Paniikki ja oivallus.

Hei Ystävät!

Eilen tuli postissa kirje, pelottavan näköinen sellainen. Virallinen. Vantaan kaupungilta. Ja voi kökkö! Siinä oli kirjoitusten aikataulut. EIkä ne ilmoitelleet niistä kuukausitolkulla eteenpäin, vaan pahimmillaan viikolla ja parhaimmillaan (minun kohdallani) kolmella. Jaiks!!!

Bilsa on jo kahden viikon kuluttua ohi! Ja mulla on yksi kurssikin vielä kesken. Enkä tietenkään ole mitään kerrannut, vaikkakin kyllä ihmisen kehityksestä lukenut ihan "vapaaehtoisesti", kesän aikana.

Onneksi? tämä on nyt heti tähän alkuun, kun minä vielä jaksan olla lukemisesta innoissani, eikä vasta joskus loppuvuodesta, kun on taas ihan toiset kuviot mielessä. Niin, että tässä parin viikon aikana aion polttaa itseni loppuun, eikä minua paljoa täällä näy. (niin varmaan). Posti toi myös lohdukkeen, Mondrianin. Iiik! Ihana! Ei vielä kuvaa.

Vinkki kaikille lukijoille. Kannattaa jättää asiat viime tinkaan, stressi valvottaa mukavasti!

Ja siihen oivallukseen.
Oltiin eilen aamulla Riston, tuon vanhan venäläisen, kanssa aamulenkillä. Risto oli tien reunan ja minun välissä. Minä en ollut ihan tiukasti tien syrjässä kiinni, mutta en holtittomasti levällänikään. Ja joku keski-iän jo ohittanut mies pyörällä hurahti ohi ja huusi: Pidä se v***n rakkis siellä tien reunassa s***ana! Siis mitä?! Just siellähän se oli. Tokihan mä tuommoisesta suutuin ja huusin perään sitten mitä nyt satuin keksimään, ja se vaan näytti selkänsä taakse keskaria. Mä oon melko varmasti nähnyt sen joskus aiemminkin, tuli ihan sellainen olo, että joku on joskus muulloinkin saanut kauheita kilareita pyörän selässä. Niin, enkä nyt tarkoita itseäni. Vaikka siihen se oivallus liittyykin. Annanko mä samanlaisen kuvan itsestäni  kun raivoan autoilijoille? Mikä sen oikeuttaa? Sekö, että ne autot ei noudata liikennesääntöjä ja meinaa vahinoittaa minua? Vaiko se, että kyseessä olen minä, ja enhän minä nyt silleen. Enkä tolleen. Ihan eri asia. Vai onko?

Aika kuumottavaa. Menin sitten aika hissukseen kouluun ja sieltä kotiin. Ei mitään raivoamisia. Mut toisaalta, tarkoittaako tää nyt sitä, et autoilijat sai minusta ottelu- ja erävoiton? Koska ihan oikeesti, liikenneympyrässä täytyy väistää myös sitä kevyttä liikennettä. Sekä sinne mentäessä, että sieltä poistuttaessa. Oli sitä lisäkilpeä taikka ei. Sama juttu koskee parkkipaikkoja, myös Lidln, kun sinne mennään tai sieltä tullaan pois, täytyy väistää pyöräilijöitäkin. Ei ainoastaan äitejä rattaiden kanssa.

Onko se sitten minun, pyöräilijänä, velvollisuuteni pitää huoli, että autoilijat myös noudattavat näitä yhteisiä sääntöjä? Jos ei, niin kenen? Poliisinko? Hahhaha! En ole kertaakaan nähnyt poliisia samaan aikaan siinä liikenneympyrässä, joka täällä päin erityisesti mielipahaa aiheuttaa.

No, asia jää tältä erää auki ja blogi hiljenee ainakin hetkeksi. Kun. On. Pakko. Lukea!

xoxo,
Raisa