No en tietenkään muistanut. Ja sit hetki sitten sitä harmittelin, et pitäis aina kirjoittaa edes jotain ylös, kun ei niitä ilman tunnu muistavan. Ja sit ehkä noin vartti sitten kehitin taas ihan loistoidean ja nyt lyö ihan tyhjää ------------------------------------------------------------------------------------------
Hitto!
Mulla on edelleen sellainen viiden sentin mittainen olo. Mistään ei tule mitään. Sain sentään sähköposteja tänään menemään, jotka toivottavasti johtavat tapaamisiin ja kohtaamisiin. Tarkistin myös pääsykokeiden (kouluihin, joihin en enää yhtään jaksa haluta! tosi siistiä. Mitä mä haluan???) ajankohdan - parin kolmen viikon päästä! Pitäiskö lukea vai ei? Meinaanko pitää toisen lojumisvuoden? Ihan tosissani? Ei voi olla. En kestä tätä. Tahtoo tahtoa jotain! Mulla on Paypal tilillä myydyistä koruistakin vähän rahaa, ne polttaa siellä ihan turkasesti, mutta en tiedä mitä haluaisin. Tai haluaisin kangasta, mutta en voi tosissani olla sitä ostamassa, kun just tilasin matkalaukun täyteen kankaita. Plääh!
Luin sen Madonnan elämänkerran. Ja kirjastostakin hain kolme levyä. En edes tiennyt, että yks niistä oli se uusin, MDNA. Ihmettelin vaan, että taasko tälläinen huti mistä en ole kuullutkaan. Mut ei ihme, kun se oli kuitenkin niin uusi. Vähän sit googletin, ja Madonnaakin. On se melkoinen veitikka. Se on mua 17 vuotta vanhempi. Ja kun miettii mihin sen kroppa pystyy ja sit miettii, et mihin mun 17 vuotta nuorempi kroppani pystyy...mun tekee mieli piilottaa itseni jonnekkin käpykasaan. Kyllähän sitä itsekin pystyis vaikka mihin, jos vaan viitsis. Mutta kun ei.
Haa! Nyt mä muistan sen eilisen! Supertähdet!
Joo, sitä kirjaa lukiessa Madonnasta oppi paljon uutta, mut ennen kaikkea se, miten meille Suomeen tuli (ennen internettiä) uutiset aika paljon suodatetummin. Siis meille tuli isot uutiset, mitkä teki tähdistä täällä jotenkin vielä isompia, jotain epätodellista. Kun taas Jenkeissä, jossa uutisoitiin aivan kaikki liikkeet ja pyrähdykset, sielä ne oli ehkä enemmän ihmisiä. Madonna ei ikinä edes vaivautunut käymään Suomessa. Onhan se nyt täällä tietenkin käynyt, mutta silloin aikanaan ei. Se oli täällä enemmän sellainen jumalhahmo.
Ja sit joskus oltiin jomman kumman lapsen kanssa menossa metrolla Kamppiin (ennen Kamppi -ostoskeskusta) Tennispalatsiin katsomaan Liikkuvan Linnan ensi-iltanäytöstä, jossa mukana oli myös siihen aikaan iso nimi Laura Malmivaara. Metrossa meitä vastapäätä istui samainen Laura Malmivaara, matkalla siihen samaiseen näytökseen. Ihan yksin. Kukaan ei kiljunut eikä pyytänyt nimmaria. Näin meillä mennään ensi-iltaan, vai olikohan se sittenkin ennakkonäytös?Mut taas toisaalta, onhan meillä ollut Hanoi Rocks ja Dingo, jotka ovat saaneet ihmiset kiljumaan. Enää ei taida olla ketään? Vai onko? Mä olen kyllä niin pihalla näistä jutuista, et saattaa olla et onkin.
Mä olen niin kauan kun jaksan muistaa halunnut olla kuuluisa. Tätä on tosi hassua sanoa ääneen. Oikeesti. En edes tiedä, et mitä olisin halunnut tehdä ollakseni kuuluisa. Ei mulla ole edes mitään niin erityisiä taitoja, että niistä kukaan sen erityisemmin kiinnostuis. Pahus soikoon! Muistan joskus sanoneeni, että joko haluan olla kuuluisa tai sitten palavasti rakastunut. Toisen niistä saavutin :) Vaikka onhan mulla aikaa vielä siihen toiseenkin. Vaikken kyllä tähän hätään keksi yhtä ainuttakaan esimerkkiä vasta vanhemmalla iällä kuuluisuuden saavuttaneesta naisesta. Varsinkaan sellaisesta, jolla ei ole niitä erityisiä lahjoja. Hmmm.
Mikähän siinä kuuluisuudessa sitten kiehtoo? Ihan oikeesti mä haluaisin hallita maailmaa. Mut älkää kertoko kenellekään, se taitaa olla vähän nolo haave.Akku loppuu!! Arvonta jatkuu edelleen, mitä enemmän kommentoitte sitä paremmat mahikset voittaa :D
Mitä te haluaisitte saavuttaa elämässänne? Mistä haaveilette?
xoxo,
Raisa
No ihan varmaan Suomen oma pikkupoppari Robin aiheuttaa massahysteriaa tytöissä! Tuli vaan mieleen tosta etteikö nykyisin kukaan muka aiheuta kiljumista, heh. En kyllä sitten tiedä. Seuraan aika vähän noita tommosia kuuluisuuksia, en ole kyllä yhtään kiinnostunut siitä millaisia ihmisiä esim. muusikot on, kun oon kiinnostunut vaan niiden musiikista.
VastaaPoistaMä olen vasta viimeisen vuoden aikana uskaltautunut myöntämään itselleni ja vähän muillekin ääneen, että mä haaveilen siitä, että voisin olla kirjailija. Ihan oikeasti. Nolottaa kyllä vähän vieläkin sanoa ääneen sitä, mutta siitä mä haaveilen! Että saisin julkaistua edes yhden kirjan, että joku kustantamo näyttäis vihreää valoa että JOO, ilman muuta! Se riittäis. Vaikka olishan se kyllä hirveän hienoa jos onnistuis lyömään läpi itsensä läpi ja sais itselleen pitkän kustannussopimuksen ja ja ja! En ole vielä tarjonnut tekeleitäni mihinkään suuntaan, yksi sellainen editointia vaille valmis teos tuolla kovalevyn uumenissa piileskelis, mutten ole kehdannut näyttää sitä kuin vasta parille kaverille... :I
Ai nii, se oli se jota mun lapset inhoaa. Siks mä en varmaan muistanut Robinia :). Mun mielestä julkkiksissa on jotain älyttömän kiehtovaa, ehkä ennen kaikkea se, että kun ne on niin jotenkin tosi epätodellisia, niin ne on silti ihan oikeiata ja jossain just tällä hetkellä. Ihan niin kuin eländokkareitten eksoottisimmat eläimetkin -- jossain nekin on just nyt ihan oikeesti. Ja madonnakin. Ties vaikka vessassa. Kiehtovaa!
VastaaPoistaEn ole ikinä lukenut sun tekstejä, muut akuin blogia, mutta jo sen perusteella voin sanoa, että ihmeessä! Sinusta kirjailija! Anna palaa!! Rohkeasti haavetta kohti! Ja ehdottomasti pistä sitä esikoista eteenpäin, pöytälaatikosta, tai siis nykyaikana tietokoneelta sitä ei tule sulta kukaan kyselemään!
Onnea!
xoxo,
Raisa