Mun pitäis nyt kuukauden ajan pystyä samaan. Sain rahaa keskiviikkona, maksoin heti kauheen pinon laskuja (hammaslääkäriä, auton vakuutusta ja muuta ylimäärästä, mitä ei normikuukausina ole) ja niinhän siinä sitten kävi, että seuraavat kolme viikkoa ja neljä päivää pitäis pärjätä ilman rahaa. Vähän ankeeta, mutta samalla innostavalla tavalla haastavaa. Tulee taas leivottua ja tehtyä itse enemmän asioita. Ja voispa niitä leipomuksia ehkä kaupitella eteenpäinkin. Kypsyispä vaan ne omenat, niin vois tehdä omenapiirakkaa.
Omenoista tuli mieleen, että jostain syystä meidän omenapuu on tänä vuonna tehnyt ihan huippuomenat! En kyllä tosiaan tiedä niiden mausta vielä mitään, kun ne on vielä niin kirpeen raakoja. Perunatkin nostin maasta, toivottavasti en liian myöhään! En tiedä olivatko jo kerenneet paleltumaan. Ja jos perunan hiiliketjut pääsee pakkasen takia katkeamaan tärkkelys muuttuu sokeriksi...ja niin saadaan bataattia (sweet potato) ;)
Ennen kuin olette soittamassa sossutädeille, niin mainittakoon vielä, että kyllähän mun miehellä on rahaa ja osasyy siihen, ettei mulla ole yhtään on se, että tässä kuussa C ei tavallisesta käytännöstä poiketen antanutkaan mulle yhtään rahaa sähköön ja muuhun, joten sillä on enemmän ja mulla vähemmän. Joten kyllä lapset saavat paahtoleipänsä ja sokeriset jogurttinsa (onneksi oli citymarketissa Oatlyn litraset jogurtit tarjouksessa, ja ostin niitä viime kauppakerralla kaksi!).
Kun tämä kuu on ohi, olen toivottavasti vahingosta viisastunut niin, että alan taas säästämään jotain pientä puskurirahastoa, enkä käytä jokaikistä irtonaista senttiä nukkeihin. Kulunut kuukausi oli alkuun todella huoleton ja oikeastaan täysin ääk! sellanen ihan mahdoton, mitä rahankäyttöön tuli ja olin aika pulassa kaikkien rästijuttujen kanssa, mutta nyt on taas kaikki jonkinlaisessa hallinnassa. Ja tosiaan, kunhan vyötä pidetään kireällä lokakuu, niin marraskuun puolella mun pitäis ensimmäistä kertaa vuoteen? saada luottokorttia lyhennettyä ihan oikeasti ja sitä kautta myös pienennettyä sitä luottorajaa. Ajattelin, että reippaana tyttönä puolitan sen!
Tää on niin hassua, kun mun rahankäyttöni(kin) on niin laidasta laitaan heittelehtimistä. Ja tavallaan kuitenkin, kaikesta huolettomuudesta huolimatta olen todella säästäväinen ja varovainen rahan kanssa. Mulla ei ole ikinä, koskaan mikään mennyt perintään, ei ole mitään maksuhäirömerkintöjä tms. Niin, ettäs tiijätte!
Mutta tiiättekö mikä harmittaa? Myin Jameraan mun äikän kirjan, sain siitä n. 20 euroo, mulla oli lisäksi jotain hiluja niin, että kun Ekolosta kävin C:lle jotain ostamassa, niin C maksoi takas 20 euron setelillä. Mulla on melkein viikon ollut se rahapussissa ja se on tuntunut tosi hyvälle. Mutta nyt samperi soikoon jodun antamaan sen lapsille viikkorahaksi. En koko rahaa, mutt 7 euroa per mukula. Mulle itelle jää 6 euroa. Plääh. No, ehkä ne ei teekkään hommiaan tänään, eivätkä ole siten oikeutettuja pieneen palkkioonsa :D
 |
| Parin vuoden takaista satoa. Tänä vuonna ainoastaan salaattia, lehtikaaalia ja perunaa |
Mutta mutta. Mulla on pirun hyvät ompeluprojektit meneillään! Olen keksinyt ommella nukeille sellasia kuljetuspusseja ja ne ovat saaneet hyvän vastaanoton! Niin, että nyt on taas mentävä!
xoxo,
Raisa
Itellä on vähän samoja ajatuksia, mitä rahaan tai pikemminkin omaan rahankäyttöön tulee. Se on ihan fakta, että tosi harvoin tulee päiviä, ettei käyttäisi rahaa lainkaan. Etupäässä se kyllä menee ruokakauppaan, sillä tässä yhden hengen taloudessani on jotenkin tosi vaikea suunnitella ruokailujaan kovin pitkällä tähtäimme, sillä jos mieli muuttuukin välillä. Tullut siihen tulokseen, että järkevämpääkin käydä kaupassa vaikka päivittäin hakeamassa se yksi omena tai mikä ikinä, jos tietää että se tulee syödyksi eikä hamstrata ja myöhemmin heittää puolet vähin äänin roskiin. Toisaalta harvoin myös pääsee kaupasta ulos niin, että ostaa vaan sen yhden tarvittavan asian, sillä sitä saattaa tulla vastaan jotain jännää (esim. uusia VEGAANIYSTÄVÄLLIÄ KAHVINMAKUISIA MARIANNEJA, joita on heti pakko päästä maistamaan. Eipä olleet kauhean kummosia, mutta tietääpä jatkossa olla ostamatta.).
VastaaPoistaSitten taas toisaalta olen hirveän nuuka ja tarkka. Kertoo jotain, että edelleen reilu pari tonnia säästötilillä toissavuotisia(!) palkkarahoja, kun ei vaan ole ollut tarvetta käyttää. Ja vaikka tuet onkin suht pienet, niin kyllä ne silti joka kuukausi ovat riittäneet eikä ole tarvinnut olla kertaakaan ihan täysin rahattomana, vaikka tiukkaa olisi ollutkin. Eli loppupeleissä juuri noilla kauppareissuilla ei ole edes suuremmin merkitystä kokonaisuuden kannalta, niin miksi itseään alkaa kiusaamaan ja laatimaan jotain tarkkoja säädöksiä, milloin saa mennä kauppaan.
Puhuttiin siskon kanssa yksi päivä siitä, miten raadollista on ajatella, että kaikki liittyy aina lopulta rahaan. Toisaalta tuntuu, että pitäisi edes yrittää lukea ja tietää jotain tästä taloustilanteesta yms. mutta toisaalta olen mielummin siltä osin tyhmä ja elämän tässä humaanissa kuplassani, jossa asioita voi muuttaa pelkällä luonteenlujuudella ja sinnikkäällä työnteolla hyvän puolesta. Eikä kyllä silleen edes kiinnosta pyöritellä mitään numeroita.
Meillä taas saattaa mennä viikko, ettei käydä kaupassa lainkaan. Eikä, kyllähän mun mies siellä ramppaa alvariinsa. Mut sitä ei lasketa, kun se on mies. Mutta siis mä olen todella laiska lähtemään kotoota, ellei ole ihan pakko. Ja koulumatkoilla, vaikka ajankin läheltä niitä meidän normikauppoja, en siltikään millään jaksais pysähtyä, lukita pyörää, jne. kun on niin kylmäkin, tai liian nätti ilma, tai nälkä tai jotain. Ja sit kun on mun vuoro kokata teen jotain todella tylsää, niistä aineksista joita kaapista löytyy. Onneksi mies sitten tasapainottaa tekemällä melkeinpä joka päivä jotain uutta ja eksoottista :)
VastaaPoistaJoo, mutta siis rahankäyttöön. Mulla on jatkuva taistelu sen kanssa, en millään meinaa löytää siihen sitä kultaista keskitietä. Ja rahankäyttöä olen kuitenkin harjoitellut jo yli 30 vuotta. No, toisilla se ottaa pidempään.
En voi uskoa, että olet pystynyt säästämään toissavuotisia palkkarahoja tolleen!!! Ei kukaan pysty! Hitto! Matkusta nainen!! Mene! Koe! Tuhlaa!!
Mutta joo, kaikki todellakin liittyy rahaan. Vähän aikaa kun seuraa vaikka postiaan, niin se on vain ja ainoastaan sitä, että joku haluaa sun rahat, keinolla taikka toisella. Se on hassua, kun ei rahalla itsellään kuitenkaan tee yhtään mitään. Silti ihmiset on siihen ihan koukussa. On ihanaa huomata, miten yhä useammat ja useammat ovat tähän heräämässä, ja perustetaan paljon kaikkia vaihtotalousjuttuja. Musta olis kans ihanaa osallistua, mut emmä oikein tide mitä itse osais tehdä, sellasta mitä vois käyttää kauppatavarana. No, ehkä joskus.
Kiitos Panda-tyttö kommentista!!
xoxo,
Raisa