Terveisiä kivikovan lasagnen ääreltä..

just joo.Kasvisruokaa parhaimmillaan. Jo alunperinn kuivaksi jäänyt lasagne ei tykännyt hyvää kun unohdin sen sulatuksen jälkeen n. tunniksi mikroon ja sit vielä lämmitin sen täydellä teholla...

Kähes yhtä kuivaa mun asiani. Ei oikeesti, ainakaan kokonan, mut vähän ainakin. Töissä on taas niin hauskaa ja semmonen leppoisa ilmapiiri. Not. No, ainakaan ei ollut mitään "puhutaan asiat selviksi" sessiota, mitä mä olin odottanut. Se töistä.

Parjantaina olin vapaalla. Istutin valkosipulia. Toivottavasti en liian myöhään. Ohjeiden mukaan olis pitänyt viim ekuussa jo laittaa, mut nyt on kuitenkin niin lämmintä, niine hkä ne kerkiää. Kauhee litania ohjeita, mä vähän sinne päin niitä noudatin. Saa nähdä mitä tulee. Mua huolestuttaa, että unohdan kevääseen mennessä mihin olen ne istuttanut!

KAtoin Lost in Translationin Chrisiä odotellessa. Sen tultua kotiin ajoin äidin kautta Lassilan Tilalle. Olen joskus aiemminkin niistä puhunut. Ostin pupuille taas paalin heinää ja paalin olkea. Sekä yli 10 kg jauhoja, herneitä ja papuja. Toivoin, että äiti olis maksanut, kun mulla niin tiukka rahatilanne, se makso 2 euroo ja ite loput :( Sit mentiin vielä Prismaan, kun travitsin kummallisia paristoja nukkekodin lamppuun, yritin saada sielläkin äitin maksamaan, mutta se ryökäle jäi autoon odottamaan :( Kivat sulle mutsi! ;) Ei, oikeesti mulla on tosi reilu ja auttavainen äiti. Ehkä sill oli mennyt överiksi Partylite tai Tupperware -kutsuilla. Kahden tunnin kuluttua siitä, kun olin kotoa lähtenyt olin jo takaiisn, eli tosi tehokas reissu!

Loppuilta meni vähän ommellessa, paljon syödessä kaikkea roskaa (ihan varmaan joku hormonijuttu taas, kun ihan sellanen tolkuton makean/suolaisen/rasvaisen ja ennenkaikkea ravintoköyhän herkun himo ollut koko viikonlopun) ja sohvalla naureskellessa Bridesmaids elokuvalle. Ihan sellasta aivotonta hömppää, mutta niin hauska! En muista miksi, mut jossain kohti nauroin niin, että vedet lens silmistä. Perjantai oli siis myös Fur Free Friday. Tämän kunniaksi silittelin kaikkia meidän turkiseläimiä, paitsi Sokeria, kun se aristelee niin.

Lauantaina onnistuin oikeasti ompelemaan silleen tehdastyylisesti, aamullakin nousin tosi aikasin ihan vaan päästäkseni eroon siitä hillittömästä kasasta, joka odottaa minua ja reipasta ompelukonettani. Sain tosi paljon aikaseksi. Vaikkakin olin äärimmäisen helposti distracted (siis niinko mielenkiinto herpaantu heti, jos pihalla vaikka vähän tuuli tai jotain). Ompelun lomassa olen siivonnut vaikka mitä, mm. patterin ja seinän välistä kaivoin kuusi lankarullaa, yhdet sakset ja yhden puolan. Samalla kaivelin ison kasan pölyä lattian ja seinän rajasta. Ihan vaan, ettei tarttis ommella. Korjasin myös paljon kaikkea, osan jopa ompelemalla, mutta eipähän ainakaan tarvinnut tehdä sitä, mitä olis pitänyt tehdä.

Sain C:n tekemään nukkekotiin yhden kolmesta uupuvasta kerrossängystä. Liimasin taustapuolelle hyllyjä. Nyt alkaa melko hyvällä mallilla olemaan taas se vanha osuus ja uus kerros kaipaa siis vielä väliseinän, kaksi kerrossänkyä ja ison pöydän, jonka äärelle mahtuis teoriassa 8 jättipäistä nukkea.

Mä otin jotain kuvia, mutten laittanut niitä koneelle, kun olen niin epäorganisoitunut. Oikeesti, kunhan saan myyjäiset pois jaloista niin sitten mä tulen takaisin kuvine ja kaikkine järkevine juttuineni...

Lauantaina oltiin sovittu menevämme synttäreille. Kenai sai tulla mukaan, joten päästiin molemmat lähtemään. Hauskaa. Missään kohtaa ei eds tullut sellasta oloa, että tekis mieli hannata. Ehkä se, et C tuli kans mukaan. Tehtiin Tanjalle hummusta ja kaupasta haettiin vielä ruislastuja, joilla dipata sitä. Oltiin ihan kauheesti myöhässä, kun mä aloin tuntia ennen juhlien alkamista vasta keittämään niitä papuja. Ja niissähän menee siis tunti, että ne kypsyy. Hyvä minä. Tuli hyvää, btw.

Tanjalla syötiin ja vähän juotiinkin (mä söin tosi paljon, pistin Chrisin hakemaan mulle varmaan kaksi kertaa lisää ja sit jatkoin pöydän naposteluantimilla) ja pelattiin hetken aikaa Pictionaryä. Se oli vähän hankalaa, kun se oli tietty suomeksi eikä C niin hyvin sitä osaa jne. Hauskaa oli kuitenkin. Oli ihanat juhlat, mutta sitten meidän oli aika lähteä kotiin, kun tuli uusi vieras ja Kenai alko haukkumaan kamalasti  ja edellsiestä vieraasta me jo tiedettiin sen verran, että Kenai vaan jatkaisi sitä haukkumista ties kuinka pitkään. Ja oliin me väsyneitäkin.

Eilen taas ompelin, korjasin Chrisin housutkin ties kuinka monetta kertaa. Sain oikeastaan kaikki aiemmin aloittamani pussukat ommeltua ja joitain uusiakin aloitin, vaikkei pitänyt. Mulle tulee aina sellanen olo ennen myyjäisiä, että tästä (ja tästä ja tästä) kankaasta asiakkaat varmaan tykkäis ja sit mun on pakko tehdä vähän kaikista kankaista ja sit loppujen lopuks ne ei menekkään kaupaksi vaan jotkut ihan muut...Mua oikeesti jännittää aika lailla noi viikon lopun myyjäiset. Kun mä olen kuitenkin aika erityylinen, kuin ne muut liikkeet. Tai ehkä mä vaan kuvittelen! Kauheesti pitäis kuitenkin saada vielä tehtyä! Muitakin kuin ompelujuttuja. Ja mulla niin tuppaa sitten ajatukset menemään siivoamisiin ja nukkekotiin ja kaikkeen muuhun. Eilen olisin ihan kauheesti halunnut lähteä jonnekkin, kirppikselle tai Vegemestaan.

Säikähdin nettikauppaboikottiani, kun tajusin, että multa puuttuu joululahjoja vielä. Periaatteessahan mun boikottini alkaa vasta ens kuussa, vaikka ehkä jostain muusta saatoin mainita. Joka tapauksessa tein vielä eilen yhden kirjatilauksen ja tänään yhden jutun mitä C olikin pyytänyt. Mun osalta pitäis kaikki tilaukset olla sitten siinä. Pinkkiksen suhteen en aio olla yhtä tiukka, mutta taas toisaalta, tuskin mitään ennen myyjäisiä kerkiäs kuitenkaan tulemaan, enkä usko että sen jälkeen niille nyt vähään aikaan tarvetta onkaan. Eli ehkä niitä koruosatilauksiakaan ei ole tulossa. KAnkaita ei ainakaan.

PEsin pyykkiä ja aloin vihdoin ja viimein pakkaamaan niitä halloween koristeita pois! Tänä vuonna en ostanut mitään uusia koristeita, pärjäsin vanhoilla vallan mainiosti. Chris teki jämäpuusta meille kyllä ne hautakivet.

Ollaan syöty sipsejä, dippiä, popcornia, suklaapatukoita (Jokerz ja Mahalo) ja Tanjalla karkkia, pikkukakkusia,

Raisa's Plastic Beauty Parlor

Arvatkaa mitä eilen tein päivällisestä nukkumaan menoon asti! Pesin ja kampasin mun poneja :) Tää on ihan hassuu, mut mä en ole sitten lapsuuden sitä tehnyt. Hassua siksi, että tottahan kunnon ponikeräilija aarteensa puunaa ja keittää ja mitä kaikkea ne hörhöt tekeekään. Poneille kun tulee syöpää ja niiden hännän tyvi ruostuu jne. Joten niitä pitää hoitaa, ettei noin ikäviä asioita pääsis tapahtumaan. Mutta minä olen toistaiseksi niitä vaan ostanut ja laittanut likoineen ja takkuineen suoraan näytille. Eilen sitte sai likaisten lasten tahmajäljet kyytiä ja mulla on nytten kovin puhtaat (en siltikään keittänyt tai mitään sellasta vakavaa tehnyt) ja järjestyksessä olevat ponit. Yläkerrassa Lullaby Nurseryn kanssa on kaikki vähemmän tärkeät ponit, eli kaksoiskappaleet ja ne, joita mulla tai mun kavereilla ei mun muistin mukaan ollut, ja alakerrassa pilvihyllyillä on rakkaimmat ponit, eli ne joita mulla sillon pienenä oli. Mullahan ei ole ponin ponia jäljellä, kun meidän talo palo mun ollessa viidennellä ja multa meni n. 47 My Little Ponia (olin tosi leluilla lellitty kakara) ja ne jotka haalin palon jälkeen mun tosi reilut vanhemmat anto jollekkin ällölle kakaralle, ilman mun lupaa. Siinä teille selitys miks mä olen tällänen. Koska meidän talo palo mun ollessa parhaassa leikki-iässä. (niin, siihen aikaan vielä viidesluokkalaisetkin leikki poneilla ja barbeilla - nykyäänhän vielä 36 vuotiaatkin niillä leikkii...)

Tässä alakerran ponit ♥


Mä eilen vähän juksasin niistä tilaamistani poneista, tai siis muistin väärin mitä olin tilannut. Tässä lista niistä mitä on tulossa: Baby: Hattara, Surprise, Salama, isoista Kupliina, Rusettiina, Minttu,  Blue Belle, Heart Throb (muistaaks kukaan tän suomenkielistä nimee?) ja sit yks semmonen merihevonen (mulla oli muistaakseni niitä neljä, kaks varsaa ja kaks aikuista, niissä aikuisissa oli sellaset simpukkatelineet :). Eilen illalla tilasin sen vetoankan. Ja just tajusin, et maksan siitä suurinpiirtein saman verran kun olisin maksanut siitä kulhosta Stockalla, mistä eilen puhuin...

Avalle, kiitos kommentistasi!! ♥

Avalle, ja kaikille muillekin, tämä on sitten viimeinen postaus ennen arvontaa! Huomenna varmaan sitte olis se kolmassadaspostaus ja sehän on se arvonnan tuloksen julkistaminen. Eli vielä kerkiää laittamaan oman kommenttinsa mukaan.

sit mulla on sellasta aikuisten asiaa...luen kirjaa nimeltänsä Moneyless Man. se on just näitä eletään xx määrä aikaa ilman jotain juttua (ekovuosi manhattanilla, vegetable, animal, miracle jne.) siinä eräs mies elää vuoden käyttämättä rahaa. Vielä en ole päässyt niin pitkälle, että se olis alottanut sen vuoden, aluks on sellasta pohjustusta, syitä ja valmistelua. Mä tykkään tosi paljon tollasista kirjoista. Ihan niinkuin tykkäsin joskus aikanaan tosi-tv sarjoistakin. Selviytyjistä ja Amazing Racesta. Sit se menikin ihan plörinäks, kun niitä alko tuleen ihan pöljistä aiheista. Enää en tiedä, mitä siihen maailmaan kuuluu, kun pustosin kärryiltä pari kolme vuotta sitten hankiuduttuani eroon miehestä jolla oli digiboxi :)
Mun suosikkikirjani on juuri vastaavanoloinen The Simple Living. Näähän itse asiassa on kuin tositv sarjoja, mutta vaan kirjoina :) Oikeat ihmiset on ihania ja mielenkiintoisia, kunhan niihin saa pidettyä tietyn etäisyyden :)

Mutta siitä kirjasta! Siinä oli tosi hienosti sanottu (nyt seuraa mun oma suomennokseni - mä muuten joskus joudun kääntämään Chrisille englanniksi jos katotaan jotain elokuvaa, jossa välillä puhutaankin englannin sijaan jotain muuta kieltä, niitä tekstejä, ja olen yllättävän hyvä siinä :), vaikka se onkin ihan syvältä) tavaroista: "Jos joutuisimme itse tekemään pöytämme ja tuolimme, emme heittäisi niitä pois siinä samassa kun vaihdamme sisustusta. Jos näkisimme sen lapsen kasvot, joka aseistetun vartijan valvovan silman alla, leikkaa kankaan vaatteisiimme, joita ostamme muotiliikkeistä, ehkä jättäisimme vaatteen ostamatta. Jos näkisimme missä oloissa sika teurastetaan ehkä pärjäisimme ilman pekonia. jos joutuisimme itse puhdistamaan juomavetemme, emme todellakaan paskoisi siihen". Mun mielestä toi on just niin totta. Näitä asioita on niin helppo olla noteeraamatta. Mutta silti ne tapahtuu.
Näitä kauheuksia on tosi helppo tuoda esiin, mutta aina ei kerrota mitä vois tehdä toisin. Minäpä päätin kaikessa viisaudessani kertoa teille, arvon lukijat pieniäsuuria keinoja maailman pelastamiseksi!
1. Ryhdy kasvissyöjäksi
2. Kun olet ostamassa uusia juttuja, mieti tarkkaan tarvitsetko niitä todella, vai oletko rakentamassa parempaa/kauniimpaa/mielenkiintoisempaa itseäsi tavaroiden avulla
3. Pyri ostamaan vaatteesi ja muutkin romppeesi käytettyinä
4. Korjaa rikki menneet tavarat ja vaatteet
5. Korjauta ne tavarat ja vaatteet mitä et itse osaa korjata, vaikka se joskus olisin rahallisesti kalliimpaa kuin uuden ostamine
6. Osta lähellä tuotettuja tuotteita, jos näitä ei ole tarjolla osta luomua ja reilun kaupan tuotteita
7. Liiku kävellen ja pyörällä
8. Kerää sadevettä puutarhan kasteluun
9. Kasvata itse yrttejä, salaattia, mihin nyt taitosi ja puutarhasi koko riittävätkään.
10. Pidä hyvää huolta niistä tavaroista, jotka olet itsellesi haalinut
11. Adoptoi koditon, älä hanki kasvattajalta/kaupasta kun olet hankkimassa eläinystävää
12. Suosi pieniä tekijöitä/tuottajia mm. Pinkkis, Lassilan Tila
12. Ole itse se muutos, jonka haluasit nähdä maailmassa (Gandhi)

Osa saattaa olla lapsellisia ja sellasia pintaraapaisuja, mutta tärkeitä kuitenki :) Sanassa toivo, on kaunis pehmeä valo.

Kirjasta vielä (mä olin kuulkaa oikein merkinnyt kirjanmerkeillä kaksi kohtaa blogiani varten!), se mies sanoi myös viisaasti, että köyhä on se, joka koka ajan haluaa jotain lisää.

Mä en siis todellakaan ole täällä teitä valistamassa, mä ehkä enemmän itselleni näistä asoita selkiytän. Mulla on niin hakusessa tää koko juttu. Mutta mä tiedostan, että on ongelma. Eikö se siitä lähde, sen purkaminen?

Mä söin eilen yhdellä istumalla koko suklaalevyn, ei missään tapauksessa pitänyt, eikä edes lopuks tehnyt mieli, mutta kun se oli niiiiiin hyvää, ja ennen kaikkea se oli siinä, käden ulottuvilla. Kaakaoonkin liittyy niin paljon epäkohtia. Onnistuiskohan sitä olemaan pelkällä reilun kaupan kaakaolla? Siis niin, ettei enää suklaata/kaakaota,  ellei se olis Reilun Kaupan?

Voiton tavoittelu on tehnyt ihmisestä hirviön.

Raisa