Hetki sitten aukaisin koneen ja sain tiedon, että olen jälleen myynyt Etsyssä jotain! Super mahtavan hienoa! Jo kolmas koru tällä viikolla. Tästä todellakin saisi tulla tapa! Ja sais tahti tästä vielä kiihtyäkin! Mutta siis erittäin tyytyväinen jo nyt! Tästä se alkaa! Hiljaa hyvä tulee! Maasta se pienikin ponnistaa! Se parhaiten nauraa, joka toiselle kuoppaa kaivaa!
Myin siis yhden niistä diorama -koruista, Los Angelesiin :) Hauskaa, ehkä mr. Gosling näkee sen ja haluaa välttämättä tavata tekijän...
Muihin päivän aiheisiin.
Eilen tuli vihdoin ja viimein se tilaus, josta olen jo jonkin aikaa vouhottanut. Ei siinä mennyt kuin vähän päälle kuukausi. Ihan en ole varma, että tulkitsenko postileimaa oikein, mutta näyttäis siltä, ettei pakettia edes lähetetty ennen kuin vähän vajaan kolmen viikon päästä tilauksen tekemisestä. Melko huonoa palvelua! Mutta! Tuotteet oli kyllä tosi ihania!! Harmi, että niitä myyjäisiä ei ole nyt näkyvissä. Tai olishan niitä, mutta kun mä oon niin avuton niiden kanssa.Eilen olen ommellut paljon suoraa, kymmeniä metrejä suih suih! Tällä erää kaikki hedelmäpussitkin tehty (jos jotakuta kiinnostaa, niin nekin on myynnissä, 2 euroo kpl, vitosella kolme). Ennen kaikkea ompelin kuitenkin jättiläjää penaaleita ja meikkipusseja. Ehkä vähän jopa uuvuttavaa. Mutta ompelin myös Alpolle pienen pussukan, jossa se voi matkata mun mukana. Ja sit mun alko tekee mieli tehdä jotain ihan muuta, siis ommella vaikka nukenvaatteita tai ihan mitä vaan. En sit kuitenkaan ommellut. Mutta nyt kuitenkin sellainen ovi jäi auki ja ehkä vielä sinne palaan ja teen jotain uutta.
Uudesta tuli mieleen: Eilen katsottiin jotain huonoa elokuvaa, tai emmä tiiä oliko se oikeesti huono, kunmä nukahdin ainakin neljä kertaa niin en meinannut pysyä kärryillä eikä siinä juonessa ollut oikeen mitään mieltä. Tuomitkaa itse, elokuvan nimi oli The Details. Siinä oli se hämähäkkimies-poika Tobey M. Niin siis uudesta tuli mieleeni, kun siinä elokuvassa oli jotain musiikkia, niin mulle kamala hinku hankkia uutta musiikkia. Niinko et siis jos olis jotain uutta musiikkia, niin sais ihan uudenlaista virtaa. Ja sit mua alko harmittamaan se, kuinka pihalla mä olen kaikesta, varsinkin musiikkiin liittyvästä. Enhän mä edes tunnistais uutta musiikkia jos sellaista tulis kadulla vastaan. En kestä kuunnella radioo, kun ei ikinä löydä hyvää kanavaa, kaikkalta tulee väistämättä huonoja biisejä ja kaikki mun cd:tkin on jotain ikivanhoja. Aina vaan kuuntelen samaa musiikkia. Mistä sitä uutta musiikkia sitten sais? Tai siis onhan sitä netti pullollaan, mutta missä siihen tutustuis, jos ei radiotakaan kuuntele. Taidan siis tyytyä tähän tuttuun, vanhaan musiikkiin ja sen tuomaan tuttuun, vanhaan energiaan. Pöh. Mutta uudet asiat on kyllä välillä niin voimauttavia. Ja nyt on taas voimakkaasti sellainen uusien asioiden aika. Mikä on tietenkin tosi vahingollista kaikelle säästämiselle.
Mietin vaatteitakin. Kenelläkään ei ole varmaan yhtä tylsää vaatevarastoa kuin mulla. Aina vaan ne samat retkut päällä. Eikä oikeastaan juuri koskaan uusia vaatteita. No nyt ostin sieltä H&M:ltä sen mekon aj neuletakin ja niitä legginssejä(?). Ehkä nekin olis pitänyt jättää ostamatta, kun ällöttää noi hikipajajutut kans sen verran. No mut siis, uudet asiat on ihania, mutta melkeinpä heti kun ne itselleen on lunastanut niistä tuleekin vanhoja asioita ja kaupoissa onkin ne vielä uudemmat ja ne sun mukamas uudet ei olekaan enää mitään. Ja voipi olla, maksutavasta riippuen, että sä maksat niitä sun mukamas uusia juttujas, jotka ovat jo menettäneet viehätyksensä, vielä sen jälkeenkin kun kaikki se uutuus on haihtunut. Tylsää! Uudet asiat ei ole uusia enää sitten kun ne on vanhoja. Mut kyllä ihan aikuisten oikeesti on mulla paljonkin sellaisia vaatteita, joista tykkään vielä, vuosienkin jälkeen tosi paljon, ja ostaisin ne uudestaan, jos mulla ei niitä jo olis.
Noihin uusiin asioihin vielä: Mulla on kamala tatuointikuume. Tosi paha. Onneks kyseessä ei ole minkään ison kuvan tarve, vaan aika pieni ja edukas juttu mulla mielessä. Kerroinko jo täällä, kuinka mun syntymäpäiväkutsuilla oli yks tyttö, jolla oli maailman hienoimmat sukkahousut jalassa? Mä ensin luulin, että sillä oli kissannaamat vähän polvien alla, mut ne kissat olikin sen pöksyissä. Siis niissä sukkiksissa. Ja ne jäi vaivaamaan. No, nyt mä olen tietenkin jo tilannut samanmoiset sukkikset, mut en mä usko et se riittää, kun mä haluaisin ne ihan oikeesti jalkojani koristamaan. Vaikken edes ole mikään kissatyttö. Yritin sitten netistä etsiä jos löytyis jotain tatuoimisen arvoista pupunnaamaa polvia koristamaan, mut ei löytynyt. Ne kissat vaan oli niin hienot! Ja tekis mun yhtä tekstiäkin mieli, mut ei nyt tällä hetkellä niin kamalan kovasti. Mutta ne kissat on saatava. Odotan kuitenkin, että ne sukkahousut tulee, pääsee niillä vähän testailemaan, et onko ne omissa jaloissa sitten niin hienot kuin oli neiti A:lla.
Joopa joo.
Alposta vielä, tai enemmän lapsista. Mulla siis on se Tamagotchi, jota olen näprännyt aika lailla. Ja aika onnettomasti, olen tavattoman huono tollasissa vempeleissä, peleissä ja muissa. Mut heti kun Pinpula tuli kotiin se tutustui Alpoon ja oli välittömästi kaikessa siihen liittyvässä paljon parempi kuin minä. Miksi? Oikeesti, miksi lapset on niin paljon parempia luonnostaan noissa jutuissa? Kaikissa vempelissä ne löytää toiminnot paljon nopeammin ja tehokkaammin kuin aikuiset. Tai ainakin paljon nopeammin kuin minä.Ei muuta tänne! Nyt kaikkea muuta muualla! (yks hassu juttu vielä. Aina ennen uuden äikän kurssin alkua odotan innolla luettavaa kirjaa/tekstiä ja sit kun se pitää oikeesti lukea oon ihan hajalla, enkä millään haluais lukea pakkolukemisia)
xoxo,
Raisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti