Blogeista ja syyllistämisestä.

Vilpitön, ei hyökkävä, utelias kysymys: Miksi luette (siis jos luette) ruoka-, meikki-, puutarha-, tyyli-, sisustus- tai käsityöblogeja? Ymmärtääkseni kaikista suosituimmat/luetuimmat blogit on just tälläisiä, yhteen juttuun keskittyviä. Ja mä en voi käsittää, että miksi. Koska mähän siis ymmärrän vaan hyvin kapea-alaisesti niitä asioita, joista itse tykkään. Ja blogien saralla se on yllättäen ihminen itse, joka mua kiinnostaa. Kaikista säännöllisesti lukemistani blogeista, jopa siitä yhdestä tyyliblogista (terkkuja Tampereelle/Ouluun!) ja yhdestä askartelublogista (terveisiä Tokioon) yritän mahdollisuuksien mukaan kaivaa sen elämän, jostain rivien välistä, jos ei muuten. Vaikkakin aiheina muuten noista monikin kiinnostaa, mut ei blogimuodossa. Miksei?

On hassua miten minä, joka en kyllä muuten ihmisitä juuri välitä, itse asiassa suurimman osan koen aika ärsyttäviksi. Ei tarvii kuin kauppaan pyöräillä liikenneympyrän kautta niin olen taas suurta vihaa täynnä koko ihmiskuntaa kohtaan, tai ainakin tyhmiä vantaalaiskuskeja, jotka eivät voi käsittää, että jos liikennemerkki sanoo, että niiden on väistettävä ympyrään tultaessa myös kevyttäliikennetteä, että niiden oikeasti pitäis sitä merkkiä noudattaa. Ei mene kaikille jakeluun. Ja sitten ihmetellään ja tööttäillään, kun joku typerä punapää kehtaa kaikesta huolimatta kurvata siihen eteen. Siis oikeesti, jos ennen liikenneympyrää on suojatie, ja kolmion alapuolella sellainen suorakaitten muotoinen liikennemerkki, jossa pyöräilijöiden kuva, niin se tarkoittaa sitä, että ne pyöräilijät menee ensin. Liikenneympyrään menevän väistämisvelvollisuus alkaa jo siitä suojatiestä. Vitun pahvit. Siis ne autoilijat, ette te. Te olette ihania. Pusi pusi. :)

Niin, tästä ihmisvihasta (ei se oikeesti ainakaan aina ole vihaa, mut emmä keksinyt muutakaan) huolimatta luen kaikista mieluiten blogeja ihmisistä itsestään. Ja mitä enemmän kerrotaan sen parempi :) Vaikka ehkä se hormonikierukan asennus olis sittenkin saanut jäädä kertomatta ;) Ihmissuhteet kiinnostaa ehkä eniten. Mä niin haluaisin tietää Hello Sanwich blogin Ebonyn suhteesta sen mieheen! Ja samoin jos on jotain vähänkään erikoista, niin mulle pitäis kyllä kertoa. (terveisiä Tampereelle/Ouluun! Tee postaus teidän tapaamisesta, suhteen alkuajoista jne!) Niin, siis just erityisesti mulle, ei niillä muilla lukijoilla niin väliä.

Ja hassusti mun lempilukemisenikin on elämänkerrat. Mistä tämä ihmismyönteisyys oikein kumpuaa? Mitä tämä tarkoittaa? Just vielä senkin takia, kun tykkään (aika ajoin) ruoanlaitosta, käsitöistä, puutarhuroinnista (aika ajoin). Miksen sitten lukisi sellaisia blogeja? Ihan kummaa. Elämää ja yhtä asiaa yhdistävä blogimuoto on tietenkin elämäntapablogit, niistä pidän myös. Vaikken taida kuin yhtä sellaista tällä hetkellä seurata. Ehkä. En ole ihan varma. Mutta siis Keidas -blogi on tälläinen. Sitä jaksan kyllä seurata ongelmitta, kun se myös vilauttelee Lotan oikeaa elämää. Ai niin, jonkin aikaa sitten oli myös Blythe -blogi, jota innolla seurasin, ja sehän oli kyllä ihan puhtaasti nukeista, ei yhtään oikeasta elämästä kertova. Ja silti jaksoin olla kiinnostunut. Mut sekin hauskuus on nyt päättynyt.

Sitten tosta syyllistämisestä. Mulle tulee aina jotenkin ihan mälsä olo siitä, kun ajattelen miten täällä blogissa syyllistän ihmisiä eläinten massamurhista jne. Ja sit ehkä vielä jostain ympäristö- ja joskus ihmisoikeusjutuistakin. You know, kaikesta siitä paskasta mistä aina jaksan jauhaa. Niin, ja sit kaikki muutkin vegaanit aina tekee sitä ja sit kukaan ei jaksa kuunnella niitä, kun ne on aina syyllistämässä muita ja olevinaan itse niin älyttömän täydellisiä ja puhtaita ja oikeita vittu pyhimyksiä. Ja kun siitä syyllistämisestä tulee vielä niin paha mielikin. Ei oikein haluta kuunnella/katsoa, just sen takia. Kun tulee paha mieli. Ei saa syyllistää. Niin. Ei saa. Ei.

Mutta tappaminen ja sen järkyttävän kidutuskierteen ylläpitäminen on kyllä ihan ok. Ja on ihan yleisesti hyväksyttävää, että me "vahvemman oikeudella" (ihan pakko tähän laittaa, kun jossain yleisessä vessassa oli sellanen sika tarra, jossa luollut sika elävien joukossa ja teksti: Millä oikeudella. Siihen oli joku viksu tyttö kirjoittanut: Vahvemman. Samalla oikeudella sais iso paha setä myös tehdä tälle viksulle tytölle ihan mitä se haluais, koska se on kuitenkin vahvempi. Niin.)  viedään vuosittain miljoonilta muilta oikeus mielekkääseen, elämisen arvoiseen elämään. Mut hittolainen, ei saa syllistää! Siitä tulee syyllisille paha mieli.

Vitsi, mä en sana tarkkaan muista et mitä Anu Silfverberg (?) kirjoitti aiheest Luonto Pakastimessa teokseensa, mutta siinä oli kuitenkin tästä samasta asiasta, ja jotain siitä et ei se syyllistäminen sit loppupeleissä oliskaan niin huono homma, jotain et siitä kuitenkin vois kummuta se halu muutokseen. Ja arvon lukijat, just siitä on kyse. Aika harva EO (siis eläinoikeus) ihminen/vegaani/viherpiipertäjähippi/mikälie on pönkittämässä itseään ja omaa "hyvyyttään", vaan kokee asiansa niin tärkeäksi, että haluaa mukaan samaan veneeseen mahdollisimman monta muutakin. Mä ainakin haluaisin jakaa mun veneeni (tai siis eihän se mun vene ole, mut se missä minäkin olen) aivan teidän kaikkien kanssa :) Ja sit voitais kaikki olla yhtä ihania ja hyviä kuin minä :D

Mua kans aina välillä kuumottaa ne vastaväitteet tähän koko veganismiin. Kun ihmisillä on, ihan oikeutetusti, niin paljon vasta-argumentteja. Tosi paljon kaikkee kummaa, ja turhan usein just ennen kaikkea riidanhaastomielessä. Niinko et ei niitä oikeesti kiinnosta tietää, mistä sä saat proteeinis/kalsiumis/b12 vitmaiinis. Mut ne vaan haluaa saada pientä jännitettä omaan elämäänsä kuvittelemalla, et ne kuumottelee sua jollain älyttömän nerokkailla kysymyksillä. Kuten vaikka se, et mitä niille työttömien turkistarhaajien lapsille sit käy...just joo. Ja sit jotain saattaa oikeestikin askarruttaa tollaset asiat, et mitä niille kyselijöille sit vastais. Mua ainakin, kun mä tiedän, et mulla menee niin nopeesti hermot tollaseen, missä vastapuolta ei yhtään kiinnosta se, mitä sä vastaat. Ainoastaan se itse tilanne, taistelu. Sen voittaminen. Niinko sitä pystyis sitten käyttämään sen oman käytöksen oikeutuksena. Kun mä nyt päihitin ton vegen (kun ei se voi saada sitä B 12 vitamiiniaan mistään muualta kuin sillä vitamiinilla rikastetuista tuoteista tai pillereistä! Hah! Mokoma!) niin mä voin vallan mainiosti jatkaa hyvillä mielin tätä siasta tehdyn jauhomakkaran jyystämistä. Niin, mut siis se pointti tähän oli se, et eläinten kasvattaminen ruoaksi, koe-eläimiksi, raaka-aineksi, miksikä tahansa ihmisen hyödykkeeksi on väärin. Ei sitä tarvii sen kummemmin selitellä. Lopetetaan ensin kaikki se, ja keksitään sitten tai saman aikaisesti ratkaisut niihin kaikkia kyselijöitä askarruttaviin pulmiin. Ei se ole mikään oikeutus jatkaa eläinkokeita, että sillä voidaan pelastaa ihmishenkiä. Niille kokeille pitää vaan kehittää entistä paremmat vaihtoehdot, ilman eläimiä. Mun mielestä vangit olis tähän aivan loistava vaihtoehto! Niille tarjotaan mahdollisuutta lyhentää vankeusrangaistustaan tarjoutumalla testattavaksi. Ja jos joku olis liian kivuliasta jopa vangeille, niin miten ihmeessä ne vois soveltua sitten täysin viattomille eläimille?

Ah! ja voi! Taas meni tähän. Just tästä mä en tykkää yhtään. Veganismi on ihana asia, ei kaikki käy koko aikaa päänsä sisässä tollasta taistelua kuviteellisia länkyttäjiä vastaan. Tai muita. Mä en tiedä minkä verran ihmiset ajattelee ruokansa alkuperää, mut vegaanina se on todella ihanaa ja kepeää. Äh! Totta kai vegaanit syö myös kaikkee kökköö, kovetettuja kasvirasvoja, munakoisoa ja retiisejä, ja osa varmasti juo epäreilua kahvia ja muutenkin aika moni "oikeuttaa" epäreilun suklaan, sen takia kun on muutenkin jo niin vaikee löytää vegaanista suklaata. Minä myös ostan epäreilua suklaata, jos reilu on liian vaikeasti saatavilla, tai epäreilusta sattuu olemaan käsittämättömän hyviä makuja tarjolla. (erityisesti ulkomailla) Mut sit aika ajoin keksin jotain inhokkimerkkejä, joita boikotoin ilman mitään kovin perusteellista syytä, kuten nyt vaikka Nestle ja nyt uusimpana Panda. Vaikka niiden Hurmaava Tumma on todella hyvää ja olen sitä aiemmin suositellut ihan joka paikassa. Enää en sitä osta, kun minun uutispimentoonikin kantautuu siitä jatkuvasti (tai no, kaksi kertaa) pahaa sanottavaa. Niillä siis vaikuttais olevan täysin välinpitämätön suhtautuminen koko asiaan. Luin artikkelin, enka kyllä edes kokonaan, jossa lisää aiheesta. Yllättäen siellä Nestle pärjännyt aika hyvin ;) Sielläkin sanottiin, että isompi merkitys olis kuitenkin boikottien sijaan sillä, että ottaa yhteyttä ko. firmaan. Paitsi, että jos saa jonkun ison boikotin aikaseksi, niin kyllä se varmasti ketuttaa suklaatehtailijoita enemmän kuin se, että asiakkaat alkaa kirjeitse kyselemään tuotteiden alkuperää, ja samalla jatkaen tuotteen ostoa. Boikottiin vaan! Ihan kaikki! Porkkanatkin, sillä jos ne on luomua niin silloin niissä on varmasti käytetty tehomaataloudesta peräisin olevaa karjanlantaa lannoitteena ja jos ei ole luomua, niin sit on jotain tehotuotettua. Eli boikottiin kaikki vaan! Paitsi itsekasvatettu. Ehkä siinäkin saattaa olla kyseenalaiset työolot ja liian pitkät työajat, liian lyhyet tauot jne.

Kamala postaus. Loppuun kirkastukseksi eilisestä, josta tulikin aika hilpeä päivä. Paitsi että riitaannuttiin C:n kanssa. Jostain sain aamusta energiaa ja sitten siivosin. Imuroinkin! Yleensä en imuroi, jätän sen C:lle. Nyt imuroin jopa pakastimen! Siis tyhjänä olleen talvisäilöpakastimen. Ja siivosin kirjahyllyä, joka turhan usein kuvastaa sisäistä minää tms. Menee sotkuun samaan tahtiin minun kanssa. Nyt on enää yksi sekainen hylly. Annan sen olla, ettei ole epäuskottavan täydellistä. Sitten siirryin Tehtaalle. Tein valmiikis yhden skräppisivun ja aloin järjestelemään skräppikamojani. Järjestin kaikki silppupaperit, ja omistin yhdne hyllykön kokonaan skräppikamalle, niin ettei ne ole hujan hajan kaikkialla. Oli mukavaa. Ja laoin sitten tekemään vielä uuttakin sivua. Ja siitäkin on tulossa hieno.

 Lisäksi innostuin entistä enemmän nukeista. Toin kolme nukkea alakertaan: yhden ottaakseni siitä kuvan avunpyyntöä varten (pudotin aikoja sitten kaikista arvokkaimman nukkeni lattialle ja sen naamaan, keskeiselle kohdalle tuli jälki, ei naarmu vaan jälki siihen pintaan iso PRKL) ja kaksi lasipalatsiin laitettavaksi, tukkimasta yläkerran asuntoa. Ne oli kyllä molemmat niitä, joita aikoinaan ajattelin myytäväksi. Nyt en enää tiedä. Mutta sitten innostuin niistä vaarallisesti. Halusin alkaa ostamaan lisää. Ja nyt kärtän ebaytä siihen malliin, ettei tästä hyvää seuraa. Osittain ainakin johtuu amerikanmatkan pihtailustani. Siitä tavaramäärästä huolimatta minkä kotiin sieltä raahasin jäi luottokortille paljon tyhjää ja nyt se polttelee. Ihan kamalaa. Nyt tietenkin odotan sitä unelmieni nukkea, mut sit aloin himoitsemaan jotain muitakin ja nyt vaan sekoan. Ehkä parasta mennä nyt pois koneelta, kun tekee niin kovasti mieli yhtä nukkea, ja sit jo toistakin.

Loppuun random kuvia, kun ei mulla ole oikeen mitään aiheeseen liittyvää. 

Paketteja neljävuotiaalle. Nämä vielä silkkipaperin suojissa lahjakassiin. Eikä ollenkaan niin haaskaavaa, kuin miltä näyttää/kuulostaa, kun iso osa kuitenkin uudelleen käytössä :)

Tässä näitä tarroja, kortteja mitä yhteen aikaan tilasin paljon. Eikö ole ihania!! Ja noi on kaikki tehty värihiekalla! Ei siis piirrettyjä/tusseilla väritettyjä.

Näin somasti paketoin tuparilahjan. Lahja sisällä talossa, muistaakseni lautasliinoja. Ja sit toi tarjotin.

Aivan mahtavia japanilaisia askartelukirjoja, jotka yllättävän vähän on toistaiseksi jaksaneet innostaa. Koirien karva aolen kyllä ahkerasti kerännyt huovutusta varten. Ja pupuilt akans :)

Lisää niitä värihiekkatöitä. Tai nää on tietnkin printtejä niistä alkuperäisistä. 

Moikkarallaa! Luulin et oli perjantai, mut olikin vasta torstai!

xoxo,
Raisa

Halpa ruoka maksaa!

Snip snip!

Aamulla oikein miettimällä mietin, että mistä sitä vois postata. Mikä on maailmassa niin väärin, että siitä vois tänne rustata? Ja mulle ei tullut oikein mitään mieleen. Kunnes sitten vaan mietin, että mikä mättää. Ja hittolainen, kaikkihan mättää! (vaikkakin kun oikein hyvin menee, tuntuu, ettei oikein mikään mätä, vaikka samat epäkohdat on silti olemassa).

Yksi mun suosikkimärinöitäni on ruoka. Ruokaan liittyy niiiiin paljon ihan hirveitä vääryyksiä. Kaikki eläinten oikeuksien polkemisesta ympäristömyrkkyihin ja mitä kaikkea siihen välille mahtuukaan. Musta tää on jotenkin niin kamalan kummallinen asia, tai siis se on, että kun meidän on ihan pakko saada ruokamme todella halvalla. Jotta meillä olis sitten varaa just vaikka lentolippuihin (saatiin omamme hetki sitten varattua!) tai merkkivaatteisiin. Tässäkin vähän tulee mieleen toi fb:ssä pyörinyt kuva urheiluhulluista. Miten me ollaan niin vieraannuttu (meinasin sanoa tärkeistä asioista, mutta mikä mä olen määrittämään mikä on tärkeää kenellekin) elämän perusasioista? Se, että jollain ei oikeasti ole varaa ostaa luomua tai reilun kaupan tuotteita (jotka muuten ihan nurinkurisesti on niitä väistämättä kalliimpia tuotteita, kun sen pitäis olla just toisinpäin -- niin että riistotuotannosta joutuis maksamaan ylimäärästä), on tietenkin ymmärrettävää, vaikka jotkut opiskelijat tai öö...vangit? Mistä hitosta toi tuli?? Mut ihan oikeesti, suurin osa porukasta olisi kyllä kykeneväisiä maksamaan ruoastaan enemmän. Enkä mä edes tarkoita, että kaikkien pitäis ostaa kaikki luomuna tai reilun kaupan tuotteina, vaan että ruokatehtailijat ei syöttäis meille kustannustehokkaasti sellaista kuraa, mitä meidän teollisesti valmistettu ruoka nykyään on. Kun kaikki pitää saada markkinoille mahdollisimman halvalla. Koko ajan tiukennetaan ja tiukennetaan, kun on saatava suuremmat ja suuremmat voitot.

Ketä se sitten haittaa, että me syödään halvalla? No se on tietenkin se ketjussa alimmalla askelmalla oleva, joka kärsii: tuotantoeläin, viljelijä, valmistaja. Niiltä ei kauheesti kysellä, että onko tää nyt sopiva hinta. No, eläimiä tietenkin kohdellaa kuin tunteettomia orjia, melkein kuin koneita (vaikka joissain tapauksissa taidetaan kyllä koneitakin, vaikka autoja, pitää paljon paremmin), joten niiltä on turha kysellä yhtään mitään. Eipä taida kyllä olla juurikaan valinnanvaraa niilläkään, joilta on passit takavarikoitu tai jotka on vaan myyty jollekkin plantaasille kaakaota tms. viljelemään. Kamalat määrät kurjuutta, jotta me saatais suklaamme ja tuplaespressomme vähän halvemmalla. Vino (Vihreät Nuoret) vaatii Maaseudun Tulevaisuuden mukaan  EU-tuet pois eläintuotannolta ja tilalle haittaveroa "jotta eläintuotannon hinta vastaisi sen ympäristölle aiheuttamia kustannuksia". Juuri näin!! Tälläisessä maailmassa mä haluaisin elää. Järkisyillä pystyttäis kumoamaan jotain ihan naurettavuuksia, eikä aina vaan mentäis niin kuin on aina ennenkin menty. Totuus on se, että a)liha on halpaa, koska me verorahoilla tuetaan sitä, b) eläimille ei tarvii millään lailla hyvittää sitä, että me riistetään niiden oikeus mielekkääseen elämään ja lopulta vielä sen kaiken kurjuuden päälle riistetään niiden henki c)ympäristölle ei myöskään tarvitse hyvitellä mitään siitä eläintuotannon aiheuttamasta jättiläismäisestä kuormituksesta. Hoitakoon joku muu sitten tulevaisuudessa ne ongelmat, jos niitä nyt edes voi ongelmiksi kutsua...

Mun postauksen keskipisteessä piti kyllä olla kehitysmaiden (onko kaikki köyhät maat kehitysmaita?) ihmisten riisto. Kehitysmaiden eläimiä en uskalla edes ajatella. Siis se, että sä ostat Euroshopperin ananasrenkaita ja maksat niistä murto-osan verrattuna siihen Reilun Kaupan ananakseen, niin kyllä siinä vähän herää ihmetys, että miten tää voi olla. Aivan varmasti siinä on kyllä osansa silläkin, että Euroshoppereita tehdään miljoona, kun reiluja tehdään vaan satatuhatta. Siis niissä tuotantomäärissä. Ja ehkä myös ostopaikasta riippuen voi kaupan katekkin olla erilainen eri tuotteilla. Minkä osuuden hinnanmuodostuksessa kyllä soisi jäävän vähäiseksi. Ällöttää ajatus siitä, että kauppias nostaisi luomun tai reilun kaupan tuotteiden hintaa entisestään saadakseen niistä vielä enemmän voittoa.

Näin hauskoja saa, kun itse tekee!

Reilun tai epäreilun kaupan lisäksi on sitten siis vielä se mitä meille myydään ruoan nimellä. Kaikista kamalimpana esimerkkinä varmaan se Kiinan tapaus, jossa maitoa jatkettiin muovilla...huh huh. Ei kannata juoda maitoa! Ainakaan lehmänmaitoa. Suomessa meno ei tietenkään ole yhtä villiä, mutta kyllähän niitä kohuja meilläkin nousee, kuten vaikka niistä hevosenlihapullista. Jota en tietenkään vegaanina ymmärrä ollenkaan, siis niinko täh? Mistä te kohkaatte? Ettekö oikeesti tiennyt, että teidän lihapullat sisältää eläimen lihaa? Vai siis oliko kyse siitä, että siellä saa olla jonkin vähemmän söpö lihaa, mut ei sit niiden söpömpien? Miten sitte vaikka pipot, joissa on söpö karvatupsu keikkumassa, eikö se haittaa että se on pupusta? Eikö puput ole söpöjä? Voiko sokea syödä mitä vaan? Kun se ei kerta näe kuinka söpöjä vaikka koirat tai kissat on? Tai kanat? Mutta sekään ei oikeastaan ollut se asia, vaan ennen kaikkea mitä vaikka vegaanisiin kekseihin tungetaan, ei-vegaanisista puhumattakaan. Kuraa, sokeria ja palmuöljyä. Kannattaisko vähän alkaa tekemään niitä ruokiaan itse, erityisesti herkkuja. Kun kerta noi kaupasta valmiina ostettavat on aikas kamalia. Lapsetkin on jo niin tottuneita kaupan hötöleipiin, että joku oikea Samsaran leipä ei maistu niille yhtään. Kun pitää olla ilmavuutta.

Voi ei, taas kamalan syyttävä postaus. Loppukevennykseksi eilistä ruokaa ja uudet sukkapöksyt (kiinasta...)

Mahdottoman onnistunut kokeilu, luomuriisistä ja kotimaisesta silken tofusta. Ja vähän muustakin.Säin kaikki neljä kulhollista.

Huiput sukkikset! Veikkaan, että kissat jää jalkoihin pysyvästi. Kunhan ennätän/on rahaa.

jk. en kyllä tiedä kuinka kauan jaksan näin "fiksua" blogia. Älkää odottako ihmeitä. Voi pilde! Meinas unohtua se arvonta! Koitan vielä tänään jaksaa/ennättää, mut huomenna sit viimeistään! Sorry! Mut aika on siis jo loppunut. Enää ei kannata kommentoida...

xoxo,
Raisa

Samperin sipuli! Ja paljon sälää opiskelusta. Nii, ja Puputytön Suosikkituote!

Hitto! Olen taas leikannut aamupalahedelmäni sipulisella veitsellä ja/tai leikkuulaudalla! Yökky! No, se ei kuitenkaan ollut mun asiani, vaikka otsikoihin asti päätyi ;)

Uusi lukija!!!! Tervetuloa! Olen oikeasti tosi innoissani tästä! Pitkiin aikoihin ei ole tullut uusia rekisteröityneitä lukijoita ja jotenkin ajattelin, ettei niitä enää voikaan tulla. Mutta yllätyksekseni tuli sittenkin! Wohoo!!

Koeviikko on nyt ohi! Eilen oli vielä äikän koe, siihen kertaalleen luin koealueen. Joka ei siis ollut kuin jotain alle 20 sivua. En tiedä miten meni, tuntuu että ihan hyvin , mutta niin oli viimeksikin ja sain kasin. Inhoan kaseja, ne on niin keskinkertaisia. No, itsestähän sekin on kiinni. Kaikista raskainta tän kurssin aikana, hillittömästä kemian pänttäämisestä huolimatta, oli Kari Hotakaisen Human Part. Kerroin varmaan, että samassa jaksossa olevan enkun kurssin (jota en kyllä millään jaksais opiskella!) vuoksi luin kirjan englanniksi. Ei olis kannattanut. Varmasti ainakin osa syys kirjan raskaudelle oli just "väärässä" kielessä. Ehkä se olis ollut parempi suomeksi? Koska tiesin, että opettaja laittoi meidät lukemaan krijan jostain tietystä syystä,ja mä en millään saanut siitä kirjasta mitään irti etsin netistä arvosteluita ko. kirjasta, ja kaikki vaan toitotti kuinka hyvä se oli ja kuinka ne olivat tykänneet Halmesta vaimikäsenytolikaan ja musta se oli karsee ja koko kirja ihan tosi puuduttava. Pyysin C:äkin lukemaan kirjan, eikä sekään tykännyt. Mutta osas sitten kertoa mulle kohtia mihin kiinnittää huomioita ja jotain. Siltikään ei kellot soineet ja olin tosi harmeissani. En tiedä vaikuttaako se kirjaosuus numeroon (jolla ei oikeasti mitään merkitystä mun loppuelämän kannalta, mutta haluan edes kerran elämässäni olla hyvä koulussa. Hitto, kun lukiossa vois saada hymytyttöpatsaan. Mä niin hengailisin sitten muidenkin kanssa ja olisin niin kaveria. No, toisaalta onneksi ettei voi, kun ei musta oikein ole sellaiseen. Mutta pojat! Mä haluaisin sellaisen patsaan! Saispa edes toinen mun lapsista, mut ei nekään ole sellaisia super reiluja ja kivoja ja tunnollisia. Samperi! Pitäiskö tehdä vielä yksi lapsi, ja kasvattaa se hymytyttö/poikapatsaan kiilto silmissä?

Luin eilen sen kirjan, tiikeriäidin taistelulaulun, loppuun. Tosi mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Jotenkin sitä ajatteli, että se nainen on ihan hullu, mutta kyllä niissä sen jutuissa jotain järkeäkin oli. Kuten siinäkin, että (tästä nyt melko hatara muistikuva, voi olla että menee yksityiskohdat vinoon, mutta itse asia oikein) Intiassa (vai missä?) järjestetyt avioliitot ovat pitkäikäisempiä ja onnellisempia kuin meille tutummat "rakkausavioliitot". Mielenkiintoista!

Aloin sitten lukemaan Jonathan Frantzenin (tai jotain sinnepäin) Vapaus -kirjaa, mutten päässyt toista sivua pidemmälle, kun aloin kaipaamaan jo jotain hyödyllisempää. Olen jäänyt opiskelukoukkuun!!! Otetaan tästä ilo irti niin kauan kuin sitä kestää! Mullahan ei nämä villitykset ole välttämättä kovin pitkäikäisiä :) Illalla luin sitten opiskelutekniikoista ja oppimisesta kertovaa kirjaa. Olenkin sieltä oppinut tekemään kaavioita kokeisiin harjoitellessa. Kuulemma kaavioita tekevät opiskelijat pääsevät suuremmalla todennäköisyydellä pääsykokeista läpi kuin ne, jotka eivät tee taulukoita :)

Hassu juttu. Tärkeiden koepäivien (ja muidenkin tärkeiden päivien) aamuna puen aina suosikkialusvaatteeni, uskoen että niiden avulla saan parempia numeroita. Kaikkeni olen tehnyt! Kaikkeni antanut! Loput laitetaan suosikkipikkareiden ja -sukkien taikavoimien nojaan! (sanotaanko se nojaan? vai jotenkin muuten?)

Illalla vielä Helmetistä (niin, siis nettikirjasto, en tiedä onko se ympäri suomea samanniminen?) hain opiskeluun liittyviä kirjoja. Muistitekniikat on sellainen, joka mulla ei ole hallussa, kun olen liian perinpohjainen opiskelija siihen ja perinpohjaisuus on liian hidasta. Sain nyt itseni kuulostamaan paljon paremmalta kuin oikeasti olenkaan. Tietenkin perinpohjainen opiskelu on hyvä asia, mutta mulla se tapahtuu aivan liian hitaasti, eikä se oikein toimi. Jotain pitäis pystyä kyllä oppimaan ulkoakin, ilman että kaiken ymmärtää atomitasolta lähtien. Tässä muuten kemian opiskelu on hyväksi, kun se lähtee atomitasolta ;)

Eilen muun ohella leikkelin pupuja. En siis niitä Pinkkis -pupuja vieläkään, vaan niitä Naperoita. Tänään aion ommella niitä, kunhan tästä koneelta pääsen. Paljon ommeltavaa, mutta onneksi ompelu on kivaa. Tänään aion viedä lapset kirjastoon. Pinja lukee kyllä ahkerasti, mutta Lassi ainoastaan mangaa. Ehkä aika saada se lukemaan myös kirjoja ilman kuvia. Ajattelin ainakin ehdottaa sille Harry Pottereita. Onkohan ne jo liian lapsellisia? Ehkä kirjastotädit ja sedät osaa auttaa valkkaamaan niitä kirjoja? Molemmat saavat yhden ylimääräisen tunnin koneella aina luettuaan yhden kirjan. Pinjalle tämä ei tuota mitään vaikeuksia, mutta Lassi...

Sota oravia vastaan on päättynyt. Oravat voittivat, minä luovutin. Syökööt lintujen ruoat. Ajattelin, että jos rakentelis lisää ruokintajuttuja, niin vois kaikki kolme oravaa syödä omistaan ja linnuillekin olis sitten omansa? Nyt linnut vaan pyrähtelee tossa katsomassa, josko orava 1 olis lähtenyt, eikä oravat 2 tai 3 tulleet vielä paikalle. Vois niitä kookosravapalleroitakin niille tehdä. Viime vuonna (?) tein Hello Kittyn muotoisia :)

Ai nii, mulla oli (haha! hassua, että muistan tän vasta tässä vaiheessa, kun tää oli se mun "asia") mielessä tehdä tuotearvostelu. Tai siis halusin kertoa teille yhdestä tän hetkisestä suosikistani. En oikein uskalla sanoa, että kuukauden tuote, koska voi olla että kerron seuraavasta jo ens viikolla, tai en koskaan enää, kun ei musta oikein tiedä. Mutta kyseessä siis "Viikon Tuote" tyyppinen juttu. Vaikken aiokaan systemaattisesti näitä tehdä. Ehkä se voisi olla "Puputytön Suosikkituote!" Ja kirjoitan niistä silloin, kun joku on niin hyvää, että ansaitsee oman tilansa blogissani. Joo, tämä voisi toimia.

Saanko esitellä: Puputytön Suosikkituote!

Anthon Bergin Minttu-Kaakaocrispi Suklaa! Taivaallisen hyvää, vegaanista (no tietty!) ja Reilua! (tämänkin pitäis olla "no tietty!"). Plussaa vielä se, että tätä saa ostettua ainakin Citymarketista, eli ei tarvitse erikoiskaupoista hakea. Vaikkakin niissä mielelläni asioin, mutta kun ne on kaikki niin kaukana! Tämä on siis tällä hetkellä ehdoton suosikkisuklaani. Aikaisemmin ostin paljon Pandan Hurmaavaa Tummaa, jonka mausta tykkään myös paljon, lisäksi se oli tosi halpaa ja helposti saatavilla. Mutta sen osto loppui siihen Kaakao-kirjaan (jota en koskaan lukenut!!). En halua olla mukana tukemassa toimintaa, joka pitää pienet lapset viidakkoveitsineen kaakaopuissa kiipeilemässä, työpaikoilla joissa niitä pahoinpidellään yms. En siltikään aio sulkea kaikkia epäreiluja suklaita suuni ulkopuolelle, mutta ainakin suklaalevyt ja kaakaojauheet ovat siitä kirjasta lähin olleet reiluja (jätin itselleni tämän raon, jotta voin vielä mussuttaa kaikkia vegaanisia erikoisherkkuja, kuten Go Max Go:n patukoita ja Vegan Essentialsista tilattavia suklaapretzelsejä jne. nom nom nom. Ehkä voisin kirjoittaa niille valmistajilla ja ehdottaa siirtymistä Reilun Kaupan suklaaseen? Ainakin Pandasta olen lukenut, ettei niitä kauheesti hotsittanut siirtyä reiluun suklaaseen, kun sitten joku toinen ostais sen niiden muutoin ostaman epäreilun suklaan. Maku meni Pandasta. Mutta tämä suosikkituotteeni on siis hyvinkin maukas!

 Lisäksi mulla olis näyttää jotain tosi söpöä! Sain nämä A:lta T:n synttäreillä. Ihanat!

Origamisydämiä!( Siis täh?! Miten niin sydämiä! Ihan selviä tähtiähän nämä ovat. Sorry! Ehkä mä vaan toivoin saavani A:lta sydämiä.) Mä en usko, että kukaan muu sai enempää kuin yhden, mutta mä ilkesinkin pyytää kolme :) Ehkä tälläisellä ei pitäis leveillä, mutta niin. Joo. Mulla on kuitenkin kolme :D Ja ne on ihania, vähän sellaisia hypisteltäviä. Oi joi, nyt tekee mieli mennä tekemään origameja. No, eiköhän tässä ollutkin aika paljon taas. Tajusin muuten, että mun ei kauheesti tee mieli kirjoittaa sitä enkkublogia, kun yritän siinä oll akarsitumpi kuin tässä oikeassa blogissani, missä koen voivani rönsyillä ihan miten ja mihin sattuu. Siinä yritän olla jotenkin asiallisempi ja pysyä yhdessä asiassa. Hassua, kun se on kuitenkin mun blogi. Ehkä ajattelen, ettei ihan koko maailman tarvitse tietää *kaikkea*. Mutta nyt siis ompelemaan ja etsimään mansikkaorigamipapereitani. On muuten melko lailla hieno ilma!! Olkaa varovaisia liikenteessä! Siellä on monta idaria, jotka eivät ymmärrä, että lumi hankaloittaa ajamista, vaan entiseen malliin ajavat päin punaisia ja ylinopeutta. Varokaa siis näitä! Yleensä ne ajaa liian isoilla autoilla, eivätkä käytä vilkkua.

Moikka nyt! Hauskaa Myräkkää!

xoxo,

Remonttia ja kirjastoa

Ette usko miten hienolta tuntuu, kun vihdoin ja viimein ollaan saatu alakerran lattiat kuntoon! Chris väkersi eilen olkkarin lattian uuteen uskoon. Enää tarvittais seinät uusiks eikä sitten tarttis enää kauhiasti piilotella meidän kotia. C on saanut paljon aikaiseksi täällä olo aikanansa. Minä en olis itse pystynyt varmaan mihinkään niistä hommista, mitä se on tehnyt. Siis remppahommista. Kuten jo aiemmin mainittu, en pidä remontoinnin suuritöisyydestä.

Seuraavaksi olis vuorossa yläkerta. Mutta ei siitä sen enempää, sillä välillä yläkerran asukkaista ainakin toinen lukee tätä, ja ehkä haluttais sen olevan yllätys.

Otan olohuoneesta kuvan sitten kun ollaan saatu matto lattiaan. Se pitää vaan siis puistella. Koirallisille ihmisille muuten vinkki: koirankarvat lähtee matoista ja sohvilta todella hyvin sellaisella kylpyhuonekuivaimella. Tai siis ikkunankuivaimella myös. Kumilastalla siis.

Mulla ei ole sitäkään vähää asiaa mitä yleensä, eikä kauheesti aikaakaan. Mennään kohta molempien lasten kanssa mummelille siivoamaan. Mä saan keittiön loppuun ja muksut tyhjentää eteisen kaappeja. Molemmilla mun vanhemmilla (eronneet siis) eteisen kapit kerää uskomattoman määrän sinne kuulumatonta tavaraa. Äitillä kyllä kaikki muutkin kaapit :) Isä kerää sinne kaikkialta haalimaansa tavaraa, siis sellaista mitä se ostaa milloin mistäkin, kun edullisesti luulee saavansa, eikä sitten otakaan käyttöön. Laseja, huonolaatuisia veitsiä, pieniä sähkölaitteita (se jopa esitteli halvalla ostamaansa ompelukonetta! Ilman mitään aikomusta koskaan edes käyttää sitä. En tiedä olisko se halunnut, että mä olisin pyytänyt saada sitä), mitä vaan! Voi muuten olla, että se ostaa niitä asioita, antaakseen niitä sitten muille. En todellakaan tiedä. Joku kummallinen pieni niksahdus varmaan jossain tapahtunut.

No, nyt siis tarkoitus laittaa äitin eteinen kuntoon. Sekin siis vähän hirvittää. Sillä on nimittäin kamalasti pientä irtosälää seinillä "tärkeitä, rakkaita, muistoja", jotka haluaisin siistiä (=harventaa) ja muistojutut tuntuu olevan kaikista vaikeimmat. No, katsotaan.

Eilen käytiin vielä illalla suosikkipaikassani, kirjastossa. Taas haalin sieltä jotain, vaikka oli entisiäkin vielä lukematta. En ole vieläkään lukenut sitä kaakaon kasvattajista kertovaa kirjaa. Todellakin yritän ahmia mahdollisimman suuret määrät suklaata ennen sen lukemista. En oikeesti, mut tavallaan joo. Muistan joskus lukeneeni suomalaisten karkkitalojen (ainakin Fazerin ja Pandan) päättäjien tai muiden silmäätekevien aatoksista "reiluun" kaakaoon. En sanatarkkaan muista mitä Pandalta sanottiin, mutta se oli kuitenkin jotain sellaista, mikä vei maun Pandan Hurmaavalta Tummalta, joka siis ollut yksi suosikkisuklaistani :( Se oli tyyliin, jos me ei sitä "epäreilua" kaakaota ostettais, joku toinen ostais. Ehkä pitäsi tehdä joku joukkovetoomus, että saatais Fazerille ja Pandalle myös Reilun Kaupan suklaata? Kaakaopavun viljelyssä erityisesti käytetään lapsityövoimaa, FYI. Siellä ne pikkuset vipeltää isojen viidakkoveitsiensä kanssa. No, onneksi lapset ovat niin varovaisia ja huolellisia ympäri maailman, ettei niille varmasti satu haavereita. Ja jos sattuu, niin siellä on varmasti välittäviä ja ensiaputaitoisia aikuisia auttamassa...

Lainasin kirjastosta Darwinista kertovan dvd-sarjan. Arvatkaa onko meillä biologiassa evoluutiosta just nyt :) Kaikki kyllä käydään niin vauhdilla, että kun mä olen katsonut dvdni, ollaankin jo lisääntymisessä. Enkä varmana lainaa mitään siihen liittyviä dokumentteja. Olen ehkä joskus kertonutkin, etten pysty katsomaan synnytysvideoita. Ekaa kertaa semmoinen tuli eteeni synnytysvalmennuksessa. Jouduin poistumaan viereiseen huoneeseen parkumaan, kun se koko touhu oli vaan liikaa. Sain videon lainaksi kotiini, mutta siellä sama juttu. Neljännellä yrityksellä taiisn onnistua katsomaan sen loppuun. Ja senkin jälkeen tyhmimmänkin ohjelman hölmöinkin synnytys kuvaus on saanut mut kyyneliin. Pöljää. Mutta ainakin mulla on siellä biologian tunnilla oikeus rehvastella omakohtaisilla kokemuksilla :)

Nyt on syysloma, eilenkin jo oli. Silti olen yrittänyt pitää opiskeluintoa yllä. Eilen luin ja kirjoitin vihkooni kemiaa. Enkku, äikkä, matikka ja biologia on ymmärrettäviä, niihin mulla liittyy jotain muistoja, niistä osaan jo jotain. Mutta kemian kanssa kaikki lähtee ihan nollasta.  Onneksi on motivaatio sen opiskeluun! Muuten ei tulis mitään. Ja nyt on olemassa myös jonkin asteista itsekuria. Sen huomaa siitä, että opiskelen myös ilman välttämätöntä pakkoa. Nyt vaan alkaa olemaan niin paljon kaikkea opiskeltavaa. Japaniakin yritän taas vähän herätellä. Ehkä vois suosiolla jättää sitä tv:n tuijottamsita vähemmälle. Ollaan kohta katsottu toinenkin kausi siitä Zombie sarjasta. Enkä edes kauheasti tykkää siitä. Olis tehneet niistä zombiesta jollain tapaa kiinnostavampia.

Nyt täytyy alkaa valmistautumaan lähtöön. Tuntuu ihan viikonlopulta, kun lapset on kotona. Illalla pääsen jos en ihan kaupunkiin asti, niin ainkain esikaupunkiin, Sörnäisiin ja varmaan kyllä Hakaniemeenkin, kun on PKS tapaaminen ja ajattelin käydä vähän ruokashoppailemassa. Ja Helunassa myös.

Mjau!

xoxo,

Puputyttö

Maailmanpelastus Operaatio, 3. viikko, 19. päivä

Tänään  kieritään, eikä kun siis kierrätetään!

Pikkasen latistava juttu ihan tähän alkuun. kierrättäminen ei ole ollenkaan niin tehokas tapa maailman pelastamiseen, kuin vähentäminen ja uudelleen käyttäminen. Mutta tärkeä osa tämäkin!

Nykyäänhän kierrättää voi jo melkein mitä vaan, toista se oli ennen vanhaan, kun ainoastaan lasi ja paperi kelpasivat kiertoon. Muistan vieläkin sen kun ensimmäiset kartonkikeräysastiat tulivat Helsinkiin. Oi sitä ilon päivää! Sitten muutin Kokemäelle opiskelemaan ja siellä ei tietenkään ollut keräysastioita (mahtaako olla vieläkään? ;), mutta minäpä toin kartonkini mukanani aina täällä päin käydessäni :) (toin välillä jopa tiskini, kun kylmällä kaivovedellä käsintiskaaminen ei innostanut - asuin alkuun melko alkeellisissa oloissa). Niin, nyt voi jo kierrättää:
* muovia (ei kait kaikkialla, ei ainakaan H:gissä, Pudasjärvellä kyllä oli jo 14 vuotta sitten muovin erilliskeräys! En tiedä onko enää)
* paperia
* kartonkia, pahvia (aina en ihan ymmärrä näiden kahden eroa - toivottavasti en ole saanut suurta tuhoa aikaiseksi lajitteluillani)
* värillistä ja värillistä lasia
* metallia
* paristoja  (vaikkakaan en tiedä kerätäänkö nämä talteen vain siksi, että ovat ongelmajätettä, siis ettei niitä oikeastaan kierrätettäisi -> muokattaisi tavalla tai toisella uuteen uskoon, jota siis kierrättäminen on)
* biojätettä
* energiajaetta (tästäkään en kovin paljoa tiedä, käsittääkseni palavaa jätettä, jota käytetään energianlähteenä)
* pulloja (vaikkakin ovat siis tietenkin muovia ja lasia, eli jo aiemmin mainittuja) Suomessa ollaan todella hyvin valveutuneita tässä
* muovikasseja kerätään useissa kaupoissa. Muovin kierrätyksessä taitaa olla se ongelma, että muovia on niin paljon erilaista. Keräämällä pelkästään muovikasseja ongelma vältetään. 
* kodinkoneita
* vaatteita, ongelmajätettä ja lääkkeitä, näistäkään en tiedä, että meneekö ne kiertoon (vaatteet kai kaikki uusiokäyttöön, paitsi rikkinäiset - ne kait menee sit roskiin, kukaan ei taida kerätä lumppua?) vai tehdäänkö niistä "vaarattomia" ja sit pistetään vaan pois. En tiedä.
* keksiikö joku lisää?

Mä taisin aamulla vähän tajuta mitä liikkuu sellaisten ihmisten, jotka tiedostaa eläinsuojeluasiota (tiiätte, koko tää eläinten oikeus -juttu), mut silti syö eläimiä, ostaa ei-vegaanisia meikkejä, kodin puhdistusaineita jne. Mä nimittäin aamulla ajattelin sitä nukkea, jonka mä ehkä haluan ihan kamalan kovasti. Siis jos se on niin lähellekään yhtä hieno kuin Margo Unique Girl on (kts. eilinen sekava postaus), niin sit se on saatava. Niin, sehän on tehty, siis Blythe -nuket (niinkuin melkeinpä kaikki muutkin nuket, varsinkin muoviset) kaikki on tehty Kiinassa. Ja kaikilla on varmaan jonkin näköinen käsitys siitä, miten siellä tehdastyöntekijöitä kohdellaan. Tässä ensimmäinen eteeni osunut artikkeli aiheesta: Näin Mattelilla. Jos kaikki ei jaksa lukea kokonaan, (itse en ensin meinannut, mutta sitten pakottauduin) tässä onneton referaatti:
 Ei jutustelua, vitsailua, naurua tai kinastelua
Kahden tunnin palkan menetys jokaista myöhästyttyä minuuttia kohden, puolesta tunnista menettää päivän palkan

Huonolaatuisesta työstä voi joutua poistumaan tai saada sakot
Liian hitaasta työstä voidaan rokottaa kahden päivän palkka
Tehtaalla sattuu paljon onnettomuuksia, mutta lääkekaappi pidetään lukossa.
Pakkotyötä ja ylipitkiä työpäiviä, 7 päivänä viikossa

Varmaan monet yritysjohtajat ja esimiehet haaveilevat, että saisivat ottaa vastaavanlaiset toimet käyttöön työpaikoilla täällä kotosuomessakin, ainakin minun sadistinen entinen esimieheni olisi aivan varmana aivan hurmoksessa, jos voisi olla rankaisemassa meitä palkanmenetyksillä ja pakkotyöllä. Toimarista puhumattakaan. No, muuttakoot kiinaan.

Niin, siis siihen asiaan. Siis, että mietin aamulla sitä nukkea, ja niitä työoloja, joissa se varmastikin tehty. Sisälläni nousi sellainen uppiniskainen ääni, joka alkoi vänkäämään vastaan. Ei ole minun ongelmani. Ei tällä yhdellä nukkeostolla ole mitään tekemistä niiden törkeällä tavalla hyväksikäytettyjen tehdastyöläisten olojen kanssa. En minä voi vaikuttaa. Ei ne niiden olot nyt niin kamalat ole. Ja sitten ikään kuin suljin itseni siltä asialta. Ja sen takia halusin ton artikkelinkin kaivaa esille ja lukea. Nyt tunnen itseni aika tyhmäksi. Vieläkö haluan sen uuden tytön? 
Kyllä. 
Ja en.
Artikkelissa sanotaan, ettei ongelma ratkea sillä, että tehtaat suljetaan ja ihmiset jäävät työttömiksi. (eikö tämä ole aika suora kehoitus ostaa nukke?) Jotenkin voisi kuvitella, että kun nämä nuket ovat niin kalliita, että siitä riittäisi kunnollisiin palkkoihin ja inhimillisiin työoloihin. Mutta eihän se niin mene. 

En siis todellakaan tiedä, mitä kuluttajan tulisi tehdä. Kun ajatellaan miten paljon hikipajat ja lapsityövoimankäyttö ovat olleet julkisuudessa, joten ihmiset kyllä tiedostavat ongelman. Onko siitä ollut mitään apua? Yritykset kyllä varmasti käyttävät enemmän rahaa ongelmien peittelyyn,  vakuutteluun, että kaikki on ainakin meillä kunnossa. Katinkontit! Ei niitä kiinnosta muu kuin raha. Kaikki vaan ulkoistetaan ja mitä muualla tapahtuu, ei olekaan enää niiden ongelma. 

Hopla! Sorry tosta kaikesta! Kierrätykseen! Jäikö jotain vielä kesken?  Toivottavasti ei, sillä mun täytyy alkaa jatkamaan matkaa, ja on vielä yksi iloinen asia näytettävänä!

Kerroin tilanneeni postikortteja, eikös totta? No, ne tuli eilen!!! Aivan mahtavan ihania! Todella hyvä laatuisia, ja tietenkin mun kuvat aivan ihania :) Itse leikkasin noi pyöreät kulmat, kun sellaisista niin kovasti tykkään. Kortin toinen puoli on vaaleanpunainen :) Kuvia on n. 20 erilaista. Jos joku kiinnostui, niin näitä voi ostaa minulta, hinta on 2 €/kpl, kympillä saa 7 kpl, postikulut sis. hintaan. Painettu Englannissa. 

Pahoittelen postauksen yllättävää hyppäystä aiheesta aivan toiseen, ja tiedostavien lihiksien mahdollista loukkaamista. Ei ollut tarkoitus, ehkä enemmänkin päin vastoin. Kun nyt nukkehimoisena paremmin ymmärrän minkä asioiden kanssa tekin ehkä painitte. Mutta uskokaa pois, lihattoman elämä on iloja täynnä, toisin kuin nukettomalta jää monet riemut kokematta. 

Hauskaa perjantaita!! Huomenna vuorossa jälleen Tee ite! (mulla oli muuten eilen oikein hyvä päivä! Sain paljon aikaiseksi, eikä illan matikan tunnilla toisen asteen yhtälöitä ratkoessa iskenytkään kamala paniikkilukko, vaan jotain meni jopa jakeluun!)

xoxo,

Puputyttö

Melkein Ofelia

Heissuliveissuli!

Ofelia on jo ovella! Hip hei! Jos viime viikonlopun Eettiset Joulumarkkinat oli ihanan reilut ja valoisat myyjäiset, niin tulevan viikonlopun Ofelia Market on luonteeltaan hämyisä ja eksoottinen. Innolla odotan! Ofeliahan on siis nyt viikonloppuna la ja su, alkaen klo 12 Kulttuurikeskus Gloriassa, pikku roballa. Sinne siis!

Saan taas seurakseni nuoren neidin, hetkeksi aikaa vain, sillä mummeli tulee noutamaan hänet sieltä balettia? katsomaan. Ihan kiva, niin mun ei tarvii ainakaan alkuun kauheesti jännittää. Viime vuonna olin ihan paniikissa ja valmis lähtemään kotiin, kun kaikki muut olivat mielestäni niin kauhean ammattimaisia. Hyvin se meni ja menee nytkin. Myyjäiskokemustakin alkaa olemaan jo huomattavasti enemmän. En mä siltikään osaa asiakkaille pölistä silleen rennosti, ainakaan kovin usein. Eettisilläkin sain asiakkaita vain kiusaantumaan kun hölöttelin jotain ihan asian vierestä :)

Eilen sain oreganoa pizzan päälle sirotellessani jonkun todella viheliäisen tikun sormeeni, se oli siis siellä oreganon seassa! Pitäiskö hakea sairaslomaa?

Mä sain siellä myyjäisissä Solidaarisuus -lehden. Olen sitä ahkerasti lueskellut. Kyllä tää maailma on sitten mätä paikka. Olen enimmäkseen keskittynyt siihen, miten mätä paikka tämä on eläinten olla ja elää, mutta nyt viime aikoina vähän kurkistellut ihmistenkin kurjuuteen. Mä tiedän, ettei tälläsellä surkuttelulla ja "mädättelyllä" mitään saavuteta, mutta kyllä mäkin voin välillä olla edes vähän pessimistinen. Ote em- lehdest, artikkeli koskee Nicaraguan vaaleja (nyt jo pidetty). "Sandinistipuolue on itse huolehtinut vaaleissa välttämättömien henkilötodistusten jakamisesta omille äänestäjilleen. Tämä on herättänyt kovaa arvostelua. Sandinisti saa henkilötodistuksensa muutamassa päivässä, kun taas opposition äänestäjäksi epäilty saattaa joutua odottamaan parikin vuotta ja paperit saattavat matkalla hävitä useampaan kertaan. Kunnallisvaalien jälkeen satoja henkilötodistuksia löydettiin kaatopaikalta."
Oikeesti, jotain rajaa. Eikä tollasille asioille voi yhtään mitään. Eläimiin kohdistuvaan epäoikeudenmukaisuuteen voi vaikuttaa siirtymällä kasvissyöjäksi, välttämällä eläinperäisiä tuotteita, välttämällä eläintarhoja, adoptoimalla kodittoman lemmikin jne. Mut mitä näiden ihmisten hyväksi voi tehdä? Vaikka just kaikki lapsityövoima, hikipajat, naurettavat (oikeesti, ketään muita kuin länsimaisia yrityskihoja ei naurata) korvaukset tehdystä työstä jne. Pitäiskö niitä boikotoida vai ei? Ostamalla Reilun Kaupan tuotteita voi ehkä vähän vaikuttaa, ainakin tuottajan hyvinvointiin, mut entäs sen työntekijät? Mitä ihmettä sitä pitäis ostaa tai olla ostamatta? Ollakseen mahdollisimman reilu. Mä en tiedä onko tällänen samanlainen sisäänrakennettu korjauspakko kaikilla, mutta mulla ainakin on, jos mä näen (tai kuulen) ongelman, mä alan automaattisesti miettimään ratkaisua siihen (vaikka C sanoo, et sitä väsyttää, niin mä alan heti miettimään mitä sille vois tehdä, Lassin housut menee rikki, niin mä alan miettimään miten ne vois korjata, Viipurissa on kodittomia koiria, niin mä alan miettimään mitä asialle vois tehdä - sterilisaatiokampanja, vaikuttaminen alueen ihmisiin, adoption tyrkyttäminen kaikille) mutta tähän mä en löydä ratkaisua. Ei siihen voi rahaakaan kerätä, että saatais epäreiluja ihmisiä pois vaikuttamasta asioihin. No joo, eihän sitten olis varmaan yhtään ketään vaikuttamassa yhtään mihinkään, jos reiluus olis se kriteeri, mut ainakin tollaset ihan hävyttömimmät pois.
Hittoo, eilen luin suomen Kuvalehdestä Venäjän tulevista vaaleista. Ei sekään mikään onnela ole...

Iloisempiin asioihin! ei, ei lähtenyt vieläkään oreganotikku pois sormesta. Ai nii, vitsi! Eilen kävi sitte kaks sähkömiestä toteamassa, että tarvitsemme putkimiehen...oikeesti. Nyt kuitenkin tiedetään missä vika on. Lämmintä vettä kyllä on (eli koko ajan maksan sen lämmittämisestä) mutta siinä kohtaa kun kylmä ja kuuma kohtaavat, niin ainoastaan kylmä pääsee jatkamaan matkaansa. Tai sitä sekottuu liikaa siihen kuumaan tai jotain.

Illalla kimallutin eläimiä. En tiedä miten ihmeessä meinaan saada ne valmiikis, kun tänään ne pitäis lakata ja vielä ruuvit ja narut kiinnittää. Hmm...Ommellakin pitäis. Onneks Ofelia alkaa vasta klo 12 niin aamullakin kerkiää jotain tekemään. Viime vuonna heräsin joskus klo 6 ompelemaan vielä lisää pussukoita. Hullu.

Otin illalla pari kuvaa. Mä en tiedä harmittaako mua, kun en saa missään meidän kotona otettua sellasia tosi hip -kuvia, kun meidän koti ei kertakaikkiaan ole mikään hip. Siis semmonen ah! niin fiini hipster -koti, jollainen jokaisella bloggerilla pitäis kyllä ehottomasti olla. Ei mulla vaan. En ole hipsteri, minä olen hamsteri. Joten kuvissanikin tursuilee kamaa siihen malliin...

Näissä kuvissa haluan näyttää hienoja saksalaisvalmisteisia lämpötilamittaritaloja, joita minulla on kokonaiset kolme kappaletta :D Kuvaan tunkee myös itse tekemäni oikeinkin hauska Go Go Yubari (Kill Bill elokuvista tuttu japanilaiskaunotar) kehys. Noi kädet on sellasesta pakkauksesta, jossa oli hahmo ja sille vaihtoehtoiset kädet tosenlaisella aseella. Missäköhän se mun figuuri muuten on? Sillä oli se hauska piikkipallo, se vois olla kiva nukeille...





Että silleen. Ei mulla muuta. Moi nyt.

Nähdään huomenna!!! Ofeliassa siis!

♥ Raisa

Eilen

Raisa's Plastic Beauty Parlor

Arvatkaa mitä eilen tein päivällisestä nukkumaan menoon asti! Pesin ja kampasin mun poneja :) Tää on ihan hassuu, mut mä en ole sitten lapsuuden sitä tehnyt. Hassua siksi, että tottahan kunnon ponikeräilija aarteensa puunaa ja keittää ja mitä kaikkea ne hörhöt tekeekään. Poneille kun tulee syöpää ja niiden hännän tyvi ruostuu jne. Joten niitä pitää hoitaa, ettei noin ikäviä asioita pääsis tapahtumaan. Mutta minä olen toistaiseksi niitä vaan ostanut ja laittanut likoineen ja takkuineen suoraan näytille. Eilen sitte sai likaisten lasten tahmajäljet kyytiä ja mulla on nytten kovin puhtaat (en siltikään keittänyt tai mitään sellasta vakavaa tehnyt) ja järjestyksessä olevat ponit. Yläkerrassa Lullaby Nurseryn kanssa on kaikki vähemmän tärkeät ponit, eli kaksoiskappaleet ja ne, joita mulla tai mun kavereilla ei mun muistin mukaan ollut, ja alakerrassa pilvihyllyillä on rakkaimmat ponit, eli ne joita mulla sillon pienenä oli. Mullahan ei ole ponin ponia jäljellä, kun meidän talo palo mun ollessa viidennellä ja multa meni n. 47 My Little Ponia (olin tosi leluilla lellitty kakara) ja ne jotka haalin palon jälkeen mun tosi reilut vanhemmat anto jollekkin ällölle kakaralle, ilman mun lupaa. Siinä teille selitys miks mä olen tällänen. Koska meidän talo palo mun ollessa parhaassa leikki-iässä. (niin, siihen aikaan vielä viidesluokkalaisetkin leikki poneilla ja barbeilla - nykyäänhän vielä 36 vuotiaatkin niillä leikkii...)

Tässä alakerran ponit ♥


Mä eilen vähän juksasin niistä tilaamistani poneista, tai siis muistin väärin mitä olin tilannut. Tässä lista niistä mitä on tulossa: Baby: Hattara, Surprise, Salama, isoista Kupliina, Rusettiina, Minttu,  Blue Belle, Heart Throb (muistaaks kukaan tän suomenkielistä nimee?) ja sit yks semmonen merihevonen (mulla oli muistaakseni niitä neljä, kaks varsaa ja kaks aikuista, niissä aikuisissa oli sellaset simpukkatelineet :). Eilen illalla tilasin sen vetoankan. Ja just tajusin, et maksan siitä suurinpiirtein saman verran kun olisin maksanut siitä kulhosta Stockalla, mistä eilen puhuin...

Avalle, kiitos kommentistasi!! ♥

Avalle, ja kaikille muillekin, tämä on sitten viimeinen postaus ennen arvontaa! Huomenna varmaan sitte olis se kolmassadaspostaus ja sehän on se arvonnan tuloksen julkistaminen. Eli vielä kerkiää laittamaan oman kommenttinsa mukaan.

sit mulla on sellasta aikuisten asiaa...luen kirjaa nimeltänsä Moneyless Man. se on just näitä eletään xx määrä aikaa ilman jotain juttua (ekovuosi manhattanilla, vegetable, animal, miracle jne.) siinä eräs mies elää vuoden käyttämättä rahaa. Vielä en ole päässyt niin pitkälle, että se olis alottanut sen vuoden, aluks on sellasta pohjustusta, syitä ja valmistelua. Mä tykkään tosi paljon tollasista kirjoista. Ihan niinkuin tykkäsin joskus aikanaan tosi-tv sarjoistakin. Selviytyjistä ja Amazing Racesta. Sit se menikin ihan plörinäks, kun niitä alko tuleen ihan pöljistä aiheista. Enää en tiedä, mitä siihen maailmaan kuuluu, kun pustosin kärryiltä pari kolme vuotta sitten hankiuduttuani eroon miehestä jolla oli digiboxi :)
Mun suosikkikirjani on juuri vastaavanoloinen The Simple Living. Näähän itse asiassa on kuin tositv sarjoja, mutta vaan kirjoina :) Oikeat ihmiset on ihania ja mielenkiintoisia, kunhan niihin saa pidettyä tietyn etäisyyden :)

Mutta siitä kirjasta! Siinä oli tosi hienosti sanottu (nyt seuraa mun oma suomennokseni - mä muuten joskus joudun kääntämään Chrisille englanniksi jos katotaan jotain elokuvaa, jossa välillä puhutaankin englannin sijaan jotain muuta kieltä, niitä tekstejä, ja olen yllättävän hyvä siinä :), vaikka se onkin ihan syvältä) tavaroista: "Jos joutuisimme itse tekemään pöytämme ja tuolimme, emme heittäisi niitä pois siinä samassa kun vaihdamme sisustusta. Jos näkisimme sen lapsen kasvot, joka aseistetun vartijan valvovan silman alla, leikkaa kankaan vaatteisiimme, joita ostamme muotiliikkeistä, ehkä jättäisimme vaatteen ostamatta. Jos näkisimme missä oloissa sika teurastetaan ehkä pärjäisimme ilman pekonia. jos joutuisimme itse puhdistamaan juomavetemme, emme todellakaan paskoisi siihen". Mun mielestä toi on just niin totta. Näitä asioita on niin helppo olla noteeraamatta. Mutta silti ne tapahtuu.
Näitä kauheuksia on tosi helppo tuoda esiin, mutta aina ei kerrota mitä vois tehdä toisin. Minäpä päätin kaikessa viisaudessani kertoa teille, arvon lukijat pieniäsuuria keinoja maailman pelastamiseksi!
1. Ryhdy kasvissyöjäksi
2. Kun olet ostamassa uusia juttuja, mieti tarkkaan tarvitsetko niitä todella, vai oletko rakentamassa parempaa/kauniimpaa/mielenkiintoisempaa itseäsi tavaroiden avulla
3. Pyri ostamaan vaatteesi ja muutkin romppeesi käytettyinä
4. Korjaa rikki menneet tavarat ja vaatteet
5. Korjauta ne tavarat ja vaatteet mitä et itse osaa korjata, vaikka se joskus olisin rahallisesti kalliimpaa kuin uuden ostamine
6. Osta lähellä tuotettuja tuotteita, jos näitä ei ole tarjolla osta luomua ja reilun kaupan tuotteita
7. Liiku kävellen ja pyörällä
8. Kerää sadevettä puutarhan kasteluun
9. Kasvata itse yrttejä, salaattia, mihin nyt taitosi ja puutarhasi koko riittävätkään.
10. Pidä hyvää huolta niistä tavaroista, jotka olet itsellesi haalinut
11. Adoptoi koditon, älä hanki kasvattajalta/kaupasta kun olet hankkimassa eläinystävää
12. Suosi pieniä tekijöitä/tuottajia mm. Pinkkis, Lassilan Tila
12. Ole itse se muutos, jonka haluasit nähdä maailmassa (Gandhi)

Osa saattaa olla lapsellisia ja sellasia pintaraapaisuja, mutta tärkeitä kuitenki :) Sanassa toivo, on kaunis pehmeä valo.

Kirjasta vielä (mä olin kuulkaa oikein merkinnyt kirjanmerkeillä kaksi kohtaa blogiani varten!), se mies sanoi myös viisaasti, että köyhä on se, joka koka ajan haluaa jotain lisää.

Mä en siis todellakaan ole täällä teitä valistamassa, mä ehkä enemmän itselleni näistä asoita selkiytän. Mulla on niin hakusessa tää koko juttu. Mutta mä tiedostan, että on ongelma. Eikö se siitä lähde, sen purkaminen?

Mä söin eilen yhdellä istumalla koko suklaalevyn, ei missään tapauksessa pitänyt, eikä edes lopuks tehnyt mieli, mutta kun se oli niiiiiin hyvää, ja ennen kaikkea se oli siinä, käden ulottuvilla. Kaakaoonkin liittyy niin paljon epäkohtia. Onnistuiskohan sitä olemaan pelkällä reilun kaupan kaakaolla? Siis niin, ettei enää suklaata/kaakaota,  ellei se olis Reilun Kaupan?

Voiton tavoittelu on tehnyt ihmisestä hirviön.

Raisa