokeilla niitä myös Madeby:hin.

Olen vähän hankkinut itselleni viihdettä tälle ja ens kuullekin. Ihan hyvä. Olen niin herkästi jymähtävää tyyppiä, että on hyvä välillä päästä kotoota poiskin. C on vielä pahempi. Se ei ole varmaan mihinkään noista lähdössä mun kanssa. Ekana olis Lucky Hellin jäähyväisbileet. Se on siis lähdössä ulkomaille joksikin aikaa, eikä vähään aikaan tule suomessa esiintymään. Ihan hauskaa. Ja sit mut ylipuhuttiin Animalian Kevätpäiville. Kerran aiemmin niille ilmoittauduin, mutta paniikin iskiessä sit peruin. Tollaset isot "tapaamiset" on ajatuksena niin kuumottavia. Mut nyt on seuraneiti, jonka takinhelmasta pitää kiinni. Etsi puputyttö!---->

Joo, ehkä menen nyt laatimaan listoja! olkaa aktiivisia, älkääkä yhtään kiukkuisia.

Muistakaa kommentoida!

xoxo,

Arvonnan suoritus, pieni tarina ja elämää. Ei välttämättä tässä järjestyksessä.

Olipa kerran pieni punatukkainen tyttö, joka osti kaupasta uteliaisuutta herättävän pienen paketin. Paketin sisältä paljastui setti vallan ihastuttavia miniatyyrejä! Niitä oli saatava lisää! Ja niin pieni punatukkainen tyttö osti seuraavalla kerralla kaupasta monen monituista pientä pakettia. Yhdessä näistä paketeista oli sisässään ikäänkuin retkeilyvarusteita, kiikari, taskulamppu, tähtikartta, spriikeitin ja kumisaappaat. Saappaista tyttö heti ajatteli, että niistä tulisi hauskat korvakorut.
Kotiin päästyään (pienet paketit olivat myynnissä ainoastaan ulkomailla) pikkiriikkiset aarteet päätyivät mikä mihinkin, osat koristeiksi hyllyyn osa rakenteilla olevaan nukketaloon. Kumisaappaat päätyivät hyllyyn.
Kului vuosi tai kaksi, ja pieni punatukkainen tyttö innostui tekemään koruja! Ja niin saatiin käyttöä monille pienistä paketeista paljastuneille aarteille. Kumisaappaista tuli korvakorut, niin kuin tyttö alunperin mielessään kuvittelikin. Ne menivät kaupaksi salamannopeasti, ja vielä n. kolminkertaisella hinnalla mitä tyttö itse oli niistä maksanut! Hip hei!
Kului vuosi jos toinenkin. Tyttö osti hienoon nukketaloonsa asukin, nuken. Ja niin hän innostui entisestään pienistä paketeista. Mutta enää niitä ei myyty ollenkaan niin hienosisältöisinä. Hello Kitty ja Nalle Puh olivat valloittaneet pienten pakettien sisällön, eikä niissä enää juurikaan ollut hienoja miniatyyrejä. Tyttö oppi, että Internet oli täynnä ihmisiä, jotka keräilivät samaisia pieniä aarteita kuin hänkin ja tekivät niistä nukeillensa hienoja koteja ja dioramoja. Kuvissa aina välillä vilahteli myös tytöllä joskus olleet saappaat. Noista saappaista oli tullut nukkemaailman hienoimmat ja halutuimmat kengät! (ainkain näin pieni punatukkainen tyttö kuvitteli mielessään). Tyttö osti nukeilleen (tässä vaiheessa niitä oli jo alkanut kerääntymään) muita saappaita, hienoja nekin, muttei mikään vetänyt vertoja alkuperäisille, ensimmäisille saappaille. Saappaita oli aina välillä EvilBayssä myynnissä, mutta ne olivat aivan kauhistuttavan kalliita. Yli kymmenenkertaa enemmän  kuin mitä tyttö oli niistä alunperin maksanut. Eikä tyttö raaskinut niitä ostaa.
Kunnes mitta tuli täyteen! Saappat oli saatava! Hinnasta viis!


Ja niin saappaat tulivat takaisin.


Ympyrä on sulkeutunut ja minun palaset loksahtivat kohdalleen ja tästä lähin minä olen NORMAALI.

Arvonta!
Kysyin siipalta numeron välillä 1-6 (ei teitä osallistuneita sitten sen enempää tullut) , hän sanoi kaksi. Ja minä itse vielä sanoin kolme. Eli katsotaanpa ketkä olivat toinen ja kolmas kommentoija. Hetki pieni...

Voittaja on Hölinä-Keiju! Hän saa valitsemansa Vegan Freak kirjan ja Ensimmäinen Perintöprinsessa on...hetki...Lara T. (en mene enää kolmatta kertaa katsomaan miten sun sukunimi kirjoitetaan - David Bowie tyttö kuitenkin). Lara saa joko Martha Stewart organisointi kirjan tai sitten Söpön ompelukirjan - Kumpi laitetaan?
Laittakaa molemmat onnettaren suosikit mulle joko s.postiin pinkkisfun(at)gmail.com tai sitten kommenttina osoitteenne (kommentteja ei tietnkään julkaista!) niin saan kirjat postitettua :) Onnea!

Tässä kuluneella viikolla alkoi selkeästi hitaampi kausi. Tuhlailukin loppui :) (Paitsi että eilen ostin kaksi elokuvaa, Kätkijät ja Naapurini Yamadat - mutta olivat edulliset, kait). Eka "hidas" päivä oli aika kaamea. En saanut mitään aikaiseksi. Vähän jo pelotti, että jos alamäki alkais siitä. Muistan vieläkin miten joskus huonoina aikoina oli päiviä, kun en päässyt ollenkaan pois sängystä. Kamalaa. No, onneksi siitä ei suinkaan ollut kyse. Seuraavana päivänä touhusin kaikkee ja olen nyt oikeasti saanut paljon niitä paljon puhuttuja kasaantuneita kasoja purettua ja tehtyä asioita, joita ei ole aiemmin hotsittanut tehdä. Varmasti on myös joku hormonimyllerrys meneillään, sillä suklaata ja karkkia kuluu enemmän kuin vihanneksia...Olen myös ollut harmittavan ärtyisä.
Tein uuden katselulaatikon. Pohjana vanha sikarilaatikko, jonka olen kirppikseltä ostanut joskus aikapäivää sitten. Jos vaikka joskus keksisin sille jotain käyttöä...No, nyt keksin :)



Japanin opiskelut sujuu edelleen hyvin, olen erittäin innostunut siitä :) Torstaina kun olin menossa tunnille, näin että Laakson kentällä oli paljon hevosia ja muutama lämmittelyeste. Muttei ollut aikaa jäädä niitä katsomaan, kun oli jo kiire. Adjektiivejä opittuani poljin takaisin kotiinpäin ja siellähän ne esteratsukot olivat, entistä korkeimmin estein! Huiii! Jäin katsomaan kisat loppuun. Onneks oli jo viimeinen luokka ja siinäkin suht vikat ratsukot meneillään. Oli ne vaan niiiiiiiiiin älyttömän upeita. Estehyppelöt oli ratsastuksessa just parhaita.

Sain siipan lataamaan koneelle mun sen kameralla ottamia kuvia, niistä joista olenkin jo jonkin tovin puhunut. Alkaen ihan niistä Viipurin reissun kuvista! Laitan tähän nyt muutamia, niin saan nekin "langat solmittua"


Tämä koira oli yksi hienoimmista, mitä tarhalla sillä hetkellä oli. Aivan mahtava tapaus. Sydän särkyy, kun ajattelee miten se joutuu viettämään pienessä tilassa (oli sisällä, en tiedä miksi) päivänsä, kun se oikeasti kuuluisi jonkun rakastavan ihmisen parhaaksi ystäväksi ja leikkimään koirapuistoihin ja kirmailemaan pelloille. :( No, uskoisin, että sellainen auringonpaiste kuin tämmäkin tapaus oli, saisi kodin melko pian.





Adoptoikaa! Älkää ostako!

Ja sit oli niitä kuvia Ichigosta, matkalla kirppikselle. Ne ei onnistuneet, kun nukella oli hiukset koko ajan kasvojen edessä.

Olen ommellut, siivonnut ja pakastanut vadelmia. Tein eilen kolme maailman helpoinat ja melko tylsää mustikkapiirakkaa. Mulla oli vieläkin kauheesti äitin tekemää mustikkahilloa jäljellä ja se piti käyttää pois. Ostin neljä piirakkataikinaa ja kaksi purkkia soijajogurttia, jotka sekoitin siihen hilloon ja läimin piirakkavuokiin. Ja vuoat uuniin. Voiko enää helpompaa olla?

Meillä on taas hirveesti ruokaa, jos vaikka tulis yks kaks yllättäen sota ja tuokaa alettais säännöstelemään. Mitäköhän sitä tekis koirien kanssa? Pitäisköhän niillekin ostaa aina kerralla vaikka parin kuukauden ruoat? Ja pitää aina huoli siitä, että olis ainakin kuukaudeksi ruokaa.
Mä olen omasta mielestäni hyvä (tai ainakin kova! ;) analysoimaan muita ja niiden ongelmia ja oikkuja, mutta en tajua itseäni. Mistä esim. tämä ruokavimma kumpuaa. Tietenkin se on jotain turvahakuisuutta, mutta miksi ihmeessä? Olen varakkaasta perheestä, jossa ei koskaa ole murehdittu ruoan/rahan riittävyyttä. (vaikka tietenkin isä aina nurissut kaiken kalleudesta). Miksi mulle on niin tärkeää, että ruokaa on ja paljon. Kyse on siis kuivaruoasta pääsääntöisesti. Pelkään aina kovin, että jos ostaisin paljon tuoretta ruokaa se pilaantuisi. Eikä sitä paitsi tuoreruoka tuo sellaista turvaa, kuin pitkään säilyvä tuo. Hei, akku loppuu! Gotta go!

Kaikkea hyvää sunnuntaihinne! Nichiyoobiinne siis.:) (kauhee kerskailija minusta tullut!)

En laita enää alkeellisia sydämmiä, kun ne näkyy ihan hassusti! Enkä tällä koneella osaa hienoja syrämmiä tehdä laisinkaan. Mjau! Raisa

500. postaus - Arvonta!

Ihan hullua! Viidessadas postaus. Aika käsittämätöntä. Mitäköhän kaikkea mäkin olen tänne kirjoitellut. Välillä mietin sitä, että tulen joskus jotain näistä katumaan. Jossain työhaastattelussa tms. aikuisten jutussa. No, pistetään blogi pois sitten kun alan aikuistumaan :)

Joo, kaikennäköistä tulossa tähän postaukseen. Ainakin paljon kuvia, viikonloppupäivitys ja tiedot siitä arvonnasta :)

Aloitetaan kaikista helpoimmasta, eli päivityksestä. Perjantaina vein Mimin kauneushoitolaan. Noin kuukauden kuluttua sen pitäis olla valmis! Ihanaa! Se on niin pitkään ollut syrjässä. Matkalla sinne eksyin jotenkin todella oudosti. Se oli siis Kannelmäessä mihin Mimin vein. En ymmärrä mitä siellä oikein tapahtuu, joku kummallinen siirtymä kuitenkin ja se heittää sut ihan mihin sattuu. Eilen nimittäin ajettiin siitä suht läheltä ohi eikä mulla olis ollut mitään syytä eksyä. Mystistä. No, perillä luovutin Mimin peiteltynä kustomoijalle, ja jäin joksikin aikaa ihastelemaan heidän nukkejaan. Ensi töiksi pyysin saada pidellä Momokoa (googlettakaa, aivan ihania nukkeja, joita EN aion ruveta keräämään. (toi N tuli ihan vahingossa ja kun se oli aika hassu niin päätin jättää siihen), kun olen siihen niin tykästynyt. Ja mikä parasta, näillä neitokaisilla pyyntöni ei aiheuttanut minkäänlaista kummastusta :) Nukkeja löytyi joka puolelta. Suurin osa oli kyllä sellasia minun makuuni liian kummallisia, siltikin näin, että hienoja nukkeja ne oli. Juteltiin jonkin verran eri nukeista ja ennen kaikkea mua kiinnosti tietää miten niitä "harrastetaan" (kun siis Blythejen viehätys on dioramojen kehittelyssä, vaatteiden ompelussa ja kuvaamisessa, ja tietty joillekin kustomoinnissa) niin, että mitä niiden kummallisten nukkejen kanssa tehdään. Kaikennäköistä, uskokaa pois. Ja sit mun pitikin lähteä, kun siippa sieltä jo perään soitteli. Kävin vielä kaupassa ja eksyin hitto soikoon sielläkin. Jättiläismäinen kauppa, josta en yhtään tiennyt missä kassat on. Kotimatkallakin eksyin, mutta löysin kuitenkin oikean (?) reitin ja pääsin kotiin ilman sen kummempaa. (tätä oikeasti eilen ihmettelin, kun autolla ajettiin siitä ohi, että miten hitossa mä voin kierrellä siellä niin, kun sen pitäis mennä suht suoraa tietä ja jotenkin mä olin päätynyt ison tien toiselle puolelle ja mikään ei oikein täsmännyt. Tosi kummaa). Kotimatkalla ripotteli vähän, ensin harmistuin kun mun piti viedä C piknikille, mutta kaiveltuani ötököitä hampaidenvälistä olinkin ihan tyytyväinen, ettei voitaiskaan olla ulkona, vaan pitäis tyytyä sisätiloihin. Joten kotiuduttuani (kahden leffan kera) passitin C:n yläkertaan ja sillä aikaa valmistin raakasushit, paloittelin aiemmin leipomani browniet (olin laittanut ne uuniin piiloon ja C oli laittanut uunin lämpiämään jotain omaa juttuaan varten, onneks ei ollut katsonut sisälle, eikä leivonnaisillekaan pientä pintakuivuutta kummempaa käynyt), sipsit kulhoon, salaattivalmiiksi ja lopulta kannoin kaiken olohuoneen lattialle levitetyn viltin päälle ja kutsuin C:n alas. Meillä oli oikein mukavaa, eikä haitannut yhtään ettei päästy luonnon helmaan :)
Lauantaina ei teaidettu tehdä mitään ihmeempää. Lintsasin juoksustakin, kait siks kun sato (tekosyy, kun ei vaan huvittanut). Sunnuntaina juoksin toistaiseksi pisimmän lenkkini ja ihan hyvään aikaankin. Oli mukavaa. Aamupalan jälkeen aloin värjäämään hiuksiani ja siinä tuhraantuikin sitten melkoinen tovi. Sen jälkeen mentiin käymään lentokentällä sijaitsevassa tyhmän kalliissa typerässä trendikahvilassa ostamassa järkyttävän hintaset juomat. Olipa hienoa. Lipitettiin niitä litkujamme matkalla Espoon Kivenlahteen. Hiukanko ällötti, sillä entisen työpaikkani emoyhtiö sijaitsee just Kivenlahdessa ja siellä on siten todella huonot vibat. Yök. No, mentiin koirien kanssa rannan tuntumaan kävelemään. Ennen sitä meilä kesti hetken aikaa löytää sinne rannalle ja silloin käveltiin ökyasuntojen ohi. Niiden pihoissa oli melkein poikkeuksetta sellaset jättikokoiset roskikset. Ällöä.
Ei ollut mikään kovin hätkähdyttävä alue, ei tarvii tulla toiste. Varsinkin kun on niin kaukana.
Kotona sitte jatkettiin elokuvien katselua, mä ompelin neppareita samalla ja leikkelin kankaita.

Meidän alueella on jälleen kettu. Lauantaiaamuna nähtiin se koirien kanssa todella läheltä. Se tuli jostain pihasta meitä vastaan, kissa ihan kannoillaan. Huomattuaan koirat se pysähty, kääntyi huomasi kissan joka sähähti, kettu nappas maasta jotain ja juoksi pois. Niin hienoa!

Sain nukkekodin toistaiseksi taas valmiiksi. Ei se tietenkään valmis ole, melkein kaikille seinille pitää tehdä jotain, mutta nyt se on taas järjestyksessä.

Eilen sain todella paljon Pinkkistäkin ommeltua. Jee! Kasat pienenee pikkuhiljaa :)

Luin just, että mun kiinalainen horoskooppimerkkini on Jänis! JEE!!

Arvonnasta. (kiitos, että jaksoitte lukea näin pitkälle!) Aikaa on viikko, vaikka sunnuntaihin asti, kommentoida TÄTÄ postausta. Kommenttiinne voitte laittaa tietenkin mitä haluatte, mutta laittakaa ainakin 1. paikkakunta, jossa vaikutatte 2. syömistottumuksenne (seka, vege, vegaani, raaka, tms.) sekä palkintotoiveenne (alla kuva, jossa palkinnot vasemmalta oikealle a, b, c). Voipi olla, että innostun arpomaan kaikki kirjat pois, mikäli mulla rahat riittää postikuluihin :)

Ja sit niitä valokuvia!

Eli tässä arvonnan palkinnot. Voittaja saa valitä näistä mieleisensä. Eli laittakaa kommenttiinne (jonka postaatte sunnuntaihin 12.8 mennessä tähän postaukseen) palkinnot mieluusjärjestykseen tyyliin 1. b, 2. c, 3. a  (kirjoista a on Martha Stewart Simple home solutions (kodin organisointiin), b en muista kenen Sew darn cute (söpöp ompelukirja) ja c Vegan freak (vegaanina olosta tässä ei vegaanissa maailmassa). Jos teitä ei vois vähempää kiinnostaa joku tietty kirja, laittakaa silloin - kirjaimen sijaan.

Ja sit lisää kuvia. Ensin lupaamani ja sit ekstraa eiliseltä. Tulossa nukkeja, kaloja, koiria ja vähän rantaa.

 
Tämä siis Pinjan nukketalosta. Saatiin keittiö Mirriltä, vaikkakin itsellänikin joskus ollut samainen keittiö. Aivan ihana! Kiitos Mirri! <3 p="p">

Kalatyynyt! Eikö olekkin hienot! Sytytin nerokkaana mittavertauksena. You know, mihin voitte verrata, että saatte käsityksen kalojen koosta.

 
Tässä sitten vielä tekemäni pikkukalat. Niiden otinen puoli on vaaleanpuna-valkopilkullinen. Sillä niitähän ei ollut tarkoitettu ommeltavaksi ollenkaan. Mutta kun olen niin nerokas, niin tein niistäkin tyynyt :) Pienin, kellertävä vauvakala on varattu Nupun käyttöön :)


Risto <3 p="p">

Napsu-na-nai <3 p="p">

Espoo, Kivenlahti.(rantakuva)

Nukkeja!


Huomaako Lara kuvassa vähän epäselvästi näkyvää Star Troopersia (tulikohan toi oikein, sellasta Star Wars ukkelia kuiteski)?


Nukkekotipäivitystä. Siellä on nyt kaikki Pinzan ja minun nuket, kolmea lukuunottamatta. Kun klikkaatte kuvaa saatte siitä vähän isomman.


Huomatkaa Emilyn uusi hieno mekko! Ostin Etsystä.

 
Meri, tyttö vasemmalla on uusin tulokas. Eikö olekin aika ihanat yhdessä. Kolmas tämän kaltainen on kotimatkalla ja sitten niist vasta hienoja kuvia saakin! Tykkään näistä hurjasti!




Kattohuoneiston entinen sekamelksa on vaihtunut näinkin selkeään olohuoneeseen. Nupun tilaan en ole vielä 100% tyytyväinen.




Minä tein ihan ite! Hiano!




Tämän ihanan nuken ostin koska se näyttää minulta kun olin pieni :)

Näihin iloisiin kuviin päätän tämän viidennensadan postaukseni! Hauskaa alkanutta viikkoa!

Muistakaa kommentoida! Mutta ainoastaan tähän postaukseen tulleet kommentit osallistuu arvontaan! (ja laittakaa milellään myös ne toivomani kohdat, eli siis paikkakunta, syömishommelit ja palkintotoive)

<3 bloggeri="bloggeri" br="br" hurja="hurja" raisa="raisa">