Puutarhassa!

Heips!

Arvatkaa mitä meillä syötiin lauantaina päivälliseksi! Oluthiivahiutalekuorrutettua tofua, perunaa ja -tadaa! - nokkoskastiketta! Kevät on täällä! Ihanaa! Olin kitkemässä kukkapenkkiä, josta meinaan kyllä tehdä kasvimaan tämän kesän aikana - sorry vaan kukkivat kasvit ja naapurit! Niin, kitkemässä olin ja törmäsin nokkoseen. Kuvitteellisesta naapureiden painostuksesta napsin ne pois, ja totesin sitten, että kamalaa haaskausta heittää ne kokonaan pois, joten mehän syötiin ne! Hip hei! Kauan eläköön nokkonen ja hyötyajattelu!

Pitkä viikonloppu meni puutarhuroidessa ja ommellessa. Puutarhuroiminen oli ihanaa ja niin palkitsevaa. Ompelu oli alkuun nihkeää, mutta pienen tauon jälkeen se maistuikin makealta ja lopulta innostuin niin, että oli hankalaa keskeyttää.

Todella tehokas ja kaikin puolin hieno viikonloppu! Sain alkuun aivan loistavia pussukoita, nyt ne odottelee että postissa tulisi uudet tagini, jotka ompelen kiinni ennen seuraavaa vaihetta. Loistavia niistä tekee yllättävät kngaskombinaatiot, nauhat ja applikaatiot, siis sellaiset silitettävät ja päälle ommeltavat kuviot. Josta tuli mieleeni, että eilen illalla keksin (omasta mielestäni) loistoidean "kiitoslahjaksi" asiakkaille. Silitettävä kangasmerkki jostain minun hienosta kankaasta! Ja mielellään vielä samasta kankaasta, kuin mistä asiakas on tilannut pussukkansakin! Loistavaa!

Puutarhassa sain kitkettyä todella paljon, ihastelin (omast mielestäni) loistavaa multaani, kaivelin ja kuopsuttelin oikein sydämeni kyllyydestä. Istutin myös juureksia, sekä lähes tulkoon kaikki omistamani siemenet pistin purkkeihin itämään. Olen pitkään kerännyt vessapaperirullan hylsyjä, mutta nehän loppui kesken heti alkuunsa. Jatkoin sitten kaikilla paperipusseilla ja pahvikoteloilla jotka löysin. Jossain kohden havahduin siihen, että eihän mulla riitä pihalla maata näille kaikille! Kääk! No, katsotaan miten ongelma ratkaistaan sitten kun sen aika on. En kylvänyt hervottomia määriä oikeastaan mitään, ei ole tulossa viittäkymmentä tomaatintainta tms. Sopivasti kaikkea. Toivottavasti riittävästi. Liitän vähemmän kauniin kuvan kylvöistäni. Ei mitään kuvakirja laatua, mutta söpö! Sisällä, niin nämä siis puolikylmässä (lämmittämättömässä) eteisessä, on vielä joitakin arempia kasveja. Mm. ananaskirsikka, jonka istutin tieteämättömänä 2 kk liian myöhään.

Sitten oli yksi vähemmän fiksu nukkeosto. Oikeesti se oli fiksuveto, sain nuken n. satasen halvemmalla mitä se normaalisti halvimmillaan liikkuu : D Mut ei mun pitänyt mitään uusia nukkeja kyllä ostaa. Eikä kankaitakaan, mutta ostin niitäkin. Ei voinut mitään, kun oli niiiin hienoja! Kankaat ja nukke! :) Sitten sain tänään nähdä kauneushoitolassa olleen nukkeni valmiina. Tämä oli siis se epäonninen tapaus, joka murskautui kuljetuksessa. Itella korvasi siitä vähän, mutta ei suinkaan koko nuken arvoa. Niillä on joku kolmenkympin maksimikorvaus kirjatuille kirjeille, jona tämä oli postitettu. Mutta nukkeni sai siis uuden kasvo-osan (faceplate), ja tälläinen siitä sitten tuli!

Eikö ole ihana!?!

Olikohan vielä jotain? Muistaako kukaan? Keksin mitä ehkä haluan tehdä isona, mutten kyllä kerro siitä vielä yhtään mitään. Ei tähän päähän ole luottaminen! Tuuliviiri.

Ruokahehkutusta

Hauskaa Vappua!

Meillä syödään anpan pullaa aamupalaksi! Oikeesti en ole ihan varma, että onko juuri nämä anpanpullia, mutta pidän sanasta, joten kutsun näitä niiksi. :) Ihan peruspullataikina, josta kardemumma jätetään pois, ja pullan täytteeksi kypsistä adukipavuista ja sokerista keitetty mössö. Nam! En tedä kuinka makeaa peruspullataikinan kuuluisi olla, minä lisään sokeria melko reilusti. Mutta minä pidänkin hyvin makeista asioista. Paputahnakin on makeaa.

(Vanha kuva.)

Olin aikeissa leipoa toisenkinlaista pullaa, mutta elämä ennähti väliin. Oli laitettava ruokaa (josta lisää hetken kuluttua) ja ommeltava (tästäkin ehkä lisää?) ja aika loppui kesken. Ehkä odotan, että nämä pullat on syöty alta pois. Seuraava kokeilu olisi melon/meron pan. Peruspulla, joka päällystetty keksitaikinalla. :)

Niin, ja kun kerta tein sitä paputahnaa niin paljon niin ajattelin myös piakkoin hyödyntää "imagawayaki" pannuani, jonka ostin ensi töikseni Japanissa! Vähän niinko vohvelirauta, ilman kuviointia. Taikina ja sen sisään paputahnaa ja lisää taikinaa päälle. Paistetaan ja herkutellaan. Sitä sit ehkä huomenna. Osan pullista pakastin, kun muksutkin on isällään vielä huomiseen.

Joo, mutta siis olen ton reissun innoittamana kokannut paljon Japanilaisia herkkuja! Maanantaina aloitin yakisoballa, paistettua sobanuudelia varhaiskaalin ja muiden vihannesten ja yakisobamaustekastikkeen kera. Siitä ei kuvaa, koska a) unohdin, b) se on melko harmaa ruoka. Todella hyvä. Ja koska lapset oli isällään saatoin laittaa kastikkeeseen hiukan reilummin chiliä. Nom nom nom. Lisäkkeenä erittäin onnistunut kirkaslieminen keitto. C ei tykännyt siitä erityisemmin, sanoi ettei ollut tarpeeksi suolaista. Yleensä mä olen se suolan ystävä, mutta tässä keitossa oli maku niin kohillaan, ettei se mielestäni yhtään enempää kaivannut. Mitään. Oikein vieno ja hieno.

Tiistaina oli japanilaisittain maustettuja paistettuja sieniä, rapeaksi paistettuja tofuviipaleita oikein maukkaalla kastikkeella ryyditettynä, riisiä ja misokeitto.

Eilen illalla tein sitten yhden parhaista kokeiluistani ikinä. Ensin olin kaupassa katsellut teriyakimaustekastikkeita sillä silmällä. Houkutteli, mutta mielestäni ne oli vähän liian tyyriitä, n. 3,5 €/pullo, ja ainakset näytti olevan suht simppelit, noita lisäaineita lukuunottamatta. Tässä Pirkka Teriyakikastikkeen ainekset: soijakastike, (vesi, soijapapu, vehnä, suola), vesi, sokeri, arominvahventeet (e621), e627, e631, e363), happo (e270), mausteet (maustepippuri,neilikka, valkopippuri, inkivääri, sipuli). suolapitoisuus n.7,3%.

Pirkkaa en kyllä kaupassa katsellut, kun olin eri firman kaupassa. Joo, mutta ajattelin, että kyllä varmaan netistä löytyy ohjeet miten yhdistellä soijakastiketta ja sokeria.Ja löytyi. Vähän joutui hiomaan oman maun mukaiseksi, mutta hyvä tuli! 

Ja sitten päästiin itse asiaan! Halusin tehdä teriyaki "kanaa" voileipien täytteeksi. En tiennyt toimisko soijaleikkeet tässä, mutta voi pojat! Kyllä toimi! Tuli ihan sairaan hyvää! C oli sitä mieltä, että toimis ehkä vielä paremmin seitanilla, mutta leikkeillä se on kyllä sata kertaa simppelimpää. Ja niin maukasta! Tein sitten tosiaan teriyaki kana voileivät, jotka tarjottiin uusien Samba(?) chipsien kera. Ihan parasta!

Kun keksii ruoanlaittoon jonkun "jutun" se on paljon hauskempaa. Muuten se saattaa olla ihan perseestä. Olen kirjoittanut näitä kokeiluja ylös, ehkä vielä joskus saan Japanilaisen keittokirjani. ;)

Eilen oli vielä koulutuspäivä. Onneksi se kesti vain 40 min, meillä oli henkilökohtaiset kartoitukset tms. Opettaja sanoi melkein heti alkuun, että mä en kuulu siihen ryhmään. Ja emmä kyllä omasta mielestä kuulukaan. Mutta en uskalla riskeerata noita raha-asioitakaan. Ja kyllä kurssin keskeyttämisestä jotain ongelmia tulisi. Joten siellä jatketaan. Ja oikeesti kyllä tykkään siitä, että päivään tulee tommonen väkisin väännetty runko. Päivän päätteeksi tulee ommeltuakin tehokkaammin, kun on vähän niinko pakko. Ja kaikki se omaan napaan tuijottaminen on kyllä ihan kivaa. :D

Mutta mutta! Nyt veri vetää koneelle, siis ompelukoneelle! Mulla on ihan muutamia saumoja nukkepussukoista ommeltavana, ja sitten pääsen leikkimään uusilla kankaillani!  Olen haaveillut jo jonkin aikaa eri tekstuurien yhdistämisestä, ja vielä sellaisesta levottomasta, hilpeästä (vappumaisesta?) yhdistelystä. Pidän teidät ajan tasalla. Ehkä. Jos ne menee ihan mönkään, eivätkä jaksa innostaa, niin sitten en varmaan niistä postaa mitään. 

Ehkä keksin uudelle nukelle nimen: Pearl. 

Nää kuvan nuket on kaikki uusia, Pearliksi kutsuisin tota, joka on edelleen laatikossaan, puna-valkoraidallisessa. Ainoastaan tuolla toisessa laatikossa olevalla Middiellä on "varma" nimi, Jamie. Hattarahiuksinen kulkee tällä hetkellä nimellä Hattara. Vihreätukkaisella ei ole nimeä laisinkaan. Olen tykästynyt nimeen Dawn, mutta en osaa vielä sanoa, että tulisiko siitä sitten Dawn, vai jotain muuta. Välillä nimi on jo ennen nukkea, välillä se ottaa aikaa. Mutta mielestäni Pearl on hyvin Pearlin näköinen. :)

Hauskaa Vappua!

xoxo, 

Raisa

Mikään ei ole vialla, mutta kaikki on perseestä.

Oikeesti, mua on alkanut harmittamaan ihan kauheesti kaikki mun märinä postaukset. Kun niitä on kuitenkin niin paljon, ja mitä se muille kuuluu kuinka kaikki on syvältä,  tai ei ehkä sekään, vaan se, ettei ihmiset halua sellaista lukea. On niin paljon mukavampaa lukea iloisia asioita, kunhan vaan ei mene liian hyvin... ;)


Ja silti, tämän tiedostamisesta huolimatta aion nyt kertoa, että eniten taas vituttaa kaikki. Oikeastaan ei edes vituta, ei vaan nappaa. Mikään. Ei jaksa innostua, ei huvita, ei mitään. En osaa mitään, en tajua mitään, en jaksa mitään. Ja kaikki muut tekee kaiken paremmin. Ihan naurettavaa. Eikä mulla ole rahaa. Jostain syystä niillä nyt kestää ihan tuhottoman kauan käsitellä mun hakemus, mä en ole pystynyt maksamaan lainan lyhennystä ja mun tili on miinuksella. Yleensä ne on maksettu n. kolmen päivän sisällä hakemuksen jättämisestä. Nyt on mennyt kaksi viikkoa. Ihan kiva. Ja tämä ainakin osittain johtuu siitä, että laitoin mukaan n. 40 euron palkkiokuitin, jonka olin saanut muutaman reseptin julkaisemisesta yhdessä lehdessä.
Eilen sitten kirjoitin niille viestin, että jos sen 40 euron setviminen on ihan ylivoimaista, niin pidättäkööt sen mun puolesta kokonaan, halvemmaksi se tulee kuin maksella myöhästymismaksuja ja tilinylityssakkoja. Nyt ne varmaan laittaa mun hakemuksen jollekin etanalinjalle käsiteltäväksi. Ihan kiusallaan.

Että siinä lyhyt katsaus mun pään sisään. Kyllä mä tiedän, että tää nyt vaan on "tätä". Kemiaa. Osa minusta vaan kököttää, ja odottaa että se menis ohi ja vois taas jatkaa elämistä. Mut osa kapinoi sitä elämän jäähylle laittamista, kyllä mä haluan pystyä elämään myös nää huonot ajat.

Mutta, sitten vähän iloisempiin asioihin. Keskiviikkona oli matematiikan kirjoitukset. Ne vaikutti aika helpoilta. Mikä siis tietenkin tarkoittaa sitä, että päin mäntyä meni. Mutta uskoisin, että läpi pääsin, joka oli ensijainen tavoitteeni. En ole jaksanut/pystynyt/viitsinyt harjoitella yhtään. En edes silloin tunneilla, lopultahan en enää edes käynyt niillä tunneilla, kun en muuta tehnyt kuin listoja mun nukeista ja tehtävistä ruoista. Ja piirtelin hölmöjä ukkeleita vihkoon.

Perjantaina oli sitten bilsan uusinta. Sain ekalla kerralla C:n. Ja se kyllä vähän harmitti. Se on kuitenkin mun suosikkiaineeni. Osoitain johtu siitä, etten ollut alkanut lukemaan ennen kuin kaksi viikkoa aikaisemmin. Oli päässyt unohtumaan. No, nyt aloitin sitten lukemisen jo joulukuun alussa, luin tosi kurinalaisesti, ja sit tuli se yksi Alice Munron kirja kirjastosta, joka oli luettava. Ja se tais olla tammikuun puolella, kun sen luin. Nyt en ole ihan varma. Mutta siihen loppui bilsan lukeminen. En vaan päässyt takas siihen junaan...ja mitä lähemmäksi kirjoitukset tuli, sitä tiukemmin "unohdin" lukea. Ja niin sitten menin kokeeseen lukematta yhtään. Tai no siis sen mitä luin silloin joulu-tammikuussa.

Ja nekin oli helpot! Eli ihan höpöhöpö meni sekin arvosanan nosto. No, ei voi mitään, ei se C onneksi niin huono arvosana ole. Kait. Ja aikuisten oikeesti, ainoa miksi haluan saada hyvät arvosanat on se, että pääsisisn leijumaan niillä. En aio jatkaa opintojani tästä enää mihinkään, se oli nyt tällä erää sitten tässä. Niin, etten hyvillä arvosanoilla mitään edes tekis. Muuta kuin just sen leijumisen. No, leijun äikän ja enkun loistomenestyksellä :D



Ennen kuin menen ompelemaan ja jatkamaan nukkekaapin (joka ei siis ole nukketalo!) raivausta laitan vielä kuluneen viikon ruoista. Nythän mä siis kokkaan Ma-ke, ja to C:n kanssa puoliksi. Ehkä kirjoitinkin viimeksi jotain ruokalistaa, mutta se meni ihan uusiksi, kun lapset olivatkin isällään koko viikon. Nyt ne on taas kotona. En viitti tehdä jotain herkkutacoja jos ne ei ole täällä niistä nauttimassa. Joten maanantaina syötiin mun tekemää Japanilaistyylistä "comfort food"ia (hötöseksi keitettyä) puuroriisiä, silkentofua, merilevää, margariinia, soijakastiketta ja kevätsipulia. Tiistaina oli jätti salaatti ja grillatut juustoleivät. Kuva! alla!!

Keskiviikkona jatkettiin vähän samalla teemalla, salaatti vaan oli vaihtunut Vähän raakoihin ranskalaisiin (S-kaupasta saa luomuna!) ja "pekoni", "juusto", tomaattivoileipiin. Kurnauskis! Hyvää oli! Ja siitäkin kuva! alla!

Voi olla ,e ttä mulla on nyt vähän päivät sekaisin, sillä mä kokkasin myös torstaina, kun en halunnut ulkoiluttaa koiria aamulla, niin vaihdoin sen kokkaamiseen. Mut en nyt tiedä miten nää päivät meni eikä sillä väliä, mutten kyllä millään muista mikä se yks ruoka olis sitten ollut. Ihan sama.

Vielä hyviä asioita! Prismasta löysin vegaanista kosmetiikkaa!!!!!!! Hiukanko oli innoissani! Katsokaa nyt! Nämä ostin!  Megahienoo! Mun on oikeesti vähän hankalaa päästä Ekoloon, jossa kaikista mieluiten kyllä käyn. Joten jos meiltä loppuu shampoo tai hoitoaine, niin ollaan pulassa. Mutta ei enää! Kun lähikapuasta saa SAntea ja Urtekramia! En tiedä mikä toi Bentley on, mut kokeilen sitä piakkoin!
Luksusta!

Tälle päivälle luvassa tämän siivousta siis!

Huh huh! Melkoinen urakka. Onneksi aloitin jo eilen illalla. Enää noin puolet jäljellä!

xoxo,

Päivitys

Kukkuluuruu!

Tarkkaavaisimmat teistä ovat ehkä huomanneet, että olen ottanut tavaksi postata maanantaisin (enkkublogia päivitän melkein päivittäin, yritän olla päivittämättä viikonloppuisin, erityisesti sunnuntaisin, jolloin yritän olla poissa koneelta kokonaan.). Maanantaisin siksi, koska aloin postaamaan niistä ruoista, joita olen viikonloppuisin kokannut. Ja niihin käyttämistäni rahoista.

Tämä tulee nyt muuttumaan, sillä vaihdettiin vuoroja niin, että mä laitankin ruoan viikolla, ja herra C v.loppuisin. Enkä mä enää edes muista koska olisin viimeksi käynyt kaupassa, kun mulla ei ole yhtään rahaa. Siis oikeesti ei yhtään. Se on aika metkaa.  Ei tarvii miettiä mitä ostais, kun ei voi ostaa yhtään mitään. Onneksi tolla siipalla on työpaikka, niin se on hankkinut sitten ruoat.

No voi rähmä! Yritän korjailla valokuvia, mutta typerä Flickr jälleen kerran temppuilee, enkä saa korjattuja kuvia tallennettua. Olen lukenut, että hyvässä blogissa tulee olla megahienot kuvat, ja automaattinen oikeinkirjoitustarkistus...No nyt onnistu! Plääh! eikä onnistunut. No ei ne kyllä mitään hienoja kuvia ollutkaan, siis ei silleen mitään kauniita kuvia, joiden kuuluis olla täydellisesti fixattuja, joten laitan ne nyt vaan sellaisena, kuin kamerani on ne (hämärässä) ikuistanut.

Olen ollut aika toimelias koko viikon, tai ainakin haluan uskotella itselleni näin. Yhtään mitään valmista ei vielä ole, mutta hyvää vauhtia tulossa 11 nukkepussukkaa ja 24 kuukuppipussia. Ne kuukuppijutut multa tilattiin viikko sitten viikonloppuna. Olen ne nyt saanut painettua ja itse asiassa jouduin niihin uuden kaavankin tekemään, kun olin edellisen kadottanut. On sen verran pitkä väli edellisen satsin ja nyt tän tuoreen tilauksen kanssa, että olen ikävästi unohtanut miten ne tehtiinkään tehokkaasti...Yhden olenkin jo painovaiheessa ehtinyt tuhoamaan, sen takia niitä onkin enää vain 24.

Mä ensin leikkasin kankaan sen uuden kaavani mukaan (ja kuten huomaatte, kyseessä on todella monimutkainen kaava! Heh!) ja sitten sabluunan avulla töpötin siihen tuon tekstin. Maalin kuivuttua rajaan kirjaimet vielä mustalla tussilla. Olen tehnyt jo melkein kaikki tähän pisteeseen, se rajaaminen on uskomattoman työlästä. Oikeesti ei, mutta kamalan yksitoikkosta, joten se tuntuu työläältä. Joten olen yrittänyt tehdän niitä aina silloin tällöin, ja vaihdellen kirjainjärjestystä. Sen jälkeen maali kiinnitetään silittämällä ja sitten pääsenkin ompelemaan. :D

Ja kuten sanottua, näiden lisäksi olen tehnyt nukkepussukoita. Niiden kanssa olen ihan loppusuoralla, mikä on aivan ihanaa! Ja sen jälkeen pääsen taas aloittamaan uuden satsin. On taas lepakoita tilauksessa. Ja tämä on kaikki siis tietenkin ihanaa, mutta välillä kyllä raskastakin. On hassua, että kun saa tehdä sitä mistä oikesti tykkää, niin silti välillä joutuu pakottamaan itsensä ryhtymään työhön, eikä aina todellakaan huvittais.

Mun nukenvaateprojektini ei ole edistynyt juuri yhtään. Nyt oon keksinyt sen mekon, mutten vielä tiedä mistä kankaasta sen tekisin. Olen muutamia kokeillut, mutten ollut niihin tyytyväinen. Liivitkin molempiin asuihin olen keksinyt, mutten ole saanut niitä aikaiseksi. Toisen liivin kyllä tein, useiden vesiperien jälkeen onnistuin tekemään sen, jonka halusinkin! On vaan noita pussukoita niin paljon tehtävänä, ettei tälle projektille liikene aikaa. Pöh!

Auto on viime viikolla viety korjattavaksi, ja se olis nyt jo valmiina. Huomenna käyn hakemassa, sillä huomenna olis myös Lassilan Tilan puoti avoinna, ja mä tarvitsen pupuille paalin heinää ja olkea.

Joo, mutta niistä ruoista vielä. Niin, ja pointti miks mä niitä teille listaan on se, että hyvässä lykyssä tätä lukee joku sellainen, joka olis kiinnostunut lisäämään kasvisruoanosuutta omassa ruokavaliossaan, muttei oikein tiedä että mitä ihmettä söis. Niin, että vinkkejä. Ja myös jonkinlainen osoitus siitä, että melkeinpä mitä vaan voi tehdä vegaanisena.

Joo, eli en ole näitä vielä kokannut, mutta tulen tässä viikolla kokkaamaan. Tälle päivälle olen ajatellut riisiä, (silken)tofua, merilevää, höystettynä margariinilla, soijakastikkeella ja kevätsipulilla. Nam!

Tiistaille, kun on taas lapsetkin kotona ajattelin tacoja, pitkästä aikaan! Rakastan meksikolaista ruokaa, tai no, texmexiä. Keskiviikkona taas japanilaista: karee raisua, curry-riisiä. Olen ehkä kertonut yrittäneeni tehdä tätä alusta alkaen itse, ilman niitä natriumglutamaattikuutioita, muttei onnistu. Meillä myytävä curry on aivan liian "intialaista", josta tulee aivan liian vääränlaista. Joten ei auta muu kuin käyttää niitä kuutioita. Curry sekaan laitan porkkanaa, ehkä perunaa ja tofua. Todella hyvää. Riisi ei tietenkään ole mikään ekologinen valinta, mutta kun ohra on niin pahaa!! Siis ei aina, mutta näissä japanilaisissa ruoissa se ei kyllä toimi yhtään. Muuten kyllä. Torstaina varmaan kokataan yhdessä, joten siihen en ole vielä keksinyt mitään.

Yksi iloinen asia vielä! Kolmen matkatoimiston loppuunmyytyjen Studio Ghibli retken lippujen jälkeen meinasin luovuttaa, mutta sitten löysin paikan, mistä sain ostettua pelkän lipun Studio Ghibli museoon. Eli tämä tarkoittaa sitä, että mun täytyy yksin löytää sinne. Olen kahdesti siellä siis käynyt, ja molemmilla kerroilla opas on vienyt ja tuonut pois. Käyttäen ainakin kahta eri bussia, ja se bussin käyttö on melko kuumottavaa. Ghiblin omilta sivuilta hoksasin, että suht lähelle pääsee myös junalla, joten uskaltauiduin sitten ottamaan pelkän museolipun. Saa nyt nähdä tuleeko siitä mitään :D. Totta kai tulee!

Niin joo, viikonloppuna oli meidän PKS ryhmän "Ysäri" bileet. Olin pukeutunut mun 90-luvun asuuni (ohutolkaiminen mekko, t-paita alla, verkkosukkikset (näitä ei mulla kyllä tainnut silloin olla?), hiukset saparoilla, banaanivarjostukset - ja mulle kehdattiin sanoa, että olen pukeutunut ihan niin kuin normaalistikin! Pöh! Tai no, niin hän mä olinkin, mutta siitä oli n. 15-20 vuotta kun mä noin pukeuduin. Kuva olis kiva, mut ku ei ole niin ei ole.
 Meillä oli hyvää ruokaa, ja juomaa joka sai mut röyhtäilemään. Kiva! Kivaa oli, vaikkakin meitä oli vaan meidän "oma porukka". 

Torstaina vaihdoin kaksi keittokirjaani näihin ihanuuksiin! Jos haluat samanlaiset, ei muuta kuin yhteys Sashaan, Paperplane Stationeryn pyörittäjään!

Ja koska aion saada tänään paljon aikaiseksi, on nyt mentävä!

xoxo,
Raisa

Välineurheilua

Hitto! Pitää lopettaa leivän syönti, tai ainakin vähentää. Olen siitä aina ihan turvoksissa loppupäivän. Lauantaina järkeilin, ja oli siinä vähän vahinkoakin mukana, että kun ollaan menossa kylään syömään vähän myöhäisempi lounas, niin syön tukevan aamupalan. Ja kun kerta C oli jättänyt pöydälle leipää sen enempää ajattelematta voitelin kaikki ne palat. Viidennen leivän jälkeen tajusin, että palakin vielä niin räjähdän. Ei kerennyt pallomaha laskemaan ennen kyläilyä, mutta kyllä mä silti reippasti kylässäkin söin, kun oli niin hyvää ruokaa. Blinejä! Joita söin ensimmäistä kertaa ikinä. Oikein hyvää, kaikkien lisukkeiden kera. Vähän niinko suolasia (amerikkalaisia) pannukakkuja. Kurnauskis!

Niin, nyt taas ihan tuhti olo. Söin siis aamupalaksi leipää, kun ei ollut tarpeeksi kaurahiutaleita. Ei pitäis ostaa sitä ihanaa juustoa, kun se aiheuttaa lisääntynyttä leivänkulutusta. Niin, ei olla nyt varmaan kuukauteen ainakaan tehty enää tattariraakapuuroa, vaan C on tehnyt kaurapohjasta, keittämätöntä puuroa. Eihän se raakaruokaa ole, kun ne hiutaleet on höyrytetty, ja taitaa se sinne sokeriakin laittaa. Whatever.

Joo, hyvä mutta vähän väsynyt viikonloppu takana! Olen jotain ommellut, mutten kuitenkaan saanut oikein mitään aikaiseksi. Vihdoin ja viimein, oikeesti todella pitkän työstön jälkeen olen saamassa nukenpaidoista sellaisia kuin haluankin. Tajusin myös, että niistä ei koskaan tule sellaisia, joita on oikeasti mukava tehdä. Toisin kuin vaikka Pinkkiksen peruspussukoissa tai niissä nukkepusseissa, näissä ei tule suuria onnistumisen riemuja. Jokainen sauma on kamalaa näpertelyä. Mutta suurin oivallus, sillä tuon edellisen oivalluksen jälkeen kävi mielessä ajatus koko roskan hylkäämisestä, oli kuitenkin se, että vaikka kuinka tykkäisi työstään, niin osa siitä on myös ihan perseestä. Olkoon siis nämä paitojen väkertämiset ne minun elämäni perseet! :)

Se, etten kauheasti jaksanut viikonloppuna ommella ei tietenkään estänyt minua innostumasta tilaamaan lisää kankaita! Tässä kävi vielä niin onnekas sattuma, että lauantai-iltana muistin, että mulla on Kangastukkuun lahjakortti. No, etsin sitten tuon kortin käsiini ja huomasin, että se erääntyy sunnuntaina! Hups! Ei muuta kuin aamulla tilaus menemään! Olen tulevista uutuuksistani aika innoissaan! Tilasin mm. paksua valkaisematonta flanellia, pyrin sillä mahdollisuuksien mukaan korvaamaan käyttämäni fleecen. Ihan ympäristösyistä. Toivottavasti se onnistuu! Sen lisäksi tilasin uutta karvaa, uudella tarkoitan uutta väriä. Ja helpottaakseni niiden paitojen väkertämistä tilasin vesiliukoista tukikangasta! Olen sitä Eurokankaasta kysellyt, mutte i ne olleet sellaisesta kuulleetkaan. Siellä on kyllä ihan oikeasti aika sekalainen joukko ihmisiä töissä. Osa on ihan päteviä, ja osa taas ei erota loimea kuteesta. Mutta kun siellä on niin ihania kankaita!

Välillä tässä "työssä" on parasta uusien kankaiden haaliminen. Joka ehkä vähän muistuttaa välineurheilua. Hankitaan ja haalitaan, mutta sitten työhön tarttuminen, sen tekeminen ei olekaan aina se pääasia. Välillä jopa niin, että se on pakollinen paha, mikä on tehtävä. Mutta kyllä mulle usein käy niin, että vaikka onkin vaikea aloittaa, niin kun vauhtiin pääsee ei meinaakaan malttaa lopettaa. Ja oikeassa urheilussakin on niin, että aloitus on hankalaa, mutta jälkeenpäin olo ihan mahtava. Ei siinä, että mulla olis enää minkäänlaisia muistikuvia urheilun jälkeisestä hyvästä olosta. Ellei hupipyöräilyä lasketa. Siitä kyllä tykkään, jo liikkeellelähdöstäkin.

Mutta joo, eipä mulla sitten muuta. En ole yhtään jaksanut innostua mistään ruokajutuista, enkä ole juurikaan käyttänyt ruokaan rahaa, kun ei sitä yhtään ole! C on ostanut mitä on ollut pakko ostaa. Mä käytin silloin torstaina sinne Ekoloon aika paljon. C:n rahoja. :D Parjantaina, kun lapset oli pitkän tauon jälkeen taas isällään me syötiin tofu-juustoleipiä ja sipsejä, ja samalla katsottiin ekaa Sherlock Holmes elokuvaa. Ekalla tarkoitan Guy Ritchie elokuvaa. Lauantaina syötiin illalla sitten vaan jotain ihan vähäsen, tais olla vaan popcornia, kun oli lounaalta (ja ne aamuiset viisi leipää!) vieläkin masu täynnä. Sunnuntaina ankeesti se hernekeitto, jota keittelin viikko sitten tuntikaupalla. On niin hassua, miten saatan välillä innostua ruoanlaitosta niin, että täytyy kutsua ihmisiä syömään, ihan vaan sen takia kun on jostain uudesta tekeleestä tai teemasta niin riemastunut. Ja sit välillä (useimmiten?) se on niin kamalaa, eikä millään jaksais keksiä yhtään mitään vähänkään innostavaa. Siippa onneksi melkein aina jaksaa tehdä jotain herkullista. Mä usein teen sitten jotain tosi tylsää, kuten soijarouhekastiketta ja makaronia, jotain kamalaa risottoa tms.Mut silloin kun on pakko niin ei kyllä yhtään mikään huvita! Ei edes lukeminen. Biologiakin on ihanaa, mut jos sitä on pakko lukea, niin sehän on aivan kamalaa.

Mut nyt tää menee!! Melkoinen lista tällepäivälle kaikkea! Ai niin, mun blogi tulee siis piakkoin muuttamaan jonnekin muualle. Seuratkaa sinne sitten! Kerron lisää kun tiedän tarkemmin!

xoxo,
Raisa

Pizza, jonka tein reilu viikko sitten. Se, mistä en meinannut löytää kuvaa. Tai jotain.

Päivitys

Heips!

Mies kielsi kirjoittamasta blogiin, kun se on siirtämässä sitä jonnekin muualle. Mutta kun siinä kestää niin en jaksa odottaa. Ei siinä, että olis mitenkääne rityinen hinku kirjoittaa, mutta ettette ihmettele, että missä mennään.

Olen ommellut kuin viimeistä päivää. Ihan täyspitkiä työpäiviä tehnyt, ja vähän päälle. Hidasta puuhaa on. Mutta kun tekee listoja, joihin melkein sauman tarkkuudella merkitsee tehtävät ompelukset, niin tulee tunne saavutuksistakin. Kyllä minä ihan oikeasti etenen. Ja siitä huomaa erityisen hyvin, kun ensin minä olen piirtänyt kaavat kankaalle, ja sitten C leikkaa ne ja sen jälkeen mulla onkin Tehdas täynnä kangaspinoja. Siis niitä leikeltyjä kapppaleita. Tämä tapahtuu viikonloppuna, sillä C:llähän on viikolla töitä, eikä se silloin ennätä auttaa mua. Viikon mittaan sitten kasat alkaa kummasti hupenemaan. :D

Varasin juuri Studio Ghibli kierroksen. Ensin yritin Suomalaisesta matkatoimistosta, josta olen sen kaksi kertaa aiemminkin varannut - ei onnistunut. Huhtikuun kaikki retket jo menneet (hitto siellä tulee olemaan turisteja huhtikuussa, kun on oletettavasti kirsikankukinnan aika, vaikkakin joku paikanpäältä arveli, että puut kukkisikin jo maaliskuun puolella.), joten yritin sitten ulkomaista matkatoimistoa. Niiden valikossa ei ollut koko huhtikuuta, eli sielläkin kaikki retket jo menneet. No, kolmannesta (ehkä) tärppäsi, ja retki museoon on nyt alustavasti varattu. Jee!!

Muutenkin alan olemaan valmis matkaa varten! On ostettu aamupaloiksi annospuurot ja välipaloiksi vegenakkeja ja kaurapatukoita. Noms. Vielä tarviin suklaata ja lisää niitä nakkeja (Vegetukusta oli loppu, siksi vielä vähän lisää). On tietty vähän tylsää ottaa noin paljon ruokaa mukaan kun menee Japaniin. Eniten maailmassa tykkään japanilaisesta ruoasta. Kunhan se on Suomessa ja saan tasan tarkkaan tietää mitä annokseni sisältää...Mä vaan haluan syödä ilman mitään kuumotuksia. Ilman, että siitä nousee kauhee numero. Hyvässä muistissa on ne ravintolan päydässä vietetyt kauhun hetket, kun mun "Puutarha Salaatissa" on pinnalla iso läjä mahdollisesti puutarhassa kasvanutta sikaa silputtuna. Ei kiitos. Ja se, että niillä on englanninkielinen menu ei todellakaan tarkoita sitä, että ne puhuis englantia. Onneksi Tokiossa alkaa olemaan jo paljon vegaanisia ravintoloita, joita etsimällä saankin hyvin päiväni kulumaan :D

Mulla oli jotain ruokakuvia, mut en tiedä mihin ne on joutuneet. Ja oikeesti - Ketä kiinnostaa miltä meidän syömä ruoka näyttää, jos olen kerta niin laiska etten jaksa reseptejä kirjoittaa? Viime perjantaina kuitenkin syötiin "lihapiirakoita" ja salaattia. Oli ihan älyttömän hauskaa! Ostin niitä Asematunnelin Kotikonnusta. Myös kaksi possumunkkia. Sieltä siis tosiaan saa ihan ilman mitään ihmettelyä j apäivittelyä vegaanisia munkkeja!! Ja niitä soijarouhepiirakoita myös. Lauantaina oli älyhyvää pizzaa!! Ihan mahdottoman maukasta! Tein kaiken itse:pohjan, kastikkeen, "pekonin" (joka pizzasta tekikin niin hyvän) ja juuston.

Sunnuntaina keitin ikuisuuden (vahingossa!) hernekeittoa, jonka sitten pakastinkin saman tien, kun ei yhtään tehnyt mieli. Keitolle melkein kävi kuten noille paahtoleiville, joille kävi "feisbookit". Eli elämä tuli ja kokkailut unohtui. Onneksi oli kansi päällä ja paljon vettä, ja levy pienellä. Ja kerrankin tuli varmasti kypsää, kun yleensä en millään meinaa malttaa keittää niitä herneitä kypsiksi asti.

Sunnuntaina sitten syötiin marinoituja ja leivitettyjä soijamedaljonkeja ja valkosipuliriisiä kermakastikkeella. Melko tuhtia! Mutta niin hyvää!! Noihin soijamedaljonkeihin löytyy respti Puputytön Juhlakirjasta. Jos kiinnostaa kokeilla.

En juurikaan käynyt kaupassa, mitä nyt ne lihikset ostin. Ne olikin sinäänsä aika kalliita, tai verrattuna siihen, miten edukkaasti yleensä kokkaan. En ole enää kytännyt rahankäyttöäni, se tällä hetkellä pysyy hyvin kurissa ilman kyttäämistäkin. Pinkkiksen puolella sitäkin enemmän. Päivittäin merkkaan kaiken, kun aiemmin se on ollut sitä, että kerran vuodessa raahaan kaiken isälle, toivoen, että se selvittää kaiken ja tekee veroilmoitukset ja muut. Kankaisiin on mennyt viime aikoina todella paljon rahaa. Vaikkei kankaita juurikaan edes pitänyt ostaa, Japanin takia. Mutta enhän mä sieltä mitään turkiksia ala raahaamaan, ainoastaan niitä maailman söpöimpiä puuvilloja.

Joo, eipä tässä kait sitten muuta. Kalenteri on taas ihan täynnä kaikkee ja koko ajan pitäis olla jonnekin menossa. Ylioppilaskirjoituksetkin tässä kuussa. Hah! Arvatkaa mitä kävi mun bilsan lukemiselle! Mähän aloitin sen jo joulukuussa, tosi järjestelmällisesti ja mikä se sana nyt on - kunnianhimoisesti? Ja sit tuli kirjastosta yksi kirja, jota olin odottanut pitkään, ja annoin itselleni vapaan viikonlopun bilsan pänttäämisestä. Sen jälkeen en ole lukenut sanaakaan bilsaa. Ei vaan pysty kun sen kerran on lopettanut. Mälsää. En tiedä meinaanko sitä tehdä uudestaan sitten ollenkaan. Ehkä mulle riittää se C. En mä sillä arvosanalla kuitenkaan mitään enää tee. Että silleen. Saa nyt nähdä. Olen mä johonkin preppausiltaan menossa ens viikolla.

Hei nyt!

xoxo,
Raisa

Säännöllinen postaus

Koska mikään ei ole bloggaamisessa niin tärkeää, kuin säännöllisyys tässä on teille jokamaanantainen Raisa-pläjäyksenne.

Mulla on kyllä järkky kiire, kun yritän saada xmäärän tilauksia kasaan ennen kuin tytär saapuu koulusta vaatimaan jotain peliä tietokoneelle. Joka pitää siis käydä ostamassa. Onko muuten vähän ihanat pyöräilykelit!! Helmikuussa! ihan huikeeta.

Mulla on ollut niin paljon kaikkee puuhaa viikonloppuna, ja sit olin vielä vähän kipee perjantainakin, joten ruokalistan suunnittelu jäänyt tekemättä. Ihan hyvin syötiin silti. Ja halvalla, sillä en käynyt kaupassa ollenkaan. C kävi kait hakemassa leipää, kun en ole jaksanut leipoa (edelliset epäonnistu ja sekös minua masensi).

Perjantain ruokaa en millään saa mieleeni. Lauantaina kokeiltiin medium hot "Karee raisu"a, ja ei ollut niin hyvää kuin mild. Meidän mielestä siihen ruokaan ei sovi tulisuus. Mutta se onkin vaan meidän mielipide.

Sunnuntaina päivällä keitin vehnänuudeleita, tein pekonia ja lisäsin vielä mukaan herneitä ja se oli siinä. Vähän jäi kyllä kuivaksi. Mutta maukasta oli! illalla sitten linssikeitto (ohje Kasvisseikkailusta) ja leipää. Nam.

Olen viikonlopun enimmäkseen ommellut, leikellyt kankaita ja siivonnut/järkeistänyt Tehdasta. On ollut oikein kivaa. Silti toimeliaisuudestani huolimatta tuntuu, että vähän saan aikaiseksi. Tahtoisin saada enemmän. Mulla on töihin ryhtyminen aina vähän hankalaa, se venyy pitkälti yli puolen päivän, kun nettiasiat (jotka kyllä isolta osin myös ne on Pinkkikseen liittyviä) vie niin paljon aikaa. Ja kun lopulta pääsen yläkertaan, Tehtaalle, niin sielläkin sitten se järkkäily ja kaikki vie ajan ja huomion. Lopulta kun pääsen oikeasti ompelemaan kestää oma aikansa uppoutua siihen ja just silloin kun se tapahtuu niin C alkaakin jo huhuilemaan alakertaan...ja mä en millään malttais lopettaa just siihen kohtaan. Ja sit se hermostuu kun joutuu odottamaan niin kauan.

Sitten on vielä ne uudet projektit, joiden kimpussa työskentelen. Niissä menee tuplasti aikaa, kun yritän selvittää miten se kannattaa tehdä. Multa yksi asiakas tilasi lepakon ja mä olin että voi itku. Miten mä sille lepakon teen? Ja sit mä keksin ne siivet! Ja nyt siitä on tuloillaan yksi hienoimmista tekeleistäni ikinä! Mutta kyllä siihen onkin aikaa mennyt! Siivet on kevyesti pehmustettu mun vanhan talvitakin (sen minkä vetoketjun rikkoutumisesta kerroinkin!) hihojen pehmusteella (ei se oikeasti kai pehmustetta ole mitä takeissa on, täytettäkö?)

No, joka tapauksessa on ollut mukavaa ja piristävää tehdä uusia juttuja! Ja uudenlaista itseluottamustakin niiden onnistumisesta saanut. Mä osaan sittenkin jotain! Niin, ja sitten kun noiden haastavempien projektien ja ennen kaikkea materiaalien jälkeen palaa johonkin peruspuuvillapussukkaan niin silloin sitä vasta jotain osaakin! Niiden tekeminen on niin ihanan helppoa kaikkien pitkin turkisten ja venyvien fleecien jälkeen! Eilen illalla just aloin ompelemaan muutamaa peruspussukkaa, ja ne valmistuukin niin nopeasti! kun vaikka vertaa tohon Totoroon, jota olen kasannut tunteja...

Tänään on vielä mahdollisuus hyödyntää Pinkkiksen juhlakoodia, jos jotakuta kiinnostaa! PINKKIS300 syötetään sopivaan kentään ja sillä saa iloiset 30%tilauksen loppusummasta hus pois! Melko mahtavaa!! Onnistuu tuolta Etsyn kautta.

Nyt täytyy kyllä rientää! Puputkin riehuvat siihen malliin, että parasta mennä katsomaan!

Loppuun vielä ihanan värikäs kuva, jonka tyttäreni eilen otti.

xoxo,
Raisa

Pohjat!

Lauantaina kävin kaupassa, siinä ankeemmassa ja halvemmassa. Listalla olis ties mitä, ja sit toi äijä vielä lisäs manteleita ja appelsiineja ja inkivääriä ja punajuuria. Kääk. Ja mulla ei ollut juuri yhtään rahaa, kun pitää säästää ja sit vielä kustantaa lapset ja mies Heseen. Kaikesta huolimatta mä ostin viikonlopun ruoat alle 15 eurolla! Tokihan siitä puuttui perjantai, ja lauantain lounas (joka siis oli se Hese). Niin, ja tiettyhän meillä on kaapissa soijasuikaleita ja vaikka mitä, et emmä väitä kokonaan kokanneeni muutamalla eurolla koko viikonlopun safkoja. Mut melkein.

Perjantaina oli siis spaghettia ja soijarouhekastiketta, porkkanaraateella mehevöitettynä.

Lauantaina oli itsetehtyä "Karee raisua" Curry riisiä, japanilaista curryruokaa (currykastike, tofua, porkkanaa, perunaa, herneitä). Tämä(kään) "karee raisu" resepti ei toiminut. Olen siis kokeillut kahta "made from scratch" reseptiä, sekä kaupan natriumglutamaatilla höystettyä puolivalmista kastiketta. Ja se kaupan on kyllä ihan ehdoton ykkönen. Jälkkäriksi oli köyhän miehen hedelmäsalaatti, eli mandariinia ja ananasrenkaita.

Sunnuntaina oli C:n tekemää mac&"cheeseä". Ja kun se kerta lämmitti uunin, oli mun pakko alkaa leipomaan. Ja kun se uuni nyt kerta oli päällä, tein saman tien päivällisenkin. Leivoin siis kolme vuokaleipää. Taas tyyliin mitä kaapista sattuu löytymään. Lisäsin taikinaan myös taatelipurkin pohjalta kaikki ne hiutaleet, joita sinne kerääntynyt. Todella mukava lisä! Päivälliseksi tein Soijasuikale-peruna-sipulivuoan. Ja ihan ilman pakasteperunasuikaleita. Se sai olla tosi miedolla lämmöllä, ja tosi pitkään uunissa, sillä kello oli siinä kohtaa vasta jotain kolme. lisänä oli ituja, joita ianoastaan kyllä minä söin.

Jälkkäriksi oli limetti-kookospiirakkaa, joka oli tarkoitettu vieraille, jotka eivätkään päässeet tulemaan. Jälkkärin jälkkärinä oli joku C:n kokeilu: maapähkinävoipallo, joka koostui suklaasta, mpvoista, kermajuustosta/tuorejuusto?/mikä se nyt on? ja tomusokerista. Se oli niinko kekseillä dipattavaksi tarkoitettu. Joku meni vikaan, sillä sillä siitä tuli vaan sellanen kökkö, eikä ollenkaan pallo. Liian makeeta minun makuuni. Ei siinä, ettenkö tykkäis makeesta, mut pitää olla myös makua.

Ruoanlaiton ohessa olen hoitanut pyykit ja ommellut. Ommellut ihan sikana. Olen omast amielestäni keksinyt ihan hirmu hyvän tuotteen myyntiin, ja olen sitä koonnut päiväkausia. Tehnyt erheitä ja ottanut niistä opikseni. 

Ei ihme, että mulla on jatkuvasti pää kipeänä, jos kerta jännitän olkapäitä noin!

Tässä huippusalaista projektiani ;)

 Viikonloppuna olin myös "pakotettu" avaamaan Nekogatsu Zukin nukkeni. Se on siis tuo pienempi noista. Middie. Eli keskikokoinen Blythe. mulla on ollut se jo melkein vuoden, en vaan halunnut ottaa sitä laatikosta, sillä en ollut varma,e ttä halusinko pitää sitä laisinkaan. Ja sit pelkäsin myös sitä, et mitäs sitten jos tykkäänkin siitä...eihän yhdellä vielä leikkejä tee, siihen tarvitaan ainakin kaksi, ja niille vaatteita ja kaikkee...No, nyt odotan, että pääsen Japaniin ja sieltä hnakin "Harajuku Girl"in, Puchippa Chappu Pepan, tai jotain sinne päin. Niin, pakotettu koska asiakas kyseli Middie Sleepsackin perään :D

Viikonloppuna sain nämä kaikki valmiiksi, plus yhden jota ei näy kuvassa. Sekä listattua, että myytyä :)No, ei siiä ollut kuin yksi myytäväksi, loput oli jo etukäteen varattuja. 

.

Olen myös kuvannut tuotteita Etsyä varten, ja listannut niitä. Tämä on mainitsemisen arvoista siksi, että yleensä se on ollut siipan hommia. Mutta harmistuin tahtiin ja intoon, tai sen puutteeseen, jolla homma hoidettiin, ja kimpaantuneena päätin tehdä sen(kin) itse. Kamala homma. Ei ehkä muussa, mutta kuvien käsittelyssä. En osaa käyttää mitään muuta kuin Flickrin kuvankäsittelyohjelmaa, ja se ainakin on kamalan hidas. No, ihan sama.

Olen päättänyt, että joka viikko täytyy tehdä myös jotain "tuottamatonta". Siis jotain ns. hyödytöntä askartelua. Toissaviikolla oli se hurja skräppimaraton, viime viikolle väkisin änkesin vanhojen farkkujen silpomista. Olen lasten korjauskelvottomia, ja omia kans, farkkuja säilönyt, ja nyt vihdoin ja viimein keksinyt niille käyttökohteen. Leikkaan niistä tilkkuja ja ompelen ne yhteen ja lopulta tyynynpäällisiksi. Täytteeksi olen kerännyt kaiken silpun mitä Tehtaalta tulee. Kunnon roskatyynyt.

Nyt kun on niin hyvä vauhti päällä, ja noi ompelut hyvässä iskussa, on vaikea irtautua niistä ja tehdä jotain "hömppää". Mut sitäkin tärkeämpää!

Nyt kuitenkin mentävä! Paketteja postitettava Australiaan, Norjaan, Singaporeen ja Jenkkeihin :D

xoxo,
Raisa

Joku ruokapostaus

Joop, sitä taas luvassa. Ei siis mitään reseptejä tai sellasta.

Ihan tosi riuska viikonloppu takana. Oon vieläkin ihan väsynyt. Tälläistäkö työtätekevien ihmisten elämä on? Huh huh! Ei siinä että mä olisin töitä tehnyt, mut kuiteskin.

Perjantaina käytiin Pimpulan kanssa kaupassa, ja meni kuumottavan paljon rahaa. Joist akyllä kahdeksan euroa synttärilahjakarkkeihin. Yhteensä siis 35, 83. Eli reilusti alle 30 euroa ruokaostoksiin. Suuri summa johtuu enimmäkseen Hävyttömien tuplaleipomisesta. Reilun kaupan kaakao, suklaa ja sokeri maksoivat yli 7 euroa.

Ruokana oli perjantaina juuressosekeitto vihreillä pavuilla kuorrutettuna ja leivällä höystettynä. Pinpu leipoi sillä aikaa kaksi satsia niitä Hävyttömiä. Toisen kotiin ja toisen mulle Skräppimaratoniin lauanataille. Mä leivoin sämpylöitä lauantain ruokaa varten. Ja tein myös pihvitaikinan, kun en aikonut olla kotona lauanataina.

Lauanataina oli siis mustapapupurilaisia ja niitä sämpylöitä.

Sunnuntaina mausteisia pitaleipiä rapeaksi uunitettuina ja Papan Kanuunaa (baba ganoush). Ainoo, että käytin ulkomaisen pitan sijaan rieskaa...ja rieskahan ei rapeudu, se sitkistyy...hitto mikä workout leuoille!!

Lauanatian olin koko päivän, kymmenestä kymmeneen Sinellissä skräppäämässä. Oli ihanaa. Sain 12 sivua tehtyä!! Wohoo! Hyvä hyvä. Oli kaikin puolin oikein mukava päivä, paitsi ettei mitään pitänyt ostaa ja silti meni 55 euroa. No, albumiin meni melkein kolmekymppiä. Helmiin ja nauhoihin loput.

Ei voi, siis mitä mä tällästä kirjoitan?! Sata ja yksi asiaa tehtävänä ja täällä mä möllöttelen. Nyt hus pois!

Sorry, aina ei voi olla *jotain*.

Sunnuntain olin myyjäisissä, Helmihulinoissa. Ja ihan kamalan väsynyt kotiin päästyäni. Mut oli kivaa

Ja taas nukkeunia. 

xoxo,
Raisa

Kaupassa

Olin perjantaina hurjan reipas ja poljin Tammistoon. Ensiksi Eurokankaaseen, josta ostin kahdeksalla kympillä järkyn säkin teddyä. No, pyörän tarakalla se meni ihan kivasti. Sitten ruokakauppaan. Mulla oli tietenkin säästäväisenä tyttönä lista, jota aika hyvin noudatin. Citymarket on huono paikka säästäväiselle, kun se on Prismaa paljon houkuttelevampi. Ja kalliimpi?

Ostin mantelimaidon, joka oli vähän luomusoijamaitoa halvempi. Ostin molemmat. Kun teki mieli. Prismassa olis ollut melkein euron halvempaa, enkä olis sieltä ostanut mantelimaitoa. Mun ostokset maksoi viisikymppiä, mikä oli 30 euroa enemmän kuin olin ajatellut. Ei kai 50 euroa silti paljoa ole viikon lopun ruokaostoksista? Ei.

Mutta kun kuittiani tarkastellaan vähän lähemmin, niin voi huomata, että linnun ruoka maksoi vähän yli 20 euroa. Ja tee, siis jäätelön maustamiseen käyttämäni matcha tee maksoi kympin. Se oli luomua :D Lisäksi ostin toisen teen, ei luomua eikä reilun kaupan :( Mutta japanilaistyyppinen vihreä tee kuitenkin. Ja olen koukussa niihin. Eli jos olisin ollut oiekin kurinalainen ja askeettinen (joka siis ei ole tarkoitukseni mitä ruokaan tulee!!) olsin tehnyt viikonlopun ruokaostokset reilusti alle kahden kympin! Ha! Repikää siitä!

No mitä me sitten syötiin?

Perjantaina okonomiyaki, joka on siis suikaloitua kaalia, vehnäjauhoa, ripaus kutakin: kikhernejauhoa, merilevähiutaleita, suolaa, kalatonta maustetta. Ja vettä. Käytin tähän myös kaikkee, mitä jääkaapista löysin: palan juustoa, puolikkaan punasipulin. ja ehkä muuta. Sekoitetaan ja paistetaan pannulla kiinteiksi pannukakuiksi. Tarjoillaan okonomiyaki kastikkeen, tässä tapauksessa Bull Dogin, majoneesin ja merilevähiutaleiden kera. Lisänä salaattia, josta enin osa itse kasvatettua: ituja, krassia ja auringonkukan versoja, lisäksi porkkanaa, appelsiinia ja jotain. Itsetehdyn salaatinkastikkeen kera.

Vanha kuva, mut sama jälkkäri.

Lauantaina tofu-sieni-makaronipaistos ja suklaavanukas, itse tehty. + Kermavaahto. Ruoka ei ollut hyvää :( Jälkkäri kyllä :)

Sunnuntai kermaperunat, seitanpihvit, itsetehty maustevoi. Leivoin lisäksi neljä leipää.

Näin meillä köyhäillään :)

Kaunis lopetus tähän vielä, että tilasin eilen pitkästä(?) aikaa tytöille vaatteita. jotain, jonka olin luvannut itselleni palkinnoksi, kunhan myyntejä on tarpeeksi. Ja nyt mua hotsittais ethdä vaateita taas itse!

Hyvä hyvä! Biologia ahdistaa ihan kauheesti (laiska vaihe taas meneillään sen suhteen - yikes!) mutta muuten kaikki taas älyttömän hyvin! jotenkin tosi varma ja hyvä vaihde päällä :D

xoxo,
Raisa

Uusi, uljas Silvoplee.

Heips! Eilen oli aika hoitaa taas asioita kaupungilla, kankaiden hakua ja viimeisten joululahjojen haaliminen. Matikan kurssien kirjat sain pois listalta kirjaston avulla. Ihanaa, kun sai silläkin säästettyä parikymppiä. Kaikki tämän jakson kirjat, lukuunottamatta espanjaa, jonka kaksi tuhtia kirjaa kattavat kaikki lukion kuusi kurssia, ja ne järkisysitä ostin omaksi, tulevat kirjastosta. Mitä turhaa ostaa omaksi, kun en niitä varmasti jälkeen päin lueskele :)

Joo, ensiksi siis Matkahuoltoon. Kuvittelin hakevani jonkun keskikokoisen, helposti kannettavan paketin, mutta mua odottikin jättiläismäinen pahvilaatikko! Uh huh! No, onneksi se oli kevyt ja mulla C mukana, niin se sai kantaa :) Ruohiksesta ostin vahingossa käsirasvan, jossa olikin mehiläisvahaa :( Tai siis ostin sen rasvan ihan tarkoituksella, mutta kuvittelin merkin olevan vegaaninen, muttei siis ollutkaan. No, elämä on. Tajusin tämän Ekolossa, jossa oli samaa rasvaa, eikä siinä ollut vg merkkiä. Pahus soikoon! Ekolossa vaihdoin vahingossa ostamani väärän teen oikeaan. Olen löytänyt uuden suosikkiteen, juurikin Ekolosta. Se on luomutuotettua reilun kaupan japanilaisen perinteen mukaan valmistettua vihreää teetä kiinasta. Les Jardins De Gaia -merkkistä. Sencha Zhejiang. Tokyokanin luomuteetä en millään saa maistumaan oikein miltään. Tämä maistuu :)

Joop, mutta ennen Ekoloa mentiin uuteen Silvopleehen. En ollut varautunut tekemään siitä

www.steffit.com ? Kuva "lainassa" tuolta, ehkä.

blogipostausta, joten mulla ei ollut kameraa mukana. Joten mulla ei ole esittää teille mitään todistusaineistoa. Huomasin juuri, että ravintolalla myös uudet kotisivut ja ennen kaikkea pidennetyt aukioloajat! Mahtavaa!! Iltaisin voi tehdä myös pöytävarauksia!

Entisessä Silvopleessä käyneet muistavat varmasti tilan ahtauden ja "aistillinen ja henkevä nainen" aiheiset maalaukset seinillä, vai oliko ne vaan niissä pilareissa? Uudesta puuttui onneksi molemmat. Paikka on paljon avarampi, siltikin oli kyllä ihan täynnä. Kuitenkaan ei tullut tunnetta, että täytyy pitää kyynärpäät tiukasti kyljissä kiinni, ettei estä sohimisellaan muita syömästä. Tätäkin ihastuttavampaa oli paikan selkeys, se miten seinät oli maalattu ja niille maalatulle seinille oli maalattu tietoa ravintolasta, niiden ruoista jne. Tosi trendikäs, olematta yhtään hipsterimäinen. Ei siis viiksiä ja taikka paksuja silmälaseja maalattuna yhtään minnekään. Thank god! Sanoisin, että ulkoasultaan oikein onnistunut muutos!!

Mutta entä sitten ruoka? En tiedä oliko vain hyvä päivä kokeilla, vai mikä, mutta oli ehkä parasta Silvopleessä syömääni ruokaa. Todella hyvää. En tiedä onko hinnat nousseet vähän, mutta taisi olla myös kallein lautaseni siinä paikassa. Yli 17 euroa. Yleensä olen jossain siinä 15 € kieppeillä. No, ei paha tuokaan, varsinkin jos lupauksensa luomun ja lähiruoan suosimisesta pitää paikkansa.

Kaiken kaikkiaan oli erittäin miellyttävä kokemus. Kerran kolautin oikean reiteni ikävästi naapurin pöydänkulmaan, mutta minnekäs minä en päärynävartaloani kolauttelisi?

Lämmöllä susittelen! Ja aion mennä uudestaankin! Vegaaniset ruoat löytää suht helposti, kunhan välttää vaan juustoja ja hunajaa. Raaka-aineet merkitty kaikissa annoksissa. Niin, ja uusi paikka on samalla kadulla kuin vanhakin, parikyt metriä eteenpäin Hämeentien suunnasta katsottuna.

Illalla oli koulua, kaksi matikan tuplatuntia putkeen....aika kamalaa. No, selvisin niistä hengissä ja poljin kotiin järkeistämään Tehtaan kaaosta. Uusia kankaita, ja vielä sellaisia supermuhkeita fleeceja ja turkiksia on kaikkialla, eikä ne mahdu mihinkään! Nukkien joulukoristeet on hujan hajan ja plääh! En saa mitään tehtyä, kun kaikki on ihan mullin mallin. Ja sit kun yritän siivota, niin törmään vaan sinään, kun koko ajan on jossain jotain, mille ei olekaan paikkaa ja sit vaan siirtelen sitä ees taas. No, eilen kuitenkin tungin kaikki hujan hajan olleet kankaat just siihen isoon pahvilaatikkoon, jossa ne turkiksetkin tulivat, pistin ylim. joulukoristeet laatikkoon ja laatikon pois. Pikkuhiljaa lakoi taas näyttämään ihan toimivalta työtilalta.

Eipä muuta, taidan mennä ompelemaan ja tekemään loppuun aloittamani joulukortin. Osallistuin yhden ryhmän joulukorttivaihtoon ja olen tekemässä tosi hauskaa korttia :D

xoxo,
Raisa

Nukkemiitti, myyjäiset ja "Back to School" -postaus

Taas paljon kaikkea takana! Lauantaihin mennessä olin saanut kaikki aloittamani pussukat ommeltua, mikä on oikeesti aika kuumottavaa ja sit kuitenkin ihan älyttömän hienoa. Mulla siis yleensä on niitä ainakin kolmessa eri vaiheessa menossa. Värien ja joskus kokojen mukaan kasoissa. Mut nyt ei ole "sleepsackeja" lukuunottamatta mitään! Eikä ole niitä vetskareitakaan. Eikä kyllä vähään aikaan tulossa mitään myyjäisiäkään, ja taas toisaalta Ofeliasta jäi tarpeeksi Etsyyn laitettavksi pidemmäksi aikaa, niin ei vaan yksinkertaisesti ole tarvetta ommella. Kummallista.

Joo, eli oli kaikki pakkaamista lukuunottamatta tehty, joten saatoin hyvillä mielin lähteä joululahjashoppailemaan ja sit vähän myöhemmin kaverille nukkemiittiin. Keskustassa oli tietenkin kamala ryysis, mutta sain asiani hoidettua ja tarvittavat lahjat hankittua. Teellekin Manga Cafeen ennätin, ja Pinzagon siitä lähes naapurista isältään seurakseni usutin. Pinpulaa odotellessa puin yhdelle mukanani olleelle nukelle (mukana miitin takia!) juuri postista hakemani, kaverilta lahjaksi saadun mustan "nahka"minihameen kaikkine härpäkkeineen. Oli ihanaa kun se oli siinä kahvilassa ihan ok, ilman tunnetta siitä, että mua tuijotetaan tms. Hörhöt on kyllä siinä suhteessa ihan parhaita! Hörhöillä tarkoitan siis niitä nuoria "japani-faneja". Ihan sama.
Ekolon kautta (116 euroa juustoon, makkaraan, nakkeihin ja "joulusukka" lahjoihin) Soi Soihin syömään, sinne koska oli vielä puoli tuntia aikaa ennen miitin alkua. Kävin kyllä vielä parissa paikassa siinä välillä. Mun bataattiranskalaisissa oli hius ja se kyllä vähän vei ruokahalua.

No, miitti oli ihana. Emäntä oli tehnyt suklaapikkareita, joulutorttuja ja lisäksi oli mun tuomia snäksejä, ja Neiti K:n tuomia sipsejä. Nom nom nom. Meillä oli tosi kivaa! Kaikki kilvan ihailtiin Neiti E:n uutta nukkea. En kerro siitä sen tarkemmin, mutta pitkästä aikaan on tullut markkinoille jotain uutta ja se toimi! Olin siitä hyvin ihastuksissani ja omaksi ihmetyksekseni pystyin järkeilemään asian niin, että mulle riittää, että Neiti E:llä ja Neiti S:lla on se. Mun ei tarvii sitä hankkia. Ehkä tulen tätä vielä katumaan, jos sen arvo kauheesti kohoaa nykyisestä. Mutta ei saa ajatella nukkeja sijoituskohteina, ainoastaan niitä voi muille puolustella sillä, että hinnat saattaa tuplaantua, joskus jopa triplaantua. Ehkä enemmänkin. Ihan sama.

Huikea lintulauta! Helppo täyttää, vaikkei sitä kovin tiheään tarvii täyttääkään.

Joo, vietettiin koko iltapäivä siellä, tutustuen samalla pupuihin, joita oli neljä kappaletta :) Puput on ihania! Lopulta sitten oli aika lähteä kotiin. Mulla oli pyörän selkään melkoiset kantamukset, mutta narulla sain köytettyä kaiken tukevasti kiinni. Poljin lähimmälle juna-asemalle, ja sieltä junalla kotiin. Kotona sainkin sitten pian iloisen yllätyksen. Eräs ihana blogin lukija, joka on kanssani harmitellut lintulautojeni täydennystiheyttä toi minulle isänsä tekemän valtavan lintulaudan! Siis aivan mahtavaa!!! *iso sydän!*Nyt se on tuolla pihalla, maassa niin että isot linnut ja oravatkin saavat kupunsa ravittua. Kiitos vielä kerran!!!

Sunnuntain vastaisen yön nukuin vähän huonosti, kun jännitin myyjäisiä. Näin unta, että olin pahasti myöhässä. Sekä Japanin lennolta, että Ofeliasta. Heräsin todella hyvissä ajoin, joten ei syytä huoleen. Ja olin sitten lopulta yli tunnin myöhässä...Ei hätää, mulla oli siinä sitten vähän alle tunti laittaa pöytä kuntoon, ja ihan ok se meni. En ollut valmis kun ovet avattiin, mut mitä sitten.

Ofelia oli jälleen kerran ihana. Ne asiakkaat! Koska olin yksin en päässyt kiertelemään muiden pöytiä, mut mitä omalta pöydältäni näin, niin ihania asioita oli muillakin myynnissä. Asiakkaita oli omasta, ja muidenkin, mielestä vähemmän kuin edellisinä vuosina, kertaakaan ei tullut kunnon ryysistä, mutta silti myynnit olivat hyvät ja ihmiset tykkäsivät tuotteista :) Kaksi tuli kertomaan kuinka paljon olivat tykänneet Mollyn tarinasta! Ihanaa!

Seisoin ihan koko päivän. Pelkäsin, että jos istun en enää jaksa nousta ylös, joten vessakäyntejä lukuunottamatta seisoin klo 11-19. Olin aika uupunut ovien sulkeuduttua. Mulla kesti tuhottoman kauan pakata kamani, kun kaikki kaulakorut piti pakata erikseen. Suurin osa oli jo lähtenyt kun mä vielä väkertelin niiden kanssa. Ei muuta, mut mulla oli huutava nälkä!

Kotona nuokuin Incredible human body -dokumentin äärellä syöden viisi palaa leipää.

Maanantaina C kertoi Eurokankaassa olevasta alesta. Wohoo! -20% kaikista kankaista! Äkkiä sinne! Ostin melkoisen läjän kankaita, valitettavasti? ei ollut söpöjä kankaita, mutta sleepsackeihin kyllä hyvät vuorit ja muutamia päällikankaitakin. Ja kaikestä viideosa pois! Poljin sitten vielä postiin (niin, meidän auto on korjauksessa, ja tulee olemaan vielä jonkin aikaa, kun korjaaja oli juuri silmäleikkauksessa) ja vaikka oli melko lailla pakkasta, niin nautin suunnattomasti talvisesta matkastani. Olin oikein hyvin pukeutunut, joten en palellut yhtään. Elämän pieniä iloja :). Postista hain kolme pakettia, pakkausteippejä, jotka olivat olleet melkein 6 viikkoa matkassa..., joululahjoja ja yhden aarteen itselleni. Kotimatka olikin sen kuorman kanssa vähän hankalampaa, sillä kangaskassi, joka roikkui tangosta oli niin iso, etten meinannut mahtua polkemaan. Enää ei ollutkaan niin nautinnollista. Silti pyöräily on ihanaa!

Illalla menin kahdelle perättäiselle matikan tunnille. Aika ällöttävä maanantai. Siis noiden koulujuttujen osalta. tiistaille on espanjaa. Ja etänä, eli aika ajoin perjantaisin! on bilsan vitoskurssi. Ke sitten taas matikkaa ja to espanjaa. Rankka rutistus näin loppuvuodelle ja tietty sitte vuoden alkuun kans. Erityisen rankan siitä tekee se, että ehdin jo vähän tottua/tykästyä siihen, ettei ollut koulua ollenkaan. No, matikka on jotenkin jaksettava, että pääsee läpi kirjoituksista! Vaikka ehkä mä tällä osaamisella jo pääsisin. Ongelmana on se, etten muista mitään sääntöjä ja laskujärjestyksiä, siis sitä teoriaa ja vierasperäisiä termejä en ymmärrä yhtään. Osaan vaan tosi hyvin sanallisten laskujen ratkomisen. Ja prosenttilaskut.

Nyt pitäis mennä vähän siivoilemaan tehtaalle. Viime aikoina on ollut niin kova kiire ja paljon uusia kankaita ja muita jätetty vaan ovelle, nyt pitäis mennä purkamaan sitä sumaa. Ja vähän katsomaan, että missä vaiheessa siellä mikäkin asia on. Ofeliasta tulossa kans kuvia, mut ne on miehen kamerassa. Loppuun vielä kuvia itsenäisyyspäivä illalliselta. En jaksanut keksiä pyörää uudelleen, joten syötiin suoraan Puputytön Juhlakirjasta :D

Son moro!
xoxo,
Raisa

Joululahjalistoja

Hello!

Pitkästä aikaan?! On taas niin paljon oikeaa elämää, että jää vähemmän aikaa tälle virtuaalisellaiselle. Hyvä niin. Ei mulla oikeen ole oikeanlaista virtaakaan tähän päänisisällön jakamiseen. Ennemmin vaan teen ja pidän sitten itselläni. En siis ole mitään patoamassa sisääni, mutta you know. Ei koko aikaa jaksa.

Paljon on ollut ja paljon on tulossa. Nukkemiittiä, uusia nukkeja, tapaamisia, kavereita, teehetkiä kaupungilla, peli-iltoja, ELMA-messut, pikkujouluja, syömisiä, syömisten järkkäilyä, kokeita ja kaikkee. Ens vuodelle saakka! Yksi aikuisuuden merkki on kyllä se, että jo tässä vaiheessa alkaa olemaan seuraavalle vuodelle menoja. Huh huh. Ei siinä, aikuisena on ihan kivaa. Vaikkakin yllättävän pomppuista kyytiä on tämäkin. Muistan joskus nuorena odottaneeni sitä, että aikuisena sitten olen jos en mitään muuta, niin ainakin tasapainossa. No, melkein 10 vuotta olinkin, ja sitten ryminä taas alkoi. Eipä ainakaan käy aika pitkäksi! Parasta aikuisuudessa on kuitenkin se, että silloin on rahaa ostaa kaikista mageimmat lelut.

RD

Momoko

Leluist apuheenollen. Eilen tuli Red Delicious, 11th Anniversary nukke. :D Ja maanantaina kotiutui Momoko. Ensimmäinen lajissaan täällä meillä. RD on siis Blythe, mutta tämä Momoko on Momoko. Momoko on hieno. Muttei siltikään Blythe. Kotiutumassa on myös polkupyörä, vaatteita, pienet sydämenmuotoiset aurinkolasit Kevinille (Wataru), pieni Blythe nukke (Petite), ja vielä vähän myöhemmin pinkkitukkainen custom. Kur nauskis. Mukavaa, kun on taas intoa ilmassa. Yritän nyt sanoa tämän niin, ettei ihan kaikki (juvenile) ymmärtäis: jätin napit pois ja on taas 100x parempi. Kaikki.

Tein just hetki sitten joululahjalistaa C:n kautta anopille. Se tilaa meille jotain vegaanisesta kaupasta, tällä kertaa haluttiin Vegan Essentialsin sijaan Pangeasta, joka on ymmärtääkseni pienempi, ja siten tuettavampi kauppa. Oli aivan ihanaa käydä niiden karkkeja läpi ja napsia sieltä suosikit omaan listaan. Ykkösenä listallani oli Butterscotch "pisarat". Nom nom nom. Ei siis pelkästään syötynä, mutta kekseihin ripoteltuna.

Näitä työstäessä pöllyää Tehdas!

Eilen vein Pizulaa ja sen kaveria Ikeaan, löysin ihanan siirreltävän hyllykön tapaisen. Siis sellainen rullat alla oleva kolmekorinen juttu. Mietin, miten ihanasti ja kätevästi siihen sais kaikkia nukkejuttuja helposti otettavaan muotoon ja sitten kun se ei olis nukkekäytössä miten kätevä se olis ompelutöiden tilapäissäilöntään. Ompelutöiden tilapäissäilönnästä päästäänkin mukavasti Tehtaan ihan älyttömän räjähtäneeseen ulkoasuun. Siellä on taas sellainen sekamelska, että oksat pois. Nukkejutut jää mihin sattuu, kankaat valuu pöydiltä lattialle, kaikkialla on todella ärsyttävää pinkkiä karvaa, kun olen työstänyt ärsyttävää pinkkiä karvaa. No, kohta/joskus taas hiljenee ja sit voi siivoilla.

Herättäisin teidät nyt tässä kohtaa huomaamaan, että Joulukuun 8. on jälleen Ofelia Market Kulttuurikeskus Gloriassa, kaikki sinne siis! Pinkkiksellä paljon kaikkea uutta, kunhan tästä nyt ennätän ompelemaan ja koruja väsäämään. Kaikki kirjani ovat siellä myös myynnissä, jos joku sellaista on vielä vailla. Vaikka lahjaksi.

Olikohan vielä jotain. Pelkään melko lailla, että innostun tuhlaamaan veronpalautukseni, ennen kuin ne edes ennättävät tilille. Täytyy oikeesti HETI tilata se matka, ettei käy köpelösti. Toinenkin matka minulla suunnitelmissa, omalla tavallaan Japanin matkaa vielä paljon jännempi. Olen hakenut myyntipöytää Blythecon Europe 2014 tapahtumasta! Hiukanko jännittää! Toivottavasti hakemukseni hyväksytään ja olen yksi myyjistä! Hurjaa!

Ai nii, jotta tää postaus muistuttais enempi otsikkoaan, mainittakoon vielä, että lapset ovat tehneet myös joululahjalistansa. P:llä oli vaikka mitä, pienestä isoon (mm. pehmeitä lyihykyniä) ja Hapzilla vai muutama asia, limua, rahaa, uus läppäri ja jotkut älyttömän hintaset kuulokkeet.

Ai niin 2. Olen vapautunut pakottavasta ajatuksesta, että vegaanisen ruoan ja vegaanien itsensä, tulisi koko ajan, kaikissa tilanteissa säilyttää täydellisyytensä, olla edustavia ja kauniita ja terveitä ja laihoja ja kaikkee. Oltiin Ravintolapäivässä syömässä jossain missä tarjottiin melko ankeita "hampurilaisia" (ruisleipä, ketsuppia, sinappia, kaaliraaste, porkkanaraaste, mauton seitan - kylmänä kaikki) ja oli puhetta, että onpa taas kiva, että on tarjolla näin ankeeta vegaanista ruokaa. Tosi edustavaa. Katin kontit! Vegaaninen ruoka epäonnistuu siinä missä epävegaaninenkin. Ei kenenkään tarvitse koko aikaa säilyttää täydellisyyttään, eikä kenenkään/minkään tarvitse koko aikaa olla "myymässä" vegaanisuutta. Vegaaninen ruoka on yhtä hyvää/pahaa kuin mikä tahansa muukin, ainoa todellinen, merkittävä ero on eettisyydessä. Loppu on korvien välissä. Oikeesti vegaanisen ruoan ei edes tarttis olla erityisen hyvää, ja se olis silti se "ainoa oikea" valinta, mutta kaikkien onneksi se on vielä samperin makoisaa! Ei muuta. Olen puhunut. Nyt on aika ommella!

xoxo,
R

Lisää tätä!

Nyt loppuu lorvailu!

En ole viitsinyt kertoa aiemmin, ettei kukaan vaan käyttäisi tilaisuutta hyväkseen, mutta olen ollut yksin kotona reilun viikon. Tai siis onhan lapset täällä aina silloin kun eivät ole isällää/koulussa, mutta miehettä olen siis ollut. Ja se on tälläiselle arkajalalle aikamoinen juttu! Etukäteen jännitin, että kuinka kauhuissani tulen olemaan. Ja yllättävän hyvin on mennyt, siis sillä pelottomuuden saralla. En muista, että olisin kertaakaan ollut kunnolla paniikissa. Tietenkin olen valinnut kaikki katsottavat DVD:t hyvin tarkkaan, enimmäkseen luontodokkareita ja muutama lasten elokuva :)

Mutta tuohon se reippauteni sitten jäikin. On ollut aivan kamalaa huomata, kuinka aikaansaamaton minusta tulee, kun ei ole ketään vahtimassa! Tosiaankin telkkaria on tullut tuijotettua tuntikausia päivässä, vaikkakin ihan "opettavaisia" ohjelmia ovatkin olleet. Olen lukenut puolitoista kirjaa, vanhoja Tieteen Kuvalehtiä ja ommellut ehkä koko viikon aikana yhteensä tunnin...Aina kun menen yläkertaan jaksan siellä vähän aikaa pyöriä, ehkä kehitellä jotain hassua Mollyn tarinaan, ommella (väkisin) kaksi saumaa ja sitten valahdankin jo alakertaan. En ole juurikaan jaksanut laittaa ruokaa, joten olen syönyt leipää. Onneksi silloin kun lapset on kotona on ollut pakko ryhdistäytyä. Lauantaina sain siivottuakin, tai no maksoin lapsille, että ne siivoais mun kanssa. Yhden kerran olen käynyt koulussa. Tavallaan kaksi, koska se tunti peruttiin open ollessa sairaana. SAin kyllä läksyt tehtyä.

Eilistä lukuunottamatta en ole jättänyt Kenaita hetkeksikään yksin. Sillä se on ollut aika hajalla, ehkä vielä enemmän kuin minä, nyt kun C ei ole kotona. Eilen sitten käytiin pitkällä lenkillä, jonka jälkeen ruokin ne ja siitä sitten hiljalleen hipsin ulos ja karautin pyörällä hakemaan ravintolasta itselleni lohturuokaa. Ravintolassa olin ihan hukassa, luin kiivaasti ruokalistaa, enkä saanut siitä mitään tolkkua. Missä oli meidän suosikkiannokset? Mitä oli tapahtunut? Kääntelin sitä kummastuneena, eikä mitään löytynyt. Ja sit tajusin, ettei se ollut enää se meidän tuttu thai ravintola, siitä olikin tullut kiinalainen. Pöh! Vieressä oli toinen kiinalainen ja parin korttelin päässä kolmas. Ihan mälsää. Jouduin sitten ottamaan tofua currykastikkeessa, kun en keksinyt mitään muutakaan. Olisin halunnut paistettua riisiä, tofua ja kasviksia, ilman kananmunaa. No, ei voinut mitään.

Kotona odotti hyvin kiihtynyt koira. En huomionut sitä mitenkään, mikä oli aika vaikeaa kun se hyppi ilmaan ja haukku ja vinku. No, kyllä se siitä rauhoittu, eikä ollut tehnyt mitään tuhoja.

Ruoka oli ihan ok, mutten halua sinne toiste. En tykkää kiinalaisesta tofusta, ellei se ole paistettua, tai jollain tapaa kuivaa. Mun mielestä se sellainen ohuessa liemessä oleva tosi nestepitoinen tofu on vähän kuvottavaa. No, mut tää maistu ihan hyvälle, joten se siitä sitte. Ja ainakin sain syötyä jotain muuta kuin leipää. Lihattoman Lokakuun jälkeen joku oli keksinyt Muovipussittoman Marraskuun ja koska se kuulosti mun mielestä hauskalle liityin siihen, ja nyt sieltä ravintolasta se ruoka tuli muovipussissa. Harmitti, mutten kehdannut antaa sitä takasinkaan. Ja onneks en antanut, sillä olin iloisesti saanut sen ohuen kastikkeen leviämään sinne pussiin.

Joop. Tänään mun mies kuitenkin tulee kotiin ja mun elämä palautuu taas omille tutuille raiteilleen. Ihanaa. Sen kunniaksi tein taas aamupalaksi raakapuuroa, enkä syönyt leipää :)

Lady Gagan uusin levy ilmesty tänään. Mun tekis mieli ostaa se, mutten halunnut käyttää luottokorttia siihen. Ehkä kuitenkin käytän. Ehkä kannattais odottaa pari kuukautta, niin se hinta puolittuis.? No, jää nähtäväksi.

Ei mulla sitten muuta. Onneks kello on jo noin paljon, kolmen tunnin päästä voin lähteä jo kentälle :D Ja sitä ennen voin syödä eilisiä jämiä ja vähän lisää leipää :) Leivän päälle laitan peniksen muotoista suolakurkkua :)

Tässä vielä Mollyn tarinaa kuvina, enää en jaksa kirjoittaa niitä tekstejä, oon niitä niin moneen paikkaan jo kirjoittanut, ettei vaan jaksa neljättä kertaa enää. 

Tämä kuva ei liity tarinaan mitenkään. Tässä Wataru, josta tulikin sitten Kevin.

xoxo,
R