Päivä kaupungilla ja ilta keittiössä.

Pitäis olla ompelemassa ja pitäis kirjoittaa lääkärille/hoitsulle ylös syitä, miksi minusta tuntuu, että diagnoosini on väärä. Mutta tässä mä taas oon. Eikä aamulla edes yhtään tehnyt mieli avata konetta.

Kerroinko? Bilsan kokeesta 9 ja espanjasta 6½! Huh huh! Ei olis pitänyt mennä ollenkaan. Ei siinä että se olis mua masentanut, en ole sitä oikein jaksanut (kirjoitusten?) takia treenata aktiivisesti ja kokeisiin nyt en ainakaan lukenut kun oli muutakin tekemistä (mm. hammaslääkärin innoittamana olen joka ilta joko langoittanut purukalustoni tai sitten sellaisella pienen pienellä hammasväliharjalla ne jyystänyt, ja siihen kuulkaa menee aikaa!). Bilsan ysi oli ihan kiva, mutta myös minimivaatimus.

Tässä jaksossa ehkä vaan kaksi käytävää kurssia, matikka ja espanja 2. Ehkä voisin miettiä maantietoakin, kunhan ei tarvii ostaa kirjaa.

Eilen kävin kaupungilla. Otin yhden nuken ja ison kamerani mukaan. Ja kameralle ison pehmustetun laukun. En ottanut yhtä ainuttakaan kuvaa. Matkan varrella oli paljon kauniita ruskaisia kohtia, mutten malttanut pysähtyä niitä nuken kanssa kuvailemaan, eikä aikaakaan ollut hukattavana. Kun oli siis sovittu tapaaminen. Ja kaupungilla ei ollut ruskaisia puita! Plääh! Enkä tee -kuvia viittinyt ottaa, kun ei ollut seura sellaista, eikä mulla ollut Astridille edes omia teevermeitä mukana. Nähtiin sentään Julia, jolla oli oma uusi nukkensa mukana, ja saatiin meistä (Julian kameralla) yhteiskuva.

Kotiin meninkin sitten junalla, sillä kahvittelussa olikin mennyt melkein kolme tuntia ja minun piti pikaisesti päästä kotiin ruokkimaan pesuettani. Olen jälleen aika innoissani ruoanlaitosta. Johtuen diner innostuksestani :) Perjantaina tein parsakaalipiirakan ja suklaapiirakan maapähkinävoipohjalla, lauantaina  tonnikalattoman vuoan. (C sanoi, että se on tosi "white trash" ruokaa). Ja sunnuntaina "Salisbury-style" seitan pihvit perunamuussilla ja sienikastikkeella. Leipääkin olen leiponut ja juustoa tehnyt.

Eipä kait muuta, täytyy mennä ompelemaan. Ja katsomaan tämänhetkistä suosikkisarjaani Homeland. Vaikka ehkä siltikin tykkään enempi Modern Familystä. En kyllä oikeesti, mutta melkein kummiskin.

Ristolta terkkuja.  Kattokaa nyt miten sen tassu on. Ihme pöljä.

xoxo,
Raisa

Aikuisellakin on lupa leikkiä

Tiettyjen kavereiden keskuudessa olen se kummajainen, joka keräilee leluja, valmistaa niille kaiken näköistä, kuvailee niitä ja ties mitä vielä. Sitten on kavereita, joiden kanssa voin keskustella siitä, mitä uusia leluja on tulossa, mistä ne saa parhaaseen hintaan ostettua ja niin edelleen.

Viime kesänä "Lelutohtori" Katja Heljakka teki väitöskirjansa aikuisten leikeistä. Aiheesta lisää täällä. Nyt se on sitten ihan virallista, myös aikuinen saa leikkiä ja se on ihan tervettäkin. Taustalla ai tarvitse olla hevosen selästä asfaltille tippumista tai kodin palamista parhaassa leikki-iässä - ihan tavallinenkin aikuinen voi hurahtaa lelujen värikkääseen ja ihmeelliseen maailmaan!

Näitä ihan tavallisia aikuisia, tai no, tavallista ihanempia, tapasin flunssaa uhmaten viime lauantaina Kalliossa järjestetyssä Blythe-miitissä. Olin tapani mukaan myöhässä, mut ku...piti leipoa. Ja kun kerta leivoin yhden piirakan, niin samallahan sitä leipoo toisenkin kotiin ja tekee mysliä ja laittaa lapset leipomaan illemmalla tarjottavan hernekeiton seuraksi muffineita. Ja niin siinä kävi, että klo 11 kun mun olis pitänyt jo lähteä, olin vielä yöpukupäällä keittiössä vasta pistämässä ensimmäistä piirakkaa uuniin. No, vajaan tunnin sitten myöhästyin. Tavallaan onni, koska olin taas niin ylikierroksilla kaikesta pursuavasta nukke-energiasta ja ihanista ihmisistä, etten oikein malttanut antaa muille suunvuoroa vaan puhua pälpätin taukoamatta. Niin, toiset olivat saaneet sen tunnin ajan sitten oman äänensä kuuluviin... Olen kamala ja tiedostan sen kyllä :)

Oli tosi kivaa. Meitä oli kolme vanhaa ja kaksi uutta harrastajaa. Toisella uusista on nyt kolme nukkea, jotka kaikki minulta ostettuja :D ja toisella on ensimmäinen nukke vielä matkalla. Harmi, ettei se ennättänyt miittiin mukaan, mutta ensi kerralla sitten. Ennen kaikkea puhuttiin nukeista, draamasta mitä ulkomailla on, uusista julkaisuista ja niiden heikosta laadusta, kustomoinneista ja varmaan sivuttiin siinä muitakin aiheita. Ihasteltiin toistemme nukkeja, herkuteltiin, oli mm. munkkeja, mansikka-raparperipiirakkaa ja todella hyvää teetä :)

Lopulta mentiin ulos vähän kuvaamaan tyttöjämme. Sekin oli kivaa, kun oli niin nätti ilma. Kaikin puolin oikein voimauttava ja ihana päivä, varsinkin todella raskaan viikon jälkeen (kun olin ollut kipeenä ja oli ne typerät kirjoitukset).

Muita nukkejuttuja: Olen tehnyt melkoisia muutoksia sekä talossa että asukkaissa. Tiedän, että kyse on muovisista nukeista, mutta ette usko kuinka vaikeaa oli tehdä päätös ensimmäisen nuken (Bambi, Simply Bubble Boom) siirtämisestä nukketalon hienoimmasta asunnosta "Lasipalatsiin" (eli alakertaan lasivitriiniin näytille). Ja sinne joutui myös ainokainen Anniversary nukkenikin, Bunny, joka asutti aiemmin toiseksi hienointa asuntoa. Lasipalatsi on siis vähemmän aktiivisten nukkejen "varastointipaikka".Nukkeja on kyllä nykyään jo niin monta, että pitäis ehkä hankkia toinen vitriini, ettei joutuisi olemaan noin ahtaasti. Ylin hylly, jossa Bunny ja Bambi ovat on kyllä aika hieno, ja jollain tapaa oikeuttaa nukkien siirtämisen. Bunny on siis se v. 2010 juhlanukke, ja Bambi ja Mimi siinä sen vieressä ovat sen "sidekickejä" ja se pieni Petite liittyy tähän myös, Bunny pelasti sen pinteestä ja sit Petite autto pelastamaan koko Japanin tai jotain sinne päin.

Baka, se mun ilkimys joutui sekin muuttamaan pois luolastaan. Se sai sentään hienon ständin, jonka olin itse kyhännyt jostain Tim Burton lelun ständistä. Mutta eihän se yhtään tonne noiden somien tyttöjen sekään sovi väärin puetun mustan kimononsa ja synkän ilmeensä kanssa. Joten se joutuu olemaan Lasipalatsin katolla toistaiseksi. Bakan asunnon tarvitsin Pollylle ja Hollylle. Holly oli se myymälävaras, ja Polly on Kozy Kape ja Kozy Kape on mahti-ihana.

Niin, talossa itsessään on tehty remonttia sekä kattoterassilla, että yläkerran makuuhuoneessa. Kattoterassi tuli vahingossa, kun jouduin nostamaan koko ylim. kerroksen pois ja tyhjentämään kaiken ja sitten sainkin sen kasattua uudella ja paljon hienommalla tavalla ja nyt se on todella ihana. Olen hyvin tyytyväinen noihin "pensasaitoihin", joit asiellä on kaksi kpl. Mun piti ne ostaa Minimaailmasta, mutta kun se olikin suljettu niin jäi se sitten ja jouduin säästämään rahani ja tekemään ne itse :D Ihan kuulkaa vaan laudanpaloista ja kahdesta erilaisesta ruohomatosta. Toisen päätyyn vähän vihreää irtonöyhtää, ettei vaalea laudanpää pistä silmään.

Ja tyttöjen huoneesta tulikin lastenhuone, jonne laitoin vaalean puolipaneelin ja maalasin kaksi seinää. Alex, täydellinen Margo Unique, muutti Bunnyn entiseen asuntoon ja sopii sinne loistavasti. Vaikka onkin paljon laiskempi siivoamaan kuin Bunny. Bambin sunto on nyt tyhjänä, se odottaa joko Astridia tai Lukaa asukkaakseen. Ette varmaankaan tiedä keitä ovat Astrid ja Luka. No, niistä joskus myöhemmin ;)

Bakan asunto on nyt tyhjillään, pitäis päälystää seinät jollain, kun nyt ne on mustat. Maalasin BL tytöille Ikean sohvan ruskeaksi ja siitä tuli ihan tosi epäonninen projeki, jossa onnistuin useaan kertaan maalaamaan valkoisia asioita ruskeiksi ja ruskeita valkoisiksi. Kun siis valkoisten piti saada vain uusi kerros valkoista ja ruskeilla sama juttu. Mutta kun en malttanut odottaa maalin kuivumista, niin että olisin voinut siirtää maalattuja esineitä syrjään, vaan maalasin ne aivan liian lähellä toisiaan. Monta kertaa...Idiootti. Ja sitten alkoi satamaan, niin että nyt kaikissa maalatuissa pinnoissa on pisaranjäljet...hoh hoijaa.

Nyt pitäis mennä ompelemaan, sillä minulla on maailma valloitettavana!!!

xoxo,
Raisa

Pinkkis postia, joka eilen lähti maailmalle :D

Hemmottelua

Oltiin eilen viettämässä kaverin polttareita, ensin Hakaniemessä, laiturilla piknikillä (mansikoita, herneitä, patonkia, kirsikoita [saan muuten edelleen kirsikan varren solmuun suussani ;)] ja kuohuvaa juomaa, holitontakin), sitten vähän vilvoittelemaan sisätiloihin, mattimyöhäsiä odotellessa katsottiin videoita ja kuvia Uudesta Seelannista delfiinien kanssa kajakoinnista, benji hypyistä, koskista jne. Sieltä sitten Casinolle, jossa innostuin ihan kauheesti kun kysyttiin henkkareita, mutta ei se ollutkaan iän takia :/ Muut pelaili rulettia, ensin voitokkaasti ja lopulta kukaan ei voittanut mitään. Minä en pelannut, kun en yhtään tykkää tuollaisesta jännityksestä. Mulle on ihan tarpeeksi huutokauppajännitykset netissä...
Kasinolta Pure Bistroon syömään. Keittiötä oli infottu yhdestä lakto-ovovegestä ja yhdestä vegaanista. Sain parasta pastaa ikinä. Oikeesti, en ole ikinä syönyt niin hyvää pastaa. Alkuun olin jopa vähän harmissani siitä, että mulle oli ajateltu pastaa, kun on vaan jotenkin niin tylsää mennä "hienoon" ravintolaan syömään pastaa. Pasta on pastaa ja sitä voi tehdä kotonakin. Mutta ei näin hyvää pastaa kyllä. Ihan siis älyttömän hyvää. Niin, ja se oli vielä sienipastaa...sitä just aina kotonakin tehdään, kun ei mitään muuta keksi. Mutta ei kyllä tälläistä. Vo pojat. Oli älyttömän hyvää! Koitan huomiseksi saada kuvia, siitä ja alku- ja jälkiruoastanikin. Oli vaan niin hyvää. Oiken miellyttävä kokemus, vaikkakin oli aika meluisa ja yllättävän pahan hajuinen paikka. Välillä tuntu, ettei saanut kunnolla hengitettyä, kun ne hajut oli jotenkin niin tukkosia. Mut joku toinen meidän seurueesta oli sit taas sitä mieltä, että oli ihana tuoksu ja yritti arvuutella mikä ruokalaji oli kyseessä, että olis omalle lautaselleen saanut hajun lähteen. Onneks ei saatu sitä kuitenkaan meidän pöytään. S eoli siis kait joku juusto joka löyhkäs.

Tiiättekö, viime yönä menetin sen nuken, jonka varassa olen tässä joitakin päiviä liihotellut. Niin perseestä. Mut ei silti syössyt mua tältä hyvältä raiteelta mihinkään epätoivoon. Harmittaa vaan. Ja sit keksin oikein neronleimauksen: Milläs sitä itseään paremmin lohduttais kuin jollain toisella nukella! Ja jos ostais halvemman, niin vois sit ostaa jotain muutakin siihen lisäksi! Tuskassa alkoin penkomaan nettiä, etsien ja verraten eri hintoja. Onneks tuli vessahätä siinä tohinassa ja sain sen huuman katkaistua sillä. Nyt suljin kaikki muut ikkunat, enkä aio olla kauaa tässä koneella enää, ettei vaan taas ajatukset lähde harhailemaan. Ihan kamalaa. Mut onneks ainakin hetkeksi järkiinnyin.

Muutama yöhän sitten heräsin kolmelta, kun tunnin päästä oli ilmoitettu alkavaksi pinkkitukkaisen unelmien nuken ennakkomyynti. Vartin siinä jouduin odottelemaan, tai siis tunnin ja vartin. Ekan tunnin odottelin et se tulis myyntiin, olin siis etuajassa siksi, kun pelkäsin et ne olis etuajassa (aiempi yöllinen ennakkomyynti, johon olin osallistunut alkoi jo yhdeksältä, joten ajattelin, että jos ilmoituksesta poiketen tämäkin olisi alkanut jo tuntia aiemmin. No ei alkanut, ja tunnin siis latailin kuvia kamerasta, ostelin vähän jotain muuta ja aloinkin päivittelemään istä sivua satojen? muiden tavoin, sillä alko oleen melkoisesti trafiikkia siellä. Kesti siis vartin saada se tilattua, kun oli niin tukossa niiden sivu. Onnistuin siis kuitenkin saamaan sen, ja jälkeen päin totesin, että herääminen kannatti -- nukke oli myyty loppuun alle tunnissa. Toi on just se kaikista halutuin ihotyyppi, joka menee kuin kuumille kiville. No, minä sain tilaukseni tehtyä ja olinkin sitten aivan liian täpinöissä nukahtaakseni ainakaan tuntiin. Ja seitsemältä soittelikin jo Pinpula, kun se kaipiali uimapukuaan. Sovittiin, että lähtis vasta kahdeksalta sitä junalla hakemaan ja minä siis asemalle sitä tuomaan. En saanut kuitenkaan enää nukuttua, vaan pyörisn siinä sitten vähän vajaan tunnin. Vähän ennen kahdeksaa nousin, viisi tuntia unta mittarissa, viemään uimapukua Puistolan asemalle. No, saipa Risto samalla mukavan aamulenkin. Olin aamupäivästä ihan jumalattoman väsynyt, ihan sellanen krapulainen olo. Siitä huolimatta aloin leipomaan ja tekemään mysliä, jälleen kerran onnistuin unohtamaan myslin uuniin, tällä kertaa vielä niin, että lämpöä oli tulevia kesäkurpitsaleipiä varten nostettu melkoisesti. Sehän sitten paloi siitä pinnalta iloisesti. Prkl! No, kuorin pahimmat pois ja pistin muut talteen. Leipomisen ohella valmistelin päiväruokaa, sillä halusin tarjota tulevalle vieraallemme jäähdytettyjä nuudeleita dippikastikkeella. Kastikkeesta ei kuitenkaan tullut niin hyvää kuin toivoin, enkä muistanut laittaa sitä ajoissa jääkaappiin, niin ettei se ollut niin kylmää kuin olis pitänyt. Whatever. Ihansama. Illalla menin kymmeneltä nukkumaan ja nukuin 9½ tuntia.

Ja nyt taas jostain syystä viimeyönä nukuin kuusi tuntia. Se johtu kylläa inakin osittain siitä jännityksestä, nukkejännityksestä siis. Näin siitä jotain uniakin. Oikeesti, viikko sitten niitä nukkeja oli kolme myynnissä. Minä tartuin parhaaseen tarjoukseen, ja jäin siihen roikkumaan. Ja sitten kävi niin, että ne kaksi muuta nukkea myytiin (Buy it now) ja minä olin edelleen korkein huutaja siinä ekassa nukessa. Ja viime yönä joku sitten huusi kympin enemmän kuin mun maksimihuutoni. Ja nyt niitä ei sitten taas ole missään. No, ehkä joskus vielä onnistaa. Osa minusta oli kyllä ihan hyvillään, on se melko iso säästö.

Mutta tohon hemmotteluun, josta mun ei enää edes tee niin mieli kirjoittaa. Kun väsyttää niin. Eilen multa kysyttiin, että miten C hemmottelee mua. Ja mä en keksinyt mitään! Ihan kauheeta. Kun se on kuitenkin niin kiltti ja hieno ihminen, huomaavainenkin. Ja mä en keksinyt mitään. Illalla, kun tulin kotiin niin kysyin siltä sitten itseltää, ja kyllähän se alkoi hieman pahastuneena luettelemaan vaikka mitä, mut jotenkin ne oli kaikki sellaisia, et myös se itse hyöty niistä jotenkin. Ehkä se, että se antaa silloin harvoin kuin ylimääräistä unta tarvitsen, mun nukkua pitkään ja hoitaa koirat ja kaiken. Mut ei meillä oikein ole sellaista, et se vaikka leipois just mulle. Kyllähän C paljon leipoo, mutta itselleen. Ja se hieroo mun hartioita tosi paljon, mutta sekin aina maksaa. Sit mä eloin itse miettimään, et mitä mä sit muka teen. Emmäkään oikein keksinyt muuta, kuin että ostan sille usein kahvia, kun jossain jotain erikoisen reilua tms. näen. Ja joo, kyllä mä tykkään ostaa sille lahjoja. Onhan mulla kyllä enempi rahaa käytettävissäkin kuin sillä, mut kyllä mä myös enempi maksan kaikkea. Mut ehkä ne herkut (kahvi, suklaa) on niitä mun keinoja sen hemmotteluun. Mut aika paljon enempikin vois kyllä tehdä, ja just ennen kaikkea sellaista, mikä olis vaan sille. Tavallaan niinko multa pois ja sille lisää. Mietin niitä meidän treffi-iltoja. Niihinkin on vähän tullut se, et sit mä vien sut nyt ulos, mutta odotan sit kans, et sä viet mut seuraavaksi. Ja se, että ihan turhan usein C vie mut katsomaan elokuvia, jotka se itse haluaa nähdä ja vaan uskottelee mulle, että kyllä säkin tästä tykkäät.

Onko meistä tulossa mälsä pari? Sellainen, joka koostuu kahdesta, omaa etuaan tavoittelevasta yksiköstä? Ehkä tähänkin vois vähän panostaa? Välillä vois yrittää olla toiselle tosi kiva.


Miten teillä, hemmotellaanko? Kuinka usien? Miten?

Moi!! Oon Nana, ja oon just saanut kokonaan uuden kropan!

Katsokaa kuinka nätisti taivun malkoilemaankin!

Moi. Oon Alex. Oon täydellinen ja kaikki haluu mut.

Moi! Oon Pepper, kiipijä!

Kaksi nukkea, jotka tulossa ovat saamassa nimet Marilynin roolihahmojen mukaan. Disco Boogie, joka on tulossa täyttämään EBL kolosta saa nimeksi Pola (How to marry a millionare) ja pinkkitukkainen prinsessa Sugar Kane (Some like it hot). Polan sukunimeksi jattelin kyllä Sugarin sukunimea Kowalczyk, mut emmä taida osata edes lausua sitä. AIka harvalla mun nukella on sukunimeä, joten eiköhän Polakin pärjää ilman. Niin, eihän mulla edes ollut valmiina nimeä sille, jonka viime yönä menetin ;)

Moikkaloikka nyt tältä viikolta!

xoxo,
Raisa

Post title - Postaa itte tittelis!

Emmä tiedä miks mä nyt mitään kirjotan, kun olen niin kamalan väsynyt. Ehkä suojelen vaan itseäni Etsyn houkuttelevalta kutsulta. Mun niin älyttömän kamalasti tekis mieli yhtä kissa-suojaruukkua. Sanotaanko niitä suojaruukuiksi, mitä käytetään niinko tavallisten kukkaruukkujen ympärillä. Jos ei tykkää siitä miltä se saviruukku näyttää. Tai ei sen tarvii sitäkään olla, ettei siitä saviruukusta tykkäis, vaan ehkä enemmän sitä, et tykkää jostain muusta vielä enempi. Niinko just tässä tapauksessa. Musta kyllä ihan ne saviruukutkin on nättejä. Anteeksi. Tää nyt on vaan tällästä. Kyllähän sen jo tietää miten tässä tulee käymään. Mutta on myös se mahdollisuus, että saan kissaruukun ostoa pitkitettyä niin, että sen tarve(?) väljähtyy.

Melkoinen päivä ollut tänään. Heräsin 6.30 ja aloin heti kun sain silmät auki ni leipomaan. Luulin, et siinä olis mennyt ihan tuhottomasti aikaa, mut yllättävän sutjakkaasti se loppupeleissä menikin, niin että kerkesin käymään suihkussa, meikata, siivota ja pyykitkin ripustaa ja sit vielä lastata pyörän pullilla, ja melkein ajoissa ennätin perillekin. En kuitenkaan ihan, kun en ollut sitten malttanut ihan koko matkaa opetella ulkoa. Mut silti kaiken kaikkiaan ihan älyttömän hyvin. Niin, oli siis Vegan Bake Sale Sosiaalifoorumissa. En edes tiennyt mikä on sosiaalifoorumi. Sorry. Olin siellä sitte kuusi tuntia, piti olla vaan neljä, mut kun joku etukäteen paikalle lupautunut ei tullutkaan niin mä ystävällisesti jäin paikkaamaan. Se oli kyllä oikeesti ihan mieluista, kun siellä oli niin kivaa :)

Melkein parasta päivässä oli pyöräily. Mies oli ottanut talvinakit pois ja laittanut ihanan kepeät kesärenkaat alle. Pyörä liikkui melkein ajatuksen voimalla. Ja niin hieno sääkin oli. Aivan mahtavaa! Ja mulla oli hyvää musiikkia mun musavempeleeseen ladattuna, kyllä kelpas polkea.
Mutta ehkä silti vielä parempaa nähdä tuttuja ihmisiä. Tykkään mun hcaktivistikavereista ja -tutuista :) Mut nyt mä taidan luovuttaa. En ihan vielä kuitenkaan sille kissalle, mut tälle väsymykselle. Ehkä jos jotain tarroja tilais?

Ah! olen varmasti kertonut kaikista niistä viimeaikaisista tilailuista. Siis kun nyt kannattaa tilata kaikkea sinne anopille. Tossa vieressä yks niistä kankaista :) Vähänkö söpö.  Nyt oon siis tilannut kankaat, ketjut ja viimeksi koruosat. Kankaat on ainakin jo perillä. Innolla odotan, että mekin oltais. C varmaan tilaa jotain Vegan Essentialsista. Niiltä tulee aina kaikista herkullisismmat paketit. Sit mull aon paikan päällä käytettäväksi paksu nippu lahjakortteja, mm. Michaelsia, Whole Foodsia, Trader Joe's...Ihanaa ihanaa Ihanaa!

Moi. ny. Huomenna kyläileen Keitaan Lotan luokse :)

xoxo,
Raisa

It's my birthday and I party if I want to, party if I want to. You would party too if it happend to you :)

Ihanaa kun on synttärit!! Oikeesti, tosi lapsellisen riehakas olo! Facebookissa onniteltu tosi paljon ja lääkäristä kotiin polkiessa pulu lensi niin läheltä, että näin miten sen jalassa oli pieni kukkanen ja siinä luki Onnea Raisuli. Ihan oikeesti. Kerrankin mua ei harmita tää ikääntyminen, vaan on sellanen olo, et vois olla paljon huonomminkin. Niinko et täyttäisinkin jo vaikka neljäkymmentä. Onneks en sentään ole vielä niin vanha. Syytä juhlaan siinäkin. Ja sit kun joskus täytän niinkin paljon, niin ainakaan en ole vielä 42 jne.

Eilen oli kaverikutsut. Olin tehnyt tosi paljon herkkuja. Oikeesti ihan hirveesti. Haluatteko kuulla mitä kaikkee? Kerron kuitenkin. Suolaset: focaccia, hummus (C teki), tuju snäkki, maissirelissi ja pastasalaatti. Makeat: dalmatialaiset, vadelmaunelmat, limettipeukaloiset, piparminttu-pipsat ja syötävänsuloiset. Kaikkiin muihin paitsi hummukseen ohjeet Puputyttö ja Vohvelisankari tai Puputytön juhlakirjasta. Hyvää oli. Aloitin väsäämisen jo lauantaina. Ja jatkoin heti herättyäni j aolin just ja just valmis klo 17 kun vieraat alkoi saapumaan. Mutta myös meikkasin ja laitoin tukankin kiinni, vielä kolmella hiuslenkillä. En ottanut kuvia, koska haluan uskotella teille että olin aivan ihastuttavan näköinen. Ja en oikeastaan koskaan ole sitä kuvissa. Oikeassa elämässä tietenkin.

Lahjat vieraille. Kyllä se Raisa jaksaa.

Sain ihania lahjoja, juteltiin paljon aikuisten juttuja. Mm. mitä astaisarjoja kerätään. Onneks tykkään astiosta, että pääsin leijumaan. On hienoa, miten mun kaveripiiriin mahtuu ihanan erilaisia ihmisiä, joita kaikkia kuitenkin yhdistää se, että ne on ihania ihmisiä, kaikki sellaisia turvallisia. Mulle on aina toi turvallisuus iso juttu. C:stäkin tulee ensimmäisenä mieleen se, että se on turvallinen. (talitintti etsii ruokaa maasta, se siirtelee nokallaan lehtiä syrjän. söpöä.)

Etsyn kautta tullut mittatilaustyökin :D Ja kun olen taas saanut tämän päivän myötä vähän vähennettyä luottokorttivelkaani niin pystyn jälleen tilaamaan lisää krääsää. Mutta nyt ihan aiheellisesti, sillä pikkuhiljaa täytyy alkaa tilailemaan hiusvärejä, kankaita ja koruosia anopille, jotka sitten saan kun sinne kesällä mennään. On niin paljon kaikkea, jota kannattaa tilata sinne ja tuoda sitten mukanaan kotiin. Postikulut on nykyiisn niin järkyttäviä. Mutta ei maansisäiset. Joten tilaamalla paljon säästän paljon rahaa!! Mä oon aina tykännyt säästää shoppailemalla :)

Lahjat!! Kukkia, omelulaatikko, Japani-kirja, banaani-apinasirottimet, nuken mekko

Herkkuja!

Lahjat perheeltä.

Olen saanut myö spilvin piemein lahjakortteja. Aivan mahtavaa!! Michaelsille mulla on nyt yht. 175 dollarin edestä ilmasta rahaa!! (michaels on jättiläismäinen askarteluliike, jossa myydään myös Martha Stewart krääsää, ja arvatkaa tykkäänkö siitä ihan hirveesti! Joo!!!)


Mulla oli tänään aamusta siis lääkäri, tai enempi ehkä kuitenkin hoitsu, kun en edes nähnyt mun lääkäriä. Olin vaan sen hoitsun kanssa ja vastailin hillittömään nivaskaan kysymyksiä. Mm. näenkö usein ihmisten ympärillä energiakenttiä tai auroja. Sit oli hassu, kun se kysy että tuntuuko minusta, että ihmiset tuijottavat minua. No mä tiedän! että ne tuijottaa!! Mut mä kyllä sain sitä vähän selitettyy. Mut en tiedä miltä se paperilla näyttää, et kirjottiko se siihen, että potilaalla vaaleanpunainen tukka, siksi tuijotetaan.

Olen jotenkin kaiken muun touhuamisen lisäksi ompelemaan. Niin, kerroinko jo onnistuneeni niissä kuukuppipusseissa? No, ekat onnistuneet on siis tehty. Vielä voisin kyllä vähän hioa sitä, ettei joutuis käsin omepelemaan. Tässä näitä kuitenkin olis. Painetulla tekstillä maksaa 7 euroo ja tekstitön 5 euroo. jos joku haluaa heti päästä sujauttamaan kuppinsa mun pussukkaan. Kuulostipa ihan kamalalle. Mä tiedän, että myydessäni jotain ei koskaan sais kuulostaa kamalalle. mutta musta se on vaan välillä niin hauskaa.  Näitä on paljon tulossa lisää, siis ei niinkään ontuvia sutjautuksia, vaan noita pussukoita. Olen ainakin 10 kangasta painanut ja noita painamatomia taas syntyy sitten paljon nopeammin, eli ei syytä huoleen. Kyllä näitä riittää kaikille halukkaille ja tehdään sitä mukaa lisää kun tarve vaatii. Ne on sisältä kosteutta pitävällä kankaalla (ensimmäinen satsi rikkoutuneella sateenvarjolla) vuoritettu.Varsa kuvassa tuomassa öö..mittasuhdetta? Mulla ei ole omaa kuukuppikakkua, joten kysyin yhdeltä kaverilta jolla sellainen on, et mitä sinne pussiin pitäis mahtua. Se sanoi, että kananmuna. Kun ei mulla ollut sitä munaakaan, niin ajattelin että varsa ajaa saman asian. Jos sinne mahtuu varsa, niin varmaan mahtuu yksi kuukuppikin! Ja sitä paitsi varsat on ihania. Vaikkakin vähän arvaamattomia. Niinko lapset yleensä.

Tässä ihan uusimmat kotiutuneet tilaukset. Tarroja, teippiä ja pikkupusseja.

Mutta mutta! Nyt Mad Menin pariin ja sit ompelemaan. Uusi jaksokin alkaa tänään! Ajattelin ottaa sen vähän enempi tosissaan, vrt. viime jakso. Nyt olis vuorossa psykologiaa, kemian ykköskurssi (otan uusiksi, kun haluan oppia paremmin), äikkää(?) ja enkun joku puhekurssi.

Snip snap. Synttärityttö tästä nyt menee! Heip!

xoxo,

Raisa

ELokuvissa x 2, kirppiksellä ja ihan liikaa netissä!

Cowabunga! Tai jotain sinnne päin. Paljon taas kaikkea, ehkä. Voi olla ettei sit loppu peleissä niin paljoa ollutkaan, mutta ainakin nyt tuntuu siltä!

Perjantaina Pinzulalla oli kaverisynttärit. Pääsisäisen takia olivat melkein viikon myöhässä. Jouduin irrottautumaan koneelta ja olemaan oikeasti olemassa. Raskasta. Mutta palkitsevaa. Leivoin ja järkkäilin. Meillä oli ehkä maailman hienoimmat pikkukakkuset, joita lapset eivät arvostaneet juuri lainkaan. Mokomat. No, me syötiin ne sitte ite. Olen kyllä jaellut niitä vähän etiäppäin, kun ei itse pysty ihan kaikkea napaansa ahtamaan. Mulla on itse asiassa aika pieni napa.

No joo. Sateenkaaripikkareiden leipominen oli kait aika helppoa, mutta tosi työlästä. Tein yhden ison taikinan, jonka jaoin sitten neljään osaan. Jokaisen osan värjäsin eriväriseksi ja levitin sitten varovasti kerroksittain vuokiin. Varovaisuus oli ehkä turhaa, sillä ne ei paistettaessa pysyneet siististi kerroksittain, vaan sekoittu. Kuten tosta "avatusta" kuvasta näkyy. Mut voi olla et ne olis olleet vielä sekaisemmin, jos en olis laittanut niitä kerroksittain.

Kuorrutteen kanssa olikin sit vähän vaikeampaa, kun piti tunkea tursottimeen ne värit mahdollisimman tasaisesti. Olen kyllä lopputulokseen todella tyytyväinen. Ihanan näköiset. Makuun en ollut kylä yhtään niin tyytyväinen, ne oli liian makeita. Vanilja-ananas. Ananasta ei ollut tarpeeksi tuomaan jotain "särmää" niihin, joten ne oli vaan makeita. Mut silti ihania.


Lisäksi tein, tai oikeastaan Pinpula ne teki, mokkapaloja. Rakastan noitten nonparellejen ripottelua! Ne on niin kauniita. On tylsää kun suomesta ei saa noita monivärisiä vegaanisena. Mutta onneks niitä voi aina tilata muualta :D

Tarjolla oli myös karkkia (vegaanisia on kyllä aika nihkeesti tarjolla, mikä on harmi, kun en halua että lapset joutuu omia juhliaan millään tapaa harmittelamaan. Onneks on kuitenkin jotain, ettei tarvii tummaa suklaata ja lakua tarjota ;) Nii, ja vohveleitakin oli. Niitä onneks löytyy hyvin vegaanisinakin. Ja ne maistuu lapsille aina.
Pinjalla oli hyvät juhlat ja vierailla hauskaa, joten mikäs sen mukavampaa. Läksiäislahjoiksi oli P itse tehnyt lankarullista, helmistä ja kangaspaloista pienet ukkelit, jotka ainakin hiusten väreiltään vähän muistuttivat saajiaan. Lisäksi oli lakupötkö ja mun "tekemät" timantti-kännykkäkorut.(alla kuva näistäkin)

 Lauantaina muksut meni isälleen, P ensin kyllä mummon kautta. Oli siellä vielä juhlimassa syntymäänsä, kävivät elokuvissa, syömässä sushia ja mummelilla oli sit vielä lettukestit.Melkoista juhlintaa!

Ei ehkä herkkujen painosta pöytä ihan notkunut...

Lauantai meni varmaan koneella. Olen oikeasti ihan kamalasti ollut koneella nyt viime päivinä. Oikeastaan kaikki johtuu tosta Etsystä, jotenkin ihan vimmalla haluaisin saada sen toimimaan. Jos teillä muuten on Etsy tiliä, niin käykää ihmeessä tykkäämässä mun tuotteista, vaikka ette ostoksia tekisikään. Ne tykkäämiset vaikuttaa siihen millasta näkyvyyttä mun tuotteet saa asiakkaiden etsiessä tietynlaisia tuotteita. Tykkääminen siis ei maksa mitään, tai no klikkauksen vaivan, mutta siitä on Pinkkikselle hyötyä. :) Klik klik. Kuulun siis kuitenkin eri ryhmiin, ja kaikilla tarkoitus nostaa ryhmäläistensä näkyvyyttä tuolla massiivisessa Etsymaailmassa. Osa ryhmistä on ihan täysin persoonattomia, ja osa on sitten hyvinkin ihmisläheisiä. Ja ne ihmisläheisimmät on just niitä kaikista pahimpia! Siis ajankäytön suhteen. Voisin siellä riekkua tuntikausia klikkailemassa muiden tuotteita ja kommentoimassa jne. Nyt laitoin itselleni ajastimen. Ettei mene ihan plörinäksi tämäkin aamu. onneks herään aika aikaisin. Puoli tuntia vielä aikaa :)

La illalla C vei mut elokuviin. En muista elokuvan nimeä, mutta siinä oli silmänruokana Ryan Gosling. Vaikkei kyllä ihan niin hyvännäköisenä kuin olisi voinut olla. Leffa oli aivan liian pitkä, siihen oli tungettu kolme elokuvaa  ja mä olin valmis lähtemään kotiin ekan jälkeen. Olin maustanut mun popcornitkin liian tulisiksi.

Sunnuntaina herättiin myöhäisestä nukkumaanmenosta huolimatta aikaisin, tai minä heräsin ja herätin kaikki muutkin, kun en malttanut jäädä sänkyyn lojumaan, ja yksin on niin tylsää nousta. C:n ollessa juoksentelemassa (mä olin jo ulkoiluttanut Riston, löysin lenkillä yhden aivan täydellisen osittain jäätyneen lätäkön. Sellaisen, joka oli pinnalta jäässä ja ihan kirkas, virheetön. Ja sit kun sen päälle astui vesi pohjalla liikkui ja samalla liikkui viime vuotiset lehtien rippeet ja se natisi silleen kivasti, muttei säröillyt. Ihan mahtavaa. Olin siinä ties kuinka kauan.) mä täytin auton kierrätyskamoilla ja hesyyn menevillä kirppiskamoilla. Syötiin aamupala ja sit lähettiin Jäähallin kirppikselle. Oltiin siellä kerrankin ajoissa. Mikä oli ehkä vähän vikatikki, koska siellä oli paljon enempi ihmisiä kuin normaalisti. Ja kaikkihan tietää, ettei eläinaktivistit tykkää ihmisistä! Mä löysin heti ekasta pöydästä barbien veneen eurolla. Siitä puuttui ratti ja se oli muutenkin aika kökkö, mutta olen etsinyt venettä jo tosi pitkään, niin se oli kuitenkin sit ihan loistava. Sit löysin itselle yhden tosi napakan paidan, musta jossa keskikokoisia valkoisia sydämiä, P:lle PF pipon (tykkääköhän nuoret vielä Paul Frankista?), tytöille tosi hienon (ja kalliin! 15€) vanhanaikaisen pyörän. Hesyn kirppikseltä löysin kans jotain sälää, mm. barbien kaupan kassan. Mä jonkin aikaa sitten löysin niitä kaupan hyllyjä, nyt olis sitte ruokakaupan kassakin. Projekti etenee.

Kotimatkalla käytiin vielä kaupassa ja vaikka meidän piti hakea ainoastaan juustoa ja salsaa, niin meidän ostokset maksoi yli 80 euroa. Mutku...

kotona sit notkuin taas koneella, kunnes oli aika laittautua ja lähteä Bio Rexiin katsomaan Farewell, my queen. Aitiosta.Vähänks fiiniä. Kaveri oli voittanut liput jostain, ja tietäen kuinka tykkään Marie Antoinettesta ja noista tietyn ajan Ranskan kuninkaallisista niin kutsui sitten minut mukaansa. Elokuva oli hieno, "kuvakulma" oli hieno (palvelijattaren näkökulma), mutta jotain siitä puuttui. Oli vähän pitkäveteinen. Mutta se oli hienoa, että se oli puhuttu ranskaksi ja että se kertoi just muidenkin kuin ihan vaan sen ylimmän hovin asioista. Siitä, et miten Versaillesin linnan asukkaat elivät niitä kuninkaallisia ja muuta ylimystöä varten. Oli hieno kokemus. Muistakaa kuitenkin, että Bio Rexiin omat herkut mukaan, siellä ei niitä myydä!

Kotona roikuin sit vielä vähän (suhteellinen käsite) aikaa koneella, C:n karjuessa mua nukkumaan. Luin sitte hetken aikaa ja mentiin sit untenmaille melko aikasin.

Vedenpitävällä kankaalla vuoritettu isohko eväspussukka

Tänään heräsinkin sitten työttömyyteen nähden aika aikasin, ja nyt olen jo kävelyttänyt Riston oikein maltillisesti odeotellen, kun se haistelee aivan kaikkea, käynyt suihkussa, syönyt aamupalan ja roikkunut aamun annoksen koneellakin. Tämän vielä tästä lopettelen ja sit painun Tehtaalle. Uusi idea koruihin!! Ja myös uusia pusseja! Tein sellasen kosteutta pitävän eväspussin. Toki se sopii myös muiden kuin eväiden säilytykseen. Sain idean siihen Eettisillä Joulumarkkinoilla naapuripöydän pitäjältä, jolla oli vastaavanlainen. Minä vaan tein omastani tosi Pinkkismäisen söpön. Niin, se oli siis osatnut sen netistä.

Loppuun vielä kuvia.

Yhdellä lenkillä löysin 3½ kotiloa! Olen aiemmin löytänyt ainoastaan yhden tyhjän, mutta nyt kokoelmani 3,5 kertaistui. Nää on niin hienoja! Mutta vaan ja ainoastaan tyhjät!

Oonko jo tän näyttänyt? Kunhan saan vielä sen kuukuppi pussin tehtyä "virheettömänä" niin sit se on kyllä kaikista paras, mutta sitä odotellessa kyllä tää taitaa olla. Ihan tämän takia haluaisin kuukautiset. Myyn näitä hintaan 3 euroa, jos joku haluaa ostaa :)

Kirppiskierroksen jälkeen ei jaksettu laittaa oikeaa ruokaa, vaan ainoastaan super herkullista.

Raita-Risto

Risto vähän haikeana

Risto ihan väsyneenä aamulenkin jälkeen.

Hauskaa ja aurinkoista alkanutta viikkoa ihan kaikille!!

xoxo,

Raisa

Nips naps!

Ihan pikaisesti vaan (että saatte päivän Pinkkis pläjäyksen), koska täytyy kiiruhtaa kirppikselle. Ennen kuin kaikki muut rynnii sinne viemään minulle tarkoitetut aarteet! Mokomat!

Mulla oli eilen ihanaa!!! Leivoin kolme leipää, tein tupla-annoksen mysliä ja sit sen omenapiirakan, jonka takia sen uunin ylipäätään lämmitin. Oli ihan pöljää, kun se piirakka oli sit noin kaksi tuntia myöhässä, ja noi "ylimääräiset" oli valmiit sitä ennen. Ihan ei mulla toi priorisointi toimi. Tai asioiden ajoittaminen. Jokatapauksessa saimme lopulta vallan mainiota piirakkaa syödäksemme. Vaikka käytinkin pakastettuja omenoita. Ja liian vähän. Olin vähän huolissani, että siitä tulis ihan kamalan vetistä, kun ne omenat oli sulatettuina sellaisia "jännityksen" menettäneitä. (miten kukaan täysin suomalainen voi puhua näin huonoa suomea?) Mut ei siitä tullut yhtään millään lailla huonompaa kuin aiemmistakaan piirakoista. En ole ihan varma teinkö ekaa kertaa oliiviöljytaikinan, mutta vähän epäröin sen kanssa, kun se maistuu niin voimakkaasti useimmissa jutuissa. Tässä se toimi ihan loistavasti. Reseptinä oli Vegan Pies in the Sky kirjasta Cosmos Apple Pie tms. Teen sitä piirakka innottomuuteeni nähden tosi usein. Aika vähän siis teen piirakoita. Aika vähän teen muutenkaan mitään. Kun on niin paljon kaikkea muuta.

Joop. Maisteltiin sitten niitä uusia levitteitä ja kaikki tykättiin oikein kovasti. Kuvassa se on oikein veikeästi aseteltu yhden kolmesta leivästä kanssa. Green Heart merkkistä näkyy olevan. Itse ostin sen Prismasta, olen kuullut että S-marketeissa olis myös. Juustohyllyllä, Hummuksen vieressä. Nää oli kyllä tungettu samaan riviin molemmat, jouduin siis etsimällä etsimään ton toisen maun. Mikä vähän tylsää. Ja muutenkin olivat tungettu ylimmälle hyllylle, aivan reunimmaiseksi. Eikö sieltä vois yhtä Avaa Hovi lehmäntissimaitojuustoa ottaa pois, niin että nämä mahtuisivat edes omille riveilleen. Hittolainen. Menkää ja ostakaa niitä ihan kauheesti, niin niiden on pakko laittaa niitä enemmän esille. Purkki makso pari euroa, ei paha. Vaikkakim pakkaus oli aik apieni. Mut silti, kun oli luomuakin.

Meilä oli oikeesti niin kiva iltapäivä nukkeasioiden ja Venäjän ja vähän kaiken muunkin parissa. Hei! Mun siippa hermostuu! Mä jatkan tätä joko tänään tai sit huomenna! Moikka nyt!

Mitä sä juot? Puputytön Suosikkituote

Tässä Tokyokanin kuvassa suosikkini näky ylärivissä, kolmas 

vas.

No, en mitään. Kun ei teillä kuitenkaan ole mitään mistä mä tykkäisin. Vaikka tykkäänkin miljoonista asioista. Ihmiset, jotka ei juo kahvia, (mustaa) teetä tai viinejä on aika pulassa jossain perus keskitien syömäpaikoissa. Tokihan jostain kahviloista nykyisin saa laajan valikoiman erilaisia teitä, mutta turhan usein niissäkin vihreä tee on sitä kiinalaista. Joka ei ole ellenkaan niin hyvää kuin japanilainen. Vaikkei kaikki "japanilainenkaan" tee ole oikeasti japanilaista, vaan kiinalaista. Mutta kiinalaiset ovat tehneet (kasvattaneet, poimineet, kuivanneet???) sen japanilaisittain. Kaikista japanilaisista teistä parhainta on genmaicha! Se ei suinkaan ole hienolaatuisinta teetä, vaan itse asiassa siihen käytettävä tee on keskinkertaista.  Mutta se on niin maukasta! Mä olen tästä kyllä puhunut jo aiemminkin. Perus teen lisäksi siinä on mukana vihreä tee jauhetta (matcha) ja ennen kaikkea paahdettua riisiä, josta osa saattaa olla paahtunut tolleen popcornimaisesti :) Todella somaa!
Tokyokanissa, josta teeni pääsääntöisesti ostan (en ole jostain syystä vielä eksynyt oikeaan teekauppaan, muuta kuin japnaissa), ei valitettavasti ole genmaichaa luomuna, joten ostan sitä vain satunnaisesti. Arkiteeni on luomua. Ja oikein valmistettuna sekin ihan älyttömän hyvää. Tämän aamuinen teeni ei ollut oiekin valmistettu. Kuulostaa kamalalta snobbailulta, jota ei näillä täysin lapsellisilla makunystyröillä oikein edes psty harrastamaan, mutta teetä kyllä voidaan valmistaa hyvin, huonosti ja hyvin huonosti. Aika usein multa itseltänikin tulee ihan keskinkertiasta, välillä pahaakin teetä. Kun unohdan sen siivilän veteen liian pitkäksi ajaksi. Tänään se tais olla puoli tuntia liian pitkään...sen verran kitkerää tuli.

Vihreästä teestä sanotaan lisäksi, että sillä olis paljon terveysvaikutuksia. Niistä en tiedä,e ikä niitä tarvitse minulle todistella (niin, Lipton! jo oli aikakin lopettaa eläinkokeet sen asian tiimoilta!), sillä minä juon teeni ennen kaikkea sen ihastuttavan maun vuoksi! 

Eilen ostin kaupasta uutta levitettä. Kuulkaa, vaikka vegaanit on vähän sellaisia, tai ainakin niillä on sellainen maine, että ne on kamalia tiukkiksia ja ärsyttäviä kyttääjiä jne. (kyllä te tiedätte mitä itsekin vegaaneista ajattelette, minäkin!) niin yksi ihan mahdottoman ihana piirre niissä on. Kun markkinoille tulee uusi tuote, niin siitä rummutetaan kovaa ja kauas. Ennen kaikkea ehkä facebookissa. Varmaan muissakin medioissa, mutta mä en ole niin niissä mukana, en kyllä tuolla fesessäkään, ainakaan en myönnä olevani.

Pimpulan ottama kuva sen kauniista äidistä!

Katsoin äsken, kun piti hakea tuo linkki, yhden niin voimauttavan videon. Mulle kaikki tommonen teatraalisuus, tai siis miksikäs sitä kutsuis? Itsensä likoon laittaminen, ihmisiin luottaminen ja avun pyytäminen on niin hurjan pelottavia asioita. Haluaisin osata piirtää ja haluaisin osata noita asioita. Mä aika ajoin täällä blogissakin sitä pähkäilen, että mikä tän tarkoitus on. Kun tuntuu, että blogilla pitää olla joku tietty "juttu", punainen lanka. Pitää olla kiinnostava, kaunis ja selkeä. Höpö höpö! Minä en ole mitään noista ja siltikin saan pitää blogiani! Tämä on blogi minusta! Mikäs sen mukavampi aihe! Elämä on epätäydellistä, joten miksi blogin pitäis olla jotain muuta? No onhan se totta, että on paljon kivempi katsoa kuvia kauniista huonekaluista kauniissa valaistuksessa, kuin minun huonosti valaistuja kuvia eilisistä nuudeleista. Mutta käykää hakemassa silmän ruokaa muualta ja tulkaa täältä sitten hakemaan ne säröt ;)

Tulin tuosta Palmerin tytöstä kyllä aikas hyvälle tuulelle!

Whew! Edes jotain mielekästä puuhaa!

Mutta nyt täyty mennä laittamaan asioita valmiiksi, kaverit tulevat kahden tunnin päästä ja mulla on sämpylät leipomatta, piirakka kokonaan tekemättä ja myslikin odottaa, että se tehtäis. Onneksi on sentään nukketalossa valmista :D




Siitä levitteestä lisää. Unohdin sen! Hups! No, en kyllä edes vielä maistanut. Huomenna sit?

Jesus, Bunny! Älä aina mäkätä! Annan nyt toisen vähän edes rentoutua!

Menkäähän nyt tekin siitä rentoutumaan!

xoxo,

Raisa