Blogeista ja syyllistämisestä.

Vilpitön, ei hyökkävä, utelias kysymys: Miksi luette (siis jos luette) ruoka-, meikki-, puutarha-, tyyli-, sisustus- tai käsityöblogeja? Ymmärtääkseni kaikista suosituimmat/luetuimmat blogit on just tälläisiä, yhteen juttuun keskittyviä. Ja mä en voi käsittää, että miksi. Koska mähän siis ymmärrän vaan hyvin kapea-alaisesti niitä asioita, joista itse tykkään. Ja blogien saralla se on yllättäen ihminen itse, joka mua kiinnostaa. Kaikista säännöllisesti lukemistani blogeista, jopa siitä yhdestä tyyliblogista (terkkuja Tampereelle/Ouluun!) ja yhdestä askartelublogista (terveisiä Tokioon) yritän mahdollisuuksien mukaan kaivaa sen elämän, jostain rivien välistä, jos ei muuten. Vaikkakin aiheina muuten noista monikin kiinnostaa, mut ei blogimuodossa. Miksei?

On hassua miten minä, joka en kyllä muuten ihmisitä juuri välitä, itse asiassa suurimman osan koen aika ärsyttäviksi. Ei tarvii kuin kauppaan pyöräillä liikenneympyrän kautta niin olen taas suurta vihaa täynnä koko ihmiskuntaa kohtaan, tai ainakin tyhmiä vantaalaiskuskeja, jotka eivät voi käsittää, että jos liikennemerkki sanoo, että niiden on väistettävä ympyrään tultaessa myös kevyttäliikennetteä, että niiden oikeasti pitäis sitä merkkiä noudattaa. Ei mene kaikille jakeluun. Ja sitten ihmetellään ja tööttäillään, kun joku typerä punapää kehtaa kaikesta huolimatta kurvata siihen eteen. Siis oikeesti, jos ennen liikenneympyrää on suojatie, ja kolmion alapuolella sellainen suorakaitten muotoinen liikennemerkki, jossa pyöräilijöiden kuva, niin se tarkoittaa sitä, että ne pyöräilijät menee ensin. Liikenneympyrään menevän väistämisvelvollisuus alkaa jo siitä suojatiestä. Vitun pahvit. Siis ne autoilijat, ette te. Te olette ihania. Pusi pusi. :)

Niin, tästä ihmisvihasta (ei se oikeesti ainakaan aina ole vihaa, mut emmä keksinyt muutakaan) huolimatta luen kaikista mieluiten blogeja ihmisistä itsestään. Ja mitä enemmän kerrotaan sen parempi :) Vaikka ehkä se hormonikierukan asennus olis sittenkin saanut jäädä kertomatta ;) Ihmissuhteet kiinnostaa ehkä eniten. Mä niin haluaisin tietää Hello Sanwich blogin Ebonyn suhteesta sen mieheen! Ja samoin jos on jotain vähänkään erikoista, niin mulle pitäis kyllä kertoa. (terveisiä Tampereelle/Ouluun! Tee postaus teidän tapaamisesta, suhteen alkuajoista jne!) Niin, siis just erityisesti mulle, ei niillä muilla lukijoilla niin väliä.

Ja hassusti mun lempilukemisenikin on elämänkerrat. Mistä tämä ihmismyönteisyys oikein kumpuaa? Mitä tämä tarkoittaa? Just vielä senkin takia, kun tykkään (aika ajoin) ruoanlaitosta, käsitöistä, puutarhuroinnista (aika ajoin). Miksen sitten lukisi sellaisia blogeja? Ihan kummaa. Elämää ja yhtä asiaa yhdistävä blogimuoto on tietenkin elämäntapablogit, niistä pidän myös. Vaikken taida kuin yhtä sellaista tällä hetkellä seurata. Ehkä. En ole ihan varma. Mutta siis Keidas -blogi on tälläinen. Sitä jaksan kyllä seurata ongelmitta, kun se myös vilauttelee Lotan oikeaa elämää. Ai niin, jonkin aikaa sitten oli myös Blythe -blogi, jota innolla seurasin, ja sehän oli kyllä ihan puhtaasti nukeista, ei yhtään oikeasta elämästä kertova. Ja silti jaksoin olla kiinnostunut. Mut sekin hauskuus on nyt päättynyt.

Sitten tosta syyllistämisestä. Mulle tulee aina jotenkin ihan mälsä olo siitä, kun ajattelen miten täällä blogissa syyllistän ihmisiä eläinten massamurhista jne. Ja sit ehkä vielä jostain ympäristö- ja joskus ihmisoikeusjutuistakin. You know, kaikesta siitä paskasta mistä aina jaksan jauhaa. Niin, ja sit kaikki muutkin vegaanit aina tekee sitä ja sit kukaan ei jaksa kuunnella niitä, kun ne on aina syyllistämässä muita ja olevinaan itse niin älyttömän täydellisiä ja puhtaita ja oikeita vittu pyhimyksiä. Ja kun siitä syyllistämisestä tulee vielä niin paha mielikin. Ei oikein haluta kuunnella/katsoa, just sen takia. Kun tulee paha mieli. Ei saa syyllistää. Niin. Ei saa. Ei.

Mutta tappaminen ja sen järkyttävän kidutuskierteen ylläpitäminen on kyllä ihan ok. Ja on ihan yleisesti hyväksyttävää, että me "vahvemman oikeudella" (ihan pakko tähän laittaa, kun jossain yleisessä vessassa oli sellanen sika tarra, jossa luollut sika elävien joukossa ja teksti: Millä oikeudella. Siihen oli joku viksu tyttö kirjoittanut: Vahvemman. Samalla oikeudella sais iso paha setä myös tehdä tälle viksulle tytölle ihan mitä se haluais, koska se on kuitenkin vahvempi. Niin.)  viedään vuosittain miljoonilta muilta oikeus mielekkääseen, elämisen arvoiseen elämään. Mut hittolainen, ei saa syllistää! Siitä tulee syyllisille paha mieli.

Vitsi, mä en sana tarkkaan muista et mitä Anu Silfverberg (?) kirjoitti aiheest Luonto Pakastimessa teokseensa, mutta siinä oli kuitenkin tästä samasta asiasta, ja jotain siitä et ei se syyllistäminen sit loppupeleissä oliskaan niin huono homma, jotain et siitä kuitenkin vois kummuta se halu muutokseen. Ja arvon lukijat, just siitä on kyse. Aika harva EO (siis eläinoikeus) ihminen/vegaani/viherpiipertäjähippi/mikälie on pönkittämässä itseään ja omaa "hyvyyttään", vaan kokee asiansa niin tärkeäksi, että haluaa mukaan samaan veneeseen mahdollisimman monta muutakin. Mä ainakin haluaisin jakaa mun veneeni (tai siis eihän se mun vene ole, mut se missä minäkin olen) aivan teidän kaikkien kanssa :) Ja sit voitais kaikki olla yhtä ihania ja hyviä kuin minä :D

Mua kans aina välillä kuumottaa ne vastaväitteet tähän koko veganismiin. Kun ihmisillä on, ihan oikeutetusti, niin paljon vasta-argumentteja. Tosi paljon kaikkee kummaa, ja turhan usein just ennen kaikkea riidanhaastomielessä. Niinko et ei niitä oikeesti kiinnosta tietää, mistä sä saat proteeinis/kalsiumis/b12 vitmaiinis. Mut ne vaan haluaa saada pientä jännitettä omaan elämäänsä kuvittelemalla, et ne kuumottelee sua jollain älyttömän nerokkailla kysymyksillä. Kuten vaikka se, et mitä niille työttömien turkistarhaajien lapsille sit käy...just joo. Ja sit jotain saattaa oikeestikin askarruttaa tollaset asiat, et mitä niille kyselijöille sit vastais. Mua ainakin, kun mä tiedän, et mulla menee niin nopeesti hermot tollaseen, missä vastapuolta ei yhtään kiinnosta se, mitä sä vastaat. Ainoastaan se itse tilanne, taistelu. Sen voittaminen. Niinko sitä pystyis sitten käyttämään sen oman käytöksen oikeutuksena. Kun mä nyt päihitin ton vegen (kun ei se voi saada sitä B 12 vitamiiniaan mistään muualta kuin sillä vitamiinilla rikastetuista tuoteista tai pillereistä! Hah! Mokoma!) niin mä voin vallan mainiosti jatkaa hyvillä mielin tätä siasta tehdyn jauhomakkaran jyystämistä. Niin, mut siis se pointti tähän oli se, et eläinten kasvattaminen ruoaksi, koe-eläimiksi, raaka-aineksi, miksikä tahansa ihmisen hyödykkeeksi on väärin. Ei sitä tarvii sen kummemmin selitellä. Lopetetaan ensin kaikki se, ja keksitään sitten tai saman aikaisesti ratkaisut niihin kaikkia kyselijöitä askarruttaviin pulmiin. Ei se ole mikään oikeutus jatkaa eläinkokeita, että sillä voidaan pelastaa ihmishenkiä. Niille kokeille pitää vaan kehittää entistä paremmat vaihtoehdot, ilman eläimiä. Mun mielestä vangit olis tähän aivan loistava vaihtoehto! Niille tarjotaan mahdollisuutta lyhentää vankeusrangaistustaan tarjoutumalla testattavaksi. Ja jos joku olis liian kivuliasta jopa vangeille, niin miten ihmeessä ne vois soveltua sitten täysin viattomille eläimille?

Ah! ja voi! Taas meni tähän. Just tästä mä en tykkää yhtään. Veganismi on ihana asia, ei kaikki käy koko aikaa päänsä sisässä tollasta taistelua kuviteellisia länkyttäjiä vastaan. Tai muita. Mä en tiedä minkä verran ihmiset ajattelee ruokansa alkuperää, mut vegaanina se on todella ihanaa ja kepeää. Äh! Totta kai vegaanit syö myös kaikkee kökköö, kovetettuja kasvirasvoja, munakoisoa ja retiisejä, ja osa varmasti juo epäreilua kahvia ja muutenkin aika moni "oikeuttaa" epäreilun suklaan, sen takia kun on muutenkin jo niin vaikee löytää vegaanista suklaata. Minä myös ostan epäreilua suklaata, jos reilu on liian vaikeasti saatavilla, tai epäreilusta sattuu olemaan käsittämättömän hyviä makuja tarjolla. (erityisesti ulkomailla) Mut sit aika ajoin keksin jotain inhokkimerkkejä, joita boikotoin ilman mitään kovin perusteellista syytä, kuten nyt vaikka Nestle ja nyt uusimpana Panda. Vaikka niiden Hurmaava Tumma on todella hyvää ja olen sitä aiemmin suositellut ihan joka paikassa. Enää en sitä osta, kun minun uutispimentoonikin kantautuu siitä jatkuvasti (tai no, kaksi kertaa) pahaa sanottavaa. Niillä siis vaikuttais olevan täysin välinpitämätön suhtautuminen koko asiaan. Luin artikkelin, enka kyllä edes kokonaan, jossa lisää aiheesta. Yllättäen siellä Nestle pärjännyt aika hyvin ;) Sielläkin sanottiin, että isompi merkitys olis kuitenkin boikottien sijaan sillä, että ottaa yhteyttä ko. firmaan. Paitsi, että jos saa jonkun ison boikotin aikaseksi, niin kyllä se varmasti ketuttaa suklaatehtailijoita enemmän kuin se, että asiakkaat alkaa kirjeitse kyselemään tuotteiden alkuperää, ja samalla jatkaen tuotteen ostoa. Boikottiin vaan! Ihan kaikki! Porkkanatkin, sillä jos ne on luomua niin silloin niissä on varmasti käytetty tehomaataloudesta peräisin olevaa karjanlantaa lannoitteena ja jos ei ole luomua, niin sit on jotain tehotuotettua. Eli boikottiin kaikki vaan! Paitsi itsekasvatettu. Ehkä siinäkin saattaa olla kyseenalaiset työolot ja liian pitkät työajat, liian lyhyet tauot jne.

Kamala postaus. Loppuun kirkastukseksi eilisestä, josta tulikin aika hilpeä päivä. Paitsi että riitaannuttiin C:n kanssa. Jostain sain aamusta energiaa ja sitten siivosin. Imuroinkin! Yleensä en imuroi, jätän sen C:lle. Nyt imuroin jopa pakastimen! Siis tyhjänä olleen talvisäilöpakastimen. Ja siivosin kirjahyllyä, joka turhan usein kuvastaa sisäistä minää tms. Menee sotkuun samaan tahtiin minun kanssa. Nyt on enää yksi sekainen hylly. Annan sen olla, ettei ole epäuskottavan täydellistä. Sitten siirryin Tehtaalle. Tein valmiikis yhden skräppisivun ja aloin järjestelemään skräppikamojani. Järjestin kaikki silppupaperit, ja omistin yhdne hyllykön kokonaan skräppikamalle, niin ettei ne ole hujan hajan kaikkialla. Oli mukavaa. Ja laoin sitten tekemään vielä uuttakin sivua. Ja siitäkin on tulossa hieno.

 Lisäksi innostuin entistä enemmän nukeista. Toin kolme nukkea alakertaan: yhden ottaakseni siitä kuvan avunpyyntöä varten (pudotin aikoja sitten kaikista arvokkaimman nukkeni lattialle ja sen naamaan, keskeiselle kohdalle tuli jälki, ei naarmu vaan jälki siihen pintaan iso PRKL) ja kaksi lasipalatsiin laitettavaksi, tukkimasta yläkerran asuntoa. Ne oli kyllä molemmat niitä, joita aikoinaan ajattelin myytäväksi. Nyt en enää tiedä. Mutta sitten innostuin niistä vaarallisesti. Halusin alkaa ostamaan lisää. Ja nyt kärtän ebaytä siihen malliin, ettei tästä hyvää seuraa. Osittain ainakin johtuu amerikanmatkan pihtailustani. Siitä tavaramäärästä huolimatta minkä kotiin sieltä raahasin jäi luottokortille paljon tyhjää ja nyt se polttelee. Ihan kamalaa. Nyt tietenkin odotan sitä unelmieni nukkea, mut sit aloin himoitsemaan jotain muitakin ja nyt vaan sekoan. Ehkä parasta mennä nyt pois koneelta, kun tekee niin kovasti mieli yhtä nukkea, ja sit jo toistakin.

Loppuun random kuvia, kun ei mulla ole oikeen mitään aiheeseen liittyvää. 

Paketteja neljävuotiaalle. Nämä vielä silkkipaperin suojissa lahjakassiin. Eikä ollenkaan niin haaskaavaa, kuin miltä näyttää/kuulostaa, kun iso osa kuitenkin uudelleen käytössä :)

Tässä näitä tarroja, kortteja mitä yhteen aikaan tilasin paljon. Eikö ole ihania!! Ja noi on kaikki tehty värihiekalla! Ei siis piirrettyjä/tusseilla väritettyjä.

Näin somasti paketoin tuparilahjan. Lahja sisällä talossa, muistaakseni lautasliinoja. Ja sit toi tarjotin.

Aivan mahtavia japanilaisia askartelukirjoja, jotka yllättävän vähän on toistaiseksi jaksaneet innostaa. Koirien karva aolen kyllä ahkerasti kerännyt huovutusta varten. Ja pupuilt akans :)

Lisää niitä värihiekkatöitä. Tai nää on tietnkin printtejä niistä alkuperäisistä. 

Moikkarallaa! Luulin et oli perjantai, mut olikin vasta torstai!

xoxo,
Raisa