Kasinolta Pure Bistroon syömään. Keittiötä oli infottu yhdestä lakto-ovovegestä ja yhdestä vegaanista. Sain parasta pastaa ikinä. Oikeesti, en ole ikinä syönyt niin hyvää pastaa. Alkuun olin jopa vähän harmissani siitä, että mulle oli ajateltu pastaa, kun on vaan jotenkin niin tylsää mennä "hienoon" ravintolaan syömään pastaa. Pasta on pastaa ja sitä voi tehdä kotonakin. Mutta ei näin hyvää pastaa kyllä. Ihan siis älyttömän hyvää. Niin, ja se oli vielä sienipastaa...sitä just aina kotonakin tehdään, kun ei mitään muuta keksi. Mutta ei kyllä tälläistä. Vo pojat. Oli älyttömän hyvää! Koitan huomiseksi saada kuvia, siitä ja alku- ja jälkiruoastanikin. Oli vaan niin hyvää. Oiken miellyttävä kokemus, vaikkakin oli aika meluisa ja yllättävän pahan hajuinen paikka. Välillä tuntu, ettei saanut kunnolla hengitettyä, kun ne hajut oli jotenkin niin tukkosia. Mut joku toinen meidän seurueesta oli sit taas sitä mieltä, että oli ihana tuoksu ja yritti arvuutella mikä ruokalaji oli kyseessä, että olis omalle lautaselleen saanut hajun lähteen. Onneks ei saatu sitä kuitenkaan meidän pöytään. S eoli siis kait joku juusto joka löyhkäs.
Tiiättekö, viime yönä menetin sen nuken, jonka varassa olen tässä joitakin päiviä liihotellut. Niin perseestä. Mut ei silti syössyt mua tältä hyvältä raiteelta mihinkään epätoivoon. Harmittaa vaan. Ja sit keksin oikein neronleimauksen: Milläs sitä itseään paremmin lohduttais kuin jollain toisella nukella! Ja jos ostais halvemman, niin vois sit ostaa jotain muutakin siihen lisäksi! Tuskassa alkoin penkomaan nettiä, etsien ja verraten eri hintoja. Onneks tuli vessahätä siinä tohinassa ja sain sen huuman katkaistua sillä. Nyt suljin kaikki muut ikkunat, enkä aio olla kauaa tässä koneella enää, ettei vaan taas ajatukset lähde harhailemaan. Ihan kamalaa. Mut onneks ainakin hetkeksi järkiinnyin.
Muutama yöhän sitten heräsin kolmelta, kun tunnin päästä oli ilmoitettu alkavaksi pinkkitukkaisen unelmien nuken ennakkomyynti. Vartin siinä jouduin odottelemaan, tai siis tunnin ja vartin. Ekan tunnin odottelin et se tulis myyntiin, olin siis etuajassa siksi, kun pelkäsin et ne olis etuajassa (aiempi yöllinen ennakkomyynti, johon olin osallistunut alkoi jo yhdeksältä, joten ajattelin, että jos ilmoituksesta poiketen tämäkin olisi alkanut jo tuntia aiemmin. No ei alkanut, ja tunnin siis latailin kuvia kamerasta, ostelin vähän jotain muuta ja aloinkin päivittelemään istä sivua satojen? muiden tavoin, sillä alko oleen melkoisesti trafiikkia siellä. Kesti siis vartin saada se tilattua, kun oli niin tukossa niiden sivu. Onnistuin siis kuitenkin saamaan sen, ja jälkeen päin totesin, että herääminen kannatti -- nukke oli myyty loppuun alle tunnissa. Toi on just se kaikista halutuin ihotyyppi, joka menee kuin kuumille kiville. No, minä sain tilaukseni tehtyä ja olinkin sitten aivan liian täpinöissä nukahtaakseni ainakaan tuntiin. Ja seitsemältä soittelikin jo Pinpula, kun se kaipiali uimapukuaan. Sovittiin, että lähtis vasta kahdeksalta sitä junalla hakemaan ja minä siis asemalle sitä tuomaan. En saanut kuitenkaan enää nukuttua, vaan pyörisn siinä sitten vähän vajaan tunnin. Vähän ennen kahdeksaa nousin, viisi tuntia unta mittarissa, viemään uimapukua Puistolan asemalle. No, saipa Risto samalla mukavan aamulenkin. Olin aamupäivästä ihan jumalattoman väsynyt, ihan sellanen krapulainen olo. Siitä huolimatta aloin leipomaan ja tekemään mysliä, jälleen kerran onnistuin unohtamaan myslin uuniin, tällä kertaa vielä niin, että lämpöä oli tulevia kesäkurpitsaleipiä varten nostettu melkoisesti. Sehän sitten paloi siitä pinnalta iloisesti. Prkl! No, kuorin pahimmat pois ja pistin muut talteen. Leipomisen ohella valmistelin päiväruokaa, sillä halusin tarjota tulevalle vieraallemme jäähdytettyjä nuudeleita dippikastikkeella. Kastikkeesta ei kuitenkaan tullut niin hyvää kuin toivoin, enkä muistanut laittaa sitä ajoissa jääkaappiin, niin ettei se ollut niin kylmää kuin olis pitänyt. Whatever. Ihansama. Illalla menin kymmeneltä nukkumaan ja nukuin 9½ tuntia.
Ja nyt taas jostain syystä viimeyönä nukuin kuusi tuntia. Se johtu kylläa inakin osittain siitä jännityksestä, nukkejännityksestä siis. Näin siitä jotain uniakin. Oikeesti, viikko sitten niitä nukkeja oli kolme myynnissä. Minä tartuin parhaaseen tarjoukseen, ja jäin siihen roikkumaan. Ja sitten kävi niin, että ne kaksi muuta nukkea myytiin (Buy it now) ja minä olin edelleen korkein huutaja siinä ekassa nukessa. Ja viime yönä joku sitten huusi kympin enemmän kuin mun maksimihuutoni. Ja nyt niitä ei sitten taas ole missään. No, ehkä joskus vielä onnistaa. Osa minusta oli kyllä ihan hyvillään, on se melko iso säästö.
Mutta tohon hemmotteluun, josta mun ei enää edes tee niin mieli kirjoittaa. Kun väsyttää niin. Eilen multa kysyttiin, että miten C hemmottelee mua. Ja mä en keksinyt mitään! Ihan kauheeta. Kun se on kuitenkin niin kiltti ja hieno ihminen, huomaavainenkin. Ja mä en keksinyt mitään. Illalla, kun tulin kotiin niin kysyin siltä sitten itseltää, ja kyllähän se alkoi hieman pahastuneena luettelemaan vaikka mitä, mut jotenkin ne oli kaikki sellaisia, et myös se itse hyöty niistä jotenkin. Ehkä se, että se antaa silloin harvoin kuin ylimääräistä unta tarvitsen, mun nukkua pitkään ja hoitaa koirat ja kaiken. Mut ei meillä oikein ole sellaista, et se vaikka leipois just mulle. Kyllähän C paljon leipoo, mutta itselleen. Ja se hieroo mun hartioita tosi paljon, mutta sekin aina maksaa. Sit mä eloin itse miettimään, et mitä mä sit muka teen. Emmäkään oikein keksinyt muuta, kuin että ostan sille usein kahvia, kun jossain jotain erikoisen reilua tms. näen. Ja joo, kyllä mä tykkään ostaa sille lahjoja. Onhan mulla kyllä enempi rahaa käytettävissäkin kuin sillä, mut kyllä mä myös enempi maksan kaikkea. Mut ehkä ne herkut (kahvi, suklaa) on niitä mun keinoja sen hemmotteluun. Mut aika paljon enempikin vois kyllä tehdä, ja just ennen kaikkea sellaista, mikä olis vaan sille. Tavallaan niinko multa pois ja sille lisää. Mietin niitä meidän treffi-iltoja. Niihinkin on vähän tullut se, et sit mä vien sut nyt ulos, mutta odotan sit kans, et sä viet mut seuraavaksi. Ja se, että ihan turhan usein C vie mut katsomaan elokuvia, jotka se itse haluaa nähdä ja vaan uskottelee mulle, että kyllä säkin tästä tykkäät.
Onko meistä tulossa mälsä pari? Sellainen, joka koostuu kahdesta, omaa etuaan tavoittelevasta yksiköstä? Ehkä tähänkin vois vähän panostaa? Välillä vois yrittää olla toiselle tosi kiva.
Miten teillä, hemmotellaanko? Kuinka usien? Miten?
 |
| Moi!! Oon Nana, ja oon just saanut kokonaan uuden kropan! |
 |
| Katsokaa kuinka nätisti taivun malkoilemaankin! |
 |
| Moi. Oon Alex. Oon täydellinen ja kaikki haluu mut. |
 |
| Moi! Oon Pepper, kiipijä! |
Moikkaloikka nyt tältä viikolta!
xoxo,
Raisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti