ARVONTA!!

Menetin yhden lukijan! Ihan kamalaa! Mitä pahaa minä tein? Mitä hyvää jätin tekemättä? Kuka sinä olit? Miksi poistuit? Byäääääh!

Joop. Tästä suivaantuneena ajattelin kalastella uusia rekisteröityneitä lukijoita arvonnan avulla! Wohoo!! Kaikkien arvontaan osallistuneiden rekisteröityneiden lukijoiden kesken arvotaan mitäpä muutakaan kuin uusin kirjani! Aikaa vaikka 10 päivää, eli 15.5 on viimeinen päivä osallistua ja kaikki kommentteja jättäneet rekisteröityneet lukijat ovat arvonnassa mukan :) Ja koska mun blogger-taidot on olemattomat, en osaa tehdä erillistä *jotain* tälle arvonnalle, täytyy tehdä se tälleen yksinkertaisesti, eli tästä postauksesta lähtien kaikki kommentit, joita jätätte ovat mukana arvonnassa, aina siihen 15. päivään asti. 16. päivä suoritetaan sitten itse arvonta.

Ensimmäinen löytämäni arvostelu kirjasta. Myännettäköön, että tunnen Lotan ja Lotta tuntee minut. Mutta uskon siltikin, että Lotan arvostelu oli vilpitön. :)

 "Kasvisseikkailu poikkeaa ulkoasultaan ja idealtaan aika paljon aiemmista Puputytön herkkukirjoista. Kasvisseikkailussa tarjoillaan terveellistä, ravitsevaa ja maittavaa kasvisruokaa koko perheelle - muutama mukaan päässyt herkkukin on siitä terveellisemmästä päästä. Kasvisseikkailu onkin mitä mainioin lisä erityisesti lapsiperheitten keittokirjahyllyyn. Voi olla, että kirjan sivuilla seikkailevat piirretyt eläinhahmot ja humoristiset varoitukset jakavat lukijoiden mielipiteitä, mutta minusta ne ovat hauskoja - veikeitä mutta eivät veikisteleviä. Milja Laineen muutenkin onnistunut raikas kuvitus on pehmein, kirkkain värein toteutettu. Sympaattinen tyyli muistuttaa etäisesti Kristiina Louhen kuvituksia mutta ilman tylsää Tomppaa.

Reseptit ovat monipuolisia ja ajatuksella tehtyjä. Iso kiitos siitä, ettei niissä ole kikkailtu mahdollisimman oudoilla aineksilla mutta ei myöskään aliarvioitu lukijan kokeilunhalua. Ohjeista löytyy niin muhevaa linssimusennosta kuin yakisobaa, joka on siis yhtä kuin erittäin kokeilemisen arvoisen oloinen japanilainen kaali-spagettipaistos. Reseptien lapsiystävällisiksi muokatut nimet ovat jälleen oivaltavia, vai mitä sanotte Papan kanuunasta (baba ganoush) tai Kasvimaan mussukasta, joka on tietenkin moussakaa? Nimihassuttelusta huolimatta kaikki reseptit löytyvät hakemistosta fiksusti myös pääaineksensa mukaan, kanuunat ja mussukat siis myös munakoison alta.

Jättiplussa myös siitä, ettei kirjasta löydy pakollista "miksi ei tehotuotannolle" osuutta sen enempää kuin listaa korvaavista aineksista tai ravitsemusoppipakettiakaan. Aika usein vegaanikeittokirjojen kompastuskivenä nimittäin on se, että valtavan eläinoikeus/ravitsemustiede-osion läpi kahlattuaan lukijalle jää käsitys vain siitä mistä kaikesta vegaani kieltäytyy ja mitkä ovat mahdolliset uhkaavat puutostaudit. Tällaisista kirjoista jää silloin ikävästi sellainen fiilis, että infopakettia seuraavat reseptit ovat ihan hyviä kunhan vain muistaa ottaa huomioon, mitä kaikkea on jouduttu jättämään pois ja miten vaikea on ylipäätään pysyä hengissä moisella ruokavaliolla.

Minä puolestani olen kyllästynyt käsittelemään ruokavaliotani ja elämäntapaani negaation kautta, enkä usko että se tekee hyvää koko aatteelle noin laajemmassakaan mittakaavassa. Faktahan kuitenkin on se, että vegaanillakin voi olla hauskaa, hyvää ja nättiä niin suussa kuin ylläkin. Eikä sen pitäisi olla mikään ongelma niin kenellekään. Ja juuri tämän vuoksi me tarvitsemme lisää Puputytön tuotoksia!"


Kiitos Lotalle kauniista sanoista!


Niin, tät olisi sitten enemmänkin luvassa onnekkaalle ja aktiiviselle kommenttien jättäjälle, sillä mitä enemmän kommentoit sitä suuremmat mahdollisuudet sinulla on voittaa kirja omaksesi!


Ja vaikka oman kirjan ennättäisit ostamaan/saamaan ennen arvontaa, kannattaa siltikin osallistua - ainahan tämän sen voi antaa sitten eteenpäin lahjaksi!

Pyttipannu

Eilen olin tehokas. Unohdin kyllä opiskella, mutta onhan mulla vielä tänään aikaa. Vaikkakin pitää kyllä hakea Pinpulan passi ja viedä muksujen rahat pankkiin ja siirtää ne mun tilille ja mun tililtä siirtää ne luottokortille ;) Kun ei itse pysty hoitamaan raha-asioitaan niin otetaan lasten rahat käyttöön ;) (ja sit teille, joilta meni jo herne nenään ja kahvi väärään kurkkuun tiedoksi, että laskin leikkiä, osittain. Lentolippujen ostoa varten tämä kikkailu.)

Niin, mutta siis siihen tehokkuuteen. Sain ison askeleen eteenpäin niitä tilattuja kuukuppipusseja! Se tilaus kyllä pitää piakkoin saada valmiiksi, että saan sen myös eteenpäin! Lisäksi tein hedelmäpusseja. Mä en ihan tiedä syytä sille, tai siis mua harmittaa ihan hirveesti se miten huoletta ihmiset ottaa niitä hedelmäpusseja kaupasta ja sit ne heti hajoo, niitä menee tuolla tuulen mukana, ne päätyy järviin ja jokiin, ja toisaalta ne kestokäyttöiset on niin ihania :) Niin mä sitten päädyin tekemään niitä. Olen niitä tehnyt aiemminkin, joskus ihan tehtaillutkin, mutta emmä tiedä haluanko mä niitä Pinkkikselle laittaa myyntiin. Aika paljon olen kyllä niitä kankaita haalinut, kaikki kyllä siis kierrätyskamaa, etten sentään mitään uusia materiaaleja niitä varten hanki.

Lisäksi leivoin, tein seitanmakkaraa ja papupihvejä (uunissa noi kaikki) ja muutenkin hyvää ruokaa tein (pyttipannua) ja lisäksi sain Tehtaan suht siistiksi. Pinpulan avustuksella (maksoi euron) sain myyjäiskamatkin purettua. Hyvä hyvä! Ja illalla vielä katsottiin elokuva, josta oikein opettelemalla opettelin nimen ulkoa: Beasts of southern wild. Oli erilainen! Ja hyvä!

Isä kävi tuomassa mun veropaperit. Ei sanaakaan siitä, että melkein viikon odotin sitä synttärikahveille jemmaillen herkkuja sitä varten niin, että lopulta syötiin melko ilmaantuneita keksejä sitten keskenämme. Sovittiin sen kanssa hyvissä ajoin päivämääriä, joita siirreltiin viikon edetessä ja lopulta sitte se ei vaan ilmaantunut. No, ehkä se ei kerinnyt. Tai sillä oli parempaakin tekemistä. Yritän olla välittämättä. Kuitenkin paperita tuodessaan se sanoi, että mähän saan kivat palautukset. Ainahan mä olen saanut, kun maksan liian isolla veroprosentilla, ihan vaan sen takia kun olen muuten niin huono säästämään. Niin ajattelin että se oli jotain arvioinut, siis täyttäessään niitä papereita. Mut sit kun mä ite kävin niitä läpi, kun piti laittaa allekirjoituksia, niin huomasin, että siellähän se palautus summa olikin ihan kokonaisuudessaan, ja oli ollut jo iät ja ajat, mä en vaan veroahdistuksissani ollut sitä älynnyt. Ja hittolainen, se ei ollutkaan mikään ihan pikkusumma, vaan just sen verran että mä pääsen kuin pääsenkin Japaniin ens vuonna. Olen siitä haaveillut ihan kauheesti ja yrittänyt onnettomasti säästää siihen rahaakin (tällä hetkellä siihen kassaan kertynyt ehkä n. 50 euroa...), sillä ens vuonna tulee 10 vuotta mun ekasta matkasta ja ens vuonna olis myös Hello Kittyn 40 v. synttärit! Ekalta reissulta ostin sitä 30 v. sälää ja nyt olis kyllä hienoa ostaa jatkoa! Vaikken Kittyjä erityisemmin enää keräilekään.

En uskalla elätellä toiveita kirsikankukkien näkemisestä, mutta keväällä aion sinne sitten mennä. Olen ollut kahdesti kesällä, kerran  alkutalvesta ja kerran talven ja kevään kynnyksellä. Kevät siis kokematta :) Joo, mut leijutaan tästä sitte myöhemmin :) Ja kyllä mä joudun siitä osan käyttämään lainan lyhennykseen, mutta aion kyllä mennä sinne matkallekin! Kunpa vaan saisin järkeistettyä tota rahankäyttöä arjessa.Fiksu ja kurinalainen tietenkin käyttäis koko summan lainojen maksuun.

Päivälliseksi tein pyttipannua. Pyttipannu on niin hyvää! Olin Faunan ohjeilla tehnyt makkaran, hitto pitääkö hakea nyt se kirja ja kirjoittaa tarkat mitat? Plääh! Olette tylsiä!
Murea perusseitan gluttenijauhoista:
4 dl gluteenijauhoja
1 dl kikhernejauhoja
1 tl mustapippuria
3 tl savupaprikajauhetta
3 valkosipulinkynttä
reilu 3 dl vettä
0,5 dl öljyä
2 rkl soijakastiketta (mun mielestä kolme rkl ja siltikin vielä ripaus suolaa)

Sekoita kuivat aineet keskenään ja nesteet keskenään, yhdistä. Vaivaa muutama min. Muotoile siitä vaikka metso, ihan sama ja pistä folioon käärittynä uuniin 175 asteeseen ja paista muodosta riippuen 45 min-1,5 tuntia (mieluummin vähän liian kypsä kuin raaka, sellanen ranteen paksuinen käärme oli meillä uunissa reilun tunnin)

Sitä sit käytettiin pyttipannuun  vähän reilu puolet. Loput viipailoin ohueksi, leivänpäälle laitettavaksi.

Pyttipannuun paljon keitettyjä perunoita, sipulia, grillimaustetta, suolaa, kookosöljyä paistamiseen, tarjolle bbq kastiketta, kurkkusalaattia, ketsuppia ja sinappia. Älyttömän hyvää!!

Tässä samalla kun tätä postausta kirjoitan luin sähköpostiani ja siellä oli tieteo, että kolmas kirjani on tullut painosta ja joko noudettavissa toimistolta tai sitten odotettavissa postiin! Mä olin tietenkin ryntäämässä hakemaan sitä, mut sit muistin et mun on ihan aikuisten oikeesti tehtävä ensin läksyt. Hitto, pitääkö mun odottaa et se tulis postiin? Ei kyllä pysty! Tää on muuten mun kuudessadaskuudeskymmeneskuudes postaus. Melko perkeleellistä menoa! ;)

Aamulla olin taas siellä sen hoitsun luona, kerroin siitä kuinka paljon lapsena leikin. Barbeilla ja poneilla. Ihan koko ajan. Enkä vaan yksien kavereiden kanssa, vaan oli kahdet eri leikit kaksien eri akvereiden kanssa ja sit vielä yhdet leikit erikseen, yksin leikittäviksi. Kun ei kaverit aina jaksanut. Tai saanut. Mä sain leikkiä kunnes tipahdin. (...)

Nyt sitä kemian työselostusta tms. väsäämään.

xoxo,
Raisa

Pääsiäinen

Ihan pöljä otsikko, jolla ei mitään tekemistä tulevan tekstin kanssa. Pääsiäinen on ihan mälsä pyhä. Tykkään kyllä keväthehkutuksesta, mutta usein unohdan sen. Ne ruohot ja muut pitäis sitä paitsi laittaa etukäteen jo kasvamaan, enkä mä millään meinaa muistaa.

Joka tapauksessa, ihan sama miten mälsä pääsiäinen on, meillä oli kuitenkin oikein kivaa. Ensinnäkin lapset oli kotona, toisekseen oli Pinpulan synttärit, kolmanneksi kävi vieraita, neljänneksi oli todella hyvää ruokaa, viidenneksi lapset lähti isälleen ja kuudenneksi minä ostin sipsejä ja söin itseni tärviölle. Seuraavan kerran kun on vatsatauti aion vaikka väkisin syödä sipsejä, että pääsen niistä kertaheitolla! Mikään syötävä ei ole niin täysin hallintani ulottumattomissa kuin sipsit.

Olen ommellut paljon, vaikkakin aika vähän ehkä sittenkin, kun olen siis ollut kipeenä ja sillon en tehnyt oikein muuta kuin katsoin muutaman elokuvan ja luin ja ehkä kuitenkin ennen kaikkea lepäsin. Sain vihdoinkin luettua sen äikän kurssin kirjan, se oli loppujen lopuksi kuitenkin ihan hyvä. Vaikken sitä kyllä kenellekään suosittelisikaan. Mutta tarjosi erilaisen lukukokemuksen. Nyt ei ole mitään pakkoluettavaa. Luovutin kemian kanssa. Mitä sitä väkisin pakertamaan. Ei minusta tule ravitsemusneuvojaa. Ja olen sitä bilsaakin miettinyt, tai siis ympäristöhommelia. Ei sekään taida olla minun juttuni? Tai siis on se, mutta ei kai kukaan voi ihan tosissaan työkseen pelastaa maailmaa? Mitä sellaset ympäristöviisaat tekevät työkseen? Emmä kuitenkaan halua mihinkään jäteasemallekaan töihin. On mulla tietenkin jotain mielessä, mutta ei siitä vielä tälleen raakileena sen enempää. Mutta on tää metkaa, kun ei millään meinaa pystyä päättämään tälläistä asiaa! Enhän mä voi tehdä yhtään mitään, jos koko ajan mieli muuttuu! Mut sit taas toisaalta, jos jotain saisin suht nopeesti tehtyä, siis jonkun päätöksen pantua täytäntöön, niin sit kyllä kait aika hyvin niissä jutuissa pysyn. Eli seuraavaksi kun jotain keksin, niin sit täytyy mennä sitä kohti täyttä höyryä, ennen kuin kyllästys iskee?

Mutta siis, olen jonkin verran ommellut, jotain uusia suunnitelmiakin saattaisi sillä saralla olla. Mikä on siis aivan aivan perusompelijalle ihan arkipäivää, mutta kaltaiselleni ihmetyypille aina tosi haastavaa ja kamalaa. Uudet jutut on kuitenkin todella tärkeitä ja innostavia, kunhan ne onnistuu! Olen myös kaikkea muuta Pinkkis-hommaa tehnyt. Leimaillut silkkipapereita (=olen siis säästänyt kaikki astioiden ja muiden mukana tulleet paperit jo vuosien ajan ja niitä siis leimailen söpöillä leimoilla Pinkkiksen käyttöön. Kun ei malta paikoillaankaan istua!), tehnyt koruja ja siivonnut alati sotkeutuvaa Tehdasta. Ihan kivaa ollut. Nyt on taas jollain tapp uuden aika. Yritän saada sen kanavoitua Pinkkiksen kautta ulos, ettei se mene taas siihen, että uudistuminen tarkoittaa uusia tavaroita. Melkoisesti tuo Etsy kutsuu. Ei sentään Ebay. Uusia nukkeja ei ole tulossa, se on varma. Pienoinen kyllästyminen sillä saralla. Tai siis ainakin niin, että nyt tuo olemassa oleva nukkelauma saa riittää. Säästän rahani seuraavaan Japaninmatkaan. Jota kyllä edeltää matka Jenkkilään. Odotan sitä myös suuresti ei siinä. Mutta Japania taas ihan kauheasti! Viime viikolla tuli kaiken muun postin (Middie Blythe,koruosia ja vetoketjuja) ohella tilaamani bookletti, Tokyo Guide ja se on niin ihana. Vaikkei yhtä ihana kuin samaisen kirjoittajan japanilainen askartelukirja.

Joopa joo, Pinzulalla oli siis lauantaina synttärit. Niitä juhlittiin pienellä porukalla, ja sit lähettiin P:n kanssa keskustaan tuhlaamaan sen lahjakortteja. Kello oli jo niin paljon, ettei ennätetty oiekin muualle kuin H&M:ään ja MicMaciin. Mutta kaipa nekin riittivät. P osti jos jonkin moista vaatetta, ja yllättäen niin minäkin. Lupaan ottaa niistä pikapuoliin kuvia, sen verran kivat olivat! Yllättäen kaikki ostamani vaatteet olivat nuorten puolelta, aikuisten puolella värit oli niin plääh ja pöh, etten suonut niille sitten sen enmpää huomiota. Kaikista söpöimmät vaatteet oli kyllä ihan pienten lasten, mutta niihin en olis kyllä millään mahtunut. Niillä oli joku sellainen ympäristöteema meneillään. Oli kierrätysmateriaaleista valmistettuja sukkapöksyjä ja luomupuuvillaa tarjolla, sekä sai tuoda kiertoon myös omat käyttämättömäksi jääneet vaatteensa. Paljon toitotettiin vihreitä arvoja. Muttei missään sanallakaan mainittu sitä tärkeintä keinoa vaikuttaa ympäristön tilaan, eli ostamatta jättämistä. Olishan se tietenkin kummallista, että ne kehottais asiakkaitaan miettimään, että tarvitseeko ne todella uusia vaatteita, vai riittäiskö kuitenkin jo se hillitön läjä, joka kotoota löytyy.

Kuten tuolla alussa taisin jo sanoa, ollaan syöty hyvin tässä viikonlopun aikana. Pitkästä aikaan jaksoin etukäteen katsoa ruoat ja shopata ruoat sen mukaan. Ja niin me syötiin ööö...mitä me oikein syötiin?!!  No lauantaina ainakin Pinzan suosikkeja: Ranskattaren Paahtoleipää (Puputytön juhlakirja), marinoituja tofupihvejä (marinadi Puputytön juhlakirjasta), sienikastiketta (Vegaanin kotiruoka kirjasta) ja riisiä, päivälliseksi soijasuikale-makaronivuokaa (Puputytön juhlakirjasta), sunnuntaina Conscious cook kirjasta pestoleipiä ja tomaattikeittoa. Lauantaina leivottiin yhdessä P:n kanssa, P teki suklaapikkareita ja minä siitä conscious kirjasta fiinejä mpvoisuklaaruutuja, joista ei tullut yhtään hyviä.

Alla teille hirveesti kuvia. Niiden ei pitänyt jäädä tonne alas, mutta ne vaan meni sinne. Ja mä menen nyt katsomaan vikan jakson Walking Deadia. Son moro!

Luovaa kokkausta! Paino leipien päällä.

Vimpan päälle sileetä keittoa

Joo-o, kyllä voi tomaattikeittokin olla hyvää!

Tomaattipestomozzarellaleivät.nom nom nom.

Jälkkäri. Suklaavanukas Puputytön Juhlakirjasta

Oli meillä tälläinenkin vieras!!

Aamupala cashekermapläjäyksellä

Vatsataudin jälkitunnelmia

Kyllä se siitä sitten yltyi ihan oikeaoppiseksi vatsataudiksi, jopa niin että yöllä ajattelin jos en ihan kuolevani niin ainakin vaipuvani koomaan kaikesta siitä kurjuudesta. Kävi sitten vielä niin, että menin hyvänä hetkenä syömään joululahjaksi saamaani superhyvää suklaata ja nyt en kyllä varmasti pysty syömään sitä enää ikinä.

Tämän päiväiset treffitkin siirtyivät sitten jonnekin tulevaisuuteen. Enkä päässyt eilen matikantunnille. Mutta! On tässä jotain hyvääkin! Paino on hyvin lähellä sitä mihin se kuuluisikin! Toki ymmärrän, että se on vaan väliaikaista, mut kyllä siitäkin saa ilakoida :D

Eiliseltä ei ole mitään muuta kerrottavaa, pelkkää lojumista koko päivä. Olen ihan kiitettävästi saanut luettua sitä Italo Calvinon "Jos talviyönä matkamies" kirjaa. Taisin siitä jotain eilen kirjoitttaakin. Sitä on vähän erilaista lukea kuin jotain ihan perusromaania. Kun lukee tavallista kirjaa niin siihen syventyy ja uppoutuu ja kiintyy. Tähän kun yrittää samaa niin pian huomaakin, että on ihan jumissa eikä etene minnekään ja sit onkin jo tarina vaihtunut. Eli tätä lukiessa saa kerrankin olla "pinnallinen" eikä kaikkea tarvitse koko ajan sisäistää ja ymmärtää. Helpotus! Eikä missään tapauksessa voi kiintyä, kun koskaan ei tiedä milloin tarina katkeaa.

Mulla on aika paljon taas kaiken maailman muita kirjoja, joita haluaisin ihan kamalasti lukea, mutta kun ei nyt missään nimessä sais, kun on kaikki noi koulujutut. (joita siis en ole lukenut siltikään)

Tänään aamusta, jo puoli yhdeksän aikoihin ovikello soi. Siellä oli maakotka. Se raapaisi minua käteen. Ei vaineskaan, vaan siellä oli postimies sylissään kaksi pakettia, jotka olivat molemmat Japanista ja osoitettu minulle! Olinkin niitä jo odottanut, mutten silti uskonut, että ne näin pian olisivat tulleet. Siellä oli siis uusin nukkeni, ensimmäinen Middieni sekä lisää Blythe kangasta. Kangas, joka siis voisi lähettää vaikka kirjekuoressa, kun ei sitä tarvitse suojata särkymiseltä, oli tukevassa pahvilaatikossa, jossa oli neljä arkkia pinkkiä silkkipaperia ja vielä varmuuden vuoksi käärittynä kuplamuovipussiin...Tokihan minulla on käyttöä niille kaikille, mut silti olis vähempikin riittänyt.
Suloinen Vicky on siinä antamassa vähän käsitystä kuinka paljon pienempi Middie on. En ole ainakaan tällä hetkellä ottamassa sitä laatikostaan, kun olen siis aikeissa myydä sen. Mutta saa nyt nähdä, ei ole punatukkaisen sanaan aina luottaminen... ;)

Sain eilen myös tuoreen version Kasvisseikkailu kirjasta. On tietenkin kamalan noloa myöntää, mutta mun mielestä jotkut mun kirjoituksista on tosi hauskoja :D Ymmärrän, ettei ne varmaan ole kaikkien mieleen, mutta kaltaiseni hauskat ja kepeät tyypit varmaan tykkäävät :) Vai mitä mieltä olette näistä? No voihan rähmä! Ei ihan kamalan selkeinä tulleetkaan näytille. Enkä mä osaa kyllä muutenkaan niitä laittaa, joten kirjoitan alle mitä niissä sanotaan. Sorry!

Erityisesti kotimaisia omenoita syömällä voi ainakin hetkeksi vaientaa äitejä ja isiä, sillä mitä kovempaa rouskutat, istä vähemmän harmilliset äänet kuuluvat!

Syömällä paljon salaattia voi lapsi tai lapsenmielinen kepeytyä niin, että kovalla tuulella saattaa päästä lentoon!

Kestävyyden lisäksi kaali rikastuttaa mielikuvitusta! Välillä liian mielikuvituksellisilla lapsilla ja lapsenmielisillä voi olla aivan liian hauskaa, niin että ulkopuolista saattaa hieman kismittää!

Ja mikä parasta, kirjassa ei ole kirjoitusvirheitä!! Ihan loistavaa!

Mutta nyt mä meen kokeilee, miltä ruoka tuntuu suussa. Jännittää.

xoxo,

Raisa

 

Vihdoinkin!

Olen "aina" salaa ihaillut/haaveillut kollaaseista, en ikinä niitä oikein ymmärtänyt, enkä koskaan kokeillut. Ainakaan tietoisesti. Vaikka onhan skräppäyskin aika pitkälti just sitä. Muttei kuitenkaan. Skräppäys ei ole taidetta. Ja se on kait se erottava tekijä sitten.

Niin, olen aina tykännyt paperisilpusta, kerroksellisuudesta, oudosta taiteesta ja sekavuudesta = kollaaseista. Mutta jostain syystä en ole niitä tehnyt. Ja muutenkin multa on aika pitkälti jäänyt taiteellinen puoli itsestäni käyttämättä. Koska en osaa piirtää, maalata, muovata, oikeastaan oikein mitään, mihin vaaditaan käsiltä jotain kurinalaisuutta. Multa ei mene aivoista suoraa linjaa käsiin, vaan se on sellaisella mutkalla, että tekee minusta kuumottavan huonon piirtäjän. Mun käsialakin on aikas kammottavaa verratuna peruskauniiseen käsialaan. Kesti aika pitkään se hyväksyä, nythän siitä on tullut jo iso osa minua. Varsinkin kiemuraisesta ja haparoivasta kaunokirjoituksestani :) Olishan se ihan tylsää, jos käsiala ei vastais ihmistä muuten ;) Niin, mutta siis se taiteellisuus. Tää on tosi kummaa, mutta mä aika ajoin haaveillen sellaisesta rajattomasta taiteesta. Siis ehkä niinku sellasta omien rajojen yli menevää, ei mitään kehyksiin ripustettavaa, vaan ehkä enemmän terapeuttista, vaikka käsillä maalin levittämistä isolle alueelle. Siis sellasta purkamista. Niin, en ole kuitenkaan sellaista tehnt. Joskus lasten ollessa pieniä antanut kyllä niiden tehdä sitä kylppärissä. Ei ihme, että Hapzista on tullut niin taiteellinen. Not. No, ehkä se on saanut lapsena taiteilla niin paljon, ettei enää teininä tarvitse ;)

Koen, että Pinkkiskin on ollut sellaista sievää ja rajojen sisällä pysyvää. Kyllähän niihinkin saa tekemisen tarvetta purettua, ja hyvin saakin. Mutta se taiteellisuus, omaleimaisuus. Ehkä joissain koruissa saattaa olla jotain häivähdyksiä siitä, mut enimmäkseen ei.

Kollaaseista haaveilun ohella olen harmitellut jäykkyyttäni ompelijana. En skräppäyksessäkään käytä ompelukonetta hyödykseni, vaikka se ainakin jossain kohtaa oli kovinkin trendikästä. Ei, minä pysyn tiukasti laatikossani, enkä muuta kuin vähän kurkin sieltä ulos. Jonkin aikaa sitten tein pikkusieviä onnittelukortteja ommellen, huopalintuja kartongilla. Wohoo! Miten omaperäistä ja räiskyvää!

Kunnes sitten lainasin jonkin aikaa sitten kirjastosta vapaakirjonnasta (?) kertovan kirjan. Muistan ajatelleeni kirjan lainausta tuumiessani, että just jostain tälläisestä mä voisin tykätä. Kirja on ollut Tehtaalla kohta kuukauden, enkä kertaakaan ole sitä avannut. Siellä se vaan nököttää, ja odottaa saavansa vähän huomiota. Mutta jo ihan pelkkä olemassa olonsa sai aikaan sen, että vihdoin ja viimein viimeistelin mun Pinkkis -pupuprojektin. Siis se uusi pupu, jonka ihana Emmi mulle piirsi, niin siitä olin tekemässä kolmiulotteista pehmoa. Pehmo epäonnistui surkeasti, se näytti vielä littanana hyvälle, oikeinkin lupaavalle. Mutta 3d:nä ei sitten yhtään. Pitäis muokata sitä kaavaa jotenkin, mutta ei minusta ole sellaiseen, ainakaan nyt. Koska se altistaisi taas uusille epäonnistumisille. Joten pupu tyhjäksi, takakappale irti, etukappaleen nurjalle puolelle vähän liimaharsoa ja pupu kiinni Pinkkiksen pöytäliinaan. Ja siksakkia päälle. Näitä tarvitaan ehdottomasti lisää, jos ei pupuja niin ainakin niitä muita koristeita, mitä Emmi piirsi. Pupujakin, jos vaan jaksaisin/viitsisin. Tämä oli siis alku. Muttei vieläkään sytyttänyt kunnolla.

Eilen sitten ommellessani suoraa viivaa, suh, suh, suuh osui katseeni pöydänkulmalla keikkuvaan sydämeen. Joku leimasinharjoitelma kankaalle. Ja koska mulla oli ikävästi rullastaan irronnut lankamöykky koneessa, jota ei voinut enää siirtää yhtään mihinkään, oli pakko saada vihreä lanka johonkin käytettyä, joten ompelin sen sydämen ympäri. Ensin kerran, ja koska se ei näyttänyt silleen oikeen miltään, mut silti kiehtovalta, niin aloin sitten ompelee oikein sydämeni kyllyydestä. Ees taas, ees taas. Kylläpä tuli hieno sydän! Ja koska lankaa oli vieläkin jäljellä kirjoitin omalla ihanalla käsialallani sydämen päälle IDIOT ja ompelin senkin ees taas, ees taas. Tsäk tsäk tsäk sanoi omeplukone. Ja mulla oli niin hauskaa! Sydämelle en kuitenkaan keksinyt mitään käyttöä, joten mietin, että mitä voisin tällä uudella harrastuksellani tehdä. Siis jotain hyödullistä, sillä hyödyllisyys on päivän sana. Ja sitten sen keksin! Kävin läpi jämäkankaita, valkkasin niistä sopivia, leikkelin, silittelin liimaharsot, sommittelin ja hitto soikoon! Jostain vielä keksin ainkain viisi pitkää vetoketjua! Ja tsadaa! Tein älyttömän (saako niin sanoa?) ihanan meikkipussin!!

Olen tuotokseeni hyvin tyytyväinen ja aion ehdottomasti tehdä näitä lisää! Flickerissä ne sai heti huomiota osakseen, samoin Facebookissa löytyi jo ostajia :D

Ai niin, lisäksi ISO uutinen, eiliseltä sekin. Pian ilmestyvä kirjani on nyt saanut alustavan taiton, eli pääsin kurkistamaan kirjan tulevaan sisältöön. Siis siihen, että miltä se tulee näyttämään. Ja ei voi muuta sanoa, kuin että Miljan kuvat ovat niin kauniita!! Vai mitä sanotte esim. tästä ----->

Hieno!!

Mutta tässä nyt kaikki tältä erää. Yläkerrasta kuuluu ompelukoneen yksinäistä ulinaa, täytyy mennä pitämään sille seuraa!

Intoa ja piykeyttä sinne teillekin! Koko viikonlopuksi! Ai niin, se alun pitkä kollaasiintro liitty siis tohon ompelukollaasiin. Vaikkakaan en ole ihan varma täyttääkö se kollaasin tunnusmerkit :) Ja eilen oli niin hyvää ruokaa (kerrankin minun tekemää), että siitä pitää postata. Ehkä huomenna? Oli siis BLT (bacon, lettuce, tomato) leivistä maukas vegeversio.

xoxo,

Raisa
 

Aurinko paistaa ja pakkanen paukkuu, taitaa olla talvi.

Aina lopputalvesta ärsyttää, kun ihan kikseissä odottaa kevättä ja sit on lämpimiä päiviä ja lumi ja jää alkaa sulamaan ja sit tuleekin ihan kamalat pakkaset ja lisää lunta. Plääh! Mene talvi pois. Nyt riittää jo! Täällä kaivataan kevättä ja ennen kaikkea kesää! No, kyllä se sieltä poikkeuksetta on aina tullut. Eiköhän siis tänäkin vuonna.

Eilen olin oikein tomera ja hoidin asioita, joiden hoitoa olen mestarillisesti lykännyt. Sain varattua työkkäristä opinto/ammatinvalinta-ohjaajalta ajan. Jee! Hyvä hyvä! Sain synttäreitä varten (tätä en ollut kyllä lykännyt, mutta olin kuitenkin harmissani, kun se asia roikkui) tulostutettua (siis tilattua tulosteet?) pikkukakkusia varten koristeet, ja C teki kutsutkin. Meinasin tänään aamulla laittaa ne eteenpäin, kunnes tajusin, että synttäreihin on vielä viisi viikkoa aikaa...tallensin sitte vaan luonnoksen ja laitan vasta huhtikuussa eteenpäin. Mutta kuten huomaatte: innolla odotan. Eikä ole kyse pyöreistä. Niitä en ehkä sitte juhlista ollenkaan, kun olen niin masentunut. Vaikkei oikeasti olis syytä. Koska ikääntyminen tuo mukanaan jotain sellaista, mitä ei rahallakaan saa, jotain sellaista, mistä teinihepsankeikat eivät osaa edes unelmoida, nimittäin...ööö... unohdin mitä se olikaan ;) Eikä, viisautta se on. Vaikkakin kun ajattelen joitakin tuntemiani yli 40 v. ihmisiä en tuosta viisaudesta ole niin vakuuttunut. Ehkä se ei vain kaikilla näy päällepäin. Mutta siis mä odotan sitä päivää, että täytän neljäkymmentä ja musta tulee viisas. Plop.


Mutta siis näistä eilisistä tarmonpuuskista johtuen olen edelleen oikein hyvällä tuulella, Ja sit vielä hoksasin facebookista, että on naistenpäivä. Ihanaa naisten päivää kaikille lukijoilleni. Myönnettäköön, että feministi minussa ei ihan ymmärrä mistä on kyse, mutta se osa joka prinsessoistakin tykkää hulluna osaa kyllä tälläistä päivää arvostaa! Naiset on niin paljon mielenkiintoisempiakin kuin miehet. Miehet on vähän sellaisia kökköjä. Niin, että nauttikaa päivästänne! Tai siis nauttikaamme! Aiheeseen hyvin sopivat eilen illalla Pollysta ottamani kuvat. Avaan tätä teille muille vähän. Ensimmäiset uudelleen tuotantoon otetut Blythe -nuket oli vartaloiltaan erilaisia, kuin mitä nämä nykyiset. Niitä taidettiin tehdä n. 10 ens alkuun Licca -vartalolla ja sit siitä eteenpäin ovat kaikki olleet Takara -vartaloisia (licca on samaa kokoluokkaa oleva toinen japanilainen nukke, - paljon pienempi pää ;). Ja kuten alla olevista kuvist a tarkkanäköisimmät saattavat huomata, on Pollylla aivan omanlaisensa vartalo vrt. Bunnyn vartaloon. Ja tämäkös itsevarmaa Australiatarta järkyttää. Se on se herkkä ikä, kun ei olla vielä nelikymppisiä, eikä edes kaksikymppisiäkään ;)

Yks hassu asia, mitä aika ajoin ihmettelen, on se miten hyvin nykyajannuoret osaa enkkua. Oikeesti ihan älyttömän hyvin, varsinkin kun vertaa aikuisiin, joita munkin enkuntunnilla on. Mut siis ne nuoret, jotka osaa enkkua, osaa yleensä sitä ihan käsittämättömän hyvin. Aikuisissa, siis tosi aikuisissa on varmaan jotain elimellistä tai rakenteellsita vikaa, ettei ne millään enää meinaa taipua sellaiseen luontevuuteen, jota todella hyvä kielitaito edyllyttäis. Kun ajatellaan vaikka mua, mä joudun ton siipan takia puhumaan enkkua päivittäin, ja siltikään en puhu pitkiä lauseita sujuvasti, enkä todellakaan ymmärrä mitä britit puhuu. Ja sit taas nuorille riittä, et ne on puoli vuotta jossain vaihdossa ja ne puhuu paremmin kuin natiivit. Ent iedä mistä keksin ton puoli vuotta vaihdossa, mutta siis en tiedä ketään joka olis ollut puoli vuotta vaihdossa. Mutta siis nuoret, olette ihania kun puhutte niin hyvää enkkua. Muuten olettekin sitten ihan kamalia, just koska olette niin nuoria ja puhutte niin hyvää enkkua. Nim. katkera vanhus vm. -75.

Eilen oli enkun sanakoe. Unohdin lukea (oikeasti en vaan jaksanut), ja kun sain paperin eteeni löi päässä ihan tyhjää. En meinannut muistaa ensimmäistä sanaa (famous) ja siitä järkytyksestä johtuen ensimmäiset viisi kohtaa meinasivat jäädä tyhjiksi. Onneks ne alkoi jostain sitten tulee mieleen. Mut aika järkkyä oli. Mä en voi ymmärtää, miksen mä C:n kautta opi enempää/paremmin. Tulee vähän sellainen olo, että opinko mä enää yhtään mitään. Voiko vanha koira oppia uusia temppuja?

Koulun jälkeen (enkun jälkeen oli tappavan tylsä äikän tunti) kotona odotti Sokerin pyydystys ja sen kynsien leikkuu. Nyt siis vähän asiaa pupuista :) Hyrrän kynnet olin leikannut itsekseni jo aiemmin, mutta Sokerin pyydystäminen on aina niin mahdotonta, että annan sen mieluusti lasten tehtäväksi. Se on muutenkin helpompaa kun on kaksi. Sokeri, joka on edelleen ihan järkyttävän ihmisarka, on kynsien luikkuun suhteen kyllä tosi helppo, sillä se on kauhusta niin jäykkänä että sen jalat sojottaa suoraan ylöspäin ja kynnet on hyvin esillä :) Lisäksi sillä on hyvin läpikuultavat kynnet, joista näkee sen leikattavat osa hyvin.
Hyrrän kynnet leikkaan aina silleen, et se on huolella paketoitu pyyhkeen sisään, sillä se kyllä alkaa rimpuilemaan ja saattaa purrakin, kun siltä menee hermot.

Yritin ottaa niistä kuvia omassa "huoneessaan" mutta huonon valaistuksen takia siitä ei tullut mitään. Niiden huoneena on siis sitä lappeetilaa, mitä vanhoissa taloissa on usein. Ihan mukavat oltavat kaneille :) Hyrrä, huomattavasti rohkeampana seikkailee usein myös lastenhuoneessa, mutta Sokeri-parka ei ole koskaan tullut oma-aloitteisesti pois pupuhuoneesta. Reppana. Se ehkä ihan hitusen on rohkaistunut meillä ollessaan, mutta edelleen siis todella arka. Ja ollaan kyllä aika pitkäjänteisesti sitä yritetty "kesyttää", mutta näköjään turhaan. Hyrräkin vähän hankaloittaa näitä yrityksiä, sillä jos saadaan Sokeria vähän lähetsymään meidän herkkuja tarjoavaa kättä, tulee Hyrrä ajamaan Sokerin pois :(

Olen tehnyt paljon uusia koruja, ja ehkä vihdoin ja viimein keksinyt keinon käyttää niitä barbien osia tehokkaasti. Eiemmin yrityksiä hankaloitti epäsiisti leikkuujälki. Ehkä olen nyt siis ratkaissut ongelman! Täytyy vaan katsoa miten kestävät uunia...

En ole pitkään aikaan tilannut mitään, mitä nyt eilen joitakin koruosia, sekä omia että Pinpulan synttäreitä varten. Ja sit ihan pikkasen muutakin, mutta kun halvalla sai niin se on ok. ;) Eilen tuli viimeisimmät koruosat, ja niissä oli kaksi rikkinäistä! Tosi harmillista! Ja vielä niin, että ne oli pakattu rikkinäisinä! Siis niitä osia ei ollut siellä paketissa, että ne olis matkalla rikkoutuneet. Ehkä ne oli vahingossa pakattu mukaan, siis ettei myyjä ollut huomannut lähettävänsä mulle rikkinäisiä tuotteita. Mutta koska tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun näin kävi (sain kyllä uuden ehjän tilalle, mutten juurikaan mitään pahoittelua tms. lohdutusta) taisi olla viimeinen tilaus siitä paikasta. Pöh.

Eilen oli todella hyvää ruokaa! Puputytön Juhlakirjassa on ohje Vegan Outreachin makaronijuustovuokaan. Mä olen itse aika ajoin siihen lisäillyt jotain, esim. nakkeja, mutta siltikin sitä mieltä, että alkuperäinen versio on ihan lyömätön. Eilen meillä oli kuitenkin itsetehtyä tomaattikastiketta avattu tölkki, joka piti käyttää piakkoin pois. C sanoi käyttävänsä sen makaronijuustovuokaan. Ajatus kuulosti aika epäilyttävältä, mut kun oli kerta sen vuoro kokata, niin ihan sama. Ja kun tulin kotiin, odotti minua paras makaronijuustovuoka ikinä!!

Ei voi olla vegaanista!

Makaroni-”juusto” vuoka 6:lle

Törmäsin tähän reseptiin Vegan Outreaching sivuilla, joskus vuosia sitten. Resepti on alun perin kirjasta The New Farm Vegetarian Cookbook, kirj. L. Hagler ja D. Bates .Olen kokeillut reseptistä erilaisia versioita, lisännyt kasvinakkeja ja muuta, mutta aina palaan tähän simppeliin, aluperäiseen versioon takaisin.

500g raakaa makaronia

kastike

100 g vegaanista margariinia

1 dl jauhoja

8 dl kiehuvaa vettä

1,5 tl suolaa

1,5 tl valkosipulijauhetta

ripaus kurkumaa

0,5 dl rypsiöljyä

2 dl oluthiivahiutaleita

paprikajauhetta

Tarjolle tuoretta tomaattia

Keitä makaronit pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta ja laita uunivuokaan. Lämmitä uuni 175 asteeseen. Sulata margariini isossa kattilassa keskilämmöllä. Vispilöi sekaan jauhot, jatka sekoittelua, kunnes seos kuplii.

Kaada kattilaan kuuma vesi, soijakastike, valkosipuli ja kurkuma. Sekoita huolella. Keitä kastiketta, kunnes se sakenee, lisää sitten öljy ja oluthiivahiutaleet.

Kaada n. puolet kastikkeesta makaronien päälle, sekoita. Kaada loput kastikkeesta vuoan pinnalle. Ripottele päälle paprikajauhetta.

Paista uunissa n. 15 minuuttia. Tarjoile tomaattilohkojen kera.

Tossa siis perusresepti, johon C oli lisännyt vaaleaa soijarouhetta ja n. 4 dl tomaattikastiketta. Ne siis vaan heitetään sellaisenaan muiden ainesten joukkoon ennen uuniin laittamista.

En jaksa enkä viitsi, eikä edes huvita siivota jääkaappia eikä postata siitä mitään kuvia. Mutta kuluneella viikolla ollaan heitetty yksi appelsiini pois, enkä ole kyllä ihan vakuuttunut, että se oli meidän moka. Tais olla pilalla jo ennen kotiutumistaan. Ne oli sellaisessa valmiissa pussissa. Ja jostain syystä, ainakin mun mielestä, Reilun Kaupan appelsiinit on aina todella kypsiä kun ne ostaa.

Mut nyt toi akku huutaa sen verran, että on parasta viedä kone piuhaan kiinni.

Viikonlopun iloksi vielä Ripa ja Napsuka.

xoxo,

Raisa

Supermegaplösö tässä hei

Ei voi olla totta! !,5 kiloa tullut vielä lisää siihen muutenkin jo liiallisen ylimääräyden päälle! Sen on kyllä pakko olla nestettä (saunassa varmaan läskikin muuttuu nesteeksi, kunhan tarpeeksi löylyttelee...?)! En meinaa mahtua mun "fatpantseihin". Ja olen mielestäni ainakin yrittänyt syödä vähän kohtuullisemmin viime viikolla. Ja mä olin vielä kipeäkin, eikä silloin ruoka maistunut. Ei tämä voi olla totta!

Tietenkään se ei auta, että mulla on herkkuja vaikka muille jakaa...Osaan kirjoitin kalorimäärän näkyviin, jos se vaikka vähentäis mässäilyä. Ei tunnu auttavan. En oikein tiedä mitä tämän asian kanssa tulisi tehdä. Mä olen mestarilaihduttaja, mutta en oikein haluaisi laihduttaakkaan. Kun pitäis vaan syödä paremmin (kevyemmin, terveellisemmin), mutta kun olen niin huono kulkemaan keskellä tiedä. Aina meinaa lipsahtaa jompaan kumpaan reunaan. No, kyllä mä tästä jotenkin selviän!

Muutenkin taas ihan pipariksi menossa hienot suunnitelmani ja järjestykseni ja kaikki. Ettekä halua tietää mihin se liittyy, kun se liittyy nukkeihin. Ensi alkuun vaan vaatteisiin ja nyt ehkä sit johonkin muuhun. (lips, lips lipsahtelee vaan pois kaidalta polulta ja sit spläs mäisk, umpi uppeluksiin taas jonnekkin kurittomuuksien suohon...yksi graalin malja kiikarissa, hintaa suht saman verran kun just sain luottokortilta pois, ja sekin luottokorttimaksu teki loppukuusta vähän kiusallisen tiukan ja jouduin kajoamaan matkakassaan, että sain muita asioita maksettua. Ouch.) En ymmärrä miksi olen tälläinen, kun kaikki muut tuntuvat pystyvän jonkinlaiseen kuriin itsensä kanssa. Ja se, ettei mulla todellakaan ole varaa tälläiseen. Vaikka en rahaa juuri muuhun käytäkään, siis pakollisten juttujen lisäksi, en osta puhelimia enkä pelivempeleitä, en meikkejä, laukkuja, vaatteita tai kummallisia kahvijuomia. Silti. Olen työtön, ei työttömillä pitäis olla mahdollisuutta törsätä. Hiton luottokortti.

On mulla iloisiakin asioita, vaikka kyllä tuo nukkeasiakin on loppujen lopuksi iloinen, mutta katsotaan nyt ensin miten sen kanssa käy.

Lauantai meni leipoessa, tai ei ihan, mutta ainakin osa päivästä meni. Leivoin Ravintolapäivän Eläinystävälliseen Kahvilaan. Ja kuten jo aiemmin olen kertonut, leivoin Tuhteja ja sit Petan sivuilta otetun reseptin mukaisia koirankeksejä. Tuhdeista ja itse asiassa koirankekseistäkin, tein gluteenittomia, vaikka se mua harmittikin. Koska olin ihan varma, että niistä tulis kamalan pahoja, eikä kukaan haluais ostaa niitä, mikä olis iso harmi, kun niiden ainekset tuli niin kalliiksi (se samperin valkoseuklaa!). Koska Tuhdit ovat jäähtymisvaiheessa todella herkkiä hajoamaan, niin onnistuin rikkomaan muutaman keksin. Oikeasti vahinko! Mä kyllä myin suurimman osan hajonneista täällä kotona, ja yhden sitten annoin itselleni. Ehkä parhaita keksejä, joita olen koskaan tehnyt/syönyt! En yhtään muistanut, että ne oli noin hyviä. Mua aina vaan hirvittää se valkosuklaa, kun se on niin kallista ja pahaa. Mutta näissä kekseissä se on niin hyvää, eikä nää kyllä olis niin hyviä, jos käyttäis tummaa suklaata. Niin, ja nää oli siis gluteenittomia! Ja silti maukkaita! Multa oli kananmunankorvike loppu, joten käytin pellavansiemeniä - hyvin toimi näinkin!
koirankekseistä en osaa sanoa oikein mitään, en maistanut. Mutta niihin ei tullut sokeria : / Meidän koirille, kyllä kelpas, tai ei oikeastaan Kenaille, se söi kun pelkäs, että Rsito vie muuten. Risto rakastui niihin, mutta Risto nyt muutenkin on sellainen vähän erikoinen. Se syö mm. kuulakärkikyniä ja barbeja. 

Risto oli kyllä ihan todella reippaana auttamassa leipomisessa. Se oli kyllä todella rasittava, kun se itki ja vaati herkkuja itselleen. Kun ei saanut tarpeeksi kostoksi joi liikaa vettä ja meni oksentamaan meidän sänkyyn.

Tänään aamulla muuten Risto taas haistoi C:n ja Kenain ja oli ihan piukeena säntäämässä niiden perään. Haukkui vaan ja ihmetteli, miksen mä juokse! Mokoma laiskiainen! Tehtiin pitkä lenkiin, kun yritin arvailla mistä Kenai ja C vois ehkä mennä lenkillään, ja lopulta me löydettiinkin ne. Ja jusotiin loppumatka kotiin. Tuli kuuma, eikä mulla ollut rintsikoita. Plääh.Niin, eilen sitten oli se Ravintolapäivä ja meillä kahvila Animalian uudella toimistolla. Myynnissä meillä oli minttusuklaa- ja kinuski -pikkukakkusia, keksejä koirille ja ihmisille, hampurilaisia, mehua, kahvia, teetä ja kaakaota. Juomia lukuunottamatta kaikki meni. Jouduttiin vielä kolme kertaa käymään kaupassa hakemassa täydennyksiä ja lopulta myymään ei oota. Ihan huippu päivä oli! Asiakkaita oli mun käsittääkseni jonoksi asti koko sen neljä tuntia kun oltiin auki. Todella hienoa! Sain vielä kyydin kotiinkin! C:iä harmitti, kun ei ollut jäänyt mitään tuomisia sille. Lohdutukseksi käytiin hakemassa sille Hesestä ruokaa ja mulle Loving Hutista kevätrullia. Meillä siis on ihan (pitkän) kävelymatkan päässä vegaaninen kiinalaista pikaruokaa myyvä mesta! Ihan hirveesti en niiden kaikista ruoista tykkää, mutta kevätrulla on kyllä todella hyviä! Ja se myyjä on tosi herttainen :)

Katsottiin elokuva, J. Edgar Hoover. Oli hyvä, vaikkakin nukahdin kesken kaiken.

Aamulla heräsin 1,5 kg painavampana. (tiedän, ettei se ihan noin mene.)

Olen alkanut työstämään nukketalon ylintä kerrosta (uudelleen tapetointia jne.), ja nyt ehkä vähän tekee mieli mennä jatkamaan!

Ja ehkä meilä on kohta jotain syöminkejäkin tiedossa.


En voi ymmärtää, miksi olen tälläinen huithapeli. Tai sitä, miksei muut ole.

Kenain luu!

Menkäähän nyt siitä!

xoxo,

Blogger kieltäytyy laittamasta Pinkkis -pupua...

Kirja-arvostelu ja tunnustus

Voi rähmä, tuli tosta tunnustuksesta mieleen, että mulla on odottamassa kaksi haastetta/jotain muuta blogijuttua! En ole unohtaJnut niitä, olen vaan vähän huono muistamaan niitä silloin kun pitää ja ohjeiden lukeminen on niin vaikeaa ja seli seli. Kyllä niihin joskus vielä tartun.

No, nyt ihan alkuun kuitenkin kirja-arvostelu, jota olen lupaillut (itselleni) jo jonkin aikaa. Tässä on voimakkaasti oma lehmä ojassa, mutta koittakaa kestää ;)

Puputytön Juhlakirja

Puputytön juhlakirja.

Sain kirjan käsiini ensimmäisen kerran ennen kuin se oli ilmestynyt kauppoihin (kirjailijan etuuksia) ja täytyy myöntää, että vähän säikähdin. Jopa minun makuuni vähän liian hörhelöinen ulkoasu. Ongelmana ehkä eniten se, että taittaja jatkoi samalla linjalla kuin ensimmäisen Puputyttö kirjan kanssa, jossa taas oli täysin erilaiset kuvat, kun oli eri kuvaajakin eikä huippuhienoa studiota käytettävissä, niin kuin siis ekassa kirjassa.

Kuvistakin olin ensi alkuun vähän kauhuissani, kun ei ollutkaan Sarin (Tammikari) ottamia superkauniita, viimesen päälle viilattuja kuvia (Saria mm. häiritsi peukaloitteni asento ja niitä väänneltiin kunnes kaikki oli kunnossa. Juhlakirjan kuvaaja Sami Perttilä taas ei kertaakaan korjaillut mitään, asiat kuvattiin niin kuin ne oli. Kumpaakaan en siis sano pahalla, vaan korostaakseni näiden erilaisuutta), vaan huomattavasti ronskimmin räiskittyjä vauhdikkaita otoksia. Ja sitten keksin, että sehän on vaan hyvä asia! Sillä vegaanit eivät yleisestä sopimuksesta saa olla liian söpöjä tai hörhelöisiä ilman että uskottavuus kärsii. Joten Samin ottamat kuvathan toisivat kirjalle katu-uskottavuutta. Mutta sitten taitto tehtiinkin mukailemaan ensimmäistä kirjaa, eikä kuvien mukaan, joten osaset ei ihan loksahtaneet kohdille.

Joka tapauksessa, se kirjan ulkoasusta. Paitsi että vielä kannesta. Katsokaapa kuinka kauniisti rintakehän luut kuultavat :) Mutta älkää katsoko, kuinka kulahtaneet rintsikkani näkyvät (Sarilta ei ikinä, koskaan olis päässyt tuollainen kuva läpi! ;)

Itse sisältöön! Kirja on hyvä! Reseptit ovat hyviä! Ja niitä on helppo seurata. Reseptit siis mukailevat vuoden juhlakiertokulkua. Alkaen Ystävänpäivästä ja päättyen Uuden Vuoden kekkereistä Juhlan jälkeen (krapulaosio), joka jäi tilanpuutteesta melko tyngäksi, tavallaan ei edes kunnolla omaksi osiokseen.

Vaikka kyseessä on juhlakirja, ei se tarkoita sitä, että reseptit olisivat liian juhlallisia arkikäyttöön. Melkeinpä kaikki sopivat kyllä ihan tavalliseen arkikäyttöön, vaikke niitä makeita juttuja kannata ehkä ihan päivittäin väännellä. Mutta vaikka joku Joulun Kunkkukin sopisi vallan mainiosti kesällä syötäväksi, ei ehkä ihan perusarkipäivänä, mutta viikonloppuna kun on vähän enemmän aikaa ruoanlaittoon.

Pikniksalaatti

Salaatteja kirjassa on aika paljon, siis sellaisia öö...niinko perunasalaattia ja einessalaatin tyylisiä, vaikkakin on ihan kamala sana. Ja ne on aikas kivoja.

Halloween Herkkuja

Lisäksi kovasti tykkään kirjassa olevista lämpimistä ruoista. No onhan ne meillä paljon syötyjä, joten aika lailla automaattisesti niistä tykkään. Erityisesti haluaisin mainita Kissa vieköön, että on hyvää! (Soijasuikalepastavuoka), Koska olet sen arvoinen (Paistetut soijaleikkeet, jos ette mitään muuta niin kokeilkaa näitä!) ja T.O.F.U (paistetut tofuleikkeet). Muista resepteistä haluaisin nostaa  esille Limonaadin, Päivänsäteen (porkkanahummus), Tuhti (valkosuklaa-maapähkinäkeksit), Marjahuttu (marjajälkkäri), Tonnikalatttoman Salaatin sekä Lumipallot (kookospallo) ai niin ja ehdottomasti Ranskattaren Paahtoleivän ja Tofukkaan (munakasta parempi).

Ensimmäisen Puputyttö kirjan tyyliin tässäkin on aika paljon kertoilevaa tekstiä. Se johtuu siitä, että itse tykkään lukea keittokirjoja, ihan siis vaikka iltalukemisena. En tietenkään niitä ainesosaluetteloita, vaan niitä tarinoita reseptien synnystä tms. Ja siksi halusin niitä omaankin kirjaan. Sillä kyllä keittokirjaan kuuluu pieni kepeyskin, ja minultahan se tulee aina huumorin kautta ulos.

Ranskattaren Paahtoleipä

Huumorista tulikin mieleeni, että lupaus kirjan alussa siitä, että ainakin osa kirjan tuotoista käytetään vegaanisten juhlien järjestämiseen ja uusiin tatuointeihin oli vitsi. Siis ihan oikeesti tästä on joku jo herneen nenäänsä vetänyt. No, toivottavasti meni syvälle ja jäi sinne ;)
Näissähän siis kuuluisi olla mainostus siitä, kuinka luovutetaan osa tuotosta eläinten suojelutöhön. No, minä olen vitsiniekka ja väänsin siitä tälläisen jutun. Enkä ole kirjan tuotoilla ottanut uusia tatuointeja, eikä niistä oikein juhliinkaan tainnut mennä. Hyväntekeväisyyteen meni kuitenkin. Että silleen.

Kirjan ulkoasusta huolimatta antaisin kirjalle 9-. Ja ostaisin, jos en olis sitä ilmaiseksi saanut :D

Eläinten Päivän herkut on kaikki nimetty mua koskettaneiden eläinten mukaan. Tässä Hyrrä.

Kirjassa kerrottu kaikista juhlista vähän jotain taustatietoa.

Tunnustukseen.

Pari päivää sitten kirjoitin siitä, kuinka elämä on harmaata jä väritöntä koska olen ollut tilailematta mitään. Ja sen postauksen jälkeen menin sitten ostamaan yhden nuken. Ja olin siitä koko päivän ja vähän eilisestäkin ihan kikseissä. Ja vieläkin innoissani. Saan sen viikon päästä. Ostin sen siis kaverilta, ja nehän on vähän eri asia kuin netistä tilaaminen. Ja sit ihan vähän vastoin omaa tahtoani tilasin myös (tai laitoin huudon, joka voitti) yhden teesetin, siis teeastiaston. En tiedä miksi. Mutta sitä ihan oikeasti pähkäilin ja olin sitä mieltäkin, etten sitä tarvitse. En sitten tiedä mitä tapahtui kun se kuitenkin minulle on nyt tulossa. Ehkä ton viimeisimmän nuken ostaminen on kuitenkin jollain tapaa hyväksyttävämpää, koska siitä ei tullut sitä hullua jännitystä, että saanko vai en saa, vaikkakin vähän odottelin sähköpostin äärellä, että mitä siitä tytöstä pyydetään. Ja saattaa olla että myyjää vähän hoputtelin.

Eilen olin taas opiskelemassa kemiaa ja nyt oikeasti uskon, että olen niitä asioita oppinut. En niin, että uskaltaisin alkaa sitä hehkuttamaan, mutta silleen nöyrästi kuitenkin. Pystyn ainakin joitain laskuja itsenäisesti laskemaan ja olen oppinut jotain matikan perusjuttuja siinä samalla. Tuntuu silleen hyvältä, mutta samalla kyllä vähän hirvittää alkaa laskemaan niitä laskuja oikein urakalla itsenäisesti. Ja tiedän, että pitäis. JA pian. Kohta on koe ja sitä ennen täyty kyllä ehdottomasti saada varmempi pohja tähän ja sit vielä sekin, että en ole lähimainkaan lukenut koko kurssialuetta, niin että korvautumisreaktiot ja sublimoitumiset ja sen sellaiset ovat ihan pimennossa.Pitäis siis vielä paljon lukea. Ja laskea. Ja arvatkaa huvittaako yhtään!?! 

Meikäläinen aamupuurolla.

Ja tänään oli svielä Nanan synttärit! Niistä pitää ottaa paljon kuvia, koska olen aika paljon nähnyt vaivaakin niiden eteen.

Eilen illalla puettuja juhlavieraita. Melkoinen homma kaikissa sukissa ja sukkahousuissa!

Aamulla sattu yks hauska juttu kun oltiin Riston kanssa kävelyllä. C ja Keani olivat meenneet jo aiemmin juoksemaan ja Risto haisto ne, siis niiden jäljet. Risto innostui siitä niin, että alkoi juoksemaan ja haukkumaan. Niin me sitten juostiin aina sillalle asti, Risto koko ajan innosta haukkuen. Ja siitä me sitten jatkettiin eri matkaa kuin mitä C ja Kenai olivat menneet. Ja koko loppumatka Risto-reppana yritti etsiä niiden jälkiä, jotka sitten jatkuivat taas kotipihalla, kun pojat oli tulleet kotiin ennen meitä. Täytyis joskus tehdä niin, että C jäiskin meitä jonnekin odottamaan, niin että Risto sais etsiä ja löytää ne.

Risto on niin ihana. Tekisin sydämen, mutta tää on heti sitä mieltä, että joku html koodi on rikki ja kaikki menee ihan vnksin vonksin.

Ai niin! Pinaj on tehnyt oman bloginsa!! Käykää ihmeessä katsomassa, ja olis tosi kiva jos sille lukijoitakin tulis :D Jos vaan ketään jaksaa noi nukkejutut kiinnostaa :)

Pinjan Blythe-linna

Muistakaa Pinkkiksen huikea alennusmyynti!! 


xoxo,