Suosikkikirjani limitettynä omaan elämääni (asiaa rahasta)

Tarkkaavaisimmat lukijat saattavat muistaa, että suosikkikirjani on Linda Cockburnin (hihii!!) kirjoittama Living the good life, nimi jota en meinaa ikinä muistaa! Siis kirjan nimi, naisen nimen muistan aina :) Joo, kirjan pointti oli se, että Lindan kolmihenkinen perhe vietti kuusi kuukautta käyttämättä yhtään rahaa. Tai ainakin pyrki siihen.

Mun pitäis nyt kuukauden ajan pystyä samaan. Sain rahaa keskiviikkona, maksoin heti kauheen pinon laskuja (hammaslääkäriä, auton vakuutusta ja muuta ylimäärästä, mitä ei normikuukausina ole) ja niinhän siinä sitten kävi, että seuraavat kolme viikkoa ja neljä päivää pitäis pärjätä ilman rahaa. Vähän ankeeta, mutta samalla innostavalla tavalla haastavaa. Tulee taas leivottua ja tehtyä itse enemmän asioita. Ja voispa niitä leipomuksia ehkä kaupitella eteenpäinkin. Kypsyispä vaan ne omenat, niin vois tehdä omenapiirakkaa.

Omenoista tuli mieleen, että jostain syystä meidän omenapuu on tänä vuonna tehnyt ihan huippuomenat! En kyllä tosiaan tiedä niiden mausta vielä mitään, kun ne on vielä niin kirpeen raakoja. Perunatkin nostin maasta, toivottavasti en liian myöhään! En tiedä olivatko jo kerenneet paleltumaan. Ja jos perunan hiiliketjut pääsee pakkasen takia katkeamaan tärkkelys muuttuu sokeriksi...ja niin saadaan bataattia (sweet potato) ;)

Ennen kuin olette soittamassa sossutädeille, niin mainittakoon vielä, että kyllähän mun miehellä on rahaa ja osasyy siihen, ettei mulla ole yhtään on se, että tässä kuussa C ei tavallisesta käytännöstä poiketen antanutkaan mulle yhtään rahaa sähköön ja muuhun, joten sillä on enemmän ja mulla vähemmän. Joten kyllä lapset saavat paahtoleipänsä ja sokeriset jogurttinsa (onneksi oli citymarketissa Oatlyn litraset jogurtit tarjouksessa, ja ostin niitä viime kauppakerralla kaksi!).

Kun tämä kuu on ohi, olen toivottavasti vahingosta viisastunut niin, että alan taas säästämään jotain pientä puskurirahastoa, enkä käytä jokaikistä irtonaista senttiä nukkeihin. Kulunut kuukausi oli alkuun todella huoleton ja oikeastaan täysin ääk! sellanen ihan mahdoton, mitä rahankäyttöön tuli ja olin aika pulassa kaikkien rästijuttujen kanssa, mutta nyt on taas kaikki jonkinlaisessa hallinnassa. Ja tosiaan, kunhan vyötä pidetään kireällä lokakuu, niin marraskuun puolella mun pitäis ensimmäistä kertaa vuoteen? saada luottokorttia lyhennettyä ihan oikeasti ja sitä kautta myös pienennettyä sitä luottorajaa. Ajattelin, että reippaana tyttönä puolitan sen!

Tää on niin hassua, kun mun rahankäyttöni(kin) on niin laidasta laitaan heittelehtimistä. Ja tavallaan kuitenkin, kaikesta huolettomuudesta huolimatta olen todella säästäväinen ja varovainen rahan kanssa. Mulla ei ole ikinä, koskaan mikään mennyt perintään, ei ole mitään maksuhäirömerkintöjä tms. Niin, ettäs tiijätte!

Mutta tiiättekö mikä harmittaa? Myin Jameraan mun äikän kirjan, sain siitä n. 20 euroo, mulla oli lisäksi jotain hiluja niin, että kun Ekolosta kävin C:lle jotain ostamassa, niin C maksoi takas 20 euron setelillä. Mulla on melkein viikon ollut se  rahapussissa ja se on tuntunut tosi hyvälle. Mutta nyt samperi soikoon jodun antamaan sen lapsille viikkorahaksi. En koko rahaa, mutt 7 euroa per mukula. Mulle itelle jää 6 euroa. Plääh. No, ehkä ne ei teekkään hommiaan tänään, eivätkä ole siten oikeutettuja pieneen palkkioonsa :D

Parin vuoden takaista satoa. Tänä vuonna ainoastaan salaattia, lehtikaaalia ja perunaa

On tosi outoa puhua tälleen rahasta. Tai siis ei, musta ei ole oikeasti yhtään outoa, mutta on aika kuumottavaa, kun mä olen joskus saanut sitten kuulla näistä sellaiselta ihmiseltä, jolta en ylipäätään muutenkaan haluais ikinä kuulla oikeastaan yhtään mitään. Niin mulle on sitten tullut sellainen olo, ettei näistä pitäis puhua. Ja sit taas muistan miten joskus joku tuttu kertoi, miten niillä ei ollut rahaa edes hammastahnaan. Vaikka mä kuinka olisin käyttänyt kaikki rahani, ei meillä ikinä ole ollut oikeesti sellaista tilannetta, ettei meillä olis yhtään rahaa, niin ettei vaikka just hammastahnaa vois ostaa. Ja meillä on muuten hammastahnakin paljon kalliimpaa kuin marketin perustuubit. Nii, et oikeesti me ollaan kyl aika pirun varakkaita.

Mutta mutta. Mulla on pirun hyvät ompeluprojektit meneillään! Olen keksinyt ommella nukeille sellasia kuljetuspusseja ja ne ovat saaneet hyvän vastaanoton! Niin, että nyt on taas mentävä!

xoxo,
Raisa

Rahalla saa (Stockan kuvasto)

Tervehdys arvon lukija! Tänään vuorossa täydellisyyden tavoittelua Stockmannin tyyliin.

Itselläni on joskus aiemmin ollut Stockan kanta-asiakaskortti, mutta se on mennyt vanhaksi enkä ollut sitä aikoihin muutenkaan käyttänyt. Aika vähän tullut siellä asioitua viime aikoina. Ei siinä, pidän ehdottomasti niiden oikein hyväksi kuvittelemastani laadusta ja tasokkaasta asiakaspalvelusta (jota en kyllä teininä asioidessani meikkiosastolla juuri koskaan saanut), mutta aika vähän tulee muutenkaan tavarataloissa pyörittyä ja niiden ruokaosasto on niin ulkomaalaispainoitteista, enkä minä sellaisesta juuri välitä. Joten kortti saikin mennä vanhaksi. Mutta jossain välissä mainostettiin ilmaista kanta-asiakaskortti ja kyllä C sitten siihen tarjoukseen lähti. Ainakin nyt vuoden ajan saadaan kuukausittain sieltä nivaska mainoksia, ennen kaikkea se kuukausittainen kuvasto, joka on pullollaan mitä ihmeellisempiä laitteita ja kauniita ja eleettömiä vaatteita, kauniiden ja eleettömien ihmisten päälle puettuina.

Oi joi sitä täydellisyyttä, joka jokaiselta sivulta huokuu. Sinunkin elämäsi voisi olla näin ihanan mahtavaa, jos ostaisit täältä meidän tavaratalosta nämä kaikki ihanat kauniit asiat. Oih ja voih!
Ja sitten päästään siihen itse asiaan! Eli just niihin laitteisiin. On niin montaa erilaista karvanpoistajaa, ettei ihmisellä taida edes riittää karvoja niihin kaikkiin! On hierojaa, hiontaa, valkaisua, valoimpulsseja ja laaseria -- mitä vaan sinussa on vialla kyllä se näillä korjaantuu! Kunhan maksukykyä löytyy niin kenestä vaan voi tulla täydellinen! Ja mikä pahinta: Minä uskon kaiken tämän!! Minä haluan olla täydellinen! Haluan olla karvaton ja valkaistu, tasainen ja kiinteä! Minä haluan!!!

Ja taas päästään siihen vastaleikattuun tukkaan ja upouuteen (tai ainakin hyvin hoidettuun ja huuhteluaineelta tuoksuvaan) ulkoilupukuun. Entä jos minä keskittäisinkin kaiken tarmoni tullakseni täydelliseksi. Entä jos kaikki hörhöilyni, tarrat ja leimasimet vaihtaisikin kasvojenkiinteytyslaitteeseen? Voisinko rakentaa itsestäni täydellisen? Entä jos ostaisinkin niin tehokkaan hiontalaitteen, että hioisin itsestäni särmättömän?

Riittääääää!!!! Kuulostaa aivan kamalalle! Särmätön ihminen = tylsä, eloton ihminen! Hittoako sitä tukkaakaan koko ajan leikkelemään! Kaksihaarasethan voi ajatella kahtena hiuksena! Mä en edes tykkää ulkoilupuvuista, nehän on ihan älyttömän noloja! Ääntäkin pitävät! Vaikken ihan Amanda Palmerin tasolle ole päässyt kainalo- ja muiden karvojeni suhteen, niin en kuitenkaan koe tarpeelliseksi olla täysin karvaton, ja ei sitä tiedä, ehkä joskus vielä uskallan kasvattaa tuuhean kainalokarvamätäksen. Ja rehvastella sillä! Ja ihan oikeesti, harva kai sillä rehvastelee, vaan ennen kaikkea sillä rohkeudellaan. Sillä sitähän se on, että uskaltaa olla niin hurjalla tavalla vastaan kaikkea yleisesti hyväksyttävää.

Viikko sitten en ollut yhtään samaa mieltä, mutta nyt taas tuntuu siltä, että on ihanaa olla just tälläinen, vaikkei tämä tälläinen olekaan aina kaikkien normien tai ihanteiden mukainen. Aina voi ja usein kannattaakin pyrkiä johonkin parempaan, muttei kuitenkaan niin, että seuraa vain ja ainoastaan sitä, minkä yleisesti katsotaan olevan tavoittelemisen arvoista. Jos sun tavoite on kasvattaa pohjoismaiden kattavin pandakokoelma, niin siitä vaan! Pyri täydelliseksi siellä, missä sillä on sinulle merkitystä! Eikä siellä, minne sua painostetaan.

Eilinen oli hyvä päivä, siis ennen kaikkea se, että se on nyt ohi ja sen mukana monta asiaa tehtynä. Esitelmä (Japanin parin vuoden takaisesta katastrofista) pidetty, ja se meni ihan hyvin. Olin ihan kuumottavan huonosti valmistautunut siihen, en yhtään tiennyt mitä aion sanoa siellä, tein pari diaa ja otin "taikanapin" ja vaan toivoin parasta. Hyvin meni! Loppuillan olinkin melko väsynyt ja todella rento. Kävin viemässä amerikkaan lähtevän paketin amerikkaan lähtevälle kaverille, jotä edellytti se, että oli saatava se paketti valmiikis. Jota olin sitäkin tietty vitkastellut. Mutta nyt on sekin tehty. Eilen ei muistikuvistani huolimatta ollutkaan psykologiaa, joten esseen kirjoittaminen siirtyikin tälle päivälle. Niin, se täytyy siis vielä tehdä.

Aamukävelyllä ollessani vahvistui pari sängyssä mieleen tullutta ideaa asioista, joita vois tehdä. Ja mä haluan vaalia niitä niin, ettei ne matkallaan ulos mun mielestä säry, niin kuin kamalan usein mun mainioille ideoille käy...

Simply Vanilla, panta, mekko ja kengät sis. hintaan

Kaksi tyttöä on meiltä nyt menossa myyntiin. Pinzan Very Vicky (93! €)  ja mun Simply Vanilla (70 €) . Viikonloppuna niitä kampailtiin ja puettiin ja mulle tuli sellainen olo, että ostan Pinpulalta sen tytön pois ja pidän molemmat. Vanillakin, josta en ole koskaan tykännyt (harva siitä kai sellaisenaan tykkääkään, luulisin että kaikki Vanillat on kustomoitu tunnistamattomiksi - ehkä tässä olisikin riittävästi syytä pitää se, kun sen arvo tulee varmasti kavamaan, kun niitä ei ole jossain vaiheessa enää yhtään jäljellä ;) näytti mekossaan niin söpöltä. Aion laittaa ne facebookkiin ja varmaan samanaikaisesti myös Blythe Kingdomiin. Fb:ssä on suljettu ryhmä, jossa nuket vaihtavat kotia. Sinne siis meidänkin tytöt päätyvät. Kumman kauan mulla kyllä kestää niiden sinne saamisessa....Kun ei millään raaskis! Niin, ja se lista kotia vaihtavista tytöistä on mullakin kutistunut mitä? neljästä yhteen. Kun ei vaan pysty! Olin vaihtamassa niille vaatteita ja totesin että aivan liian kaunis, ei pysty!


Eilen muuten Kaapo, Alpon poikanen mun Tamagotcissa kuoli!! Siis voi vittu! Se oli ihan kauheeta! Olin
tosi huonosti hoitanut sitä koko päivän, mut sit päivällä yritin paikkailla ja kun pääsin kouluun se vaan

Very Vicky, kuvassa väärät kengät ja sukat!

leiju siivet selässä onnellisuus ja nälkä nollilla! Mut sit se muuttui Napsuksi. Eli nyt mulla on taas poikanen hoidettavana. Ja silläkin menee vähän huonosti. Illalla unohdin hoitaa sen ennen kun se meni nukkumaan ja aamulla sillä oli viidet kakat, niin että ne oli kerroksittain. Kamala äiti! Älkää kertoko kenellekkään!

Mut nyt mä meen, kun mulla on niin paljon kaikkee tehtävää! Paljon luettavia kirjojakin, vaikka viikko sitten ei ollut mitään! Niistä lisää joskus toiste!

Pysykää ihanina!

xoxo,
Raisa

Rahaaaaaa!

Vihdoinkin!!! Täytin sellaisen lapun, työtön, työtön, työtön you know. Ja sain kolmelta päivältä rahaa! Täytin sen kyllä kuukaudelta vai kuinka pitkä se aika nyt onkaan, mutta kun on kaiken maailman omavastuita ja porsaanreikiä jne, ettei niiden tarvitse maksaa, mutta siitä viis! Nyt ne asiat on kunnossa ja tiedän, että rahaa tulee jatkossakin. Tasaiseen tahtiin! Ihanaa! Ja heti tänään saan lähettää uuden lapun, kun on tosiaan vähän viivästynyt noiden lausuntojen saaminen. Luksusta! Olen jo pitkään herkutellut ajatuksella mitä kaikkea teen kun vihdoin ja viimein saan rahaa. Ja pianhan tulee myös veronpalautukset. Pääsen taas tästä velkavankilastani, koirille ruokaa, joululahjoja, kemian kirjoja (aion mennä hissan ja yhteiskuntatiedon? kursseille (täysin uteliaisuudesta) ja löysin niihin kirjat kirjastosta - loistavaa!) ja sit kaikki laskut pois! Luksusta!
Mua kyllä harmittaa, että sain kolmen kuukauden karenssin irtisanouduttuani työstäni ilman pätevää syytä. Tekis mieli valittaa siitä, sillä kyllä se savustus pätevästä syystä kävis. Mutta en kuitenkaan rahaa niiltä kolmelta kuulta sais, kun sain sen "kultaisen kädenpuristuksen" tai ehkä ennemminkin kultaisen tuuppauksen jyrkänteeltä alas. Mut periaatteen vuoksi. Mut ei kuitenkaan, en halua ajatella niitä juttuja enää yhtään.

Haluatteko kuulla jotain aivan naurettavaa. Viikonloppuna oli mun mummon hautajaiset, eikä mua kutsuttu! Melko paksua.

Luettuani sen tiikeriäiti -kirjan en ole oikein päässyt mihinkään uuteen kirjaan samalla lailla sisään. Olen joitakin aloittanut ja sit alkaa vaan miettimään sitä mielekkyyttä ja on vähän kärsimätön olo. Joten luen vähän sieltä ja vähän täältä. Eilen illalla aloin lukemaan sitä Japanin "tuhosta" kertovaa kirjaa. Mun japani-fanitus menee välillä niin yli, että tämä kirja on totisesti tarpeen. Ja sit luen ravitsemusalan kemiaa ja fysiikkaa. Ja eilen luin lämmöstä ja mulle tuli semmoinen olo, et kun ne asiat (mä en uskalla sanoa oikeilla nimillä, kun pelkään et menee väärin ja te nauratte mulle, mut siis molekyylit kuitenkin) reagoi lämpöön ja ikään kuin kiivastuu ja sit molekyylit niiden vieressä reagoi siihen myös ja näin lämpö leviää, niin et entä jos sen näkiskin väreissä. Mun mielestä tässä on kemian (vaikkakin tämä on fysiikkaa, siis toi lämpö) viehätys. Ja se, että mulla on käsitys siitä, et miksi joku voi tykätä kemiasta (tai fysiikasta, josta en tiedä yhtään mitään, mutta nyt sekin on alkanut kiinnostamaan) on jo suuri saavutus. Sillä ekalla kurssilla yritin pähkäillä sitä. Niin, siis se viehätys on vähän verrattavissa noihin nukkeihin. Pieniin asioihin. Miksi tutkia avaruutta, kun voi tutkia sokerin rakennetta. Miksi katsoa ulos, kun voi katsoa sisään. Ja just toi lämpö juttu, niin maailman tavanomaisempia asioita, mutta niin kiehtovaa, ja sitä tapahtuu kokoajan ihan kaikkialla, meissäkin niin miljoonia juttuja taukoamatta. Kaikki on niin mielenkiintoista.

Meidän siitä marjapuusta on melkein kaikki marjat syöty, pari kottaraista on herkutellut vikoilla marjoilla. Linnutkin on niin hienoja. Ai niin, C sai viime viikolla vähän rahaa ja lainasin siltä, että sain ostettua Hapzille uudet kengät ja linnuilla ja pupuille ruokaa. Oraville ostin pähkinöitä. Ja silti ne on tossa automaatilla. No, ihan sama.

Olen ommellut todella paljon,tehnyt mm. koiran pantoja (multa pyydettiin sellaista ja sit kun sen tekeminen olikin niin hauskaa ajattelin tehdä vähän Ofeliaankin), Napero -Pupuja, kolikkokukkaroita ja sit eilen aloitin vielä Joulusukkien tekemisen. Siis sellaisten amerikkalaisten uunin reunalla roikkuvien sukkien. Ostin Englannista aika paljon sukkien täytettä, kunpa ne vaan tulis pian. Niihin siis laitetaan pieniä, käytännöllisiä lahjoja. En kyllä ihan ymmärrä niiden tarkoitusta. Mutta muuten ei ehkä ilkeäis antaa vaikka deodoranttia lahjaksi, mutta sukkaan sen kyllä voi laittaa. Niin, ja illalla huomasin leikkeleväni kankaita jälleen lattialla. ELi vaikka mulla kuinka olis pöytiä (nyt niitä on jo kolme!), niin usien onnistun saamaan ne sellaiseen kuntoon, että ainoastaan lattialla on tilaa. Aloin myös tekemään todella hauskaa Pinkkis-laatikkoa. Otan sen myyjäisiin mukaan :) Ollaan ennätetty katsomaan myös joitain leffoja, ei mitään mainitsemisen arvoista. Illalla kuitenkin katottiin jotain ja juotiin kaakaota. Kur.

C tekee niin mainiota kaakaota! Jäätelöllä se on ihan parasta, vaahdollakin kyllä kelpaa :)

Löysin hienoja postimerkkejä! Hyvä Posti!

Kaikki sankoin joukoin viikonlopun Ofeliaan!! Vapaapääsy kaiken muun lisäksi! Sinne siis!!!

Otin kuvia jouluisista Pinkkisjutuista!

Pöh! Eihän nää olleetkaan jouluisia! Tässä kuitenkin niitä kirjekuoria. Kolmea eri kokoa, kaikki tehty jostain kierrätysmatskusta, mm. Koululaisen julisteista ja lahjapapereista. Kolmen kappaleen setti maksaa 1 €

Piparisormukset, 4 € (sormukset yleensä 5-7 €, mut nää jouluiset oikein edukkaasti!)

Eikä näissäkään mitään jouluista.

Jouluvalo-kulkunen Korvikset

Jouluinen Jouluvalo

Jouluvaloja ja kulkusia. Pöllin jouluvalot tytöiltä! Jäi niille kuitenkin vielä jotain.

Mutta! Nyt menen katsomaan Homelandin, Dexterin ja Kävelevät Kuolleet. Kissakurnauskis!

xoxo,

Koeviikon keskeltä

Heipsistärallaa!

Koeviikko alkanut, kemian koe takana päin. Edessä vielä bilsan koe huomenna, johon luen kuumeisesti tämän ja huomisen (sillä aivan kaikki lukeminen, myös vessa-, ruoka- ja sänky-, mennyt kemian parissa). Muita kokeita äikkä ja enkku, joihin en kovinkaan montaa hetkeä uhraa. Ne joko osaa tai sit ei. Eikä niillä ole väliä.

Kemian koe oli jossain Vantaan Ikean lähistöllä. Menin sinne pyörällä ja löysinkinkin ihan mukavan reitin polkea. Paikan päällä opiskelin vielä melkein tunnin, itse kokeessa osasin ihan ok, mutta turhan monta väärääkin vastausta tiedän antaneeni. Paska. Harmittaa. Kaiken tämän lukemisen jälkeen opettaja olis kyllä voinut kysyä enemmän niitä asioita joita olisin osannut paremmin. Illalla aloitin bilsan kertaamisen. En päässyt kovinkaan pitkälle, alko väsyttämään.

Eilen, siinä vaiheessa kun kemian kertaaminen alkoi tulemaan jo ihohuokosista läpi oli aika katsoa uusimmat Dexterin ja The Walking Deadin jaksot. Ja illalla Homeland. Että sellaista.

Olen myös tehnyt myyjäisiä varten roskakynttilöitä. Niistä tuli hienoja, ja niitä on paljon. On kivaa, että Pinkkiksellä on tällä kertaa jouluisiakin juttuja myynnissä. Mitähän sitä vielä keksis? No, kunhan lukeminen on ohi niin sitten täytyy kyllä keskittyä ompelemiseen. Kolikkokukkaroita tarvitaan vielä ainakin 20 kpl. Joo. Pitäis mennä lukemaan.

Eilen kävin työkkärissä, kun oli pakko. Niin turhaa, mutta minkäs teet. Kävin sitten vielä ihmettelemässä, kun ei ole päätöstä vieläkään tullut, vaikka kuukausi jo mennyt ja kuukauden sisään sen olis pitänyt tulla. Ei ne osannut siellä mitään sanoa, siihenkään että millä mun pitäis perheeni elättää, kun ei rahaa ole tullut kahteen kuukauteen. Voi voi, mitäs jäit työttömäksi. Ottaisit itseäsi niskasta kiinni ja menisit töihin, luuseri. Niinpä. No, illalla oli päätös tullut. Yritystäni ei lasketa päätoimiseksi. Ihanko tosi? Olen ollut ansiotyössä 9 vuotta, ja se tasan tarkkaa näkyy niiden papereissa, tulos siitä ja tieto verottajalta siitä, että Pinkkis on toistaiseksi tuottanut enemmän tappiota kuin voittoa. Tai ei ehkä ihan, mutta melkein. Mutta ei, tätäkin asiaa pitää vitkutella mahd. pitkään. No, ihan sama. Nyt sitten odotan ehkä vielä kolem viikkoa, että kassa alkaa maksamaan jotain. Kenties pidempään, sillä niiden täytyy pyytää multa myyntivoittolaskelmaa. Viime vuodelta mulla taitaa sellainen olla, toivottavasti se on niille kelvollinen. Ihan naurettavaa. Oksettaa koko touhu. No, onneks veronpalautukset tulee pian. Aika nopeasti ne kyllä kans hupenee, kun on velkaa kertynyt. (oravat taas nahistelee lintujen ruoasta. Ne on taas syöneet ton melkein tyhjäksi, eikä mulla ole rahaa ostaa edes linnunruokaa. Puhelinlaskun maksamisestakin puuttuu 7 euroa.)

Eipä mulla mitään. Välillä mietin, että tai siis yritän pitää blogini Pinkkismäisen pirteänä ja iloisena, sellaisia blogeja itsekin luen mieluiten, kait. Niin, siis kuka jotain märehtimistä jaksaa lukea. (retorinen kysymys, ei tarvitse vastata.) Mä haluaisin postata iloisia ja pilkullisia askartelujuttuja, mut sit tulee näitä todella ärsyttäviä ja aivan liian usein rahaan liittyviä juttuja, ja postauksista tuleekin kaikkea muuta kuin pilkullisia, enemmänkin tahraisia ja nuhjaantuneita. Pitäis varmaan kirjoittaa kolmatta blogia, joka olis vaan itselle ja sinne sitten märistä kaikki asiat. Ja tänne laittaa oikeasti vaan iloisia asioita. Koska mä olen kuitenkin ennen kaikkea iloinen ihminen. Mutta samperi soikoon, että harmistun helpolla.

No nyt sitten lukemaan. Niin toivon, että tää viikko olis ohi!

xoxo,

Kipeenä taas

                                          Mitä ihmettä muovinen hai ja yks pikku poni tekee mun yöpöydällä?

                                           Paistettuja soijamedaljonkeja ja riisikakku seitan koristeilla

                                           Vähän iljettävän näköinen riisikakku kasviskaviaarisalaatilla ja villivihanneksilla

                                          Animalia PKS piknik Alppipuistossa

                                           Pelleilevä Pinja ja super cool Lassi lintsillä.

Chris on ollut pitkään kipeenä ja mä myhäilin, kun se ei tarttunut minuun. Kunnes menin sitten meidän piknikillä ryypiskelemään ja se ihan varmasti heikensi mun vastustuskykyä ja niin mä sunnuntaiaamusta olen ollut ärsyttävän kipeenä. Mälsää.
Lauantaina vein lapset lintsille, kun kerta oli siihen varaa. On oikeesti ihan hirveetä miten kallista se on. Yks ranneke 37 euroo! Itelle ostin vaan kaksi laitelippua, nekin 6,50 kpl! Ja sit popcornit ja juotavat...uh...mut en yhtään siitä marmattanut. Muutenhan se olis mennyt ihan plörinäksi koko päivä. Kiltisti vaan maksoin. Sunnuntai meni vaan nukkuessa. Kurkku oli tosi kipee. Tänään on yläkropassa lihakset kipeenä. Olen pitkästä aikaan koneella, maksoin laskut mitkä satuin löytämään (jossain on kyllä ihan varmasti hammaslääkärilasku maksamattomana), lyhensin äidiltä otettua lainaa ja maksoin joustoluottoni pois!!!! Nyt ei ole mitään muuta lainaa kuin asuntoon liittyvät, äidiltä ja pankista. En olis kyllä uskonut, että saan ne näin hyvin hoidettua. Pahus soikoon, pitää kyllä vielä tehdä pari lahjoitusta luottokortilla, aasian karhuille ja sille pupuryhmälle jenkeissä. Viipurin Koirat hoituu onneks ihan pankkitililtä. Olen saanut myös Amerikan matkan kokonaisuudessaan säästettyä, jätin sitte kuitenkin aika pienen shoppailubudjetin - saa nähdä meinaanko vielä vähän sitä kartuttaa.
Harmittaa kun ei ole voimia yhtään mihinkään. Mutta tämä on jo hyvä merkki, että alkaa olemaan hinku tehdä jotain. Oikeesti, vihaan joutenoloa. Makoilua. Lukeminen on kivaa, mutta palkintona kovasta touhuilusta. Ei päivän ainoana tekemisenä. Tällä hetkellä luen Truman Capoten Kesän taittuessa -kirjaa. Se on vähän ärsyttävästi kirjoitettu. Sellasta hitaasti etenevää, tosi koristeellista tekstiä. Plääh. Mutta ei kai sovi näin julkisesti parjata niinkin arvostettua kirjailijaa, siinähän vaan itsestään antaa hölmön kuvan...
Eipä kait muuta, mulla on vähän huono asento, joten jotain. Kävin muuten viikko sitten katsomassa kaverin uuni tuoretta vauvaa - aika huikeeta. Vauvat on niin pieniä.

<3 Raisa

BunnyHop!

Tykkään itse keksimästä sanasta bunnyhop!

Perjantaina eläinlääkärikäynnin yhteydessä (oikeesti mulla ei ole mitään mielekästä kerrottavaa siitä lääkärikäynnistä, mutta hetken näytti siltä, ettei ne vieläkään hoitais Kenaita, mutta loppujen lopuks kaikki on nyt kunnossa ja Kenai kelpuutettiin asiakkaaksi) käytiin Viikin löytöeläinkeskuksessa hakemassa Sokerille uusi naisystävä. Kovasti ne mukavat ihmiset siellä keskuksessa varoitteli, että kyseessä on melkoinen äkäpussi ja lasten ei tulisi antaa sitä hoitaa. Nätisti se kuitenkin antoi itsensä kiinni ja oli siivosti sylissä.
Pupusta tuli Hyrrä. Hyrrä oli sitte kylppärissä sen illan. Kaikki tykästy siihen oikein kovin, sillä se oli tosi sosiaalinen ja hauska. Puree, jos meinaa ottaa syliin tms. Seuraavana päivänä puput pääs tutustumaan toisiinsa lastenhuoneessa. Sokeri oli vaan kauhuissaan uudesta ympäristöstä, eikä Hyrräkään ollut kovin kiinnostunut uudesta poikaystävästään. Lopulta ne pääty pupuhuoneeseen, eikä sielläkään meno ollut niin vaarallisen oloista, että yhteiseloa olis jotenkin pitänyt rajoittaa. Nyt kun Hyrrä on pari päivää meillä ollut näyttää siltä, ettei Sokeri ihan ole häntä vielä ottanut uudeksi morsiammekseen, vaan enemmänki epäilyttäväksi naapuriksi, joka tulee pitää etäällä. Mutta kyllä se siitä varmasti ajan kanssa paranee. Hyrrä vaan säälittää.

Eilen olin kuntopotkunyrkkeilytunnilla ja taas oli niin kivaa kuin odotinkin. Kunnes alettiin punnertaan. Vitsi, kun mulla ei yksinkertaisesti ole voimia yläkropassa. Yhteensä 30 piti tehdä, omalla tyylillä ja omaan tahtiin. Jossain 24 kohdalla tiedostin, että mua odotetaan. Mä pinnistelen ja kummastelen peukaloissa näkyviä suonia! Sain jotenkin itseni pakotettua tekemään vaadittavat 30 ja sitte lysähdin lattialle, otsan kastellessa hiellä kivan läntin tatamiin. Ohjaajakin tuli lopulta kysymään vointia...kyllä hävetti...

Madeby:n kautta ollut taas mukavasti tilauksia :) Eilen joku tilas kolme Hello Kitty juttua! Musta on aina ihanaa, kun yks ihminen tilaa useamman kuin yhden ja varsinkin, jos niillä on joku yhteinen nimittäjä. Silloin on niin paljon helpompi laittaa pienet kiitokset mukaan, kun tietää, että mistä siellä tilaajan päässä tykätään. Sitte oli tilattu myös kahdet korvikset :) Mutta niillä oli kaksi eri tilaajaa.

Omat tilailut on nyt vähäks aikaa tilattu. Luottokorttilasku oli sitä luokkaa, että korrti on käyttökiellossa jonkin aikaa. Mutta poneja ei maksetakkaan luottokortilla, vaan suoraan tililtä ;) Ainoo vaan, että tilikin oli n.250 miinuksella...oops!

Mutta on mulla jotain hyvääkin! Heluna Fashion on saanut jotain pussukoita myytyä (13 kpl!) ja tilas niitä lisää. Forget-Me- Not tilas lisää ja Ökömököön on melkein puolet vielä toimittamatta. Enkä vielä ole saanut tilityksiä Askartelu Amaliasta. Animalia on kiinnostunut ottamaan Pinkkiksen pussukoita myyntiin!!!!!!!!!!!!!! Tää on niin sika hieno juttu, ettette ikinä usko. Mua ei pätkän vertaa kiinnosta minkä verran se tuottaa, mutta se kunnia!!! Ihanaa! Ja lisäksi olen anomassa Pinkkistä mukaan Animalian jäsenkorttiliikkeisiin. Mikä tarkoittais sitä, että Animalian jäsenet sain myyjäisissä ja Madebyn kautta ostaessaan 10 % alennusta. Ja minä uskottavuutta ja lisää näkyvyyttä.
Ihan pienoinen ongelma tietenkin on mun krooninen ajanpuute. Mutta sekin on vaan järjestelykysymys.

♥ Raisa