Kamalaa myrkkyä, Marilynin runoja ja Adele.

Moikkaloikka!

Mulla alkaa ihanasti virtaa kihisemään kropassa! Tai toiselta nimeltään innostusta, pinkeyttä. Se nukkehomma alkaa taas innostamaan! Ihan kamalasti. Voi olla että se sit lopulta vaan posahtaa pannukakun lailla, enkä oikeen ennätä aloittamaan mitään niiden kanssa. Nyt koko ajan lykkään nukketalon ovien avaamisen kanssa, teen ensin kaikkea muuta ja sit lopulta, kun alkaa olla aika lähteä jonnekin/mennä nukkumaan/tms. kurkistan sinne. Ja valokuvia lajitellessa (tilasisn siis Ifolorilta melkein 200 kuvaa, kahdelta viime vuodelta) törmään koko ajan nukkekuviin, ja ne on vaan niin hienoja. Ääh! Ei kestä. Ja mitä sitten tapahtui? Niin, no. On yksi nukke...tai siis ensin oli yksi toinen nukke, jota hetken haeskelin. Onneksi tajusin millainen rahasumma kyseessä oikeasti oli, nukuttuani asian päälle yön yli enkä tehnyt mitään älytöntä. Ja sit muistin, kun olin tarpeeksi kauan hakenut jotain, johon ankkuroida tämä kihinä, että on yksi nukke, joka saa sydämen läpättämään. Oooh! Ja niitä oli kaksi kappaletta myynnissä. Toinen vielä alkuhinnaltaan ihan naurettavan alhainen. Laitoin huudon sisään. Vielä kahdeksan päivää aikaa odotella, että ahneemmat syövät huutoni. Kaksi huutoa tullut siihen perään, omaan maksimihuutooni on enää viitisenkymppiä. Mutta! Voipi olla, että sitten kohdistaisinkin katseeni siihen toiseen myynnissä olevaan, joka siis lähtisi Buy it now:na. Mutta taas toisaalta, siinä ei tule alkuperäistä asua ja laatikkoa mukana. Ehkä kuitenkin satsaan tähän, mitä olen nyt huutamassakin? Huutokaupat on aina niin jänniä.

Tässä kiikarissa olevassa nukessa on se hassu puoli, että vielä vuosi sitten en yhtään ymmärtänyt, että mitä muut siinä näkevät. Mielestäni se oli melkeinpä ruma. Ja nyt se on kyllä ykkösenä listallani. Tai ehkä se uusi pinkkitukkainen tyttö sittenkin on ykkönen? Kun on niin paljon edullisempikin.

Eilen muistin, että olin keväällä ostanut barbien veneen omille tytöilleni. Tänään ajattelin, että vois käydä ottamassa rantakuvia. Ehkä.

Mutta siis. Otsikkoon. Eilen luin, vaikkei pitänyt, mutta kaikkihan niin tekee, käyttökokemuksia lääkkeistä, joita lääkäri tulee minulle syksyllä määräämään. Hyi yök, en syö. Ihan kamalaksi myrkyksi niitä soimattiin. Siis toki paikasta riippuen, siis mistä foorumilta niitä luin, kokemuksetkin vaihteli. Mulle on tulossa siis kahta eri lääkettä. Ja mua oikeesti kyllä kuumottaa aika lailla. Kun en mä kynsilakkaakaan käytä sen takia, että siitä menee jotain verenkiertoon. Tokihan mä tukkaani vaalennan ja värjään, mutta ehkä just sen takia yritän noita vähemmän välttämättömiä aineita vältellä. Särkylääkkeitäkään en tykkää käyttää, osittain myös sen takia, että kun niistä aina menee niitä lääkejäämiä vesistöön. Niin, nyt mulle oltais sitten tarjoamassa kahta lääkettä -- ties kuinka pitkäksi aikaa. Ei kuulosta kovin houkuttelevalle. Oikeastaan mua aika lailla pelottaa koko touhu. Entä jos kuitenkin olis ihan ok tälläisenä?

Kävin eilen taas kirjastossa. Lisää Marilyniä. Ja yks puutarhanhoitokirja. Mutta siitä jo aiemmin mainitsemastani M kirjasta, jossa sen omia tekstejä, niin sitä laitan pari runoa joista itse tykkäsin kovasti. Yleensä en kauheesti tykkää runoista, kun niitä voi tulkita niin monella tapaa, ja en tykkää sellaisesta. Pidän selkeistä asioista.

Vaikka runot on kirjassa myös suomeksi, niin kirjoitan ne alkuperäisellä kielellä.

Only parts of us will ever
touch only parts of others -
one's own truth is just
that really - one's own truth.
We can only share the
part that is understood by within another's knowing acceptable to
the other - therefore so one
is for most part alone.
As it is meant to be in
evidently in nature - at best though perhaps it could make
our understanding seek
another's loneliness out.


I can't really stand Human
Beings sometimes - I know
they all have their problems
as I have mine - but I'm really
too tired for it. Trying to understand,
making allowances, seeing certain things
that just weary me.

Jaksotukset, jos noita rivinvaihtoja niiksi kutsuttiin, Marilynin omia. Samoin noi ylivedetyt kohdat oli Marilynin itsensä ylivetämiä.

Musta ne on aika hienoja.

Mutta hei! Mun lapsoset on pian juna-asemalla ja mä olen vielä kylpytakissa, joten on iaka lopetella.

Adelesta vielä. Kuulin sitä ekan kerran lentokoneessa matkalla Egyptiin. Oikeesti ei tietenkään oltu matkalla Egyptiin, mutta musta tuntu vaan tosi eksoottiselta sanoa niin :D Amerikkaan oltiin menossa. Niin, tykkäsin kovasti ja olin siitä aika innoissani. Siellä koneessa huomasin myös No Doubtin palanneen yhteen ja tehneen uuden levyn. Kotiin päästyämme tilasin sitten molemmat. Kuuntelemani Adele 21 ja ND:in mikä se nyt olikaan nimeltään. Tänään tuli Adele postissa ja odotan, että pääsen autoon sitä luukuttamaan. Josta tuli mieleeni, että kerran pyöräiltyämme jostain, kuulu takaa ihan hillitön jumputus. Ja sit meidän ohi ajoi mopoauto. Se oli niin hassua. Ja hölmöä. Niillä oli itsellään varmaan melko kurjat oltavat siellä mökän keskellä, mutta ainakin kuulosti kilometrin päähän komialta. Voi teitä nuoret. Ja siitä tulikin mieleeni, että tosta meidän joesta on alettu naaraamaan rojua. Eilen pyöräilin siitä ohi ja sillan viereen oli nostettu kaksi ostoskärryä, neljä polkupyörää ja yksi moottoripyörä! Kaikki sieltä joesta, sillan alta nostettuja. Varmaan sieltä joesta löytyis meidänkin pyörät...siis mitä idiootteja nuoret oikein on? En voi ymmärtää. Ei ihme, että on niin paljon kusipäisiä aikuisia, kun ne alottaa matkansa tollasina idiootteina.

Paljon kaikkea tälle päivälle! Ette usko miten hyvältä tuntuu olla taas innoissaan uudesta päivästä! Siis niinko erityisesti ton tympeän jakson jälkeen. Ja silti ei ole yhtään sellanen olo, ettei jalat enää osuis maahan. Vaan siis ihan tasapainoisella tavalla riemukas olo! Hip hei! Tää menee nyt!

Kerroinko jo, että Dexterissä Debbie käytti huumeita? Enkö, no Dextrein vikan kauden ekassa jaksossa näin kävi. Mut se tais sit kuitenkin olla joku peiteoperaatio. Ei muuta! Hauskaa viikonloppua!

ai nii, tein myös ihania vauvakoruja. Toivottavasti C pian kuvais ne, jotta sais niitä myyntiinkin :)


xoxo,
Raisa