Toimivampi maailma

Tätä luvattiin aamulla näkemäni auton kyljessä. Ja vieressä oli heppu pukeutuneena suoja-asuun ja myrkyttämässä liikennekorokkeen (?) rikkakasveja. Siinä teille toimivampi maailma.

Katkin ihmettelee, mikä niitä oikeita ihmisiä vaivaa

Ihminen on mielestäni kyllä aivan megalomaanisen täydellisesti saavuttanut kaiken sen, mitä kuvitella saattaa, noin niinko evoluution kannalta: Me hallitaan aivan kaikkea, mitä nyt luonto joissain asioissa on vielä meidän hallitsemattomissa (tulivuoren purkaukset, tsunamit, maanjäristykset, metsäpalot, tulvat, jne.), mutta siis muuten ei varmasti mikään muu eläin ole levinnyt yhtä laajalle, mikään ei ole muokannut ympäristöä mieleisekseen niinko ihminen, eikä varmaan mikään ole myöskään tehnyt niin paljon tuhoa ja haittaa, kuin ihminen ottaessaan koko maapallon haltuunsa. Me määritetään kuka saa lisääntyä ja kuka ei, me määritetään kenet tapetaan ja kuka saa jatkaa elämistä, me määritetään missä me halutaan asua ja sieltähän täytyy tietenkin kaikkien muiden sitten poistua. Me määritetään missä kasvit saa kasvaa ja missä ei. Me päätetään ihan kaikesta, ja mitä enemmän tekniikka ja tiede kehittyy, sitä enemmän se lisää meidän valtaa. Kohta me oikeesti pystytään määrittämään missä ja milloin maa järisee. Ja jos sen on järistävä, niin se varmasti tekee sen siellä, kenellä on pienimmät mahdollisuudet (vähiten rahaa, koska rahahan on ihan kaikki) asiaan vaikuttaa.

Ihminen on tehnyt elämästään niin turvallista, suojattua ja jotenkin steriiliä, että kaikki luonnollinen katsotaan jollain tapaa vialliseksi ja äkkiä poistettavaksi. Just vaikka jotku ihokarvat taikka rypyt.

Emmä kyllä tiedä miten pitäis elää, mikä olis sopiva vaihtoehto, mut tää nykymeno, jossa kaikki meidän (tai joidenkin päättäjien) mielestä epämieluisa vaan myrkytetään pois, toimivamman maailman tieltä, on kyllä huono vaihtoehto.

Nuppu leikaa kyntensä, ei tässä enää muukaan auta

Tiesittekö, että silloin kun Jenkeissä, en nyt millään saa päähäni sitä, et mikä sen mestan nimi oli, jossain etelässä päin, johon jengi menee tiettyyn aikaan vuodesta vetään lärvit ja kerään jotain helminauhoja, kun siellä oli ne hillittömät tulvat ja melkein koko kaupunki jouduttiin evakuoimaan. Ja sit kun ihmiset, syystä tai toisesta, jätti koiria (ja tietty kaikkia muitakin lemmikeitään) jälkeensä, niin ne koirat pikku hiljaa kerääntyi laumoihin (eikä kun hittolainen, olikohan tää sittenkin yhdestä dokumentista, jossa ihmiset vaan katos maan päältä kesken kaiken, mut jos näin oli, niin siinä kyllä melko varmasti viitattiin siihen tulva-alueeseen, et näin siellä kävi? Sorry, meni ihan reisille nyt tää...no, ainakin se olis voinut mennä näin! ;) ja isot koirat selviytyi, syömällä pienemmät koirat. Ei siis lauman jäseniä, kun ei ne pienet ikinä edes kerinneet laumanjäseniksi asti.

Ihan on ihmiskunta sekaisin.

Emmä tiedä miks mä ton nyt esille toin. Ehkä mulla oli siinä taustalla joku vaikutin, mutten kyllä enää muista sitä. Ehkä ajattelin jotain, et jos ihminen ei ole koko aikaa määrittämässä niitä rajoja, niin luotno ihan itse osaa kyllä muokkautua sellaiseksi toimivaksi. Niin, että pikku hiljaa koirat alkaa ensin kokonsa, ehkä sitten myös muutenkin ulkonäöllisesti taas enemmän ja enemmän muistuttamaan sutta. Kun ei ole ihminen määrittämässä, että halutaan lyhyttä kuonoa tai pitkää karvaa. Mitä enemmän ihminen muokkaa, sitä huonommat mahdollisuudet millään olis selviytyä ilman meitä. Onkohan se ihan noin yksinkertaista?

Mä meen nyt tekemään eväitä Porvoon reissua varten. On jotenkin syyllinen olo, että lähetään sinne heti, kun lapset ovat menneet isälleen, mutta ette usko kuinka mukavaa on välillä olla ilman sitä jatkuvaa riitelyä ja nahistelua, ja silleen siis mennä jonnekin. Olkoonkin kuinka "lapsiystävällinen" mesta.

Mut joo, meen nyt pois.

xoxo,
Raisa